Unelma onnesta

Lammen ympärillä kasvaa puita ja pieniä pusikkoja. Vesi on kirkasta ja suhteellisen lämmintä meriveden viileyteen verrattuna, mutta hieman toista lampea kylmempää. Tämä lampi on aavistuksen syvempi kuin toinen, mutta siellä ei asu hevosille kovin vaarallisia eläimiä.

Unelma onnesta

ViestiKirjoittaja Venni » 17. Syys 2011 16:05

(Tänne siis Sachi ja Lawless, otsikko on jostain mainoksesta kuullusta biisistä ja netti tiesi kertoa, että kyseessä on yhtyeen Kolmas Nainen kappale Hyvää ja kaunista :D)

Rosmarie

Lehdet olivat alkaneet jo hieman kellastua ja kesä alkoi muutenkin olla finaalissaan. Rosmarien mielestä se olisi saanut jatkua vielä vähän pidempään, lämpimät säät ja vedet olisivat houkutelleet yhä. Syksyn tulolle ei valitettavasti kukaan sääherraa lukuunottamatta voinut yhtään mitään.

Tamma seisahtui hetkeksi käynnistäni huomatessani saapuneeni lammen rannalle. Näinkö pitkälle se oli jo ehtinyt raahustaa? Tästä olisikin hyvä jatkaa jonnekin muualle. Lammen pinta väreili hienoisesti syystuulen ansiosta, mitä tamma ei ollut pistänyt edes merkille ennen sitä.
Kaikki olisi hyvin niin kauan kuin ei alkaisi sataa - ajatus puistatutti valkeaa, vaikkei sillä yleensä ollutkaan mitään sadetta vastaan. Kesäsade oli vain paljon lämpimämpää kuin syyssade ja samalla myös paljon mieluisampaa.

Pieni, kevyt huokaus karkasi tamman huulien välistä, kun tämä jatkoi lammen lähestymistä hitailla askelilla. Kaipa sitä voisi edes vähän vilkaista, kun kerran tänne asti oltiin tultu.
Siinä se oli, avara, veden täyttämä alue, jonka toinen laita kuului metsäponeille, jos kimo oikein muisti. Metsäponien alueella se ei oman muistinsa mukaan ollutkaan vielä vieraillut, muttei uskonut sen olevan muita alueita kummoisempi.
Tamma oli pysytellyt jo hyvän tovin lumihevosten rajojen sisäpuolella, että tamma olisi voinut sanoa sitä laumauskollisuudeksi, ellei olisi itse paremmin tiennyt, ettei asialla ollut paljoakaan tekemistä sen kanssa. Se ei vain ollut toviin käynyt missään muualla, sillä oli tutustunut lähiaikoina omiin laumalaisiinsa enemmän.
Venni
 

Re: Unelma onnesta

ViestiKirjoittaja Siuri » 17. Syys 2011 17:42

Lawless

Tämä lampi. Se vainosi minua vuosi sitten yöt ja päivät. En edes ymmärrä, kuinka se pystyi koskettamaan niin syvälle! En edes tuntenut häntä. Silti ymmärsin sen yhteyden, joka välillämme oli. Minä tiedän, että hän olisi ymmärtänyt minua. Kuunnellut minua. Olisin voinut kertoa hänelle myös ne salaisuudet, joita en ole uskaltanut kertoa kenellekään.
Huokaisen. Kasvoni heijastuvat takaisin lammen pinnasta. Se olen minä. Musta epätasainen lyhyehkö harja ja vaalea karva. Vihreät silmät katsovat minua takaisin. Pieni surumielinen hymy käväisee kasvoillani.
”Hei Troja”, sanon hiljaisella äänellä ja nostan katseeni niin, että näen koko lammen yhdellä kerralla. Jossain siellä hän on. Juuri tällä kohdalla viimeinen kohtaamisemme tapahtui. Aivan vasemmalta puoleltani hän käveli lampeen. Nyt hänestä ei ole jälkeäkään, vain pieniä hyviä hetkiä muistoissani.
Käännyn poispäin lammesta ja palaan hitaasti takaisin metsään. Minulla ei ole kiire mihinkään, päivä on vasta aluillaan.

Lammen ja metsän välissä on hieman laajempi kaistale ruohoa. Se on hieman kosteaa, mutta ei onneksi upota mitenkään. Metsänreunassa ei näytä menevän polkua. Niinpä lähden kävelemään reunamaa pitkin ja pidän katseeni koko ajan metsän puolella, jospa sattuisi löytymään edes vähän helpompi kulkureitti.
Räsähdyksiä. Askelia? Pysähdyn paikoilleni ja käännyn ympäri. Takaa hieman kauempaa tulee esiin vaalea tamma. Se kävelee hitaasti kohti lampea ja katsoo sitä. Mutta hetkinen..
Lähden kävelemään kimoa kohti. Se on suht kaukana, mutta yritän kiriä välimatkaa nopeilla askeleilla. Voisiko se olla..?
”Rosmarie?” kysyn ja katson tammaa. Kyllä, kyllä se on hän.
”Moi!” hihkaisen ja lähden ravaamaan sitten tammaa kohti. Hymy kasvaa hetki hetkeltä.
”Kiva nähdä. Taas”, naurahdan ja pysähdyn tamman lähelle.
”Kuis oot tänne eksynyt?”
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Unelma onnesta

ViestiKirjoittaja Venni » 17. Syys 2011 19:30

(... ja aikamuoto vaihtoon heti kättelyssä xD)

Yllättäen korviini kantautui huudahdus ja raviaskeleita. Ensimmäisenä mieleeni kohosi kysymys, miksen ollut huomannut että täällä oli joku muukin? Olinko tosiaan niin poissaoleva?
Nopeasti itseni soimaaminen kuitenkin vaihtuu riemastuneeseen hymyyn kääntyessäni tulijan suuntaan. Niin, Lawless porhalsi tulemaan tänne päin ravissa, iloisesti hymyillen.
"Samoin, samoin", vastasin toiselle silmäillen tätä pienesti.
"Ei ollakaan sitten kapinan jälkeen nähty", totesin siirtäen katseeni toisen silmiin. Kyllä se ihan hyvässä kunnossa vaikutti olevan, kaikeksi onneksi.
"En oikeastaan tiedä. Suunnittelin uusia rajarikkomuksia ja jostain syystä vain ajauduin tänne... Hups", virnistin muka-pahoittelevasti ylimääräisen lipsautukseni takia - jonka kyllä lisäsin sanojeni joukkoon ihan tahallani - ja naurahdin pienesti perään.

En ollut koskaan jäänyt kiinni rajarikkuruudesta, enkä oikeastaan tiennyt muuta kuin että siitä voitiin rankaista lauman omalta taholta, mutta sehän ei minua pelottanut. Rankaiskoot jos uskaltaisivat, mutta se ei saisi minua lopettamaan ympäriinsä kulkemista. Oli terveellistäkin nähdä välillä muitakin maisemia ja oikeastaan toivoin pääseväni pian muualle täältä.

Keskitin huomioni oriin, jota en ollut nähnyt aivan liian pitkään aikaan. Saattoi olla, että olin jopa ikävöinyt toisen seuraa, mutta sillä ei nyt ollut väliä.
"Miten sinulla on mennyt?", kysäisin siirtäen katseeni toisen silmiin.
Venni
 

Re: Unelma onnesta

ViestiKirjoittaja Siuri » 18. Syys 2011 10:49

[No mutta venni, mites se 15 riviä x'3 <3]

Kapina.. Ai niin, totta, eipä ollakaan.
Rosmarien vastaus saa minut naurahtamaan.
”Niinpä tietenkin.. Pahis”, hymyilen tammalle. Jaa-a, vai että rajarikkomuksia. Ei huonompi idea! Pandan aikana se tosin oli helpompaa, kukaan ei välittänyt. Mutta tuskin Loskakaan meitä rankaisisi, eihän?
Tamma esittää kysymyksen. Niin..
”Ihan hyvin”, vastaan. Jaa-a, eipä tässä mitään ihmeellistä ole tapahtunut sitten.. ..viime näkemän?
”Yksi kaveri luuli, että olisin jäänyt Jokerin hampaisiin.. Se oli aika mielenkiintoista. Ihan kun olisi aaveen nähnyt, kun törmäsi minuun”, naurahdan.
”Tai siis kun se itse pinkaisi karkuun, kun nähtiin sellainen tumma valkopäinen heppa..”, selitän. Joooo, toista varmaan kiinnostaa ihan hirveästi.
”Mutta mites sinulla?” kysyn. Eipä toinen ainakaan päällepäin näytä kovin erilaiselta. Ihan samanlainen. Sinisine silmineen..

Katselen lammen toiselle puolelle. Metsäponien alue. Siellä näyttäisi tosin olevan pitkälle sitä samaa sademetsää, mitä tälläkin puolella.
”Mennään”, sanon ja katson tammaa virnuillen pysyen kuitenkin paikoillani. Haha..!
”Metsäponien alue kutsuu”, sanon hymyillen.
”Saat valita, kierretäänkö lampi vai uidaanko läpi”, jatkan yhä. No eipä tämä niin iso ole kiertääkään. Syksy on kuitenkin viilentänyt vettä huomattavasti, se voi olla aika epämiellyttävää. No mutta kävinhän minä keväälläkin lumihevosten rannalla uimassa. Sitä paitsi aurinko paistaa, ei se nyt niiiiin kylmää voi olla.
”Oletko käynyt siellä?” kysyn tammalta. Minä olen, kerran. Ja jos nyt menemme uudestaan, toivon todella, ettei Shining ilmestyisi mistään eteeni. Äh, toivottavasti hän vieläkin kärsii Trojan takia. Hän aiheutti kaiken..!
”Mm.. ja jos ei kiirettä ole, voimme vaikka kävellä koko Caralian läpi! Kaikki alueet ja paikat”, sanon hymyillen. Ehkei sentään. Mutta ihan hyvä idea, eikö?
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Unelma onnesta

ViestiKirjoittaja Venni » 18. Syys 2011 12:58

(siinähän on 17, niin! XDD taidan olla vähän kankea vieläki näiden offien kirjottamisten kanssa : D)

Nyökyttelin päätäni tirskahtaen toisen toteamukselle. Olinkin niin suuri pahis, kun en tahtonut jäädä mädäntymään lumihevosten alueelle - oikeasti.
"No, hyvä ettet jäänyt, Jokeri olisi nimittäin saanut minulta korkean omakätisesti turpaansa, jos niin olisi käynyt!", sanoin mutristaen alahuultani muka-tuimasti.
"Tai toisinpäin", naurahdin kuitenkin.
"Ei minullakaan mitenään erikoista", pidin pienen tauon yrittäen miettiä mitä oikeastaan oli tapahtunut sitten kapinan. Jouduin pian kuitenkin toteamaan, ettei mitään kovin elämäämullistavaa, joten päätin kertoa suurpiirteisesti.
"Olen lähinnä lusmuillut täällä lumihevosten alueella, syystä tai toisesta, en oikeastaan tiedä", selostin tylsänpuoleista kertomustani.
"Eli, ei mitään jännää", sanoin kohauttaen lapojani.

Lawlessin virne ei tiennyt hyvää ja katsoin sitä odottavasti. <i>"Mennään"</i> mennään minne?
Pian pirullinen vire tarttui minuunkin. Metsäponien alue kuulosti houkuttelevalta.
"Minulla on vähän huonoja kokemuksia meidän uintiretkistämme, eli jospa vain kierretään", sanoin viitaten avantouintisessioomme jäätiköllä. Viluväreet kulkivat vieläkin pelkästä ajatuksesta!
"En ole, mutta itse asiassa se oli suunnitelmani", vastasin naurahtaen pienesti. Juuri hetki sitten olinkin ajatellut metsäponien aluetta lammen vastarantaa katsoessani.
"Heh, käy minulle", naurahdin katsahtaen toisen vihreitä silmiä. Jo pelkästään ajatus koko saaren kiertämisestä Lawlessin kanssa tuntui liian hyvältä ollakseen totta.
Jossain mieleni sopukassa joku kuitenkin huuteli, että niin se taisi ollakin, mutta jätin sen tietoisesti huomioimatta.
"Tule!", huikkasin ja kosketin nopeasti toisen kaulaa, ennen kuin nostin ravin kautta laukan suunnitelmanani lähteä kiertämään lampea metsäponien alueelle.
Venni
 

Re: Unelma onnesta

ViestiKirjoittaja Siuri » 16. Loka 2011 18:09

Naurahdan ääneen, kun Rosmarie alkaa uhitella Jokeria. Enpä oikein ole varma itsekään, kuinka helposti tämän kuuluisan Jokerin saisi lytättyä halutessaan. Onko hän oikeasti niin.. ..sellainen, kun kaikki puhuvat? Jaa-a, paha sanoa.
Eeeeeikä Rosmariellekaan kuulunut mitään erikoista. Jep. Mitäpä täällä nyt voisikaan kuulua.
”No sitä samaa..”, totean vain, kun Rosmarie sanoo pysytelleensä täällä.

Rosmarie ei heti kommentoinut mitään ehdotukselleni lähtemisestä. Toisaalta tuo mielenkiintoinen hymy paljasti jo kaiken. Ja se, että hän taisi jo päättää reittimme. Haha, mahtavaa! Nyökkään vastaukselle. Vihdoin taas joku, joka suostuu lähtemään tuosta noin vaan pois. Eipähän tarvitse enää katsella samoja maisemia.
”Nooo sitten vaan toteuttamaan sunnitelmia”, sanon virnuillen ja tunnen Rosmarien kosketuksen kaulallani. Sitten se lähteekin jo laukkaamaan eteenpäin kovaa vauhtia.
”Heei...”, ehdin sanoa hämmästyneenä, mutta lähden pian tamman perään.
Saavutan tamman suht hitaasti. Olemme näemmä menossa länttä kohti. Se taitaa olla nopeampi reitti toiselle puolelle lampea.
”Onko sinulla jotain, mitä haluat nähdä?” kysyn. Tie edessäpäin on mukavan avara; lammen ja metsän välissä kulkee leveähkö ruohoinen kaistale.
Hidastan hiljalleen tahtiani pysytellen yhä laukassa. Jos me tätä vauhtia meinaamme todella mennä, niin ei varmasti saaren kiertämiseen mene montaa päivää.

Ilma on muuttunut muutamassa viikossa jo huomattavasti viileämmäksi. Ihan hyvä vaan, kesä on ihan kiva, mutta nyt ei sentään ole ihan tuskaisen kuuma. Kiva keli liikkua ympäriinsä. Tähän aikaan ei ole vielä edes niin kylmä, ettei avantouinti kelpaisi.
Pieni hymyntapainen käväisee kasvoillani kun muistelen viime tapaamisiamme.

[Sori kesto, laiskuus ja motivaation puuttuminen :'DDDD]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Unelma onnesta

ViestiKirjoittaja Venni » 08. Joulu 2011 22:24

Kuulin sivukorvalla toisen hämmentyneen äännähdyksen takaani, mutta se ei saanut minua hidastamaan. Pian orikin pääsi jo vauhtiin, vaikka menikin hetki ennen kuin hän ilmaantui rinnalleni.
En laukannut täyttä vauhtia, vaan pysyttelin toisen tahdissa - tai tämä minun.

"Eipä oikeastaan, en ole koskaan astunut jalallanikaan metsähevosten alueelle. Nyt on jo korkea aika!"
Eihän sitä tiennyt, mitä siellä odotti. Kenties jotain jännittävää, hauskaa, uutta? Haiskahti seikkailulta ja siitä minä pidin.
Liian kauan olin alistunut yksitoikkoiseen asemaani lumihevosten laumalaisena, kerännyt pölyä karvalleni ja homehtunut liian tutuksi käyneiden alueiden sisäpuolella. Ollut kiltisti. Ei sellainen sopinut minulle, se ei vain kuulunut luonteeseeni. Siinähän ihan ahdistui, kun ei mitään päässyt näkemään tai tekemään.

Kun huomasin toisen hidastavan tahtia, päätin tehdä niin itsekin.
Laukka muuttui rytmiltään leppoisaksi ja rennoksi, eikä sillä ollut tarkoitus enää mennä kovaa ja korkealta. Tahti oli sellaista, että pystyi katselemaan ympärilleenkin vähän.
Ainakaan tältä etäisyydeltä metsäponien alue ei näyttänyt mitenkään erikoiselta, ainakin tältä kohdalta vain lähinnä samanlaiselta kuin lumihevostenkin.
Saman lammen rannallahan tässä oltiin, joten eihän mitään suurta muutosta pitänyt odottaakaan. Ehkä se muuttuisi, kun mentäisiin syvemmälle alueen siimeksiin.
Kavioitani kutitti jo pyyhältää tutkimaan uutta seutua, mutta pidin itseni silti nahoissani.

Sää oli kylmennyt kuluneiden viikkojen aikana jo niin, että minäkin olin pistänyt sen merkille. Nytkin se oli mukavan leuto, viileähkö muttei liian kylmä. Hengityskään ei huurunnut.
Veteen kastautuminen ei silti houkutellut, mutten voinut olla virnistimättä pienesti muistellessa viimekertaista.

[joo, sama täällä :''''D sorisori]
Venni
 

Re: Unelma onnesta

ViestiKirjoittaja Siuri » 17. Joulu 2011 22:14

Metsäponien alueet todella taisivat olla kutsumuksemme.
"Todellakin..!" sain vaan mainituksi.

Lammesta oli vaikea päätellä minkäänlaista suuntaa. Sen jokainen ranta oli aivan samannäköisen sademetsän peitossa. Siitä lähti kuitenkin ainakin kolme joenhaaraa eri suuntiin, mitkä auttaisivat varmasti suunnistuksessa, vaikkei sillä mitään väliä ollutkaan juuri nyt, vapaastihan tässä kuljettiin.

Kun hetken laukattuamme tuo ensimmäinen joki katkaisi tiemme, pysähdyin.
"Naiset ensin", hymyilin. Tämä tosiaan taisi olla nopein reitti, ties kuinka pitkään tuokin joki jatkui lumihevosten alueelle päin.
"Tämän toiselta puolelta taitaa alkaa metsäponien alueet..", sanoin lähinnä itsekseni ääneen. Ehkäpä toinen tiesi sen, ehkä ei. Siitä huolimatta kävelin aivan joen viereen ja työnsin pääni pinnan yläpuolelle. Vedestä tosiaan tulvahti viileää ilmaa, sen täytyi olla kylmää.
"Tai miten vaan, nopeammin päästään, kun vaan mennään", virnuilin, nostin pääni pinnalta päin ja hyppäsin varmasti melko typärän näköisenä veteen. Ääni, joka painostani lähti, oli melko kova, ja roiskeet kastelivat minut itseni, toivottavasti Rosmarinenkin.
Kaviot ylettivät kyllä pohjaan, mutta ajattelin silti kuluttaa aikaani uimalla vastarannalle, vaikkei matka ollutkaan erityisen pitkä. Hyräilin samalla ääneen.
"..eikä tämä nyt niiiiiin kylmää ole. Ihan mukavan viileää - tällä kertaa", hymyilin. Okei, aihe avantouinnista on jo niin vanha ja kulunut, mutta ihan kiva sitä välillä muistella. Yksi asioista, joita en välttämättä edes haluaisi unohtaa.

Kun pääsin vastarannalle, heitin etukaviot maan pinnalle ja ponnistin takajaloilla joenpohjasta itseni ylös. Kierähdin erittäin näyttävästi maahan ja jäin siihen hetkeksi makaamaan. Jotenkin ihan ylipirteä olo.
Kun hengitin muutaman kerran syvään, niin nousin ylös maasta ja katsoin Rosmariea.
"Noooo, metsäponien alue. Miltä nyt tuntuu rikoskumppanini?" hymyillen. Rajarikkureita molemmat, voi voi. Ei se ketään haittaa, jos käy vähän vierailemassa. Ties vaikka törmäisi tuttuihin, Saltoon esimerkiksi!
"Meillä on piiiitkä päivä edessä, lähdetäänkö saman tien?"

[tökstökstökstöks, nooooooo :'D.. Ehkä selvitään ^^']
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Unelma onnesta

ViestiKirjoittaja Venni » 09. Tammi 2012 21:31

Naurahdin ajatellessani tilanteen nostalgisuutta. Kun olin tavannut Lawlessin ensimmäisen kerran, me olimme rymistäneet sademetsässä tuhatta ja sataa siihen asti, että olin lentänyt turvalleni.
Tosin tällä kertaa en ollut nauranut orille päin naamaa, vai olinko? Oli hassua ajatella, että olin törmännyt oriin sellaisissa merkeissä, mutta nyt tämä oli jo miltei paras ystäväni.
Kohtalon ivaa, kenties? Ei se minua haitannut, ivailkoot vaan, minä ivailin takaisin.

Lawlessin pysähtyminen herätti minut ajatuksistani ja kiitos hallakolle siitä, muuten olisin varmaan molskahtanut edessä olevaan jokeen. Katsahdin ensin jokeen, Lawlessiin, jokeen ja taas Lawlessiin, ennen kuin tajusin yhteyden sanojen ja edessä virtaavan vesistön välillä.
"Vain tämän kerran", naurahdin orille takaisin saamastani kohteliaisuudesta ja astahdin lähemmäksi tuota epäilemättä kylmävetistä pirulaista.
"Kerran se vain kirpaisee, vai miten se nyt ikinä meneekään", puuskahdin ja sen enempää ajattelematta astuin veteen. Jos niskavillani eivät olisi olleet kynityt jo valmiiksi pystyyn asentoon, viimeistään nyt ne olisivat siirtyneet osoittamaan kohti taivasta.
Alkujärkytyksen jälkeen vesi ei sitten enään tuntunutkaan niin kylmältä, enkä voinut olla miettimättä, milloin minusta muka oli tullut niin herkkähipiäinen, etten edes viileää vettä kestänyt. Varmaankin sen avantoiuintireissun jälkeen.
Vettä ei yltänyt kuin suurin piirtein kylkeni puoliväliin siinä seisoskellessani mutta sekin osio, joka jäi kuivaksi, ei enää ollut sitä Lawlessin hypätessä suuren molskauksen - ja aallon - saattelemana veteen. Valkea karvani tiputti vettä, kun vilkaisin toiseen naurahtaen. Annoin hänelle pienen vastaiskun - koston kastelemisestani - ja loiskautin etukaviollani vettä sen verran, että toivoin sen edes jotenkin loiskuvan toisen päälle.
Vaikka joki virtasi, uiminen oli silti suhteellisen helppoa.

Saavutimme vastarannan varsin nopeasti ja toinen hyppäsikin ensitöikseen pois vedestä. Hallakon pitkät jalat heilahtivat ilmassa tämän kierähtäessä rannalle, enkä voinut olla naurahtamatta näylle.
"Jopa sinulla on tänään energiaa! Olet tainnut kaivata rajojen rikkomista ja muutakin rikollista toimintaa, vai kuinka?"
Tyrskähdin noustessani vedestä toisen esimerkkiä seuraten, tosin jätin sen maahanheittäytymisepisodin välistä ja kipusin suoraan vain jaloilleni.
Vilkaisin hallakon sanojen seurauksena ympärilleni. Täällä sitä nyt oltiin.
"Paremmalta kuin aikoihin, senkin rikollinen", virnistelin tökäten Lawlessia turvallani johonkin kyljen tietämille.
"Olen jo matkalla!" Huikkasin vastaukseksi toiselle ottaen pari raviaskelta. Hidastin kuitenkin menoni niiden askelien jälkeen käynniksi, sillä eihän tässä mitään kiirettä olisi ja mitä hitaanpaa kuljin, sitä pidempään saisin olla Lawlessin seurassa. Ajatus sai hyväntuulisen hymyn kohoamaan tummille huulilleni.
Venni
 

Re: Unelma onnesta

ViestiKirjoittaja Siuri » 22. Tammi 2012 11:37

Rosmarie läiskyttää vettä myös päälleni. Suljen silmäni ja varon pisaroiden osumista suoraan niihin.
"Kiiiitoooos!" sanon sitten ja vilkaisen Rosmariea murhaavasti mutta ilmeeni vaihtuu melko nopeasti takaisin hymyyn. Noo ehkä olin ansainnut sen.

Kaivata rikollista toimintaa?
"Minäkö, eei nyt sentään?" sanon ja katson vielä maasta käsin Rosmariea hyvin viattomalla ilmeellä, ennen kuin nousen seisomaan.
Ja Rosmarie vastaa kysymykseeni kylkeen tökkäyksen kera. Jään hetkeksi hitaan oloisena vain katsomaan, kun tamma lähtee jo viilettämään eteenpäin. Kun tajuan hänen olevan jo edempänä ja siirtyvän käyntiin, otan itsekin muutaman raviaskeleen ja tulen hänen viereensä.
"Äläpäs karkaile", sanon hymyillen kun siirryn käyntiin tamman luona. Jään kuitenkin saman tien katselemaan metsää edessämme. Se on ihan samanlaista kuin takanammekin. Samoja puita, pensaita.. Mitähän metsäponien alueella on sellaista, mitä muualla ei ole? Havu- ja sademetsää muistaakseni, mutta mitä loppuosa on?
"Noooo, mitäs sitten" kysyn jatkaen matkaa rennon hitaasti askeltaen. Yritän yhä muistella alueen rannikoita, mutta en tosiaankaan saa päähäni, mitä siellä on. Olenkohan koskaan edes käynyt siellä..? En muuten varmaan edes ole. Koko paikka tuntuu niin vieraalta ajatuksenakin.
"Kävelläänkö vaan suoraan saaren lounaisreunan läpi vuoristoponien alueelle?" kysyn ihan neutraalilla äänellä. Minulle käy oikeastaan iiihan mikä vaan suunnitelma, niin vapauttava tunne tehdä välillä tätäkin. Ja vielä kivempaa se on kivassa seurassa, kuin yksin!
Vuoristoponien alue taitaa olla sitä paitsi minulle ainakin tutumpi. Olikohan peräti tämän vuoden puolella, kun lähdin katselemaan auringonlaskua sinne. No siinäpä on ainakin jotain tekemistä matkan varrelle!

Sademetsä on tähän vuodenaikaan verrattuna yhä lämmin. Tai en tiedä, voiko sitä lämpimäksi sanoa, mutta muihin alueisiin verrattuna kyllä juu. Eikä edes se, että olen yhä melko märkä, saa oloa kamalan viileäksi.
"Hei ihan tosi, nyt on ihan mielikuvitukseton olo. Voitaisiin kehitellä jotain kivaa", sanon tylsähkösti naurahtaen.
"Odotas", sanon ja pysähdyn.
"Mitenkäs se sissijuoksu?" kysyn virnuillen oikein leveästi. Ja ennen kuin ehdin edes odottaa kunnolla tamman reaktiota, tökkään häntä kevyesti johonkin päin kehoa ja lähden laukkaamaan eteenpäin tasaiselta vaikuttavaa polkua pitkin kauemmaksi lammesta. Eiköhän se Rosmarie perässä tule.

[Niin ja nyt anteeksi tämä kesto :'''3]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Unelma onnesta

ViestiKirjoittaja Venni » 10. Helmi 2012 17:03

Lawless ei pitkäksi aikaa jäänyt ihmettelemään, että mihinkäs se daami oikein katosi, vaan nopean toiminnan orina ravaa minut kiinni moittien vielä karkailuani. Vaikutinko helpolta tapaukselta muutenkaan? En kai. En ollut koskaan vaivautunut asiaa tosissani ajattelemaan, sillä aihe ei kiinnostanut sen enempää kuin laumarajatkaan.
Vastaukseksi orille virnistin ilkikurisesti.
Huomasin tämän tutkailevan katseellaan edessä olevaa pusikkoa. Sekään ei vaikuttanut olevan mitenkään erilainen kuin missään muuallakaan, mutta toivottavasti jotain eroa kuitenkin ilmenisi, kunhan pääsisimme syvälle alueille.
"En minä tiedä, sinä se opas täällä olet", naurahdin orille.

"Kuulostaa hyvältä idealta, tehdään niin", myötäilin tämän sanoja, kun hän sai ehdotusensa ilmoille. Rajojen rikkominen oli itse asiassa aika rentouttavaakin puuhaa kaikessa jännityksessään. En ollut kyllä koskaan jäänyt kiinni tai saanut minkäänsortin varoitusta, mutta olin toki kuullut, että niinkin olisi joskus käynyt.
Kaikella kunnioituksella, johtajallamme taisi olla parempaakin tekemistä kuin vahtia sitä, kuka julkea kehtasi kavioillaan astua vieraalle maalle.
Saarella oli viime aikoina ollut levotonta, vaikka siitä laumattomien murhaajasta ei ollutkaan hetkeen kuulunut mitään, oli vain ajan kysymys, milloin niin kävisi. En tahtoisi olla todistamassa sitä.
Lawless totesi tuntevansa olonsa mielikuvituksettomaksi, eikä minulla mennyt sen paremmin. Juuri, kun olin pistämässä aivoriiheni jälleen kerran käyntiin, ori saikin jonkun älynväläyksen.
Hän pistikin sen käytäntöön ennen kuin ehdin oikeastaan sanoa juuta tai jaata. Tunsin huolimattomasti tähdätyn tökkäyksen jossain lapani seutuvilla ja sen jälkeen Lawless olikin ottanut jo jalat alleen.

Huulieni välistä karkasi puuskahduksen ja naurahduksen sekainen äännähdys, kun sain piiskattuani rauhalliseen tahtiin tottuneet lihakseni laukkaan.
Seurasin toista, kun tämä laukkasi poispäin lammesta. Saatoin jopa saavuttaakin tätä, mutta hitaasti. Olin tainnut hidastuakin toimettomuuteni aikana, mutta tämähän oli hyvää treeniä.
"Kyllä minä sinut kiinni saan!"

[Eipä kun anteeksi tästä kestosta :''D ja kylläpä on tönkköä hyyy]
Venni
 

Re: Unelma onnesta

ViestiKirjoittaja Siuri » 11. Helmi 2012 16:14

Minäkö toimin oppaana toisella puolella saarta? Haha, Rosmariella on hyvä tekosyy, jos jäämme kiinni; riittää kun hän katsoo vaan viattomasti jotain ja sanoo, että minä ohjasin meidät tänne. Nojoo, eipä tässä mitään, turhaan stressaan tuollaisistakin pikkuasioista. Täytyisi vaan relata ja miettiä näitä hyviäkin puolia.
Onko se edes loppujenlopuksi niin mielenkiintoista pyöriä ympäri saarta, ihan samanlaista joka puolella. Tai no, vielä. Onhan seura ihan mahtavaa, ja kunhan vaan pääsemme mielenkiintoisemmille alueille, niin sitten voikin olla jo ajatukset toisaalla. Vuoristo, ylänkö, laumattomien maat.. Vooi, meillä on niin paljon nähtävää! Onneksi aikaakin on enemmän kuin tarpeeksi.

Kun sissijuoksu alkaa, en vilkaisekaan taaksepäin. Pidän vain tahdin suht tasaisena hidastaen ja kiihdyttäen silloin tällöin. Kun hiljalleen alan kuulla omien askelieni lisäksi myös takana tulevan tamman laukka-askeleet, muistan samassa, ettei Rosmarien vauhtia tosiaankaan pidä aliarvioida. En hidasta enää, vaan odotan, että Rosmarie huudahduksen seurauksena lähestyy, ja kirin sitten taas hieman vauhtiani pysytellen jonkun verran tammaa edellä. Tie on onneksi suora, eikä maassa näy vaarallisia asioita, joihin kompastua. Puutkin kasvavat sievästi sivuilla, eikä törmäämisen vaaraa ole. Tosin enpä tiedä, vaikka jompikumpi liukastuisi ja rysähtäisi maahan..
En voi välttää virnistystä, joka kasvaa naamalleni ajatellessani Rosmarien lentämistä päin pusikkoa ensimmäisellä tapaamisella, vaan naurahdan ääneen ja samassa vauhtini hidastuu. Luovutan saman tien ja jatkan pian käynnissä matkaani.
"Ja ohittaakin voit ihan helposti", totean vielä suht kuuluvaan ääneen Rosmarielle. Katselen taas hieman metsää miettien, että kuinkahan monta päivää kestää kiertää koko saari. Viikkoja? Noo turha sitäkin miettiä vielä, vastahan matka alkoi. Päiväkin vasta puolessa välissä.
Vaikka yritän vain rauhoitella itseäni, on silti jotenkin malttamaton tunne. Ihan kun pitäisi jo olla jossain, mutta kun ei meillä ole edes päämäärää. Kunhan kierrellään. Jotenkin pitäisi keksiä jotain, TAAAAI sitten hengittää vaan syvään ja tallustella eteenpäin.
"Tosi jännä kysymys, eikä liity mihinkään mitenkään, mutta oletko koskaan nähnyt metsissä tai muuallakaan päin Caraliaa minkäänlaisia isoja kissapetoja tai jotain?" kysyn aivan yhtäkkiä.
"Mietin vaan, kun niitä täällä kuulemma on jonkin verran, mutta itse en ole tyyliin törmännyt kuin muutamaan lintuun ja oravaan..."
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Unelma onnesta

ViestiKirjoittaja Venni » 03. Maalis 2012 16:21

Lawless hidasti, enkä jättänyt tilaisuuttani ohittaa ori käyttämättä. Pyyhälsin surutta tämän ohitse ja näytin vain irvailevasti kieltäni toisen kommentille. Hidastin kuitenkin omankin vauhtini käyntiin varsin nopeasti, kun sain voitonhaluni kerta tyydytettyä.
Jäin odottelemaan oria seisahduksissa hetken. Hän katseli varsin mietteliäänä pusikkoon… Tai metsään, miten sen nyt halusi ottaa. En nähnyt siinä mitään mielenkiintoista, vaikka yritin vähän silmiänikin siristellä havaitakseni tuon puukasan syvimmän olemuksen. Mutta ei, se ei ottanut onnistuakseen. Niinpä päätin jättää orin aivoitukset tämän omaksi mietittäväksi, kun en niistä ainakaan tällä menetelmällä mitään selkoa saanut.

Lawlessin kysymys taisi tulla sieltä, minne hän oli viimeksi katsellutkin - sieltä puskasta siis. Tätäkö tuo maskuliinisemman sukupuolen edustaja oli hautonut korviensa välissä?
"Jännä todellakin. Mutta enpäs ole, orava-jänis-hiiri-tasolle minunkin havaintoni jäävät. Olen kyllä nähnyt muutamia jälkiä…"
Ainakin kerran havumetsässä olin törmännyt jälkiin, jotka eivät olleet hevosen jättämiä, mutta liian suuria ollakseen ketun. En ollut jäänyt asiaa sen kummemmin selvittämään, vaan kiiruhtanut mokomien ohitse sinne, minne olin menossakin.
"Aika onnekasta, vai mitä?"
Mieleeni palasi kuva Zoesta ja tämän arvista. Päähäni oli iskostunut joku kuva, että sellaista jälkeä villipedot tekivät - ja sen varjolla pidin itseäni onnekkaana, kun en ollut osunut niiden polulle, ainakaan samaan aikaan niiden kanssa.

[lyhyttä ja tönkköä :c]
Venni
 

Re: Unelma onnesta

ViestiKirjoittaja Siuri » 17. Huhti 2012 14:52

"Onnekasta? Sitäpä juuri", sanon naurahtaen vähän. Tai sitten saarella ei luonnollisestikaan ole niitä niin pelättyjä kissapetoja. Tai on, mutta minäkin olen kulkenut onnellisena niistä välittämättä.
Vaikka koskaan aiemmin en olekaan niihin törmännyt, aloin silti kävellä entistä valppaampana. Se nyt johtuu varmasti vain ylipäätään aiheenvalinnasta, mutta joku silti aiheuttaa hieman kylmiä väreitä selkärangassa. En kuitenkaan anna sen liikaa viedä intoa tästä matkailusta.
"Yllättävän hiljaista täällä. Kuinkahan moneen hevoseen ehdimme törmätä koko matkan aikana?" pohdin lähinnä itsekseni.
"Täytyy sitten tosiaan vain hymyillä ja loikkia ohi huomaamattomasti", sanon hymyillen Rosmarielle. Ehkä jonkinnäköinen suunnitelma olisi ihan kiva keksiä, jos nyt jotain sattuu. Tai sitten vaan kuljemme ja annamme asian olla - keksimme sitten spontaanisti jotain hienoa, joka varmasti uppoaa kaikkiin. Se kuulostaa hyvältä.

Päässä alkaa lyödä tyhjää. En tiedä, johtuuko huonosti nukutuista öistä vai mistä, mutta jotenkin sosiaaliset kanssakäymiset tuntuvat tällä hetkellä tökkivän. Ja pahasti.
"Ihan tosi - eikö sulle ole käynyt mitään erikoista, kun viimeksi nähtiin?" kysyn Rosmarielta vähän hymyillen.
"Siitä on kuitenkin jo vuosi", totean perään. Mitä kaikkea kapinoita sun muita oli silloin päällä.
"Olisi kyllä ollut tässä välissäkin kiva törmäillä", kerron vielä katsoen Rosmariea hymyillen, hieman jopa virnuillen. Mikäpäs siinä, nätti tyttö ja ihan parasta seuraa!

"Eipä sillä.. Eipä minullekaan ole tapahtunut mitään", totean kuitenkin vielä omaan kysymykseeni vastataen. Kunhan tullut vain kierreltyä ympäri saarta ja ihasteltua maisemia.
"Mutta nyt..!" sanon ja pysähdyn hetkeksi ja jään tuijottamaan tammaa.
"Tehdään jotain kivaa", jatkan virnuillen.
"Minulla ei ole MITÄÄN ideaa, mutta kehitellään jotain", sanon todella tylsänä, mutta sitä kuitenkin tarkoittaen. Niin tyhjä pää, että alkaa jo ihan kierroksilla käydä. Huh.

[Law tökkii nyt kyllä....]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Unelma onnesta

ViestiKirjoittaja Siuri » 21. Heinä 2012 22:50

[Yh, miksi :<... Anteeksi pusku, mutta lopetus tällekin <3]

~Viikkoja myöhemmin~

Olimme kiertäneet metsäponien alueet. Olimme kulkeneet vuoriston ylitse katsellen huipulta uskomattomia auringonlaskuja, valvoneet kesäöitä tasangon kostealla heinikolla, kolunneet kuuman ja karun aavikon läpi, kiertäneet laumattomien alueen ja katsoneet Hoeroa sekä sen nokista ympäristöä. Olimme uineet joissa, juosseet merenrannalla, kisailleet metsässä. Olimme tehneet kaikkea.
Olimme törmänneet sattumalta muutamiin tuntemattomiin hevosiin, mutta kertaakaan emme olleet jääneet kiinni matkallamme saaren ympäri. Onnekasta, sanoisinko. Tai sitten se on vain taitoa pysytellä hankaluuksien ulkopuolella.

Ja mitä Rosmarieen tulee. En ollut hetkeäkään katunut sitä, että lähdimme yhdessä matkaan. Koko ajan olen vain halunnut pysytellä hänen vierellään ja kulkea hänen kanssaan, jatkaa matkaa eteenpäin ja toivonut, että matkamme ei loppuisi.
Eikä se loppuisikaan. Kulkisimmehan varmasti, jos ei ympäri saarta, niin ainakin lumihevosten alueilla.
Ja toivon, että hänkin edes sietää minun seuraani. Voin kuitenkin suoraan myöntää, että nämä viikot ovat olleet parhaimpia elämässäni.
Ja nyt näen Rosmarien aivan uudessa valossa. Hän ei ole enää vain se hevonen, jonka kanssa olemme kokeneet kaiken hauskan; pudonneet jäihin, kaatuilleet mudassa; hän on nyt paljon muutakin. Hänestä on tullut yllättävänkin läheinen hevonen vain näiden viikkojen aikoina. Eikä minulla ole minkäänlaista aikomustakaan vain lopettaa tätä tähän. Ehkä pieni tauko, mutta seuraavan kerran sitten jatkamme kiertelyä paikoissa, joissa emme vielä ehtineet käydä.

Niin. Siihen asti voin vain muistella upeaa saarta ja koko matkaa.
Hymyilen hieman Rosmarielle ja jatkan matkaani havumetsän mailla reippaasti nostellen jalkojani märästä maasta.

Peli päättyy.
[Kiiiiitos <3]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere


Paluu Pohjoinen lampi

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron