Elämän pitkä ja kivinen tie.

Lammen ympärillä kasvaa puita ja pieniä pusikkoja. Vesi on kirkasta ja suhteellisen lämmintä meriveden viileyteen verrattuna, mutta hieman toista lampea kylmempää. Tämä lampi on aavistuksen syvempi kuin toinen, mutta siellä ei asu hevosille kovin vaarallisia eläimiä.

Re: Elämän pitkä ja kivinen tie.

ViestiKirjoittaja Sussu » 07. Elo 2010 21:07

En voinut olla naurahtamatta orin sanoille. "Ei niin. Ei täällä ole ihmisiä. Onneksi. Mutta siellä missä synnyin, siellä on..", lausahdin selventääkseni. Jos olisin syntynyt Caraliassa, kaukana ihmisistä, en luultavasti olisi ihan niin säikky.. tai sitten en säikky ollenkaan. Katseeni oli huomaamattani siirtynyt maahan, mutta kohotin sen pian takaisin orin tummanruskeisiin silmiin. Henkäisin rauhallisesti, puhaltaen sieraimistani rauhallisesti lämmintä ilmaa. "Niin, no, ei ihan jokaisen. Ikävä kyllä tapaan harva se päivä yhtä mukavia hevosia, kuin mitä sinä olet.."

Nostin hitaasti päätäni, käännellen hiukan päätäni ensin vasemmalle, ja sitten oikealle. Korvat hörössä tutkailin hetken ympäristöä, kunnes käännyin takaisin Trojan puoleen, hörähtäen tälle varovasti. "Oletko.. oletko sinä syntynyt Caraliassa? Anteeksi kysymys.. siis.. jos.. kun.. en tiedä menneisyydestäni, ja jos et pidä siitä puhumisesta, mutta.. minä.. ajattelin vain..", sopersin, punastuen aavistuksen. "Ei sinun ole pakko vastata."
Sussu
 

Re: Elämän pitkä ja kivinen tie.

ViestiKirjoittaja Zarroc » 07. Elo 2010 21:18

Tamma kertoi menneisyydestään luontevammin. Hörähdin takaisin, myöskin päätäni kohottaen. Hän kysyi menneisyydestäni. Päätin vastata lyhyellä versiolla. "Ei, en ole syntynyt täällä. Synnyin Hollannissa. Elin siellä elämäni ensimmäiset neljä-viisi vuotta ja jouduin sitten muuttamaan. Olin pitkään kaksilahkeisten mukana, kunnes menin juomaan joesta ja luiskahdin veteen. Merivirrat purskauttivat minut Caralian rannalle."
Puhua paapatin kovaa kyytiä ja muistin jopa hengittääkkin selitykseni jälkeen. Soin tammalle pienen hymyn.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Elämän pitkä ja kivinen tie.

ViestiKirjoittaja Sussu » 08. Elo 2010 12:06

Kuuntelin toista korvat hörössä, nyökkäillen vähän väliä. Tämän elämässä ei kai ollut tapahtunut mitään.. erikoisempaa. Eikä hänkään ollut syntynyt Caraliassa. Hänkin ihmisten luona, jos en ihan väärin tajunnut tämän sanoja. En ehkä viitsinyt kysäistä, mitä mieltä tämä oikein ihmisistä oli, tai no.. niin. Heilautin päätäni kerran aavistuksen sivuun, ravistaen sitä sitten kerran. Trojan kanssa oli yllättäen paljon helpompi olla, kun tämä tuntui ymmärtävän, ettei arkuuteni johtunut siitä, että joku oli useammankin kerran hipaissut minua turvallaan poskelle. Eh.

"No.. mitä mieltä.. sinä olet ihmisistä?" kysäisin sitten, varoen sanomasta mitään väärin. En ollut varma, halusiko toinen välttämättä kertoa. Tai ainahan toisella olisi saattanut käydä niinkin hyvä tuuri, että tämä oli viihtynyt ihmisten luona ja nauttinut näiden hoivasta. Toisin kuin minä. Jo syntymäni oli huonoa tuuria, varmasti. Ilmeeni muuttui ajatusteni myötä melko totiseksi, ja katseeni lipui johonkin ympäristöön.. minä vain tuijotin metsikköön, korvat hiukan takakenossa. Kunnes pärskähdin. Ihan sama. En joutuisi enää koskaan - toivon mukaan - tapaamaan yhtäkään ihmistä.
Sussu
 

Re: Elämän pitkä ja kivinen tie.

ViestiKirjoittaja Zarroc » 08. Elo 2010 12:26

Kuullessani tamman kysymyksen korvani painuivat varoittavaan luimuun. "Minulla on ihmisten kanssa joitakin kokemuksia, joista sinun on paras olla tietämättä." Vastasin vältellen. "Mutta Hollannissa ihmiset olivat mukavia ja ymmärtäväisiä ja antoivat minun olla äitini kanssa." Jatkoin, rentouttaen taas korviani säätelevät lihakset, antaen niiden valua hörölle. Nostin pääni omalle korkeudelleen, silmäillen ympäristöä taas vaihteeksi. Eihän sitä ikinä tiennyt ketä tänne tulisi.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Elämän pitkä ja kivinen tie.

ViestiKirjoittaja Sussu » 08. Elo 2010 12:57

Käännyin varovasti katsomaan toiseen, lähinnä vain sivusilmällä. Tämän korvat olivat painuneet luimuun, ja olin peruuttaa askeleen. En kuitenkaan liikahtanutkaan. Korvani kääntyilivät levottomasti puolelta toiselle, sillä en tiennyt ollenkaan, miten tämä reagoisi. Vai joitain kokemuksia, mistä minä en saisi tietää.. mieleni teki hetken tivata, miksei minulle voisi kertoa, muttei rohkeuteni riittänyt. Enkä halunnut suututtaa Trojaa sen enempää kaksijalkaisten takia.

Selvä, tämä oli siis tuntenut ihan mukaviakin ihmisiä.. kai? "Anteeksi, kun kysyin..", sanoin vaisusti, siirtäen katseeni hiukan nöyrän oloisena toisen kavioihin, kääntäen korvani aavistuksen takakenoon. Ravistin jälleen pystyssä sojottavaa harjaani, huokaisten sitten syvään. Olikohan toisella jo paljonkin ystäviä Caraliassa.. ? Tai oliko tämä saanut sellaisia jo ennen Caraliaan tultuaan? Varmasti ikävää, jos hän oli joutunut jättämään ystävänsä. Minulla nyt ei ollut koskaan mitään ystäviä ollutkaan.
Sussu
 

Re: Elämän pitkä ja kivinen tie.

ViestiKirjoittaja Zarroc » 08. Elo 2010 13:03

"Ei se mitään. Suutun joskus tarpeettomasti." Sanoin tammalle aivan yhtä vaimeasti. Toivoin että hän kysyisi jotain, jotta saisin revittyä ajatukseni irti ikävistä asioista.
"Onko sinulla ystäviä täällä?" Kysyin tietämättäni saman kysymyksen mitä tamma oli ajatellut. "Minulla ei ole.. muita kuin sinut." Sanoin hiljaa, niin että ääneni oli pelkkä kuiskaus. Tuijottelin maahan, tietämättä mitä tamma sanoisi. Tuosta viimeisestä.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Elämän pitkä ja kivinen tie.

ViestiKirjoittaja Sussu » 08. Elo 2010 13:13

Kohotin maahan painuneen katseeni toiseen, nyökäten pienesti. Vai suuttui tarpeettomasti. Olin siis .. ainakin melkein onnistunut suututtamana toisen? Olisihan se pitänyt arvata. Tai niin oikeastaan olin arvannutkin. Ehkä minun olisi ollut syytä miettiä hiukan, mitä kysyisin ääneen ja mitä jäisin vain pohtimaan mielessäni. Niinhän imnä olin aina ennenkin kaikkien kohdalla tehnyt. Miksi siis nyt olin mennyt melkein pilaamaan koko homman? Katsahdin kerran toisen tummiin silmiin, ennen kuin käänsin katseeni jälleen sivuun. Tunsin oloni jokseenkin hämmentyneeksi.

Onko sinulla ystäviä täällä? Katsahdin varovasti sivusilmällä oriin. Kuin tämä olisi lukenut ajatukseni. Minulla ei ole.. muita kuin sinut. Tämän hiljaiset sanat saivat minut nielaisemaan. Sydämeni tuntui jättävän yhden lyönnin väliin, ja sitten tykyttävän hetken epätavallisen nopeaan tahtiin. Silti kasvoillani oli pienoinen virne, tai pikemminkin hymy. Pieni, suloinen hymy. "Regetta ja Irenia ovat ihan mukavia, tosin haluaisin tutustua heihin paremmin.." Pidin pienen tauon, hengähtäen sitten syvään. "Niin, ja sinä tietysti." Väläytin orille hiukan levemmän hymyn.
Sussu
 

Re: Elämän pitkä ja kivinen tie.

ViestiKirjoittaja Zarroc » 08. Elo 2010 13:27

Epäusko oikein hohti kasvoiltani, nostaessani katseeni. Okei, hänellä oli kaksi melkein ystävää sekä minä. Pään kallistus. Tarkkailin tamman ilmeitä omalla, tutkivalla tavallani. Kasvoilla ei näkynyt valheen juonnetta. Vaiteliaana siirsin katseeni pois tammasta, kohti lampea. "Taidan.. käydä juomassa."
Sanoin tammalle, samalla kun astelin verkkaisin askelin kohti lampea, juoden siitä muutaman kulauksen. En suostunut vilkaisemaan tammaan takanani.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Elämän pitkä ja kivinen tie.

ViestiKirjoittaja Sussu » 08. Elo 2010 13:50

Toinen vaikutti jotenkin vaiteliaalta. Ja halusi juomaan. Käännyin toisen puoleen, kun tämä oli kulkenut ohitseni ja laskenut turpansa veteen. Käänsin aavistuksen päätäni. Eikö tämä halunnut ollut ystäväni ja siksi suostunut sulattelemaan sitä, että pidin häntä ystävänä? Ei väkisin. Käänsin selkäni lammelle ja kimolle orille, ottaen muutaman harppauksen lähemmäs metsikköä ja kohtaa, missä ori oli hetki sitten seisonut. Kurotin pääni pensaan läheisyyteen, repäisten suuhuni muutaman lehden. Tunsin jonkun oksan viiltävän aavistuksen kivuliaasti suupieliäni, muttan välittänyt.

Pureskelin lehdet huolellisesti suuhuni ennen nielaisemista. En ollut erityisen nälkäinen, mutta koko tilanne tuntui niin kiusalliselta Trojan vuoksi. Mutten tietenkään voinut syyttää oria siitä. En tosin tiennyt, mikä tuohon nyt oli mennyt, mutta kai hän itse oli minua ystäväkseen kutsunut.. ? Ihan miten vain. Ehkä ymmärsin väärin. Tyypillistä minua. Huiskautin hännälläni pienesti ilmaa, jatkaen syömistä melko hitaaseen tahtiin, kaikessa rauhassa. Mieleni teki kysäistä Trojalta jotain tähän liittyvää, kuten ihan vaikkapa vain ikää - mutten viitsinyt avata suutani.
Sussu
 

Re: Elämän pitkä ja kivinen tie.

ViestiKirjoittaja Zarroc » 08. Elo 2010 14:06

Hienoa. Olin varmaankin onnistunut taas sekoittamaan tamman pään jotenkin. Nostin taas pääni ylös, pyörähtäen ympäri. Tamma oli mennyt syömään pensaan lehtiä, vaiteliaana ja ajatuksissaan. Mietiskelin hetken, ennenkuin liikuin. Astelin tälläkertaa vauhdikkaammin tamman vierelle, myöskin repäisten lehtiä ja oksia pensaasta. Mutustelin niitä, samalla kun katseeni kulki levottomasti tammaan ja pusikkoon. Sama ruljanssi kokoajan. En ollut varma sanoisinko jotain vai antaisinko Shinin olla. Välillämme oli reilu puoli metriä tilaa, mutta olin valmis siirtymään heti jos häntä läheisyyteni ahdistaisi.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Elämän pitkä ja kivinen tie.

ViestiKirjoittaja Sussu » 08. Elo 2010 14:30

Käänsin korvani hiukan takakenoon, kuullen orin askeleet. Troja asteli viereeni, melko lähelle. Jatkoin syömistä kaikessa rauhassa, huiskauttaen kevyesti hännälläni ilmaa - osuen sillä vahingossa aavistuksen orin takajalkaan. Nostin päätäni ripeästi, kääntäen pääni vastakkaiseen suuntaan, missä ori oli. Kirosin hiljaa mielessäni, toivoen, ettei kimo olisi tajunnut koko hommaa. Olisin mieluusti siirtynyt hiukan kauemmas töppini jälkeen, mutten tahtonut antaa orille sellaista vaikutelmaa, että olisin pelännyt tätä tai.. taas se alkoi. Ajattelin liikaa sitä, mitä ori mahtoikaan minusta ajatella.

"Kuinka vanha muuten olet?" kysäisin nopeasti, kääntyen lammen suuntaan. Laskin turpani nopeasti viileään veteen, ottaen sitten useamman kulauksen vettä suuhuni, antaen sen valua hiljalleen kurkkuani pitkin. Kieltämättä vesi tuntui ihanan viileältä kurkussa. Hetken kuluttua nostin taas pääni, peruuttaen kauemmas vedestä. Vesipisaroista tippui yhä turvaltani kuivalle maalle.
Sussu
 

Re: Elämän pitkä ja kivinen tie.

ViestiKirjoittaja Zarroc » 08. Elo 2010 14:42

Tamma huiskautti minua vahingossa hännällään, mutta ei se kyllä hirveästi haitannut. Kuinka vanha olet? Vainiin. Sitäkö hän siis mietiskeli?
"Seitsemän." Vastasin totuudenmukaisesti. Shining tosin vaikutti paljon nuoremmalle kuin minä..
"Entä itse?" kysyin hymähtäen.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Elämän pitkä ja kivinen tie.

ViestiKirjoittaja Sussu » 08. Elo 2010 21:38

Tämän hymähdys sai korvani kääntymään hetkeksi takaisin. Minun teki melkein mieli kysyä, mitä tämä ajatteli minusta, kun yllättäen vaikutti niin etäiseltä, mutta päätin jättää sen kysymyksen myöhemmäksi, tai ehkä jäisin vain miettimään asiaa, kysymättä sitä kimolta ollenkaan. Käännyin korvat terävästi hörössä orin suuntaan, räpytellen ruskeita silmiäni melko tiheään tahtiin auringon säteiden vuoksi. Astelin lähemmäs puita varjoon päästäkseni, mutta pysyttelin silti hyvän matkan päässä Trojasta. Katselin toiseen varovasti, välillä tuijottaen vain kavioitani.

Orin hymähdys sai korvani kääntymään hiukan takakenoon. Olinko oikeasti sanonut jotain väärin, vai mistä nyt kiristi? Venytin kaulaani ja laskin pääni ruohikkoon, hamuillen melko haluttomasti ruohoa, päätäni jälleen kevyesti ravistaen. Seitsemänkö hän siis oli? Loin pikaisen silmäyksen Trojaan. "Kaksi. Kaksi ja puoli. Pian kolme", vastasin melko ripeästi toisen kysymykseen, jatkaen sitten ruohon haumilemista suuhuni. Huiskin leppoisasti hännälläni ilmaa, mutta ilmapiiri tuntui silti jostain syystä hiukan levottomalta. ".. Mitä mietit .. ?" päädyin kysymään, jättäen kuitenkin perästä pois sanan minusta. Kimo vaikutti kieltämättä melko hiljaiselta, nyt yllättäen, ja halusin ihan yleisistikin tietää, mitä tämän päässä oikein liikkui.. Toivottavasti tämän vaitonaisuus ei ollut vikani. Tai ehkä vain kuvittelin, että tämän käytös poikkesi jotenkin tavallisesta. En tiedä.
Sussu
 

Re: Elämän pitkä ja kivinen tie.

ViestiKirjoittaja Zarroc » 09. Elo 2010 10:58

Kaksi ja puoli? Kohta kolme? Niin nuoriko Shining sitten olikin? Yllättyneisyys ei näkynyt kasvoillani, silmäillessäni tammaa hiljaa. Olihan hän kieltämättä nuoren näköinen. Että niin nuoren.
Shin esitti seuraavan kysymyksen, koskien mietteitäni. Kaivelin ajatuksiani, mitä minä oikeastaan mietin? Oikea vastaus olisi sinua, mutten ollut varma kehtaisinko paljastaa sitä. Hiljaisuus syveni, pingottui, eikä lopulta kuulunut kuin lintujen summittainen liverrys ja aaltojen loiskahdukset. Viimein käännyin kokonaan katsomaan tammaa, antaen tunteiden näkyä yleensä niin hallitunoloisista silmistäni. Katseessani oli ripaus myötätuntoa, en tiennyt miksi mutta kuitenkin.
"Sinua.."

Siinähän se vastaus sitten tuli. Katsotaan nyt mitä Shining sanoisi. Ääneni kuulosti karhealle, joka oli outoa. Yleensä se oli pehmeäsävyinen, eikä sanat maistuneet santapaperille. Siirryin hiukkasen metsään päin, en peruuttanut vaan liikuin sivuttain muutaman askeleen verran. Seisahtuessani taas paikoilleni, katselin kavioitani.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Elämän pitkä ja kivinen tie.

ViestiKirjoittaja Sussu » 09. Elo 2010 12:10

Selvä, ei toinen ollut ihan oma itsensä. Tai ei hän aikaisemmin ole ollut noin hilljainen ja vaikean oloinen. Katselin toiseen kysyvästi, mutten suoraan. Korvat sivuilla kallistin aavistuksen päätäni vasempaan, hörähtäen sitten varovasti, lähinnä vain itsekseni. Odotin vastausta malttamattomana, koska todella halusin tietää, mistä tämän käytös johtui. Sinua. Olisihan se pitänyt arvata. No, Troja, mikset kerro enempää? Astuin ripeästi askeleen lähemmäs oria, seisahtuen kuitenkin nopeasti. Nostin päätäni taivasta kohden, tapittaen tätä kysyvästi.

"Mitä minä nyt olen sanonut väärin?" kysyin voihkaisten, ja melkein jo suunnittelin uuden askeleen eteen päin ottamista, mutta jätin sen tekemättä. Silmäilin toista hiljaa, miettien itsekseni, mitä ihmeen mietittävää minussa sitten oli? Ehkä juttuni ihmisistä olivat saaneet tämän jotenkin kaipaamaan niitä tai.. mutta miksi toinen sitten sanoi ajattelevansa minua? En ainakaan toistaiseksi tiennyt vastausta kysymykseen, mutta tilanne alkoi tuntua minustakin jo jotenkin.. omituiselta. Ei välttämättä ahdistavalta, mutta kieltämättä Troja vaikutti jokseenkin oudolta.
Sussu
 

EdellinenSeuraava

Paluu Pohjoinen lampi

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron