Hän ampuu minut alas

Suhteellisen avaraa aluetta, joka sisältää jokusia puita, luolia ja jonkun verran heinääkin. Tämä tasanko on aavistuksen saaren muita tasankoja kitukasvuisempi ja viileämpi, sekä talvisin tasankotilkun peittoaa paksu lumikerros. Syötäväksi tältä alueelta kelpaavat paremmin kuin hyvin kaikki heinät ja useampien puiden lehdet tai muut kasvit.

Hän ampuu minut alas

ViestiKirjoittaja Mwjan » 13. Huhti 2014 20:35

(Zarr kera enkelin)

Barbarian

Viimeksi aallot olivat nuolleet hänen kirjavaa kehoansa, mikä oli saanut orin nousemaan nopeasti jaloilleen. Tyhjyyden täyttämä tunne sai sen huutamaan parasta ystäväänsä, mutta vastausta ei kuulunut. Se oli yksin uudessa paikassa vailla opastusta. Kirjava ei kyennyt luottamaan itseensä, eikä ympäristöön. Kaiken tämän uuden jälkeen se oli vaeltanut pelokkaana tuntien vain maaston vaihtuvan hiekasta karkeaksi nurmikoksi.
Väistämättä sen turpaan tuoksahti luonnon uusia hajuja. Uhkaa ei ollut, eikä juuri mitään muutakaan. Vain korvissaan se kuuli tuulen vinkuvan. Oli todella hiljaista ja sen tummat korvat olivat painuneet niskaa vasten. Askeleet olivat epävarmat ja häntä rajusti taivutettu takajalkojen väliin. Se hiipi tietään eteenpäin.

Niin varovasti kuin se pystyi kävelemään arvaamattomassa maastossa, se pärjäsi yllättävän hyvin. Oli kuitenkin liian aikaista sanoa yhtään mitään, kunnes se kolautti etujalkansa suureen kiveen. Kirjava horjahti ja kävi polvia myöden maassa. Sen pää raapaisi vasten karkeaa tasankoa, mutta pian se ponnisti itsensä ylös.
Se puhkui ja puhisi, pelko kasvaen hänen sisällään. Tämä oli suuri askel lähteä yksin vaeltamaan. Eihän kirjava tiennyt, mitä oli vastassa tai mitä tulisi olemaan vastassa.
Mwjan
 

Re: Hän ampuu minut alas

ViestiKirjoittaja Zarroc » 13. Huhti 2014 20:45

CHERISA

Liikuin tasangolla melko kirein liikkein. Suoraprofiilinen pääni oli korkealla, korvat käännettyinä sivuille ja näytin varmastikin siltä, kuin etsisin jotain. Ja niinhän minä etsinkin, jälleen jotain tekemistä, jotain uutta, mikä veisi tämän kaiken pois minulta.
Pitkät, matkaatavoittavat askeleeni veivät minua vain suoraan eteenpäin, en tiennyt lainkaan minne olin menossa. Olin vaeltanut jo viikkoja, käynyt tyynesti koko saaren läpi.
Olin laskenut askeleita, puita, maamerkkejä ja muuta sellaista. Tiesin montako samanlaista aluetta tällä saarella oli, tiesin moneenko osaan ne oli jaettu ja tiesin myös, miksi minua ei minnekään kaivattu.

En ollut tavannut sen hapsujalkaisen tapauksen jälkeen ketään, joka olisi uskaltanut jäädä lähelleni. Olin suorastaan väijynyt muita pimeimmissä kolkissa, en kaivannut juurikaan seuraa.
Mutta nyt, minusta tuntui, että tarvitsin lisää tietoa.

Kuin tilauksesta korviini kantautui askelten ääni ja siirsin sulavasti askellajini siitä kaikkein nopeimmasta takaisin käyntiin. Nykäisin pääni normaaliin asentoonsa, niin, että jäntevä niskani taipui hieman äkäiselle kaarelle.
Tummanharmaat silmät suunnattuina kohti tulevaan oriiseen askelsin eteenpäin, jäätyäni kiinni siihen samaan tunteeseen, minkä kannukset kyljissäni olivat tuottaneet. Käyntini oli edelleen samanlaista, korkeaa ja tasatahtista, voimakasta. En minä nähnyt enää mitään muuta mahdollisuutta kävellä.

Tullessani lähemmäs tätä toista, silmäni kapenivat vaarallisesti ja korvani siirtyivät luimuun. Se näytti oudon horjuvalle, mikä sitä vaivasi?
Samassa tajusin, että orilla ei ollut lainkaan silmiä.

En pysähtynyt, jatkoin eteenpäin ja odotin, milloin joku käskisi minua seisahtumaan.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Hän ampuu minut alas

ViestiKirjoittaja Mwjan » 14. Huhti 2014 19:45

Vähän sen kasvot ja polvet olivat värjäytyneet vaalean ruskeiksi kuivasta tasangosta. Se yritti katsella ympärilleen ja kuunnella. Näkyvyydestä ei kuitenkaan voitu sanoa yhtään mitään. Pää heilui puolelta toiselle, maahan ja taivaalle. Se imi seraimiensa kautta ilmaa keuhkoihinsa asti ja yritti parhaansa mukaan tavoitella toivomusta siitä, missä oikeasti oli.
Siinä hetken aikaa ihmetellessään se kuuli vaimeita, lähestyviä askelia. Se sai korvat painumaan niskaa vasten ja perääntymään vielä enemmän. Koko kirjava keho jännittyi kauttaaltaan, mutta pieni rohkeus nostatti sen korvat eteenpäin.
"Kuka siellä?!", se sanoi suureen sävyyn. Äänensävystä kuuli pelon ja epävarmuuden. Ne taisivat ajaa täysin samaa asiaa. Jalat takertuivat tukevammin maata vasten ja se yritti tyhjällä katsellaan tavoitella vierasta, joka selvästi vain lähestyi.

"Pysähdy! Älä tule lähemmäksi!", se huudahti ja painoi korvansa luimuun uudelleen. Barbarian ei halunnut toisen lähestyvän yhtään enempää, mutta eihän tämä voinut taata että se pysähtyisi. Se saattoi olla kuka tahansa, kiltti tai paha, mutta hevonen se oli, hajusta sen tunnisti.
Mwjan
 

Re: Hän ampuu minut alas

ViestiKirjoittaja Zarroc » 15. Huhti 2014 17:49

Minä jatkoin marssimista nähdessäni toisen jännittyvän kauttaaltaan ja lopulta huutavan, kuka siellä? Mitäpä siihen olisi voinut vastata?
Lähestyin häntä jatkuvasti tasatahtia, vaikka en oikeastaan tiennyt mitä halusin tästä ilmiselvän sokeasta elukasta. Tuskin se ainakaan enempää tiesi kuin minä, mutta aina kannatti ottaa selvää.

Samassa kuulin selvän pysähtymiskäskyn.

Hämmennyin.
Ei minua kukaan noin heiveröisen oloinen ollut ikinä käskenyt pysähtymään. Uhma sisälläni kasvoi, mutta sotilas otti sen hallintaan ja seisahduin täsmälleen siihen paikalleni, asetin kavioni riviin ja jäin kireässä asennossa odottamaan lisäystä.
Tutkin katseellani tätä oria, meillä oli välimatkaa suurinpiirtein kolme tai neljä hevosenmittaa. Se oli omituisen värinen, minua jonkun verran pienempi, mutta rutkasti leveämpi.
Selvästi työhevonen.

Takareisieni lihakset nytkähtivät hieman, en pystynyt rentoutumaan tässä asennossa. Ei se ollut ikinä onnistunut, mutta olin jo tottunut siihen.
"Kuka sinä olet minua käskemään?" Kysyin lopulta itsevarmalla, hieman korkealla sävyllä. Ääneni ei ollut ikinä madaltunut kovinkaan paljoa, mutta siitä kuuli selvästi, minkäsorttinen olin.
Varsinkin nyt, kun en tiennyt, miksi hän minua käski pysähtymään.

"Onko sinulla minulle tehtävä?"
Kysyin lopulta sotilaallisen mekaanisesti, korvat edelleen luimuun taipuneena. En osaisi toimia, ennen kuin saisin vastauksen.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Hän ampuu minut alas

ViestiKirjoittaja Mwjan » 26. Huhti 2014 16:01

Paniikki kuin kimposi raivolla ulospäin huutaessa. Tuntui että ensimmäiset huudot eivät auttaneet ja kun viimeisen kerran tämä huusi, myös askeleet olivat loppuneet. Kirjava pystyi hengittämään syvään ja hetkeksi aikaa rauhoittumaan. Vieras avasi suunsa.
Kirjavan korvat kääntyivät eteenpäin, sitten taaksepäin. Ne tasapainoilivat epävarmuuden ja kiinnostuksen välissä.

"Et saa tulla lähemmäksi", se sanoi tomerasti toisen esittämälle kysymykselle. Ori ei halunnut ketään tuntovierasta lähelleen. Ei ainakaan tuollaista, joka törkeästi vain uhmasi ja lähestyi. Esittäytyminen olisi ollut kohteliasta, mutta ei tammalle. Ori olisi halunnut kääntyä ympäri ja lähteä juoksuun, mutta hän ei ollut tietoinen maastosta ja siitä mihin jalkansa laittaisi. Apollon seurassa hän pystyisi laukkaamaan vaikka maailman ääriin, turpa kiinni sen hännässä ja seuraten. Apolloa ei kuitenkaan ollut, joten hänen ainoa keinonsa oli pysähtyä.
"Minulla ei ole sinulle mitään muuta kuin poistua", hän sanoi äänessä pieni värähdys pelkoa. Barbaarilla ei ollut mitään tehtävää tuolle tunkeilevalle tammalle. Ei edes tullut mieleenkään kysyä sen nimeä.

Barbaari peruutti hitaasti tunnustellen mihin jalkojaan laittoi. Askeleet kävivät hitaasti tunnustellen ja tuntui siltä, kuin ne olisivat osuneet joka ikiseen kiveen tältä alueelta. Hänellä ei ollut minkäänlaista asemaa. Ei taistella, ei paeta. Hän oli paikoillaan.
"Mitä virkaa sinulla on olla täällä?", hän puhui tasaiseen sävyyn. Oli ehkä liian rohkeaa lähteä kilpailemaan sanoilla vieraan kanssa.
Mwjan
 

Re: Hän ampuu minut alas

ViestiKirjoittaja Zarroc » 28. Huhti 2014 20:49

Ori ei vastannut kysymykseeni, hän vastasi ohitse ja pilkka vilahti silmissäni. Pysyttelin kuitenkin ilmeettömänä, vaikka viha ja kapina velloivat sisälläni.
Työhevonen jatkoi pian vastaustaan, se ei suinkaan rauhoittanut minua. Hän pelkäsi selvästi.
Nakkelin niskojani ärtyneenä, en voinut edelleenkään liikkua.

Minulla menisi alle viisi sekuntia saada hänet kiinni, kun hän lähtisi karkuun. Minulla kestäisi alle kolme sekuntia nujertaa hänet.
Lihakseni värähtelivät odotuksesta, mutta harmaat silmäni olivat kiinnityneet laskelmoivina oriiseen.
"Jollei sinulla ole minulle tehtävää, miksi käskit pysähtymään?"
Kysyin lähes tyyntä sävyä hakien, vaikka ori kuuli selvästi kärsimättömyyteni. Kukaan, ei koskaan ollut pysäyttänyt minua vain käskeäkseen poistumaan.

Ori peruutti, korskahdin jo selvästi, toinen vahvoista etujaloistani löi maata moneen kertaan levottomasti.
Hän kysyi minulta kysymyksen, joka lopetti hetkeksi alkavan hulluuden, vaikka häntä viuhtoikin edelleen pitkin lautasiani.
"Ei mitään, ennen kuin minulle annetaan tehtävä." Vastasin lähes nöyrästi, enemmän kärsivällisesti, niskani taipui uudelleen kaarelle.
Korvani kääntyivät luimuun.

"Onko sinulla minulle tehtävä?"
Toistin kysymykseni vaarallisella sävyllä, tummanharmaat silmät salamoiden.
Ei montaakaan askelta, vaikka työhevonen kuinka peruuttaisi.

Ei paljoakaan aikaa, minulla oli kaikki aika maailmassa.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Hän ampuu minut alas

ViestiKirjoittaja Mwjan » 06. Touko 2014 21:47

Olemattomalla katsellaan hamuten ympäristöä, ollen järkyttävässä sekasorrossa itsensä ja koko tilanteen kanssa. Vaikka mitä kirjava sanoikin, sai tämä vastalauseiksi kaikkea muuta mitä oli toivonut. Niin mitä? Kuka tämä vieras mahtoi olla? Eikö sille mennyt jakeluun, että tämä ei halunnut toista lähelleen? Ja mikä ihmeen tehtävä?
"Mikä tehtävä?", hän kysyi hämmästellen. Halusi sen sanoa ääneen, mutta vastausta hän ei varmaan tulisi sen selvempenä saamaan kuin tähäänkään asti.

"En todellakaan ymmärrä mistä puhut", kuin yhtä suurta kysymysmerkkiä toistamiseen. Mitä ihmettä kirjavan pitäisi tässä tilanteessa tehdä? Hän oli miettinyt kaikki vaihtoehdot jo lävitse, mutta ei löytänyt sitä oikeaa. Voi hyvä luoja, auttakaa nyt joku!
Leveäkavioinen ori peruutti. Hän ei halunnut jäädä tähän tuhlaamaan aikaansa tuon hullun kanssa. Eihän sitä hulluksi olisi saanut leimata, mutta juttu alkoi haiskahtaa jo vaaralliselta. Pystyi jopa aistimaan, kuinka kiivaaksi tuo vieras oli muuttunut ja orin olemus jännittynyt entisestään.

Se kääntyi ympäri pienen keulimisen kautta ja lähti reippais askelin pois tuon vieraan luota. Parempaa askellajia hän ei itselleen saanut. Kaviot kävivät kiivaasti vasten maata, tunnustellen. Hyvä ettei siihen kaatunut uudelleen, mutta pelko kimosi orista ylospäin. Kirjava painoi takamustaan alaspäin, häntä koipiensa välissä kuin rakkikoira ja pelkäsi, koska vieras tarttuisi hänen takamuksestaan.
Mwjan
 

Re: Hän ampuu minut alas

ViestiKirjoittaja Zarroc » 01. Kesä 2014 19:14

Orin sävy oli selvästi hämmästynyt, minä en välittänyt.
"Tehtävä." MInä ärähdin nyt selvästi kärsivällisyyteni menettäneenä.
"Kukaan, ei koskaan, ole minua käskenyt pysähtymään, ellei minulle ole tehtävää!"
Paasasin yhtäkkiä paljon korkeammalla, ärhäkällä sävyllä. En liikahtanut edelleenkään paikaltani, etuseni kuopi maata lähes vauhkosti.

Samassa ori lähti peruuttamaan. Se oli minulle kuin selvä lähtökäsky nähdessäni hänen kääntyvän ympäri ja lähtevän reippaasti toiseen suuntaan. Kavahdin vihaisesti hirnahtaen eteenpäin ja sain orin kiinni neljällä pitkällä loikalla, tarraten toisen niskanahkaan lähes raivoisasti.
"Mihin oikein olet menossa?" Minä ärisin ravistellen toista kuin rakkikoiraa.

Hän oli melko suuri ja leveä, mutta tuntui kovin heiveröiseltä. En tiennyt missä oikein oli vika, mutta hän ei tuntunut ymmärtävän, että minua karkuun oli turha juosta.
Korvani olivat painuneet luimuun ja hengitin kuumin sykäyksin orin niskaan, sieraimeni värisivät pakonomaisesti.
Minun teki mieli juosta, mutta en lähtisi minnekään, ennen kuin tietäisin, mikä hänen syynsä oli ollut.
"Tehtävä."
Minä sanoin käskevästi, pää nytkähtäen jäykästi ylöspäin.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Hän ampuu minut alas

ViestiKirjoittaja Mwjan » 03. Kesä 2014 15:03

Kirjava kuuli korvissaan vain hokemaa tehtävä. Hän halusi vain kadota paikalta ja unohtaa tapahtunut. Mikään ei tuntunut näin ilkeältä kuin tavata joku mielipuolinen vieras. Tätäkö tämä paikka oli täynnä? Barbarian ei edes osannut sanoa mikä paikka tämä edes oli ja tuskin tuokaan tamma sitä tulisi kertomaan.
Pakokauhun vallassa se yritti raivata tietään eteenpäin, pelko kasvaen persuuksissa asti. Kohta se tarttuisi kiinni, ihan kohta, kohta... Kirjava hoki mielessään ja nielaisi toistamiseen kuin suuria paljoa kurkustaan alas.

Eikä hetkeäkään kun muutamien loikkien kautta vieraan hampaat tarttuivat mustaan harjaan. Säikähtäen se samalla huudahti suureen ääneen ja jäykistyi paikoilleen. Ori saattoi tuntea kuinka toinen oli häntä huomattavasti korkeampi, mutta ei välttämättä suurempi. Jos edes vähäänkään orilla olisi enemmän rohkeutta ja luottamusta itseensä yrittäisi hän taistella jollain tavalla vastaan. Hän oli niin peloissaan ja tietämätön kaikesta, jotenka se pysytteli paikoillaan vapisten, hampaitaan purren. Yhtäkään sanaa ei hän suustaan saanut ulos, vain korvat olivat kääntyneenä visusti taaksepäin.

Tamma piteli rajusti Barbarian niskavilloista kiinni, eikä tämä muuta tehnyt kuin hokenut sitä samaa sanaa. Tehtävä. Pitäisikö orin yhtäkkiä keksiä joku tehtävä hänelle, että pääsisi eroon tästä? Jos tämä valehtelisi ja yrittäisi lähteä karkuun, se saisi toistamiseen tämän sokean kiinni. Toisella oli matkaavoittavat askeleet eikä kirjavalla ollut mitään mahdollisuuksia voittaa tätä juoksemisen suhteen.
"Päästä irti!", se vinkui toisen hampaissa ja yritti kevyesti pyristellä itseään irti, mutta tuloksetta.
"En tiedä mitään mitä tarkoitat", hän sanoi edelleen paniikissa huutaen. Barbaarin oli parasta keksiä jotain asiallista ja pian. Jotain, millä tämä irrottaisi otteensa ja lähtisi tekemään tehtävää, minkä kirjava mahdollisesti keksi kohta päästään.

Barbarian mietti kuumeisesti paniikin vallassa mitä hän voisikaan keksiä. Hän asettaisi itsensä vaaraan huijaamalla, mutta jotain oli keksittävä ja pian.
"Apollo", hän sanoi hiljaa parhaan ystävänsä nimen. Niin hiljaa, että tuskin sitä kuuli kukaan, mutta tamma saattoi, koska hän odotti jotain tehtävää.
"Apollo lähetti minut tänne", tämä sanoi ääni väristen.
Mwjan
 

Re: Hän ampuu minut alas

ViestiKirjoittaja Zarroc » 03. Kesä 2014 17:13

Ori menisi varmaan kohta paniikkiin, mutta se ei minua kiinnostanut. Se ei tempoillut, oli hiljaa paikallaan ja vapisi hieman. Jos minussa olisi ollut säälin hiventäkään, olisin jo jättänyt tämän raukkamaisen kasan rauhaan ja mennyt kiusaamaan jotakuta muuta.
Mutta juuri nyt minun sisälläni velloi suurempi päämäärä kuin pelkkä nahina.

Ori väitti taas, ettei tiennyt mitä tarkoitin. Yritti pyristelläkin, minun hampaani pureutuivat kovempaa toisen harjamartoon. Ärisin hiljaa hampaideni välistä orin korvaan, pysyisi vain paikallaan, sattuisi paljon vähemmän.
Lopulta toinen hiljeni hetkeksi, kunnes kuulin hänen sanovan jonkun nimen.
Apollo?

Kallistin päätäni, välittämättä siitä, että liike viiltäisi toisen niskaa auki.
"Minä kuuntelen", vastasin matalasti, korvat edelleen luimuun painettuina. En päästänyt irti orista, otteeni oli höllentynyt juuri sen verran, että pystyin puhumaan hänelle suupielestäni. Häntäni viuhtominen oli lakannut ja seisoin kuin kivettyneenä paikallani odottamassa, mitä toisella oli asiaa. Oikeastaan minua ei kiinnostanut kuka hänet oli tänne lähettänyt, minua kiinnosti, olisiko hänellä tarjota minulle tehtävää.

Jos ei olisi...
Korskahdin jälleen hieman, pää nykäisten ylemmäs. Seisoin edelleen kuin naulittuna paikallani, vaikka takajalkani polkivatkin maata levottomasti.
Orin olisi parasta alkaa puhua ja nopeasti, minun kärsivällisyyteni loppuisi pian.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Hän ampuu minut alas

ViestiKirjoittaja Mwjan » 12. Kesä 2014 12:45

Barbaari olisi halunnut vinkua suurempaan ääneen kun tamma kiristi otettaan. Hän puri hampaitaan yhteen purkaakseen tuskaa niskassaan. Kirjava ei voinut käsittää miksi toinen käyttäytyi tuolla tavalla, mikä sitä oikein vaivasi.
Haluten saada toisen vakuuttuneeksi ja päästämään irti, Barbaati keksi valheita. Kun tämä oli sanonut toisen nimen hellittyi ote edes hieman tai siltä se ainakin tuntui. Kirjavan oli pakko nielaista ja tuskan hiki alkoi valua pitkin sen kehoa. Mitä hittoa hän keksisi? Hänen täytyisi käskeä tätä lähtemään kauemmaksi, että saisi itse jotain välimatkaa.

"Apollo", hän sanoi taas.
"Hän.. hän... sanoi minulle, että käski sinun...", Barbaari hiljeni ja yritti olla mahdollisimman nopea puheissaan, koska tiesi toisen hermostuneen aika rajusti ja kärsivällisyys toiselta oli lopussa. Mikä saisikaan tuon kylmäpäisen tamman uskomaan sanomaan ja lähtemään, nyt oli jo kiire. Yritä edes.
"Tasangon laidalla on.. taistelu", oliko taistelu oikea termi? Olisiko se yksi niistä monesta vaihtoehdoista mikä voisi pureutua tuon pääkoppaan. Siltä se näytti, se oli sadistinen ja janosi tehtävää. Tehtävää jota ei ollutkaan.

"S-sinun apuasi tarvitaan", Barbaari puhui minkä ehti ja liikkui hermostuneesti toisen alla, tai ainakin yritti. Etujalka kuopi kevyesti tasangon pintaa ja häntä helahti puolelta toiselle. Hän ei halunnut herättää liikaa hermostuneistuutta vaikka hän oli sitä täynnä.
Mwjan
 

Re: Hän ampuu minut alas

ViestiKirjoittaja Zarroc » 30. Kesä 2014 13:29

"Valehtelet!"
Minä sähähdin orille, nykäisten jälleen kipeästi hänen niskanahkaansa. Silmäni paloivat murhanhimoisesti ravistellessani oria.
"Kuinka hän voisi tietää minusta? Minä en tunne häntä!"
Murisin syvältä kurkustani ja potkaisin oria sääreen. Minulle ei valehdella! Mutta silti... entä jos ori puhuikin totta? Entä jos sittenkin pääsisin tappamaan jonkun?

Silmäni kapenivat hetkeksi ja lopulta korvat luimussa päästin irti orista, perääntymättä kuitenkaan senttiäkään. Hengitin suoraan hänen korvaansa, teki mieli purra se irti, mutta estin itseäni.
"Minä lähden katsomaan." Sanoin tyynellä sävyllä, ammattimaisesti. "Mutta jos, jos en löydä ketään. Sinä kuolet."
Hengitykseni kaikui kiivaana korvissani kääntyessäni ympäri ja vielä kerran toiseen vilkaistuani nostin raivokkaan laukan, joka lähti viemään minua kohti tasangon laitaa.

~ ~ ~

Saavuttuani sinne, missä ori oli sanonut olevan jotain toimintaa, oli suorastaan haudanhiljaista. Se pieni paskiainen oli tosiaan huijannut minua! Se oli valehdellut suoraan päin naamaani!
Tepastelin hetken vauhkosti paikallani, häntäni sivallellessa reisiäni. Pärskähdellen astelin ympyrää miettien, mitä nyt tekisin. Oli minun aikani kostaa, kylmäverinen ei todellakaan tiennyt ketä vastaan oli noussut.

"Juokse vain pikkuinen", mutisin itselleni. "Juokse jo, koska Arkkienkeli lentää pian perässäsi."
Korkean, sadistisen naurun saattelemana käännyin korskahtaen ympäri ja lähdin nelistämään takaisin sinne, missä kylmäverinen oli.
Tai oli ollut, hänen omaksi parhaakseen, hänen kannattaisi olla kaukana silloin kun minä tulin takaisin.

CHERISA POISTUU.
kiitokset pelistä! ^^
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Hän ampuu minut alas

ViestiKirjoittaja Mwjan » 13. Heinä 2014 16:47

Kuin koiranpentu Barbaari vinkaisi toisen otteessa. Se kiristi hampaitaan yhteen niin lujaa kuin pystyi eikä tässä auttanut muuta kuin yrittää kestää se kipu mikä vihloi jo koko selkärankaa pitkin. Kaikki ne puheet eivät tuntuneet uppoavan tuohon mielipuoleen. Tässä kävi jo mielessä, että toinen voisi tappaa tuosta vaan, mitäpä tässä enää miettimään yhtään enempää. Oli tässäkin paikka saapua, tulla ja kuolla.

Mutta ihmeen syystä tämä suostui ja päästi otteensa. Barbaari käänsi sokean katseensa vierasta kohden, yritti tavoitella sen sijaintia ja kuuli, kuinka se lähti suuntaan minkä tämä oli kertonut. Jos tämä huijaisi, palaisi se takaisin ja tappaisi. Sinä aikana oli poistuttava ja vähän äkkiä.
Kun askeleet vaimenivat tomerasti pois tämän kirjavan luota, ei jäänyt vaihtoehtoa kuin lähteä juoksemaan vastakkaiseen suuntaan. Pieni hiki virtasi tämän raskasta kehoa, mutta aikaa ei ollut ja odotella. Pian, helvetti!
Mustat ja suuret kaviot polkivat maata voimakkaasti yrittäen tunnustella mahdollisia kiviä. Olisi pieni virhe, jos kompastuisi, kaatuisi ja olisi taas toisen hampaissa. Sen jälkeen tästä ei jäisi kuin märkä läntti ja valkea karva peittyisi punertavasta väristä.

Huohotus kantautui sen suusta, jossa oli aistin verran kevyttä pelon värähdystä. Se juoksi jalkojaan nostellen ja epätoivoisesti liikkuen, eikä kuullut takanaan mitään ylimääräisiä ääniä. Hän oli onnistunut kadottamaan hullun päällekävijän? Kirjava ei kuitenkaan halunnut huokaista helpotuksesta vaan jatkoi matkaansa niin pitkälle kuin jalat jaksoivat viedä...

Barbaari poistuu.
Barbaari kuolee seuraavalla kerralla... :D
Mwjan
 


Paluu Tasankotilkku

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron