You were right and I wasn't listening

Alue on kylmä, jäinen ja erittäin luminen. Jäätikkö on ikijäässä, eivätkä lumet sula kesälläkään ja ilma pysyy viileänä läpi vuoden, talvella tietysti aavistuksen kylmempää. Muutamia puita voi sattumalta nähdä, mutta nekin ovat suurimmaksi osaksi täysin lumen peitossa.

You were right and I wasn't listening

ViestiKirjoittaja Sigitius » 17. Kesä 2011 03:34

[yksinpeli]

Lumikinokset kimaltelivat ympärilläni heikossa kuunvalossa. Olin vaeltanut lumihevosten alueille ehkäpä jopa tarkoituksella, tiedostaen täällä olevan ikuinen rauha - harvoin näillä main tapaisin yhtäkään toista hevosta. Nyt etsinkin vain rauhaa itselleni, rauhaa sielulleni. Olin tullut tänne vain saadakseni omaa tilaa miettiä asioita, kerrata sitä kaikkea jota olin käynyt läpi viimeaikoina.
Nyt kaikki avautui valkeana ympärilläni, lähes täysinäisen kuun hohkatessa pilvettömältä taivaalta valaistaakseen tietäni. Tiesin kutakuinkin minne olin menossa, ei ollut ensimmäinen kertani näillä main. Hengitykseni huurusi viileässä ilmassa, huurujen haihtuessa ilmaan varsin nopeasti. Pystyin myöntämään sen, ettei rakenteeni ollut täysin suunniteltu tällaiselle alueelle ja minulle tulisi normaalisti etenkin talvisaikaan täällä erittäin kylmä, mutten lähtenyt perääntymäänkään kerta olin tänne asti tullut. Nostelin jalkojani eteenpäin lumessa, tuijottaen tiiviisti eteenpäin ajatuksineni.

Elämäni perusteet olivat siinä, mitä olin oppinut. Minut oltiin kasvatettu sijaisvanhempien luona, ystävällisen friisiläisperheen seurassa. Nancy oli ollut emäni, Darraiko isäni.. ja Navarro veljeni. Me olimme jo pienenä niin kovin erilaisia veljemme kanssa, minä olin aina kuuntelemassa ja halusin olla hyvänä esimerkkinä, kun taas veljeni saattoi unohtua omille teilleen eikä muistanut välittää kaikesta, mitä äitimme Nancy oli hänelle sanonut. Navarro oli jo pienenä ollut niin paljon villimpi ja tottelemattomampi, kuin minä koskaan tähän mennessä.
Nancyn luota olin eksynyt rautiaan puoliverisen seuraan, joka sattuikin tietämään minusta sekä menneisyydestäni aivan kaiken. Konsta-kummisetäni, jonka kanssa vietin hyvin paljon aikaa seuraavat pari vuotta. Hän kertoi minulle aivan kaiken, emästäni, menneisyydestäni.. saneli minulle joka ikisen asian siitä, jota emäni oli aikoinaan tehnyt johtajattaren asemassa ennen minua. Konsta piti minusta huolen ja opetti minut suhtautumaan asioihin juuri samalla tavalla, kuin emänikin oli aikoinaan tehnyt. Konsta halusi minun kantavan samanlaista kunniaa, jota emäni oli aikoinaan kantanut. Hän halusi olla ylpeä minusta, ja minä lupasin.
Lupasin olla samanlainen kuin emäni. Lupasin, että minusta tulisi koko Caralian paras johtaja.

Ja niinhän minä yritin. Palasin johtajan paikalleni, kuten minun kuului. Muutamien mutkien kautta, mutta palasin silti. Laumani eteen, puhumaan sääntöjen puolesta. Siihen minut oltiin opetettu, se tuntui minun paikaltani. Olin tietysti epävarma, olinhan nuori, mutta näin minun kuului tehdä. Vain opettelemalla oppisin elämään kunnollisen johtajan asemassa: kaiken teorian tiesin, mutta tarvitsin vain käytännön harjoitusta.. jotta sitten voisin olla emäni veroinen. Tunnettu nimeni perusteella, arvostettu.

Säpsähdin ajatuksistani hetkeksi havaitessani liikettä kauempana. Pysähdyin ja nostin päätäni, höristin korviani uteliaana. Kuunvalossa muutaman kymmenen metrin päässä minusta lumessa taivalsi itseäni paljon pienempi nelijalkainen, jonka valkea ja pörröinen turkki teki sen erottamisen lumesta miltei mahdottomaksi. Loin turvalleni pienen hymynkareen katsellessani tuon jäätikön lapsen kulkua. Naali pysähtyi ja katsoi minua hetken aikaa takaisin, jatkaen sitten varmaa matkaansa kiinnittämättä minuun sen kummempaa huomiota. Se oli varmasti tottunut näkemään hevosia eikä täten puuttunut elämäämme paljoa, vaikka tuskin jäätiköllä kovin moni hevonen todellisuudessa viettäisikään aikaansa vapaaehtoisesti - elleivät sitten lumihevoslaiset itse. Usein täällä ei keneenkään kuitenkaan törmännyt edes puolivahingossa.
Sain kuitenkin kiittää onneani, ettei tuokaan naali ollut jääkarhu tai isompi olento, josta olisi saattanut olla minulle harmia. Yksinään liikkuva naali oli varsin vaaraton, jonka saatoin vain antaa kulkea ohitseni.
Tuo naali oli toisaalta aivan kuten minä. Vaelsin täällä yksin, vailla varsinaista päämäärää. Etsin jotakin sielustani, jota en kyennyt löytämään. Vastauksia.

Naalin kadottua näköpiiristäni, huokaisin syvään ja jatkoin etenemistä lumihangessa. Ilma oli tyyni, joten en välittänyt siitä kuinka pitkälle jäätikölle taivalsin, tulisin todennäköisesti joka tapauksessa löytämään tieni aina takaisin.

Olin kuvitellut johtajan aseman olevan helppoa. Sinulle oltiin asetettu tietyt rajat, säännöt joita seurata. Käyttäytymismalli, josta ei ollut luistamista. Kaikki tuntui niin helpolta, aivan kuin elämä oltaisiin suunniteltu sinulle etukäteen. Näin minä kuvittelin vielä hetki sitten, kunnes silmäni aukesivat sille toiselle maailmalle, johon en ollut kiinnittänyt huomiota aikaisemmin. Maailma, josta iloiset, huolettomat kasvot hymyilivät minulle takaisin.

Tapasin veljeni Magic Drink-nimisessä baarissa hiljattain, joka oli avannut silmäni täydellisesti. Hän oli yhä se sama rasavilli itsensä, jollainen hän oli ollut aivan pienenä varsanakin. Hän oli esitellyt minulle kaikenlaista, hymysuin, näyttänyt kuinka pitää hauskaa. Olin toki ensin katsonut hänen touhujansa alta kulmain, mutta mitä pidempään olin antanut veljeni viedä minua mukanaan tempauksiinsa, sitä enemmän olin niihin uponnut. Olin saanut kiinni siitä pienestä hauskanpidosta, johon hän oli minut houkutellut.
Voin valehtelematta sanoa, että olin kaivannut veljeäni ympärilläni. Kaivannut niitä typeriä lausahduksia, joita hän päästi suustaan, tai kaikenlaisia aivottomia tempauksia. Mutta nyt, kun katsoin uudemman kerran kaikkiin niihin tempauksiin ja riemunkiljahduksiin, jotka olivat minulta jääneet välistä.. oloni oli kuin olisin menettänyt jotain. Kuin jokin osa elämässäni olisi vain ajelehtinut ohitseni.
Vain hetki veljeni Navarron tapaamisen jälkeen olin tavannut tuon hallakon lumihevosoriin, Flawlessin. Tuo tapaaminen oli kääntänyt kaikki ajatukseni täysin uuteen uskoon. Olin alkanut ymmärtää enemmän sitä vapautta ja huolettomuutta, joita Lawless oli ollut täynnä. Ori oli ollut niin rento ja todellinen, että minun kävi häntä kateeksi.

Mutta minä olen johtaja. Ei minulla olisi varaa lähteä sekoilemaan ympäri saarta tunteideni mukaan, se ei sopisi johtajan imagoon ollenkaan. Ei johtajan kuuluisi käyttäytyä niin, joten niin kauan kuin olin johtaja en voinut toteuttaa itsestäni sitä puolta, joka alkoi hiljalleen nousta esiin ja ottaa valtaa. Sitä puolta, jonka olin kaikessa nuoruudessani menettänyt. Sydämeni sykki vapaudelle, jollaista en ollut ennen tuntenut. Kaikki tämä tuntui niin väärältä, niin vaikealta. Olin tehnyt lupauksen ollakseni niin hyvä johtaja, että emäni voisi olla minusta ylpeä tuolla korkealla pilvien päällä. Kuin myös Konsta ja kaikki muutkin, jotka minut tunsivat.

Sydämeni oli eri mieltä. Sieluni ei kuulunut johtajan paikalle.

Ja nyt minä myönsin sen myös itselleni. Olin tekemässä jotain väärää, jota minun ei kuuluisi. Päästäkseni eroon tästä mieltäni repivästä tunteesta, minun tulisi päästä eroon johtajan asemastani. Se lienisi ainoa keino vapauttaa itseni kaikesta paineesta ja ongelmista, joita tunnuin nyt keräävän ympärilleni. En ollut koskaan ollut valmis tähän asemaan, vaikka niin olin kuvitellut.
Pysähdyin kuljettuani hetken aikaa erään jäätikön seinämän viertä. Seinämä oli silkan jääkerroksen peitossa, joten käänsin katseeni sitä kohden. Näin oman kuvajaiseni seinämästä hyvin himmeänä, tarkastelin sitä mietteissäni. Ajatukset risteilivät päässäni katsellessani hyvin nuorekasta kuvajaistani.
Ja mitä enemmän mietin, sitä varmemmaksi tulin. Veljeni oli ollut oikeassa. Kaikesta.

"Anteeksi, Frosty. Minusta ei ole tähän." sanoin itsekseni ääneen.

"Olen erilainen."
Tobias - aavikkohevonen
Quilla - aavikkohevonen
Sandi - laumaton

Too positive to be doubtful, too optimistic to be fearful and too determined to be defeated.
Avatar
Sigitius
Backup-admin
 
Viestit: 353
Liittynyt: 04. Heinä 2010 01:22
Paikkakunta: Lahti

Paluu Jäätikkö

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron