Ainoo hyvännäköinen

Sademetsien aluskasvillisuus on erittäin tiheähköä, jonka takia siellä on vaikeahko liikkua. Tiheä kasvillisuus kuitenkin takaa sen, että sieltä löytyy vaikka minkälaisia piilopaikkoja piiloutumista varten, jos jollakin on aivan hengenhätä. Piilopaikat ovat kuitenkin hevosille osaksi myös vaaraksi, sillä monenlaiset pedot pääsevät piiloutumaan niiden varjoon.

Ainoo hyvännäköinen

ViestiKirjoittaja Mwjan » 16. Kesä 2012 17:16

Quickstep

Aurinko pilkisteli pilvien takaa epätoivoisesti. Sään piti olla aurinkoinen ja iloinen, mutta pilvet kerääntyivät yhteen peittäen auringon lämmittävän hehkun. Mitä enemmän aurinko paistoi, sitä enemmän ori tahtoi sen paisteessa viihtyä.
Herkkähipiäisenä se tahtoi mahdollisimman paljon lämpöä. Pilvien määrä näytti kuitenkin epäilyttävältä ja siltä että sade saattoi olla lähellä, mutta toistaiseksi oli vain pilvistä.

Vaaleajalkainen ori astelin rennoin, mutta pitkin askelin eteenpäin. Vaikka monta päivää hän oli ehtinyt saarella aikaa viettämään, ei kerinnyt kuitenkaan koko saarta kiertämään ympäri. Ellei hän väärin ollut kuullut muilta ohimennen että rajojen ylittäminen oli kiellettyä. Valkeakasvon oli vaikea suhtautua asiaan myöntävästi. Miksi heillä piti olla rajat? Miksi heitä pidettiin saman paikan alla? Miksi? Kysymyksiä riitti, mutta kukaan ei vastannut niihin. Johtui varmaan myös siitä, että valkokasvo ei ollut aktiivinen ottamaan puheenaiheeksi moisia kysymyksiä. Oli aivan hänen omaa vikaansa.

Pikkuhiljaa maasto tiheytyi ja saattoi tämän sademetsään, joka oli suht kostea ympäri vuoden. Tämä ympäristö oli täysin orille uusi ja niin se kääntely kysyvän näköistä katsettaan pitkin metsän puita ja ympäristöä. Miten joku mahtoi viihtyä tällaisessa paikassa? Ori asteli hitain askelin eteenpäin. Askeleet eivät olleet varovaisia, vaikka syytä varovaisuuteen voisi olla.
Se ei kuitenkaan ollut orin päällimmäinen ajatus paikasta, siitä että täytyisi olla varuillaan. Katse kierteli edelleen sekä asteli eteenpäin. Tuon tiheikön keskeltä kuitenkin paljastui melko avonaisempi paikka, mihin voisi hetkeksi aikaa pysähtyä. Ennen tuota kohtaa, paikalle kuitenkin asteli kimo tamma, joka ei tainnut huomata oria laisinkaan. Tamma hiljaa asteli eteenpäin ja näytti etsivän ruokaa itselleen.
Tamman olemus ei saanut oria muuttamaan kurssiaan, mutta se ei astunut enää askeltakaan eteenpäin vaan kääntyi hieman viistosti oikealle ja pakeni suuren puskan taakse piiloon seurailemaan tilannetta.

Tässä taas oltiin, täysin tietämättömänä siitä mitä tuolle vieraalle voisi sanoa tai tehdä. Hiljaa hengittäen paikallaan sen siniset silmät vilkuilivat tammaa, ei kuitenkaan mielenkiinnosta.

[ Sachiyo ja Lawless, aika hassu aloitus. ]
Mwjan
 

Re: Ainoo hyvännäköinen

ViestiKirjoittaja Siuri » 23. Kesä 2012 22:40

[Nonniin, vihdoin tullaan! Säälittävää flirttiä tulossa? Ei toki..]

Lawless

Tältäkö kesän kuului näyttää? Pilviseltä? Eei, ei tämä paikka ole kesää nähnytkään. Kova tuuli puski puiden ja kasviston välistä tuoden mukanaan kosteaa ilmaa. Jaa, sadettakin vielä luvassa? No ehkä ehdin sitä vielä turvaan johonkin hieman suojaisammalle alueelle. Mielummin pysyttelisin ihan kuivana. Tosin jo sademetsä itsessään vihjailee siitä, että kovin kuivia kelejä ei ole luvassa.
Silloin tällöin jopa ikävöin aavikon kuivia seutuja. Nyt on kuitenkin tyytyminen vain tähän.

Kävelen eteenpäin poluntapaista epämääräistä aukeaa puiden lävitse pujottelevaa tietä pitkin. Hidas vauhti pitää ajatuksenikin yllättävän tasaisina ja rauhallisina, jotekin ne tuntuvat elävän kanssani vain tässä hetkessä. En jaksa miettiä menneisyyttä saatika tulevaa, kaikki vaan tuntuu kulkevan omalla painollaan.
Polku näyttää vievän hieman avarammalle alueelle keskelle metsää. En näe paikkaa vielä kunnolla, mutta edestäpäin tuleva tuuli kertoo, etten ole paikassa yksin. Ja kun aukio alkaa hiljalleen erottua paremmin, huomaan siellä seisovan kimon tamman. Hän kävelee eteenpäin ja näyttää samalla hamuavan maata huulillaan.
Astelen polkua pitkin hieman normaalia kovaäänisemmin yrittäen tavoittaa tamman katseen - siinä onnistuen. Se nostaa päänsä säikähtäneenä ja hänen korvansa osoittavat minua kohti. Kun se huomaa minun olevan vain toinen hevonen, komea ja vahva ori, niin hän näyttää jotenkin helpottuneelta.
Kun pääsen itsekin aukiolle, heilautan hieman päätäni ja korostan ryhtiäni. Nostan kasvoilleni sen vinohkon flirttihymyn, joka toimii aina.
"No mutta", sanon ja astelen tammaa lähemmäksi. Se ei onneksi näytä säikyltä. Hymyilee vain.
"Enpä olisi uskonut juuri tänään törmääväni noin viehkeään tammaan", saan sanottua ja kuljen aivan tamman viereen.
"Noo, elämä on täynnä mukavia yllätyksiä."
Nostan turpani aivan tämän korvan juureen.
"Ja sinä olet yksi parhaista", kuiskaan tamman juureen. Hamuan hieman tämän korvanjuurta ja lähden sitten kävelemään tamman ohi. Pysähdyn kuitenkin pian ja jään katsomaan olan yli söpöläistä. Se huomaa katseeni ja lähtee sitten ensin ympärilleen vilkuillen kävelemään hymyillen perääni.
Eipä tätäkään ole tullut aikoihin tehtyä. Mukava huomata, että vetovoimani on yhä kunnossa.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Ainoo hyvännäköinen

ViestiKirjoittaja Mwjan » 24. Kesä 2012 13:15

Hetken aikaa väijyttyään puskan siimeksessä ori havahtui uusiin liikkeisiin ja uuteen tulokkaaseen. Tätä ennen se oli salaa katsellut valkeaa kimoa, joka rauhallisin mielin oli syönyt ruohikkoa ja sitä mitä ikinä saattoikaan löytää. Orilla ei koskaan ollut taipumusta sekaantua tammojen elämään. Hänen aikoinaan tallielämässä ympärillä oli vain nuoria koulutettavia oreja. Muutama tamma saattoi olla lähettyvillä, mutta orille ei suotu kosketusmahdollisuutta tammoja kohtaan. Se on saanut hänelle epäinhimillisen ajatuksen neitokaisista.

Sen katse oli suuntautunut tammaan, joka kiivaasti nosti päänsä maasta eikä hamunnut huulillaan ruohoa. Vieraan katse oli lasittunut tulokkaaseen joka oli väritykseltään yhtälailla vaalea kuin Quickstep itsekin. Hiljaa ja vakaana tämä seurasi vierestä kun toiselta tuli kuin luonnostaan lähestyminen tammaan. Valitettavasti valkeakasvo ei kuullut mitä ori saattoi tammalle sanoa tai kuiskia, mutta hetken päästä tamma tarttui kuin narunjatkeena tuon oriin perään.
Miten?
Päätään kallistaen ja miettien mitä se saattoikaan sanoa tuolle vieraalle. Kummallista kyllä, mutta huomatessaan tamman ensin orille heräsi omistushalu. Liki kuukauden jo saarella asuneena sen villit vietit olivat heränneet henkiin ja siitä saattoi jopa kasvaa ihka oikea hevonen! Tallielämästä poistuen ja siirtyen villielämään sai väkisinkin hevosen omat ominaiset taidot heräämään, että tässä villipetojen täyttämässä saaressa voisi elääkin.

Vihaisen oloisena herasilmä kuopaisi maata ja köyristi niskaansa uhkaavana. Pian se pienen puskansa takaa loikkasi esille, lähti pienin askelin ravaamaan kohden kaksikkoa. Suojellakseen omaa ruumistaan sen pää oli ylväänä ylhäällä, mutta otsa vasten tuntemattomia. Ennen kuin ori ehtii lähestyä kaksikkoa yhtään enempää, se pysähtyy heittäen sademetsän maata. Heti pysähdyksensä jälkeen se nousee kahdelle jalalle, mutta vain vähän näyttääkseen oman asemansa. Ori laskeutui kaikille jaloilleen ja pian sen jälkeen kuopaisi ilmaa muutaman kerran. Edelleen sen niska oli köyristettynä ja otsa oli vasten kaksikkoa. Se ei näyttänyt naamaansa sen paremmin, mutta ilman otsaharjaa siitä saattoi nähdä jo puolet naamaa.

Tekonsa jälkeen se jäi seisomaan paikallensa, samanlaisessa asennossa kuin aina, paljastamatta kasvojaan pääpiirteisesti. Adrenaliini virtasi sen suonissa ja tiheästi hengittäen se jäi odottamaan vastapuolien reaktiota. Tamma toisinaan tuntui säikähtävän Quickstepiä, mutta ei paennut. Tamma joutui olemaan kahden kiivaisen orin valittavana, eikä olo tuntunut mukavalta kun vastassa oli liki kaksi samankokoista oria. Tamman mukaan koukuttanut oli vain n. muutaman senttimetrin korkeampi.

[ Piti tulla lyhyt roolaus, mutta vähän venähti.. ]
Mwjan
 

Re: Ainoo hyvännäköinen

ViestiKirjoittaja Siuri » 28. Heinä 2012 00:24

[Uh, sori kestosta....]

Kun tamma tuli viereeni, jäin vain katsomaan hymyillen syvälle hänen silmiin. Tiesinhän minä, että tammat pitävät siitä.
Tuijottaminen loppui kuitenkin hyvin lyhyeen, kun viereisestä pusikosta alkoi kuulua ryminää. Mielessä kävi tietenkin kaikki mahdollisuudet oravasta valtavaan kissapetoon, mutta hieman yllätyin, kun pusikosta pomppasi esiin ruskea hevonen, joka lähti saman tien ravaamaan uhkaavasti minua ja tätä kimoa tammaa kohti. Mitähän se oikein aikoi?
Vaistomaisesti otin muutaman askeleen tamman eteen pitäen päätäni korkealla. Toinen oli vain hitusen minua pienempi, mutta se vaikutti niin kovin agressiiviselta. Miksi? Enhän minä nyt toisen naiseen ollut mennyt koskemaan?
..vai olinko?
Vilkaisin sivusilmällä kimoa tammaa takanani, joka näytti peruuttavan korvat luimussa muutaman askeleen kauemmaksi. Mistä tässä oli kysymys?
Tammaa suojellakseni astuin itsekin vielä muutaman askeleen eteenpäin korkeilla ja näyttävillä askelilla. Kun hän nousi kahdelle jalalleen, minä käännyin sivuttain hänen ja tamman väliin - valmiustilassa potkaisemaan, jos tarve vaatisi. Ori kuitenkin palasi takaisin maan pinnalle, ja katsoin tätä yhä hieman ihmeissäni.

Jostain syystä en jaksanut alkaa mitään turhaa kisailua tässä ja nyt leikkimään, mutta koska kimo kaunis olento seisoi yhä sivullani, oli pakko hieman näyttää, kuinka toisia oreja kohdellaan.
Katsoin oria, kuinka se todella hengitti raskaasti ja seisoi paikallaan valmiina tekemään mitä vain.
Katsoin tätä vain hetken, kunnes potkaisin orin sivuun ilmaan ja käännyin sitten nyt kasvot häntä kohti.
Orin ulospäin suuntautunut fiilis alkoi hiljalleen tarttua myös minuun, ja huomasin orin oikeasti ärsyttävän minua. Mikä hän oli minua uhkailemaan? Ilmestyi vain pusikosta kesken romanttisen hetken?
Eihän tuollainen nyt käy!
Katsoin palavalla katseella oria. Olin valmiina, jos hän keksisi liikahtaakaan.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Ainoo hyvännäköinen

ViestiKirjoittaja Mwjan » 01. Marras 2012 13:22

Mitä ihmettä ori oikein ajatteli. Tämän kaiken jälkeen miten hän olikaan syöksynyt liki toisen kimppuun. Hyvä ettei hänen tulonsa säikäyttänyt molempia karkuun. Hän saattoi ajaa itsensä täysin naurunalaiseksi tai sitten näyttää kovan ulkokuorensa tammalle. Saattoi kuitenkin olla niin, että ori nauroi silmänsä ulos päästään ja tamma saattoi liittyä moiseen riemuun tai sitten kävi niin, että tamma katsoi kiinnostuneena valkokasvoa, mutta ori sen kun vain jatkoi nauramistaan.
Hänen olemuksensa oli saanut molemmat havahtumaan ja puolustautumaan henkisesti, enemmän fyysisesti. Vieras ori kääntyi suojellakseen kimoa tammaa. Tamma reagoi ja siirtyi askeleen taaksepäin. Vieras ori näytti uhkaavalta, mutta hieman välinpitämättömältä. Hän oli varmaan hämmentynyt tulokkaasta.

Jalat olivat kuopineet maata ja tämän jälkeen se tosiaan oli jähmettynyt paikoillensa. Hän joutui kuitenkin väistämään vieraan orin uhkailevaa potkua tarkoituksena häntä poistumaan. Valkokasvo ei itsekään tiennyt mikä häneen oli tullut. Hänen käytöksensä oli tapettavan rumaa eikä hän koskaan ollut tehnyt näin aikaisemmin. Tämä villi länsi oli tosiaan sekoittanut sen pään.
Se hengitti hiljaa paikallaan, mutta hengityksen näki selvästi ulospäin. Sen pää kääntyi katsomaan molempia ja kalpean siniset silmät tuijottivat uhkaavasti. Sen valkea pää korosti sen vaaleita silmiä entisestään ja tällä hetkellä hänen katseensa näytti hullulta. Jestas.

Kuin joku olisi hyptonisoinut hänen mielensä ja siinä samassa se räpäytti silmiään muutaman kerran nopeammin ja korvat nousivat niskavilloista kuuntelemaan kaksikkoa. Tamma ei ollut liikahtanutkaan orin takaa. Jäykistynyt ja kiivastunut olotila rentoutui. Kaula laskeutui hieman alaspäin, eikä se jännittänyt itseään enää niin rajusti kuin aikaisemmin. Hengitys kuitenkin pysyi raskaana.
Quick ei ymmärtänyt vieläkään omaa käytöstään, mutta saattoiko käytös johtua toisen orin läsnäolosta ja tammasta? Hänen ei omassa kotitallissaan tarvinnut kilpailla orien kanssa tammoista vaan nöyränä totella ihmisten käskyjä. Hänen elämässään on ollut kiireitä täynnä kilpailuiden kanssa, eikä hän ole saanut usein kohdata tammoja joten tämä näkeminen on saanut hänen oikeat hevosen elämäntavat sisäänsä.
”Anteeksi”, oli varmaan jo kolmas kerta kun hän pyytää anteeksi tässä landiassa. Hän ei tiennyt mikä häneen oli iskenyt, mutta katseensa hän käänsi tammaan valkeaan pahoittelevan näköisenä, mutta samassa se katse kääntyi tuohon oriin, joka oli muutaman sentin häntä korkeampi. Katse muuttui anelevasta mustasukkaisuudeksi ja sai sen taas kääntämään korviaan hieman taaksepäin, ehkä tarkoituksella.

Quickstep poistuu.
Mwjan
 


Paluu Sademetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron