Pimeyden tango

Suhteellisen avaraa aluetta, joka sisältää jokusia puita, luolia ja jonkun verran heinääkin. Tämä tasanko on aavistuksen saaren muita tasankoja kitukasvuisempi ja viileämpi, sekä talvisin tasankotilkun peittoaa paksu lumikerros. Syötäväksi tältä alueelta kelpaavat paremmin kuin hyvin kaikki heinät ja useampien puiden lehdet tai muut kasvit.

Re: Pimeyden tango

ViestiKirjoittaja Maikku » 02. Syys 2010 23:11

Toinen, tuo harmaalaikkuinen johtajani katsoi syvölle silmiini.. kunnei vaan hukkuisi sinne. Minä räpäytin silmiäni pari kertaa ja nyökkäsin tuolle. Olin juuri saanut tärkeän tehtävän, omasta aloitteestani tosin. Hymyilin pienesti. Mitäs vielä, käytäisiinkös lävitse vaikkapa vähän muita tulevaisuuden katsauksia? Kertoisiko Valentino minulle vielä perheestään muuta?

Mutta eij. Tuo kiitteli siitä, että olin hänelle kuin oikeakäsi. " Tietysti minä johtajaani autan, tottakai!" sanoin reippaaseen sävyyn. Minä todellakin tekisin tämän tehtävän huolella, niin huolella ja harkiten kuin suinkaan osaisin. Ja minä kantaisin sen loppuun asti, tapaisin Valentino Isän Pojan toistekin ja hän kuulisi minulta suoraan, kuinka laumalaiset reagoitsivat. Ehkä tämä johtaisi minut jonkin suuremman tehtävän luokse? Olin kyllä tyytyv'inen jo tähänkin. Miten saattoikin olla niin ihmeellistä ja hienoa, että minä, Arago, lähes valkoinen risteytys ori saatoin olla avuksi!

Valentino kiitti. Minäkin kiitin tuota hiljaa kuiskaten. Kumarsin pienesti johtajalleni ja noustessani havaitsin tuon kääntyneen toiseen suuntaan. Toivoin niin paljon, etteivät nämä olisi jäähyvästit. Me tapaisimme varmasti vielä, ennemmin tai myöhemmin. Ja mitä nopeammin hoitaisin tehtövöni, sitä nopeammin voisin mennä johtajani juttusille. Kuin olisin löytänyt itselleni uuden isähahmon, idolin, jonka jäljessä tulla ja oppia! Mutta tällä kertaa en ollut yksin. Minulla oli nyt myös ystäviä ja erittäin tärkeäksi henkilöksi muodostunut Gamette. Voi kuinka minä häntä ikävöitsinkään! Kuinka ihanaa olisikaan tavata tuo ja kertoa kaipauksesta, joka raasti tuolla.. syvällä sisälläni! Ja voi kuinka, kuinka halusinkaan kiitää tuulen lailla hänen rinnallaan! Äkkiä ymmärsin täysin Valentinon huolen omasta vaimostaan. Ja siitä tuli mieleen tehtäväni ja tehtäväni muistaessani käänsin pääni luoteeseen ja lähdin sinnepäin reippaassa ravissa, korvat höröllä ja silmät innostuksesta loistaen. Täältä tultiin, hoi lumihevoset!

ARAGO POISTUU
Maikku
 

Edellinen

Paluu Tasankotilkku

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron