You are the scar on my tissue

Suhteellisen avaraa aluetta, joka sisältää jokusia puita, luolia ja jonkun verran heinääkin. Tämä tasanko on aavistuksen saaren muita tasankoja kitukasvuisempi ja viileämpi, sekä talvisin tasankotilkun peittoaa paksu lumikerros. Syötäväksi tältä alueelta kelpaavat paremmin kuin hyvin kaikki heinät ja useampien puiden lehdet tai muut kasvit.

You are the scar on my tissue

ViestiKirjoittaja feiarth » 16. Touko 2013 23:26

//Metsisten ja lumisten raja. Zarroc ja Khimaira messiin, otsikko The Hush Soundin Momentum-biisin lyriikoista. Osuvaa, eikös? (;

Momentum

"Hummmm, hammmm, mmmmmm, didiiii, dadadaaaaaa, HUMMMMMMMMMM, HAMMMMMMMMMMM, MMMMMMMMM, DIDIIIIIII, DADAAAADAAAAAAAAAA!!!" hyräilen kovenevalla äänellä ja laukkaan autiolla tasangolla tehden välillä korkeita hypähdyksiä ja loikkia milloin minnekin mieli tekee. Normaalisti en juurikaan viihdy tasangolla, sillä täällä on aivan liian vähän yhtään mitään. Nyt olen kuitenkin niin hyvällä tuulella, että edes se, ettei mitään ole yhtään missään, ei juurikaan haittaa. Tai siis ollenkaan. Se ei haittaa ollenkaan. Sillä nyt on kesä. Kesäkesäkesäkesäkesä.
"KESÄ!" karjaisen ja säikäytän kitukasvuisen pensaikon suojista pienen lintuparven pakoon.
"Sori!" huikkaan tipujen perään ja jatkan laukkailua.

Niin, tänään on yksi ensimmäisistä lämpimistä päivistä täällä Caralian pohjoisosissa. Lumihevosten maille kesä tuntuu tulevan viiveellä, tai ehkä minä vain kuvittelen. Mutta täällä tasangolla myös merituuli hidastaa kesän tuloa, ja minä pidän kesästä, enkä tahdo että sitä viivytetään! Voisin elää ikuista kesää, vaikka toisaalta kaipaisin kyllä talvea. Ja syksyä. Ja kevättä. Ehkä en sittenkään voisi elää ikuista kesää. Höh.
"Didadadadum, dadadididam, duppiduppidadadaa, diipadaapaduu!"

Välillä hämmästytän itseänikin hyväntuulisuudellani, mutta minusta on kuitenkin paljon kivempi olla hyvällä tuulella, kuin huonolla. Olen kyllä aika harvoin huonolla tuulella, mutta olen kuitenkin. Eikä se ole kivaa. Erityisen kamalaa on tavata muita hevosia, jotka ovat pahalla tuulella. Niin se on. Ajatusteni vakuudeksi nyökkään pontevasti ja heilautan hyvin pitkää häntääni, joka yhä hämmästyksekseni on melko siisti ja takuton. Se on hyvin hämmästyttävää! Kyllä vain!
"Didadaa, daadaadaadududuuu, dam, dam, dam, didididididididiDIDIDIDIDIDIDIDIDIIIIIIII!!!"
feiarth
 

Re: You are the scar on my tissue

ViestiKirjoittaja Zarroc » 17. Touko 2013 19:33

[huomenia, ja erittäin osuvaa kieltämättä!]

KHIMAIRA

Päässä vähän humisi. Tapaaminen Gameten kanssa oli ollut kaikessa yllättävyydessään myös tavallaan järkyttävä ja en edes tiennyt miksi ihmeessä olin ilmoittautunut halukkaaksi rajavartjian pestiin. Noh, tehty mikä tehty ja tässä sitä talsittiin, pitkin rajapyykkiä jotenkin todella ammattimaisen näköisenä. Vaikka todellisuudessa minulla ei kyllä ollut hajuakaan mitä helvettiä tässä oikein toimitin.

Ilma oli lämmin ja vieno tuulenvire sekoitti jouhiani samaa tahtia kun yritin ravistaa niitä takaisin sijoilleen. Olivathan ne jähmeitä ja kenties vähän takussakin, mutta silti ne liikkuivat rivakasti aivan päinvastaiseen suuntaan, kuin mitä olisin halunnut. Ravistin päätäni ärtyneesti ja seisahduin hetkeksi kuuntelemaan. Olin kuulevinani jonkinasteista hyminää tuulen mukana, kenties jopa laulua, mutta annoin asian olla. Ehkä kuulin omiani, tai vähintäänkin toivoin niin.
Mutta heti, kun olin päässyt metsästä ulos - tajuten varsin selvästi että olin ylittänyt rajan jo aikoja sitten -, saatoin nähdä vain kohti laukkaavan hevosen.

Kyllä vain, toinen laukkasi, nauroi ja lauloi. Voihan nyt helvetti.
Toinen vaikutti aivan sekopäiseltä ja minun teki mieli suurinpiirtein juosta karkuun, mutta pysähdyinkin vain paikalleni tuijottamaan kuin lehmä uutta veräjää. Tästä ei kyllä seuraisi mitään hyvää, en muutenkaan ollut kovin yksi yhteen näiden positiivisten persoonien kanssa, mutta jos vielä näytti tunteensa noin avoimesti...
Minua puistatti, eikä se johtunut tuulesta.

Tuntui, että muutenkin jo vähän väärällä jalalla alkanut päiväni vieri kuin kivi väärään suuntaan. Ärtyneesti luimistin korviani ja siristin silmiäni, ottaen hieman tanakamman asennon. Jos toinen nyt oikeasti yritti juosta ylitseni, niin minähän en tosiaankaan väistäisi.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: You are the scar on my tissue

ViestiKirjoittaja feiarth » 28. Touko 2013 13:47

[Note taitaa olla Khimairan pahin painajainen ;D]

"Dududum, dududum, dududum", hyräilen iloisesti laukkani tahdissa. Tunnen nämä maat, joten ummistan välillä silmäni ja annan vain mennä. Jos jokin olisi muuttunut, esimerkiksi yksikin kivi siirtynyt väärään paikkaan, kaatuisin varmasti nenälleni sillä siunaamalla sekunnilla. Toivon siis totisesti, että mitään ei ole tapahtunut.. Alan murehtia liikaa ja avaan silmäni yhä hyräillen.

Kestää hetki, ennen kuin tajuan näkemäni. Ihan vähän matkan päässä minusta seisoo hevonen, suoraan minun reitilläni, ja näyttää siltä, ettei aikoisi väistää. Silmäni laajenevat lautasen kokoisiksi tai ehkä jopa suuremmiksi, tajuan nimittäin etten kykenisi enää hidastamaan ennen toista.
"Kääääääääh!" rääkäisen ja teen ensimmäisen asian, joka mieleeni juolahtaa. Hyppään sivuloikalla matalaan pusikkoon. Jos olisin hypännyt toiselle puolelle, olisin ehkä vielä jaloillani. Sen sijaan raajani sojottavat jokaiseen ilmansuuntaan ja syljeskelen suustani lehtiä ja heinää ja hiekkaakin.
"Ei sattunut!" hihkaisen kuin rauhoitellakseni itseäni, en niinkään toiselle sanojani osoittaen.

Kun saan itseni kasattua, nousen ylös ja mulkaisen muukalaista.
"Tuo on aika vaarallista", sanon ja kurtistan lyhyesti kulmiani. Sävyni ei ole mitenkään erityisen kiukkuinen tai muutakaan, lähinnä vain kiltin huomauttava. Kömmin pusikosta ja ravistelen turkkiani antaumuksella. Mielessäni alkaa jälleen yksi laulu elää, ja hyräilen sitä hiljaa samalla kun odotan, että toinen tekisi tai sanoisi jotain.
feiarth
 

Re: You are the scar on my tissue

ViestiKirjoittaja Zarroc » 18. Kesä 2013 15:58

[se voi olla totta... 8"DD]

Huomaan toisen silmien laajenevan ennen kuin hänen aivotoimintansa ilmeisesti alkaa raksuttaa, suu avautuu ja sieltä pääsee rääkäisy, joka saa minut luimistamaan korviani entistä syvempään. Mikä näitä kummajaisia vaivasi, aina piti olla huutamassa? Toinen kuitenkin hyppää viime tingassa pois, kun tajuaa ilmeisesti etten ole liikuttelemassa ahteriani yhtään mihinkään tästä kohti. Hän päätyy hienolla ilmaloikalla keskelle heinikkoa syljeskelemään lehtiä suupielistään. Hihkaisu ei kirvoita minussa mitään muuta kuin vähän lisä-ärtymystä.

Lopulta hän nousee ylös ja mulkaisee minua, alkaen mäkättää tekoni vaarallisuudesta.
"Kukaan ei käske juoksennella sekopäisenä pitkin peltoja", sanon lopulta kyllästyneellä sävylläni, toista katseellani mittaillen. Hänen sävynsä ei ollut yhtään niin ärtyisä kuin minulla oli ollut, lähinnä aika ystävällinen. Hän ravistelee itseään ja hyräilee mennessään, minua alkaa pikkuhiljaa oksettaa toisen suorastaan ilmanpaineen mukana naamalleni hönkivä positiivisuutensa. En kuitenkaan sano asiaan mitään, katselen häntä vain syrjäkarein kulmieni alitse, osaamatta päättää pitäisikö häipyä paikalta nyt vai heti.

Lopulta huokaisin, ottaen jo yhden askeleen menosuuntaani. Muutin kuitenkin taas mieleni sekunnin sadasosissa ja kirosin itseäni hartaasti, mutta en kuitenkaan voinut olla katsahtamatta oria.
"Miksi sinä muuten edes nelistit kuin tuli hännän alla ympäriinsä?"
Viimeksi muokannut Zarroc päivämäärä 19. Kesä 2013 11:32, muokattu yhteensä 1 kerran
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: You are the scar on my tissue

ViestiKirjoittaja feiarth » 18. Kesä 2013 23:02

En edes yritä peitellä loukkaantumistani kuullessani tamman sanat. Hän ei ymmärtäisi, ei ikinä. Jos on kerran minun syyni, että meinasin häneen törmätä. Siis täällä, puoliautiolla saarella, jolla tapaa harvoin ketään. Saati sitten täällä tasangolla. Ei, hän ei ymmärtäisi. Ei ymmärtäisi edes juoksemisen hienoutta. No, en jaksa kuitenkaan pitkään olla loukkaantunut, sillä minulla on tänään aivan liian hyvä päivä sellaiseen. Ehei, en todellakaan antaisi hänen pilata hyvää tuultani.

Joten siinä me sitten seisoskelemme, kumpikin vähän sillä asenteella, että toisen seura ei oikein kiinnostaisi. Kumpikaan ei kuitenkaan liiku pois. Kunnes.. jaa ei, ei vieras tamma sittenkään lähde. Olisi vain lähtenyt. Kurtistan kulmiani omalle ajatukselleni. Milloin minusta tuli niin... niin... kyyninen? Edessäni seisoo tamma, eikä totta puhuen ollenkaan hullunnäköinen, vaan juuri sellainen kaunis tamma, ja minä vain toivon, että hän lähtisi pois. Mikä minuun on mennyt? Minähän rakastan tammoja! Ja vähän pelkään, kieltämättä. Kaiken kohtaamani jälkeen se lienee vain oman hengen varjelua olla hieman varpaillaan tammaolentojen lähellä. Niin.. nuo vieraan silmät ja olemus jotenkin huokuvat jotain sellaista, joka saa niskakarvat nousemaan pystyyn. Älä ole ilkeä, minä haluaisin vain vähän nauttia seurasta...

Sitten se puhuu, koska päätti ilmeisesti, ettei lähdekään. Ainakaan vielä. Huulilleni nousee hymy, vähän varautunut, mutta hymy kuitenkin.
"Minulla on hyvä päivä. Silloin juoksentelen ja laulelen. Näitä päiviä ei ole nykyään turhan usein", sanon sitten kuin olkiani kohauttaen ja hälläväliä-asenteella. Niin se vain menee. En ole enää niin nuori ja huoleton. Olisinkin.. Ja minä kaipasin pilvijuomaani.
feiarth
 

Re: You are the scar on my tissue

ViestiKirjoittaja Zarroc » 01. Joulu 2013 18:55

[... 8"DDD mä en voi ku nauraa koska voi jestas. anteeksi.]

Kuullessani orin vastauksen, halusin sylkäistä maahan ja pyöritellä silmiäni. Tyydyin vain siihen viimeiseen ja katselin sen jälkeen häntä sen näköisenä, että toisen oli pakko olla hullu.
"Kun minulla on hyvä päivä, en listi jokaista vastaantulijaa", tuhahdin hieman kireästi, vaikken edes tiennyt miksi sanoin tämän. Jos nyt mietittiin tarkemmin, niin mihin ihmeeseen toinen oli edes menossa? En ollut nähnyt häntä koskaan ennen - mikä ei kyllä ollut ihmekään kun olin niin erakkoluonne -, mutta silti hän juoksenteli täällä ihan onnessaan. Yleensä näistä sekopäistä sai kuulla jonkin puskaradion kautta kumminkin.

"Mihin olet edes menossa? Ei kai nyt hyvänäkään päivänä voi olla niin kiire että pitää juosta?"
Ei minua oikeastaan kiinnostanut, jos nyt totta piti puhua, mutta kai sitä saattoi jonkinlaista keskustelua yllä pitää. Toinen kyllä vaikutti sille, etten haluaisi tutustua yhtään paremmin, mutta eipä täällä oikein pakopaikkaakaan näkynyt näppärästi mailla eikä halmeilla.
Pidin kuitenkin asentoani itsepäisen varautuneena ja korvia hieman luimulla, en halunnut näyttää liian leppoisalta. Muuten hän saattaisi vaikka heittäytyä liian tuttavalliseksi ja sitä en tosiaankaan halunnut.

Seurasin katseellani maastoa hetken, mutta en löytänyt mitään mielenkiintoista. Miksi kaikki kaikkosi silloin, kun halusin palavasti häipyä jostain tilanteesta? Oikeasti kutkutti vain pinkaista karkuun, mutta jökötin itsepäisesti paikallani ja odotin, että ori itse pistäisi töppöstä toisen eteen ja häipyisi. Ehkäpä hän sillä kertaa juoksisi jonkun muun yli.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: You are the scar on my tissue

ViestiKirjoittaja feiarth » 27. Joulu 2013 17:49

Minun hymyni ja hyväntuulisuuteni ei selvästi ole millään lailla tarttuvaa laatua. Toinen nimittäin pysyy happamana, vaikka aloin jo hiljaisesti hyräilläkin odottaessani tämän reaktiota. Sain sellaisen reaktion, että olepa ori kunnolla tai käyn pusikon puolella oksentamassa. Vaikka tottahan tiesin, etteivät hevoset voi oksentaa, mutta kuvainnollisesti siltä minusta tuntui, että toinen ei oikein arvostanut iloisuuttani.

Hyvä tuuleni alkaa vähitellen hiipua, sillä suustani pääsee tuhahdus vastineena toisen sanoille.
"Jos nyt ihan totta puhutaan, niin minä en listinyt ketään, eikä tilanne olisi ollut edes lähellä, mikäli neiti ei olisi päättänyt itsepintaisesti jökähtää keskelle tietä!" äänensävyni on vielä ystävällinen, mutta olen löytänyt jostain aimoannoksen sisukkuutta ja päättäväisyyttä, sillä kerrankin pidin puoliani.

"En minä mihinkään erityiseen paikkaan ole menossa. Ja vaikka olisinkin, tuskin se sinua kiinnostaisi. Haluan vain pitää kuntoani yllä, lisäksi minusta on mukava juosta", sitäkään toinen tuskin ymmärtää, mutta sitä en enää uskalla sanoa ääneen. Rajat ne ovat minunkin rohkeudellani.. Ja itse asiassa aika tarkat rajat, sillä tunnetusti minua alkoi pelottaa helposti. Nyt olin kuitenkin vielä toistaiseksi liian hyvällä tuulella pelkäämiseen.

"Niin, että miksi neiti seisoi keskellä polkua, vaikka hyvin näki ja kuuli minun tulevan?" kysyn sitten palauttaen pienen hymyn huulilleni. Hymy ei liittynyt milläänlailla tilanteeseen, joka ei ollut miellyttävä tai hauska tai mitään. Kunhan hymyilin. Huvikseni, sellainenhan minä olin.
feiarth
 

Re: You are the scar on my tissue

ViestiKirjoittaja Zarroc » 15. Tammi 2014 20:17

Toisen hyräily ärsytti minua, mutta päätin olla välittämättä siitä. Korvani kyllä vääntyilivät itsepäisesti luimulle, joka kertoi varsin hyvin, etten sietäisi kauaa toisen iloista olemusta.
"En väittänytkään", tuhahdin. Niin, en ollut sanallakaan sanonut, että hän olisi ollut listimässä yhtään ketään. Mitä nyt juoksi kuin päätön kana ympyrää. Hänen seuraavakaan vastauksensa ei kiinnostanut minua sen suuremmin, halusin äkkiä hyvin kauas orista.

"Jaahas", totesin tympeällä äänensävyllä, toista äkeästi mulkaisten. Juoksisi nyt vaikka johonkin puuhun tuosta sitten, kun ei kerran sen kummempaa saa aikaiseksi kuin turhanpäiväistä vinkunaa. Lopulta hän hymyili pienesti, esittäessään minulle kysymyksen.
"Ajattelin, että osaisit ehkä hidastaa, mutta tietysti kauhalla on paha hämmentää siitä, mitä on lusikalla annettu."

Viittasin tietysti hänen upeaan aivotoimintaansa, joka ei tällä hetkellä ainakaan loistanut kovin kirkkaalla lampulla minun näkökenttääni. Tuntui, että ori oli vähintäänkin hullu, ellei sitten aivan järjiltään. Kuka muu kuin mielipuoli juoksentelisi pitkin puskia päivät pitkät, kun voisi ihan hyvin käyskennellä rauhallisestikin, vaarantamatta kanssaolijoiden henkeä?

Tuollainen iso hevonenkin kun jyräsi kohti, siinä lentelisi raajat ja kaikki muutkin.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: You are the scar on my tissue

ViestiKirjoittaja feiarth » 02. Helmi 2014 17:53

"Vähän siihen malliin tunnuit vihjailevan", sanon vielä pää kallellaan, melko neutraalilla äänellä. Vaikka samantekevää se kai olisi, vaikka olisin yhden äkäpussin tästä maailmasta pois listinytkin. Kadun välittömästi ajatuksiani, ei tuo ole tapaistani, ei, ei lainkaan. En minä haluaisi ketään listiä. Enää. Tai en minä koskaan sitä halunnut, se oli puhdas vahinko. Mutta totta oli, että toinen oli täysin vailla empatiakykyä!

"Eipä täällä ole viime aikoina näkynyt ketään, joiden vuoksi joutuisi äkkipysähdyksiä tekemään. Ja neiti on hyvä ja lakkaa syyllistämästä minua, sillä ellet huomannut, niin minä väistin ja hyppäsin sinun vuoksesi tuonne puskaan. Ajattelin, että eihän sitä kauniin tamman päältä sovi juosta, mutta jos totta puhutaan, niin", pidän pienen tauon. Olen jälleen saanut jostain kummallisen puuskan itsevarmuutta, ehkä se johtui tästä hyväntuulisuudestani. Olin myöskin kyllästynyt ainaiseen pompotteluun, loputtoman kyllästynyt. Oli se kumma, jos ei saanut juoksennella vapaasti.
"Taidat olla vähän itsetuhoinen? Tajuatko, että jos en olisi hypännyt sivuun vaan jyrännyt ylitsesi, olisit pannukakku tällä hetkellä!?" vaihdan sitten aihetta. Jatkan yhtä päättäväiseen sävyyn edelleen, rauhalliseen ja säilytän pienen hymyn huulillani koko ajan.

Minusta tuntuu, että tuhlasin aikaa mokoman hapannaaman kanssa, kun ei se kuitenkaan ymmärtäisi minun kantaani. Eivät tuollaiset elämäänsä kyllästyneet äkäpussit koskaan ymmärtäneet, että jollain saattoi olla hyvä päivä tai että jotain saattoi tehdä ihan vain silkasta ilosta. Taisi koko ilon käsite olla tuntematon koko tammalle. Tuhahdan ja sitten värähdän pienesti. Pelottava ajatus sellainen ilottomuus!
feiarth
 

Re: You are the scar on my tissue

ViestiKirjoittaja Zarroc » 03. Helmi 2014 17:52

Tuhahdin hieman, ympärilleni kyllästyneesti vilkuillen. Toisen sanat eivät kyllä olleet mistään kotoisin, luulotautinen hän oli. Kuuntelin häntä kuitenkin puolella korvalla, mutta ilmeisesti toisella ei ollut mitään järkevää sanottavaa suuntaan taikka toiseen.
Pian kuulin kysymyksen itsetuhoisuudesta, se sai minut hymähtämään ja katsahtamaan kylmästi oriiseen.
"Eipä se minua olisi niinkään kiinnostanut", totesin sitten tyynellä sävyllä. "Olisit antanut mennä vain."

Sitten tein sen, mitä en yleensä näissä tilanteissa tehnyt. Katsahdin toiseen kerran, nyökkäsin jäyhästi, käännyin ympäri ja kävelin pois. Minua väsytti taas ja halusin kotiin ennen kuin pimeä laskeutuisi. Olisin normaalitilanteessa käynyt todennäköisesti toisen päälle ja mukiloinut niin kauan, että hän olisi suostunut ottamaan sanansa takaisin.
Mutta ei nyt. Hän oli isompi ja minua ärsytti kaikki vähän liikaa. En vain ollut sillä tuulella, että puhaltelisin muista ulos turhaa iloista ilmapiiriä.

Kun olin poissa orin näköpiiristä, nostin ravin ja sitten aggressiivisen laukan. En jaksanut enää vain seista paikallani ja minusta alkoi pikkuhiljaa tuntua sille, ettei tässä kertakaikkiaan ollut mitään järkeä. Eikö tällä saarella ollut ketään, joka olisi ymmärtänyt mielenmaisemaani edes jotenkin?

Äreästi korvat niskaan liiskaten jatkoin juoksuani kovempaan tahtiin, kaviot maata syöden.

KHIMAIRA POISTUU.
Olisi varmaan mennyt turpajuhliksi enkä jotenkin jaksanut alkaa Mirhalla listimään ketään.. 8'D Kiitokset pelistä, pelataan toistekin jotain! ^^
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: You are the scar on my tissue

ViestiKirjoittaja feiarth » 04. Kesä 2014 21:44

//Jospa kirjoittaisin sen lähtöviestin tähänkin viimein. Ei tarvitse tämän takia koostaa Casariin enää uudeestaan!

Saan kysymykseeni vastaukseksi kylmän katseen, mutta siinäpä tuijottaisi, antaa palaa vaan, ei tunnu missään! Oho, mistäköhän tämä rohkeus nyt kumpuaa, ehkä olinkin itse vähän itsetuhoinen? Sitten tamma vastaa, ettei olisi haitannut, vaikka olisin jyrännytkin. Naurahdan lyhyesti ja hiljaa. Niin varmaan. Niin ne aina sanovat, hakevat kai huomiota, mutta kyllä tämäkin tamma sellaisen metakan juoksemisestani nosti, että tuskinpa vain olisi ollut ihan sama jyrätä hänet. Mutta esittäköön vain kylmää ja tunteetonta, mikäli kuvitteli sillä jotain saavuttavansa.

Itsevarmuuteni oli ihan pilvissä, täytyisi nauttia tilanteesta, sillä tämä tuskin tulisi toistumaan, mikäli itseäni yhtään tunnen. Ja tunnenhan minä, olen asuttanut tätä ruumista jo aika monta vuotta! Ryhtini kohentui ja olin valmiina tamman viiltäviin sanoihin. Niitä ei kuitenkaan tullut, vaan toinen suorastaan mulkaisi minua, nyökkäsi ja lähti pois. Mieleni teki huudella toisen perään vaikka mitä, mutta onnistuin ehkä ihan oikeassa kohdassa hillitsemään itseni. Itsevarmuudesta viis, tuo olisi varmasti mukiloinut minut henkihieveriin!

Näytän hetken hämmentyneeltä ja vain seison siinä itsekseni. Ravistan lopulta päätäni ja käännyn suuntaan, jonne olin alunperinkin matkalla. Nostan paikoiltani laukan ja alan hyräillä vauhtini kiihtyessä samalla.

Note poistuu.

//Kiitosta, ei Note oo niin helppo, miltä vaikuttaa, sillähän on yks tappokin tilillään ;D
feiarth
 


Paluu Tasankotilkku

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron