Welcome to my world

Sademetsien aluskasvillisuus on erittäin tiheähköä, jonka takia siellä on vaikeahko liikkua. Tiheä kasvillisuus kuitenkin takaa sen, että sieltä löytyy vaikka minkälaisia piilopaikkoja piiloutumista varten, jos jollakin on aivan hengenhätä. Piilopaikat ovat kuitenkin hevosille osaksi myös vaaraksi, sillä monenlaiset pedot pääsevät piiloutumaan niiden varjoon.

Re: Welcome to my world

ViestiKirjoittaja kujakettu » 22. Elo 2010 16:02

Sadetanssija tuntuu olevan kyllä kovinkin hyväkäytöksinen. Hän kiittelee kovasti ja on muutenkin kovin myönteinen elämänasenteeltaan. Vaikka onkin sokea. Hyvin ihailtavaa minusta. Minä en ehkä jaksaisi olla niin myönteinen jos olisin vieraassa paikassa sokeana. En tiedä. Näkökyky oli jotain sellaista että en kyllä osannut kuvitella millaista olisi olla ilman sitä. Hymyilen vain Sadetanssijan kiitoksille sanomatta mitään, tosin eihän hän sitä näe. Minä vain en millään meinaa muistaa sitä.
"Hyvä jos tunnet niin", totean lyhyesti kun kuulen hänen toteamuksensa että hän uskoo viihtyvänsä lumihevosten mailla. Hyvä niin. Kyllä minäkin viihdyin lumisilla alueilla, olin aina viihtynyt. Ja tällä saarella. Vaikka välillä potkittiinkin päähän. Tai no, minun tapauksessani aina. Mutta se siitä.

Liikuskelen rauhallisesti vedessä odottaen mitä kimo vastaa sanoihini alueista. Sekä tarjoamasta avustani. Liikkuminen olisi jalan takia varsin hidasta, mutta eihän minulla parempaakaan tekemistä ollut. Ei minulla ollut ketään joka olisi kaivannut minua luokseen, yhtä hyvin voisin auttaa ystävällistä Sadetanssijaa.
"Ai, oikein hyvä", vastaan kun hän sanoo olleeni oikeilla jäljillä, "kun minä tosiaan en oikein tiedä.. nooh, tuollaisista asioista", sanon itsekin hivenen naurahtaen.

Katseeni eksyy kohisevaan vesiputoukseen. Se oli oikeastaan hyvin kaunis. Täällä pitäisi käydä toistenkin. Tajuan seisovani täysin paikallani vain katsellen putousta ja että kylmyys yrittää hiipiä jäseniini. Lähden jälleen liikkumaan varovasti hieman syvemmälle kavioillani pohjaa tunnustellen. En itsekään ollut ennen ollut tässä lammessa tai edes nähnyt tätä, joten en ollut vielä niin varma liikkeistani tässä. Hetken kuluttua katsahdan Sadetanssijaan.
"Autan mielelläni, mutta minun on sanottava että jalkani on hyvin kehnossa kunnossa, se on nimittäin murtunut, joten kulkeminen ei ehkä ole kaikista nopeinta, mutta mikäli sinulla ei ole kiire, niin autan toki", sanon lopulta, koska pakkohan se on ääneen myöntää. Jos hän ei kaipaa hidasta rajannäyttäjää, hänen olisi kyllä etsittävä joku muu. Parempaan en nyt kykene. Vaikka haluaisinkin.
Kuuntelen tarkasti, korvat hieman takakenossa, kun Sadetanssija kertoo huolistaan. Yritän luoda rohkaisevan hymyn turvalleni, kunnes jälleen kerran oivallan, ettei ori näe sitä.
"En usko että se on vaarallista. Tai siis, sinähän et voi sille mitään. Uskon että muut ymmärtävät." Tai niin ainakin toivon. Luulisi nyt että sitä rajoilla tajuttaisiin että sokean saattoi olla hieman hankala hahmottaa niitä?
kujakettu
 

Re: Welcome to my world

ViestiKirjoittaja Jaksu » 04. Syys 2010 12:28

"Kyllä sinä näytät kuitenkin jotain tietävän", Sadetanssija vastasi Dark Irisille hymyillen. "Älä siis turhaan vähättele itseäsi"
Kimo liikkui samalla kun puhui hitaasti eteenpäin tehden pienen kaaren tamman lähellä. Ori yritti kuvitella lammen ja jylisevän vesiputouksen mielessään, sekä lisäksi itsensä ja Dark Irisin paikan lammessa sen perusteella, mitä kuuli ja tunsi ja haistoi - noiden kaikkien mielikuvien ja aistiensa avulla hän yritti pysytellä kaukana lammen kivisiltä reunoilta ja vesiputouksen liepeiltä sekä syviltä vesiltä.
Sadetanssija pysähtyi, höristi korviaan ja kuunteli ääniä tarkkaan, haisteli ilmaa ja maalasi mieleensä kuvaa heidän olinpaikastaan havaintojensa perusteella: Vesiputous ryöppysi vasemmalla lampeen, ja samalla suunnalla hän oletti myös Dark Irisin olevan, sillä vesi liplatti kevyesti hänen valkeaa vasenta kylkeään vasten tamman liikkuessa ja synnyttäessä väreilyä veteen. Lammen muotoa Sadetanssija ei tiennyt eikä osannut edes arvata ilman sen reunojen tunnustelua, mutta hänen mielikuvassaan lampi oli muodoltaan pyöreähkö.

Sadetanssija käänsi päänsä rivakasti Irisin äänen suuntaan huolestus kasvoilleen leviten, kun tämä sanoi jalkansa murtuneen. Ori unohti saman tien omat ongelmansa ja saarella liikkumiseen liittyvät murheensa, kun huoli Irisin kunnosta pyyhki ne hänen mielestään.
"Ai... Siis jalkasi on murtunut?", hän toisti ohuella, tukahtuneella äänellä. Sadetanssijan huulet mutristuivat surulliseen ilmeeseen ja hän painoi harmistuneena päätään. Hän oli kovasti pahoillaan Dark Irisin puolesta. "Voi, se ei kuulosta ollenkaan hyvältä... En kyllä halua enkä aio vaivata sinua omilla ongelmillani, kun jalkasi on niin kehnossa kunnossa. Sattuuko sinuun kamalasti?", hän kysyi ja oli valmis tarjoutumaan tammalle vaikka avuksikin, vaikkei hän voisikaan tehdä paljoa tamman eteen, sokeana hevosena.
Mutta siitä Sadetanssija oli varma, ettei hän halunnut missään nimessä Dark Irisin lähtevän hänen kanssaan rajoja katsastamaan, kun tämän jalka oli murtunut, ja kulkunsa varmasti tuskallista.
Ei, se ei tullut kuuloonkaan!
Jaksu
 

Re: Welcome to my world

ViestiKirjoittaja kujakettu » 05. Syys 2010 19:59

"En minä vähättele, arvailin vain nuo äskeisetkin. Tai siis päättelin. Kuitenkin, en minä tiedä sellaisista", totean Sadetanssijalle. Vaikka liikun vedessä koko ajan, kylmyys tuntuu pikkuhiljaa hiipivän kehooni. Yritän liikkua nopeammin pitääkseni itseni lämpimänpänä, mutta kaipa tässä kohtapuoliin oli tullut uitua tarpeeksi. Nappaan hampaillani vieressäni olevan lumpeenkukan irti. Lasken sen veden pinnalle ja puhallan sen liikkeelle. Sitten käännän katseeni sekä ajatukseni takaisin sokeaan oriin.

Sadetanssija tuntuu huolestuvan takajalastani kovastikin, mikä tekee oloni vaivautuneeksi. Pysähdyn paikalleni. Okei, jälkikasvuni mursi jalkani siskonsa kanssa mutta kyllä tässä hengissä ollaan, sillä minähän en luovuta! Olisin sitä paitsi mielelläni tarjonnut sokealle Sadetanssijalle apua, sitten minulla olisi ollut seuraakin.
"Ei se nyt noin vakavaa ole, tai siis niin, sinä kuitenkin olet sokea, kun siis, voisin auttaa", latelen pikavauhtia painokkaalla äänellä. Että ori ymmärtäisi että voisin silti auttaa ihan hyvin! Hitto vie, en minä mikään rampa ole!
"Kyllähän tähän sattuu, mutta ei sen väliä", totean topakasti Sadetanssijan huolenpitoon.
"Älä sinä minusta huolehdi, huolehdi itsestästäsi ennemmin", jatkan vielä katsoen oria tämän sinisiin silmiin. Sitten ryhdyn jälleen liikkumaan, kohti lammen reunaa.
"Minä nousen ylös, alkaa tulla kylmä", kerron orille jotta tämä tietää minun nousevan pois vedestä.

Liikun vedessä paljon sulavammin jalkani kanssa kuin maalla. Pitäisiköhän minun ryhtyä vesihevoseksi, olisi helpompaa. Mutta tulisi kylmä ja kumma kyllä, vedess oli vähän märän puoleistakin...
Kapuan varovasti rannalle, sitten käännyn katsomaan missä Sadetanssija on. Ravistan vettä kirjavasta karvastani.
"Voin ihan hyvin auttaa sinua kyllä jalastani huolimatta, ymmärräthän sen?" kysyn orilta.
kujakettu
 

Re: Welcome to my world

ViestiKirjoittaja Jaksu » 11. Syys 2010 13:36

"Ei minulle ole mitään hätää", Sadetanssija sanoi Irisille, ja jatkoi mutisten: "... Sinusta minä enemmänkin olen huolissani"
Kimo ei enää oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä tai sanoa tämän asian kanssa. Ori ei todellakaan olisi halunnut lähteä Irisin kanssa kiertämään ympäri lumihevosten maita, kun tämän jalka oli niin surkeassa kunnossa. Sellainen olisi suorastaan rääkkäystä jalkansa murtaneelle tammalle - eikä Sadetanssija halunnut tehdä pahaa Irisille! Mutta toisaalta Sadetanssija ei kehdannut harata vointiaan vähättelevälle Irisille vastaankaan, sillä tämä teki selväksi ettei hänen voinnistaan tarvitsisi murehtia.
Sadetanssija puuskahti neuvottomana, ja olisi levitellyt käsiäänkin jos olisi sellaiset omistanut.
"Ymmärrän kyllä...", kimo vastasi Irisin sanoihin yhä mutisten, alistuneena kuin pikku poika jota äiti oli läksyttämässä.
Häntä tosissaan harmitti olla vaivaksi Irisille, jos tämä oikeasti oli lähdössä hänen kanssaan opastetulle kierrokselle lumihevosten rajoille. "... Mutta kun en vain tahtoisi vaivata kipeää jalkaasi", hän sanoi vielä, sen verran hiljaa, että ääni oli hukkua vesiputouksen jylinään.

Ori nyökkäsi päätään Irisille, kun tämä ilmoitti nousevansa lammesta ylös. Tosiaan, Sadetanssijalla alkoi itselläänkin olla jo vähän kylmä viileässä vedessä kahlailun jälkeen. Olisi jo korkea aika hänenkin nousta ylös lämmittelemään.
"Odota, Iris, minäkin voisin nyt nousta", hän sanoi ja kiirehti Irisin perään. Hän ei tosin ollut aivan varma, kulkiko hän oikeasti tamman jäljessä, mutta Irisin liikkeiden synnyttämän veden solinan avulla kimo yritti suunnistaa Irisin perään.
"Voin tarvita vähän apua rannalle noustessa, jos lammen reuna on liukas ja jyrkkä", Sadetanssija sanoi kahlaillessaan lähemmäksi rantaa. Pian hän tunsikin rintansa kolahtavan pehmeästi niljakasta ja kylmää rantakivikkoa vasten niin, että hän tiesi olevansa perillä.
"Voisitkohan tarttua harjaani ja kiskoa minua eteenpäin samalla, kun minä yritän ponnistaa itseni ylös? Siis jos tämä ranta on sellainen jyrkkä ja liukas ja kauhean kivinen?", kimo kysyi ja nosti jo toisen etujalkansa rantakivikolle, valmiina nousuun. Lammen reuna tuntui kovin muhkuraiselta hänen jalkansa alla, mutta kimo arveli kuitenkin selviävänsä siitä, jos vain saisi Irisilta vähän vetoapua.
Jaksu
 

Re: Welcome to my world

ViestiKirjoittaja kujakettu » 21. Syys 2010 15:44

[Sori kesto :c]

Orin mutina siitä, miten tämä oli enemmänkin huolissaan minusta, saa minut mutristamaan tyytymättömänä huuliani. Kohteliashan hän oli, oikein mukavakin, mutta tiesin kyllä itse omat rajani. Tai no, ehkä en, mutta en välittänyt niistä. Sama se vaikka jalka katkeaisi täysin tai jotain, olisin kaivannut seuraa ja olisin voinut yhtä hyvin auttaa oria. Ei minulla ollut ketään odottamassa, joten olisin ollut kovin kiitollinen seurasta. Pitikin mennä mainitsemaan jalasta!
Luimistan korviani, katselen jonnekin kaukaisuuteen. Pieni, äänetön huokaus karkaa huuliltani.
Hiiskatti.

Ymmärän kyllä, mutta kun en vain tahtoisi vaivata kipeä jalkaasi.

Suljen silmäni, huokaisen uudelleen. Helvetin helvetti.. Mutristan huuliani uudelleen, vilkaisen Sadetanssijaa.
"Minä tiedän sen", totean kuivakasti.
"Olet niin kovin ystävällinen. Mutta auttaisin mielelläni." Sillä olen yksinäinen. Sitä en kuitenkaan sano ääneen. Uskon kuitenkin, että tämä oli tässä. Kimo tuskin huolisi apuani enää vaikka kuinka sitä tyrkyttäisin. Ei epäkohteliaisuuttaan, vaan kohteliaisuuttaan. Hän ei halua vaivata minua. Mutta kun minä haluan että joku vaivaa minua!

Sadetanssija sanoo että voisi itsekin nousta ylös. Vedän syvään henkeä taltuttaakseni oman ääliömäisyyteni aiheuttaman ärtyneisyyden. Sitten hitaasti pieni hymy hiipii kasvoilleni.
"Hyvä on", sanon rauhallisesti.
Kimon pyytäessä apua, pieni kipinä tuntuu sisälläni. Sillä tavoi voin ainakin auttaa häntä. Hyvä niin.
"Tietysti autan", vastaan kimolle enemmän omalla äänellän kuin muutamaan toviin. Astun askeleen lähemmäs pengertä ja lasken pääni.
"Älä säikähdä, tarraan nyt harjastasi." Sitten nappaan varovasti hampaillani orin kiharista jouhista.
kujakettu
 

Re: Welcome to my world

ViestiKirjoittaja Jaksu » 25. Syys 2010 17:47

[ ei se mitään :) ]

Vedän syvään henkeä ja päästän ilman ulos keuhkoistani huokaisemalla syvään.
Tästä aiheesta on turhauttavaa kiistellä. Iris pysyy kannassaan yhtä jääräpäisesti kuin minäkin, emmekä me pääse tällä tavoin puusta pitkään. Hän tahtoisi kovasti tarjota minulle apuaan, sanoo auttavansa minua mielellään. Mutta kun hän ei ymmärrä sitä, että omatuntoni estää minua hyväksymästä moista. Minä en halua raahata häntä ympäriinsä, kun hänen jalkansa on murtunut. Ei sellainen ole oikein, se on rääkkäystä.
Vaikka Iris viittaa itse kintaalla omalle hyvinvoinnilleen, minä en tahtoisi tehdä niin. Jos lähtisin kulkemaan hänen kanssaan lumihevosten maille, sydäntäni pistäisi jokaisella askeleella kun vain ajattelisinkin sitä, että hänen murtuneeseen jalkaansa sattuu.
Koska asiasta kiistely alkaa jo uuvuttaa minua, vastaan Irisin sanoihin voipuneella äänellä. "Minäkin tiedän sen..."
Tiedän, että hän auttaisi minua mielellään, kulkisi mukanani näyttämässä minulle lumihevosten maiden rajoja.
Mutta minä en haluaisi vaivata häntä. Hän ei vain suostu nielemään sitä.

Pyyhin Irisin murtuneen jalan mielestäni hetkeksi ja koetan sen sijaan keskittyä lammesta ylös nousemiseen.
Liukasta, muhkuraista pintaa pitkin ei ole helppo nousta ylös, joten tässä kohtaa Irisin apu on minulle lähes välttämätöntä. Voisin kompuroida ja teloa omat jalkani, jos nousisin huonon tasapainoni kanssa yksin ylös.
"Selvä", totean kun Iris ilmoittaa tarttuvansa kiinni harjaani. "Kiitos", lausun vielä perään.
Hän on auttanut minua tänään jo niin paljon että oikein hävettää. Hän on kertonut minulle Caraliasta, hyväksynyt minut lumihevosten laumaan ja auttaa minut nyt myös nousemaan lammesta ylös. Siksikin tuntuu väärältä, että vaivaisin häntä vielä lisää, kun hän näyttäisi minulle lumihevosten rajat.
Pelkkien kiitosten lausuminen ei riitä korvaamaan hänen kullanarvoista apuaan.

Keskitän ajatukseni takaisin ylös nousemiseen, kun Irisin hampaat tarttuvat varovasti, mutta tarpeeksi napakasti harjaani niin, että hänen otteensa myös pitäisi kun nousisin ylös lammesta. Tuntuu hassulta ajatella, että minun nousuni vaatii näin mutkikasta operaatiota, kun hänen tarvitsee vain heilauttaa itsensä kepeästi takaisin maankamaralle.
Hymähdän äänettömästi mietteilleni, ja jännitän lihaksiani nousua varten.
"No niin, kisko minua sitten ylöspäin, kun lasken kolmeen", sanon ja nostan samalla toisenkin etujalkani valmiiksi märälle kivekyselle. "Yksi... Kaksi... Kolme!"
Ponnistan itseäni ylöspäin sekä etu- että takajaloillani niin voimakkaasti kuin vain jalkani sallivat, ja Irisin avustuksella nousen pikku hiljaa ylös lammesta. Viileä vesi valuu valkeaa karvaani pitkin ja ropisee vasten lammen pintaa.
Vaikka nousu ei olekaan suuri, se on kaltaiselleni sokealle hevoselle haastava este.
Pääsen kuitenkin takaisin tukevalle maaperälle suhteellisen helposti, kiitos Irisin avun. Takakavioni kopsahtavat etujalkojen perässä lammen kivistä reunaa vasten, ja astahdan nopeasti eteenpäin niin, että olen reilun matkan päässä vesirajasta. Sademetsän hiostava, lämmin ilma tuntuu kylmenneellä ihollani nyt paljon mukavammalta kuin ennen vedessä kahlailua.

Hymyilen tyytyväisesti samalla, kun ravistelen kylkiäni pitkin valuvaa vettä pois.
"Kylläpä se virkisti", totean pirteällä, iloisella äänellä ja käännän kasvoni suuntaan, jossa luulen Irisin olevan - hiukan viistosti oikealla päin minusta. "Kiitos vielä avustasi, se tuli tarpeeseen"
Nyt, kun olen viimein päässyt ylös lammesta lämmittelemään, mietteeni palaavat pakostakin takaisin Irisin jalkaan. Hänkään on tuskin sivuuttanut ja unohtanut asiaa.
Mutristan huuliani mietteliäästi, kun alan punnita asioita mielessäni. Ehkä... Ehkä minä voisinkin ottaa hänet mukaani kierrokselle lumihevosten maille. Jos se on hänen tahtonsa. Jos minun auttamiseni tuo hänelle hyvän mielen, olisi kai ihan okei jos hän lähtisi mukaani. Vaikka minun tekeekin yhä pahaa ajatella, että hänen jalkaansa sattuisi. Mutta kun hän sitä niin kovasti tahtoo...
"Kuulehan...", aloitan hiljaisella mutta varmalla äänensävyllä, vaikka minua yhä epäilyttääkin hyväksyä Irisin tarjoamaa apua. "Minusta tuntuu, että voisi sittenkin olla hyvä, jos lähtisit mukaani kiertämään lumihevosten maille... Olet oikein hyvää seuraa, ja lisäksi tuntuu mahdottomalta harata sinulle vastaan, joten olisi mukavaa jos näyttäisit minulle laumamme rajoja", sanon tammalle ja hymyilen perään pienesti.

Niin, ehkä minä voisinkin hyväksyä hänen apunsa ja lähteä yhdessä hänen kanssaan kierrokselle pitkin lumihevosten maita.
Jaksu
 

Re: Welcome to my world

ViestiKirjoittaja kujakettu » 26. Syys 2010 13:50

Sadetanssija huokaisee. Minunkin tekisi mieli huokaista uudelleen. Tässä kaksi jääräpäätä väittelee kumpi on pahemmassa jamassa, miksi voi, ja miksi ei voi auttaa. Aika huvittavaa. Mutta myös rasittavaa. Kehän kiertämistä...
Minäkin tiedän sen.. Orin äänestä kuulee silti, että tämä ei ole tyytyväinen. Enkä minäkään. Eihän sekään sananparsi tuo mitään ratkaisua, siirtää vain kenties saman kiistelyn myöhemmäksi, koska itse olen niin turhautunut, etten vastaa orin kommenttiin enää mitään. Hailautan tympääntyneesti häntääni sekä päätäni vähän sellaisella "ei herranjestas"-tyylillä. Harjani heilahtaa liikkeen mukana. No jaa, ehkä antaisimme asian nyt hetkeksi olla. Mutta minä en ihan vähällä luovuttaisi tätä. Tosin Sadetanssija tuntuu ymmärtävän sen, ja se tekee hänestä neuvottoman koska hän ajattelee ettei minulla ole resursseja hänen auttamiseensa jalkani takia. Pyh.

Kohtelias nuori mies. Se on ainakin tullut tämän tapaamisen ainakan selväksi hänen kiittelemisistään. Yritän pitää hänen harjastaan napakasti mutta niin ettei se satu. Kimo pyytää kiskomaan kun hän laskee kolmeen.
"Seffä", mutisen hänen jouhensa otteessani. Valmistaudun ponnistamaan hänet ylös rantaan, jännitän lihaksiani.
Kolme!
Kiskon oria harjasta kunnes hän pääsee tukevasti maan kamaralle. Kun hän on kunnolla ylhäällä, päästän irti. Yskin hieman jouhia suustani, ja astahdan itsekin pois lammen reunalta.

"Totisesti", vastaan orin sanoihin. Kuitenkin, tämän auttamisoperaation jälkeen mieleeni muistuu taas äskeinen väittely. Mutristan suutani ja pyöräytän silmiäni. Mitäs sen asian kanssa tehtäisiin.. Hetken päästä kuitenkin korvani tavoittavat Sadetanssijan äänen, ja käännän katseeni häneen. Mitä?
Minusta tuntuu, että voisi sittenkin olla hyvä, jos lähtisit mukaani kiertämään lumihevosten maille... Sydämeni kevenee. No niin! Minua jääräpäiempää ei olekaan. Sadetanssijakin taisi ymmärtää sen...
"No niin, sehän passaa!" totean reippaasti kimolle.
"Haluatko lähteä nyt vai heti?" kysäisen hieman naurahtaen. Oloni piristyi ainakin muutamalla asteella. Jess!
kujakettu
 

Re: Welcome to my world

ViestiKirjoittaja Jaksu » 02. Loka 2010 13:51

[ vaihdan sittenkin takaisin hän-muotoon, minä-muoto ei jotenkin istunut...:D ]

Sadetanssija yhtyi Irisin naurahdukseen, eikä hän voinut pidätellä leveää hymyä joka pyrki hänen tummalle turvalleen. Kimosta tuntui erittäin hyvältä, kun hän sai Irisin mielen muuttumaan paremmaksi turhauttavan kiistelyn jälkeen. Kimo oli helpottunut, kun keskustelu oli saatu viimein päätökseensä eikä hänen tarvinnut enää nahistella tamman kanssa.

"Kumpi vain on pikemmin", kimo vastasi sitten kun hänen naurunsa oli hiljentynyt. Hänestä tuntui nyt entistä vahvemmin siltä, että olisi hyvä ajatus lähteä yhdessä Irisin kanssa pikku kierrokselle lumihevosten maille. Sadetanssija alkoi pitää Irisista kovasti, ja hän kyllä viettäisi mieluusti aikaa toisen seurassa pidempäänkin. Hän ei tosin vieläkään ollut pyyhkinyt Irisin jalkaa mielestään kokonaan, mutta toisen vointi ei huolettanut häntä enää yhtä pahasti kuin vielä hetki sitten. Sadetanssija tuumi, että hän kyllä pysähtyisi auttamaan Irisia, jos tämä edes vähän vingahtaisi kivusta.
"Minne päin suuntaamme ensin, Iris?", Sadetanssija kysyi, ja odotti tamman osoittavan heille tien. Ori kulkisi koko ajan tamman jäljillä, jotta voisi kuunnella toisen askeleita ja suunnistaa siten Irisin perässä. Kulku sademetsästä pois tulisi luultavasti olemaan hiukan vaivalloista ja hidasta molempien osalta, Sadetanssijan sokeuden vuoksi ja Irisin murtuneen jalan takia. Mutta kyllä he selviäisivät yhdessä matkasta oikein hyvin, kimo oli siitä varma.
Jaksu
 

Re: Welcome to my world

ViestiKirjoittaja kujakettu » 17. Loka 2010 14:14

[Kauheat pahoittelut vastauksen venymisestä! Ollut vähän kaikkea enemmän tai vähemmän sekasin irl. :'3]

Oloni on paljon pirteämpi, kun olemme saaneet selvitettyä tilanteen, nyt kun Sadetanssija hyväksyy sen että olen näin pirun itsepäinen että en luovuta millään. On mukavaa saada mukavaa seuraa toviksi jos toiseksi, matka ei nimittäin ehkä olisi kaikista nopeatempoisin kun meillä kummallakin oli vähän... hmm, vaikeuksia. Mutta enpä paljoa muuta nyt enemmän kaivannutkaan kuin seuraa. Ihan hyvä kai hymyillä vaihteen vuoksi ihan oikeasti.

"Selvä juttu, lähtekäämme siis heti", sanon ponnekkaasti, samalla virnistäen. Katsahdan ympäristöä hivenen mietteliäästi. Mistäs suunnasta olisi parasta aloittaa? Ilmeeni on hetken miettiväinen. Muutaman tovin tummat silmäni katsovat sinne tänne ja muodostan päässäni mielikuvaa alueista. Sitten katson Sadetanssijan sokeisiin silmiin ja hymyilen.
"No niin, helpointa on varmaan sitten aloittaa sademetsän rajoista", naurahdan. Vilkaisen vielä kerran lampea viileine vesineen, sitten huiskaisen päättäväisesti häntääni lähtien liikkeelle. Varovaisesti, mutta silti tarmokkaasti ja parhaan taitoni mukaan.
"Toivon mukaan en ole sinulle liian hidas", naurahdan.
"Mutta joka tapauksessa tätä tietä, seuraa vain minua", selitän kimolle. Täytyisi vain vielä opetella paremmin totuttautumaan orin sokeuteen. Vaikea totuttautua ettei toinen näe ilmeitä ja eleitä, äänen kanssa piti olla tarkkaavaisempi. No, eiköhän se tämän matkan aikana alkaisi sujua. Niin lähden liikkumaan lammen ohitse metsään, seuraten sivusilmällä että ori osaa kulkea perässäni. Rajalle olisi tästä jonkun verran matkaa, mutta sitten kun pääsisimme rajalle, sitä ei enää tarvitsisi etsiä sen jälkeen vaan voisimme kulkea sen viertä.

Mietin hetken. Olisi mukava keskustellakin matkalla tai taivallus voisi olla vähän tukalaa ja vaivautunutta. Sitä paitsi minulla oli kerrankin sellainen olo, että halusin tutustua johonkuhun, Sadetanssija oli osoittautunut sen verran mukavaksi.
"Noh", sanon vähän mietteliäästi, "ööööhhh, mistä sinä pidät?" kysäisen, enkä voi olla naurahtamatta loppuun.
"Älä ihmettele jos kysyn tyhmiä, minulla ei ole ihan tämä - hmmmh, tutustumisprosessi ihan hallussa", selitän hänelle. Joo, kuulostaa tyhmältä. Tosi tyhmältä. Hyvin menee Iris. Peukku pystyyn sinulle, just noin. Helkutin hyvin... No, eipä tässä kai sitä voisi selvittää selviääkö tulipalosta hengissä, ellei tunkeutuisi liekkimeren läpi. Kyllä tämä tästä..


[Pelataanko me tää niin et me kuvitellaan et ne on kiertänyt sit kaikki rajat vai pelataanko me jossain onlinessa tyyliin kun ne kiertää ne rajoja vai tässä et ne kiertelis rajoja vaii.... hmm? ^^ Mites tykkäisit?]
kujakettu
 

Edellinen

Paluu Sademetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron