Welcome to my world

Sademetsien aluskasvillisuus on erittäin tiheähköä, jonka takia siellä on vaikeahko liikkua. Tiheä kasvillisuus kuitenkin takaa sen, että sieltä löytyy vaikka minkälaisia piilopaikkoja piiloutumista varten, jos jollakin on aivan hengenhätä. Piilopaikat ovat kuitenkin hevosille osaksi myös vaaraksi, sillä monenlaiset pedot pääsevät piiloutumaan niiden varjoon.

Welcome to my world

ViestiKirjoittaja Jaksu » 28. Kesä 2010 23:09

[ Amy & Iris, ei muita kiitos :3 ]

SADETANSSIJA

Kuu väistyi auringon tieltä, kun aamu teki tuloaan. Ilma oli sateen jälkeen raikas ja viileä, ja maan yllä leijui usvaa auringon lämmittäessä kosteaa ilmaa. Taivas oli värjäytynyt kauniin kullan värein, ja linnut sirkuttivat pirteästi suurissa puissaan.
Kultaisen usvaverhon seassa kulki utuinen, valkea hahmo. Sen kulku oli hidasta ja vaivalloista, sillä kulku sademetsän tiheän kasvillisuuden seassa ei ollut helppoa sokealle. Kaikenlaiset juuret, kivet, kuopat ja suuret kasvit hankaloittivat kovasti valkean orin kulkua, mutta ori suoriutui esteistä kunnialla, eikä hän valittanut lainkaan vaikka liikkuminen tuottikin kovasti vaivaa hänelle.
Ori otti sademetsässä kulkemisen sen sijaan haasteena, jonka suorittaminen vain kehittäisi hänen taitojaan kulkea ilman opasta. Se oli erityisen tärkeää varsinkin nyt, kun vaikutti että hänen täytyisi kulkea paljon yksikseen.

Sadetanssija pysähtyi, kun tunsi kavionsa kopsahtavan kiviselle maaperälle. Kimo höristi korviaan, kuunteli tarkasti ympäristön ääniä. Kaikista selvimmin hän erotti kaikkien äänien seasta veden pauheen, joka syntyi veden ryöppyessä pienestä putouksesta kivien reunustamaan vesialtaaseen. Ja kun oikein tarkasti kuunteli, hän pystyi toteamaan, että putous oli suoraan edessäpäin.
Sadetanssija henkäisi syvään raikasta ilmaa, ja tunnusteli sitten maata allaan toisella etujalalla. Hänen edessään oli pitkälti kivistä alustaa, ennen kuin hän tunsi kavionsa osuvan veteen.
Ori asteli juuri oikean pituisen matkan altaan äärelle, niin ettei hän astunut vahingossa veteen. Ori laski turpansa ja joi pienen lammen vettä ahnaasti. Pitkän merimatkan jälkeen hänen kurkkuaan kuivasi kovasti, ja nyt hän pääsi ensi kertaa kastamaan suutaan. Vesi tekikin hyvää, ja sai Sadetanssijan heti virkeämmäksi.
Nyt hän jaksaisi tallustaa taas, kunhan olisi levännyt ensin hetken. Hän halusi löytää ystävänsä, sillä maa tuntui nielaisseen tämän heti hänen rantauduttuaan saarelle. Ystävää ei löytynyt mistään, vaikka kimo olikin etsinyt häntä ahkerasti rantautumisestaan saakka.
Ehkä hän kuitenkin vielä löytäisi tämän. Hän ei luovuttaisi, ennen kuin ystävä löytyisi.
Kaveria ei jätetä.
Jaksu
 

Re: Welcome to my world

ViestiKirjoittaja kujakettu » 29. Kesä 2010 15:42

Dark Iris

Hitaita, vaikeita askelia. Ärrinmurrin ja ärrärrää. On se kivaa leikkiä kolmejalkaista. Onhan tuossa tuo neljäskin, mutta kun siitä ei oikein apua ole kun se pettää heti alta! Mur. Nilkuti nilkuti sitten vaan. Kyllä se kestää paikallaanseisomisen jos sille ei painoa varaa ja liikkuessakin se kestää jos sitä painoa ei yhtään laske siihen. Joten periaatteessa koko jalkaa ei ole.

Kasvustoa joka puolella, joka ikisellä puolella ihan hiivatisti. Nättiähän täällä kyllä on, täytyy myöntää, mutta välillä on vähän inhottavaa huomata joku jättiläishämähäkki jalanjuurissa tai meinata kuristua pusikkoihin. Hmph.
Jostain syystä nykyisillään olisin varmaan ihan ylionnellinen jo pelkästään siitä että kaikki jalat pelittäisi. Ennen sillä ei ollut niin väliä, mutta on jokseenkin yksitoikkoista vain kävellä nilkuttaa joka ikiseen paikkaan. Ja nyt en edes tiedä minne olen matkalla. On se vähän parantunut, se ei ole ihan niin turvoksissa. Arvet niistä alla olleista tuota rapaineista pikkukivistä tuohon kyllä jää, siitä taas en tiedä parantuuko tuo kokonaan vai ei laisinkaan. Minun tuurillani en lainkaan yllättyisi jälkimmäisestä vaihtoehdosta.

Erotan kohinaa ja kun rymistelen viimeisen puskan lävitse, näen vähän aukeamman alueen, putouksen josta laskee vettä jonkinsortin lampeen jota reutustavat kivikot. Ja siinä on myös joku hevonen, vaalea ori juomassa. Kohotan hieman yllättyneenä kulmiani. Kukas tuo on? Ei näytä kokouksestakaan tutulta. Kuljen jalkavaivaani nähden hjuomattavan nopeasti lammelle ja juon ensimmäisenä vähän. Sitten kohotan katseeni oriin.
"Kuka sinä olet?", kysyn yrittäen saada katsekontaktia toiseen, mutta hän näyttää jotenkin poissaolevalta.
kujakettu
 

Re: Welcome to my world

ViestiKirjoittaja Jaksu » 29. Kesä 2010 16:14

Mitä kummaa?
Aivan kuin lähistöltä olisi kuulunut kahinaa, ähinää ja ärinää, kuin joku hermostunut otus olisi rymistellyt kasvillisuuden seasta lähemmäksi. Sadetanssija kuunteli ääniä tarkkaan, korvat viuhasti ympäri kääntyillen, ja varautui jokainen lihas jännittyen otuksen tuloon, sillä tuo suunnisti selvästi juuri putoukselle. Hän ei tiennyt mikä sieltä oikein oli tulossa, mutta hän ei voinut muuta kuin seistä aloillaan ja odottaa mitä tuleman piti, oli se sitten verenhimoinen peto tai jokin muu eläin. Hän ei voinut noin vain juosta piiloon pusikkoihin, niin kuin olisi halunnut, tuolla punaisella sekunnilla. Tasaisemmassa ja aukeassa maastossa pakoon juokseminen ja piiloutuminen olisi ehkä onnistunutkin hyvällä tuurilla, muttei missään nimessä tiheän kasvillisuuden seassa sademetsässä.

Sadetanssija kavahti hälyttyneenä yhden askeleen sivummalle, lammelta pois päin, kun hän huomasi otuksen saapuneen lammelle juomaan. Otus oli aivan lähellä... Kimo nuuhkaisi ilmaa varoen. Ihan kuin hän olisi erottanut miedon hevosen tuoksun kukkien ja kasvien luomien makeiden aromien seasta.
Ja se joku otus puhuikin hänelle. Sadetanssija ei uskaltanut edelleenkään liikahtaa niiltä sijoiltaan, muuten kuin kääntää kasvonsa puhujaan päin. Jos hän ei ihan väärin arvellut, puhuja todella oli toinen hevonen. Ja lisäksi tamma. Toisen ääni oli niin pehmeä ja kaunis, ettei muuta voinut olettaa.
Kimon hermostus hellitti hiukan, mutta hän oli yhä varuillaan.
"Hei...", ori tervehti toista vaimeasti, lähes kuulumattomalla äänellä. Oli vaikea saada sanoja suustaan ja ääntä kuulumaan, kun säikähdys ja pelko kaiversivat rintaa ja tukahduttivat äänen. Ori koetti silti saada kakaistuksi vastauksen tammalle. "Tuota... Niin, öh... Minun nimeni on Sadetanssija", hän esitteli itsensä jo paljon selkeämmällä äänellä. Silti hänen kasvoillaan ja äänessään kuulsi selvä jännitys. Kimosta tuntui kauhean vaikealle seistä keskellä vaikeakulkuista sademetsää, vieraan hevosen seurassa ja täysin avuttomana. Jos tamma osoittautuisi ilkeäksi ja hyökkäisi, Sadetanssija ei mahtaisi asialle mitään. Hän ei voinut muuta kuin seistä tönöttää paikoillaan, ja odottaa mitä tapahtuisi.
Jaksu
 

Re: Welcome to my world

ViestiKirjoittaja kujakettu » 02. Heinä 2010 20:18

Katson vähän hämilläni oria. Onko tuo hermoheikko vai? Ainakin hän vaikuttaa hyvin varautuneelta. Hän ei liiku yhtään, kääntää vain päätään. Herasilmät. Mutta edelleen minulla on sellainen tunne, että tuntuu kuin hän ei katsoisi minnekään. Kääntelen päätäni vähän kummissani, tutkailen häntä ja tilannetta. En minä ainakaan mielestäni kauhean pelottava ole. Ehkä ärtyisä ja paha suustani, mutta en minä muuta kuin kysynyt kuka hän on.
Ori ei edes näytä tutulta. Hän ei ollut kokouksessa. Kriteereihimme hän sopisi, mutta tutulta hän ei näytä ollenkaan. Ehkä tieto kokouksesta ei tullut hänelle? En tiedä, mutta minua kiinnostaa ottaa asiasta selvää.

Vaimea tervehdys. Nyökkään, ja odotan että kuulen hänen nimensä. Käännän korviani tarkkaavaisesti häneen päin. Sadetanssija? Eksoottinen nimi. Ei kyllä kuulosta edelleenkään tippaakaan tutulta. Kai minä edes noista silmistä olisin toisen muistanut jos olisin hänet nähnyt.
"Hyvää päivää Sadetanssija", sanon yställisellä sävyllä.
"Mahdanko olla lumihevosten laumasta, vai mitä teet täällä?", kysyn uteliaasti mutta yritän olla olematta töykeän kuuloinen.

Kastan turpani jälleen viileään veteen ja juon muutaman ahnaan kulauksen vettä. Sitten katson taas oriin.
"Minä olen Dark Iris", sanon tajutessani, etten ollenkaan esittäytynyt orille aikaisemmin.
kujakettu
 

Re: Welcome to my world

ViestiKirjoittaja Jaksu » 02. Heinä 2010 23:07

Sadetanssija kuunteli ystävällisen oloista tammaa vaiti ja korvat höröllä niin kauan, kunnes tämä oli sanonut sanottavansa. Dark Irikseksi esittäytynyt tamma sai kimon orin hämilleen kysymyksellään - tämä mainitsi puheissaan lumihevosten lauman. Sadetanssija kohotti kysyvästi kulmiaan. Mitä tamma mahtoi tarkoittaa tuolla lumihevosten laumalla?
"Hyvää päivää vain - ja mukava tutustua, Dark Iris", Sadetanssija aloitti kohteliaaseen sävyyn. "Anteeksi, mutta sanasi hämmentävät minua hiukan... Mitä ovat lumihevoset?"
Sadetanssija oli kovin ihmeissään tämän lumihevosten lauman suhteen, ja sen kuuli hänen äänestäänkin. Ori ei ensinnäkään ollut odottanut kohtaavansa vapaana vaeltavaa hevosta keskellä sademetsää, eikä hän sen paremmin uskonut saarella olevan kokonaista laumaa hevosia, niin kuin nyt kuulosti olevan.
Sadetanssija hakeutui maata tunnustellen takaisin entiselle paikalleen, kivien reunustaman lammen äärelle. Hän oli joutunut seisomaan vinosti muhkuraisella maalla, mikä kieltämättä tuntui pidemmän päälle epämukavalta, joten tasaisella kivialustalla seisominen tuntui paremmalta.
Sadetanssija käänsi kasvojaan taas suuntaan, josta muisti kuulleensa Dark Irisin äänen.

"Ei taida tulla suurena yllätyksenä, kun sanon, että olen saapunut saarelle vain vähän aikaa sitten", ori sanoi hymyillen vienosti. "Siksi en tiedä tarkalleen, mitä tarkoitat lumihevosten laumalla. Täällä on ilmeisesti useampiakin villinä vaeltavia hevosia sinun lisäksesi?", ori jatkoi yhä hämmentyneeseen sävyyn. Orin puhe oli kuitenkin tällä kertaa vakaata ja varmaa, eikä hänen aiemmasta hermostuksestaan näkynyt enää merkkiäkään. Tamman ystävällinen ja pehmeä ääni rauhoitti orin mieltä. Kimo oli silmin nähden rentoutunut, sillä hän ei enää jännittänyt tilannetta koko kehollaan, kuunnellut varautuneesti ympäristöään tai haistellut sieraimet väristen ilmaa. Sen sijaan Sadetanssija seisoi tyynesti lammen vierellä ilme rauhaa huokuen, ja odotti kiinnostuneena Dark Irisin selventävän lumihevosten laumaa koskevaa kysymystä. Hän kuulisi mielellään lisää lumihevosista, sekä uudesta kodistaan jonne oli vastikään saapunut.
Niin. Kodista.
Vielä tuntemattomasta saarestahan oli todennäköisesti tulossa Sadetanssijalle uusi koti, sillä takaisin entiseen ei ollut enää paluuta. Eikä kimo voisi noin vain lähteä muuallekaan saarelta sokeutensa vuoksi, varsinkaan nyt kun hänen rakas ystävänsä oli kadoksissa, eikä hänellä täten ollut opasta rinnallaan.
Sadetanssijan huulilta karkasi haikea huokaus, kun hän muisti ystävänsä. Kimo sätti itseään mielessään, kun oli sillä tavalla unohtanut tämän.
Ori ei antanut huolensa näkyä kasvoillaan, vaan hän kätki ystävään kohdistuvan huolen ja surun ystävällisen hymyn taakse. Ori uskoi vielä löytävänsä toverinsa, hän vannoi itselleen, ettei luovuttaisi ennen sitä.

Sadetanssija palasi nykyhetkeen, kun eksoottinen lintu kajautti ilmoille kauniin liverryksen, kuin kutsu huudon lajitoverille.
Kimo ymmärsi nyt, kun tuhannet saarta ja sen elämää koskevat kysymykset vaivasivat hänen mieltään, miten tietämätön hän uuden kotinsa suhteen oikein olikaan - hän ei tiennyt siitä yhtään mitään.
Orin huulille kaartui ujo, ehkä hiukan nolostunutkin hymy, kun Sadetanssija avasi suunsa.
"Itse asiassa... sen lisäksi, etten tiedä mitä tarkoitat lumihevosilla, en tiedä tästä saaresta yhtään mitään muutakaan", kimo tunnusti ja naurahti nolosti perään.
Jaksu
 

Re: Welcome to my world

ViestiKirjoittaja kujakettu » 04. Heinä 2010 01:04

Ajatukseni harhailevat hetken jossain muualla. Katson maisemaa, mutta en silti tavallaan ole läsnä. Miten tämän jalan kanssa kävisi? Tuskin se täysin ainakaan parantuisi. Ehkä minä pystyisin vielä ravaamaan ja laukkaamaankin, jos ottaisin rauhallisesti. Toivon mukaan. Enää minulla ei ollut edes mitään mahdollisuuksia asettua Milenaa vastaan, mitään mahdollisuutta estää Katrinaa ystävystymästä hänen kanssaan. Olisi ihan pakko pysytellä pois heidän tieltään. Huoh. Jos Milenaa vain ei olisi... Mutta se nyt ei ikävä kyllä enää ollut mahdollista. Tehty mikä tehty, enkä minä sitä käskystäkään saisi kuolemaan. Ehkä se vielä itse saisi surmansa kun yrittäisi taas jonkun kimppuun. Toivossa on hyvä elää..
Unohdan kuitenkin mietteeni ja siirrän katseeni vkieraaseen oriin. Mikä hänen nimensä olikaan.. Sadetanssijaan.

Näin miten ori kohotti vähäsen kulmiaan. Minusta alkoi yhä selkeämmin tuntua, että ori ei kuulunut laumaan.. Liekö tämä edes kuului mihinkään laumaan?
Ja siitähän se tuli. Hän ei edes tiedä mitä ovat lumihevoset? Katson oriitta vähän kummastuneena ja pudistan päätäni. Uusi tapaus saarella? Tai sitten hän on elänyt jossain ihan kuplassa. Tai esittää tietämätöntä. Äh, miksi kukaan vaivautuisi? Paitsi joku Milena ehkä... Tosin ei sekään varmaan. Tai en minä tiedä, enkä haluaisi ajatella sitä koko hevosta enää ikinä.
"Et tiedä mitä lumihevoset ovat?" totean lopulta kurtistaen vähän kulmiani. Huiskaisen pienellä pään liikkeellä harjaani pois silmiltä, mutta lopputulos on niin että harja silti peittää vasemman silmäni. No jaa, olkoot. Katson vähän nyreissäni muutamaa ötökkääkin jotka parveilevat kimpussani ja tuntuu kuin jo mulkaisuni karkoittaisi ne, sillä ilman että heilautan edes häntääni, ötökät ovat poissa. No niin, kiitos. Missäs olinkaan? Ai niin juu. Kertomassa orille asioita.
"Tällä saarella on viisi muutakin laumaa lumihevosten lisäksi, vuoristoponit, metsäponit, aaikkoponit, tasankohevoset ja ylänköhevoset", jatkan ja tuntuu kuin edelleen turhaan hakisin katsekontaktia häneen, joten siirrän katseeni lampeen ja solisevaan putoukseen.

Korvani vastaanottava pian vastauksen teorialleni. Uusi tulokas siis. Ei ollut ensimmäinen tapaamani uutukainen, minä se aikoinaan Valentinonkin olin tavannut. Ilmankos en ollut nähnyt enkä kuullut hänestä. Hymyilen ja nyökkään ymmärtäväisesti. Käännän korvaani kun kuulen muutaman linnun äänen ja sitten keskityn taas täysin kimoon.
"Kuten totesinkin jo äskettäin, täällä on paljonkin muita hevosia. Laumoja on kuusi, sekä joitakin laumattomia. Meitä on suhteellisen paljon. Ihmisiä täällä ei ole", kerron orille.
Oli ehkä ihan piristävää kertoa uudelle tulokkaalle saaresta. Ehkä hänellä kävisi elämänsä kanssa parempi tuuri täällä kuin minulla oli käynyt. Ja ehkä, ehkä vielä joskus minunkin onneni kääntyisi...

Kimo jatkaa vielä. Hieman ujostunut, hymy, tietämättömyydestä kai johtuva - kaartuu hänen huulilleen kun hän toteaa ettei tiedä mitään muutakaan.
Meinaan vastata, mutta lihakseni jännittyvät ihan yllättäen, kun näen sivusilmällä aivan laittoman suuren hämähäkin aivan liian lähellä jalkojani, ja hieman kireästi hymyillen otan muutaman askeleen sivulle ja tömäytän maata etukaviollani hieman hätistääkseni olion. Varmuuden varalta kuitenkin astun suoraan lampeen muutamalla varovaisella askeleella. En kaivannut nyt ällöttäviä karvaisia otuksia häiritsemään keskustelua. Sitten kuitenkin lopulta katsahdan takaisin Sadetanssijaan ja vastaan.
"Krhm. Anteeksi, hämähäkki", totean ensimmäisenä lyhyesti selvittääkseni oudon käyttäytymiseni.
"Olenko ensimmäinen hevonen jonka olet tavannut täällä?", kysäisen sitten uteliaasti.
kujakettu
 

Re: Welcome to my world

ViestiKirjoittaja Jaksu » 05. Heinä 2010 22:14

Dark Iris vaikutti oleskelevan omissa maailmoissaan, niin hiljaiseksi tämä hetken ajaksi meni. Tamma oli kaiketi vaipunut syvälle ajatustensa syövereihin, siirtynyt aivan johonkin toiseen aikaan ja paikkaan. Sadetanssija ei kuitenkaan kehdannut avata suutaan ja katkaista hiljaisuutta ja Dark Irisin ajatuksen kulkua, vaan hän tyytyi odottamaan vaiti, että toinen sanoisi jotakin ja rikkoisi ympärillä vallitsevan hiljaisuuden. Jopa iloisina sirkuttavat linnut ja puiden latvoissa humiseva tuuli olivat vaienneet heidän lisäkseen. Orista tuntui, että kaikki - sekä eläimet että luontoäiti - seurasivat tapahtumia, tarkkailivat häntä ja Dark Irisia.
Sadetanssijaa kutkutti ja hän olisi kovasti halunnut tietää, missä toisen ajatukset oikein kulkivat, sillä hän tunsi olevansa ulapalla, yksin painostavan pimeyden ja hiljaisuuden keskellä.

Mutta viimein Dark Iris palasi takaisin nykyhetkeen, rikkoi hiljaisuuden sanoillaan ja rauhoitti samalla kimon mielen. Sadetanssija sai odottamansa vastauksen, mutta sen sijaan, että vastaus olisi tyhjentänyt kysymykset hänen päästään se synnytti niitä monin verroin lisää.
Vuoristoponeja, metsäponeja, aavikkoponeja, tasankohevosia ja ylänköhevosia? Sekä lumihevoset, ja laumattomat?
Sadetanssija henkäisi häkeltyneenä.
"Kuulostaa siltä, että täällä onkin paljon paljon hevosia... ja poneja", ori totesi yhä ihmeissään ja virnisti toisella suupielellään. Saarella oli siis paljon enemmän villejä hevosia kuin tämä yksi tamma sekä hän. Ja hänen kadonnut ystävänsä.
Kimo olisi kysynyt vielä, oliko saarella ihmisiä, mutta Dark Iris ehti sanoa vastauksen hänelle sitä ennen. Oli luultavasti ihan hyvä, ettei saarella asunut ihmisiä. Hevoset saivat elää rauhassa omissa oloissaan ilman, että ihmiset käskyttäisivät niitä ja käyttäisivät niitä hyväkseen.
"Minulla taitaa olla vielä rutkasti opittavaa tästä paikasta", Sadetanssija sanoi. Oli niin paljon epäselviä asioita ja kysymyksiä vailla vastauksia, eikä hän tiennyt saaresta läheskään kaikkea tarvittavaa - ja vaikutti siltä, että saari kätki enemmän salaisuuksia kuin hän osasi arvatakaan.

Sadetanssija kuunteli ihmeissään, kun Iris yhtäkkiä kolisteli kavioitaan kivikkoa vasten. Ori mietti, mitä toinen mahtoi oikein touhuta kun piti tuollaista mölyä, mutta pian hän saikin selvenneyksen kysymykseensä.
Sadetanssija nauroi toisen sanoille. "Arvelinkin jotain sen suuntaista", tämä hörähti ja virnisti leveästi. Tammat eivät tunnetusti kestäneet hämähäkkejä. Tämä tamma ei ollut siinä asiassa mikään poikkeus.
Sadetanssija hymyili kuullessaan toisen äänessä uteliaisuden.
"Oletpa hyvinkin", ori vastasi yhä hymyillen. "Ja toivon, että kaikki täällä ovat sinun kaltaisiasi. Yhtä ystävällisiä ja mukavia. Silloin voisin olla huoletta ja sanoa, että olen saapunut paratiisiin"
Kimo toivoi, ettei hän ollut liian rohkea sanoissaan, mutta hän tahtoi tuoda ajatuksensa julki ja olla rehellinen. Oli todella onni, että hän oli törmännyt ystävälliseen Dark Irisiin joka selvensi hänelle asioita sen sijaan, että olisi joutunut ilkeän ja hyökkäävän hevosen seuraan.

"Mihin laumaan sinä kuulut?", Sadetanssija kysyi sitten. "Vai oletko sinä sellainen laumaton?"
Ori mietti myös, mihin laumaan hän itse mahtaisi kuulua, pitäisikö johonkin laumaan liittyä ja olisiko sitä varten hakeuduttava jonkin lauman johtajan pakeille. Sadetanssija pohti asiaa huuli mutrussa, mutta hän ei kysynyt asiasta vielä Irisilta. Sen ehtisi myöhemminkin.
Nyt hän odotti kuitenkin kuulevansa lisää tammalta.
Jaksu
 

Re: Welcome to my world

ViestiKirjoittaja kujakettu » 06. Heinä 2010 22:52

Ori mainitsee että hänellä taitaa olla paljon lisää opittavaa. Niin totisesti uskon minäkin. Aina löytyi jotain uutta tästä saaresta. Ja aina törmäsi niihin keitä vähiten odotti, sai selville mitä kummallisimpia asioita... Jos piti mysteereistä, oli Caralia varmasti loistopaikka. Minä en hirveästi pitänyt aina mysteereistä - minulla sattui olemaan vähän liian äkkipikainen luonne niihin suhtautumiseen.
"Voi, usko pois, aina kun luulee tietävänsä kaiken, saa kuulla jotain uutta", totean sävyllä joka muistuttaa inhottavasti sitä kuin äiti joka selittää ymmärtämättömälle lapselle. Hyh.

En voinut olla hieman naurahtamatta Sadetanssijan todetessa että hän aavistikin jotain sellaista kun siirryin veteen hämähäkin takia. Niinpä niin, en pitänyt mykyllisistä, karvaisista ja isoista kahdeksanjalkaisista otuksista. Hyvin kummallista eikö totta? No, sademetsässä ehkä se oli oletettavaa että hämähäkkiä väisteltiin tai sitten orilla vain oli joku kuudes aisti. Ja orin sanoista minulle selvisi että hän oli sokea. Ihan hyvä että minun ei tarvinnut kysyä. Hän oli varmaankin ollut jo pidempään sokea, tai ainakin hän vaikutti suhteellisen luontevalta vaikkei nähnyt. Ainakin se selittäisi katsekontaktin uupumisen, ja sitä paitsi - kuka sanoo että aavisti jotain, jos oli paikalla ja näki tilanteen?
"Ai olen vai?" totean kun hän vastaa kysymykseeni.
"No, siinä tapauksessa tervetuloa Caraliaan", jatkan ja hymyillen. Ori puhuu minusta hyvin ystävälliseen sävyyn, ja hyvä ettei minua ala hävettämään, pienoinen punan sävähdys taitaakin kohota kasvoilleni - ei hänkään tiedä miten inhottava osaan olla. Mutta, eihän kukaan kai aina ollut enkeli? Vaikka enemmän tai vähemmän äkeä olinkin yleensä, oikeasti se johtui vain siitä, missä tilanteessa olin, miten huonosti asiat olivat menneet, miten kaipasin edes jotakuta läheistä ja hevosia joita ei täällä enää ole. Kaikkien vuosienkin jälkeen jokus muistin Milesin. Ja monia muita tapaamiani jotka olivat yksi kerrallaan kadonneet kuin maan nieleminä.
Valkea lisää että sitten hän voisi hyvin sanoa että on päätynyt paratiisiin. Voi poika hyvä, ei mikään niin yksiselitteistä ole. Ei missään ole täydellistä paratiisia. Ja eikö se olisi jo vähän tylsääkin?
"Joudun ikävä kyllä tuottamana pettymyksen paratiisin suhteen", totean hieman huvittuneeseen sävyyn, "-kyllä täältäkin ikäviä tyyppejä löytyy. On Caralia silti hyvä paikka asua, ehdottomasti", jatkan lämpimämpään sävyyn. Kaiken tämän jälkeenkään, en haluaisi takaisin ihmisten tykö tylsäksi kilpaponiksi. Ainakin elämässäni on ollut haasteita ja oikean elämän tuntua.

Sadetanssija kysäisee missä laumassa olen. Katseeni kiertää hetkisen sademetsää, ja sitten naulitsen sen taas oriin.
"Olen lumihevonen, kuten ehkä saatoit arvata ensimmäisten puheideni perusteella", sanon. Katseeni tutkiskelee oria tarkkaan hetken. Sitten jatkan.
"Sinäkin sopisit ulkonäkösi ja kokosi puolesta lumihevoseksi."
kujakettu
 

Re: Welcome to my world

ViestiKirjoittaja Jaksu » 18. Heinä 2010 14:01

Tervetuloa Caraliaan? Sekö se tämän saaren nimi oli, Caralia? Sadetanssijan turvalla käväisi huomaamaton hymy. Caralia oli siis hänen uuden kotisaarensa nimi. Nimi kuulosti kovin erikoiselta hänen korvaansa, mutta silti hän piti siitä.
"Kiitos", kimo lausui toiselle tämän toivotettua orin tervetulleeksi saarelle.
Orista tuntui yhä enemmän siltä, että vaikka Iris osasi vastata hänen moniin kysymyksiinsä ja selventää asioita, ikinä hän ei voisi tietää saaresta kaikkea. Niin kuin tamma sanoikin. Aina ilmenisi jotakin uutta. Mutta mikäpä siinä, Sadetanssija ottaisi mielellään selvää uusista mysteereistä, joita niin kovasti tuntui Caraliassa piilevän.
Ori hengitti syvään ja rauhallisesti ja antoi päänsä laskeutua aavistuksen verran alemmaksi. Hänen jalkansa olivat kovin jäykät pitkän seisoskelun jälkeen, ja kimon teki kovasti mieli liikkua vähäsen. Hän ei tosin tiennyt mihin hän olisi voinut siitä paikalta liikahtaa - kenties hän voisi kahlata lammen viileässä vedessä, mikäli vesi ei ollut liian syvää? Sademetsässä oli kovin hiostava ja lämmin ilma, ja pieni virkistäytyminen vedessä luultavasti piristäisi oloa ja mieltä.
Sadetanssija lykkäsi toistaiseksi ideaansa, kun Irisilla oli hänelle lisää sanottavaa. Vedessä ehtisi kahlata myöhemminkin, nyt hän tahtoi ennen muuta kuulla saaresta niin paljon tietoa kuin mahdollista.

Saari ei siis ollut mikään täydellinen paratiisi, kuten hän oli aluksi vähän toivonut. Iris sanoi Caraliassa olevan ikäviäkin hevosia... Mutta kai se oli ollut aivan odotettavissa, eihän missään maailmassa ole täydellistä paikkaa elää.
"Niin... Kaipa he tuovat elämään omanlaisensa mausteen, vähän jännitystä", ori sanoi ja virnisti vinosti. Se oli toisaalta kaksipiippuinen juttu. Ikävät tyypit aiheuttivat varmasti monille hankaluuksia ja tekivät pahuuksiaan, ja silloin sitä toivoo että kaikki olisi hyvin ja elämä olisi mutkatonta. Mutta toisaalta, kun elämä hymyilee ja kaikki sujuu kuten pitääkin sitä ennen pitkää kyllästyy ja toivoisi enemmän toimintaa ja jännitystä. Elämään kuului sekä ylä- että alamäkiä.
Loppujen lopuksi Sadetanssija oli sitä mieltä, että oli ihan hyvä, ettei Caraliassa eläminen olisi pelkkää ruusuilla tanssimista.

Sadentanssijan ilme kirkastui ja hänen sinisiin silmiinsä syttyi innostunut palo, kun Iris arveli hänen kuuluvan lumihevosiin - samaan laumaan kuin tamma itse.
"Niinkö tosiaan luulet?", hän kysyi vielä, hyvin utelias sävy äänessään. "Olisi hyvin mukavaa kuulua samaan laumaan kanssasi", ori sanoi pehmeä hymy huulillaan. "Pitääkö minun hakeutua lumihevosten johtajan puheille, jos haluan laumanne jäseneksi?", ori kysyi. Hän kyllä etsisi johtajan käsiinsä ja pyytäisi tältä lupaa liittyä lumihevosiin, mikäli niin oli tehtävä. Hänestä tuntui siltä, että lumihevosten lauma oli se, jonne hän kuului. Hän tunsi sen syvällä sydämessään.

Sadetanssija oli hetken ajaksi unohtanut jalkojaan vaivaavan kolotuksen, kun hän oli jutellut Irisin kanssa. Mutta nyt hetken hiljaisuuden aikana hän tunsi taas pakottavaa halua jaloitella. Oli hyvin väsyttävää seistä monta minuuttia paikoillaan. Sadetanssijan korva värähti vesiputouksen suuntaan, kun hän kuunteli veden ryöppymistä lampeen.
"Onkohan lampi kovin syvä?", ori kysyi ja käänsi kasvonsa Irisin suunnasta lammelle. "Voisin mielelläni vähän vilvoitella vedessä. Jalkani ovat jäykät ja olo tukala...", hän selitti tammalle. Mikäli vedessä voisi kahlata, ja jalat pysyisivät koko ajan pohjassa, hänellä ei olisi mitään hätää jos hän vähän vilvoittelisi vedessä.
Jaksu
 

Re: Welcome to my world

ViestiKirjoittaja kujakettu » 18. Heinä 2010 21:47

Kimo kiittää tervetulotoivotuksestani. Katsahdan hieman hämmästyneesti oria. Johan on siinä hyvätapainen poika. Varsin mukava hevonen muutenkin. Mukava että tällaisiakin saapujia tuli välistä. Hymyilen itsekseni ja kahlailen hiljalleen vedessä syvemmälle. Kieltämättä mukavan virkistävää ja viilentävää. Sitten käännän korviani oriin päin ja katsahdan häneen, kun hän vastaa toteamukseeni siitä, että saarella on niitä ikäviäkin tyyppejä.
"Voi olla", vastasin lyhyesti, minäkin hieman vinosti hymyillen kimolle. Kaikkea olin kyllä kokenut, toivathan ne ikävät tapaukset maustetta elämään mutta minulla maustetta oli jo ehkä vähän liian tulisesti.

Sadetanssija vaikutti innostuvan ajatuksesta että hän voisi sopia samaan laumaan. Hymyilen, mutta en taaskaan muista ettei hän näe sitä.
"Kokosi ja värisi puolesta sopisit lumihevosiin", sanon rauhallisesti ja varmalla äänensävyllä. Hänen kehunsa lämmittivät mieltä, vaikka tuntuikin vähän etten moisia kehuja olisi ansainnut.
"Kiitos, minustakin olisi mukava saada sinut laumaamme", vastaan ystävällisesti.
Sitten ori kysyykin kiperän kysymyksen. Minä kun en oikein tiennyt tämänhetkisestä tilanteesta. Kai minä olin edelleen sijaisjohtajatar. Ymmärtääkseni.
"Mmh, minä olen tällä hetkellä sijaisjohtajattarena johtajan kiireiden takia", sanon lopulta kun en keksi mitä muutakaan vastaisin. Niinhän se taisi olla.

Kimo kysäisi seuraavaksi, oliko lampi kovin syvä. Naurahdin vähäsen.
"Eeei, ei tämä ole, ryntäisiin asti minä täällä olen, pikkuisen syvempää taitaa syvimässä kohdassa olla."
"Enkä yhtään ihmettele jos sinulla on tukala olo. Niin on minullakin sademetsissä. Ei oikein minun ympäristöni", jatkan orin sanoihin epämukavuudesta.
"Pääsetkö itse tänne vai tarvitsetko jonkin sortin avustusta?"
kujakettu
 

Re: Welcome to my world

ViestiKirjoittaja Jaksu » 29. Heinä 2010 14:57

Sadetanssija hymyili. "Mukava kuulla", hän sanoi aidon ilahtuneena Irisin ystävällisistä sanoista.
Hän liittyisi mielellään lumihevosten joukkoon, jos se vain oli mahdollista. Ainakin toistaiseksi vaikutti siltä, että hänellä olisi hyvät saumat liittyä heidän sakkiinsa. Irisin mukaan Sadetanssija oli sopivan kokoinen ja värinen, ja hänestä itsestään tuntui vahvasti siltä, että hän kuului lumihevosiin. Tasankohevoset tai aavikkoponit tai mitkään muut laumat eivät kolahtaneet häneen lumihevosten tavoin.
Sadetanssija tosin ihmetteli hieman kuinka hevoset jaettiin laumoihin vain pinnan, koon ja värityksen, perusteella.
Mutta ei hän sen enempää jäänyt asiaa märehtimään. Ei sillä ollut hänelle niin väliä. Tärkeintä oli, että hän pääsisi mieleiseensä laumaan, jonka parissa olisi mukava elää.

Sadetanssijan kulmat kohosivat ja hän hengähti hämmästyksestä, kun Iris ilmoitti olevansa väliaikaisesti lumihevosten sijaisjohtajatar, kun oikealla johtajalla oli kiireitä. Jälleen uusi yllätys, joka hyökkäsi kuin suoraan puun takaa. Sitä tosiaan sai koko ajan kuulla jotakin uutta tuon tuosta, juuri kun luuli pääsevänsä perille jostakin.
"Oh, aivanko todella olet sijaisjohtajatar?", hän kysyi yhä hämillään.
Sadetanssija ei yhtäkkiä saanut enää mitään sanotuksi, sillä hän ei ollut varma kuinka korkea-arvoista hevosta kuului puhutella. Teititellen ja muodollisesti, kenties? Iris itse tosin puhui kuin hänen kaltaisensa tavalliset tallaajat, joten ehkä hänen ei tarvinnut ryhtyä muodolliseksi tamman kanssa.
Sadetanssija työnsi mietteensä sivummalle, ja esitti Irisille tärkeän mieltään painavan kysymyksen.
"Onko minun siis kysyttävä sinulta lupaa liittyä lumihevosiin? Kun oikea johtaja ei ole tällä hetkillä tavoitettavissa..."

Sadetanssijan kasvoille levisi innostus, kun he palasivat takaisin lampiaiheeseen. Orin hymy vain leveni entisestään, kun Iris ilmoitti veden olevan sopivan syvää - ryntäisiin asti ulottuvaa, kuitenkin lammen syvimmässä kohdassa vähän syvempää.
"Niinkö? Hienoa!", hän hihkaisi kuin innostunut pieni poika.
"Äläkä suotta vaivaudu avuksi... Kyllä minä pääsen sinne omin avuin", ori jatkoi hymyssä suin ja hakeutui maata tunnustellen lammen reunalle. Siihen ei ollut onneksi pitkästi matkaa. Maa tuntui vähän möykkyiseltä kohdissa joissa ei ollut tasaista kivetystä, mutta siitä ei ollut lainkaan haittaa kimolle.
Ori ojensi toista etustaan varovasti lampea kohti ja kosketti sillä veden pintaa. Veteen syntyi pieniä renkaita hänen kosketuksestaan.
Sadetanssija laskeutui veteen hitaasti keskittynyt ilme kasvoillaan, tunnustellen maata ja lammen pohjaa koko ajan tarkasti ja huolellisesti niin, ettei vain kaatuisi vahingossakaan. Kimo seisoi polviaan myöten vedessä yhdessä hujauksessa.
"Näin helposti tämä hoituu", hän sanoi kun kahlasi vähän edemmäksi vedessä. Lammen vesi oli ihanan viileää ja tuntui mukavalta ihoa vasten.
Jaksu
 

Re: Welcome to my world

ViestiKirjoittaja kujakettu » 01. Elo 2010 18:24

Ori hämmästyy sitä että olen sijaisjohtajatar. Ei se kyllä ihmekään ole - onhan kai aika epätodennäköistä törmätä ensimmäisenä saarella sellaisen lauman johtajaan, johon vielä itse kävisi... Mutta oloni tulee jotenkin epämukavaksi joka tapauksessa orin reagoinnista. Sijaisjohtajatarhan minä tällä hetkellä olin, mutta olisin mielummin ollut vaikka kuollut etana. En yhtään pitänyt tällaisista... virallisista ja muodollisista jutuista. Minä en yhtään sopinut sellaiseen. Tunsin oloni vain kertakaikkisen epämukavaksi, jos jouduin johonkin vastuulliseen tehtävään. Silloin ei pystynyt olemaan samalla tavalla oma itsensä, ja se jos mikä oli minusta rasittavaa. Siksi olin mielummin asiasta hiljaa ja toivoin vain, ettei sattuisi mitään sellaista vastaan missä asiasta pitäisi mainita ja odottelin vain, milloin Valentino palaisi. No, nyt kun kerta asia tuli jo puheeksi, niin minun puolestani Sadetanssija saisi liittyä laumaan.
"Tällä hetkellä olen kyllä, mutta toivon mukaan en pitkään", sanon orille ja äänessäni kuultaa yhtä aikaa pieni huvittuneisuus ja pieni ahdistus. Hän kysyy pitääkö hänen kysyä minulta lupaa liittyä laumaan. Katsahdan hetken hiljaa oriin ja huulilleni nousee pieni hymy.
"Hoidan kaikkia johtajan tehtäviä ollessani sijaisjohtajatar, joten minulta sinun on kysyttävä."
Olen aivan pienen tovin hiljaa ennen kuin jatkan.
"Mutta kuten totesin, sopisit lumihevosiin, sekä vaikutat lisäksi rehdiltä. Minulla ei henkilökohtaisesti ole mitään sitä vastaan, jos haluat olla lumihevonen", sanon ystävälliseen sävyyn sokealle orille.
"Niin - ja älä missään nimessä rupea puhuttelemaan minua niinkuin puhuisit johtajattarelle, ole kiltti. Minä en tunne itseäni tippaakaan johtajattareksi ja tunnen oloni paremmaksi jos minua kohdellaankin aivan omana itsenäni eikä sellaisena miksi en tunne itseäni", lisään nopeasti.



"Jos sanot niin", sanon Sadetanssijalle äänensävyllä joka kertoo että uskon hänen sanaansa. Jos hän sanoo ettei kaipaa apua lampeen tulemisessa, en todellakaan rupea tyrkyttämään sitä. Niinpä katson vain, kun sokea ori tulee tunnustellen varoen lammen reunalle, aiheuttaa kaviollaan renkaita veteen ja laskeutuu sitten lopulta veteen. Uskon hänen olleen jo jonkin aikaa sokea, sillä tämä tuntuu osaavan liikkua suhteellisen hyvin.
"Nähtävästi", sanon orille hymyssä suin, kahlaan askeleen pari syvemmälle ja sitten hörppään muutaman kulauksen vettä.
Nostettuani turpani vedestä katsahdan oria silmiin, vaikkei tämä näekään.
"Mitä muuta haluaisit tietää saaresta?"
kujakettu
 

Re: Welcome to my world

ViestiKirjoittaja Jaksu » 06. Elo 2010 14:51

Sadetanssija kahlasi vedessä hitaasti eteenpäin tunnustellen pohjaa huolellisesti. Hänen kavionsa olivat tukevasti hiekkaisella pohjalla, eikä edessä tuntunut olevan kiviäkään joihin olisi voinut kompastua, joten kimo uskaltautui huolettomin mielin kahlailemaan hiukan edemmäs. Tai no, ainakin johonkin suuntaan, eihän hän tiennyt minne päin lampea oli kahlaamassa.
Kimo oli tuolla hetkellä Irisista monen hevosen mitan päässä, lähellä lammen reunaa.
"Sanothan minulle sitten jos olen törmäämässä lammen reunaan tai menossa liian syvälle?", kimo kysyi naurahtaen. Lammen reunaan törmäämisessä ei sinänsä ollut mitään pahaa, mutta syville vesille joutuessaan hän voisi olla pulassa.
Sadetanssija seisahtui niille sijoilleen kun Iris puhui jälleen. Tämä sanoi toivovansa ettei olisi enää pitkään sijaisjohtajattarena. Kimo höristi korviaan ja kohotti kulmiaan uteliaana. Miksi Iris sitten edes oli sijaisjohtajatar, jos tämä ei olisi sitä halunnut? Kummallista. Sadetanssija ymmärsi kyllä Irisia, olihan tällä raskas taakka kannettavanaan. Oli pidettävä huolta lauman asioista ja sen jäsenistä, ja kannettava valtavaa vastuuta monista muistakin asioista. Sadetanssija ei kadehtinut ystävänsä asemaa ollenkaan, hän oli oikein mielellään vain tavallinen tallaaja.

Jos Sadetanssija oli näyttänytkin innostunutta naamaa jossakin vaiheessa, se ei ollut mitään verrattuna siihen iloon mikä nyt levisi hänen kasvoilleen, kun Iris hyväksyi hänet lumihevosten laumaan.
"Niinkö? Minäkö todella voisin liittyä nyt lumihevosiin?", ori toisti vielä hämmästyneenä, vaikka juttu vaikuttikin jo hyvin selvältä. "Jos niin kerta on, liityn enemmän kuin mielelläni lumihevosiin!", Sadetanssija sanoi loistaen kuin naantalin aurinko. Hän oli nyt nyt yksi heistä, yksi lumihevosista, ja hän oli siitä hyvin iloinen. Sadetanssija toivoi, että lauman kaikki muutkin jäsenet olisivat yhtä mukavia tapauksia kuten Iris. Hän hankkisi heidän joukostaan mielellään uusia ystäviä, kunhan vain pääsisi taas tutkimaan saarta ja tapaisi lisää sen asukkeja.
Sadetanssija oli niin haltioissaan, että hän vain tokaisi poissaolevalla äänellä "En tietenkään, en tietenkään", kun Iris toivoi vielä, ettei hän puhuttelisi tätä kuin sijaisjohtajatarta. Sadetanssija oli yhä onnensa kukkuloilla lumihevosiin liittymisestä.

Sadetanssija havahtui vasta kun Iris esitti hänelle kysymyksen. Tahtoisiko hän tietää vielä lisää asioita saaresta? Orin mielestä oli pyyhkiytynyt yhtäkkiä monia, monia kysymyksiä, mutta joitakin hänellä oli vielä kysyttävänään.
"No... Olisi mukava tietää, että millaista maastoa saarella on... Ihan vain siksi, että tiedän varautua siihen mitä edessä on", ori aloitti ja kahlasi muutaman askeleen verran suuntaan, josta kuuli Irisin äänen. "Ja toiseksi: Onko meidän laumallamme jokin oma alue, jolla pitäisi pysytellä? Sillä mikäli on, minun on hiukan hankala tietää missä raja kulkee...", Sadetanssija lisäsi hiukan harmissaan.
Jos lumihevosilla, sekä muilla saaren laumoilla, olisi oma alueensa joilla oli määrä pysyttellä, Sadetanssijalle olisi luvassa vaikeuksia. Hän ei tietäisi, milloin astuisi oman laumansa alueelta vieraaiden laumojen maille - ja toisten laumojen mailla tuskin oli luvallista vierailla.
Jaksu
 

Re: Welcome to my world

ViestiKirjoittaja kujakettu » 06. Elo 2010 23:23

[Ai että on ihanaa kun tää mun teksti tökkii näin pahasti x'D]

Katseeni seuraa kun sokea ori liikkuu vedessä, sillä vaikka tuo äskenkin oli sanonut ettei tarvitse apua, niin siltikin hän on sokea, joten vähän vahdin ettei hän satuta itseään.
"Yritän", vastaan orin puheeseen siitä että sanoisin jos hän menisi liian syvälle tai meinaisi törmätä reunaan. Itsekin päätän liikuskella hieman ympäriinsä lammessa jottei tulisi kylmä, mutta seuraan toisella silmällä joka ei ole harjani alla piilossa Sadetanssijaa, ettei hänelle kävisi köpelösti. En ollut ennen tavannut muistaakseni täysin sokeaa.

Ori näyttää kovin iloiselta siitä mitä sanoin laumaan liittymisestä, ja niin pieni hymynkare käväisee minunkin turvallani kun katson kimon pyytteetöntä iloa.
"Toki voit", vastaan hänen yllättyneeseen kysymykseensä, joka on kyllä kai vain sellainen shokkikysymys, mutta vastaan kuitenkin. Samalla liikun hiljalleen lammen vedessä ja katson miten vesi väreilee liikkuessani.
"Toivon mukaan viihdyt alueillamme", vastaan orin seuraaviin sanoihin. Ja siitä tulikin mieleeni, että minun olisi varmasti parasta kertoa hänelle mitkä paikat olivat laumamme aluetta.
Mainintaani puhuttelustani Sadetanssija vaikuttaa vastaavan vähän rennon poissaolevasti. Minä virnistän itsekseni ja pyöräytän vähän silmiäni. Noh, poika oli iloinen.

Hän tuntuu kunnolla heräävän tähän hetkeen vasta kun aivoihin asti kerkeää kysymykseni haluaako hän tietää mitä muuta. Sadetanssija vaikutti vähän... unelmoijalta? En tiedä, mutta hän oli varsin mukava uusi tulokas.
"Hmm, meidän laumamme alueisiin kuuluu merenrantaa tietyn kokoinen alue, jäätikkö joka on ikijäässä, havumetsä, pieni tasankopläntti, sekä tämä sademetsäalue jossa sijaitsee Magic Drink-baari, sekä lampi. Lammen kohdalla risteää useamman lauman rajat, metsäponien ja aavikkolaisten meidän lisäksemme, muistaakseni", sanon ensimmäisenä miettiäs vivahde äänessäni kun yritän muistella.
"Tällä koko saarella taasen, täällä on myös vuoristoa, poukama, tulivuori Hoero jonne en kehota menemään, se on kovin kaukanakin kyllä täältä, aavikkoa, lehti- sekä havumetsää, ylänköä, tasankoa ja sen sellaista. Lukemattomia erilaisia paikkoja."
Katson sokeaa taas ajatuksissani silmiin vaikka hän ei näe katsekontaktiani ja jatkan puhumista kun huomaan että hän kyselee lisää ja olin ilmeisesti keskeyttänyt hänen kyselemisensä ennen aikojani.
"Tosiaan, laumoilla on tietyt alueet joilla pysytellä. Meidän alueitamme ovat merenranta, jäätikkö, havumetsä, se pieni tasankopläntti ja tämä sademetsä lammen ja baarin kera, kuten jo mainitsinkin. Ja mitä sokeuteesi tulee-", sanon ja lopetan lauseeni kesken yrittäen pohtia ankarasti, "se tosiaan voi olla hankalaa sinulle." Pidän jälleen uuden tauon, liikuskelen rauhallisesti lammen vedessä eteenpäin ja sitten katsahdan oriin.
"Auttaisiko sinua jos joku näyttäisi sinulle rajat? Voisit - hmm - tunnustella joitain maamerkkejä tai haistella millaisia tuoksuja rajalla on tai jotakin", sanon lopulta. Katseeni laskeutuu taas sinertävään vedenpintaan.
"Olen pahoillani, mutta en oikein tiedä juuri... tai siis en ole ennen tavannut kokonaan sokeaa ja en tiedä millä tavoin parhaiten tunnistaisit rajat."
kujakettu
 

Re: Welcome to my world

ViestiKirjoittaja Jaksu » 21. Elo 2010 15:30

"Kiitos", kimo lausui Irisille ja luotti siihen, että tamma kyllä varottaisi, jos hän uhkaisi liikkua huonoon suuntaan. Sadetanssijanhan oli pakko kuitenkin liikahtaa silloin tällöin jonnekin päin, sillä muuten lammen viileä vesi kylmettäisi hänet luita ja ytimiä myöten ja hän vilustuisi.
Sadetanssijan jalat lipuivat vedessä hitaasti ja tunnustellen eteenpäin, kun hän kulki pitkin lammen pohjaa, veden väräjävää pintaa halkoen. Kimo kierteli kaiken aikaa Irisin lähettyvillä, eikä hän toistaiseksi ollut ajautumassa syville vesille tai lammen kivistä reunaa kohti. Voimalla ryöppyävä vesiputouskin oli hyvän etäisyyden päässä, niin ettei Sadetanssija joutuisi veden runtelemaksi.

Sadetanssija höristi korviaan, kun Iris avasi taas suutaan ja puhui hänelle. Tamman sanat nostattivat vienon hymyn valkean orin tummalle turvalle.
"Kiitos", poika kiitti jälleen. "Minulla on sellainen kutina, että viihdyn lumihevosten mailla oikein hyvin", Sadetanssija sanoi yhä ilahtuneena lumihevosten laumaan hyväksymisestään. Ilo tulvahti aina hänen sisälleen, kun hän ajatteli asiaa. Se kaikki oli tapahtunut niin nopeasti, ettei sinisilmä oikein tahtonut vielä sisäistääkään asiaa kunnolla - mutta siitä huolimatta hän oli onnellinen. Ja huojentunut. Sillä nyt hän tiesi, että hänellä oli lauma jonka tukeen voisi turvautua tiukan paikan tullen, nyt kun ystävä ei ollut hänen kanssaan. Vaikka Sadetanssija selviytyikin arjen hankaluukisista kohtalaisen hyvin omin päin, hän tarvitsi silti toisten hevosten apua.

Sadetanssija kuunteli tarkasti Irisin luetteloa lumihevosten maista. Merenrantaa, jäätikköä, havumetsää, tasankoa, sademetsää, jokin baari sekä lampi....
Siis, mikä oli?
Sadetanssija seisahtui ihmeissään aloilleen ja kohotti kysyvästi kulmiaan, kun hän kuuli sanan baari. Magic Drink -baari? Mikä se sellainen mahtoi olla?
Kimo ei ehtinyt ottaa asiasta selvää, sillä Iris luetteloi jo saaren muitakin alueita hänelle. Ne menivät Sadetanssijalta hiukan ohi korvien, kun hän oli unohtunut ihmettelemään Magic Drink -baaria. Ori sysäsi asian mielestään hetkeksi, jotta hän kykeni keskittymään ja kuuntelemaan Irisin sanoja tarkemmin.
Caraliassa oli siis paljon erilaisia alueita. Ja niistä iso osa kuulosti vaarallisilta paikoilta Sadetanssijalle. Vuoristoa, tulivuori, aavikkoa - sekä se lumihevosten ikijäässä oleva jäätikkö. Kimo olisi todellakin pulassa, jos hän kulkisi huomaamattaan jonnekin noista paikoista yksin; Aavikolla hän käristyisi, jäätiköllä pakastuisi, vuoristossa teloisi itsensä - ja tulivuorellakin hän paistuisi hetkessä.
Mutta sillä ongelmalla hän ehtisi vaivata päätään myöhemminkin.
Sadetanssija nyökkäsi ymmärtäväisesti päätään, kun Iris päätti puheensa Caralian maista, ja jäi sanaakaan sanomatta kuuntelemaan, kun Iris jatkoi selostusta lumihevosten maista... sekä hänen ongelmastaan, Sadetanssijan sokeudesta, joka aiheuttaisi vieä hankaluuksia saarella kulkiessa.

Sadetanssija naurahti. Voi, kun Iris oli herttainen, kun tämä yritti parhaansa mukaan tarjota apuaan hänelle, vaikkei tämä omien sanojensa mukaan oikein tiennyt kuinka auttaa sokeaa hevosta.
Sadetanssija kallisti ymmärtäväisesti päätään, samalla kun liikahti parin askeleen verran eteenpäin. Hän ei halunnut kohmettua lampeen.
"Kyllä - minua auttaisi kovasti, jos joku näyttäisi minulle rajat, ja saisin opetella tunnistamaan ne. Äläkä yhtään ole pahoillasi mistään", ori painotti vino hymy huulillaan, "olen enemmän kuin kiitollinen avustasi - ja olet sitä paitsi aivan oikeilla jäljillä; Tunnistan laumamme rajat parhaiten tunnustelemalla tuttuja maamerkkejä tai haistelemalla ilmassa leijailevia tuoksuja"
Niin, Sadetanssija todella halusi tutustua laumansa rajoihin, jotta osaisi parhaansa mukaan välttää muiden laumojen maille ajatumista. Silti ei olisi varmaa, ettei hän rikkoisi vahingossa rajoja jossakin vaiheessa.
"Mutta siitäkin huolimatta, että opettelen tunnistamaan rajat, saatan kulkea muiden laumojen alueille... Olisikohan siitä kauheasti haittaa? Kun enhän minä voisi sille mitään..."
Jaksu
 

Seuraava

Paluu Sademetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron