Throw the matches down into the glitter

Metsä on melko avaranpuoleista aluetta, joka on loistava ajanviettopaikka helppokulkuisen maaston sekä metsien hyvän kunnon vuoksi. Monet hevoset saattavat ottaa laukkakisoja keskellä havumetsiä pujotellen kuusien ja mäntyjen oksien väleistä, kerta tilaa sen verran löytyy, vaikka silmien täytyy silti olla auki, ettei pää kalahda puunrunkoon vauhdin hurmassa.

Throw the matches down into the glitter

ViestiKirjoittaja Sasu » 27. Joulu 2013 18:08

Feci

Huu.. huhuhuu, huu! On kylmää. Ja lumista. Mutta lumi on hyvä. Lumi on valkeaa. Lumi ei ole mustaa, pimeys on mustaa, yöt ovat mustia, öisin ne jahtaavat. Joka yö, välillä aamuun asti. Mutta lumi auttaa. Lumi on valkoista. Minäkin haluaisin joskus olla valkoinen. Nyt minussa onkin vähän valkoisia täpliä. Mutta toisaalta, koska minä olen musta, ehkä ne muutkin mustat voisivat olla ystäviäni. Kaikki mustat. Varjot ja varjottomat. Ja hevoset myös.
Ja pähkinät. Pähkinöillä oli jotain merkitystä.

Lunta putoilee korviin. Ravistan päätäni niin että takkuinen harja heilahtelee puolelta toiselle. Miksi e on takussa? Miksi ei olisi. Lehtiä ja oksia. Aivastan. Katson ylöspäin. Hiutaleet putoilevat, putoilevat, hiljakseen... alkaa huimata.
Minä en taida olla omalla alueellani.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Throw the matches down into the glitter

ViestiKirjoittaja feiarth » 27. Joulu 2013 18:14

Momentum

Mieltäni kalvaa se kamala kamala kokous ja sen kamalan kamalan tamman sanat siitä kamalasta kamalasta taudista. No, hyvä on, se tamma ei ollut kamala, johtajatar nimittäin, eihän tauti hänen vikansa ollut, hänen vain piti tuoda viesti. Mutta jotenkin kuvittelen, että oloni on parempi, mikäli saan syyttää jotakuta tästä kaikesta kamalasta kamaluudesta.

Tarvon maani menettäneenä - en tietenkään kirjaimellisesti - kohtalaisen syvässä lumihangessa, eivätkä edes jälkeeni jäävät jäljet saa minua nauramaan tai hymyilemään. Ehei, elämä on pilalla, kertakaikkisen pilalla! Ja nyt minun olisi löydettävä se tärähtänyt musta ja vähän pahanilkinen tamma, Feci, tai Neiti Kookospähkinä oikeastaan, jos hän osaisi auttaa. Tai hänen kookospähkinäjumalansa. Leko.

"Feciii!" karjaisen päästyäni jonnekin rajan tuntumaan. Minulla ei ollut aavistustakaan mistä voisin Neiti Kookospähkinän löytää, mutta muistelen hänen olleen ylänköhevonen. Nyt olin taapertanut rajalle. Niin, rajat olisivat suljetut, joten minulla ei olisi asiaa toiselle puolelle. Saatoin vain toivoa, että musta tamma olisi lähistöllä..
feiarth
 

Re: Throw the matches down into the glitter

ViestiKirjoittaja Sasu » 28. Joulu 2013 12:33

Lumihiutaleet kieppuvat pyörrrrryttävästi alaspäin, ja minä kiepun niiden mukana, kunnes otan askeleen taaksepäin ja valtava puu hyökkää kimppuuni. Noin vain, käy päälle, hyvä ettei puraise häntääni irti! Kompuroin ympäri ja liimaan korvat niskaani ja irvistän uhittelevalle puulle julmasti ja olen juuri näyttämässä sille taivaan merkit, kun joku yhtäkkiä huutaa jotain ja hyppään ainakin puoli metriä ilmaan ja pälyilen ympärilleni silmät päässä muljahdellen. Kukaseoli mikäseoli missäseoli ja kenen luvalla! Koska minä olen aika varma, että joku huusi minun nimeäni. Mikä on minusta aika hassua, koska kuka minut nyt tuntisi? Vilkaisen kohti puunlatvaa. Ei, en oikein usko.
"Olen täällä!" huudan kuitenkin vastaan. Sitten mieleeni tulee, että olikohan se fiksua, koska jos siellä onkin joku.. joku sellainen, jolla ei ole hyvää asiaa. Korvani lopsahtavat pääni sivuille, mutta sitten pomppaavat takaisin pystyyn ja suustani karkaa käkätys. Kyllä nämä hevosensyöjäpuut huolehtisivat sellaisista öykkäreistä, vai mitä?

Mutta nyt minä kyllä haluan nähdä, millainen öykkäri siellä oikein mahtaa olla. Hyräillen itsekseni lähden hyppelehtimään kutakuinkin äänen suuntaan, jalkojani korkealle nostellen.
"Missä sinä oooleeeet?" huutelen metsään. Lumi vain lentelee joka puolelle mennessäni, hiii!

Paitsi että sitten pysähdyn kuin seinään ja hyvä etten jatka siitä suoraan nenilleni maahan, mutta olen ihan näkevinäni jonkun puiden lomassa. Itseasiassa nyt kun tarkemmin ajattelen niin olen näkevinäni siellä montakin, mutta minusta tuo yksi on ruskea, joten kiinnitän katseeni siihen.
"Hee-eei!" huikkaan, vaikka se ehkä on jo huomannutkin minut. Kukahan se mahtaa olla? Jokin pieni kello tuntuu nyt kilisevän jossain, mutta se on aika pieni. Sellainen tiuku vaan.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Throw the matches down into the glitter

ViestiKirjoittaja feiarth » 28. Joulu 2013 17:11

Vaellan tovin yhteen suuntaan pitkin kuvitteellista rajaa, sitten käännyn ja kuljen toiseen suuntaan. Aina välillä huudan Feciä.
"NEITI KOOKOSPÄHKINÄÄÄ!!" niin minä taas kajautan.
"FECII!"

Olen lentää takamukselleni, kun äkkiarvaamatta jostain kuuluu hiljainen vastaus.
"Olen täällä!" tuo ääni sanoo. Feci? Voiko se todella olla etsimäni tamma? Näin nopeasti? Oikeasti?
"MISSÄ TÄÄLLÄ? Tule tänne, minä olen täällä!" huudan sitten vastauksen ja alan ravata edestakaisin pää hullusti heiluen, niin että saisin näköhavainnon toisesta. Mustaturkkisen tamman luulisi näkyvän aika helposti valkoista taustaa vasten, vaan mistäpä sitä tietäisi, tamma oli vähän outo..

"No täälllä!!" huudan sitten, kun kuulen äänen, joka kysyy missä olen.
"Olen täällä rajan tuntumassa! Tule tänne! Tule ääntäni kohti, kuuntele kun hyräilen!" ja sanojeni vahvistukseksi alan tosiaan hyräillä, suorastaan laulaa, jos tulokas sen kuulisi ja löytäisi luokseni. Sitten alkaa puiden lomassa näkyä jotain mustaa ja liikkuvaa. Ennen kuin ehdin avata suutani, se sanoo hei.

"Hei! Feci? Neiti Kookospähkinä, oletko se sinä? Minä täällä, Momentum!" sanon, enkä oikein malta peitellä innostusta äänessäni. Tulisi nyt äkkiä lähemmäs!
feiarth
 

Re: Throw the matches down into the glitter

ViestiKirjoittaja Sasu » 29. Joulu 2013 16:44

Tule tänne? No mutta kun minäkin olen täällä! Missä ihmeessä se huutelija nyt on. Ihan pihalla ainakin, kun luulee olevansa täällä, vaikka ei taatusti ole, koska minä olen täällä, eikä häntä näy missään! "Rajan tuntumassa" ei kerro minulle yhtään mitään, en edes ole ihan varma, mistä rajoista puhutaan, mutta hyräilyn minä kyllä ymmärrän! Tai en siis ymmärrä, mutta kuulen ainakin, ja se helpottaa kovasti koska ne kaikki muut ovat hiljaa. Oooh, se oikein tietää minun nimeni! Paitsi että-

Pysähdyn kesken askeleen, yksi jalka oikein ilmassakin vielä, ja kurtistan kulmiani oikein kovin mietteliäästi. Heeeeetkonen. Siristän silmiäni. Minähän tunnen tuon ruskean hevosen, mikäs se nyt taas olikaan, juurihan se sanoi nimensä. Hajukin on tuttu, ja joku tuntuu melkein kirjaimellisesti napsahtavat kohdilleen päässäni ja naamanmutristukseni muuttuukin varmaan ainakin lautasen kokoisiksi silmiksi ja sitten vihdoin lättään koholla olevan etujalkani maahan.
"Momentum!" huudan vastaan. Vaaleanpunaisia pilviä. Minähän sanoin sille, ettei yrittäisi kysellä suurelta Yli-Lekolta mitään enää iltapäiväsateiden jälkeen. Tässä sitä nyt ollaan, se olisi vallan hyvin voinut tietää tarkalleen, missä minä olen, mutta jos pitää olla jääräpäinen niin olkoon sitten. Pudistelen suurieleisesti päätäni, mutta sitten toteankin, että Momentum taisi kuulostaa aika innostuneelta. Onkohan sillä ollut ikävä minua? Varmasti sillä on ollut ikävä minua! Minulla ainakin olisi ikävä minua. Turvaltani pääsee kikatus ja hoipperoin lähemmäs lumihangessa.
"Mitä sinä meuhkaat?" kysyn iloisesti ravistellen samalla päätäni jonkin näykkiessä korviani vähän ikävästi.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Throw the matches down into the glitter

ViestiKirjoittaja feiarth » 29. Joulu 2013 16:59

Minusta tuntuu, että tammalta kestää ikuisuus päästä luokseni. Tuntuu, niin kuin olisin ikuisuuden tuijottanut mustaa täplää metsikössä ja hyräillyt, niin että se varmasti tulisi luokseni. Lopulta houkuttelulauluni toimii ja tamma on lähelläni. Lopetan hyräilyn ja mutisen hiljaisen jes:in lähes hypähtäen samalla paikallani. Minä löysin Neiti Kookospähkinän, minä löysin!

Ja Neiti Kookospähkinä muistaa minut. Vai sanoinkos sittenkin nimeni.. No, hänen ilmeistään voin kuitenkin päätellä, että hän ainakin tunnistaa minut, vaikkei nimeäni muistaisikaan omin avuin.
"Neiti Koo - Feci! Olen etsinyt sinua!" sanon samaan aikaan, kun hän kysyy mitä meuhkaan.
"En meuhkaa", totean vähän loukkaantuneena, mutta sitten lopetan loukkaantuneena olemisen, koska haluan keskustella hänen kanssaan tärkeistä asioista. Loukkaantuneena keskustelemisesta ei vain tule mitään. Sitä paitsi ei toinen ole tarkoituksella yrittänyt loukata minua, sillä hänen äänensä on iloinen.

"Kertoisitko minulle Lekosta!" pyydän sitten silmät lautasen kokoisina innostuksesta.
"Olen tainnut unohtaa aika monet asiat sen viime kerran jälkeen. Tai sen aikana. Sen takia, sanotaan niin. Koska se oli aika kamalaa", sanon sitten melkein itkuisena ajatellessani niitä muistoja. Ravistan päätäni. Pois pahat muistot, uusia hyviä olisi tulossa!
feiarth
 

Re: Throw the matches down into the glitter

ViestiKirjoittaja Sasu » 29. Joulu 2013 17:44

Ruunikko väittää että on etsinyt minua ja sitten kuitenkin kuulostaa ihan sellaiselta myrtsiltä, joku sana sille on, mutta en ole ihan varma mikä. Ei se onneksi kauaa kuitenkaan ole sellainen, vaan pyytää ihan innoissaan minua kertomaan Lekosta. No mutta tottahan toki! Paitsi että sitten se vaan jatkaa höpöttämistään eikä selvästi aio kuunnella minua ollenkaan ja minä kurtistan kulmiani koska- paitsi että se taitaakin olla suuni joka menee mutruun kun Momentum yhtäkkiä kuulostaa niin hirveän onnettomalta. Vaikka kyllä..
Nyökyttelen asiantuntevasti.
"Niin niin, juuri niin. Hyvin kamalaa", vahvistan, ja sitten toinen korvani lopsahtaa väkisinkin sivulle ylväästä asennostaan. "Miksi oli kamalaa?"
En minäkään nyt kaikkea muista! Tietäisi vaan, mitä kaikkea minullekin on tapahtunut sen jälkeen! Tai siis, kun että tietäisin itsekin. Mutta minulla on kyllä sellainen muistikuva, että oikeastaan silloin joskus kun viimeksi Momentum oli siellä missä minä, minulla oli paljon kivempi kuin mitä tässä välissä on välillä ollut. Niin että ehkä minä nyt voisin tehdä sen mieliksi vaikka se tuollalailla keskeyttääkin vaikka juuri on itse pyytänyt puhumaan.

"Tietenkin olen aina valmis levittämään kookospähkinöiden ilosanomaa!" julistan, ja siinä juhlallisuudessani tunnen yhtäkkiä olevani oikeastaan melko innostunut. Siitähän on pitkä aika, kun joku on viimeksi kuunnellut minua! Edellinen käännytettävä pakana melkein väänsi minut solmuun siitä hyvästä, että yritin häntä pelkkää jalomielisyyttäni varoittaa. Niin että nyt minulla on niin reipas olo, että surina jossain takanani vaimenee ja korvani lakkaavat pistelemästä! Valitettavasti myös varjojoukko katoaa puiden välistä, mutta tuskin ne mitään olisivat kuitenkaan oppineet, vaikka kuinka saarnaisin.
"Suuri ja mahtava Leko!" aloitan mahtipontisesti nostaen päänkin oikein ylväästi pystyyn, mutta sitten vaikenen ja vilkaisen Momentumia alaviistoon, ja kai minun on sitten pakko laskea päätänikin vähän alaspäin.
"Mitä sinä ylipäätään haluat tietää?"
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Throw the matches down into the glitter

ViestiKirjoittaja feiarth » 29. Joulu 2013 22:16

Feci vaikuttaa osaaottavalta, sietäisi ollakin, sillä osa sen kamalan illan tapahtumista on vain ja ainoastaan hänen syytänsä. Siispä tamman kysyttyä, että mikä oikeastaan on kamalaa, sappeni kiehahtaa - kuvainnollisesti, toivon ainakin ettei oikeasti - ja polkaisen aika äkäisesti etukavioni maahan. Tumps vain kuuluu.
"No se ilta ja aamu, kun olimme MD:ssä yhdessä ja.. ja.." rääkäisen, enkä pysty päättämään lausetta.
"Ei sen niin väliä. Unohdetaan se. Sinä näytät jo unohtaneen, voisinpa minäkin", totean sitten jo hieman rauhallisemmin ja vähän katkeralla äänellä.

Sitten Neiti Kookospähkinä lupaa kertoa minulle Lekosta, ja piristyn oitis. Hienoa, mahtavaa, kerrassaan upeaa! Sillä jotain Lekon kaltaista minä tarvitsen kipeästi elämääni, siihen tulokseen olin tullut, ja yhä päätöksessäni pysyn.
"Jee!" hihkaisen. Feci aloittaa vakuuttavasti, mutta hiljenee sitten ja katsoo minua jotenkin kummasti. Sitten se kysyy, mitä minä tahdon tietää ja minä vain tuhahdan, koska eikö se ole ilmeistä! Kaiken, tietenkin kaiken!
"Tuota.. kaiken. Aivan kaiken. Minä tarvitsen näet hieman tukea elämääni, opastusta ja sen sellaista. Ja suojelua, ennen kaikkea suojelua, nyt kun se kamala tautikin riivaa ja kaikkea.." loput lauseestani mutisen ja pyörittelen silmiäni vähän peloissani.

"Voisimmeko me tehdä niin, että sinä olet minun Leko-mestarini ja minä sinun oppilaasi?" kysyn sitten päättäväisesti Neiti Kookospähkinältä.
feiarth
 

Re: Throw the matches down into the glitter

ViestiKirjoittaja Sasu » 30. Joulu 2013 23:41

Säpsähdän kun Momentum yhtäkkiä tuolla lailla tömäyttää kavionsa maahan, ja oikein kunnolla säpsähdänkin, ja kun ori vielä kuulostaakin niin kamalan tuohtuneelta. Kurtistan kulmiani enkä tiedä pitäisikö minunkin olla kiukkuinen vai jollain lailla nuhdellun oloinen vai mitä, mutta en kyllä ehdi päättääkään ennen kuin ori toteaa että unohdetaan se. No unohdetaan sitten. En minä kyllä ole enää edes ihan varma mistä puhutaan.
Kuka tuo edes on?
Ai niin. Joo. Joo, se. Juuri niin.

Kaiken? Tukea, opastusta, joo joo, suojelua, riivaa, tauti, kyllä kyll-
"Mitä? Mikä? Mikä tauti? Riivaa ketä?" tivaan kulmat kurtussa. Mikä juttu se nyt tämä on olevinaan. Vielä oikein kamala tauti. Nyrpistän turpaani. Kuka on sairas? En minä ainakaan. Mistä ihmeestä se nyt höpöttää? Maininta Leko-mestarista kuulostaa kuitenkin niin hyvältä, että se saa minut hetkeksi nyökyttelemään innokkaasti ja oikein hymyilemäänkin.
"Joo, joo, tehdään niin, kuulostaa tosi hyvältä! Minä olenkin aina halunnut oppipojan", tuumaan, ja minusta tuntuu että se ei ole ihan hirveän kaukaa haettua, se kuulostaa oikeastaan jopa ihan pätevältä, mutta toisaalta kyllä jotenkin ihan vääristä syistä. Mutta minä olen silti joka tapauksessa aika imarreltu, paitsi että olen myöskin aika utelias ja se tuntuu vievän voiton.
"Ensimmäinen tehtäväsi oppilaana voikin sitten olla kertoa minulle, mistä ihmeen taudista sinä höpiset", määrään kopeasti. "Sitten voin kertoa Lekosta. Kaiken", lupaan kuitenkin perään ja hymyilen lapsekkaasti.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Throw the matches down into the glitter

ViestiKirjoittaja feiarth » 31. Joulu 2013 00:22

Kun alan puhua taudista, menee Feci ihan kummalliseksi. Yhtäkkiä se latelee suustaan kysymystulvan. Eikö se tiedä? Eikö sen pitäisi tietää kaikki? Tai Lekon ainakin, mutta eikö Leko kerrokaan kaikkea Fecille? Menen itsekin vuorostani ihan kummalliseksi ja alan epäröidä oliko tämä kuitenkaan kovin hyvä idea. Sitten Feci lupaa ottaa minut oppipojakseen ja kertoa minulle kaiken Lekosta, enkä enää ole kummallinen. Päätän, että voin ihan hyvin katsoa mihin tämä johtaa. Ei minulla ole hävittävää. Paitsi aikaa, mutta sitä minulla on ihan liikaa. Päiväni ovat pitkiä ja tylsiä. Ja yksinäisiä.

"Hyvä on, Leko-mestari! Minä kerron sinulle taudista!" kajautan sitten reippaasti ja oppipoikamaisesti. Tai toivon ainakin olevani oppipoikamainen, ettei Feci muuta mieltään. En oikeasti ole ollut koskaan oppipoikana, joten en tarkasti tiedä miten oppipojat käyttäytyvät, mutta yritän parhaani! Ihan varmasti! Suljen mielestäni sen hämmennyksen, joka aiheutui kun Feci paljasti olevansa tietämätön taudista ja yskäisen valmiina aloittamaan kertomisen.

"Olin laumani kokouksessa, hätäkokouksessa, niin sanottiin, ja siellä kerrottiin tästä taudista. Se tuli kuulemma laumattomien mailta, eikä kukaan tiedä mikä tauti se on. Mutta se on hirveä", vinkaisen viimeisen lauseen ja minun on pakko vetää henkeä.
"Siitä tulee paiseita ja sieraimet vuotavat ja sitten siihen kuolee. Eikä tiedetä lääkettä siihen!" vinkaisen uudelleen.
"Niin että siksi minä haluan tietää Lekosta, toivoisin suojelua. Vastineeksi lupaan levittää Lekon sanaa, mikäli hän siis voi auttaa minua!" jatkan sitten ja rauhoitun vähän.
feiarth
 

Re: Throw the matches down into the glitter

ViestiKirjoittaja Sasu » 31. Joulu 2013 15:42

No niin, nyt kuulostaa oikein hyvältä! Mietin hetken, pitäisikö minun komentaa Momentumia teitittelemään minua, olenhan minä sentään hänen Leko-mestarinsa, mutta jätä sen sikseen. Minusta tuntuu, että pidemmän päälle se vain hämmentäisi minua, koska mistä minä sitten tiedän puhuisiko ruunikko vain minulle kunnioittavasti, vai yleisesti ottaen kaikille meistä.

Hmm. Hmmmmmmmm. Näin minä mietin kuunnellessani kuinka oppipoikani ystävällisesti valaisee minua. Joku kokous kuulostaa etäisesti tutulta, ihan kuin sellaisesta olisi minulle mainittu, mutta en kyllä tiedä oliko se edellinen suuri kokoontuminen joku hätäkokous. Minusta Momentum oli siellä. En ole ihan varma. Siellä oli paaaljon hevosia. Siellä oli myös joku pikkuinen ja pelästyneen oloinen ori. Mutta en minä nyt sitä ehdi ajattelemaan, kun Momentum-oppipoika kertoo koko ajan siitä sairaudesta! Korvani lopsahtavat taas pään sivuille Momentumin vinkaistessa ilmoille, kuinka kaamea tauti se on, koska Momentum on aika vakuuttava kertoessaan siitä. Hänen luetellessaan oireita niiskaisen, koska ihan kuin sieraimeni vuotaisivat, mutta sitten silmissäni välähtää kirkas valo, ja vaikka kuuntelenkin koko ajan, minulla on sellainen olo että saatan huojua ihan vähäsen ja ainakin joudun kovasti räpyttelemään silmiäni, mikä ei sivumennen sanoen sekään oikein tee hyvää tasapainolle. Mutta sitten kun tuikinta silmistäni herkeää, niin olen oikein vallan rauhallinen ja katson Momentumiakin oikeoikein tyynen rauhallisena. Siitäkin huolimatta, että hän lupaa levittää myöskin Lekon sanaa, vaikka siinä kohti minun tekisi mieli hyppiä innostuksesta, mutta ei sillä lailla sovi käyttäytyä oppipojan edessä kun on saanut ilmestyksen!

Paitsi että sitten minä kuitenkin nauran. Se on tosin aika vähättelevää naurua, enkä minä oikein tiedä miten minä saankin sen kuulostamaan niin vähättelevältä. Se tulee vähän kuin luonnostaan.
"Ei minua tuollaiset taudit huoleta", ilmoitan Momentumille ja räväytän sitten silmäni oikein isoiksi ja pyöreiksi. "Minulla on Lekon suojelus puolellani!"
Sitten naureskelen vähän lisää ja pudistelen päätäni ja naksuttelen kieltäni.
"Voi hyvänen aika, oppipoikani, sinä taisit tosiaan unohtaa, mitä minä olen kertonut sinulle", tuumaan, koska mitä enemmän puhumme Lekosta ja mitä enemmän ajattelen Suurta Kookospähkinää, sitä paremmin muistan myös että mitä minä olen aikaisemmin Suuren Viisauden Johdattamana Momentumille kertonut.
"Mutta älä pelkää! Leko-mestarinasi vihin sinut uudelleen Lekouden saloihin!" julistan. "Kuten varmaan et muista, kerroin sinulle aikoinaan, että Leko pelastaa kannattajansa kauhealta taudilta. Pelastaa. Taudilta. Minä sanoin sen jo silloin."
En niinkään alleviivaa asiaa Momentumille, kuin ihmettelen itsekin. Ohhoh. Tokenen kuitenkin nopeasti jatkamaan oppipoikani koulutusta.
"Kuten huomaat, Lekolla on hyvin olennaista tietoa tulevaisuudesta, ja välillä hän jakaa sen meidän maantallaajienkin kanssa, kuten hän hyvin armollisesti minulle tästä taudista kertoi", selostan. "Tietenkään en nyt osannut heti yhdistää, että kyse on samasta asiasta, koska ei minun tarvitse olla huolissani mistään taudeista!" totean taas hieman vähättelevään sävyyn.
"Vai näyttääkö sinusta siltä, että minä olisin paisunut?" kysyn ja tungen naamani lähemmäs Momentumia että tämä saa katsottua kunnolla.

[Ohoh se venähti :'D]
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48


Paluu Havumetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron