Weightless

Suhteellisen avaraa aluetta, joka sisältää jokusia puita, luolia ja jonkun verran heinääkin. Tämä tasanko on aavistuksen saaren muita tasankoja kitukasvuisempi ja viileämpi, sekä talvisin tasankotilkun peittoaa paksu lumikerros. Syötäväksi tältä alueelta kelpaavat paremmin kuin hyvin kaikki heinät ja useampien puiden lehdet tai muut kasvit.

Weightless

ViestiKirjoittaja Sasu » 06. Elo 2011 21:49

[Sachi ja Loska kera keväistä tuulenhenkäystä muistuttavien askelten~ Gem liittyy joukkoon vasta seuraavassa viestissä. Peli sijoittuu ihan metsisten ja lumppareitten rajalle.]

Orion

Äiti sanoi, että älä mene kauas. Tai ainakaan liian kauas. Pysy näköetäisyydellä. Tai tule ainakin takaisin. Jotain se sanoi. Jotain sellaista. Mutta minä taidan kyllä olla jo aika kaukana eikä äitiäkään näy, mutta onko se minun vikani, kun heinä on niin korkeaa ja äiti on ihan kuivan heinän värinen? Ei se ole, ei taatusti. Ja tuuleekin niin kovasti että ihan menee pää sekaisin. Vaikka sekaisin sen taitaa mennä muutenkin, kun ei oikein enää tiedä missä on oikea ja vasen ja vähän vaan näkee jotain puita jossain kaukana ja toisella laidalla ei näy kuin valtava taivas joka on iso kuin mikä. Se on jopa isompi kuin isä, mikä on jo aika paljon. Enkä minäkään mikään pieni ole, vaikka äiti niin sanookin. Monta viikkoa jo, ja osaan puhuakin hienosti. Ja juosta. Juokseminen on hienoa. Ihan ekaksi vain kompastelin jalkoihini ja ne olivat tiellä ja aina solmussa, mutta nyt minä osaan käyttää niitä hienosti. Ne on melkein yhtä pitkät kuin äidillä, ihan varmasti on. Isän jalkoja ei lasketa, kun se on muutenkin niin iso.

Jalkani eivät mene solmuun edes silloin, kun joku lintu lehahtaa lentoon läheltä ja saa minut säikähtämään ja hyppäämään poispäin. En sentään huuda. Jos huutaisin, niin äiti kyllä varmaan tulisi, niin että ei minua silleen pelota. Tai siis en minä tykkää nukkua yötä yksin tai mitään ja pimeä on vähän pelottavaa, mutta kyllä minä päivällä uskallan seikkailla. Silloin kun paistaa aurinko. Vaikka äiti kyllä sanoo, että minut on nimetty tähden mukaan. Minusta se on hassua. Ja sitten äiti puhuu että jos hän on aurinko ja isä kuu, niin minä olen tähti. Kyllähän äitin karva on ihan auringon väristä, ja kuukin on valkoinen niin kuin isä (en saisi valvoa niin pitkään että näen kuun, mutta olen katsonut sitä äidiltä salaa), mutta en minä silti ymmärrä. Minulle ne on vaan isi ja äiti eikä mitään palloja taivaalla, ja minäkin olen ihan tavallinen poika enkä mikään tähti. Minua kiinnostavat ihan tavalliset asiat, kuten se, mistä lintu tuli äsken. Niinpä minä menen katsomaan.

Hiivin ihan varovasti lähemmäs sitä paikkaa mistä lintu lähti lentoon ja vilkuilen ympärilleni, ettei se vain tule takaisin. Siirrän heinänkorsia syrjään ja näen maassa linnunpesän, jossa on yksi kaksi kolme neljä pientä munaa. Mutta niihin ei saa koskea, niin äiti sanoi. Jos niihin koskee niin lintuemo suuttuu ja tulee sitten surulliseksi, eikä se ole hyvä. Niinpä peruutan varovasti ja melkein samassa huomaan tuijottavani jotakin pikkujyrsijää.
"Sinun pitää varoa linnunmunia", totean sille vakavasti. Eläin väräyttää kuonoaan ja vilistää tiehensä. Minä nostan pääni ja tuuli hulmahtaa ylitseni hassusti, pörröttäen pehmeää harjaani. Missäköhän se äiti mahtaa olla, onkohan se jo... Tuolla! Siristelen silmiäni auringon paistaessa niihin ja säntään laukkaan hahmoa kohti myötätuulen vauhdittaessa menoani. Kirin lisää ja lisää vauhtia ja laukkaan ihan varmasti nopeammin kuin kukaan ikinä.
"Äiti!" huudan ja nelistän tätä kohti, kunnes lyönkin äkkiä jarrut pohjaan.

Ei se ole äiti. Se on joku ihan vieras tamma, ja nyt kun aurinko ei enää paista silmiini, näen ettei se ole edes äitin näköinen. Eikä se edes haise äidiltä, vaikken minä sitä äsken huomannut kun oli myötätuuli.
"Et sinä olekaan äiti", totean tammalle.
"Eikun ohops", huomaan ja melkein puren kieleeni. Äiti olikin kieltänyt puhumasta vieraille. Mutta kun minä puhuin jo. Onkohan se kauhean paha asia? Kääntelen päätäni. Missä äiti on? Äkkiä minua alkaa ujostuttaa ihan hirmuisesti ja yritän kyyristyä heinikkoon vähän pienemmäksi.
"Missä äiti on?" kysyn piipittävällä äänellä, jollaista minun suustani ei kyllä pitäisi kuulua, en minä mikään pikkuvauva ole. Mutta kun äiti on hukassa ja tuossa seisoo joku ihan vieras tamma joka ei ollutkaan äiti ja minä menin puhumaan sille jo kahdesti!
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Weightless

ViestiKirjoittaja Siuri » 25. Elo 2011 18:36

[Loska saapuu vihdoin ja viimein! Enkä ole vastuussa tekstistä, en oikolukenut ^^']

Loskainen Syysaamu

Vihdoin. Pitkän yhteismaamatkan kautta päädyin lumihevosten alueiden toiselle puolelle; tasangolle.
Seison lähes keskellä tasankoa. Takana näkyy vielä pienen pieni kaistale metsää, mutta se tosiaan erottuu huonosti horisontissa. Meri on varmasti jossain edessäpäin, mutta olen aivan varma, että sinne on matkaa. Kävelyä riittäisi varmasti. Niinpä vain seison paikoillani ja nautin merituulesta, joka tulee jostain todella kaukaa.
Heinä on täällä ihan kuivaa ja todella pitkää. Siitä kuuluu kova ääni, kun se heiluu tuulen mukana. En ole ollut kuin ehkä kerran tasangolla, enkä oikeastaan näe syytä sille, miksi en ole ollut enempää. Eihän tämä vedä vertoja jäätikölle, mutta on tässäkin jotain kaunista. Ei ihan samanlaista, mitä Suomessa oli, eikä myöskään niin kuuma ja hiostava, kuin sademetsässä. Ihan mukavahan tällainenkin paikka on. Vaihtelu virkistää sitä paitsi.

Lähden kävelemään eteenpäin kohti merta. Ehkä voisin kiertää sitä kautta takaisin muiden lähettyville. Tasanko näyttää jotenkin kuolettavan hiljaiselta, kun missään ei näy ketään. Merenrannassa voisi hyvinkin olla esimerkiksi niitä vasta rantautuneita.
Alan käydä mielessäni eri laumojen piirteitä. Olen kieltämättä suuressa kiitollisuudenvelassa sille rajavartijalle, joka kertoi minulle kaiken sen. Täytynee jatkossakin tentata vastaantulijoita, ties mitä uutta tietoa saisi.
Säpsähdän ajatuksistani, kun jossain kauempana edessäpäin lehahtaa lintu maasta lentoon. Se on aika iso. Elääkö se tasangolla? Eihän täällä ole kamalasti edes puita.. Outoa.
Lasken pääni alaspäin ja jatkan miettimistä. Jotenkin täällä hiljaisuudessa olisi hyvä koota kaikki ajatukset, mutta niitä on niin kovin vähän. Olen jo hiljalleen alkanut tottua ajatukseen, että tosiaan olen johtaja. Ei minun elämäni edes muuttunut suureesti; vaeltelen yhä mielen mukaan, tällä kertaa tosin pohjoisemmassa kuin metsäponiaikaan. Törmään uusiin hevosiin, värkkään rajavartijoita ja viestinviejiä. Silti minulta puuttuu jotain, ystävät esimerkiksi. Salto jäi metsäponien alueelle, eikä lumihevosissakaan oikein ole ketään läheistä. Vielä. Ehkä minun vain täytyy pysytellä täällä ja yrittää törmätä omiin laumalaisiin. Missähän päin ne liikkuvat.

Huudahdus saa minut pysähtymään paikoilleni. Luimistan korviani, mutta nostan ne pian takaisin pystyyn. Minua päin tulee vauhdilla todella pieni hevonen. Varsa. Ja se huutaa äitiä ja juoksee minua päin?
Vilkaisen taakseni. Ei ketään. Hmm? Sitten varsa tosin pysähtyykin.
”Eeeen taida olla..?” vastaan hymyillen, kunnes varsa tukkiikin suunsa. Öh? Kuinka tällaisille puhutaan?
Varsa kääntelee päätään etsien jotain. Äitiään? Sitten se menee yhtäkkiä matalaksi. Täh..?
”Öö..”, saan vastattua, kun ori kysyy äidistään.
”En tiedä.. ..äidistäsi”, sanon ja lasken päätäni vähän matalammalle. Onpa se pieni.
”Kuka äitisi on..?” jatkan puhumista epävarmana. Joku lähistöllä oleva?
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Weightless

ViestiKirjoittaja Sasu » 24. Syys 2011 18:52

[Håhåhå otan kaiken irti rentoiluaikataulusta~ No okei, kävin mä tuossa parit ylppärit kirjoittamassa, mutta pelailu on jäänyt vähän vähemmälle sen takia. :'D]

Orion

Tänä on nyt kyllä sellainen... sellainen tarkkailutilanne. Sellainen, missä olisi ensin pitänyt tarkastella kauempaa ja vasta sitten rynnätä suin päin. Tai jättää kokonaan ryntäämättä. Niin. Sellainen. Vaihtelen painoani tiheään tahtiin puolelta toiselle, enkä osaa päättää, mitä tehdä. Toisaalta mieleni tekisi pälyillä ympärilleni ja hakea äitiä, mutta kun äiti on sanonut, että pitää katsoa silmiin jos joku puhuu minulle, koska se on kohteliasta. Mutta se saattaa kyllä olla voimassa vain silloin, kun äiti on mukana. Mutta varma ei voi olla, joten vedän korvat takakenoon ja vilkuilen vuorotellen outoa tammaa, kavioitani ja ympäristöä. Miksi äiti ei voi olla vaikka... vaikka... punainen. Sitten se näkyisi täällä heinässä. Tai sininen. Tai musta niin kuin minä. Miksi sen pitää olla liikaa kuivan heinän värinen? Onko se edes täällä enää? Mitä jos äiti onkin lähtenyt pois ja unohtanut ottaa minut mukaan? Tai ottanut jonkun väärän pojan mukaansa? Tuo Vieras Pelottavakaan ei tiedä mitään, vaan puhuu ihan hassusti pätkittäin ja kyselee äidistä.
"No äiti on tietysti äiti!" puuskahdan hermostuneesti ja melkein epätoivoisesti, ääni lähes särkyen.
"Se on iso ja vaalea ja turvallinen ja... ÄITI!"
Sillä sekunnilla kun haistan äidin tutun tuoksun ja näen hänet, pinkaisen juoksuun ja nelistän äitin luo minkä jaloistani pääsen.
"ÄitiäitiäitiÄITI" puoliksi vingun ja puoliksi riemuitsen pysähtyen taas niin nopeasti, että meinaan ihan mennä ympäri, ja kiirehdin kiehnäämään äidin ympärillä, koska tällä kertaa se on äiti.
"Äitiäiti, tuolla on joku vieras pelottava täti, ja minä luulin että se on äiti muttei se ollutkaan se oli ihan kumma ja minä menin puhumaan sille kun luulin että se on äiti oliko se paha asia?" pälätän yhteen menoon ja katson äitiin silmät suurina.

Gamette

Minun ei tarvitse kulkea kauaa lumihevosten alueella, kun Orion jo pinkaiseekin luokseni. Hetken kiehnättyään hän päästää ilmoille valtavan puhetulvan, ja minulta kestää hetki tajuta mitä on meneillään, sillä samaan aikaan satun huomaamaan, että Orionin tulosuunnassa tosiaan on joku hevonen.
"Mikä hänen nimensä oli?" kysyn vieläkin hieman häkeltyneenä, ja varsa tuijottaa minua kuin olisin sanonut jotain outoa.
"Vieras Pelottava", tähtipää julistaa hetken hiljaisuuden jälkeen, ja puuskahdan. Rapsutan varsan korvallista ja nostan sitten katseeni.
"Käydäänpä tervehtimässä. Olithan kiltisti?" kysyn Orionilta muka moittivasti. Olen melko varma, ettei hän ehtinyt tehdä mitään hölmöä.
"Ihan kiltisti, ihan kiltisti katselin linnunmunia - enkä koskenut! - ja sitten näin äidin, paitsi ettei se ollutkaan äiti vaan Vieras Pelottava ja se ei tiennyt kuka sinä olet!"
Tähtipään hämmästys naurattaa minua.
"Sanoitko sitten nimeni?" kysyn tältä huvittuneesti.
"No... en. Olisiko pitänyt?"
"Miten hän voisi tietää kuka olen, jos ei tiedä nimeäni?"
Sitä Orion miettii, kunnes pysähdyn yllättäen. Tuttu ulkonäkö, tuttu haju, nimi oli...
"Loska?" huudahtaan yllättyneesti, ja lähden sitten ravaamaan tammaa kohti. Olen varma viimeistään sitten, kun olen puhe-etäisyydellä. Orion hölkyttää perässäni epäuskoisen näköisenä.
"Loska! Hei!" tervehdin edelleen yllättyneenä, mutta silti ilahtuneesti. "Pitkästä aikaa!"
Orion kurkkii ohitseni Loskaa, ja viiton häntä tulemaan esiin.
"Tässä on poikani, Orion. Te taisittekin jo tutustua", naurahdan silmät tuikkien.
"Hei", Orion töksäyttää. "Onko sinun nimesi oikeasti Loska?"
Tuuppaan varsaa turvallani ja kurtistan kulmiani moittivasti, ennen kuin Orion ehtii kertoa itse keksimänsä nimen - Vieras Pelottava - tammalle. En usko, että nimi tarkoittaa Orionille mitään - hän ei ole vielä ehtinyt tutustua lumeen, eikä sen puoleen loskaankaan.
"Paljon on tapahtunut sitten viimenäkemän", hymähdän. "Sinulla olikin suuret suunnitelmat vaihtaessasi laumaa."
Isken toiselle silmää.
"Ilo saada sinut naapurijohtajakseni", totean leikkisästi.

[Paljon dialogia = naurettavan pitkä viesti sisällön määrään nähden. Minäkään en pahemmin oikolukemista harrasta, noin yleensäkään. xD]
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Weightless

ViestiKirjoittaja Siuri » 14. Loka 2011 15:48

[Hyvän omatunnon kestoa <3]

Iso ja turvallinen? Onkohan pieni ihan oikeassa paikassa. Onkohan hän lumihevonen? Kunhan ei vain lähtenyt metsäponien alueelta. Ääää..!
Varsa ehtii kuitenkin lähteä aivan saman tien luotani. Jään hölmistyneenä katsomaan, kun se ampaisee kuin raketti matkaan. Pian se hukkuu taas johonkin heinän sekaan. Just..
Lähden jatkamaan matkaani kohti merta. Astun laiskoja askelia; ei ole kiire mihinkään. Tasankokin tuntuu niin rauhalliselta sitä pientä lukuun ottamalta.
Kävelen hitaasti eteenpäin, kunnes tuttu ääni hätkähdyttää minut. Loska!
Käännyn katsomaan metsäponien puolelle päin ja huomaan vaalean tamman ravaavan minua kohti. Hänellä on varsa perässään.
”Gamette..?” kysäisen ja pysähdyn sitten hymy huulillani katsomaan tulijaa. Pian kaksikko saavuttaa minut.
”Moi!” sanon jo ihan innoissani.
”Pitkästä aikaa tosiaan.. Kiva nähdä!” sanon hymyillen ja katselen Gamettea. Katseeni siirtyy kuitenkin pian pienempään olentoon. Onko hän...?
”Oh..!” saan vain sanottua. Siirrän hämmästyneen katseeni Gametteen. Vai että tällaista kuuluu nykyään!
”Jep jep”, sanon ja pien hämmästynyt ilmeeni muuttuu hymyksi.
”Siitä tosiaan on pitkä aika kun nähtiin”, naurahdan.
Varsa tervehtii. Ja kysyy kysymyksen, jolle en voi kuin hymyillä.
”Terve”, vastaan.
”Jep, Loska. Lyhenne Loskaisesta Syysaamusta”, jatkan. Gameten sanat kuitenkin kiinnittävät huomioni taas tähän. Naurahdan jälleen.
”Olet siis kuullut jo”, sanon.
”Tällaisia pieniä tavoitteita vaan...”, naurahdan myös.
”Mutta mitäs sinulle kuuluu? Hyvin menee yhä rajan siellä puolella?” kysyn ja katselen tasangon toiselle puolelle.

Aurinko paahtaa ja lämmittää jo valmiiksi kuivunutta heinää yhä enemmän. Se ei kuitenkaan haittaa, kesä on aivan pian ohi. Täytyy nauttia nyt vielä viimeisistä auringonpaisteista.
”Ihan oikeasti on muuten tapahtunut paljon sen jälkeen, kun vaihdoin laumaa.. En edes tiedä, oletko kuullut kapinoista sun muista”, sanon hymyillen, silti jollain tapaa häveten. Juuri näin; päädyin johtajaksi kapinoimalla. Hmph..
”Ja hei muuten..!” aloitan.
”Mikä tämä on?” kysyn osoittaen varsaa. Hymyillen yhä.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Weightless

ViestiKirjoittaja Sasu » 08. Marras 2011 20:53

[Kuukauden vastausvälit on ihan jees. <3 Mmmitäs vuodenaikaa me taas elettiinkään...]

Orionin silmät ja suu pyöristyvät hämmästyksestä Loskan kertoessa koko nimensä. Voin melkein nähdä, kuinka vastauksen perusteella pienen orin mielessä versoo kymmenen uutta kysymystä, mutta olen kuin en huomaisikaan.
"En mitään virallista, vain huhupuheita", kuittaan Loskan sanat. Huhupuheita hyvin luotettavasta lähteestä tosin. Naurahdan toisen sanoille tavoitteista. Niinpä niin. Orion poukkoilee jalkojeni vieressä ilmiselvästi miettien, millä kysymyksellä aloittaisi pommittamisensa. Katselen edelleenkin vain Loskaa ja kallistan päätäni hänen kysymykselleen.
"Ei valittamista", tuumaan. "Ainakaan korviini ei ole kantautunut tietoa kuin muutamasta nahistelutapauksesta. Vaikka mitäpä minä tiedän, en ole nähnyt rajavartijoita aikoihin. Viestinviejäkin laumalla on vain tilapäisesti."
Huokaan päätäni pudistellen.
"Hyvä jos minulla on mitään käsitystä siitä, keitä laumassani enää on. Tunnen olevani ajasta jäljessä, uusia hevosia on kesän aikana tuntunut saapuneen kymmenittäin!" puuskahdan enemmänkin huvittuneena kuin tuohtuneena. Meinaan vielä jatkaa, mutta Orion ei kestä enää vaan hypähtelee minun ja Loskan väliin killittämään minua silmiin.
"ÄitiäitiÄITI", hän kitisee vaativasti, ja kohotan merkitsevästi kulmiani sekä Loskalle että varsalle. Orion kääntää korvansa katuvasti takakenoon, mutta kysymyksiä en onnistu välttämään.
"Äiti, mitä tarkoittaa loskainen? Mitä se on? Onko loska jotain mitä voi poimia?" musta varsa tivaa, ja hymähdän kysymyksenasettelulle. Hän on vielä niin pieni, ettei osaa muotoilla asiaansa kovin mutkikkaasti - käytännössä hän kysyy onko loska jotain ainetta, toisin kuin esimerkiksi hänelle jokin aika sitten opettamani värit.
"Loska on tavallista märempää lunta", totean ilkikurisesti, ja Orion tuijottaa minua suu ammollaan ennen kuin ilme muuttuu närkästyneeksi.
"Sitten kun tulee talvi, näytän lunta", lupaan varsalle ennen kuin hän ehtii kysellä enempää. Hetkeksi orin ilme muuttuu mietteliääksi, mutta sitten musta nyökkää. Selvästi hän muistaa, että olen selittänyt vuodenajoista aikaisemmin. Katsahdan Loskaan hymyillen.
"Niin paljon nähtävää", tuhahdan vikaisten Orioniin, joka ei tajua lausahdustani ollenkaan, tunkee vain turpansa heinikkoon jonkin ötökän perässä.

Nostan katseeni kunnolla Loskaan tämän puhuessa. Nyökyttelen hänen sanoilleen.
"Kuulin kapinastakin ohimennen. En tiedä pitäisikö olla paheksuva, peloissaan oman asemansa puolesta vai vain tyytyväinen siitä, että saarelaiset uskaltavat ottaa asiat omiin kavioihinsa tarpeen tullessa", mietin ääneen, mutten kovin vakavasti. "Mutta koska kehenkään ei ilmeisesti sattunut, asia lienee ihan okei. Ja jos sinut kerran kansanäänestyksellä valittiin johtajaksi, niin en minä ala vastaan sanomaan!"
Silmäkulmastani huomaan Orionin kohottaneen päänsä ylös ruohoista ja jähmettyneen. Hän tuijottaa pienet korvat terhakasti pystyssä Loskaa.
"Oletko sinä johtaja?" tähtipää hoksaa ihmetelellä. "Mitä laumaa sinä johdat? Ovatko kaikki johtajat tuollaisia kivan värisiä niin kuin te? Vaikka äiti on kyllä vähän vaaleampi..."
Koska kysymykset on osoitettu Loskalle, annan hänelle kyseenalaisen kunnian vastata niihin iskien Orionin takana silmää.

Loskan tiedusteluille hymyilen velmusti.
"Tämä tässä on luultavasti Metsäponien seuraava johtaja, kun minä vanhana ja raihnaisena vetäydyn hyvinansaitulle eläkkeelle", selvitän Loskalle.
"Jokos sinulla on valtaistuimen perijä tiedossa?" kiusoittelen tammaa, ja Orion on taas ihan ulkona.
"Te olette ihan tylsiä, kun puhutte tuollaisia aikuisten juttuja", hän julistaa, ja katsoo sitten kauhistuneena minuun miettien, mitä tulikaan sanottua. Mutristan huuliani päätäni pudistellen, mutta pehmennän äänettömiä toruja nykäisemällä poikaani korvasta. Äkkiä saan idean.
"Kävelläänkö merenrantaan?" ehdotan Loskalle.
"Mikä on meri?" Orion kysyy välittömästi, ja katsahtaa sekä minuun että Loskaan. Hän ei ujostele vierasta tammaa enää melkein yhtään - luottaa selvästi minun arvostelukykyyni.
"Meri on niin kuin lampi, mutta tosi paljon isompi. Eikä sen vettä voi juoda, koska se maistuu niin pahalta", selitän mustalle. Siinä onkin Orionille pohtimista vähäksi aikaa.
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Weightless

ViestiKirjoittaja Siuri » 17. Joulu 2011 23:27

[..Todellakin 8'D.... <3]

"Joo, tiedän tunteen..", vastaan hymyillen, kun aihe siirtyy laumalaisiin.
"Jotenkin kaikki tuntuvat niin vierailta. Tai sitten tietää vain ulkonäöltä, mutta ketään ei tunne oikein kunnolla. Toivon nyt kuitenkin, että ajan kanssa välit lämpenevät muiden laumalaisten kesken", hymyilen. Ehkäpä se vain kuuluu tähän alkuvaiheeseen.
Vaikka en erityisemmin lapsista välitä, en voi olla hymyilemättä, kun toinen alkaa kysellä loskasta. Märkää lunta, niinhän se käytännössä on. Pienen ajatukset kuitenkin herpaantuvat ja se löytää jotain kiinnostavaa ruohikosta.

Kun kapina otetaan puheeksi, en voi olla tuntematta pienen pientä häpeää.
"..En oikein ole varma itsekään..", totean epämääräisesti naurahtaen.
"Mutta kuten jo sanoin, niin tämä ei tosiaan ollut tarkoitus. Tarkoitus oli vain saada epäpätevä johtaja pois paikalta - hän kuin piti muita alamaisinaan sun muuta mukavaa. Mutta sinulla tuskin on mitään hätää", lohdutan Gamettea hymyillen.
Tuo pieni kyselee taas minulta jotain. En ole edes varma, kuinka hänelle pitäisi vastata, puhua kuin aikuiselle vai.. ..lapselle?
"Jep", saan kuitenkin vain vastattua. Ja jatkokysymykset..?
"Lumihevosia, teidän naapurilaumaa", sanon hymyillen ja vilkaisen Gamettea kysyvästi. Ei taida pienellä olla käsitystä sanasta naapurilauma, vai..?
"Eei, ei me kaikki olla näin.. ..kivan.. ..värisiä. Meitä on tummemman ruskeita ja ties minkä värisiä..!" selitän.
"Sori, en ihan tosi ole kovin usein tullut keskustelleeksi varsojen kanssa..", sanon anteeksipyytelevä hymy kasvoillani.

Gamette esittelee varsansa metsäponien johtajana. Tietenkin..! Ja kysäisee minulta myös jotain perijästä, ei ehkä ihan niin vakavasti, mutta pikkuinen onneksi keskeyttää sen sanoillaan. En tiedä, miten aivan uusi äiti tykkää, jos alan selittää sitä, etten kamalasti välitä varsoista, enkä ainakaan ole itse valmis äidiksi...
"Eikö vaan", sanon katsoen pientä.
"Mutta mennään vaan rannalle", sanon hymyillen ja käännyn kävelemään kohti rantaa. Kuuntelen vain vierestä, kuinka Gamette joutuu kertomaan lapselleen merestä. Voi, hän ei ole kovin paljoa tainnut kierrellä ympäriinsä.
Ja kun luulen heidän keskustelunsa olevan ohi, uskallan taas jatkaa tylsiä aikuisten juttuja.
"Saanhan muuten kääntyä puoleesi, jos vielä tarvitsen apua tässä johtaja-jutussa? En usko tämän niin ongelmallista olevan, ei ole ollut vielä mitään ongelmia. Jotenkin tuntuu vaan niin oudolta olla siinä asemassa, että oikeasti on vaikutusvaltaa ja niin poispäin", kysyn varovasti Gametelta.

[töks, ylläri x'''3.......]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Weightless

ViestiKirjoittaja Sasu » 15. Helmi 2012 22:53

[Olen tainnut onnellisesti unohtaa minkä ikäinen Orion tähän aikaan oli. Noo~h, ehkä tästä selvitään. xD]

Orion kuuntelee silmät pyöreinä Loskaa, ja voin melkein nähdä kuinka hän sijoittaa tamman osastoon 'isot viisaat aikuiset' tai jotain sinne päin. Pieni ori miettii hetken. Hän ei takerru mainintaan lumihevosista meidän naapurinamme, värikysymys tuntuu kiinnostavan Orionia enemmän.
"Minusta te olette kyllä ihan parhaan värisiä", Orion tokaisee ykskantaan ja puuskahdan huvittuneesti. Loskan sanoille pudistan päätäni.
"Ei se mitään. Orion kyllä pitää keskustelua yllä halutessaan vaikka yksin", totean tammalle naurahtaen. Orion kyllä tuntuu olevan ainakin mielikuvitukseltaan vilkas lapsi - silloin, kun äiti väsyy leikkimään, hän alkaa nopeasti kirmailemaan jonkin mielikuvitusystävän tapaisen kanssa tai sitten vain tuijottelee maata ja tepastelee ympäriinsä ja varmaan kehittelee päässään erilaisia tarinoita ties mistä. Helppo lapsi sinänsä, suorastaan ilahduttavan helppo. Välillä olen kyllä hieman huolestunutkin hänen kyltymättömästä uteliaisuudestaan - ettei hän vain menisi kokeilemaan mitään tyhmää. No, ainakin toistaiseksi hän on kulkenut sävyisästi valvovan silmäni alla.

Tähtipää nyökkää pontevasti Loskan myöntelyille, mutta jälleen uuden asian ihmettely vie huomion pian muualle.
"Orion ei ole vielä jaksanut kulkea kovin pitkiä matkoja, niin että tämä on ensimmäinen reissu merelle", mainitsen Loskalle ohimennen selittäen hieman poikani kyselyitä. Palominon sanat kuullessani hymyilen levästi ja sydämellisesti.
"Totta kai saat!" tokaisen heti. Tuuppaan Orionia edelleni, jottei hän jäisi jälleen tutkimaan jotain aluskasvillisuuden joukossa ennen kuin jatkan hieman maltillisemmin.
"Se vaikutusvallan kanssa on tosiaan vähän niin ja näin", tuumaan. "On vieläkin aika hämmentävää nähdä, kuinka vaikkapa viestinviejät tottelevat sanojani melkein silmänräpäyksessä. Ja minä kun tunnen itseni melkein tavalliseksi laumalaiseksi!"
Pudistelen päätäni huvittuneesti.
"Sitten on tietysti niitä, jotka eivät millään tahdo kuunnella, mitä meillä olisi sanottavana ja vähät välittävät kaikista säännöistä. Ja toisaalta kun kohtaa uusia hevosia, jotka mahdollisesti haluaisivat liittyä laumaan, heidän asenteensa ja käytöksensä tuntuu muuttuvan kamalan viralliseksi sillä sekunnilla, kun he kuulevat minun olevan johtaja", päivittelen. En minä nyt yhdestä tittelistä niin ihmeelliseksi muutu, enhän?

"Äiti?" Orion tiedustelee varovasti.
"No?"
"Onko meri kaukana?" hän kysyy pää kallellaan.
"Kyllä sinä huomaat, kun olemme perillä", naurahdan Orionille ja tämä nyökkää vaiti.
"Mitä mieltä sinä muuten olet nykyisistä rajasäännöistä?" kysyn Loskalta keskustelusävyyn.

[Ehehe aletaanko kisaamaan kummalla tökkii enemmän? :'D]
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Weightless

ViestiKirjoittaja Siuri » 15. Huhti 2012 19:52

[Aletaan! Sä niiiiin häviät tän >''DD]

Naurahdan pienelle, kun se kehuu värejämme.
"No kiitos, sinäkin olet ihan kivan värinen", sanon ja tapitan varsaa huvittuneesti. Siirrän katseeni kuitenkin Gametteen, kun se kertoo Orionin puhuvan itsekseenkin. Tylsää ei ainakaan ehdi tulla!

Gamette kertoo myös tämän olevan ensimmäinen kerta, kun Orion näkee meren.
"Ohhoh! Se on sitten iso paikka. Pysy äidin lähellä, ettet eksy veteen", kiusaan pientä. Ymmärsihän hän, mikä meri on? Gamette kuvaili sen niin hienosti kuin suureksi lammeksi. Mutta saako siitä oikean käsityksen? Ehkäpä hän sen ymmärtää. Kai. Ei noista pienistä koskaan oikein ota selvää. Vaikea vain kuvitella, että vaikka toinen nuori onkin, ei hän ole merta nähnyt. Pian sekin asia on korjattu.
Tamma lupautuu auttamaan minua vaikeina hetkinä. Nyökkään hänelle ystävällisesti vastaukseksi ja jään kuuntelemaan puhetta vaikutusvallasta.
"Täytyy kyllä myöntää, kuinka jo pelkkä aseman 'johtajatar' mainitseminen saa jotkin hevoset yhtäkkiä käyttäytymään niin eri tavalla. Tai no, siinä tilanteessa minäkin varmasti tekisin saman", sanon ja naurahdan vaimeasti.
"Mutta vaikeitakin tapauksia löytyy. Onneksi en ainakaan vielä ole joutunut ottamaan laumalaisia puhutteluun. Varmasti niitäkin löytyy lauman sisältä..", totean. No Gamette varmasti tietää nämä tunteet johtajatarena. Vaikka pitäisi suhtautua laumalaisiin pienellä varauksella, tulee kaikkiin kuitenkin luotettua niin helposti. Toisaalta en ole vielä joutunut pettymään. Hyvä niin.

Orion kysyy meren sijainnista. Ja Gamette vastaa. Heidän kahden kommunikointia on todella mielenkiintoista seurata vierestä. Tuntuu, että tarpeen vaatiessa he pystyisivät kommunikoimaan aivan samoin ilman sanoja. Ja minulle esitetty kysymys.
"Öäää..", saan aloitettua epämääräisesti, mutta naurahdan perään.
"Nykyisistä, vai rajasäännöistä yleensäkin?" kysyn virnuillen.
"No ei. Ihan tottapuhuakseni vierastan hieman rajoja ylipäätään, mutta ymmärrän kyllä niiden merkityksen ja tärkeyden. Ja pidän kyllä silmällä toisia laumalaisia alueillamme. Mutta toistaiseksi rajat vaikuttavat melko käytännöllisiltä ja loogisilta - kaikilla alueilla on sitä omaa ja kaikki laumalaiset varmasti viihtyvät hyvin omien rajojen sisäpuolella. Yhteismaa keskellä saarta on ehkä yksi - ja melkein ainoa - parhaimmista mahdollisuuksista nähdä muita laumalaisia. Mukavaa, kun sekin otettiin käyttöön", sanon hymyillen. En oikeastaan ole varma, mitä vastauksellani hain, mutta ei sen väliä.
"En oikein osaa sanoa asiaan mitään. Kaikki tuntuu toimivan hyvin. Enpä oikeastaan ole asiaa enempää miettinyt", kerron sitten katsoen Gamettea.

"Sinä kun olet ollut jo pidempään johtavassa asemassa, niin kuinka paljon elämä oli vaikeampaa ennen yhteismaata ja tiukennettuja rajoja? Ja oliko Caraliassa joskus aikaa, kun kaikki saivat kulkea ympäri saarta aivan vapaasti?"
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Weightless

ViestiKirjoittaja Sasu » 27. Kesä 2012 11:52

Orion nyökkää hyvin vakavana Loskan sanoille, vaikka toinen taitaakin vain kiusoitella. Orion ilmeisesti jää pohtimaan, millainen meri mahtaa olla, sillä ei kuitenkaan vastaa mitään. Ehkä tähtipää vielä hieman ujosteleekin seuralaistamme, sillä olisin odottanut vielä liutaa lisäkysymyksiä. No, parhaitenhan Orion oppisi kokemalla itse.

Naurahdan Loskan virnuilulle. Vaikka kysymykseni olikin huolettoman sävyinen, haluan silti kuulla ystävättäreni rehellisen mielipiteen. Saankin kuulla mielipiteen luultavasti sekä johtajattaren että tavallisen hevosen näkökulmasta ja nyökyttelen Loskan sanoille.
"Yhteismaan ansiosta luvaton loikkiminen rajojen ylitse on varmasti vähentynyt kovasti, ja se helpottaa varmasti sekä johtajien että rajavartijoiden elämää", tuumaan. "Toisaalta en kyllä näe mitään pahaa siinä, että laumat sekoittuisivat ja kukin saisi vaeltaa niillä alueilla, millä haluaa, mutta toisaalta... no, varsinkin vallinneiden levottomuuksien jälkeen - ja mikä ettei aikanakin - rajat helpottavat huomattavasti järjestyksen valvomista. Joskushan rajat olivat suljettuja johtajien erimielisyyksien ja kiistojen vuoksi, näin olen kuullut, mutta minusta kaikkien yhteinen turvallisuus on paljon parempi peruste."

Nostan mietteliään katseeni taivaalle, jolla kaartelee pari lintua. Haukkoja? En ole varma.
"Varmasti jonkinlaisen 'aluekateuden' syntymistä ehkäisee se, että jokaisella laumalla on melko erilaisia alueita. Vaikka pakko sanoa, että käytännöllisyyden suhteen rajojen sijoittelu olisi voinut olla fiksumpaakin", naurahdan. "Yhdessähän me johtajat tietysti päätimme rajoista ja kaikkea, mutta välillä tuntuu vähän hyödyttömältä tehdä uusille laumalaiselle selontekoa jokaisesta kivesta ja kannosta, joiden perusteella esimerkiksi metsäponien ja vuoristoponien välinen raja pitäisi sademetsässä erottaa. Vaikka tuskin olisikaan käytännössä mahdollista rajata alueita kasvillisuusalueiden rajojen mukaan tai jotain, ja kyllähän me tähänkin asti olemme selvinneet."
En minä silti kovin tiukasti syytä hiljattain saarelle saapunutta hevosta, jos hän sattuu tallustelemaan vuoristoponien mailta omilleni. Monta vuotta pitkin laumansa alueita tallustelleet ovat tietysti asia erikseen. Niin, Loskakin tosiaan kysyi minulta, melkein sivuutin koko asian..

Virnistän vähän velmusti.
"Siitä ajasta, että kaikki saivat kulkea ympäriinsä vapaasti.. No, miten sen nyt ottaa", naurahdan. "Siitä on kauan, ja olin saarelle tullessani vähän pihalla kaikesta. En ollut koskaan varma, olivatko rajat virallisesti suljettuja - ainakaan samanlaista kontrollia ei tuntunut olevan kuin nyt. Aika huolettomasti minä huitelin ympäriinsä jonkin aikaan, mutta en tosin ollut ainoa."
Se oli aikaa saapumiseni jälkeen, kun Merill oli vielä vallassa. Oliko joku suositellut minua pysymään metsäponien alueella? Muistan kasvot vielä hämärästi, mutta siitä on niin kauan... Ja sen jälkeen johtaja oli vaihtunut kahdesti ennen kuin paikkaa tarjottiin minulle. Paljon unohtuneita muistoja, joita en kuitenkaan ala käymään läpi nyt, sillä viimein näkyvillämme kiiltelee-
"Meri!" Orion huudahtaa innostuneena nähdessään viimein vettä ja pinkaisee juoksuun.
"Hups", naurahdan Loskalle ja nostan itsekin laukan, ettei musta lapsonen ehtisi taas häviämään näkyvistä.

Siitä ei kuitenkaan ole pelkoa: päästessään rantahiekalle Orion jähmettyy seisomaan niille sijoilleen, jalat äkillisestä pysähdyksesä hieman harallaan, ja tuijottaa merelle. Ulapalta käyvä tuuli nostattaa jopa muutamia vaahtopäitä, ja vesi kohisee taukoamatta. Naurahdan nähdessäni, että Orionin suukin on loksahtanut auki, mutta käännän itsekin katseeni merelle. Niin paljon vettä, varsinkin Orionille, joka ei ole nähnyt mitään vastaavaa. Varovasti poika ottaa askeleen eteenpäin ja vilkaisee minua. Katsahdan Loskaa vähän ilkikurisesti.
"Voitkos kuvitella, minä ja Loska olemme molemmat uineet mereltä tänne", totean Orionille, joka katsoo Loskaakin ihan uudella kunnioituksella.
"Tuolta kaukaako?" hän kysyy katsellen horisonttia.
"Kauempaa."

[Ei toki sekavaa tai mitään. 8) ]
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Weightless

ViestiKirjoittaja Siuri » 28. Heinä 2012 00:49

Gametella on hyviä näkökulmia rajoihin ja niiden toimintaan.
"Voisin myös epäillä, että yhteismaa vähentää kulkua väärillä alueilla huomattavasti", vastaan. Nyt kun muita on mahdollista nähdä ihan ilman ongelmia, niin miksi siis loikkia muiden alueilla? Ellei sitten vain hae jännitystä ja sitä kiinnijäämisen pelkoa elämäänsä.
"Ja olen pitkälti samaa mieltä kanssasi. Vaikka yhteinen saari houkuttelisikin ideana, vältytään laumojen avulla suurilta erimielisyyksiltä ja muilta hankaluuksilta", totean vain kuunnellessani Gameten puhuvan loppuun.
"Ja kaikki vaikuttaa muutenkin toimivan näin ihan hyvin, niin miksi turhaan sekoittaa laumoja keskenään", totean miettien lähinnä sitä, kuinka niin erilaiset hevoset tulisivat toimeen keskenään. Tottahan se on, että jos yhteismaalla tapaa uuden tuttavan, hän on mitä luultavimmin innokas juttelemaan ja tutustumaan, mutta kaikki eivät kuulu näihin. Entäpä ne, jotka todella tykkäävät olla omissa oloissaan, ja pian onkin koko saari pörräämässä ympärillä? Ja jos laumattomatkin vielä sekotettaisiin pakkaan, niin se voisi tosiaan olla jo aika mahdoton yhtälö!

"Totta tuokin", vastaan, kun hän puhuu aluekateudesta.
"Vaikka täytyy myöntää, että itse olen tyytyväisimmilläni jäätiköllä lumen ja pakkasen seassa", naurahdan. Niin, ainakin minä olen sen oikean paikkani löytänyt.
"Ja rajoja on vaikea selittää uusille tuttavuuksille. Onneksi joet sun muut pitävät rajan ihan mukavasti selvillä - edes joissakin kohti. Mutta esimerkiksi tässä. Minulla ei suoraan sanottuna ole aavistustakaan, kumman alueella me tällä hetkellä olemme. Tiedän vain, että raja kulkee aivan lähettyvillä", totean sitten katsellen hieman ympärilleni. Tasanko kun on lähinnä vain tätä pitkää heinikkoa, eikä täälläkään ole selvää merkkiä rajojen suhteen. No koska kyseessä on Gamette, niin hän tuskin suunnittelee suurta hyökkäystä lumihevosten maille.. Voimme siis jatkaa hyvin mielin kävelyä kohti merta, joka muuten alkaa hiljalleen lähestyä. Maa ainakin viettää alaspäin aika reilusti.

Gamette kertoo kokemuksistaa ajasta, kun rajat olivat avonaiset. Se todella voisi olla ihan mukavakin kokemus päästä kiertämään koko saari ja näkemään kaikki paikat. Itse kun olen kiertänyt vain yhteismaan, metsäponien- ja lumihevosten alueet. Eihän minulla ole edes käsitystä, mitä saaren itäpuoli pitää sisällään!
Pysähdyn hetkeksi, kun kuulen pikkuisen hihkaisevan jotain. Siirrän katseeni heinänkorsia pitkin horisonttiin ja huomaan itsekin aaltoilevan sinisen näyn. Seuraavan kerran kun katson viereeni, niin varsa on kadonnut näkyvistä ja Gamette ehtii sanoa jotain ennen kuin pinkaisee myös juoksuun. Jään hetkeksi vain tuijottamaan eteenpäin ja yritän tajuta, mitä tapahtui. Pian hymy kuitenkin leviää kasvoilleni ja nostan itsekin siltä seisomalta laukan ja lähden ottamaan kiinni kahta metsäponia.

Kirin hieman väliä minun ja Gameten välistä, mutta hän ja Orion ehtivät jo pysähtyä, ennen kuin minä saavun hietikolle. Kaarran hieman poispäin kaksikosta ja teen näyttävän äkkipysähdyksen ja annan hiekan pölistä edessäni. Pysähdyn paikoilleni ja jään kuuntelemaann, kuinka Gamette puhuu Orionille. Orionin ihmettelyn jälkeen kävelen taas kaksikon luokse ja jään katsomaan Gemiä.
"Mistä päin maailmaa sinä muuten tulet?" kysyn häneltä tajuten, että en ole aiemmin sitä edes kysynyt. Olen varmasti ensitapaamisellani kertonut itse tulevani Suomesta, mutta en kuollaksenikaan muista, että olisin udellut toisen kotimaata.
Vilkaisen myös Orionia. Tämäkö oli hänen ensimmäinen kertansa, kun hän näkee meren?
Jään katsomaan itsekin merta. Se aaltoilee ja vaahtoaa. Kirkkaansininen väri hohtaa lähes pilvettömän taivaan alla, ja jo kauaksi huomaa, kuinka kirkasta tuo vesi on.
On se kieltämättä kaunis.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere


Paluu Tasankotilkku

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron