Teetä kahdelle

Metsä on melko avaranpuoleista aluetta, joka on loistava ajanviettopaikka helppokulkuisen maaston sekä metsien hyvän kunnon vuoksi. Monet hevoset saattavat ottaa laukkakisoja keskellä havumetsiä pujotellen kuusien ja mäntyjen oksien väleistä, kerta tilaa sen verran löytyy, vaikka silmien täytyy silti olla auki, ettei pää kalahda puunrunkoon vauhdin hurmassa.

Teetä kahdelle

ViestiKirjoittaja kaZAM » 29. Heinä 2010 18:18

[Sasu ja Ci.]

ALEXANDER

Kokousaukio jää vähitellen taakse. Ei minulla ole erikoisemmin kiire sieltä pois, ja kavioni tallaavat varvikkoista metsämaata melko verkkaaseen tahtiin. Tuntuu vain hyvältä kävellä hieman. Ehkä se auttaisi selvittämään ajatuksia.
Tai no - variksenmarjat. Jos jokin tällä hetkellä pystyisi auttamaan minua ajattelussa, se olisi ystäväni Ciervo. Eikä mikään automatisoitunut takaa-eteen-liike, jota jalkani kävelyn myötä vaistomaisesti suorittavat. Lienee tuo liikerata ohjelmoitu niiden säikeisiin jo ennen syntymääni. Mutta nyt tarvitsisin keskus- enkä ääreishermostoani. Haloo, kuulevatko aivot? Täällä puhuu Sandie! Muistatte kai.

Olen vieläkin aivan pyörällä päästäni pelkästä kokoushuumasta. Huokaisen syvään ennen kuin edes yritän sanoa mitään. Ja sitten kun aion avata suuni, huulilleni kiilaakin vallan toinen kysymys kuin mitä oikeastaan aioin kysyä.
"Miksi me aina olemme niin alamaissa, kun tapaamme?" kysyn Ciervolta. Heiton oli ajatustasolla ehkä tarkoitus olla kevyt ja huumorinsävyinen, mutta nyt kun se on lausuttu ääneen, se kuulostaa oikeastaan aika totiselta. Aika hämmentyneeltä. Miksi tosiaan?

Venytän kaulaani askelten lomassa pitkälle eteen ja vedän syvään henkeä. Yritän rentoutua. Yritän saada ajatukseni liikkumaan.
"Tiesitkö sinä", kysyn sitten Ciervolta hitaasti, "että laumallamme on uusi johtaja?"
kaZAM
 

Re: Teetä kahdelle

ViestiKirjoittaja Sasu » 31. Heinä 2010 14:37

[Hyy, vastaus kesti nyt melko kauan mutta kaveri jäikin vähän useammaksi yöksin kuin mitä piti. x ) ]

Ciervo

Talsin Sandien rinnalla tylsä katse silmissäni. Tahtoisin käsittää, mutten käsitä, ja tuntuu että muistiini on syntymässä tyhjä aukko kokouksen kohdalle. En oikeastaan keskity mihinkään, ajatukset vain liitelevät edestakaisin ja minä pidän vain huolta siitä että jalkani liikkuvat eteenpäin. Siksi Sandien kysymys yllättää minua. Tuo oli muuten aika hyvä kysymys. Tai no, apaattisuus tuntuu nykyään olevan pysyvä mielentilani.
"Koska aina on jotain murehdittavaa?" ehdotan alakuloisesti hymyillen. Niinhän se vähän tuntuu olevan. Viimeaikoina varsinkin murheet ovat kasaantuneet vaanimaan jonnekin selän taakse josta ne sitten hyökkäävät kimppuun yksitellen, niin etteivät ne koskaan lopu.

Ensin olen varma, että minun ei tarvitsisi miettiä vastausta Alexanderin jälkimmäiseen kysymykseen hetkeäkään, mutta kun olen jo avannut suuni vastatakseni, sanat eivät tulekaan ulos. Tiesinkö minä? Kyllä ja ei. Tavallaanhan minä tiesin, Miwasta ei ollut kuulunut mitään niin pitkään aikaan. Ei sanaakaan, kukaan ei tuntunut nähneen häntä. Mutta silti, uuden johtajan tapaaminen oli suuri järkytys. Takerruin Miwan johtajuuteen niin tiukasti, että uskoin siihen itsekin.
"Minä... aavistelin jotain. Varmaa tietoa minulla ei ennen kokousta ollut. Uskottelin koko ajan itsepintaisesti itselleni että Miwa ei ole kadonnut minnekään. Oli aikamoinen shokki lopultakin tajuta, että Miwaa ei enää ole", kerron epäröiden. Ajatusten pukeminen sanoiksi on vaikeaa, en ole pitkään aikaan kertonut mietteitäni kenellekään. Onneksi Sandie on olemassa.

"Totta puhuakseni, en tiennyt paljon mistään muustakaan ennen tätä päivää. Ja nyt kun tämä kaikki tieto velloo sisälläni, odotan koko ajan, että elämä muuttuisi jotenkin merkittävästi. Toivon, että edes jokin muuttuisi tämän jälkeen. Mutta en ole siitä niinkään varma. Haluaisin kovasti luottaa siihenkin, että johtajat eivät olisi vain mystisiä hahmoja varjoissa, joista ei kuulla mitään muuten kuin satunnaisissa laumakokouksissa", sanon aavistuksen katkeraan sävyyn. En suuntaa negatiivisia tunteitani missään nimessä Sandieen, mutta mielialani tuntuvat heittelehtivän hallitsemattomasti laidalta toiselle, eivätkä kaikki tunteet pysy sisälläni.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Teetä kahdelle

ViestiKirjoittaja kaZAM » 01. Elo 2010 22:44

[Mitään kestänyt x)]

"Niin kai", huoahdan Cin surkuhupaisalle vastaukselle. Aina on jotain murehdittavaa. Tuostahan saisi vaikka oikein osuvan moton minun elämälleni. Heh heh. En näe tässä mitään hauskaa, mutten toisaalta voi kieltää etteikö ajatus kuulostaisi varsin tragikoomiselta. Loppumaton ahdistusmasennusvoivotusko meitä pitää otteessaan? Tai minua ainakin. Ei Ciervokaan tosin ole erityisen hilpeältä kuulostanut sen enempää tänään kuin milloinkaan. Ja olenko minä koskaan edes kysynyt ystävältäni hänen kuulumisiaan? Voi hyvä luoja.
Mutta jos kaikki kerran on aina niin huonosti, miksi sitten sanoin niin kai? Miksi ei totta vieköön. Ei aavistustakaan.
Tämän kaiken jälkeen en enää ole edes varma, mihin minun pitäisi uskoa.

Pudistelen olemattomasti päätäni Ciervon sanoille Miwasta - entisestä johtajattarestamme, jota en koskaan edes nähnyt etäältä. Tunnen itseni... puusta pudonneeksi arkkupakastimeksi, jolta ovat kaikki valot sammuksissa. Kyllä. Se on kaikessa korniudessaan juuri oikea vertaus.
"Minä en arvannut mitään", sanon monotonisella äänellä. "En edes ajatellut, että jotain... jotain tällaista olisi voinut tapahtua. En - ajatukseni ovat olleet kaikessa muussa kuin laumamme asioissa. Ja kun vielä jotenkin... no, olen varsasta asti jotenkin odottanut että saisin nähdä johtajattaremme. Tiedäthän. Siitä lähtien kun kerroit hänestä. En tiedä mitä oikein kuvittelin... voi pojat miten typerää. Neljä vuotta, hitto soikoon. Ja, no, sitten yhtäkkiä - tällaista..."
Vaikenen mutisten. Ei ole liioittelua sanoa, että äänessäni kaikuu lievä katkeruus.
"Neljä vuotta", toistan vielä Cin sanat vahvistaen. "Olen ollut lumihevonen neljä vuotta, enkä ole nähnyt johtajatartamme kertaakaan. Veljet, kuinka olin odottanut tätä kokousta. En kai enää edes uskonut, että se koskaan tulisi. Ja sitten - hän ei edes ilmaannu paikalle! Johtajamme siis. Ajattele nyt. Anteeksi, minä paasaan, mutta ajattele nyt. Sijainen. Ensimmäisessä kokouksessa ikuisuuksiin! Kuka hän edes on? Valentino Isän Poika? Oletko tavannut häntä?"
Katsahdan Ciervoon.
kaZAM
 

Re: Teetä kahdelle

ViestiKirjoittaja Sasu » 02. Elo 2010 18:29

Vilkaisen Sandieta tämän puhuessa, mutta annan toisen jatkaa loppuun asti kaikessa rauhassa. Tavallaan ymmärrän Sandieta hyvinkin. Hän on odottanut tätä niin kauan, näkemättä koskaan Miwaa. Siitä on niin kauan, kun tapasimme. Kauemmin kuin mitä osasin kuvitellakaan. Minä voin nyökyttelen, en tiedä mitä pitäisi sanoa. Minä tapasin Miwan vain kerran, pikaisesti, mutta sentään näin hänet, toisin kuin ystäväni. Ja minä en sen jälkeen odottanut oikeastaan näkeväni valkeaa enää, olisihan se nyt ollut ennenkuulumatonta, että olisin törmäillyt johtajaan jatkuvasti. Ennen tapaamista en olisi osannut kuvitellakaan haluavani tavata jonkun, jota kutsutaan johtajaksi.

Sandien puhuessa tämän närkästys tarttuu hiljalleen minuun. Tosiaan. En vielä ole edes ehtinyt kunnolla ajattelemaan, että nyt en tosiaankaan nähnyt johtajaamme, vaan vain pelkän sijaisen.
"Olen kanssasi samaa mieltä, minusta tuo oli aika outoa. Ei, en ole koskaan tavannut Valentino Isän Poikaa, enkä muista edes kuulleeni hänestä. Enkä ole ihan varma haluanko kuullakaan, jos kerran hän ei ilmaannu tähän kokoukseen, joka oli varmaan suurimmalle osalle ensimmäinen. Tämä nyt varmaan kuulostaa siltä kuin haluaisin olla joku hirveä kapinallinen ja väittää vastaan auktoriteeteille, mutta ei tässä siitä ole kyse. Se vain, että minusta johtajan pitäisi johtaa laumaansa, eikä pistää sijaista paikalleen ja kadota itse ties minne. Onhan hänellä voinut olla ties mitä henkilökohtaisia asioita, mutta olisi hän mielestäni voinut ilmestyä paikalle edes puoleksi päiväksi ennemmin kuin laittaa loukkaantuneen tamman sijaistamaan itseään. Tiedätkö muuten, oliko tämä sijaisjohtajamme edes jotain sukua tai muuten läheisissä väleissä sen Valentinon kanssa?" päätän puhetulvani kysymykseen. En muistanutkaan, kuinka suorastaan terapeuttista on välillä oikeasti puhua ajatuksistaan jonkun kanssa, pelkäämättä että sanoo jotain typerää.

"Hassua muuten, sinä olit kokouksessa ainoa hevonen, jonka muistan tavanneeni ennen varsinaista kokousta. Olen kyllä tavannut pari lumihevosta joiden piirteet uskoisin muistavani, mutta he eivät saapuneet paikalle. Laumamme yhteishenki taitaa olla aika olematon, tai sitten minä vain olen jäänyt siitä täysin ulkopuoliseksi", naurahdan kuivasti oltuani hetken hiljaa. On mielenkiintoista, kuinka vähän olen laumalaisteni kanssa joutunut tekemisiin. Tai no, en nyt sitten tiedä onko se joku ihme jos lumihevosten mailla ei törmää lumihevosiin.
"Mitä mieltä olet rajasääntöjen pysyvyydestä?" kysyn muistellen viimekertaista keskusteluamme, jolloin taisimme tuomita rajat turhiksi. Johtajat eivät selvästikään päätyneet samaan päätökseen. Mahtoivatkohan muiden laumojen johtajat olla henkilökohtaisesti läsnä omissa kokouksissaan?
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Teetä kahdelle

ViestiKirjoittaja kaZAM » 03. Elo 2010 13:30

Nyökyttelen jatkuvasti Cin puhuessa. Hän sanoo asiat juuri sillä tavalla kuin itsekin koen ne, ja olen niin samaa mieltä, että minun on vaikea pysyä hiljaa ja antaa hänen puhua loppuun. Varsinkin hänen sanansa muka-kapinallisuudesta saavat minut nyökyttelemään kiihkeästi.
"Ei, ei, olen ihan samaa mieltä!" puuskahdan tuohtuneeseen sävyyn. "En minäkään yritä olla mikään - mikään ihmeen nuori kapinallinen - tai siis... no, juuri niin kuin sanoit. Minusta tuntuu ihan samalta! En minäkään halua väen vängällä vastustaa niitä mitä ne kutsuvat auktoriteeteiksi, mutta tämä on vain jotakin niin naurettavaa. Laumamme on ollut aivan oman onnensa nojassa puoli ikuisuutta, ja nyt kun viimeinkin pidetään kokous, ei asia näytä vieläkään muuttuvan. Tai siis, okei, olet ihan oikeassa siinäkin että emmehän me tiedä miksi tämä uusi johtajamme oli poissa. Enkä minä väitä että osaisin tehdä mitään yhtään sen paremmin. Mutta siis... onhan tämä nyt aivan älytöntä."

Turhautuneita sanoja valuu suustani kuin vettä Niagaralta. Pysähdyn kuitenkin miettimään hetkeksi, kun Ciervo kysyy, tiedänkö jotakin Irisin ja johtajan suhteesta toisiinsa.
"Ei aavistustakaan", joudun myöntämään. "Jos pitäisi veikata, niin sanoisin että eivät he varmaankaan ole sukua. Iris sanoi jotain sellaista, että hän tuntee johtajan entuudestaan... ainakaan se ei kuulostanut siltä, että he olisivat sukulaisia."
Pidä pienen ja hiukan vaivautuneen tauon, ennen kuin lisään:
"Minä tunnen Irisin. Tarkoitan, en mitenkään hyvin, mutta olemme tavanneet jo ennen kokousta. Itse asiassa minä, tuota noin - tai siis, no - äh, tämä kuulostaa ihan hullulta, mutta hän oli aika pahassa pulassa ja minä satuin vain paikalle muutaman muun tyypin kanssa. Se oli... no äh, se oli ihan sattumaa, mutta muutenkin, tuota, kummallisia yhteensattumia tässä on tosiaan ollut. Ja sen takia tuntui kahta kummallisemmalta nähdä hänet puhumassa meille."

Ciervon puheet laumastamme saavat minutkin ajattelemaan asiaa. Tarkemmin ajatellen minulla on pieniä vaikeuksia edes muistaa, kuinka monta lumihevosta olen aikojen kuluessa tuntenut. Sprettur? Ei, häntä ei kokouksessa näkynyt. Ciervo on ainoa ystäväni laumamme sisältä.
"En minäkään tuntenut kokouksesta ketään muuta kuin sinut ja Irisin. Ei sillä, että olisin koskaan tuntenut laumaamme hyvin. Mutta on se silti outoa... voiko tällaista edes kutsua laumaksi?"
Katsahdan sivusilmällä Cihin. Onneksi, onneksi hän ei ole kadonnut mihinkään näiden vuosien aikana. Ci on ainoa henkilö, joka yhdistää minut tähän kummalliseen laumaan ja saa nämä maat tuntumaan kodiltani. Ci on ylipäätään ainoa henkilö, joka saa asiat tuntumaan edes jotakuinkin järjellisiltä. Mitä tekisin, jos hän yhtäkkiä katoaisi samalla tavalla kuin niin monet muut? Menettäisin järkeni rippeetkin.
Luimistan epävarmasti korviani, kun ruunikko kysyy mielipidettäni rajasäännöistä.
"En tajua miten ne kuvittelevat voivansa pitää meidät täällä nyt, kun ne eivät ole siihen pystyneet vuosikausiin", mutisen ensimmäiset mieleeni tulevat sanat. "Tämä on taas tätä samaa. Ei minua kiinnosta kapinoida sääntöjä vastaan, jos niissä on jotain järkeä. En minä ole... mitenkään kamalan seikkailunhaluinen tai mitään. Kyllä minä voisin elää täällä ihan tyytyväisenä, jos asiat olisi alusta alkaen järjestetty niin. Olisin suorastaan onnellinen, jos jotkut idiootit olisi onnistuttu pitämään poissa meidän mailtamme. Mutta kun ne nyt haluavat lätkäistä tämän säännön yhtäkkiä takaisin, kun sitä ei ole valvottu niin pitkään aikaan - se on hullua. Haluaisinpa tietää mitä ne tekevät, kun kukaan ei sääntöjä kuitenkaan usko, ainakaan heti. Luuletko, että ne alkavat tosissaan valvoa asiaa? Järjestää jotakin seuraamuksia, jos rajoja ylitetään?"
Katsahdan Cihin kysyvästi. En pysty kätkemään silmistäni huolestuneisuutta. Minulla on muissa laumoissa ystäviä, joita en pysty tuosta vain unohtamaan. Siskosta ja sisarentyttärestä nyt puhumattakaan!
kaZAM
 

Re: Teetä kahdelle

ViestiKirjoittaja Sasu » 03. Elo 2010 18:07

Minusta tuntuu mukavalta, että Sandie on kanssani samaa mieltä tästä.
"Me tahattomat kapinalliset", tokaisen surkuhupaisan ajatuksen ilmoille sen noustessa mieleeni. Voi luoja, taidan olla sekaisin pahemmin kuin uskoinkaan. Tämä on lähinnä outoa, mutta ainakaan minun ei tarvitse vatvoa tätä yksinäni. On vapauttavaa, kun minun ei tarvitse selittää joka ikistä näkökantaani Sandielle juurta jaksaen, ajatuksemme tuntuvat kulkevan samoja polkuja.

Arvelinkin, ettei Sandie tietäisi asiasta paljon sen enempää kuin minäkään. Ihmettelen kuitenkin, missä välissä toinen ehti keskustella Irisin kanssa, mutta sitten tajuan että minä en ollut mitenkään aikaisessa paikalla. Onhan Sandie voinut tehdä sillä välin ihan mitä vain, kun minä harhailin pikkuhiljaa kohti kokouspaikkaa. Ennen kuin ehdin itse kumota teorian siitä, että Sandie on noin vain mennyt puhelemaan mukavia sijaisjohtajattaren kanssa tavattuaan hänet kokouksessa ensi kertaa, kimo kumoaa sen itse. Nostan korviani hieman pystympään ja katsahdan Sandieta kiinnostuneena. Vai että olivat he tuttuja ennestään. Vaikka enköhän minä sitä olisi kohta alkanut itsekin epäilemään, olen silti hieman hämmästynyt.
"Maailma on pieni", totean Sandielle. Ymmärrän hyvin, miksi tästä oli outoa nähdä Iris johtajan paikalla, kertomassa niitä kaikkia kamalia asioita.

"Sitähän minäkin", vastaan Alexanderin kysymykseen. En tosiaan tiedä voiko tätä kutsua laumaksi. Minun kokemukseni onnellisesta laumaelosta rajoittuvat niin varhaiselle iälle, etten oikeastaan edes muista sitä kunnolla. Mutta kyllä me liikuimme melko tiiviisti yhdessä. Onhan se tietysti niinkin, ettei Caralian kokoisella saarella kannata elää tiiviissä supussa, kun tilaa on niin paljon. Erilaisista alueistakaan ei ole puutetta, mutta silti voisi kuvitella että joku muukin viihtyisi täällä viileämmässä ilmastossa havupuiden keskellä, kuin me kaksi.

Panen merkille Sandien luimistuksen, ja pystyn kuvittelemaan mitä tämän päässä liikkuu. Kimon sanoissa on todellakin järkeä. En voi olla huomaamatta ystäväni silmissä näkyvää huolestuneisuutta tämän pohtiessa mahdollisia seuraamuksia.
"Sanotaanko, että se on varmaan ainoa keino saada edes puolet hevosista pysymään siellä missä pitäisi. Jos vaikka niin-ja-niin-monen rikkeen jälkeen vaikkapa erotetaan laumasta, ei kovin moni tahdo jäädä kahta kertaa kiinni rajojen rikkomisesta", tuumaan.
"Mutta silti. Olen samaa mieltä siitä, että minusta on kohtuutonta aivan yhtäkkiä alkaa taas vaatia tällaista. Entäpä ne, joilla on muissa laumoissa ystäviä, rakastettuja, tai sukulaisia, kuten sinulla? Eivät johtajat voi vain yllättäen vaatia, että itselleen tärkeitä hevosia ei voi tavata. Etenkin kun heidän oma tilanteensa on täysin erilainen, voivathan johtajat liikkua missä hyvänsä milloin vain tahtovat, elleivät sitten hankkiudu raivokkaisiin riitoihin keskenään", sanon hieman karvaaseen sävyyn.
"Totta kai tilanne olisi erilainen, jos alunperinkään kukaan ei olisi saanut olla muiden kanssa tekemisissä. Mutta on myöhäistä itkeä kun maito on jo maassa", totean jokseenkin kriittisesti. Olisiko saaren nykyisistä johtajista yhdistämään laumat tiiviiksi kokonaisuuksiksi? Alku ei vaikuttanut lupaavalta.

"Onko Katrina kadonnut? Mitä on tapahtunut?" töksäytän kysymyksen ilmoille, kun vihdoin ja viimein tavoitan Katlan tyttären nimen muististani. Ensimmäinen on varmaan tyhmä, tietysti Katrina on kadonnut, miksi muutenkaan Sandie kuuluttelisi tätä kokouksessa. Niinpä annankin enemmän painoarvoa jälkimmäiselle kysymykselle. Tämä nyt tuli vähän niin ja näin, yllättävä hyppy aiheesta toiseen, mutta mieluiten en lietsoisi itseäni kiukkuun yhtään enempää sättimällä johtajia.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Teetä kahdelle

ViestiKirjoittaja kaZAM » 04. Elo 2010 13:29

Hymähdän Ciervon toteamukselle myötämielisesti, mutta silti hiukan epäuskoisena. Maailma tosiaan on pieni. Kuinka alas todennäköisyysprosentit pitää kiskoa sellaista sattumaa varten, jossa montun pohjalta pelastettu tuntematon hevonen paljastuu kertaheitolla välirikon tehneen sisareni ystäväksi, kadonneen sisarentyttäreni lapsenvahdiksi ja vielä laumani väliaikaiseksi johtajattareksi? Irishän on... melkein kuin sukua, taivaan tähden. Ei meissä tietenkään samaa verta virtaa, mutta olihan hän paljastunut Katrinan siskon äidiksi. Toisin sanoen sisarentyttäreni siskopuolen äidiksi. Koen voimistuvaa tarvetta ravistella päätäni, kun ajattelenkin tätä. Totuus on tarua ihmeellisempää, sanoisi joku, mutta minusta tässä liikutaan jo hämärän rajamailla...

Cin sanat rajasäännöistä synkistävät ilmettä kasvoillani. Olen kiitollinen siitä, että olemme samaa mieltä asiasta, mutta ruunikon huolestuttavissa sanoissa on vinha perä. Jos rajoja todella aletaan valvoa, ei niiden ylittämistä varmasti katsota läpi sormien. Mutta se kuulostaa niin kaukaa haetulta...
"Onkohan ketään koskaan oikeasti erotettu laumasta?" pohdin varsin skeptiseen sävyyn. "Kuka erottamisen olisi edes tehnyt, kun laumallamme ei ole näkynyt johtajaporrasta ikuisuuksiin?"
Pienen hiljaisuuden jälkeen hymähdän ja vilkaisen Ciervoon.
"Pitäisikö lähteä kokeilemaan?" kysyn vinosti hymyillen. "Testaamaan, seuraako rajojen ylittämisestä mitään vai oliko se pelkkää puhetta. Vaikka tieteen nimissä."
En jotenkin vain haluaisi ottaa tätä kamalan tosissani. Ei kukaan ole välittänyt rajoista niin pitkiin aikoihin. Mutta entä jos asiat olisivat todella muuttumassa? Epävarmuus kareilee silmissäni, kun ajattelen asiaa. Minua ei auttaisi edes, vaikka vaihtaisin laumaa - sanotaanko vaikka tasankohevosiin, jonne Katla ja Katrina kuuluvat, perhesiteiden nimissä. En voisi tavata Ciervoa. Enkä ole lainkaan varma, olisiko minun ja Katlan terveellistä olla samassa laumassa. Ja entä Rene - tai Llea? Hehän ovat vuoristoponeja. Siihen laumaan minua ei varmasti edes otettaisi. Enkä minä sitä paitsi halua lähteä lumihevosista mihinkään!
Mutta entä jos rajat todella, todella suljettaisiin? Siis aivan todella? Mitä ihmettä minä tekisin?

Ci kiskaisee minut takaisin tähän hetkeen kysymällä Katrinasta. Räpäytän silmiäni ja käännän entistä huolestuneemman katseeni ruunikkoon.
"Joo. Voi taivaan vallat", puuskahdan raskaasti, "hän on karannut. Minäkin kuulin siitä vasta vähän aikaa sitten. Enkä ole nähnyt Katlaakaan aikoihin. Olen yrittänyt etsiä heitä molempia, mutta..."
Huokaisen.
"Tiedän että Katrina on elossa, mutta olen kuullut hänestä vain huolestuttavia uutisia. En tiedä miten löytäisin hänet - tai Katlan. Pakka tuntuu olevan aivan sekaisin."
kaZAM
 

Re: Teetä kahdelle

ViestiKirjoittaja Sasu » 04. Elo 2010 22:33

Mmm, hyvä pointti. Tuskinpa lumihevosista on voitu ketään erottaa, kun päätäntävallan omaava hevonen on teillä tietymättömillä.
"Minun korviini ei ainakaan ole kantautunut mitään sen suuntaista", tyydyn toteamaan. Minusta tuntuu ylipäätään, että vaikka johtajia olisikin ollut liikkeellä, he ovat pitäneet melko lepsua linjaa. Muutenhan laumattomien alue olisi jo tupaten täynnä. Siis jos elättelisi sellaista kuvitelmaa, että hekään siellä ei-kenekään maalla pysyisivät. Kuka laumattomia mahtoi komentaa? Ei kai kukaan, mutta jos näiden alueita ympäröivien laumojen johtajat päättäisivät lyödä kaikki rajansa kiinni, jäisivät laumattomat väkisinkin eristyksiin, komennettiin näitä siihen tai ei. Mitä laumattomille tapahtuisi, jos nämä jäisivät kiinni sääntörikkomuksesta? Ehkä minun ei pitäisi pohtia tällaisia asioita, ihan kuin kaikki ei olisi muutenkin riittävän sekavaa.
"Loistoidea. Kun jäämme kiinni ja meitä uhataan seuraamuksilla, kerromme vain silmät kirkkaina suorittavamme tieteellistä koetta", menen mukaan Sandien heittoon. Meitä katsottaisiin varmaan hyvällä, johtajat suorastaan hyppisivät riemusta. Jos rajojen ylittäminen olisi vakavissaan kiellettyä, me saisimme varmaan välittömästi lähtöpassit kohti laumattomien aluetta. Mikäs sen hienompaa.

Karannut? Kuriton lapsi ilmeisesti, en tosin voi väittää tietäväni kovin hyvin mikä lasketaan kurittomuudeksi ja mikä on vain ihan normaalia käytöstä.
"Ehkäpä ongelmasi on juuri se, että yrität etsiä molempia. Samaan aikaan. Mitä todennäköisimmin Katrina ei ole vaivautunut karkaamaan jotta jäisi roikkumaan Katlan lähistölle, joten nämä voivat olla toinen toisella ja toinen toisella puolella saarta", totean hetken mietittyäni.
"Onko sinulla aavistustakaan, minkä lauman alueella he voisivat liikkua? Jos yrittäisit tavata näiden laumojen jäseniä, ja kysellä ovatko he nähneet Katlaa tai Katrinaa vaikka kokouksissa tai jotain. Mielelläni uskoisin, että kaikkien kokoukset on pidetty melko samaan aikaan, joten ehkä he eivät ole ehtineet kauas", arvelen hieman toiveikkaaseen sävyyn.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Teetä kahdelle

ViestiKirjoittaja kaZAM » 10. Elo 2010 20:18

[NYT kesti. Anteeksi!]

Naurahdan turhautuneesti Ciervon vinoilulle.
"Sittenpä ainakin voisimme kritisoida johtajaporrasta vapaiden tieteiden sensuroinnista", tuumaan kuivakasti. Todella hauskaa. Mutta sitä se ei välttämättä kovin pitkään olisi. On enemmän kuin todennäköistä, että minun on ennen pitkää pakko lähteä testaamaan, onko rajavalvontaa tiukennettu vai ei, vaikken haluaisikaan. On niin monta henkilöä, jotka minun on löydettävä. En minä pysty jäämään tänne pyörittelemään peukaloitani tietämättä yhtään, mitä heille kaikille on tapahtunut...

Cin sanat etsinnöistäni kuulostavat kaiken tämän tuohtumuksen keskellä niin puhtaan loogisilta ja järkeviltä, että kohotan katseeni häneen kuin hän puhuisi vierasta kieltä. Räpäytän silmiäni.
"Niin... niin tietysti... muillakin laumoilla on varmaan ollut kokoukset..." tajuan hitaasti. Mieleni tekisi läimäyttää käsi otsaan. Kuinka en ole tullut ajatelleeksi, että muutkin laumat todennäköisesti ovat kokoontuneet - tai jopa vasta kokoontumassa?
"He ovat tasankohevosia", sanon nopeasti. "En tosin tiedä kuinka paljon Katla varsinaisesti pysyy laumansa alueilla - ellei sitten heilläkin ole pyritty kiristämään rajoja... he - minä... äh!"
Kiristelen hampaitani, kun vain ajattelenkin Katlaa ja sitä, että minun pitäisi löytää hänet. Mitä taivaan tähden hän voi olla saanut päähänsä tällaisessa tilanteessa? Luultavasti aivan mitä tahansa. Tietääkö hän edes, että - että mafia on... karkotettu saarelta? Jalkani kylmenevät siinä paikassa, kun mieleeni juolahtaa se mahdollisuus, että joutuisin kertomaan sen Katlalle. Taivas varjele...
"Tunnetko sinä ketään tasankohevosia?" kysyn Ciltä pystymättä yhäkään uskomaan omaa tyhmyyttäni. "Jos he tosiaan ovat pitäneet kokouksen..."

Vaikenen ja mietin hetken vaiti. Tietysti olisin ennen pitkää lähtenyt joka tapauksessa haeskelemaan Katlaa tasankohevosten mailta, mutta mieleeni ei juolahtanut, että joku olisi voinut nähdä hänet heidän kokouksessaan. Pääni on muutenkin aivan sekaisin. Katsahdan Ciervoon vaivihkaa ja puhun tahtomattanikin hieman vaimeammalla äänellä, kun kysyn:
"Mitä sinä arvelet... mafiasta ja Rhowarasta? Iris sanoi, että heidät on... karkotettu. Miten se kaikki on voinut tapahtua ilman että... tarkoitan..."
Auon hetken suutani epäröiden. En osaa selittää, miten ihmeissäni olen.
kaZAM
 

Re: Teetä kahdelle

ViestiKirjoittaja Sasu » 12. Elo 2010 20:29

[Eipä tuo mitään, tässä on ollut kaikenlaista häslinkiä taas, joten hyvä näin. ^^]

Nyökkään lyhyesti Sandien kertoessa missä laumassa Katla ja Katrina ovat. Sitten korvani painuvat vaisuun takakenoon kuunnellessani kimon turhautunutta takeltelua. Vaikken sitä ääneen sanokaan, niin minusta tuntuu että Katla aiheuttaa Sandielle turhan paljon päänvaivaa. Silti hän selvästi välittää siskostaan, ei Sandie muuten etsiskelisi tätä ympäriinsä. No, ei minun kannata alkaa arvostelemaan, minulla ei ole koskaan sisaruksia ollut, joten tuskin voin koskaan tajuta täysin mitä kaikkea Sandie käy läpi.

Joudun miettimään hetken ennen kuin pystyn vastaamaan ystäväni kysymykseen.
"En, en taida tuntea. En itseasiassa muista edes koskaan puhuneeni tasankohevosen kanssa, ellei Katlaa lasketa", totean hieman alakuloisesti. Sekin oli muistaakseni enemmän huutoa kuin puhetta. No niin, ehkäpä minun pitäisi olla muistelematta sitä ja ajatella Katlaa yksinkertaisesti Sandien siskona, eikä päätään aukovana kiukkupussina. Ei tule kysymykseenkään, että kertoisin kimolle millaisen vaikutelman Katlasta olin saanut, ja koetan vakuutella itsellenikin, että ei tämä nyt niin kamala voi olla. Minulla on vain tapanani kerätä muiden huudot niskaani. Huokaisen kevyesti, tai ennemminkin hengitän ulos melko raskaasti.

Kun Sandie esittää kysymyksen, vilkaisen minäkin häntä. En ihan täysin ymmärrä, mitä hän tarkoittaa, joten päädyn vain sanomaan sen mitä mieleeni nousee aiheesta.
"Minusta on jotenkin kummallista, että he katosivat niin äkkiä. Tosin minulla ei ole mitään käsitystä koska he pääsivät käsiksi vallankahvaan ja kuinka kauan se sitten taas kesti, mutta luulisi etteivät he nyt yhdessä yössä saaneet koko saarta valtaansa. Niinpä luulisi, että heidän karkoituksensa olisi ollut jotenkin... paljon huomiotaherättävämpi tapahtuma. Tai oikeastaan koko mafia: kukaan ei tuntunut tietävän mitään varmaa, osa saarelaisista ei ollut edes kuullut koko mafiasta ennen kuin sen hajoamisesta kerrottiin! Tavallaan rikollisjärjestöjen kannalta on varmaan hyvä, että ne pysyvät salassa, mutta ei nyt sentään niin salassa, ettei niiden toiminta vaikuta tavallisten hevosten elämään. Sillä käsittääkseni sitähän he tavoittelivat: valtaa, joka ulottuu jokaisen pienimmänkin kiven alle", kerron jälleen ajatuksiani Sandielle.
"Mutta sitten toisaalta joidenkin yksittäisten hevosten elämään he ovat saattaneet vaikuttaa radikaalistikin. Sitä kyllä ihmettelen, miten mafialaiset onnistuttiin karkottamaan saarelta. Mitä luulet, lähtivätkö he suosiolla kun nätisti pyydettiin hyppäämään mereen ja pysymään poissa ikiajat?" kysyn sarkastiseen sävyyn. Mietteeni tuntuvat taas sotkeutuvan uudeksi, sekavaakin sekavammaksi solmuksi ajatellessani mafiaa.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Teetä kahdelle

ViestiKirjoittaja kaZAM » 13. Elo 2010 16:07

[Hyvä 8)]

Nyökkään vaitonaisesti Cin sanoille. En itsekään suoralta kädeltä muista, olenko sattunut tapaamaan sisareni laumatovereita. Ei mutta hetkinen... Jawery... hän oli tasankohevonen. Sen minä muistan. Jokin... heidän viestinviejänsä tai neuvonantajansa tai vastaava. Katseeni hämärtyy hetkeksi kaukaisuuteen, mutta sitten pudistan vaivihkaa päätäni turhautuneesti. Mistä minä hänetkin muka löytäisin? Siitä on kuukausia, kun tapasimme, ja sekin oli pelkkää sattumaa. Huokauksien huokaus.

Niskaani voisi asentaa automaattisen nyökyttelykoneen aina, kun puhun Cin kanssa. Säästyisin paljolta lihastyöltä. Nytkin olen joka välissä nyökyttelemässä, kun hän puhuu mafiasta, ja mumisemassa "niinpä, niinpä" tai "no sitä minäkin". Toisinaan minusta tuntuu, että Ci lukee suoraan ajatukseni ja puhuu täsmälleen, mitä itsekin sanoisin. Tunne ei kuitenkaan ole hermostuttava, päinvastoin... se on suorastaan huojentava. Ja lisäksi, paitsi että ajatuksemme kulkevat usein samoja ratoja, Ciervo sitä paitsi tuntuu usein huomaavan sellaisia yksityiskohtia, joihin minä en tajua kiinnittää huomiota. Juuri tuo muiden laumojen kokousjuttu esimerkiksi...
"Minäkään en tajua... no, oikeastaan paljon mitään", tuhahdan Cin sanojen jatkeeksi. "Tai siis sanotaanhan, että he murhasivat monia johtajia ja jotain sellaista mutta - no niin no. En minä siis epäile etteikö se olisi totta ja tarkoitan että onhan se hirvittävää. Mutta on tämä kuitenkin... tajuttoman kummallista, jos minä saan sanoa."

Naurahdan hiukan hermostuneesti Cin sarkastiselle heitolle.
"Ihan varmasti joo. Luulisi, että heidän karkottamiseensa olisi tarvittu hirveä määrä porukkaa. Ja mitä heille edes on tehty? Häädetty merelle? Luuletko että kukaan voi selvitä merenkäynnistä? Sitä paitsi entä jos he ovat vain uineet takaisin..."
Vaikenen epäröiden. Tunnen oloni todella ristiriitaiseksi tämän mafiauutisen suhteen. Totta kai se on hienoa... sehän on loistavaa, tietenkin, mutta en jotenkin pysty uskomaan ettei minun tarvitsisi nähdä Emirosta enää koskaan. Onko heidät kaikki todellakin karkotettu?
kaZAM
 

Re: Teetä kahdelle

ViestiKirjoittaja Sasu » 14. Elo 2010 20:23

Sandien puuskahdus saa minut hymyilemaan alakuloisesti toisella suupielelläni.
"Ajatukseni tiivistettyinä", totean kimon sanoihin. Tajuttoman kummallinen kuvaa erittäin hyvin tätä kaikkea. Mafiaa, Rho-jotain, niiden katoamista ja yhä edelleen, kaikesta huolimatta sekavaa tilannetta. Johtajan puuttumista. Rajojen mahdollista kiristämistä ja siitä varmasti seuraavia konflikteja. Käsittääkseni saaren asioiden tilaa kuvaava käyrä voisi tällä hetkellä olla nousussa, mutta hyvin horjuvaa se tuntuu olevan. Mikä estää jotakuta mafialaistakaan palaamasta saarelle, jos heidät on vain ajettu pois? Eivät johtajatkaan voi jatkuvasti partioida pitkin rantoja vahtaamassa kuka saapujista on entinen mafialainen. Mistä karkoittajat ovat edes tienneet, kuka on mafialainen ja kuka ei? Varmasti joukossa on ollut hevosia, joiden henkilöllisyydestä ei ole ollut edes mafian sisällä varmuutta.
"Varmastikin joku on selvinnyt. Heitä on ollut pakko olla enemmän kuin muutama, ja millä todennäköisyydellä kaikki kuolevat, kun kerran saarelle saapuukin porukkaa meren yli yhtenään? Niinpä ei ole takeita siitä, että he eivät ole palanneet", tuumin melkoisen synkästi. Luonnollisesti olisi kivaa uskoa että kaikki on hyvin ja pahikset poissa ja aurinko paistaa ja kukat kukkivat keskitalvellakin, mutta en ole niin naiivi.
"Tämä on tavallaan liian hyvää ollakseen totta", huokaisen Alexanderille, arvellen että tämän ajatukset ovat jokseenkin samat.

Vilkaisen pikaisesti pilvistä harmaalle taivaalle. Tavallisesti juuri tuollainen tasaisenharmaa kuvastaisi mieliaani, mutta nyt tilanne on täysin toinen.
"Mitä luulet, yrittääkö jonkinlainen 'Mafia kaksi' ottaa vallan saarella, kun edelliset järjestöt on enemmän tai vähemmän hajotettu?" kysyn Alexanderilta. Tuskinpa kukaan haluaa todistaa mitään mafian toista tulemista, mutta tekeekö kukaan mitään sen estämiseksi? Siis muuta kuin pitää rajat tiukasti kiinni, mikä on vain omiaan synnyttämään tyytymättömyyttä ja levottomuuksia. Voisiko olla niin, että Caraliasta tulee sotatantere? Toivottavasti ei. Ei kannata alkaa sentään ääripessimistiksi.

"Meinaatko lähteä etsimään Katlaa?" kysyn vaihtaen jälleen aihetta. Totta kai Alexander hänet jossain vaiheessa haluaisi löytää, mutta kysymykseni painottuukin lähitulevaisuuteen. Esitän kysymyksen melko neutraaliin sävyyn, mutta tarkkailen silti Sandien reaktiota tiiviisti. Olen ehkä jopa hieman huolestunut siitä, että ystäväni saattaa lähteä seikkailemaan pitkin saarta nyt, kun kaikilla on tuoreena mielessä kehotus pysyä laumansa alueella. Aina voi löytyä muutama sellainenkin, joka tosissaan haluaa elää ihan vain laumansa kesken ja pitää tunkeilijat poissa.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Teetä kahdelle

ViestiKirjoittaja kaZAM » 15. Elo 2010 18:09

Liian hyvää ollakseen totta. Ciervon sanat saavat minut kurtistamaan kulmiani mietteliäästi. Niin kai. Liian hyvää, jotta sitä pystyisi edes ymmärtämään todeksi, jos minulta kysytään. Tai siis... niinhän he sanovat, että kaksi vaarallista rikollisjärjestöä on nitistetty saareltamme. Eikö meidän kuuluisi laulaa ja tanssia riemusta? Mutta sen sijaan pudistelemme päitämme ja epäilemme kaikkea... miksi? Mutta mitä muuta voisimme? Vaikka olen juuri tullut kokouksesta, päässäni risteilee ruuhkaksi asti ymmärtämättömiä kysymyksiä.

Mahdollisuus mafian uudesta tulemisesta saa minut tosissani mietteliääksi. Epävarmuuden varjo kareilee jälleen silmissäni.
"En tiedä", sanon lopulta rehellisesti. "Kuvittelisi, että jotain olisi opittu menneistä... mutta vallankaappaajia on tuntunut aina tähänkin asti riittävän..."
Kasvoni synkistyvät toden teolla. Entä jos niin oikeasti kävisi?
"Luuletko, että sellainen pystyttäisiin jotenkin estämään?" kysyn Cihin katsahtaen. "Tähänkään mennessä laumojen keskuudesta ei ole osattu tunnistaa mafian kätyreitä..."

Katla. Luimistan korviani levottomasti.
"Pakkohan minun on. Katrinan löytäminen olisi tietysti ensisijaista, mutta Katlan kanssa me löydämme hänet helpommin... toivottavasti", mutisen vaimenevalla äänellä. "Minun olisi kai paras olla jo menossa..."
kaZAM
 

Re: Teetä kahdelle

ViestiKirjoittaja Sasu » 18. Elo 2010 17:44

Mumisen myöntyvästi Alexanderin sanoille. Kyllä tosiaan luulisi, että se ainakin yritettäisiin estää. Se onkin sitten eri asia, onnistutaanko siinä. Vilkaisen Sandieta tämän puhuessa, ja hänen sanansa saavat minut huokaisemaan.
"Voisi kuvitella, että kukaan ei ihan heti ainakaan koeta uutta vallankaappausta. Kaikki ovat juuri nyt niin varpaillaan, että varmaankin rikolliset pysyttelevät vähän aikaa taka-alalla. Jos saarelaiset vajoavat jälleen turvallisuudentunteeseen, on heidän helppo iskeä myöhemmin. Tavallaan voisi kuvitella, että mahdolliset entiset mafialaiset kantaisivat kaunaa niille, jotka mafian hajottivat. Koskaan ei voi olla mistään varma, ja saapuuhan saarelle jatkuvasti lisää porukkaa, ehkäpä jo valmiiksi kierot suunnitelmat mielessään. Mutta aika näyttää, arvailulla tuskin pääsemme kovin pitkälle", totean kimolle.

Niin, varmaankin Katla pärjäisi Katrinaa paremmin yksikseenkin. Alexanderin tuumatessa, että hänen pitäisi varmaan pian lähteä, korvani kääntyvät hieman takakenoon.
"Älä anna minun pidätellä itseäsi", sanon kuitenkin hymyillen rauhallisesti. Tietenkin olisin mielelläni viettänyt Sandien kanssa pidemmänkin aikaa, mutta enhän minä ole mihinkään täältä menossa. Niinpä voisimme jutella enemmän, ja ehkä vähän keveämmissä merkeissä sitten, kun kimo on löytänyt sukulaisensa ja varmistanut että nämä ovat kunnossa. Minä olen siinä mielessä onnekas, että minulla ei ole erityisemmin hevosia joista huolehtia, joten voin tehdä juuri niin kuin itse haluan.
"Minäkin voin kysellä kohtaamiltani hevosilta ovatko he nähneet Katrinaa tai Katlaa", tajuan äkkiä luvata avuliaasti. Epäilen kyllä tosin, etten tapaisi kovinkaan paljon hevosia, kun lumihevosiakin tuntui olevan niin harvassa, mutta voisinpahan ainakin yrittää. Minusta kyllä tosin tuntuu siltä, että vaikka kuulisinkin jotain, Sandie löytäisi sisarensa ja sisarentyttärensä ennen kuin minä hänet. Caralialla on tapana nielaista hevosia, siltä minusta tuntuu.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Teetä kahdelle

ViestiKirjoittaja kaZAM » 21. Elo 2010 12:29

Cin sanoissa on enemmän totta kuin ainakaan minun tekisi mieleni myöntää.
"Tyyntä myrskyjen välissä?" arvelen synkeään sävyyn ja kyllä, myös huolestuneena. "Eivätkö suunnilleen kaikki saaren johtajatkin ole aivan uusia virassaan? Toivottavasti he osaavat nyt sitten olla paremmin varuillaan kuin entiset. Luoja paratkoon. Tarkoitan, tiedän että tämä ei ole niin yksinkertaista, mutta silti..."
Vaikenen huokaisten. Ei tässä oikein ole enää mitään mitä sanoa. En oikeastaan ole varma, tiedänkö edes mitä yritän selittää. Mielipiteitä on kovin vaikea muodostaa, kun kaikki tieto on läiskäisty suureen saaviin, sekoitettu ja kaadettu kerralla niskaan. Toivon totta vieköön, että asioista tiedotetaan meille tästedes säännöllisemmin.

Huokaisen uudemman kerran Ciervon rauhallisille sanoille. Joskus minusta todella tuntuu, että elämäni olisi paljon lähempänä nirvanaa ilman huolta aiheuttavia sukulaisia. Vastaan silti ystäväni hymyyn alakuloisesti, mutta aidosti.
"Jos minua ei sitten näy vähään aikaan, voit etsiä minua lumihevosten tai tasankolaisten vankilasta", sanon ja virnistän vinosti.
Cin ystävälliset sanat saavat korvani höristymään. Väsähtäneet kasvoni valaisee kiitollisuus.
"Kiitos, Ci."
Mitä tekisinkään ilman Ciervoa? Näin kysyy ääni ajatuksissani, ja vastauskin on selvillä: menettäisin järkeni. Niin se vain on. Tuollaisten asioiden sanominen ääneen tuntuisi kuitenkin hiukan liiaksi tunteilulta näin orien kesken, joten tyydyn askeettisesti vaisuun hymyyn.
"Yritetään pysyä erossa hankaluuksista", sanon kuin se olisi hienokin ehdotus. "Ja nähdään. Toivottavasti pian ja toivottavasti kumpikin vapaalla jalalla."

Kaakkoon siis. Pois ystäväni luota, pois laumani mailta, etsimään nimenomaan niitä hankaluuksia. Jälleen kerran.
Nyökkään Ciervolle hyvästiksi ja lähden ravaten kohti etelää.

ALEXANDER POISTUU

[Kiitos pelistä jälleen kerran! ^^]
kaZAM
 

Seuraava

Paluu Havumetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron