Sotalaiva on rantautunut

Sademetsien aluskasvillisuus on erittäin tiheähköä, jonka takia siellä on vaikeahko liikkua. Tiheä kasvillisuus kuitenkin takaa sen, että sieltä löytyy vaikka minkälaisia piilopaikkoja piiloutumista varten, jos jollakin on aivan hengenhätä. Piilopaikat ovat kuitenkin hevosille osaksi myös vaaraksi, sillä monenlaiset pedot pääsevät piiloutumaan niiden varjoon.

Sotalaiva on rantautunut

ViestiKirjoittaja Wohweli » 10. Tammi 2011 17:50

Huurteinen Henkäys Býlor
Laumaton – Yksinpeli

Makasin puunjuurella, sen vahvaan runkoon nojaten. Olin saapunut tähän paikkaan kahdenpäivän merimatkan jälkeen ja olin totisesti kuitti! En ollut täysin varma olin paikastani, mutta tiheää metsikköä, ympärilläni kuitenkin riitti. Heilautin vahvan kaulan yhdistämää päätäni ja sain täten hieman siirrettyä otsaharjaani pois meren sinertävien silmieni päältä. Oloni oli hieman vilpoinen, siksi keräsin jalkojani hieman kehoani lähemmäs. Väsymys oli kova ja siksi päätinkin lopulta suoda itselleni mahdollisuuden nukahtaa hetkisen ajaksi, saadakseni siten voimia jatkaa eteenpäin.

Pian, kun olin hetkellisesti silmiäni kiinnipidellyt, tunsin jonkin sortin tökkimistä kyljessäni. Tuhahdin pienesti, mutten jaksanut vaivautua eleilemään sen enempiä. Tökkiminen ei lakannut, joten aloin hermostua. Huiskautin häntääni, antaen sen hipuilla kylkeäni. Se hätisti tökkijän ja huokaisin paremman olon puolesta. Kauan sitä rauhaa sitten keskitikin, kun tökkiminen jälleen taas alkoi, menetin malttini täysin. Nostin päätäni ja vein sen raivokkaalla käännöksellä kylkeni suuntaan ja näin vain onnettoman linnun, joka nyppi pehmeää karvapeitettäni saadakseen pesäänsä, pehmustetta. Muutamalla siiven iskulla, se kohosi taivaalle, nokassaan kantaen, valkeaa karvaani. Pyöräytin silmiäni ja uskoin linnun pysyttelevän poissa.

Etäisesti pystyin kuulemaan kavioiden rummutusta ja hevosten hirnuntaan, jossakin kaukaisuudessa. Se sai minut nopeasti todella mietteliääksi. Oliko tänne saapuminen sittenkään niin hyvä ajatus? Kysähdin itseltäni, sillä mieltäni valtasi suuri epävarmuus. Jos tänne matkaaminen olisikin ollut elämäni suurin virhe, lähtisin varmasti samaa reittiä takaisinpäin. Huokaisin ja päätin rentouttaa mieleni. Laskin pääni maahan ja ummistin silmiäni. Tällä kertaa sain torkahtaa hetkiseksi, ilman häiriötekijöitä.

Kun tunsin energian kasautuneen sisälleni, tiesin, että olin nukkunut tarpeekseni. Avasin silmäni ja päivä oli kääntynyt nopeasti pimeäksi yöksi. En ollut varsinaisesti mikään yö eläjä, mutta yöllä liikkui harvemmin porukkaa, joten suosin yötä ehkä, päivää enemmän. Silloin oli aina niin hiljaisen, tunnelmallista, mutta toisaalta myöskin todella pimeää ja karmivaa. Sekaisten ajatusten jyllätessä taas mielessäni, kohottauduin paksuille työhevosen jaloille, suunnaten katsettani vaihtoehtoisiin suuntiin.

Sovelsin sitten mahdollisen määränpääni ja suunnistin tietämättömänä, valitsemaani suuntaan. Askeleeni olivat jykevät ja voitte vain kuvitella, minkälainen ääni syntyisi, kun yli 1000kg painoinen eläin siirtyisi laukkaan. Se olisi, kuin tankki olisi pudotettu 2 metrin korkeudelta kovaan maahan. Vaikka olinkin roteva hevonen, en silti ollut mikään laiska, pullapolle, vaan todellinen luonnonmatkaaja. Tykkäsin päämärättömien matkojen kulkemisesta, jolloin kohtalo saisi kertoa sen mitä minulle tulisi tapahtumaan. Pian pääsin ulos metsiköstä.

//Býlor poistuu//
Wohweli
 

Paluu Sademetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron