Johtajaa tapaamassa.

Metsä on melko avaranpuoleista aluetta, joka on loistava ajanviettopaikka helppokulkuisen maaston sekä metsien hyvän kunnon vuoksi. Monet hevoset saattavat ottaa laukkakisoja keskellä havumetsiä pujotellen kuusien ja mäntyjen oksien väleistä, kerta tilaa sen verran löytyy, vaikka silmien täytyy silti olla auki, ettei pää kalahda puunrunkoon vauhdin hurmassa.

Johtajaa tapaamassa.

ViestiKirjoittaja Katilove » 20. Kesä 2011 00:26

//Mintzu Pandan kanssa komma här :) //

Storm

Puut narskuivat kovan tuulen koettaessa katkoa niitä. Tuuli ei siinä kuitenkaan onnistuisi, niin lujaksi olivat nuo puut kasvaneet. Tuuli oli tuonut alueelle myös paksuja pilviä, joiden repeämistä aurinko koetti lämmittää jäistä maata, mutta turhaan. Pilvistä maahan ajottain satava vesi oli jääkylmää valon vähyyden vuoksi, mikä sai eläinten turkit värisemään. Niin myös hevosen nimeltä Storm. Se etsi tietoisesti jotain, mutta ei itsekään ollut varma mitä. Sen vaisto kehotti sitä suuntaamaan eteenpäin ja äitinsä neuvot mielessään se jatkoi kulkuaan kohti pohjoista. 'Pohjoiseen.. Aina pohjoiseen.. Älä poikkea tieltä..' Äitinsä sanat pyörivät Stormin mielessä, joka oli juuri ja juuri vuoden iässä.

Pienetkin naksahdukset metsässä saivat oriin juoksemaan entistä nopeammin, hyppäämään korkeammalle ylittäessään kaatuneita puita ja säikkymään entistä enemmän outoja ääniä. Valkoturkkinen kuitenkin pysätyi pian. Se aisti metsässä jonkun muunkin, mutta tuota hajua se ei ollut koskaan aiemmin haistanut. 'Jos se on peto, jota en ole aiemmin tavannut.. Jos se onkin hevonen..?' Uteliaisuus vei voiton ja ori lähti hitaasti kävelemään kohti hajua. Varovasti ja verkkaisesti.

Vesisade alkoi taas. Stormin teki mieli juosta suojaan puiden alle, mutta sen sisäinen ääni kehotti sitä yhä jatkamaan vain eteenpäin. Se pelkäsi hirmuisesti, mutta tahtoi luottaa silti itseensä. Pian nuori saapuikin aukiolle, jonka toisella laidalla seisoi hevonen. 'Ompa se..' Stormin ajatus katkesi. Valkomusta ori sen edessä vaikutti hieman pelottavalta, mutta samalla niin johtajamaiselta ja karismaattiselta, että nuoren oriin oli pakko avata suunsa. "Oletko.. Oletko sinä se jota etsin?"
Katilove
 

Re: Johtajaa tapaamassa.

ViestiKirjoittaja Mintzu » 29. Kesä 2011 19:48

[Mintzu tulllllloooo! 8)]

Panda

Penteleen lumihevosten maat. Sen minä vaan sanon.

Kuljin havumetsän aukion reunamia pitkin ja potkiskelin kaikkea liikkuvaa ja paikallaan olevaa edessäni. Kuolkaa kaikki ötökät - en ole enää johtaja, vaan tavallinen tallaaja! Tajuatteko, että tavalliset tallaajat eivät ole mitään?
Minä olin suuri johtaja! Kaikista suurimman lauman johtaja, se hevonen, jolla saarella on kaikista eniten valtaa. Istuin Caralian korkeimmalla kukkulalla ja lauleskelin rauhassa, mutta nyt olin vain surkea nolla.

Mitä minä nyt teen. Mitä minä nyt teen.
En voi palata lumihevosten pariin. Kaikki hyökkäisivät varmaan jälleen kimppuuni. En voi jäädä laumattomaksikaan, sillä heitä kohdellaan täällä takapajulassa kuin raskasta taakkaa - kaikki vain toivovat pääsevänsä heistä pikapikaa eroon. Jokeri, se murhaaja - hänkin oli laumaton, enkä todellakaan kyllä laskisi kavioitani samalle maalle hänen kanssaan! Kukaan lauma ei enää ottaisi joukkoonsa hylkiöjohtajaa mukaan, vaikka kuinka yrittäisin pyrkiä jonnekin, ja blääh - nöyristely ei kuulu luonteeseeni.

Ei kun hei. Minulla piti olla suunnitelma. Mitä olinkaan sanonut Rännälle siellä kapinapaikassa? Ah niin, totta - oma lauma! Mikä loistava idea! Miksen ollut ajatellut sitä aikaisemmin!
Mutta Caraliassahan ei ole tilaa omalle laumalle. Kaikki alueet ovat varattuja muille laumoille ja laumattomien alueet ovat niin villejä, ettei sinne jalallaan astele kukaan. Jos taas valtaisin pläntin yhteismaalta, en varmaankaan pääsisi kovin pitkälle suunnitelmani kanssa - joku ihan varmasti tulisi häätämään minut sieltä...
No jaa. Aluekysymys saisi tulla sitten perässä. Keksisin kyllä jotain. Nyt ehkä suurin kysymys olisi, että mistä saan laumalaisia?
Seurasi ankaraa mietiskelyä.
Noh, pöllin muilta! Lumihevosia en huoli, mutta kaikki muut lojaalilta vaikuttavat tyypit kyllä. Nyt ihan harmittaa, että päästin sen Zachriksen lumihevosten rajavartijaksi, tarvitsisin häntä nyt itselleni...

"Oletko... Oletko sinä se jota etsin?"
Ääni havahdutti minut puuhistani ja katsahdin äänen suuntaan. Kas, siellä olikin nuori ori, mustavalkea kuten minäkin, mutta hyvin kumman värinen. Tuollaisia en ollut ennen nähnytkään. Minulla meni ihan hetki tajutessa, mitä tyyppi edes sanoi minulle, kun olin niin jähmettynyt tuijottamaan hänen kummaa peitinkarvaansa.
Mistä tuollaisia edes sikiää. Oli miten oli.
"Kuule poikaseni, taidan hyvinkin olla!"
Läväytin naamalleni veikeän hammashymyn ja naurahdin häntääni heilautten. Voisikohan tämä poika olla ensimmäinen laumalaiseni? Hän vaikutti jotenkin helpolta nakilta, tai ainakin tuollaisen oudon kommentin jälkeen. Outo väritys ja oudot kommentit, kävipä tämä kivasti yksiin.
Mintzu
 


Paluu Havumetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron