Wanderer dans la nuit

Suhteellisen avaraa aluetta, joka sisältää jokusia puita, luolia ja jonkun verran heinääkin. Tämä tasanko on aavistuksen saaren muita tasankoja kitukasvuisempi ja viileämpi, sekä talvisin tasankotilkun peittoaa paksu lumikerros. Syötäväksi tältä alueelta kelpaavat paremmin kuin hyvin kaikki heinät ja useampien puiden lehdet tai muut kasvit.

Wanderer dans la nuit

ViestiKirjoittaja Michirure » 14. Marras 2010 12:17

¤ Nimi on Ranskaa ja tarkoittaa kulkijaa yössä... Meeba tänne Airininsa kanssa :D ¤

Säväyttävä Holstein-ori potki tyhjää jalkojensa alla, peläten ettei selviytyisi kuivalle maalle. Sillä oli silmät kiinni, se oli vähällä luovuttaa, kunnes yksi sen jaloista polkaisi maata. Se oli rantautunut tasangolle, Lumihevosten alueille. Ori huohotti puolionnellisena ja katsahti maastoa. Aika vaihtelevaa, oikeastaan. Vasemmalla näkyi jäätä ja lunta, oikealla sademetsää ja aavikkoa. Orin nimi oli Aleksanteri. Allu oli täysin tietämätön paikan asutuksesta, ties vaikka saari olisi autio.

Minuuttien kuluttua Holstein jaksoi nousta. Se silmäili ympäristöä kummissaan. Aava tasanko oli sen näkökulmassa. Kysyvästä hirnunnasta ja pään viskomisesta sai selville, että ruskea oli hieman hermostunut. Uusi, tuntematon ja tyhjä ympäristö olisi varmasti kova pala kullekin hevoselle. Pian ori lähti hidasta ravia keskemmälle tasankoa.

Kuva

Yöllinen täysikuu valaisi tasankoa niin, että siellä ennätti nähdä. Ori näytti kaiken sen pimeyden keskellä täysin mustalta. Pian Allu nosti ravin lujaan ja lennokkaaseen laukkaan. Jokainen laukka-askel oli todella pitkää sorttia, ja ori oli lähellä kompastumista, kunnes pysähtyi. Se hörähteli herttaisesti ja katseli ympärillensä. Lopulta se huomasi maassa pienen, vaivaisen ruohotupsun. Koska ori ei ollut kovin vaativa, se hymähti neutraalisti ja nyhti ruohot kuivasta maasta. Aleksi nosti päänsä ja jäi siihen seisomaan.
Michirure
 

Re: Wanderer dans la nuit

ViestiKirjoittaja Meeba » 14. Marras 2010 12:31

Valkean, kauniin ja siron tamman liitävät raviaskeleet kumisivat loputtomalla tasangolla. Tamman kiharat jouhet hulmusivat kevyessä tuulenvireessä. Yöllinen raikas ilma olisi normaalisti saanut sen hymyilemään, mutta nyt tamma ravasikin ilmeettömästi tasangolla. Sen korvat kääntyilivät tiuhaan tahtiin eestaas, ja sen samettinen turpa nousi kohti ilmaa, ja päästi hennon, siron inahduksen. Airin ravasi jälleen pitkin askelein, hymyillen.

Tamma kuitenkin hidasti vauhtinsa erittäin pikaisesti jälleen. Valkea vilkuili ympärilleen ja päästi suustaan taas tammamaisen inahduksen ja hörinän sekoituksen. Airinin viestistä ei ehkä saisi selvää, mutta ainahan voi yrittää.
Viimeksi muokannut Meeba päivämäärä 14. Marras 2010 12:46, muokattu yhteensä 1 kerran
Meeba
 

Re: Wanderer dans la nuit

ViestiKirjoittaja feiarth » 14. Marras 2010 12:44

[Modena koen tarpeelliseksi huomauttaa Meebaa jatkuvasta, liian lyhyiden offlineviestien postaamisesta. Muistathan, että minimipituus offlineviestille on tekstikentällinen. Olemme seuranneet viestejäsi, mutta koska todellakin alimittaiset roolit ovat toistuvia, on niistä valitettavasti välttämätöntä huomauttaa. Ensikerralla muistanet kirjoittaa vähän pidemmän viestin (: ]
feiarth
 

Re: Wanderer dans la nuit

ViestiKirjoittaja Meeba » 14. Marras 2010 12:47

Eiku joo mä katoinki just et tää oli offissa, Michizhän linkitti tän ihan suoraan enkä huomannut aluksi.
Meeba
 

Re: Wanderer dans la nuit

ViestiKirjoittaja Michirure » 14. Marras 2010 13:23

Tummahko ori havahtui kuullessaan muutamia kimeitä hirnahduksia. Äänen päästäjä taisi olla tamma, tai sitten ori, taikka ruuna jolla oli jotakin pahasti vialla. Allu tähyili ympärillensä, kunnes se huomasi siron ja yksinäisen arabitamman etäällä. Olisi epäkohteliasta olla näyttäytymättä niin kivan näköiselle tammalle. Aleksanteri lähti hidasta käyntiä kohti sinisilmäistä.
”Mooooi!” Se huudahti hymyillen. Pian ori nosti raviin ja hymyili yhä leveämmin. Se hörähti ja pysähtyi valkean rinnalle.
”Hei, kuka olet? Tiedätkö mikä tämä paikka on?” Aleksi kysyi tiedonhaluisesti. Ori ei halunnut olla tietämätön ympäristössä tapahtuvista asioista. Tamma tuoksui miellyttävältä.

Ori katsahti jalkojensa juureen, ja huomasi pienen vesilammikon. Jokin sadepäivä oli ilmeisesti jättänyt jälkeensä vettä. Hienoa, sillä Ale oli janoinen. Ruskea joi siemauksen vedestä, siihen asti kun maistoi kitkerän hiekan maun suussaan. Se yksi hetken, ja sanoi välissä: ”Anteekshih…” ja yksi yhä. Ori hankasi kieltään ylähuuleen, lopetti yskinnän ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunut.

”Taidoin näyttää aika tyhmältä…” Se virkkoi kysyvästi, todella hiljaisesti. Ori katsahti tammaan ruskeilla silmillään ja nielaisi kurkkuun juuttuneet hiekanjyvät pois kutittelemasta.
Michirure
 

Re: Wanderer dans la nuit

ViestiKirjoittaja Meeba » 14. Marras 2010 13:42

Airin hämmentyi tuntemattoman vastaanotto seremoniasta ja luimisti nopeasti. Toinen kun oli lähestynytkin Airinia niin nopeasti. Hieman ahdistuneena tamma peruutti taaemmas. "Öh.." Airin katsoi oriin virnistäen. "Olen Airin, ja sinä olet Caraliassa. "Öh.. joo." Airin peruutti epävarmasti ja piti häntänsä visusti alhaalla. Ties mihin tämä nyt oikein ryhtyisi. "Olisi kiva tietää herran nimi?" Airin lausui kysyvästi nätillä, hunajaisella äänellään joka kaikui loputtoman tasangon läpi. Tumma horisontti alkoi pikkuhiljaa valaistua. Airin tiesi että nyt oli aamuyö. Ja juuri äsken kun kuu oli vasta verkkaisesti noussut taivaalle. '


Airin pudisti päätään ja katsoi orin ruskeisiin silmiin epäröivästi. "Ilmeisesti olet vasta tullut tänne, kun et edes tiedä missä olit?" Airin katsoi vienosti hymyillen oria. Hänen kiharat jouhensa hulmusivat taas tuulessa. "No, mikä sinut sai tänne tulemaan?" Airin kysyi hymyillen orilta ja astui askeleen edemmäs. Hän heilutti häntäänsä valppaasti ja käänsi korviansa äänten suuntaan. Tamma oli kiinnostunut tästä orista. Ehkä tästä tulisikin kiinnostavaa.

Airin nuuhki ilmaa hetken ja kääntyi takaisin oriin päin. "Olen asunut saarella koko ikäni. Jos on kysyttävää, niin kysy pois, minähän vaikka voisin näytää sinulle paikkoja!" Airin oli yhtäkkiä erittäin jalomielinen flirttailevaksi tammaksi.
Meeba
 

Re: Wanderer dans la nuit

ViestiKirjoittaja Michirure » 14. Marras 2010 14:50

Ori yritti joka välissä sano jotain, mutta tamma ei antanut tälle sananvapautta. ”Nimeni on Aleksanteri, kutsu Aleksiksi, tai Alluksi ja kyllä, olen uusi”, ruskea kertoi ja hengähti. Lämmin hengitys muuttui kylmässä ilmassa vesihöyryksi, kohosi ilmaan ja muodosti pilvimäisen kuvion. Tyytyväisenä ori virkkoi: ”Mikä minut sai tänne tulemaan.. lähdin uimaan mantereelta ja pitkän matkan päätteeksi rantauduin tänne”. Tamma alkoi yhtäkkiä käyttäytyä niin… niin positiivisesti, se sai Allun vaihteeksi kummeksuvalle mielentilalle.
”Onko tällä saarella muita hevosia, kuin me kaksi?” Ori kysyi pitkän hiljaisuuden jälkeen. Kysymyksen jälkeen Aleksi tunsi olonsa hieman hölmistyneeksi. Se kohotti kaulaansa korkealle. Tamma näytti läheltä silmäiltynä paljon pienemmältä ja sirolta kuin kauempaa katsottuna.

”Onko sinulla perhettä?” Aleksi kysyi vihjailematta mitään uteliaisuutta kummempaa. Ori ei ollut kaksimielisyyden kanssa samoilla linjoilla, itse asiassa se ”salaa” vihasi sitä. Aleksanterin esittämästä kysymyksestä tuli sille mieleen sen oma perhe, ja se, kuinka sen vanhemmat kuolivat tulipalossa. Orin silmät vaipuivat melkein kiinni, se katsahti kavioihinsa ja hörähti masentuneena. Pian sen ilmeestä tuli neutraalimpi ja se nosti katseensa tamman sinisiin silmiin.

Airinin silmissä vallitsi harmonia, ja niistä tuli mieleen apu. Sininen oli kuin punaisten, iljettävien liekkien vastakohta. Sininen pelastaisi vaaralta. Ori alkoi ajatella kauniisti, ja hymyili hieman.
Michirure
 

Re: Wanderer dans la nuit

ViestiKirjoittaja Meeba » 14. Marras 2010 19:35

"Painetaan mieleen. Nimesi siis." Airin hymähti ja tarkkaili oria hetken toisen jäänsininillä silmillä. "Oh? Olet siis toisesta maasta? Kiehtovaa. Tai siis. Niin. Mantereelta." Airin katsoi hämmästelevää Allua epävarmasti. "Mikä nyt? Sanoinko jotakin.. outoa? No kuitenkin, kyllä on. Tämä on villihevossaari Caralia, jonne sinä olet juuri saapunut. Meidät on jaettu eri laumoihin. Minä kuulun lumihevosiin, tai siis olen liittymässä." Airin hymyili ja kertoi.

"Perhe..? Ei.. en haluaisi puhua ... siitä. No jos kerta haluat kuulla, niin sano vaan... olen valmis kertomaan siitä." Airin katsoi maahan syrjäsilmällä ja tamma tunsi pienen kyyneleen pyrkivän valumaan tamman poskelle. Airin veti syvään henkeä ja katsoi muualle. "Anteeksi... en minä yleensä tällälailla..." Airin yritti hakea tukea Allun luota. Kenties tämä jopa lohduttaisi Allua, vain onko tämänkin perheelle tapahtunut jotakin? Jospa tästä tulisi nyt liian dramaattista? Airin pudisti päätään. "Entäs sinun perheesi?" Airin kääntyi katsomaan Allua ravistaen päätään niin että kirkas kyynel tipahtaisi maahan. Hiljaisuus sai Airinin pidättelemään taas kyyneliä. Se katsoi taivaalle yllättäen ja koetti keskittää Aleksanterin katseen johonkin muuhun. "Jospa vaihdettaisiin puheenaihetta, kenties?" Airin hyppäsi yhtäkkiä aiheesta toiseen häntä alhaalla ja jouhet keinuen kevyessä tuulessa.
Airin veti yön raikasta tuoksua sieraimiinsa ja hörisi hiljaa.
Airin astui askeleen lähemmäs Aleksanteria. "Mehän olemme aika samanmittaisia." 150-senttinen tamma hymyili vienosti orille.
Meeba
 

Re: Wanderer dans la nuit

ViestiKirjoittaja Michirure » 14. Marras 2010 22:12

Tamman huomatessa Allun merkillisen ilmeen, ori väläytti vinon hymyn kasvoillensa ja hörähteli tyytyväisenä. ”Heh, ajattelin vain, että samaan aikaan kauniita ja positiivisia tammoja tapailee harvoin. Sinä olet ilmeisesti yksi niistä”, se sanoi. Oriin mielestä paikka oli mainio pienelle kohteliaisuudelle.

”Ei, ei sinun tarvitse jos et halua”, Aleksi virkkoi neutraalilla ja pehmeällä äänensävyllä. Yhtäkkiä tamma päätti tirauttaa pari kyyneltä, ja luoda keskusteluun draamaa. Se ilmeisesti surkutteli jotain menneisyydestänsä. ”Hei…” Ori jutteli säälien tammaa. Se lähestyi tammaa hieman ja kuiskasi: ”Kaikkien elämässä on suruja”, vaikkei tiennytkään mistä oli oikeasti kyse. Tamma kysyi pian Aleksanterin perheestä. Ori perääntyi saadakseen tilaa puhua. ”Minulla oli vanhemmat, ei sisaruksia, mutta paljon elintilaa. Elin todella suurella alueella. Vanhempani kuolivat tu- tu- tuli- tulipalossa, mutta minä selvisin”, ori kertoi surullisen oloisena, mutta kovana se ei itkenyt tippaakaan. Vaikka se sääli vanhempiaan, sen tapana ei ollut olla herkkää perää.

”Joo”, ruskea hymähti ja katseli ympärilleen. Aava tasanko, mojova kuu ja miljardit valopilkut taivaalla ympäröivät sitä ja Airinia. ”Hyvä pointti, mutta minä olen sinua kyllä hieman suurempi, vai mitä?” ori hörähti onnelliseen äänensävyyn. Tamman kanssa oli mukava keskustella, koska aihe oli todella vaihteleva. Vähän aikaa sitten keskusteltiin perheistä, nyt sitten korkeuksista.

Ori hörähteli hieman, kylmyys alkoi jo painaa. Tasangon astemäärä lähenteli viittä astetta. Ruskea kysyi: ”Onko täällä hyviä yöpymispaikkoja? Minulla on aina ollut tapanani mennä nukkumaan kuun langetessa… mutta eiväthän poikkeukset ole pahitteeksi, joten en taida mennä nukkumaan ennen sinua.”
Michirure
 

Re: Wanderer dans la nuit

ViestiKirjoittaja Meeba » 16. Marras 2010 19:15

"Kauniita ja positiivisia? Oh, Allu..." Airin hymyili lehahtaen hieman punertavaksi poskenpäiltään. Tamma puhalti kiharoitansa pois jäänsinisiltä silmiltänsä.

Pian Allu oli kertonut perheestään. "Mitä.. he siis... ymmärrän. Minä, äh, meillä oli vähän sama tilanne. Me molemmat tiedämme miltä todella paha menettäminen tuntuu.. Minä.. otan osaa. Hyvä että voin puhua edes joittenkin kanssa tästä.
"Hoh, joo! niinpä taidat olla!" Airin virnisti iloisesti. "Mutta samoilla rajoilla kuitenkin, vai mitä?" Airin katsoi kysyvästi Allua. TOinen kyllä oli ilmiselvästi Airinia pitempi.. mutta ihan vähän vain.

"Yöpymispaikkoja? Oh, jep, koko saari on täynnä niitä. Ei kyllä tule nyt juuri mieleen mitään lähintä yöpymispaikkaa, mutta haittaisiko se sinua jos nukkuisimme ihan taivasalla? Tai siis... haittaisiko se sinua jos nukkuisimme?" Airin hymyili ja astui askeleen lähemmäs Allua. Nyt tämä saattoi tuntea jo Aleksanterin lämpimän hengityksen kasvoillaan. "No, mitäs sanoisit?" Airin vilkuili Alluun ja lähti kävelemään syrjään. Jospa ori seuraisi tai jotakin? Airinin mielestä ainakaan ei ole kiva seisoa yhdessä paikassa koko ajan. Tamman sirot kaviot kopisivat lujalla ja kitukasvuisella aavalla tasangolla. Mutta nyt Airinia väsytti. Tamman korvat olivat valahtaneet sivuille ja Airinin askeleet alkoivat laahata, ne suorastaan muuttuivat reippaista askeleista laiskoihin askeleisiin.
Meeba
 

Re: Wanderer dans la nuit

ViestiKirjoittaja Michirure » 16. Marras 2010 19:49

¤ Päätin vaihtaa minä-muotoon. ¤

Nyökkäsin tammalle ja venyttelin jäseniäni. Haukottelin, ja ilahduin kun kuulin saaren monista yöpymispaikoista. Kun Airin mainitsi nukkumisen meidän kahden välillä, säikähdin hieman. Hei ei ehkä nyt niin nopeasti, mutta jos ajattelee ystävyyssuhteita, niin… no kai se käy.
”Ei, taivasalla nukkuminen ei haittaa, mutta mieluusti jossain sadetta pitävässä paikassa. Eikä haittaa jos kav- nukumme yhdessä”, lausahdin varoen, ettei tammalle tulisi mitään ennakkoluuloja mieleen. Ennakkoluuloisuus oli niin inhottava asia, koska se peräsi aina nolostumisia ja selittelyä.

Piakkoin valkea lähti askeltamaan muualle, aluksi mietin, mistä oli kyse, mutta ehkä matka oli jonnekin suojaisaan. ”Minnes menisimme?” tiedustelin ja saavutin pian tamman reippain käyntiaskelin. Askeleeni olivat korkeita ja ylpeitä.
”Mitä jos laukattaisiin hieman?” kysyin ja lähdin jo hieman leikkisämmin verkkaista ravia eteenpäin. En kuitenkaan viitsinyt irrottaa katsettani tammasta, jos toinen ei kestäisikään kisaa. ”Pienen leikkimielisen laukkakisan myötä saattaisimme saavuttaa jotakin…” hörähdin iloisesti ja nopeutin askeleitani. Tamma oli mukava, mutta pelkäsin hänen lähestymisien ja kihertelemisen tarkoittavan jotain… turhankin positiivista.
Kaikkihan tiesivät, että olen sitoutumiskammoinen, tai ainakin jotkut.
Michirure
 

Re: Wanderer dans la nuit

ViestiKirjoittaja Meeba » 21. Marras 2010 19:10

"Öö.. okei. Kav-nukumme?" Airin katsoi jälleen ihmettelevästi Aleksanteriin. "En nyt ihan ymmärtänyt mitä tarkoitat mutta.. ihan sama." Tamma siirsi katseensa jälleen maahan ja heilutti valkeaa häntäänsä kevyessä tuulessa. Nyt tätä oikeasti väsyttikin.
"En tiedä. Minun mielestäni täällä oli pari luolaakin?" Airin pälyili ympärillensä. "No, pidetään silmät auki. Ainahan me voidaan etsiä, eikö niin?" Airin väläytti hymyn Aleksanterille ja tarkkaili ympäristöä jälleen. "Ai laukataanko? Joo, tosi hyvä idea!" Airin oli valmis ponkaisemaan laukkaan.


Tamma olikin pian täydessä vauhdissa. Tasankotilkku vilisi tamman silmissä, ja nyt tämä päästikin ilmoille heleän naurun. "Jäät jälkeen, jos et tule nyt!" Airin nautti leikkimielisestä laukkakisasta. Vilkas ja omatoiminen seura on Airinin mielestä todella kivaa.
Pian Airin hidasti vauhtiansa. "Luola! Tule Allu!" Airin veti sieraimiinsa kostean ja kylmän luolan tuoksuja. Tamma astui luolan sisään varoen. Kevyet askeleet kopisivat kylmällä luolalla. Airinin askeleet olivat loppujenlopuksi aika epävarmoja. "No ei tämä nyt mikään superhieno luola ole mutta... Eiköhän tämä ole sopiva. Mitäs sanot?" Tamma hymyili Allulle ja viittasi luolaanpäin. Missä ori muuten oli? Oliko tämä jäänyt jälkeen?
Meeba
 

Re: Wanderer dans la nuit

ViestiKirjoittaja Michirure » 28. Marras 2010 13:02

Airinhan oli nopea! Lähdin laukkaamaan kovempaa, kunnes jotenkin tunsin vauhtini hiipuvan. Astuin johonkin kuoppaan, horjahdin, ja sen takia vauhtini hiljeni, vaihdoin tiheisiin raviaskeleisiin ja saavutin pian tamman. Valkoinen oli pysähtynyt luolan eteen, ja käveli sisälle. ”Mainiota!” Vastasin sinisilmäiselle ja lähdin reippain askelin peremmälle luolaan. Kuu valaisi sopivasti luolan aukosta sisälle, ettei olisi niin synkeää. Luola oli pataässän muotoinen, ensin oli pieni ”käytävä” sisälle, sitten tila aukeni suppilomaisesti ja lopulta taas sulkeutui kiveksi. Seinämät olivat kovaa, lujaa kiveä. Mieleeni tuli se, kun lapsena, Euroopassa vierailin aina iltaisin yhdessä luolassa. En muista mikä maa se oli, mutta kuitenkin Suomi, tai Norja. Ruotsissa se ei ainakaan ollut.

Hitain käyntiaskelin liikuin luolan perälle. Sieraimeni värähtelivät verkkaasti ja askeleeni kaikuivat avarassa kiviluolassa. Hörähdin ja katsahdin Airinia. Sanotaan, että silmät ovat sirun peili, mutta tamman tapauksessa kaikki oli niin kaunista, lukuun ottamatta sitä epävarmuutta. Olen aina sanonut epävarmuudelle ehdottomasti ei, vaikka itsekin olin epävarma, aina joskus.

Silmäni alkoivat jo painua kiinni. Minulla oli kylmä, väsytti ja oli nälkä. Olo oli kuin milläkin erakolla. ”Eiköhän aleta jo nukkua?” tiedustelin tammalta ja haukottelin varsin maireasti.
Michirure
 

Re: Wanderer dans la nuit

ViestiKirjoittaja Meeba » 28. Marras 2010 13:20

"Nukkua? Öh... lepää sinä jo vain. Tulen ihan pian." Airin hymähti lempeästi Aleksanterille ja lähti sitten jotakin mutisten ulos, lähelle luolaa. Tamma fiksuna nappasi ulkoota pari ruohotupsua. Ne suussaan tämä ravasi liidokkaasti kylmään luolaan sisään. Kun tamma oli päässyt makuulleen, kuului tältäkin oikein mairea haukotus. Airin laski ruohotupon maahan ja työnsi sitä Aleksanteria kohti. "Onko sinulla nälkä? Ajattelin vain... jos olisi.." Airin katsoi muualle hieman punastuneena. "Voin kyllä viedä sen poiskin, jos ei ole.." Yhtäkkiä tamman sisällä oli alkanut tapahtua. Sydäntä lämmitti, tai jotakin.

Airin ravisteli päätään ja antoi kevyen tuulenvireen taas viedä. Tamma nautti tuulesta samettiturvallaan. Tämä henkäisi syvään, ja katsahti muualle jälleen. Sitten tämä laski päänsä kivikovalle, kylmälle lattialle.. nyt olisi ihan pakko saada unta. Airin sulki jäänsiniset silmänsä ja huokaisi syvään.

Airin ei nukahtanut nopeasti, kaikki mahdolliset ajatukset pyörivät tämän päässä. Pääasiassa Aleksanteri.. ja se tapaaminen. Airin henkäisi jälleen syvään, nousi rauhallisesti ylös ja lähti hiljaa kävellen ulos kylmälle ruoholle. Aamunvalo pakotti kuun väistämään. Airin venytteli rauhallisesti ja seisoi vasten raskasta tuulta. Kiharat jouhet lennähtivät hulmuamaan, josta Airin nautti.
Tamma huokaisi jälleen syvään. "Aleksanteri.." Se kuiskasi ihan hiljaa, ja toivoi, ettei kukaan olisi kuullut.
Meeba
 


Paluu Tasankotilkku

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron