Kello lyö jo kaksitoista

Metsä on melko avaranpuoleista aluetta, joka on loistava ajanviettopaikka helppokulkuisen maaston sekä metsien hyvän kunnon vuoksi. Monet hevoset saattavat ottaa laukkakisoja keskellä havumetsiä pujotellen kuusien ja mäntyjen oksien väleistä, kerta tilaa sen verran löytyy, vaikka silmien täytyy silti olla auki, ettei pää kalahda puunrunkoon vauhdin hurmassa.

Kello lyö jo kaksitoista

ViestiKirjoittaja Wohweli » 22. Joulu 2011 12:44

Sachi tänne Loskan kanssa. (;

BÝLOR

Ah. Miten kaunis olikaan ilma, raikkaan havumetsikön keskellä. Suurehkoista puista huolimatta oli lunta onnistunut laskeutumaan maanpinnalle kiitettävä määrä. Päivä oli aluillaan ja suurehkosta kylmäveriorista tästä päivästä tulisi hyvä päivä. Býlor antoi askeliensa olla kiireettömät ja joustavat, rauhaisalla temmolla edetessään ehti safiirisilmäinen hyvin tutustua ympärillään mehukkaalta tuoksuvaan havumetsään. Býlor antoi jälleen ajatustensa karata siihen hetkeen, kun ori oli rantautunut Caraliaan. Siitä oli jo melkein vuosi. Salmiakkiotsainen nautti kirpakasta pakkasesta, eikä kylmyys huolettanut pitkäkarvaista oria tippaakaan. Sinisilmäinen höristi korvansa ja kohotti jykevää päätään korkealle antaen katseensa kiikaroida ympärilleen. Hiljaista, autiota ja yksinäistäkin. Orilla oli ollut toistaiseksi suht hyvä tuuri hevosten kanssa, tällä ei ollut vihollisia, vaikka muutamasta hevosesta tämä ei voinut väittää pitävänsä. Býlor odotti kuitenkin innolla, että saisi tavata tiettyjä hevosia uudestaan. Yksi niistä oli Enel. Mitähän mahtoi kuulua sille mukavalle tammalle, jonka tämä oli kohdannut yhteismaalla? Tilaisuuden sen selvittämiselle ori vielä jostain etsisi.
Panda oli yksi niistä hevosista jotka kuuluivat Býlorin inhokkilistalle. Pelkkä rasvaletin ajattelu sai partaleuan vetämään suupielensä viivaksi. Ori toivoi syvästi, ettei kukaan enää hyväksyttäisi Pandaa johtopaikalle. Jäätiköllä tietoon tullut vallanvaihto Iriksen kanssa oli tullut täysin puun takaa ja oli Býlor ehtinyt ajatella, että Panda olisi kenties kiristänyt Iristä tai jopa satuttanut. Iris... Täplikäs parka joka ei ollut edes kovin kiinnostunut tehtävästään olla johtajan sijainen. Rijmillekin tämä oli käyttäytynyt hyvin töykeästi, vaikka tammahan oli vain yrittänyt olla kohtelias.

Býlor laski raskaan huokaisun huuliltaan ja huomasi tukin polun varrella. Se oli suuri ja pörheä kuusi ja salmiakkiotsa seisahtui hyvän välimatkan päähän. Kylmäverinen ei oikein nauttinut hyppäämisestä, mutta kaatunut kuusi ei jättänyt vaihtoehtoja. Mustajalkainen peruutti vielä muutaman askeleen verran ja lähti rymistellen tukkia kohden. Tämä pyrki tahdittamaan askeleensa, mutta kaikista yrityksistä ja panostuksista huolimatta onnistui partaleuka kolhaisemaan jalkansa kipeähkösti puun runkoon. Býlor mutisi kevyt äänisesti ja kääntyi katsomaan kuusta. Kaksimetrinen herra siirrytti lopulta jykevän päänsä eteenpäin ja antoi katseensa jälleen kierellä läpi maiden ja mantujen, ennenkuin tämä lähti jälleen liikkeelle. Orilla alkoi olla tylsää ja tämä alkoi kaivata jonkin sortin juttukaveria.
Wohweli
 

Re: Kello lyö jo kaksitoista

ViestiKirjoittaja Siuri » 22. Joulu 2011 19:41

Loskainen Syysaamu

Aamun ensisäteet paistavat silmiini kirkkaalta taivaalta. Herään suuren kuusen alta lumimaton päältä. Aamu on melko lämmin, enkä malttaisi nousta viileältä tuntuvasta maasta. Jään hetkeksi kyljelleni makoilemaan ja katsomaan hiljaista havumetsää, jonka maa kimaltelee kauniisti.

Olen ollut jo hetken aikaa todella väsynyt. Nyt joulun alla on parasta vain levätä ja nauttia elämästä ja niistä pienistä hetkistä, mitä meille on annettu. Ei tarvitse nousta ja kulkea edestakaisin ympäri saarta; riittää, kun saa makoilla yhden korkean ja tuuhean kuusen alla.
Näihin aikoihin vuosi sitten oli yhteiskokous. Siitä on jo todella vuosi - tuntuu, että siitä olisi paljon vähemmän aikaa. Toisaalta vuosi on kulunut todella nopeasti ja niin paljon on sattunut ja tapahtunut.
Nousen maasta ylös ja pudistelen hieman päätäni herätäkseni kunnolla. Voisi lähteä hieman kulkemaan ympäriinsä ja etsimään uusia maisemia. Minusta tuntuu kuitenkin, että havumetsä on kaluttu jo läpikotaisin. Ei sitä toki koskaan tiedä, mihin satun törmäämään.
Katselen hetken ympärilleni, arvon pääni sisässä suunnan ja lähden ravaamaan eteenpäin todella töksähtelevästi. Pikkuhiljaa lihakseni alkavat kuitenkin rentoutua taas ja tottua päivään.

Hetken ravattuani tielleni ilmestyy polku. Pysähdyn sen vierelle ja vertailen suuntia. Vasemmalle lähtevä tie vie ylänköhevosten alueelle, oikea taas jäätikölle. Enempää ajattelematta lähden kävelemään rauhallisesti oikealle päin, polulle, joka vie seuraavaan lumivaltakuntaan.
Erilaiset joululaulut alkavat soida päässäni. Siitä on jo melkein kaksi vuotta, kun olen kuullut niitä viimeksi, mutta melodia muistuu päähäni pieninä osina. Joku laulu varpusesta. Se ei ollut kovin iloinen laulu, mutta se toi mieleen kotona olleet korkeat lumihanget ja jouluaattoaamun.
Kun pääsen laulun viimeiseen säkeistöön, huomaan samaan aikaan tien tukkivan suuren puunrungon. Valmistaudun jo hymy huulillani juoksemaan sitä päin ja ylittämään sen, mutta joku kuitenkin estää aikeeni. Puun takana seisoo hevonen - luultavasti suurin, jonka olen koskaan nähnyt. Maassa olevat kavionjäljet kuuluvat selvästi hänelle - omiini verrattuna jäljet vaikuttavat aivan valtavilta.
Vaikka ori on iso, se ei silti aiheuta minussa minkäännäköisiä ennakkoluuloja.
"Hei!" huudan iloisesti ja lähden taas ravaamaan puunrunkoa päin, vaikken aio hypätä sen yli. Saavun pian puun kohdalle ja jään sen tälle puolen seisomaan.
Lähempänä katsottuna ori näyttää isommalta kuin äsken. Kuitenkin siinä on samaan aikaan myös jotain lempeää.
"Lumihevonen?" kysyn tylsän virallisesti. Tämä metsä on kuitenkin niin lähellä ylänköhevosten aluetta, etten voi olla edes varma. Kysymyksen jälkeen kuitenkin hymyilen taas rennosti ja odotan luultavasti toisen esittäytyvän.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Kello lyö jo kaksitoista

ViestiKirjoittaja Wohweli » 22. Joulu 2011 20:29

Miten kauniilta näyttikään ympärillä olevat lumihanget ja makean vihreät havupuut. Niitä kelpaisi kenen tahansa jäädä silmäilemään pidemmäksikin toviksi. Býlor oli jäänyt seisoskelemaan juuri ylittämänsä kaatuneen kuusen rungon toiselle puolelle. Pienestä kolahduksesta jonka mustajalkainen oli ottanut osakseen etupolveensa oli jäänyt vain vähän punertunut naarmu. Suuri kokoinen ori antaa katseensa jälleen seikkailla ja se pysähtyykin metsänlaidalla olevien peurojen suunnalle. Peurat etsivät itselleen syötävää ja pari sarvipäistä pitää tarkkaa vahtia. Kun tarkemmin ryhtyi kylmäveri ajattelemaan, eivät peurat ja hevoset kovin merkillillisesti toisistaan eronneet, ainakaan käyttäytymisen suhteen. Safiirisilmien katse liikkui taas. Tällä kertaa näkökenttä otti osakseen metsäjäniksen jonka valkea suojaväri teki siitä vaikean havainnollistettavan. Todella pitkät korvat olivat ylhäällä eikä mikään tuntunut jäävän kuulematta tuolta suloiselta pörröturkilta. Harakan rääkäisy sai jäniksen säpsähtämään ja kohottautumaan sitten tarkkaavaisesti ylös. Býlorkin nostatti katseensa ja näki kuusen oksalle istuuntuneen valkomustan linnun, jonka koreasta sulkapeitteestä kajostui pientä sinivihreää väriä.
Metsä oli täynnä elämää. Minne tahansa katseensa käänsi pystyi näkemään havumetsikön laajaa eliökuntaa. Býlor pysyi vaiteliaana ja jäi vain uteliaisuudesta katselemaan muiden eläinten toimia. Ehkä tämä voisi tarkkailullaan oppia jotakin uuttakin. Samassa orin mielenkiinto kohosi äärimmilleen, kun tämä oli erottavinaan vilauksen oranssintaitteisesta turkista. Viekas irvileuka jonka joku oli nimennyt ketuksi askelsi lumen päällä ketterästi, pehmein liikkein. Suussaan se taisi retuuttaa vasta pyydettyä hiirtä. Mustajalkainen ori henkäisi kuuluvasti ja tämän sieraimista kumpusi kevyitä höyrypilviä valoisaa taivasta kohden.

Hetkessä oli kookas jätti vajonnut jälleen omiin aatteisiinsa eikä tämä edes kyennyt havaitsemaan takaapäi lähestyvää tammaa, ennen tuon iloista tervehdystä. Býlor ei säikähtänyt, mutta oli positiivisesti ainakin yllättynyt, että joku oli löytänyt hänet täältä keskeltä havumetsikköä. Ori peruutti pienesti ja kääntyi katsomaan tulijan suuntaan joka seisahtui lopulta kuusen toiselle puolelle.
"Hei vain," partaleuka tervehti palomino värityksellistä tammaa joka näytti ystävälliseltä. Ennen, kuin Býlor kerkesi enempää keskustelua avata tämä kuuli tamman esittävän kysymyksen.
"Kyllä vain. Olen Huurteinen Henkäys Býlor, rouva," ori vahvisti vastauksensa nyökkäyksellä ja esittäytyi hyvien tapojensa mukaisesti. Mustajalkainen silmäili toista mielenkiinnolla ja yritti yhdistää tätä kuulemiinsa hevosiin. Suomenhevostamma näytti ulospäin hyvin voimakkaasti sen, ettei ollut vastarantautuja.
"En ole tainnut kohdata teitä aiemmin joten saanen udella teidän nimeänne?" kylmäverinen esitti hienotunteisesti pitäen äänensävynsä ystävällisenä. Myös toverillinen hymy kehkeytyi hetkeksi salmiakkiotsan turvalle.
Wohweli
 

Re: Kello lyö jo kaksitoista

ViestiKirjoittaja Siuri » 22. Joulu 2011 22:51

Minulla ei ole mitään syytä olla uskomatta orin sanoihin laumasta. Huurteinen Henkäys Býlor siis.
"Äh, neiti vain", sanon melko hiljaisella äänellä hymyillen, kun tämä esitti puheensa niin virallisesti. Tai ei virallisesti, kohteliaasti pikemminkin.
Emme tosiaankaan orin sanojen mukaan olleet tavanneet aikaisemmin. Ehkä jätän tässä vaiheessa taas kerran turhat muodollisuudet johtajuudesta pois..?
"Loskainen Syysaamu, mutta sano vain Loskaksi", esittäydyn. Vastaan orin hymyyn hymyllä.
"Oletko sinä ollut kauankin jo Caraliassa? Ei olla aikaisemmin tosiaan törmätty, vaikka lumihevosiin kuulun minäkin", kysyn hymyillen. Katselen hetken puunrunkoa edessäni ja lähden kiertämään sitä sitten siltä puolelta, mistä se on kaatunut. Se on lyhyempi reitti toisen luokse, ja pian pääsenkin hänen kanssaan samalle puolelle. Jään seisoskelemaan vain lyhyen matkan päähän.
"Kävelläänkö?" ehdotan ja lähden sitten menemään sinne suuntaan, mihin minä, ja oletettavasti orikin on menossa.

Aurinko paistaa yhä mukavan kirkkaasti. Se ei lämmitä samalla tavalla kuin kesäisin, mutta piristää silti.
"Mistä päin maailmaa muuten tulet?" kysyn orilta. Vietettiinköhän hänen kotimaassaan myös joulua? Vai tuleeko hän edes ihmisten luota..?
Omat jouluni palaavat taas pieninä hetkinä ajatuksiini. Kaikki se koristelu, lahjat, punaista ja vihreää kimalletta, ruoka.. Sitten se kaikki yhtäkkiä vain päättyi. Joulut olivat aivan kuin mitkä tahansa normaalit päivät. Ei mitään uutta, ei erikoista, vain seisoskelemista laitumella päivät pitkät. Huomasin talven tulleen, mutta joulua ei näkynyt. Ehkä.. Ehkä tänä vuonna..?
"Oletko koskaan viettänyt joulua?" kysyn tällä kertaa ääneen. Voih, kaipaan jonkinlaista seuraa kyllä jouluksi! Vaikka eihän se samanlaista täällä enää ole..

[Aika töks..!]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Kello lyö jo kaksitoista

ViestiKirjoittaja Wohweli » 23. Joulu 2011 12:51

Býlor seisoi paikoillaan ja silmäili yhä uteliaisuudesta kirkkailla silmillään kuusen toisella puolella olevaa tammaa, joka tahtoi orin käyttävän neitiä, rouvan siasta. Mustajalkainen nyökkäsi luvaten täten noudattaa tamman pyyntöä joka vain hetkeä myöhemmin esittäytyi Loskaksi.
"Mukava tavata, Loska," ori ilmoitti tajuten vain hetkeä myöhemmin edessään seisovan olevan nykyinen lumihevosten johtajatar. Býlor tajusi, että suomenhevostamma ei ollut maininnut olevansa johtajatar ja veti varovaisen johtopäätöksen sille, ettei tamma ollut vaatelias, vaikka johtajatar olikin. Panda puolestaan oli ollut alusta asti liikkeellä vain maineen ja kunnioituksen tähden.
Palomino tiedustelee miten kauan Býlor oli asunut Caraliassa. "Lähes vuoden. Saavuin siis viime keväänä," kirjava salmiakkiotsainen ilmoittaa pitäen yhä hymyä turvallaan. Tamma otti tehtäväkseen siirtyä samalle puolelle orin kanssa ja kylmäverikkö jäi katseella seuraamaan, kun Loska kiersi orin kanssa samalle puolelle. Itse Býlorilta vastaavanlainen kiertäminen ei olisi varmastikaan onnistunut. Talven myötä oli tainnut mustajalkainenkin hieman pyöristyä selvitäkseen ankarista olosuhteista. Ori ei tullut pohjoisen suunnalta, mutta Caralia ei näin joulun allakaan tuntunut kovin kylmältä paikalta.
Loska ehdottaa kävelemistä ja ori nyökkää rytmitetysti. "Toki," sanahtaa kookas herra eleidensä painoksi ja lähtee kävelemään Loskan vierellä.

Rytmikkäästi eteenpäin askeltaen ori jättää jälkeensä suuret kavion jäljet. Lumi narisee mukavasti ja tuuli on mieto tai jopa lähes olematon. Aurinko tosiaan näyttäytyy avaralla ja kirkkaalla taivaalla ja saisi varmasti kenen tahansa mielialan kohoamaan. Býlorin katseen kiertäessä taivasta kohden esittää pian vierellä kävelevä johtajatar kysymyksen jolloin partaleuka käännyttää päänsä tuon suunnalle.
"Tulen Amerikasta," ori vastaa lyhyesti ja kuulee pian läsipäältä uuden kysymyksen.
"Joulua? En ole kuullutkaan siitä," Býlor toteaa ja kallistaa kevyesti päätään. "Onko se jokin juhlapäivä?" ori esittää vuorostaan kysymyksen. Tamman puhuessa viettämisestä oli helppo yhdistää se johonkin juhlaan tai, vaikkapa paraatiin.
"Mistä päin sinä sitten tulet?" partaleuka tiedustelee uteliaana. "Vietetäänkö siellä sitten tätä jouluksi kutsumaasi?" safiirisilmät napittavat Loskaa ystävällisesti ja janoavat tietoa tästä uudesta mielenkiintoisesta sanasta, joulu.

[Töks töks. D:]
Wohweli
 

Re: Kello lyö jo kaksitoista

ViestiKirjoittaja Siuri » 23. Joulu 2011 15:38

Vuoden! Hän on varmasti hyvin perillä sitten saaren alueista ja säännöistä - näin arvailuja heittääkseni.
Ori onneksi myöntyy kävelemään, ja lähden eteenpäin polkua pitkin.

Ori kertoo tulevansa Amerikasta. En tiedä paikan sijaintia, se ei siis taida olla lähellä Suomea. Eikä siellä vietetä jouluakaan, kumma paikka. Tai ehkä hän ei vain ole ollut ihmisten keskuudessa, hmm..?
Vastakysymys.
"On, juuri sellainen. Sitä vietetään talvella - itseasiassa jouluaatto on aivan lähipäivinä. Silloin saa lahjoja ja ruokaa", sanon naurahtaen kevyesti. No okei, ei ehkä tärkein asia joulussa, mutten oikein tiedä, miten muutenkaan kuvailisin joulun jollekin, joka ei ole siitä aikaisemmin kuullut. Juhlapäivä kuitenkin kuvaa joulua sanana niin hyvin, että toinen taitaa päällisin puolin ymmärtää, mistä on kyse.
"Tulen Suomesta", vastaan orin kysymsykseen. Hän esittää myös toisenkin heti perään.
"Se on jossain pohjoisessa, ja vietetään", vastaan ensin nopeasti.
"Voisinpa melkein väittää, että paras juhlapäivä, jonka tiedän", jatkan sitten hymyillen ja katoan taas hetkeksi joulumaailmaani.

Lunta ei ihme kyllä ole kovin paljoa, vaikka se peittääkin koko maanpinnan. Viime vuonna tähän aikaan näin ensimmäistä kertaa aikoihin lunta - olin matkalla yhteiskokoukseen. Siitä on todella jo vuosi, ja taisin kuulua vielä metsäponeihin.
"Onko Amerikassa muuten lunta?" kysyn orilta. Ajatukset kulkevat taas omia ratojaan. Silti on ihan kiinnostava tietää, millaiselta muu ulkomaailma näyttää.
"Suomessa nimittäin oli, paljon. Mielestäni joulun viettoon kuuluu ehdottomasti korkeat lumihanget", jatkan yhä aiheeseen liittyen.
"Täällä ei ainakaan ole lumesta pulaa; olethan käynyt jo jäätiköllä?" katson virnuillen oria. Voisin väittää, että jokaisen lumihevosen on siellä käytävä.

[Töks ;___;.. nukuin 5 tuntia, syytän sitä DD<]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Kello lyö jo kaksitoista

ViestiKirjoittaja Wohweli » 23. Joulu 2011 16:52

Jos Býlorilta todella kysyttäisiin miten perillä tämä oli säännöistä tämä voisi pistää pystyyn oman luennon jossa tämä sepittäisi omaa tietämystään lukuisten tuntien ajan. Kirjava oli täsmällinen herra ja tämä tahtoi pitää huolen rajoista ja etenkin siitä, että pysytteli tarkoin itse lumihevosten mailla. Orista oli silti yhä hyvin hankalaa alkaa ajamaan mukavia hevosia pois lumppareiden alueelta. Mustajalasta se oli silkkaa vääryyttä, etenkin jos kaipasi seuraa ja tahtoi tutustua. Býlor oli silti tietoinen, että monet todella olivat hyvin epäkiinnostuneita rajoista ja antoivat vieraiden tallata alueillaan esteettömästi. Salmiakkiotsainen itse oli yhä hieman hakoteillä miten suhtautua rajoihin. Parhaansa mukaan ainakin kylmäverikkö yritti pysyä laumassa ja täten noudattaa sen sääntöjä.
"Lahjoja ja ruokaa?" ori kysyi ja tämän silmät laajenivat jonkun verran silkasta mielenkiinnosta. "Kuulostaapa... Mukavalta," Býlor totesi ja sai tosiaan hyvin positiivisen mielikuvan joulusta.
"Suomesta? Vai niin," kylmäveri toteaa ja yrittää hahmottaa paikkaa nimeltä Suomi. Loskan kertoessa sen sijaitsevan jossain pohjoisessa ori osasi jo hahmottaa paikan paremmin.
"Paras juhlapäiväkö? Itse en ole niin kiinnostunut juhlimisesta," Býlor paljasti. "Onko joululla jokin oma sanoma?" kirjava esitti näyttäen täten hyvin mielenkiintonsa joulua kohtaan. Ehkä ori kuulemansa perusteella alkaisi todella juhlistamaan joulua.
"Onko se vain kerran vuodessa?" kylmäverinen jätti jatkoi tiedosteluaan.

Lunta ei tosiaan ollut saman mittaisesti, kuin keväällä jolloin Býlor oli rantautunut Caraliaan. Silloin sai tarpoa kunnolla, mutta tällä hetkellä eteenpäin liikkuminen ei suurta vaivaa nähnyt. Olihan se mukavaa saavuttaa vähemmällä työllä paljon.
"Amerikkaan satoi kyllä lunta. Myrskyt sielläpäin olivat hyvin petollisia," ori kertoi. "Pahimpina myrskypäivinä lunta oli polviini saakka," Býlor kertoi muistellen sitä aikaa. Keveän huokauksen saattelemana partaleuka vajosi muistelemaan Amerikan talvia.
"Kiintoisaa. Suomi kuulostaa varsin mielenkiintoiselta maalta. En ole matkamiehiä, mutta olisihan se kiva käydä tutustumassa kotimaahasi," salmikkiotsa totesi.
"Haluatko kertoa minulle lisää Suomesta? Minä voin toki vastavuoroisesti kertoa omasta kotimaastani, vaikka kerrottavaa ei paljon olekaan," Býlor kysähti ja tarjoutui myös itse sepittelemään kokemuksistaan ja tunnelmistaan Amerikassa.
"Tietenkin olen," ori ilmoitti Loskan kysymykseen suoran vastauksen. "Vietän puolet ajastani taapertamalla sen viileällä maaperällä," Býlor paljasti.
"Johtajattaremmekin taitaa ollut joskus vieraillut jäätiköllä, ellen täysin erehdy?" valkojouhi kysähti uskoen ehkä turhankin suorasti osuneensa oikeaan. Eihän se toki mikään hirveä katastrofi olisi jos tamma ei olisi siellä pyörähtänyt.
Wohweli
 

Re: Kello lyö jo kaksitoista

ViestiKirjoittaja Siuri » 23. Joulu 2011 17:47

Ori kertoi, ettei juhliminen ole niin kiinnostavaa. Niin, toiset tykkää, toiset ei. Jos hän olisi kuitenkin joskus elämänsä aikana viettänyt joulua, hän varmasti pitäisi siitä, olen siitä aivan varma.
"En oikeastaan tiedä. En ole keskittynyt siihen", sanon hetken pohtien. Sanoma. Mitä jouluna tehdään..? Juostaan laitumella, syödään, saadaan uusia loimia tai muuta kivaa, sitten.. sitten tulee se mies pukeutuneena punaiseen. Oikeastaan tarkemmin mietittynä kaikki on punaista jouluna. Liittyykö se siihen jotenkin? Punaisen värin palvomisjuhta - tuskin.
"En muuten oikeasti ole saanut sitä selville.. Täytyy kysyä joltain muulta, joka on perehtynyt jouluun", sanon ja vilkaisen sitten suurta oria vieressäni.
"Saarella on varmasti paljon joulun viettäjiä. Tai mitä ainakin olen kuullut, niin muualla maassa sitä vietetään jonkin verran", jatkan vielä.
"Ja juu, joulua juhlitaan vain talvella. Ympäri vuotta on muuten erilaisia juhlia; halloweenina esimerkiksi pukeudutaan ihme pukuihin - vietetäänkö sitä Amerikassa?" kysyn. En ole koskaan itse ollut sellaisessa mukana, mutta olen katsonut vierestä, kun äiti puettiin mustaan pukuun ja omistaja näytti erilaiselta normaliin verrattuna.

Lumimyrskyt kuulostavat melko kiehtovilta, vaikka todellisuus on varmaan jotain ihan muuta. Itse en ole niin pahoja joutunut Suomessa kokemaan, vain vähän lunta ja tuulta, mutta verrattuna vaikkapa Caralian jäätiköiden pahimpiin myrskyihin se oli ihan pientä.
Býlor kommentoi Suomea mielenkiintoiseksi. Sitähän se on; vaikka olenkin asunut siellä pitkään en ole koskaan kyllästynyt sen maisemiin. Hän ehdottaa myös, että kertoisin Suomesta jotain. Mitenhän minä esittelisin paikan.
"Hmm.. Suomi näyttää pitkälti.. ..tältä", sanon ja katselen havumetsää.
"Kuusia, mäntyjä.. Havumetsä on niin kotoisa", jatkan hymyillen. Pihkan ja havujen tuoksut sekoitettuna yhteen on yksi ihanimmista asioista koskaan.
"En tiedä, mitä kaikkea minä sinulle Suomesta kertoisin. Siellä tosiaan on lunta talvisin, pimeää on myös, kesät taas ovat silloin tällöin yllättävänkin lämpimiä. Suomessa asuttiin ihan normaalisti tallissa - minä erään perheen luona. Se oli ihan mukavaa niin kauan, kun sitä kesti", lopetan hymyillen. En välttämättä jaksaisi puhua siitä, vaikkei se mitään kovin dramaattista olekaan.

Ori kertoo viettävänsä aikaa jäätiköllä. Samalla hetkellä tunnen suurta samankaltaisuutta oriin. Olen juuri mainitsemassa jotain siitä, ettemme koskaan ole kaikesta huolimatta sattuneet törmäämään siellä, mutta orin sanat saavat minut peräti hetkeksi pysähtymään. Kun tajuan eleeni, lähden kävelemään saman tien.
"Itseasiassa hän viettää siellä paljonkin aikaa", vastaan. Toisen äänensävy viittaa siihen, että hän on tunnistanut minut. Ihan ilman esittäytymistäkin, mutta ehkä tosiaan sana on jo levinnyt lumihevosten keskuudessa. Toinen vaihtoehtohan olisi se, että ori yhtäkkiä vaihtaa keskustelun johtajattareen, mutta se on hyvin epäloogista.
"Se on sen verran kaunis paikka, että siellä viihtyy paremmin kuin hyvin."

Katsahdan taas metsään ja katseeni pysähtyy erään kuusen latvaan, jossa keikkuu harakka.
"Mutta millainen paikka Amerikka on?"
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Kello lyö jo kaksitoista

ViestiKirjoittaja Wohweli » 25. Joulu 2011 14:58

Býlorista joulu kuulosti kyllä mielenkiintoiselta tapahtumalta. Ehkä tämä kookas ori voisi itsekin joskus liittyä muiden mukana joulun viettoon. Eihän sitä tosiaan tiedä kokeilematta, että minkälaisista bibaloista on kyse.
"Ymmärrän hyvin," ori totesi toisen sanoihin. Joulu taisi muutoin olla niin suuri juhla, että sen sanoma oli unohtunut? Tai sitten sitä ei sen kummemmin pohdittu? Salmiakkiotsa oli yhä kiinnostunut joulusta ja sen merkityksestä ja oppisi mieluusti lisää.
"Ei sinun tarvitse jos siitä on vaivaa," Býlor sanahti, kun toinen lupautui kysymään joulun sanomasta joltakin tietäväisemmältä. Olisihan se toki mahdollista, että myös Loska neiti olisi tahtovainen tietää minkä vuoksi joulua ylipäätään juhlistettiin.
"Olen suorastaan yllättynyt, että en ole tietoinen joulusta. Olen nimittäin muuten hyvin perillä juhlista joita vietetään, vaikka en itse niiden viettoon ole osallistunut," kylmäveri sanahti. Hän tosiaan tiesi uudenvuoden ja ja juhannuksen jotka olivat ehkä vuoden suurempia kohokohtia. Ainakin hänen kotimaassaan.
"Halloween on minulle tuttu. Monet ihmiset odottavat sitä Amerikassa kovalla innolla. He pukeutuvat hyvin pelottavan näköisiksi ja laittavat metsikköihin kurpitsoita jotka näyttävät kaikin puolin julmilta. Erään tuttavani mukaan Halloweenin aikaan uskotaan vainajahenkien olevan läsniä," ori kertoi omien kuulemuksiensa perusteella.
"Pidätkö sinä halloweenistä?" mustajalka tiedusteli ystävälliseen äänensävyyn seuralaiseltaan, jonka kanssa oli mukavaa jutella ja puheenaiheita tuntui riittävän kiitettävään malliin.

"Ai niinkö?" ori kysähti, kun Loska kertoi Suomen näyttävän tältä. Tarkentaen, että oli viitannut ilmaisuaan lähinnä puiden kannalta.
"Myös minun kotikulmillani havu- ja kuusimetsiköt olivat hyvin tuttuja ilmestyksiä," Býlor kertoo ja jää taas maltillisesti kuuntelemaan suomenhevostamman sanoja ja nyökkää ymmärtäneenä.
"Onko Suomessa paljon järviä ja muita vesistöjä? Muuan kaverini mukaan suot olivat siellä varsin yleisiä. Onko näin?" partaleuka tiedusteli. Kaksikko oli jo taittanut jonkun verran matkaa ja havumetsät näyttivät harventuneen. Valkoharja heilautti paksujouhista häntäänsä ja suoristi kevyesti ryhtiään. Kävely teki todella hyvää eikä kuusen ylitse hyppääminenkään enää kipristänyt etupolvessa.

Loska pysähtyy Býlorin sanojen aikana, mutta ori ei huomaa sitä ennen kuin tamma kirii kevyesti takaisin tämän vierelle kävelemään. Johtajatar mainitsee, että viettää siellä paljonkin aikaa ja mustajalka nyökkää hymyillen leveästi.
"Olet oikeassa. Se on todella kaunista seutua. Puut ovat harvakseltaan, lunta ja routaa silmän kantamattomiin," Býlor sanahtaa kuvailevasti.
"Siellä on myös hyvin vaivatonta kulkea. Eikä kaltaiseni, ison hevosen tarvitse pelätä jumiin jäämistä," mustajalka jatkaa kuin luetellen parhaimpia paloja jäätiköstä. Se oli upea paikka kerrassaan.
Hetken kaksikko taittaa jälleen matkaa hiljaa, kunnes palomino kysähtää Amerikasta.
"No jaa... En matkustellut paljoa sillä laumamme eli paikallaan ja puolisoni oli todella epämieltynyt vaeltamiseen," ori aloitti kerronnantansa toivoen, ettei se muuttuisi suorastai menneisyyden muistelemiseksi.
"Asuin pitkään yksinäni sekametsikössä, joten voisin väittää, että Amerikassa on hyvin monen sorttisia puita. Talvet siellä tosiaan olivat ankaria, mutta kesät erittäin lämpimiä. Joskus jopa niin lämpimiä, että tavalliset ukkosmyräkät muuttuvat tornaadoiksi ja hirmumyrskyiksi," ori kertoi.
"Itse olen kerran saanut paeta henkeni edestä suurta pyöremyrskyä ja voin vannoa, ettei sellaisen tuholaisen tielle tahdo osua," salmiakkiotsa sanahtaa.
"On myös paljon ruohotasankoja joissa on todella hyvä laiduntaa. Vettä on yllinkyllin, vaikka suurimmat järvet saattavat olla saasteiden pilaamat," ori kertoilee ja tämän äänesävy kokee miedon, mutta huomattavan muutoksen saaste- sanan kohdalla. Hetken hiljaisuuden jälkeen Býlor on löytänyt sanat joilla jatkaa.
"Ihmisiä Amerikassa on paljon, suur kaupungeista puhumattakaan. Sellainen suuri ihmisjoukkio aiheuttaa elollaan paljon saasteita ja täten pilaavat Amerikan kaunista ympäristöä. Se on surullista, mutta jääräpäisten ihmisten takia, muka osa luonnon kulkua," ori kertoo ja tämän korvat käväisevät hieman luimussa.
"Onko Suomi saasteinen?" Býlor kysähtää ja vie katseensa Loskaan.
Wohweli
 

Re: Kello lyö jo kaksitoista

ViestiKirjoittaja werucchi » 26. Joulu 2011 18:06

[Mozzarella tulee ja tuppautuu nyt!]

MOZZARELLA

Mustankimo tamma vierelläni juoksin pitkin jäätikköä minkä jaloistani pääsin. Hän oli minua korkeampi, mutta minä sen sijaan häntä nopeampi. Olimme muuten vielä toistaiseksi vaiti, mutta puuskutuksemme kuului varmaan jo mailin päähän.
Meillä oli jo kiire. Tamma oli tullut hädissään minua vastaan lumen keskellä kertoen, että jonkin matkan päässä olisi kovasti apua tarvitseva ori, joka saattaisi kuollakin pian! Oli siis tosi kyseessä, eikä hetkeäkään hukattavana.
Viestinviejänä minun tehtävänäni oli hakea apua, ja tässä kohtaa viisainta olisi etsiä johtajatar Loska. Arvelin hänen olevan jossakin täällä lähistöllä, eikä auttanut muuta kuin etsiä, etsiä ja etsiä.
"Väsyttääää..." tamma kihisi.
"Jaksa vielä, meidän täytyy löytää johtajatar Loska!" koetin kannustaa toista jatkamaan. "Ei enää kauaa!"

Lumi lenteli ympäriinsä laukatessamme pitkin hankia, jotka metsää kohden hupenivat. Havumetsän maalla oli helpompaa kulkea, kun lunta oli ohuempi kerros. Vauhtimme hiljeni hiukan, kun en halunnut jättää kimoa tammaa itsekseen ja puitakin oli inhottavasti joka kohdassa. Tamma pärski takanani, mutta pian sain koottua itsensä. Katsahdin tähän ja me molemmat olimme hengästyneempiä kuin hetkeen. Eipä ainakaan tullut kylmä jäätiköllä...
Jatkoimme matkaa ja totesin, että olisimme varmaan jo lähellä muita.
"Johtajatar Loskaaaaa! Looooooooooskaaaaaaaaa!" kiljuin huohotukseni seasta. "Johtajatar Loskaaaaa!"
Kimo tamma yhtyi huutoon kanssani, ja lähestyimmekin pian puiden välistä pilkottavaa kahta hevosta. Toinen oli kauttaaltaan valkoinen ori, joka erottui havupuiden välistä kuin kärpänen voikukasta. Hänen seurassaan oleva vähän matalampi tamma oli erehdyttävän paljon johtajattaren näköinen.
"Johtajatar Loska! Tarvitsemme apua!" huusin, kun olimme tarpeeksi lähellä. Kimo tamma pysähtyi vierelleni ja pysyi vaiti, hengittäen raskaasti sisään ja ulos.
werucchi
 

Re: Kello lyö jo kaksitoista

ViestiKirjoittaja Siuri » 26. Joulu 2011 20:51

Ori kertoo tietävänsä halloweenin. Aika ennen halloweenia kuulostaa tosin olevan paljon monipuolisempaa Amerikassa kuin meillä Suomessa. Kyllähän sielläkin ihmiset pukeutuvat, mutta eivät he niin innolla sitä odota. Tai ei ainakaan siinä perheessä, missä minäkin asuin.
"Minulle se on oikeastaan vain yksi päivä muiden joukossa", sanon hymyillen vähän. Lausahdus saattoi kuulostaa epäkohteliaalle, jos toinen pitää paljonkin siitä.
"Kyllähän se on ihan kiva katsoa, kun ihmiset kulkevat niin eri näköisinä ympäri maateitä. Mutta entä itse?" vastaan kysymyksellä.

Amerikassa on siis myös havu- ja kuusimetsiä. Siellä on varmasti myös ihan viihtyisää, tällaisissa metsissä kelpaa kyllä viettää aikaansa.
"Kyyyyllähän vesistöjä on jonkin verran. Meidän tilamme oli lähellä merenrantaa, mutta kyllä siellä oli myös järvi lähempänä", vastaan uppoutuen hetkeksi kotimaisemiin. En ole täällä ollessani alkuaikojen jälkeen juurikaan muistellut niitä paikkoja, mutta kaikki punaiset puurakennukset tilalla tulivat juuri mieleeni niin todellisina.
"Soista minä en tiedä, en ole kulkenut niin paljoa ympäri", vastaan vielä yhteen kysymyksistä.
"Mutta kaverisi oli oikeassa järvien ja vesistöjen suhteen."

Ori kuvailee jäätikön aivan minun silmin. Jo pelkkä sana 'kaunis' kuvailee hyvin koko suuren laajan alueen. Ja kun hän puhuu vielä alueen vaivattomuudesta, en voi kuin myötäillä.
Kuuntelen keskittyneesti, kun vaalea ori kertoo elämästään Amerikassa. Hän taitaa olla alun perinkin villi, ainakin puheesta päätellen. Ori kertoo myös viettäneensä aikaa pitkään yksin. Aivan kuten minäkin, minä vain elin ihmisten läheisyydessä, mutta se tuntui yksinäiseltä.
Ori kuvailee myös säätilat hyvin mukaansatempaavalla tavalla. Jään katsomaan häntä hetken silmät suurina, kun hän selittää pyörremyrskystä. Kuulostaa tosiaan siltä, ettei olisi kovin hyvä jäädä sellaisen alle. Täällä ensimmäisenä päivänä näkemäni myrsky oli samaa laatua kuin Suomessa, sen jälkeen en onneksi ole törmännyt mihinkään suurempaan. Se voisi kuitenkin olla ihan mielenkiintoinen kokemus.
Býlor kertoo myös ruohotasangoista - niitä Suomessa ei ollut. Vain suuria peltoja kotiemme läheisyydessä. Niitä ei kuitenkaan oltu pilattu saasteilla.
"Paikka, jossa me asuimme, ei ollut", vastaan.
"En tosiaankaan ole kovin kierrellyt Suom-.." keskeytän lauseeni, kun huomaan edestä päin kaksi kovaa vauhtia tulevaa hevosta, jotka huutavat. Minua.

Otan vaistomaisesti muutaman raviaskeleen ja pysähdyn sitten kaksikon eteen. Mozzarella. Ja toinen tamma, jota en ole aikaisemmin nähnyt. Molemmat ovat kovin hengästyneitä.
Katson heitä huolestuneesti, kun Mozzarella pyytää apua.
"M-mitä? Onko jotain sattunut?" kysyn vakavoituen. Vilkaisen myös Býloria. Mitä tämä on?
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Kello lyö jo kaksitoista

ViestiKirjoittaja Wohweli » 27. Joulu 2011 15:04

"Minäkään en siitä välitä, kun en tosiaan mikään bile-hile ole," ori toteaa hymähtäen huvittuneena. Loskan mukaan sen oli kiva katsella, kun ihmiset kulkivat hirviöiksi pukeutuneina maanteitä pitkin.
"Minusta se on melko omituista. Olen myös nähnyt hevosia jotka hortoilivat ympäriinsä valkoinen lakana yllään," Býlor kertoi maltillisesti.
"Halloween on minusta ihan mukava juhla, vaikka pukeutuminen tuntuu ainakin ihmisille olevan se koko homman pääpointi. Itse kunnioitan mieluusti Halloweenin aikaa kuolleita lajitovereitamme," kylmäveri sanoi. Eikai hän näin kertoessaan kuulostanut tylsältä? Tai mitä jos Loska sai tästä kaikesta sen piirteisen kuvan, että partaleuka asettuisi johonkin autiolle vetämään jotain omituisia hengenkutsumis rituaaleja? Toivottavasti näin ei ollut... Býlor kunnioitti nimittäin mieluusti kaikkia kuolleita. Pääpainotteisesti ainakin omaa puolisoaan.

"Kuulostaapa kauniilta," kimo kommentoi toisen kertomaan tilasta lähettyvillä merenrantaa. "Oma synnyin tilani, jossa en ole kummoisemmin vieraillut oli keskellä ei mitään. Ei merta, jokia tai järviä. Jokunen lampi ehkä kuudensadan kilometrin säteellä," ori tunki lyhyesti väliin ja kuunteli sitten mielenkiinnolla palominon vastausta soiden suhteen. Býlor nyökäytti raskasrakenteista päätään hymyillen. Oli mukava tietää, etteivät mustajalan vanhatkaan ystävät ole ikinä yrittäneet kylmäveriköä huijata.

Mielenkiintoinen, mutta hengelle vaarallinen kokemus. Sellaisen pyörteen sisuksiin ei tahtonut joutua. Sen raju pyörre veisi varmasti nopeasti hengenkin. Ei ainakaan Býlor ollut koskaan kuullut hevosesta joka oli tornadosta hengissä selvinnyt. Kuolleita myrskyn jälkeen oli runsaita määriä, joka oli kerta toisensa jälkeen surullinen näky.
"Hyvä niin," ori kommentoi toisen vastaukseen saasteista. "Ne todella pilaavat kaiken. Vesi muuttuu sameaksi ja pahimmassa tapauksessa täysin harmaaksi. Maku ei jää kovasti jälkeen pakokaasujen hajusta," ori kertoo ja nyrpistää aavistuksen turpaansa.
Tamma on jälleen sanomaisillaan jotain ja Býlor hivuttaa katseensa tähän voidakseen kuunnella. Loska aloittaa puhumisen, mutta vieras kutsuhuuto keskeyttää tämän oitis. Salmiakkiotsa kääntää välittömästi katseensa huutojen suunnalle ja tämä näkee kaksi hevosta jotka kutsuvat palominoa. Safiirisilmäinen vilkaisee pienesti Loskaa joka lähtee pian ravaamaan ja saa valkojouhen välittömästi seuraamaan itseään. Pitkään ei tarvitse ravata vaan pian jo pysähdytään. Ori ei tunne kumpaakaan kaksikosta ja vilkuilee näitä hieman taaemmas Loskasta jääden. Salmiakkiotsa oli aiemminkin karttanut suuria hevosjoukkoja ja miettii olisiko tämän aika jatkaa matkaansa. Kaksikolla oli selvästi kiireellistä asiaa johtajattarelle joten Loska lähtisi varmasti kaksikon matkaa.
Loska esittää kysymyksen joka kyllä epäilemättä kiinnostaa Býloriakin. Tämä astuu muutaman askeleen eteenpäin tullen täten aivan suomenhevostamman vierelle seisomaan. Tämän luodessa hieman huolestuneen puoleinen katse oriin tämäkin käyttää pikaisesti katseensa tammassa. Oliko jotakin vakavaa tekeillä? Tuskin muuten kaksikko olisi noin rajussa vauhdissa tänne keskelle havumetsiköä saapunut.
Wohweli
 

Re: Kello lyö jo kaksitoista

ViestiKirjoittaja werucchi » 31. Joulu 2011 01:46

Johtajatar Loska ja tuo valkea tuntematon järkäle tulivat kumpainenkin lähemmäs, jälkimmäinen jääden hiukan taka-alalle.
"Pahoittelen keskeytystä, mutta jäätiköllä on meneillään hätätilanne!" vastasin johtajattaren kysymykseen. Kimo tamma vieressäni veti vielä muutaman kerran syvään henkeä ja alkoi puolestani kertoa lyhyesti, mitä jäätiköllä oli tapahtunut. Itsekin olin hieman väsynyt kaikesta juoksemisesta, mutta ohimennen ajattelin sen olevan vain hyvää harjoitusta viestinviejälle, olin suorittanut jo ensimmäisen tehtäväni nopeasti ja sangen ensiluokkaisesti, jos saanen itse sanoa!
"Tarvitsemme välittömästi apua! Jäätiköllä makaa lumessa mahdollisesti kuolemaisillaan oleva orihevonen", mustankimo tamma vieressäni selitti johtajattarelle. En osannut itse oikein sanoa mitään väliin, koska kimo tamma ei ollut selittänyt minulle mitään yksityiskohtia, vaan sanonut suurpiirteisesti mikä on ongelma ja että apua tarvittaisiin, ja pian.
Tamma vielä selityksensä päätteeksi sopersi jonkinlaisen ohjeistuksen orin olinpaikkaan, mutta oli hiukan epävarma.
"Emmeköhän me löydä sinne", sanoin rohkaisevasti vieressäni olevalle. Kun oli toisen henki kyseessä, meidän täytyi tehdä niin ohjeiden mukaan mitä tamma tiesi ja jotenkin etsiä se ori, jota minäkään en ollut aikaisemmin edes nähnyt. Mutta jos saisimme johtajattaren ja mahdollisesti tämän valkomustan körilään mukaan myös, löytäisimme hänet kyllä.
"Useammasta auttajasta olisi isompi apu, joten tuletteko tekin?" kysyin osoittaen sanani valkoiselle orille. Hänestä voisi olla hyötyä, mutta jos hänellä oli kiire muualle, selviäisimme toivottavasti ilmankin. Olimme keskeyttäneet heidän juttutuokionsa, voi meitä... Noh, henkiä oli vaarassa, joten teko oli sallittu!

Otin jo muutamia askelia kohti tulosuuntaamme, mustankimo kulkien vieressäni. Ei ollut hetkeäkään hukattavana, joten meidän pitäisi jo mennä!

Mozzarella poistuu ~
[tästähän jatketaan täällä]
werucchi
 

Re: Kello lyö jo kaksitoista

ViestiKirjoittaja Siuri » 02. Tammi 2012 04:29

Bylorkin tulee viereeni. En ehdi edes miettiä, minkälaisesta avunpyynnöstä on kyse, kun Mozzarella kertoo hätätilanteesta jäätiköllä. Olen jo lähes valmiina matkaan, kun kuulen tiivistettynä selityksen. Kaksikko kuitenkin seisoo paikoillaan ja kimo kertoo asian tarkemmin. Orihevonen? Jäätiköllä?
Katselen vuorotellen Mozzarellaa ja kimoa. Jäätikkö ei ole kaukana, onneksi. Kimo kertoi vielä tarkemmin reittiä.
"Olen aika varma", saan todettua, kun Mozzarella toteaa meidän löytävän paikalle. Pakkohan meidän on! Jonkun henki kyseessä!
Kukaan ei tee vieläkään elettä lähteäkseen, vaan kaikki seisovat hetken paikoillaan. Kimo tamma hengittelee rauhassa; onko hän juossut pitkäänkin? Tai onko orin luo pitkä matka? Jäätikkö on aivan lähistöllä, mutta jos ori on jossain syvemmällä, voi matkaa olla runsaasti.
Mozzarella kysyy myös Býloria mukaan. Käännän katseeni oriin ja katson häntä malttamattomana.
"Lähtee hän", sanon hänen puolestaan virnuillen, vaikka nyt ei olekaan aikaa leikkiä.
"Lähdethän?" varmistan kuitenkin vielä orilta ja otan muutaman askeleen jo eteenpäin. Jos orin tila on todella niin huono kun kimo kertoi, tarvitsemme paljon apua.
Ehdin jäädä vain hetkeksi katsomaan Byloria, kunnes lähden jo ravaamaan tietä pitkin kaksikon tulosuuntaan päin. Jäätikköä päin.

Kun pian lähdön jälkeen nostan laukan, alkavat kymmenet kysymykset ilmestyä ajatuksiini. Kuka ori on? Miksi hän on jäätiköllä? Mikä on saanut hänet siihen kuntoon?
Kaikkiin saan vastauksen varmasti vasta itse orilta. Niinpä kirin tahtiani, hengähdän muutaman kerran syvään ja valmistaudun matkaan kohti jäätiköitä.

Loska poistuu.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere


Paluu Havumetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron