Quest for Freedom

Metsä on melko avaranpuoleista aluetta, joka on loistava ajanviettopaikka helppokulkuisen maaston sekä metsien hyvän kunnon vuoksi. Monet hevoset saattavat ottaa laukkakisoja keskellä havumetsiä pujotellen kuusien ja mäntyjen oksien väleistä, kerta tilaa sen verran löytyy, vaikka silmien täytyy silti olla auki, ettei pää kalahda puunrunkoon vauhdin hurmassa.

Quest for Freedom

ViestiKirjoittaja Siuri » 18. Joulu 2013 00:28

[Jaska ja Sussu]

Loska ja Tuisku

Hän nytkähtää. Säpsähdän itsekin, sillä olen uppoutunut täysin omiin ajatuksiini.

Aurinko on ollut taivaalla jo pidemmän aikaa. Päivä on kuitenkin vasta aluillaan.
Öinen lumimyrsky on laantunut ja ilma on jälleen rauhallinen, paikoilleen pysähtynyt ja viileä. Hanget kimaltavat kirkkaina ja puita koristaa kaunis lumipeite. Koko metsä näyttää kimmeltävän ja hohtavan talven taikaa.

Katson varsaa, joka alkaa hiljalleen avata silmiään. Se vaikuttaa hieman hämmentyneeltä ja toistaiseksi makaakin vain rauhassa paikoillaan. Hiljalleen se näyttää palaavan tähän paikkaan ja aikaan. Sitten se sulkee taas silmänsä ja huokaisee syvään.
”Hei?” sanon varsalle varovasti. Se nostaa päänsä varovasti ja kääntyy katsomaan minua kohti. Ensin se näyttää hieman hämmentyneeltä, sitten pelokkaalta ja lopuksi helpottuneelta. Se katsoo minua varovasti mutta uteliaasti.
”Kuka sinä olet?” kysyn varsalta yhä lempeään sävyyn. Se katsoo ympärilleen korvat höröllään ja sitten taas minuun. Se ei sano sanaakaan.
”Onko sinulla kylmä?” kysyn varsalta, mutta sen huomio on kiinnittynyt johonkin muualle. Se nousee hatarin jaloin seisomaan, ottaa muutaman askeleen ja kaatuu maahan. Nousen itsekin heti varsan jälkeen ja lähden seuraamaan tätä.
”Sinun kannattaisi vain pysyä paikoillasi”, sanon ja asetun takaisin varsan viereen makaamaan.
”Oletko ollut täällä pitkään? Missä vanhempasi ovat?” kysyn, mutta varsa ei vastaa. Se painaa huokaisten päänsä taas kovaa hankea vasten ja jää paikoilleen makaamaan.
Se tarvitsee selvästi apua.

Makaamme hetken vierekkäin. Varsa ei enää ole kylmissään, mutta nälkä hänellä täytyy olla.
Nousen hetkeksi pois varsan vierestä ja kävelen hieman poispäin. Se seuraa minua katseellaan ja pitää tiukasti silmällä minua, kun nappaan havupuusta alimmalta oksalta pätkän. Muutakaan ei lumen seassa löydy nyt syötäväksi, pakko kelvata näin ensihätään.
Kävelen oksa suussa varsan luokse ja lasken oksan varsan eteen. Se haistaa uteliaasti oksaa, mutta siirtää sitten päänsä kauemmaksi.
”Sinun täytyisi syödä”, kehotan varsaa. Se nuuhkaisee oksaa uudestaan mutta vetää päänsä jälleen pois.
Huokaisen.

Käyn katseellani koko metsän läpi. Metsä kuitenkin vain huokuu tyhjyyttä.
”Mistä me oikein sinun vanhempasi löydämme..”, pohdin ääneen epätoivoisena.

Aikaa kuluu jälleen, ja aivan yhtäkkiä varsa nousee taas jaloilleen. Se lähtee kävelemään eteenpäin värisevin askelin ja meinaa kompuroida jalkoihinsa useaan otteeseen. Silti se näyttää päättäväisenä kulkevan eteenpäin kohti jäätikköä. Ei sieltä kyllä mitään ravintoa löydy, sen voin sanoa. Sen sijaan sademetsässä ruokaa voisi olla enemmänkin kuin riittävästi. Jos hän vain jaksaisi..
Lähden seuraamaan orivarsaa hitain askelin.
Kuljemme hiljaa eteenpäin. Varsa ei sano sanaakaan, enkä minäkään saa suustani mitään ulos. Kuljen vain varsan mukana ja toivon, että kuin taikaiskusta jostain tulisi vastaan hänen vanhempansa. Edes toinen.
Tai että hänellä ylipäätään olisi joku.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Quest for Freedom

ViestiKirjoittaja Sussu » 18. Joulu 2013 17:07

Jay Jay

Lumimyrsky koetteli metsää ja siellä olevia lähes koko yön ajan. Minuun se ei vaikuttanut muuten kuin niin, että tarpoessani nyt eteenpäin lumihangessa, tunnen oloni ainoastaan helvetin väsyneeksi.
Heräsin ja lähdin liikkeelle jo ennen auringon nousemista taivaalle pysyäkseni lämpimänä. Sieraimistani kohoaa höyryä ravatessani eteenpäin lumihangessa, joka on peittänyt kauttaaltaan tämän metsän - siitäkin huolimatta, että tämä talvi tuntui erityisen leudolta.
Nälkäkin alkaa jo tuntua, mutteivat havunneulaset ole edes ajatuksen tasolla kovin houkuttelevia. En ole aivan varma, missä olen - suunnistaminen tuntuu erityisen vaikealta, kun ympäristö on kauttaaltaan yhtä valkoinen kuin minä - mutta toivon mukaan tieni veisi esimerkiksi sademetsän puolelle.

Väsyneet ajatukseni harhailevat jossain aivan muualla, kuin tässä maailmassa. Valo saa lumen hohtamaan niin, että uskon sokaistuvani tätä menoa. Mistähän saisi jotain iloa tähän päivään?
Havahdun takaisin todellisuuteen pysähtyessäni paikalle, jossa haistan selvästi tuoreen, etäisesti tutun ominaistuoksun. Jopa hitaasti liikkuvista ajatuksistani huolimatta minulle valkenee pian, kuka tässä paikassa oli vain joitain minuutteja sitten. Itse johtajatar.
Mielenkiintoni herää välittömästi, muttei suinkaan tavalla, joka vastakkainen sukupuoli sai minussa yleensä aikaan. Ihan kuin se olisi tapahtunut vasta eilen. Ollessani Magic Drinkissä Lawlessin kanssa ja saatuani turpaan Irikseltä Loska saapui paikalle. Keksimme ryhtyä kapinaan Pandaa vastaan ja sitten toteutimme sen onnistuneesti muiden lumihevosten avustuksella.
Pitäähän sitä nyt saada tietää, miten uudella johtajatarella on sujunut. Paikalla on ilmeisesti ollut joku toinenkin, todennäköisesti hänen seurassaan.

Lähden jälleen ravaamaan korkein askelin suuntaan, johon tuoreilta näyttävät jalanjäljet vievät. Lopulta kirin tahtia laukkaan, eikä minun tarvitse taivaltaa pitkään, kun erotan edessäpäin tutulta näyttävän hevosen.
"Loska!" huudan samalla kun hidastan tahtiani jaksaakseni juosta loppuun asti hänen luokseen. Pitäisihän sitä nyt vähän udella, oliko kenties Pandasta ilmennyt haittaa kapinan jälkeen ja sen sellaista. Ainakaan minun korviini ei ollut kantautunut mitään siihen viittaavaa.
"Meissä kaikis on halkeemii, ei pidä pyydellä anteeks niit
    Ja niin sinäkin oot kuluva pois, niinku kaikki mikä sulle ikinä kuulua vois"
Avatar
Sussu
Caralian covis
 
Viestit: 696
Liittynyt: 01. Tammi 2013 22:06
Paikkakunta: Oulu

Re: Quest for Freedom

ViestiKirjoittaja Siuri » 20. Joulu 2013 01:27

Askeleet vievät meitä hidasta vauhtia eteenpäin. Katson vuorollaan loputtomalta näyttävää havumetsää, joka huokuu yhäkin vain tyhjyyttään, ja nuorikkoa, joka astelee epävarmoin askelin lumihangessa. Varsa näyttää siltä, että se voisi kompuroida askeliinsa minä hetkenä hyvänsä, mutta jokun varmuus saa sen kuitenkin pysymään pystyssä ja jaksamaan eteenpäin. Hymyilen hänelle, sisua ainakin löytyy.

Hiljennän hetkeksi vauhtiani ja vedän raikasta talvi-ilmaa sieraimiini. Tuoksuu luonto. Pakkanen ja havupuut. Ympäristö tuo mukanaan kaikenlaisia tuoksuja, mutta ei sitä ainoaa, mitä etsin: hevosta. Maa on aivan koskematon eikä elämää näy missään.
Huokaisen ja lähden kävelemään taas varsan perään.

Ehdimme kävellä tovin, kun alan kuulla vaimeita askelia perästämme. Ne kuulostavat ensin vain pään sisältä lähteviltä toiveääniltä, jotka kuuluisivat varsan vanhemmille, mutta pian tajuan äänien tulevan oikeasti. Ehdin kääntää pääni, kun saman tien meitä kohti tuleva hevonen kutsuu minua nimeltä.
Ensimmäinen kysymys mielessäni kuuluu, mistä toinen tietää nimeni. Siihen oli yksinkertainen vastaus, luultavasti jokainen laumalainen tiesi minut vähintään nimeltä. Oliko toinen etsimässä minua, kun tuli niin vauhdilla?
Kysymykset päässäni katoavat pian kerralla pois, kun tajuan kimon hevosen olevan joku, jonka olen nähnyt aiemminkin. Minulla kestää hetki muistaa, missä hänet olen nähnyt ja mikä hänen nimensä oli, mutta pian kaikki ajat ennen johtajuuttani palaavat mieleen.
"Jay!" hihkaisen takaisin vähintään yhtä kovaa.
Vilkaisen varsaa. Sekin kääntyi katsomaan tulijaa ja seisoo nyt paikoillaan. Ehkä se ei siitä mihinkään ole menossa hetkeen. Sitä paitsi jos menisi, niin hänen vauhtinsa huomioiden hänet saisi helposti kiinni.

"Moikka!" tervehdin toista ja käännyn nyt kokonaan oria kohti.
"Mitä kuuluu?" kysyn reippaan iloisesti. Mukava nähdä välillä vanhojakin tuttuja, ja mikä parasta, ihana nähdä, että hevoset ovat yhä terveitä. Ei Jaykään näyttänyt sairaalta, edes huolestuneelta, päinvastoin. Oikein eloisalta tapaukselta.
Käännän katseeni varsaan, joka on kääntynyt myös kohti kimoa hevosta. Hän ei näytä tuntevan tätä.
"Et ole muuten sattunut hukkaamaan tällaista?" kysyn ja viittaan päälläni varsaan. Ehkä hieman typerä kysymys, mutta ei auta muukaan. Taidan tietää jo vastauksen.
"Tai no.. ehkä on parempi kysyä, että oletko sattunut törmäämään hevosiin, joilta on tällainen pikkuinen hukassa?" kysyn nyt vähän totisemmin.
Jay näyttää aivan samalta kuin silloin viimeksi nähdessämme. Ei ole muuttunut tippaakaan. Enhän minä häntä kyllä sen paremmin tuntenut, mutta mitä näin päälle päin voi sanoa.

"Tämä löytyi tosiaan viime yönä tuulen ja tuiskeen keskeltä, oli aivan yksin", kerron Jaylle. Tuuli ja tuiske.. Ehkäpä siitä saisi hyvän nimen näin väliaikaisesti varsalle. Tuulen Tuiske. Suomalainen ja persoonallinen, mikäs sen parempi.
Ennen kuin ehdin syvemmin uppoutua oman pääni sisälle, siirrän katseeni Jayhin. Niin, pystyisikö hän auttamaan?
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Quest for Freedom

ViestiKirjoittaja Sussu » 20. Joulu 2013 17:00

Huomaan peräti ilahtuvani, kun Loska huutaa nimeni takaisin ja siitä päätellen jopa yhä tunnisti minut. Luulisi johtajataren ehtineen kuitenkin olleen tekemisissä jo useampien ja yhä useampien hevosten kanssa. Toisaalta, miten tällaista komistusta saattaisi unohtaa?
Minun ei tarvitse kiirehtiä, kun tammakin on pysähtynyt ja kääntynyt minun suuntaani, mutta päätän silti edetä reippaaseen tahtiin. Lopulta seisahdun suoraan ravista paikalleni, sellaiselle etäisyydelle mitä ennestään tutun hevosen ei ajatellut enää säikähtävän, muttei ihoon kiinni. Kumarran päälläni ihan pienellä mutta kunnioittavalla eleellä Loskalle, ja vasta sitten katseeni kiinnittyy tämän mukana olleeseen. Siihen toiseen hevoseen, jonka ominaistuoksun olinkin jo ehtinyt huomaamaan.
Tuollaiseen penikkaan.

"Hei vain", naurahdan hillitysti, minimoiden yllättyneisyyden jonka varsa sai minussa aikaan. Missä välissä se oli ehtinyt tuollaisen maailmaan saattamaan, kertomatta mitään kellekään?
"Ei tässä mitään ihmeempiä", vastaan niin yksinkertaisella ja oikeastaan täysin rehelliselläkin vastauksella johtajatareni kysymykseen, mitä minulle kuuluu. Hän vaikuttaa edelleen aidon iloiselta minun tapaamisestani ja peräti hyvin jaksavalta, tuosta kakarasta huolimatta.
En ehdi kuitenkaan ajattelemaan asioita sen pidemmälle, kun Loska kysyy, onko varsa minun. Tähän asti kasvoillani hyvin pysynyt vilpitön hymyni on vähällä venähtää joksikin aivan toiseksi, enkä ehdi edes suutani avaamaan, kun tamma jatkaa ja saa oloni hivenen helpottuneemmaksi.
"Valitettavasti en muista tavanneeni ketään, joka olisi voinut hukata... hänet. Ja muistaisin kyllä, jos olisin tavannut", sanon pahoittelevaan sävyyn, yrittäen pitää ilmeeni niin lämpimänä kuin suinkin kykenen. Vaikka sääliä ei riitäkään tuolle kakaralle asti.

Sen sijaan en voi olla miettimättä, entä jos hän todella onkin minun? Muistuttaako hän jotakuta, johon olisin sekaantunut... joskus? Ei tämä pentu minuunkaan ole tullut.
Mitä sitten, jos se sattuisikin olemaan minun? Voi rakas lapsi, tule tänne, ei ole hätää, isi hoitaa! Alan voida pahoin jo ajatuksesta.
Kohotan katseeni takaisin Loskan silmiin. Kasvoiltani erottuu selkeimmin mietteliäisyys, kun hän kertoo löytäneensä tämän vaalean olennon viime yönä ja aivan yksinään.
"Ja sinä siis.. hmm.. autat häntä löytämään hänen vanhempansa", totean. Ihan hienosti kai se on johtajatarelta tehty. Ei se kuulunut hänen toimenkuvaansa.
"Entä jos he ovat menehtyneet tai hylänneet hänet tarkoituksella?" En oikeastaan edes tiedä, mitä tähänkin kysymykseen Loskan pitäisi vastata. Kunhan annan ilmi aina yhtä positiiviset ajatukseni. Eikä minua liiemmin kiinnosta tästä varsasta jaarittelu, mutta menköön nyt sitten.
"Meissä kaikis on halkeemii, ei pidä pyydellä anteeks niit
    Ja niin sinäkin oot kuluva pois, niinku kaikki mikä sulle ikinä kuulua vois"
Avatar
Sussu
Caralian covis
 
Viestit: 696
Liittynyt: 01. Tammi 2013 22:06
Paikkakunta: Oulu

Re: Quest for Freedom

ViestiKirjoittaja Siuri » 28. Joulu 2013 20:38

Jaystä ei erityisemmin ollut apua. Mutta jos hän ei ole tavannut lähistöllä ketään, niin missä varsan vanhemmat oikein sitten ovat? Ei hän varmasti itsekseen ole viitsinyt lähteä liikkeelle, jollei oikeasti ole ollut hätätilanne. Olivatkohan hänen vanhempansa tapelleet? Se ainakin selittäisi sen, miksi ori ei ole puhunut sanaakaan. Tai ehkä hänet on.. ..hylätty. Jos varsa onkin jätetty heitteille. Jos hänen vanhempansa ei olleetkaan vielä valmiita pitämään häntä. Tai mikä pahinta, jos hänen vanhempansa ovat kuolleet.
Onneksi olemme vasta etsinnän alussa. Ei kannata heittää toivoa hukkaan, mutta on kumma, että keskeltä kinoksia löytyy yksinäinen paleltuva varsa. Jokin tässä nyt on pielessä.

Säpsähdän ajatuksistani Jayn puheeseen.
"Kyllä, tarkoituksena olisi", sanon ja vilkaisen varsaa. Sitten Jay sanoo asiat, jotka minullakin kävi vasta ensimmäistä kertaa äsken mielessäni.
Varsa ei tee elettäkään. Ehkä hän ei vielä ymmärrä? Ei se kyllä niin pieneltäkään näytä, ehkä puolivuotias. Enintään.
"Sitten... en tiedä", sanon huokaisten. Mitä tähän nyt oikein vastaisi. Että olen sitten aika pahassa pulassa varsan kanssa.
"Toivon todella, että vanhemmat löytyvät jostain lähistöltä", sanon, mutta silmistäni paistaa se totuus, että en luota toiveisiini itsekään.
"En tosin usko, että tämän ikäinen lähtisi itse pois vanhempiensa luota", sanon hiljentäen ja madaltaen hieman ääntäni. Vaikka varsa sen kuuleekin, yritän silti välttää sitä, että hän ymmärtäisi mitä sanon.
"Kaikkein loogisinta olisi, että hänet on jätetty syystä tai toisesta yksin", sanon oman mielipiteeni asiaan. Tietenkin toivon, ettei asia ole niin, mutta muutakaan hyvää ratkaisua en tähän hätään näe.
"Jos satut näkemään huolestuneita vanhempia, niin kerro ihmeessä että varsa on johtajataren hoivassa - niin kauan, kunnes vanhemmat löytyvät", kehotan Jaytä tekemään. Kyllä minä tällaisessa asiassa voin häneen luottaa.

Siirrän ajatukseni huokaisten takaisin Jayhin.
"En muuten tainnut nähdä sinua laumakokouksessa", sanon hieman syyttävällä mutta silti tarpeeksi humoristisella sävyllä Jaylle. Voi olla, ettei hän saanut tietoa kokouksesta tai jotain muuta vastaavaa, mutta olisin silti toivonut lumihevosten olevan kaikkien paikalla.
"Olet varmaan kuitenkin saanut kuulla muilta, että yhteismaa on suljettuna ja näillä näkymin taitaa pysyä vielä jonkin aikaa", kysyn. Mitähän ihmettä, kylläpäs nyt ollaan virallisten asioiden äärellä.
"Mutta ehkä minä en sinua nyt viitsi virka-asioilla vaivata", naurahdan. Ihan suotta, sen kerran kun saisi hetken rentoutua virallisten asioiden ääreltä. Jos siis varsaa ei oteta huomioon.

"Minne olet matkalla? Ehkä voimme kävellä hetken ainakin samaa matkaa?" ehdotan Jaylle. Olisihan hänestä varmasti seuraa pidemmäksikin aikaa, mutta minulla ei erityisemmin ole aikaa nyt, sillä on tehtävä asioita.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Quest for Freedom

ViestiKirjoittaja Sussu » 30. Joulu 2013 01:20

Kohotan hiukan toista kulmaani kun Loska vastaa kysymykseeni, ettei tiedä mitä hän tekisi varsalle, mikäli ei saisi palautettua tätä kiusankappaletta vanhemmilleen. Oliko johtajatarella paljon vaihtoehtoja? Tuskin palomino tätä kuitenkaan uudestaan mihin tahansa hylkäisi, mutta ajatteliko hän hommata tuolle kersalle sijaisvanhemmat vai kenties itse ryhtyä sellaiseksi?
Minua ei ainakaan saisi sellaiseen pestiin millään lahjomalla, kiristämällä tai uhkailemallakaan. Minulla näitä riitti mahdollisesti jo omastakin takaa, enkä minä ollut osallisena heidän elämiinsä sitten millään tavalla.
Sitähän Loskan ei tosin tarvitse tietää.

Nyökkään tamman toteamukselle siitä, ettei tuon ikäinen varmaan päättäisi vain lähteä pois vanhempiensa luota. Siitä en tiedä, mutta ainakin esitän olevani suunnilleen kärryillä varsojen sielunelämästä. Huomaan Loskan hiljentävän ääntään, ja se saa katseeni käväisemään varsassa - eipä tämä näytä paljon ymmärtävän, mutta mistä sitä tietäisi. Jos se osaisikin jo puhua varsin sujuvasti, mutta oli liian järkyttynyt sanoakseen sanaakaan. Ainakaan minulle.
"Tottakai", nyökkään Loskalle tämän kehottaessa minua mahdolliset vanhemmat tavatessani kertomaan, että varsa oli johtajataren hoivassa. Kyllä minä pystyisin sen verran ihan oikeastikin auttamaan niin Loskaa, tuota varsaa kuin sen mahdollisia vanhempiakin.

Pian puheenaihe vaihtuu kuitenkin laumakokoukseen. Loskan äänensävy on jossain määrin syyttävä, muttei kuitenkaan turhan ankara. Sen jälkeen hän lisää minun varmaan kuulleen, että yhteismaa on suljettuna ja pysyykin vielä jonkin aikaa.
Enkö minä tosiaan ollut paikalla laumakokouksessa? Kyllä minun tarkoitukseni kuitenkin oli yleensä paikalle tulla, vaikka sitten kiusatakseni. Naurahdan aavistuksen nöyrästi.
"Kyllä, olen kuullut Caralian nykyisestä tilanteesta", vastaan johtajatarelle. Kai sitten olin päässyt unohtamaan kokouksen, jos koskaan olin siitä tietoa saanutkaan.
Loskakaan ei ole halukas jatkamaan näin virallisten asioiden parissa, ja se sopii minulle paremmin kuin hyvin. Hymyilen vilpittömämmin kuin kenellekään aikoihin tälle palominolle.

"En minä erityisesti minnekään." Kunhan nyt jotain maisemanvaihdosta saisi ennemmin tai myöhemmin aikaiseksi. On tämä havumetsä vain helkkarin tylsä paikka, josta ei löytänyt sen koommin syömäkelpoista ruokaa kuin mitään muutakaan miellyttävää.
"Ilman muuta voimme jatkaa samaa matkaa", väläytän vielä leveämmän hymyn ja valmistaudun ottamaan ensimmäiset askeleet menosuuntaan.
"Meissä kaikis on halkeemii, ei pidä pyydellä anteeks niit
    Ja niin sinäkin oot kuluva pois, niinku kaikki mikä sulle ikinä kuulua vois"
Avatar
Sussu
Caralian covis
 
Viestit: 696
Liittynyt: 01. Tammi 2013 22:06
Paikkakunta: Oulu

Re: Quest for Freedom

ViestiKirjoittaja Siuri » 31. Joulu 2013 16:38

Jay lupautuu onneksi auttamaan sen verran vanhempien etsinnässä, että lupaa ilmoittaa jos vanhemmat tätä etsivät. Enempää en oikeastaan voi pyytääkään, en voi tuupata jokaiselle vastuuta tästä varsasta. Jaylla - kuten varmasti kaikilla meistä - on varmasti omat tehtävämme ja murheemme.

Jay ei ollut kokouksessa mutta kertoo kuulleensa tilanteesta. Se riittää. Kunhan on tietoinen, että rajat ovat nyt suljetut ja pystyy hieman kontrolloida tapaamisiaan. Eihän se tietenkään sitä tarkoita, että pitäisi kaikkia vastaantulijoita välttää vaan enemmänkin sitä, että jos huomaa henkihieverissä olevan hevosen niin pystyy olemaan edes hieman varuillaan.
Kunhan nyt edes oikean lauman alueilla malttaisivat pysyä. Toistaiseksi on kyllä vaikuttanut hyvältä, en ole tainnut saada tietooni yhtäkään rajarikkuritapausta.
Tai sitten ne ovat vain niin huomaamattomia.

Jay kertoo olevansa matkalla ei-erityisesti-minnekään ja sanoo voivansa liittyä seuraamme.
Lähdemme jatkamaan matkaamme kohti sademetsää, sinne olisi päästävä mahdollisimman pian.
Varsa kävelee edellämme tarpoen lumessa. Se näyttää voimistuvan, mutta vaikuttaa silti tarvitsevan ruokaa.
"Jos saan udella, niin mites sinun perhe-elämä?" kyselen hieman leikkisään sävyyn toiselta. Eihän asia tietenkään minulle kuulu, mutta olisihan se kiva tietää, miten muilla laumalaisilla menee.
Mieleeni palautuu jälleen ensimmäinen kerta kun näin Jayn. Muistaakseni hänen seurassaan oli Iris, eikä tapaaminen ollut miellyttävä. Taisin saapua juuri pahalla hetkellä.
Mitähän Irikselle kuuluu? En ole nähnyt häntäkään sitten aikoihin. Lieneekö enää edes saarella.
Ja Lawless. Häntäkään ei näkynyt kokouksessa. Toivottavasti ovat kaikki edes kunnossa.


[Niinjoo.. Fiilis hieno kun tajus että eihän jaskaa ollukaan sillon kun kokous oli ;(..Nooo meni jo..]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Quest for Freedom

ViestiKirjoittaja Sussu » 02. Tammi 2014 18:32

/ Eipä tuo mitään, ei se mikään ihme ole vaikka Jay olisi ollut kokouksen aikaan seikkailemassa aivan toisella puolella saarta :'D /

Loska lähtee ilokseni jatkamaan matkaa sademetsän suuntaan. Vaikka hän päättäisikin kääntyä jossain välissä, minä voisin jatkaa oikein mielelläni sinne, missä olisi todennäköisesti tarjolla enemmän ruokaa ja lämpimämpi ilmasto. Talvikarvani kun ei ole kovin kummoinen, vaikka kyllä se minut jotenkin lämpimänä on pitänyt tähänkin saakka.
Minulle helpompaa olisi lienee tarpoa Loskan tekemää polkua pitkin hänen perässään, mutta astelen mieluummin lähes hänen vierellään, joskin pari askelta taaempana.

Kun Loska avaa taas suunsa, en voi olla yllättymättä hivenen. Ja hämmentymättä siinä samalla. Hetkeksi jään vain miettimään, tietääkö Loska, että minullakin oli joskus perhe. Muistan tosin vain sen, kun ensimmäisen kerran palominon kohdatessani olin Lawlessin ja Irisin seurassa. Toisin sanoen en usko, että johtajatar tietää asiasta.
Naurahdan vähän hänen leikkisälle äänensävylleen. Kaipa hän haluaa vain olla tietoinen laumalaistensa elämistä, ja keksi nyt sitten esittää minulle vähintäänkin erittäin epäsopivan kysymyksen.
"Ei ole vielä astellut vastaan sellaista tammaa, joka olisi saanut minut kesytettyä", virnistän hivenen. Onhan se nyt selvää, että kyllä minulle ehdokkaita riittäisi reilusti.

Sitä taas Loskan ei tarvitse tietää, kuinka moni tamma Caraliassa muodostaa perheen kaksin jälkeläisensä kanssa, koska minua nyt ei satu kiinnostamaan heidän elämänsä. Tuskin tiedän itsekään heidän nimiään. Ja heidän olemassaolonsakin on minulle lähinnä olettamus.
Jostain syystä mieleeni palaa taas tilanne, jossa näin Loskan ensimmäistä kertaa. Tai lähinnä Lawless. Hän oli ihan hyvä tyyppi, vaikka sainkin Irikseltä turpaan hänen takiaan.
"Muistatko sinä Lawlessin? Oletko nähnyt häntä vähään aikaan?" päätän kysäistä, vaikken varsinaisesti jaksa olla huolissani kenestäkään. Ei kiinnosta ihan niin paljon.
Samalla katseeni tarkkailee varsaa, jolle lumessa kulkeminen näyttää olevan paljon raskaampaa kuin meille. Silti se jaksaa sinnitellä.
"Meissä kaikis on halkeemii, ei pidä pyydellä anteeks niit
    Ja niin sinäkin oot kuluva pois, niinku kaikki mikä sulle ikinä kuulua vois"
Avatar
Sussu
Caralian covis
 
Viestit: 696
Liittynyt: 01. Tammi 2013 22:06
Paikkakunta: Oulu

Re: Quest for Freedom

ViestiKirjoittaja Siuri » 28. Tammi 2014 15:53

Naurahdan kevyesti Jayn vastaukselle perheestään. En oikeastaan tiedä orista yhtään mitään, mutta jollain tasolla tunnen tietäväni hänestä paljonkin. Tiedä sitten, ehkä hänen rento olemuksensa vain tuo sen tietynlaisen kuvan hänestä.
"Noo, kyllä sellainenkin vielä joskus kävelee vastaan", hymyilen hieman. Jos ihan totta puhutaan niin enpä minäkään ole miettinyt minkäänlaista perhe-elämää itselleni. Jotenkin tuntuu, että vapaana sieluna on paljon helpompi olla ja on tilaa hengittää ja voi ottaa silloin tällöin vain omat tarpeensa huomioon. Sen suhteen vähän pelottaa, etten ahdistele Jaytä nurkkaan kysymyksilläni, minua nimittäin saattaisi lievästi ahdistaa jos joku olisi minua naittamassa jollekin orille.
"Eipä sillä, ei tässä yksinollessakaan ole valittamista. Saapahan keskittyä vain itseensä ja pystyy elämään ilman toisten rajoittamista", totean kuitenkin orille ääneen. Niin minä ainakin asian koen, ainakin tällä hetkellä elämässäni. Sen lisäksi että johtajatarena minulla on velvollisuuksia ja kokonainen lauma hoidettavana, täytyy silloin tällöin antaa itsellensäkin aikaa.
Tosin enpä kiellä, ettei minua joskus kiinnostaisi ajatus löytää joku komea ori ja asettua aloilleni. Ei kuitenkaan vielä.

Jay esittää minulle yhtäkkiä kysymyksen Lawlessista.
"Itseasiassa en, en ole nähnyt häntä kapinan jälkeen. En sitten tiedä, onko hän enää edes saarella. Mutta lumihevosten alueilla häntä ei ole näkynyt, vaikka tietääkseni hän tähän laumaan kuuluu", sanon sitten pohtien hieman, jos kuitenkin olisin nähnyt hänet. Ei, en ole. Oikeastaan minusta tuntuu, että jokainen uusi tapaaminen uusien hevosten kanssa jää myös viimeiseksi. Hyväksyn heidät laumaan ja sen jälkeen heistä ei näy jälkeäkään.
Caralia on kuitenkin iso paikka, vaikka varmasti vuosien saatossa osa on lähtenyt myös pois.
"Näin asiasta toiseen, milloin sinä muuten olet saapunut Caraliaan?" kysyn orilta. Enhän minä tosiaan tiennyt hänestä mitään mutta silti olen jotenkin todella tuttavallisin mielin. Olenko edes jutellut hänen kanssaan aiemmin kahden? En ole tainnut, baarissa ja kokouksessa näimme, mutta ne taisivatkin olla ainoat kerrat.

Havumetsä harventuu hiljalleen ja luntakin on maassa enemmän. Olemme kohta jäätikön reunamilla. Hetken täytyy kävellä sitä pitkin, kunnes pääsemme sademetsään.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Quest for Freedom

ViestiKirjoittaja Sussu » 28. Tammi 2014 21:39

Loska toteaa, että kyllä sellainen tamma vielä kävelisi vastaan, joka saisi minut kesytettyä. Naurahdan vähän hänen sanoilleen, ja olen vähällä lisätä perään, että enpä usko. Päätän pitää ajatuksen kuitenkin itselläni, ottamatta enää mitään kantaa asiaan.
Johtajatar kuitenkin toteaa pian sen jälkeen, ettei yksin elämisessäkään valittamista ole. En osaa oikein sanoa, olenko ajatellut Loskan sellaisena yksineläjänä vai elämänsä rakkautta etsimällä etsivänä tammana. Ainakaan en voi muuta kuin pitää hänen sanojaan viisaina.
"Totta joka sana", hymähdän. Johtajataren asemassa täytyikin varmaan miettiä kaksi kertaa, kenen kanssa saattoi ryhtyä suhteeseen.

Lawlessia koskevaan kysymykseeni Loska vastaa, ettei ole nähnyt oria kapinan jälkeen. Lawless ei siis ole vaihtanut laumaa, mutta toisaalta johtajatarella ei ole mitään varmaa tietoa siitäkään, onko tuo enää edes saarella. En oikein tiedä, miten siihen suhtautua. En suinkaan ole harmistunut tai masennu tästä tiedosta, mutten ole järin iloinenkaan. Nyökkään neutraalisti.
Puheaihe vaihtuu jälleen Loskan kysyessä, milloin olen saapunut Caraliaan. Se vetää minut hetkeksi hiljaiseksi, kasvojeni ilmeen muuttuessa mietteliääksi.
"Siitä onkin niin pitkä aika, että tuskin muistan itsekään", minun on pakko todeta virne huulillani, ennen kuin siirryn taas ajattelemaan asiaa tarkemmin. Jännittävää sinänsä, että kaikkien näiden vuosien aikana en ole kertaakaan joutunut rajojen jatkuvasta rikkomisesta huolimatta ongelmiin. Ja tälläkin hetkellä olen näin hyvää kaveria itse johtajataren kanssa, jolla ei onneksi ole mitään tietoa tavoista, joilla yleensä aikani kulutan.

"En nyt sentään puolta elämästäni, mutta monta vuotta ainakin. Neljä lienee lähimpänä totuutta", jatkan, edelleen mietteliääseen sävyyn.
"Aika kuluu niin nopeasti, että vaikea sanoa mitään varmuudella", naurahdan rennosti.
Keskittyessäni taas tarkemmin ympäristön tarkasteluun, huomaan meidän olevan jo lähellä jäätikön reunaa. Ei enää pitkä matka sademetsän alkamiseen.
"Entä sinä? Ainakin vaikutat siltä, kuin olisit asunut täällä jo iät ja ajat."
"Meissä kaikis on halkeemii, ei pidä pyydellä anteeks niit
    Ja niin sinäkin oot kuluva pois, niinku kaikki mikä sulle ikinä kuulua vois"
Avatar
Sussu
Caralian covis
 
Viestit: 696
Liittynyt: 01. Tammi 2013 22:06
Paikkakunta: Oulu

Re: Quest for Freedom

ViestiKirjoittaja Siuri » 04. Helmi 2014 12:41

Jay vastaa kysymykseeni hieman epämääräisesti. Se on tietenkin ihan ymmärrettävää, onhan ori varmasti ollut kauemmin saarella kuin minä, ottaen huomioon, että hän oli kuitenkin yksi ensimmäisistä hevosista, jotka tapasin. Siitä on kyllä ikuisuus, ja sen jälkeen on ehtinyt sattua ja tapahtua vaikka ja mitä.
Kaikkein mystisintä on vieläkin minulle se, miten ihmeessä minut oikein valittiin johtajaksi. Enhän minä oikein edes tiennyt siitä Pandasta muuta, kun että se oli sellainen vastenmielinen lipevä itseään täynnä oleva olento, ja kuka tahansa olisi voinut nousta häntä vastaan.
Harvemmin minä oikeastaan edes mietin tätä aikaa, mutta Jay jostain syystä saa nämä päivät elävästi mieleeni.
Jay vastaa pian kysymykseeni. Minä en ole ihan neljää vuotta vielä ollut, mutta aika lähellä loppujen lopuksi kuitenkin. Ei sitä pysy enää millään mukana, mutta ehkä reilut kolme vuotta.
"Ihan totta", totean siihen, kun Jay mainitsee ajan kuluvan niin äärettömän nopeasti.

Tahtimme on melko hidasta, mutta silti saavumme hetki hetkeltä lähemmäksi jäätikköä. Onneksi keli vaikuttaa ihan hyvältä; vähän on viileää, mutta onneksi ei tuule. Tiedä sitten, millainen myrsky jäätiköllä on, mutta jos sielläkin olisi leutoa niin keli ei olisi yhtään hullumpi.
Jay esittää minulle myös kysymyksen.
"En nyt sentään. Itseasiassa olen ollut täällä vähemmän aikaa kuin sinä", sanon hieman naurahtaen ja vilkaisen vieressä olevaa oria.
"Jotenkin sitä varmaan tässä asemassa oppii nopeasti saaren tavoille ja tulee rajat sun muut tutuiksi", vastaan myös orin sanoihin, joita ei oltu tarkoitettu varsinaisesti kysymykseksi.
"Mutta tosiaan, tuossa äsken mietinkin, että olit melkein ensimmäisiä hevosia, joita tapasin saarella", sanon ja vilkaisen jälleen oria. Jotenkin harmillista, että olen törmännyt Jayhin vähän siellä sun täällä, kokouksissa, kapinan aikaan, mutta koskaan emme ole tutustuneet paremmin. Hän vaikuttaa ihan mukavalta.

Metsä harvenee harvenemistaan, eikä meidän tarvitse kävellä kovin pitkään, kun jäätikkö alkaakin näkyä harvojen puiden välistä. Katson varsaa, joka rämpii edellämme jo lumihangessa. Toivottavasti sen kunto vain kestäisi, en tosiaan tiedä, milloin hän on viimeksi saanut syödäkseen.
"Olitko sinä muuten matkalla johonkin vai kiertelemässä muuten vain sattumalta täälläpäin?" kysyn jälleen orilta. Ehkä hänellä mitään tärkeää ei ollut, kun kerta minun matkaani lähti, mutta toivottavasti en vie häntä kovin kauaksi mahdollisesta sovitusta paikastaan. Ihan kiva kyllä senkin suhteen, että jos varsalle käy jotain niin on joku vieressä auttamassa, enkä ole ihan yksin. Hyvin sekin kyllä näyttää liikkuvan, vaikka olikin yöllä niin heikossa kunnossa.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Quest for Freedom

ViestiKirjoittaja Sussu » 15. Huhti 2014 14:32

Katsahdan Loskaan yllättyneesti kuullessani, että hän on ollut Caraliassa vähemmän aikaa kuin minä. Toisaalta johtajatar toteaa myös, että hänen asemassaan oppii nopeasti saaren tavoille.
"Niin, tosiaan", naurahdan nyt vähemmän yllättyneesti ja käännän katseeni taas menosuuntaan. Hymy leviää huulilleni ja olen melkein otettu, kun Loska toteaa minun olleen ensimmäisiä hänen tapaamiaan hevosia.

Tosiaan. Mehän olemmekin ehtineet tavata jo joitain kertoja, muttemme koskaan varsinaisesti ehtineet keskustella.
Tiedä sitten, haluaisiko Loska edes keskustella kanssani, jos tietäisi miten aikani tapan. Juoksentelemalla pitkin saarta rajoista välittämättä ja ketään kunnioittamatta.
"En minä mihinkään erityisesti matkalla ole", vastaan hymähtäen tamman kysymykseen. Se olisikin hyvin poikkeuksellista, jos olisin matkalla jonnekin.

Siis ainakaan hyvästä syystä. Kyllähän sitä aina välillä tulee ajatelleeksi, että nyt tekee mieli mennä jäätikölle tai sademetsään tai jonnekin. Muttei sillä niin merkitystä ole, vaikken sitten loppujen lopuksi menisikään.
En tosiaan tiedä, miten oma pääni kestäisi johtajan kaltaista asemaa. Mahtaisi valta nousta päähän äkkiä, enkä uskoisi olevani paljon Pandaa suositumpi - vaikken samanlainen oksettava rasvaletti olekaan.

"Mitä luulet, onko hän ollut pitkäänkin yksinään?" kysyn varsaan viitaten, lähinnä saadakseni ajatukseni toisaalle. En siksi, että minua oikeasti kiinnostaisi.
Kuulostan silti tarkoituksella huolestuneemmalta, mitä todellisuudessa olen. Etten antaisi itsestäni ihan niin tunteetonta vaikutelmaa.
"Meissä kaikis on halkeemii, ei pidä pyydellä anteeks niit
    Ja niin sinäkin oot kuluva pois, niinku kaikki mikä sulle ikinä kuulua vois"
Avatar
Sussu
Caralian covis
 
Viestit: 696
Liittynyt: 01. Tammi 2013 22:06
Paikkakunta: Oulu

Re: Quest for Freedom

ViestiKirjoittaja Siuri » 24. Huhti 2014 20:18

Ei erityisesti mihinkään. No mukavaa että tarttui sitten seuraamme, en vain täysin tiedä, miten jatkamme varsan kanssa, mutta paljon turvallisempaa olla, kun on joku muukin matkassa.
Nyökkään vain hymyillen orin vastaukselle ja jatkamme kävelyä hetken hiljaisuudessa.

Aurinko paistaa yhäkin kirkkaalta taivaalta saaden ympäristön näyttämään todella satumaiselta kaikkine hohtavine hankine ja puista roikkuvine jääpuikkoineen. En itseasiassa ollut edes muistanutkaan, kuinka upealta luonto näyttää lumimyräkän jälkeen. Kaikkialla on niin kovin valkoista. Kaiken lisäksi olemme niin lähellä jäätikön reunamaa, että maisema muistuttaa harvapuista lakeusta.

Jay alkaa jälleen puhua ja kysyy varsasta.
"En osaa sanoa", vastaan hänelle ja katson itsekin edellä rämpivää varsaa. Sen kulkeminen näyttää melko vaivalloiselta lumihangessa. Kunhan pian pääsemme sademetsän suojaan, hieman lämpimäämpään ja parempikulkuiseen maastoon, niin kaikki muuttuu paremmaksi. Varsakin saa jotain syömistä. Toivottavasti se vain jaksaa sinne asti.
"Löysin hänet todella vasta eilen illalla. Se on kuitenkin siinä kunnossa, että varmasti on jo pari päivää kierrellyt yksikseen", totean ja katson hangessa räpiköivää varsaa.
"Eipä ole ennen tällaista tilannetta kyllä tullut vastaan. Toivotaan vain että lämmin ilma ja ruoka auttavat häntäkin jaksamaan paremmin", sanon ja siirrän katseeni jälleen oriin.

"Mitäs muuta sinun elämääsi kuuluu?" kysyn Jaylta. Ei ilmeisesti perhettä ole, mutta miten muu puoli? Viihtyy vielä entiseen tapaan saarella? Ei mitään tragedioita? Hassua, vaikka sitä kuinka ajattelee tietävänsä toisen, niin tajuaa nopesti, että enhän minä tunne häntä ollenkaan. Mistä hän edes on kotoisin?
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Quest for Freedom

ViestiKirjoittaja Sussu » 17. Kesä 2014 14:09

Loska arvioi varsan kierrelleen noin pari päivää itsekseen. No, ei se kai ole aika eikä mikään edes noin pienelle olla yksin... Vaikka tietysti hänelle olisi voinut ehtiä sattua ties mitä.
Johtajatar tosin toteaa myös, ettei tällaista ole ennen tullut vastaan ja toivottavasti lämmin ilma ja ruoka auttaisivat pientä jaksamaan. Minä nyökkään.
"Hänellä oli onnea, kun päätyi juuri sinun... hoivaasi", sanon hymyillen. Olin jo vähällä todeta, että riesaksi, mutta Loska ei ehkä olisi arvostanut sitä. Ja siitä nyt ei olisi minulle mitään haittaa, jos olisin edes suhteellisen hyvissä väleissä johtajatareni kanssa.
Vaikken mikään mallilaumalainen olekaan.

Sitten tamma kysyy, mitä minun elämääni kuuluu. Katson häneen tyynesti hymyillen, mutta pysyttelen hetken aikaa hiljaa. Mitä minun elämääni oikeastaan kuuluu?
Ympäri saarta kiertelyä ja sydänten särkemistä, ei mitään sen kummempaa. Sitä samaa se on ollut nämä kaikki vuoteni saarella. En halua varsinaisesti valehdella hänelle - mikä on harvinaista minulta - joten kovin yksityiskohtaista vastausta minulla ei ole tarjota.
"Ihan hyvää, sitä tavallista. Ei minun elämäni mitenkään erityisen mielenkiintoinen ole, mutten valita", naurahdan.
"Uusiin hevosiin tutustumisessa on ihan tarpeeksi virikettä minulle." Toisin sanoen isken tammoja ja saan heidät lankeamaan vaikka väkisin, ja silloin tällöin tappelen orien ja sekopäisten naisten kanssa. Sitä tavallista todellakin.

"Entä sinä? Ainakin näytät hoitaneen hommasi johtajatarena niin, ettei syytä uuteen kapinaan ole ollut", virnistän.
Eihän Loskaa ja Pandaa voi edes verrata toisiinsa. Ja jos jotakuta voisikin verrata Pandaan, hänellä ei olisi minun mielestäni mitään asiaa koko Caraliaan.
"Meissä kaikis on halkeemii, ei pidä pyydellä anteeks niit
    Ja niin sinäkin oot kuluva pois, niinku kaikki mikä sulle ikinä kuulua vois"
Avatar
Sussu
Caralian covis
 
Viestit: 696
Liittynyt: 01. Tammi 2013 22:06
Paikkakunta: Oulu

Re: Quest for Freedom

ViestiKirjoittaja Siuri » 12. Helmi 2015 12:51

En tiedä, voiko onnesta puhua, kun toinen on joutunut yksin kylmään lumimyrskyyn ilman vanhempia. Tottahan se kuitenkin on, että satuin juuri oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Jay olisi saattanut olla seuraava hevonen, joka olisi törmännyt varsaan, mutta en tiedä, olisiko se kestänyt yön yli kylmää pakkasta, tuulta ja lunta. Luultavasti ei. Varsa on niin heikossa kunnossa.
"Jos totta puhutaan, niin eipä tämä lapsen kaitseminen lempipuuhaani ole, eikä taida edes kuulua millään tapaa toimenkuvaani. Mutta ei minulla ole sydäntä jättää tämän ikäistä yksin pakkaseenkaan. Ties mitä voisi tapahtua. Ja mieluusti autan häntä löytämään vanhempansa", totean vielä Jayn kommenttiin siitä, että varsa oli päätynyt juuri minulle. En tosin tiedä, oliko väärin sanoa että en mieluusti tällaista harteilleni ottaisi. Kohta ympäri saarta kiertää huhu 'lumihevosten johtajatar vihaa varsoja' tai vähintään jotain yhtä ikävää.
En Jay tosin kyllä vaikuttanut hevoselta, joka viitsisi lähteä juoruilemaan asioita. Tai mistäpä minä tiedän.

Jayn elämään kuului sitä tavallista. Naurahdan hieman. Ihan totta tuokin, että uudet hevoset ovat ihan päivittäistä virikettä mielelle. Tosin joskus on niitä kausia, kun uusia hevosia ei tule vastaan päiväkausiin - niin, tai edes vanhoja tuttuja. Ja välillä sitä löytää uuden hevosen makaamasta lumihangessa...
Jay esittää minulle vastakysymyksen. Hymyilen jälleen hieman maininnalle kapinasta. En tiedä, olisiko minulla enää pokkaa lähteä mukaan kapinoimaan johtajaa vastaan, jos tilaisuus tulisi. Tai en tiedä, miksipäs ei?
"Jep, tai ei ole ainakaan näkynyt vihaista väkijoukkoa, joka pakottaisi minut pois johtajan asemasta", naurahdan.
"Kai sitä sitten on ihan hyvin selvitty. Niin, vaikka aluksi epäilyttikin kovasti, tulisiko tästä mitään. Kaikki kuitenkin kävi niin äkkiä, että eipä sitä ehtinyt edes oikeastaan miettiä että minusta todella tuli johtajatar", sanon hymyillen Jaylle.
"Nyt tosiaan on hieman vaikeaa, kun pääntauti ja kaikki ovat leviämässä. Samalla pitäisi huolehtia laumasta, seurailla lauma-alueen rajoja ja katsoa tämän perään", sanon osoittaen katseellani varsaa. Kuulostaa kyllä enemmältä työltä mitä tämä todellisuudessa on. Onneksi pystyn luottamaan sen verran laumalaisiini - tai ainakin suurimpaan osaan - etteivät he lähde huvin vuoksi ylittelemään rajoja. Itsensähän siinä vain sairastuttaa.

Vihdoin viimeisetkin kuusipuut loppuvat, ja edessä aukeaa jäätikkö. Pysähdyn sen reunamalle ja jään ihailemaan valkeaa lumikenttää, joka näyttää jatkuvan loputtomiin. Lumi kimmeltää valkoisena auringon paistaessa suoraan ylhäältäpäin. Lumen kirkkaus saa minut siristämään silmiäni, mutta en ehdi ihailla jäätikköä kauaa, kun huomaan varsan jo jatkaneen matkaa eteenpäin. Hän ei näköjään meinaa pysähtyä.
"Mikäli jatkamme tätä vauhtia, olemme sademetsässä vasta illalla kun aurinko on jo laskenut", totean lähinnä itselleni. Aurinko laskee tähän aikaan vuodesta tosin jo aikaisin, mutta valoisalla emme silti ehdi perille. Varsa on liian heikossa kunnossa jatkaakseen vauhtia kovempaa.
Lähden jatkamaan matkaani seuraten pieniä kavionjälkiä kohti länttä.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere


Paluu Havumetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron