Elämän pitkä ja kivinen tie.

Lammen ympärillä kasvaa puita ja pieniä pusikkoja. Vesi on kirkasta ja suhteellisen lämmintä meriveden viileyteen verrattuna, mutta hieman toista lampea kylmempää. Tämä lampi on aavistuksen syvempi kuin toinen, mutta siellä ei asu hevosille kovin vaarallisia eläimiä.

Re: Elämän pitkä ja kivinen tie.

ViestiKirjoittaja Zarroc » 09. Elo 2010 12:19

"Et sinä ole sanonut mitään väärin." Ärähdin. Miksi kaiken piti olla niin vaikeaa? Harppasin tamman luokse, pää melkein tuon kasvoissa kiinni. "Miksi luulet kokoajan että sinä olet tehnyt jotain? Sanonut jotain väärin? Miksi?" En ymmärtänyt mistä tämä raivonpuuska johtui. Pyörähdin ympäri ja ravasin kohti metsää. Seisahduin aivan varjojen katveeseen, yli kymmenen metrin päähän tammasta, tasatakseni hengitystäni. Minun ei tosiaankaan pitäisi suuttua nuoremman ja paljon heikomman edessä. Minua alkoi kuvottaa. Jos olisin hyökännyt Shiningin kimppuun, olisin luultavasti tappanut nuorikon vahingossa. Hengitin rahisevasti ja annoin jalkojen pettää altani.

Vaivuin maan kamaralle vaaleaksi mytyksi, sieraimet laajoina. Korvani olivat suunnattuina taaksepäin, silmät painettuina kiinni. En kestänyt katsoa miten tamma reagoisi. Makasin hiljaa, jalkojeni päällä, edes yrittämättä ponnistaa ylös. Annoin päänikin retkahtaa sivulle, posken painettuna maahan. Häpesin käytöstäni, mutta se oli mennyttä eikä sitä voisi muuttaa.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Elämän pitkä ja kivinen tie.

ViestiKirjoittaja Sussu » 09. Elo 2010 12:33

Toisen ärähdys sai minut hiukan kavahtamaan. Pääni heilahti niin taakse kuin oikein pystyi, niskaankin kerkesi hiukan sattua. Toinen harppoi lähemmäs, enkä pystynyt kuin vain tuijottamaan sieraimet laajenneina. Tämä tuli tosiaan melkoisen lähelle. Pelko välähti silmissäni. Pelkäsin aidosti Trojan käyvän kimppuuni. Kimo oli minua paljon suurempi. Minulla ei ollut toivoakaan selvitä, jos ori menettäisi hermonsa lopullisesti ja kävisi kimppuun. Hengähdin ensimmäisen kerran vasta siinä vaiheessa, kun näin orin loittonevan ruumiin. Huh huh.

En astunut askeltakaan lähemmäs, jalat tuntuivat kuin liimatuilta. En uskaltanut hetkeen edes suutani avata, vaikka toisaalta pelkäsin tämän hermostuvan jo siitä, että en vastannut hänen kysymykseensä. "Koska.. koska.. min..", ei, ei änkytystä. Se saattaisi koitua kohtaloksi, jos kimo ei jaksaisi kuunnella. "Kun.. ei mitään." Olisin toki voinut selittää ja vain esittää tälle uuden kysymyksen, mitä mietittävää minussa sitten oli. Sen sijaan venytin kaulaani hitaasti ja selvästi harkitun oloisesti maata kohden, ottaen pienen, varovaisen askeleen lähemmäs oria.

"Troja, mikä sinulla on.. ?" kysyin hyvin varovasti, nostaen pääni melko ripeästi. Käänsin toiselle osittain selkäni, jääden oikeastaan sivuttain. Lihakset jännittyneinä olin kokoajan valmiina singahtamaan pakoon sen varalta, että tämä ymmärtäisi kysymykseni väärin, että pitäisin tätä ihan kahelina tai.. jotain. Laajenneet sieraimet värähdellen silmäilin tätä varovasti.
Sussu
 

Re: Elämän pitkä ja kivinen tie.

ViestiKirjoittaja Zarroc » 09. Elo 2010 12:45

En edellenkään avannut silmiäni. Kuulin tamman änkyttävän. Noh, olipahan tullut huomattua etten aina ollut se leppoisa Troja-setä. Hengähdin syvään, puristaen silmiäni yhä kiinni.
"Minulla.. ei luullakseni ole mitään hätää." Pihisin hampaideni raaosta. "Kuten aikaisemmin sanoin.. sinulle olisi parempi jollet tuntisi minua, jollet olisi koskaan nähnytkään minua. Paljon parempi meille kummallekin." Jatkoin vielä, ilme rauhoittuneempana, mutta suupielet aavistuksen mutrussa.
"Sinä et välttämättä voi ymmärtää sitä minkälainen olet, omasta mielestäsi ruma, mutta muiden mielestä voit olla jotain muuta. En olisi menettänyt sydäntäni sinulle, jos emme olisi koskaan tavanneetkaan." Sanat meinasivat jäädä kurkkuun kiini ja lause katkeili oudoista kohti.

Avasin viimein silmäni. Ne olivat ruskeat, kuten olivat aina olleet, elämäni ensimmäisestä sekunnista lähtien. Vaaleassa karvoituksessani oli märkiä länttejä, minulla oli kuuma. Silmäkulmastani vierähti yksi kyynel. Se valui pitkin poskeani, tipahtaen maahan. "Nyt en syytä sinua mistään. Mutta et vain tunnu huomaavan miten hurmaava olet. Ja minun pahin heikkouteni on yrittää ymmärtää muita ja siinä sivussa myös sinua, nuorikkoni." Ääneni heikkeni kokoajan, pian se oli pelkkä kuiskaus. En edelleenkään liikahtanut paikoiltani, vaan annoin korvieni rentoutua, jääden takakenoon, vaaleiden luomien peittäessä silmäni. Ärsyyntyneisyydestä kielivät rypyt turvassani ja silmieni ympärillä silisivät. Hiljaisuus piteni. En kuullut muuta kuin oman, rahisevan hengitykseni ja tamman pelokkaan sydämen sykkeen, nopeatahtisen hengityksen.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Elämän pitkä ja kivinen tie.

ViestiKirjoittaja Sussu » 09. Elo 2010 13:23

Ei mitään hätää. Hyvä, vaikkei ihan siltä näyttänytkään. Korvani kääntyilivät levottomasti eteen ja taakse. Jouduin kuitenkin höristämään korviani kuullakseni orin sanat takuuvarmasti oikein. Paljon parempi meille kummallek.. siis mitä? Mitä ori sanoissaan tarkoitti? Ei kai toinen mikään lihansyöjä ollut? En minä tätä pelännyt. En minä Trojaa halunnut pelätä. Käännyin kokonaan toisen suuntaan, korviani kerran taakse heilauttaen. En olisi menettänyt sydäntäni sinulle, jos emme olisi koskaan tavanneetkaan. Tilanne alkoi käydä jo erittäin hämmentäväksi, enkä voinut enää kuin ottaa muutaman askeleen lähemmäs. Pelko oli kadonnut lähes kokonaan, jännittyneisyys kadonnut kehostani. Tuijotin toista vain kysyvästi. Mitä ihmettä kimo puhui..

..nuorikkoni.. Aaa, okei. Sehän selvensi paljonkin. Siis.. mistä tässä nyt oli oikein kysymys? Siitä, etten pitänyt itseäni kauniina? Se sai orin melkein käymään kurkkuuni? Ahaa. No, tähän mennessä kukaan ei ollut kehunut minua kauniiksi. Eikä mikään ihme - takkuinen, kiilloton karva, liian selvästi kyljistäni pilkottavat kylkiluut. Olin lihakseton, heikko ja typerä nuori, joka säikkyi pienintäkin ääntä ympärillään. Mieleni teki melkein sanoa se Trojalle, mutta pelkäsin tämän jälleen hermostuvan. Ei ollut heikkous ymmärtää muita. Troja oli kiltti. Todellisuudessa hän oli hyvin kiltti. ".. mitä mieltä sinä sitten olet minusta? Mitä näet, kun katsot minuun?" kysyin hyvin vaimeasti ja varovaan sävyyn, kääntäen korvani hetkeksi taakse. En lakannut tapittamasta oria. "Mitä tarkoitat sillä, kun sanot, ettei meidän olisi koskaan pitänyt tavata? Sillä, kun sanoit, että olet.. menettänyt sydämesi minulle? Ole kiltti ja selvennä minulle tilannetta. Sen jälkeen voin vaikka lähteä, jos haluat." Katselin toiseen anovasti, mutten ollut ollenkaan varma siitä, vaivautuisiko ori luomaan minuun enää yhtään katsetta. Sinänsä sääli, jos ei. Pidin Trojan silmistä.
Sussu
 

Re: Elämän pitkä ja kivinen tie.

ViestiKirjoittaja Zarroc » 09. Elo 2010 14:20

Kallistin päätäni ja avasin silmäni toistamiseen. Liikautin varovasti korviani, tuijottaen tammaa hetken silmiin. Tuon anova katse tuntui kuin läimäisyltä kasvoihin. "Kun katson sinua.. näen sinut. Joskus on liian vaikea selventää asioita. Kun kasvat, niin ymmärrät, kun vanhenet, tajuat vähitellen mitä sanani tarkoittavat", puhuin hieman arvoitukselliseen sävyyn, ääni vain hiukan kuiskausta kovempana. Huokaisin lähes äänettömästi, ponnistautuen jaloilleni. Ravistin karvaani hieman, tutkiskellen maastoa ympärillämme. Surumielinen hymy kipusi kovalla vaivalla kasvoilleni, näyttäen melkein luonnolliselta. Höristin korviani vastahankaisesti tamman suuntaan.

Mieleeni muistuivat jotkin laulunsanat, jotka olisivat juuri nyt käyneet tähän hetkeen. Hetken tie on kevyt kaksin kulkea. Mietin lähtisinkö vai jäisinkö. Kummassakin tapauksessa tuottaisin tuskaa itselleni. En edelleenkään ollut varma mitä Shining ajatteli minusta, koska minä olin jo kertonut oman kantani häntä kohtaan. En kuitenkaan ruvennut häneltä tietoja tiukkaamaankaan, koska olin tuottanut nuorelle tammalle hämmennystä ja pelkoa enemmän kuin tarpeeksi.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Elämän pitkä ja kivinen tie.

ViestiKirjoittaja Sussu » 10. Elo 2010 14:54

No, ehkä tämän sanat alkoivat sittenkin käydä minulle selviksi. Hän piti minua typeränä nuorena, joka ei tiennyt, millainen oli. Ehkä oli totta, etten tuntenut kunnolla itseäni, mutta sen verran tiesin, ettei minusta ajateltu mitään hyvää. En antanut oikeastaan kenellekään edes tilaisuutta tutustua itseeni. Olipa hämmentävä tapaaminen. Kertakaikkiaan. Huokaisin syvään, silmäillen Trojaa. Ajatukseni ja tunteeni olivat melko ristiriitaiset. Mitä seuraavaksi sanoa tai tehdä? En missään nimessä halunnut kysyä toiselta suoraan, pitikö tämä minua vain lapsena. Mutta sitähän minä olin. Trojaan verrattuna. Hän oli vanhempi ja viisaampi, siksi en ymmärtänyt tämän sanoja.

Mutta miksi tämä oli niin varma, että vasta, kun olen vanhennut, minä alan tajuta asiaa, josta olen ihan pihalla? Minä en tiennyt ollenkaan, mitä tämä puhui, ja miksi kimo puhui niin. Pudistin hämmentyneesti päätäni, vain selvitelläkseni ajatuksiani. Mieleni teki kysyä vielä kerran, voisiko Troja selventää - mutten saanut ääntä suustani. "Haluat- haluatko, että lähden?" päädyin kysymään vaimeasti, peruuttaen muutaman askeleen verran. Kohotin päätäni kohti taivasta, luoden tutkivia katseita ympäristöön. "Kasvamaan.. vanhenemaan.. odottamaan, että ymmärrän sanasi.. "
Sussu
 

Re: Elämän pitkä ja kivinen tie.

ViestiKirjoittaja Zarroc » 10. Elo 2010 14:59

"Ei.. ei. Ei sinun tarvitse mennä. Minä.. menen." Sanoin hiljaa, vastustaen katseellani tamman peruuttamista. Katsoin vielä hetken Shin'iä silmiin, ennenkuin käännyin ympäri.
"Nähdään taas joskus", hymyilin surumielisesti. "Jossakin." Kuiskasin.

TROJA POISTUU

[Kiitoksia mahdottoman sekavasta pelistä! (:<3]
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Elämän pitkä ja kivinen tie.

ViestiKirjoittaja Sussu » 10. Elo 2010 15:28

"Ai. Joo. Hei hei." Katsoin loittonevaa hahmoa vielä pitkään, haluamatta liikahtaa. Minulle jäi yhä epäselväksi, mitä ori oikein minusta nyt sitten ajatteli. Pitiköhän tämä minua ihan typeränä? Kai tämä itsekin näki, millainen minä olin. Luuli minun olevan jotain muuta, kuin mitä olin.. siis.. mutta millainen tämä oletti minun oikeasti olevan? Ei ainakaan sellainen, mitä muut olivat tähän mennessä minusta varmaan ajatelleet. He olivat nähneet vain sen säikyn Shiningin, mutta.. oliko minussa muka jotain muutakin, vai mistä oikein oli kysymys? Naurahdin hämmentyneenä, kääntyen kohti lampea. Ravistelin vielä kerran verkkaisesti päätäni. Ehkä.. siis vain ehkä Troja oli oikeassa. Ehkä joskus tajuaisin, mitä tämä oikein tarkoitti. Milloinkohan seuraavan kerran tapaisimme? Sitä oli mahdoton ennustaa. Sen enempää asiaa miettimättä astelin lampeen, turpani veteen laskien.

[ Shining "poistuu". Kiitos itsellesi! :D ]
Sussu
 

Edellinen

Paluu Pohjoinen lampi

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron