Break free

Metsä on melko avaranpuoleista aluetta, joka on loistava ajanviettopaikka helppokulkuisen maaston sekä metsien hyvän kunnon vuoksi. Monet hevoset saattavat ottaa laukkakisoja keskellä havumetsiä pujotellen kuusien ja mäntyjen oksien väleistä, kerta tilaa sen verran löytyy, vaikka silmien täytyy silti olla auki, ettei pää kalahda puunrunkoon vauhdin hurmassa.

Break free

ViestiKirjoittaja Kuolemankello » 07. Syys 2014 12:28

[Vertaveli M ja Arago tänne näin! :) ]

Ayána

Ruskeankirjava jättiläismäinen tamma, Ayána, oli jo hetken kulkenut vailla seuraa. Tamma oli rantautunut varsin viileälle rannalle josta sitten oli lähtenyt uupuneena kävelemään kohti tuntematonta. Tamma ei tosiaankaan tiennyt Caralian monimuotoista luontoa, joten risteytys luuli rantautuneensa varsin viileälle maalle. Ajatus sai valkonaamaisen ilmeen happamaksi, ja kylmäverinen heilautti tummaa häntäänsä rauhottomasti.

Ayána oli piankin saapunut havumetsää muistutavaan paikkaan. Korvat höröllä ja pää hieman alhaalla kylmäverinen kulki kuusten ja mäntyjen lomasta, isot ja painavat kaviot painautuen sammaleeseen. Tamma nosti katseensa pian kavioistaan ja tähyili korvat viuhuen eri suuntiin. Ilmassakin tuoksui hevosten hajuja, kylmäverinen innostuen siitä ettei ollut yksin. Ayána pärskähti hieman, räkä valuen tuon vaaleanpunaisista sieraimista.
Hetken käveltyään tamma säpsähti kuullessaan ja huomatessaan suuren korpin pyrähtävän lentoon krääkkyen. Kylmäverisen korvat painuivat oitis luimuun, syvästi niskaan painautuen. Ayána kirosi mielessään, mutta samassa osasi ajatella, että miksi lintu oli pyrähtänyt huutaen ilmaan? Oliko lintu pelästynyt jotain uhkaavaa? Kylmäverinen jähmettyi paikoilleen korvat höröllään ja lihakset pingottuen lujasti. Hetken ympärilleen vilkuillen tamma rentoutui ja lähti kävelemään varautuneesti eteenpäin.
Since 2011 →
Treffipalvelu ✖️ Deviantart

Komennuksessa herrat Vagito, Zolotoy Voron, Hallas ja Vincent
Avatar
Kuolemankello
Cara-lapsi
 
Viestit: 125
Liittynyt: 23. Huhti 2014 20:17

Re: Break free

ViestiKirjoittaja Vertaveli M » 10. Syys 2014 17:36

Arago

Olin ollut ajatuksissani. Olin kulkenut eteenpäin sen kummemmin ympärilleni katsomatta. Olin miettinyt mennyttä. Gamettea ja Orionia, kaksikkoa jonka olin jättänyt jonnekin menneisyyteeni. Mielessäni paistoi kaipuu ja katumus. Olisin tehnyt mitä vain, jos olisin voinut palata takaisinpäin menneessä ja palata heidän luokseen. Minulla oli ollut perhe, jonka olin jättänyt taakseni. Mutta menneeseen ei voinut palata. Olisi ollut parempi yrittää keskittyä nykyhetkeen. Olin yhä elossa, olin yhä saarella. Olin yhä lumihevonen.

Havahduin katsomaan ympärilleni, jolloin huomasin jonkin liikkuvan. Lintu. Olin tainnut säikäyttää sen lentoon, ellen pahasti erehtynyt. Haistelin ilmaa nyt tarkkaavaisemmin. Toinen hevonen oli jossain lähellä. Halusinko minä lähteä toisen perään? Se voisi olla Loska tai yhtälailla hullu murhaaja. Tai jotain siltä väliltä. Kuka tahansa. Otin pari askelta eteenpäin. Täällä taisi olla vähän sumua, en ollut huomannut sitä aikaisemmin. Kiertelin puiden lomassa, kunnes kuusen takaa eteeni ilmestyi tuo haistamani hevonen.

Minä vain katsoin toista arvioivasti hetken. Ainakaan se ei ollut vielä syönyt minua.
"Päivää", sanoin sitten kohteliasti, mutta äänensävyni oli neutraali. Odotin, mitä toinen sanoisi.
Vertaveli M
 

Re: Break free

ViestiKirjoittaja Kuolemankello » 26. Syys 2014 22:16

Pian kuusten, mäntyjen ja muiden havupuiden lävitse näkyi valkoista karvaa, jonka Ayána oli piankin jo huomannut. Tamman eteen astui valkoinen ori, arpien peittämän nahan kanssa. Ori näytti Ayánan mielestä jotenkin kummalla tavalla pelottavalta noiden arpien kanssa - olihan tamma niin epäluuloinen, että uskotteli jokaisen arpisen hevosen, etenkin orin, olevan paha. Ayána puhalsi lämmintä ilmaa räkäisistä sieraimistaan, hengitys hieman höyrystyen. Valkoinen oli tervehtinyt sinisilmäistä kylmäveristä.
"Hei vain" tamma töksäytti jopa hieman tympeästi, astuen askeleen lähemmäs korvat aavistuksen taakse vedettyinä, vartalo jännittyneenä.

Siinä he nyt seisoivat, valkoinen arpinen ori ja järkälemäinen kirjava Ayána. Tamma ei osannut yhtään jatkaa keskustelua, vaikka tämän päässä pyöri lähes kaikenlaisia kysymyksyiä tästä paikasta. Pian kylmäverinen päätti ryhdistäytyä ja avata suunsa.
"Missä ihmeessä minä olen?" Ayána kysyi ihmetellen, mutta äänensävyssä saattoi havaita tympääntyneisyyden. Olihan se totta, että tamma oli hyvin väsynyt, nälkäinen ja uupunut, joten kylmäverinen saattoi ollakkin hyvästä syystä tympääntynyt, vihainen sekä närkästynyt.
"Entä kuka sinä mahdat olla edes?" Kylmäverinen kysyi jälleen, samalla närkästyneellä äänensävyllään, pärskähtäen hermostuneesti.
Since 2011 →
Treffipalvelu ✖️ Deviantart

Komennuksessa herrat Vagito, Zolotoy Voron, Hallas ja Vincent
Avatar
Kuolemankello
Cara-lapsi
 
Viestit: 125
Liittynyt: 23. Huhti 2014 20:17

Re: Break free

ViestiKirjoittaja Vertaveli M » 29. Syys 2014 20:44

Tamma töksäytti vastauksen ilmoille. Hei vain. Minä katsoin kirjavaa. En ollut nähnyt häntä ennen, mutta toisaalta oliko se mitenkään yllättävää. Minä harvemmin tapailin toisia. Tykkäsin nykyään olla enemmän omissa oloissani. Tämä nuori kuitenkin esitti minulle lähes heti kysymyksen. Tympääntyneellä äänellä tuo kysyi, missä oli. Huokaisin. Se olisi pidempi tarina. Katsoin häntä arvioiden. Olikohan toisella nälkä? Voisin neuvoa hänet syömään samalla.
"Se on pitkä tarina. Jos sinulla on nälkä, niin voin opastaa sinut syömään siinä sivussa kun kerron", tarjosin. Äänessäni ei ollut mukana liiallista ystävällisyyttä, oikeastaan se taisi olla lähempänä neutraalia.

Poikkesin polulta vastausta odottamatta. Vähän matkan päässä polulta oli hyviä varpuja, jotka olivat polun viereltä tallautuneet tai ulosteessa. Sivummalla ne olivat saaneet kasvaa rauhassa.
"Olen Arago ja sinä olet Caraliassa. Caralia on saari, jossa asuu ainoastaan hevosia", minä aloitin kertomaan. Vilkaisin kirjavaa ennen kuin jatkoin.
"Saari on niin iso, että tänne mahtuu kuusi laumaa ja muutama laumatonkin. Jokaisella laumalla on oma johtajansa", minä jatkoin. Painoin pääni alas ja otin haukkauksen varpuja. Parempaakin ruokaa saarelta löytyi, mutta varvut tekivät kyllä hyvää nälkäiselle vatsalle nekin. Annoin toiselle mahdollisuuden kuunnella. Hän oli vaikuttanut ärtyneeltä, vaikka minä en takuulla mitenkään vain paikalle ilmestymiselläni voinut toista niinvain suututtaa. Seurasin toista hetken mietteliäänä.
Vertaveli M
 

Re: Break free

ViestiKirjoittaja Kuolemankello » 11. Tammi 2015 20:34

Kylmäverinen höristi hieman korviaan kuullessaan, että se missä oli, oli pitkä tarina. Nuori tamma ei heti ymmärtänyt orin pointtia, mutta astui lähemmäs valkoista, kun kuuli tuon tarjouksen. Valkonaamainen nyökkäsi hieman, hamuten pian vaaleanpunertaviin huuliinsa varpuja. Eiväthän pienet varvut vie millään suuren hevosen kurnivaa nälkää, eivät sitten millään. Ayánan teki mieli niitä ravinteikkaita pöperöitä joita tammalle aina syötettiin, jotta tämä saisi enemmän massaa ympärilleen. Voi niitä aikoja.
Ayána nyrpiti hieman nokkaansa, katsoessaan Aragoksi esittäyytyneen pistelevänsä poskeensa varpuja, jotka olivat tallautuneiden ja ehkä jopa ulosteen peitossa olevien varpujen vieressä. Tamma katsoi toista kauhuissaan, kunnes käänsi katseensa pois.

Ori kertoi tulokkaan olevan Caraliassa, saari jossa oli vain ja ainoastaan hevosia. Arago vielä mainitsi, että saari oli suuri, ja sille mahtui kuusi laumaa joilla oli omat johtajansa. Tamman mielenkiinto heräsi.
"Mihin laumaan minä sovin?" Ayána kysyi, hieman epävarmalla äänellä.
Since 2011 →
Treffipalvelu ✖️ Deviantart

Komennuksessa herrat Vagito, Zolotoy Voron, Hallas ja Vincent
Avatar
Kuolemankello
Cara-lapsi
 
Viestit: 125
Liittynyt: 23. Huhti 2014 20:17

Re: Break free

ViestiKirjoittaja Vertaveli M » 29. Tammi 2015 16:45

Monivärinen, minua isompi tamma tarttui kuitenkin tarjoukseeni syömisestä. Söin varovasti varpuja, joiden vierustoverit eivät enää olleet herkullisimmasta päästä. Tiesin, että valikoivammat hevoset eivät niihin suostuisi päätään laskemaan, mutta itse en ollut niin tarkka. Olin vasta ehtinyt kertoa meillä olevan kuusi laumaa, kun tämä tamma jo ihmetteli, mihin laumaan sopi.

"Johtajat ottavat laumoihin ulkonällisin perustein, sillä kaksimetrinen hevonen ei ehkä pärjäisi vuoristossa. Laumoja ovat vuoristoponit, metsäponit, aavikkohevoset, tasankohevoset ja ylänköhevoset", selitin kuitenkin, vaikka ei tamma sitä halunnutkaan tietää.
"Sinä pääsisit ehkä lumihevosiin tai ylänköhevosiin. Lumihevosia johtaa Loskainen Syysaamu ja ylänköhevosia Nita. Sinun kannattaa pyrkiä heidän juttusilleen, mikäli haluat kysyä laumaan pääsemisestä", minä selitin hänelle vielä. Katsoin tammaa lyhyesti, ennen kuin käännyin takaisin varpujen puoleen. Nyt siirryin vähän kauemmaksi huonoista varvuista.

"Nimet ovat aika kuvaavia, sillä saarella on todella vaihteleva ympäristö. Nyt olemme täällä havupuiden keskellä, mutta aika läheltä löytyy sademetsää. Aavikkohevosilla on oma aavikkonsa", kerroin neutraaliin sävyyn. Mitä muuta hän voisi haluta tietää vielä?
Vertaveli M
 


Paluu Havumetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron