Sivu 1/1

Hei, tää oli yllätys!

ViestiLähetetty: 07. Tammi 2012 20:13
Kirjoittaja Herne
//Time & Jamas, kitoooos. :)
Otsikko on mitä on, mutta onhan tää tavallaan yllätys... :D

Verona

Ja minnehän himskattiin Verona oli nyt itsensä onnistunut eksyttämään? Maisemat olivat jälleen täysin vieraat, kaikki oli jatkuvasti aivan uutta, Verona alkoi mennä sekaisin vielä pahemmin. Vai voisiko muka olla sen enempää sekaisin... Rautias poni luimisteli kulkiessaan eteenpäin, yhä kauemmas niistä vähääkään tuntuista maisemista... Oksat hipoivat hiljaa tamman kiihkeästi kohoilevia kylkiä, mutta Veronalla oli muutakin huolehdittavaa kuin mitättömät pikkurisut.
Jossain lähellä oli muita hevosia. Ihan selkeästi hevosia.
Veronaa ahdisti ajatuskin siitä, että hän voisi joutua jonkin suuremmankin lauman saartamaksi... Mutta jokin pisti tamman silti kulkemaan yhä eteenpäin. Kai rautias halusi varmistaa, ettei ne ketkä ikinä olivatkaan juonisi mitään ilkeää hänen päänsä menoksi. Jos siellä vaikka olisi se musta paholainen kätyreidensä kanssa... Verona voisi yllättää koko sakin ja tehdä tyhjiksi niiden kavalan kierot suunnitelmat!

... voi äiti kuinka kaipaankaan kotiin.

Verona hörähti kysyvästi, käveli matalana, kyyryssä, pysyäkseen piilossa. Hänen värinsä ei vain ollut kaikista parhain mahdollinen sellaiseen suhteellisen talviseen maisemaan. Vaaleaa taustaa vasten Verona suorastaan loisti, tumma väri saattoi toki sopia metsään, mutta ei talvella. Veronaa ahdisti ajatus siitä, että kuka tahansa voisi havaita hänet.

Sekava hirnunta ja puheensorina voimistui. Verona höristi korviaan, tähyili ympäristöään otsajouhiensa takaa. Näkyvyys oli, kuten aina ennenkin, hyvin heikko, ja koska hän ei nähnyt oikeastaan mitään... hän keksi loput, mielikuvitus paikkasi puuttuvat kohdat, ja siksi kaikesta kai tulikin paljon pelottavampaa, mitä se todellisuudessa oli. Verona ja Veronan mielikuvitus... Tamma huokaisi syvään ja katseli lumisen pensaan takaa erilaisten kivien ja kantojen luokse kokoontuneita hevosia. Rautias vajosi mietteisiinsä, tamma kallisti päätään ja antoi silmäluomiensa valua puoliksi kiinni. Korvat kuitenkin pyörivät ja kuuntelivat ääniä, vaikka Verona mielessään matkasikin takaisin kotitilalle, takaisin lapsuuteen...

Re: Hei, tää oli yllätys!

ViestiLähetetty: 08. Tammi 2012 14:39
Kirjoittaja Time
/ Here we come! :) /

JAMAS

Lempseät, pitkät askeleet kuljettivat rautiasta andalusialaisen kehoani määrätietoisesti kohti Magic Drinkiksi nimettyä paikkaa. Ihmettelin, miksi mieli edes johdatteli minut tänne, enhän ollut luonteeltani mikään baarikärpänen ja muutenkin vastustin yrttejen tällälailla väärinkäyttöä. Toisaalta, jos kohtuudella osasi niiden kanssa leikkiä, niin mikä ettei mutta sitten ne hölmömmät yksilöt saattoivat vetää pään täyteen ja katua myöhemmin tekojaan. Pudistin päätäni ajatuksilleni ja ristesin tieltäni pienemmälle polulle, mitä pitkin tuskin monikaan hevonen oli kulkenut.

Kenethän luulin täältä löytäväni? Arabellan? Tuskin, hän ei vaikuttanut sen tyyppiseltä, että viihtyisi baarissa. Tai ehkä, mutta eiköhän hänkin suurimman osan elämästään viettänyt kuitenkin jossain ihan muualla. Ehkä törmäisin Fanniin tai Snakeen? Tai ehkä en, kohtahan se selviää. Positiiviselta kannalta katsottuna täältä löysi aina uusia tuttavuuksia, sillä Magic Drink ei tulisi luultavasti koskaan huokumaan tyhjyyttä. Huokaisin raskaasti ja höristin ruskeita, karvaisia korviani laukilla koristettua päätäni aavistuksen laskien. Kauempaa alkoi jo hahmottua baarin värikästä ääntä, itkua, naurua, laulua, mitä kaikkea sitä voikaan kuulla. Puskin takaa baari jo aukenisi. Jokin kuitenkin sai minut pysähtymään useiden metrien päähän. Kasvuston suojassa seisoi pienikokoinen lajitoveri. Rautias, aivan kuten itse olin. Tamma ominaishajusta päätellen, jota sademetsän läpi pyyhältävä tuuli kuljetti sieraimiini. Tamma vaikutti jotenkin omiin maailmoihinsa vaipuneelta, tuskin oli kuitenkaan tulossa baarista, vaan näytti olevan ehkä ennemminkin menossa sinne. Ellei sitten ollut mennyt yrteistä niin sekaisin, että ei osannut tietä edes ulos baarista.
"Öm, päivää neiti." Matala, orimaisen rento ääneni tervehti vierasta hyvän matkan päästä ja ruskea katseeni yritti tavoitella ponista elonmerkkejä. En kuitenkaan halunnut tunkeilla, tamma vaan oli sattunut polulleni.

Re: Hei, tää oli yllätys!

ViestiLähetetty: 08. Tammi 2012 17:19
Kirjoittaja Herne
Varmasti tamma tulisi taas sättimään itseään oikein olan takaa siitä, että oli antanut jonkun jälleen kerran hiipiä taakseen. Ihan liian lähelle... Ties millainen hullu sieltä vielä joskus ilmaantuisi, ja sitten Verona olisikin pulassa. Tosin, eipähän rautias voisi jälkeenpäin harmitella miten oli taas vaipunut mietteisiinsä ja antanut jotakin sellaista käydä. Joten Veronan pitäisi vain pitää onni matkassaan mukana, tai saattaisi olla sittenkin entinen Verona.

Jotakin kahinaa poni kyllä kuuli siinä itsekseen hymistessään, mutta tietenkään sellainen ei sen erityisemmin kiinnittänyt tamman huomiota. Kai hän kuvitteli sen olevan vain tuuli, joka heilutteli huvikseen puiden lehtiä... Mutta joskus olisi parempi olla kuvittelematta, koska sellainen saattoi hyvinkin kostautua.

Kuten sillä kertaa.
"Mitä--" Verona säpsähti ja korvat hörössä suorastaan hyppäsi ympäri, katsomaan sitä paikalle ilmaantunutta suurempaa hevosta, joka sellaisella pikaisella silmäyksellä vaikutti... hiukan pelottavalta. Kääntyessään Verona oli kuitenkin tainnut jotenkin ikävästi lyödä takakavionsa maahan, koska vasempaan takajalkaan koski hiukan... Mutta rautias ei antanut sen vaikuttaa siihen, miten suhtautuisi tulijaan. Jos ori huomaisi hänen olevan heikko... ei, se ei todellakaan olisi hyvä.

"No terve." poni mutisi sitten hämmentyneen näköisenä ja silmäili ruskeaa, oikeastaan aika komeaa oria. Mutta sellaiset ajatukset Verona itseltään kielsi, ja hämmästyneen ilmeen tilalle tuli jälleen hiukan tuima, päättäväinen ilme. Mahtoi olla toisinaan aika hupaisa näky, sellainen pieni pyöreähkö poni ja sellainen ilme, kun vielä otsaharjakin niin pahasti silmillä...
Jalkojaan Verona nosteli, saadakseen jotakin tekemistä ja tietysti parantaakseen ryhtiään. Häntä huiskahti nopeasti kyljeltä toiselle, kun poni nosti päätään ylös ja koetti näyttää suurelta.
"Kuka sä olet." Verona lähinnä lausahti, yhä turhan epävarmalla äänellä, eikä niinkään saanut lausetta kuulostamaan kysymykseltä.

Re: Hei, tää oli yllätys!

ViestiLähetetty: 08. Tammi 2012 17:55
Kirjoittaja Time
Kuonopilkkuun sonnustettu ponitamma näytti säikähtävän ihan toden teolla hiljaista saapumistani. En ollut tullut edes ajatelleeksi sitä, että toinen ei huomannut tuloani, kuin vasta siinä vaiheessa, kun olin jo avannut suuni. Toinen katsoi tummanruskeilla, suurilla poninsilmillään minua hämmästyneen näköisenä hetken, ennenkuin hänen ilmeensä sai muodonmuutoksen. Se tempperamenttinen, tuima ilme syrjäytti sen ihmetyksen. Suuret, pehmeät sieramet värähtivät turvallani katseeni arvioidessa pienempää vaiti.

Tamma tuntui hakevan ylleen uhmakasta ulkokuorta, mutta ääni huokui sitä epävarmuutta, jonka huomasin tarkkaavaisena hevosena. Oikeastaan minulla oli melko hyvä hevostuntemus. Kaikkeahan en tietenkään voinut muista lukea ja monet peittivät todellisen minänsä luvattomankin hyvin.
"Anteeksi, tarkoitukseni ei ollut säikäyttää." Sanoin turvalleni piirtyen sen pienen, pahoittelevan hymyn.
"Nimeni on Jamas." Kerroin tamman vaatimukseen kuuliaisena ja höristin entisestään niitä ruskeita, sopusuhtaisia korviani.
"Entäs te, neiti?" Kysyin kohteliaasti, vierasta naista teititellen tapani mukaan.
"Baariin menossa?" Kysyin sitten kevyen virneen kera. Ehkä toinen ei edes tiennyt, että tuolla oli baari, jos hän oli uusi ja hän oli ekaa kertaa näillä main? Tai sitten tämäkin oli baarikärpänen, niinkuin monet muutkin tällä saarella.
"Vai tulossa?" Lisäsin vielä vaihtoehdon ihan mielenkiintoani, vaikken tietenkään väkisin vaatisi rautiaalta vastausta kysymyksiini, en halunnut olla tungetteleva tai ahdistavan utelias. Voisin olla ihan hiljaakin, tai vaikka poistua mikäli risteytys niin vaatisi. Olin kuitenkin mielestäni melko sopeutumiskykyinen ja pystyisin mukautumaan vaikeimpaankin mielialaan, tai ainakin yrittäisin parhaani. Mutta aina elämä ei ollut suotuisa, aina oli persoonia joiden kanssa ei tullut toimeen, vaikka kuinka yrittäisi. Jossakin sisimmässäni kuitenkin toivoin, ettei tämä suklaasilmäinen ollut yksi niistä harvoista, joiden kanssa ei vain synkannut millään.

Re: Hei, tää oli yllätys!

ViestiLähetetty: 08. Tammi 2012 18:23
Kirjoittaja Herne
Verona ei voinut olla hengittämättä hivenen kiivaammin, hermostutti niin kovin ettei jalatkaan meinanneet totella. Onneksi hänen ei tarvinnut kävellä, tamma oli melko vakuuttunut siitä, että tuiskahtaisi turvalleen jos edes yrittäisi. Ehkä se oli se tutun oloinen väri ja ne silmät, jotka saivat Veronan pitämään orin ulkonäöstä... Mutta tammastapa ne kaikista puoleensavetävimmät olivat niitä pahimpia! Tai no ei nyt ihan niinkään, mutta kavalia silti. Kun ensin lumosivat uhrinsa kuin parhaatkin käärmeet ja sitten naps vaan, se oli heippa sitten julma maailma.
Verona veti henkeä ja painoi korvansa hetkeksi takakenoon, kuin miettien omia ajatuksiaan uudestaan ja uudestaan... Punniten sitä mahdollisuutta, että tuo rautias ori todella olisikin joku säälimätön kiduttaja.

Eikä ponitammalla ollut harmainta hajua siitä, mitä se häntä itseään - yllätys - suurempi kavioeläin mietti... Veronan hermot olivat kireällä kuin viulunkieli, eikä lyhytkään hiljaisuus ollut kamalan mukava asia. Tosin, tammaa hermostutti myös puhe...
"Niinhän ne sanoo..." rautias mutisi ja mutristi huuliaan jotenkin lapsekkaalla tavalla, kuin olisi pieni varsa joka ei saanutkaan tahtoaan läpi... Typerä ilme, Verona, koita nyt ryhdistäytyä!
"Aijaa." Verona vastasi orin esittäydyttä Jamakseksi. Sekin kuulosti tamman mielestä sellaiselta... herrasmiesvarkaalta, tai joltain, mutta silti... Hänestä nimi oli komea kuin tuo salaperäinen orikin. Mutta sellaisiahan ei ajateltaisi, saatika sitten sanottaisi ääneen!
"Verona... Joo. Verona." tamma vastasi, piti puheessaan pienen miettimistauon ja hymähti sitten nostellen taas jalkojaan hermostuneesti. Arvatenkin poni oli hetken aikaa miettinyt nopeaa vastaustaan, mutta päättänyt sitten että Jamas sai tietää sittenkin hänen oikean nimensä.

"Ai mikä pirun baari?" Verona siristi otsaharjansa takaa silmiään epäluuloisen näköisenä ja kallisti hiukan päätään, heilutteli korviaan kohti äänekästä hevoslaumaa. Eivät kai ne olleet heitä huomanneet... Eivät kai?
"Justiinsa tulin tähän." poni totesi sitten kun ei tiennyt mistä ihmeen baarista Jamas oikein puhui eikä hän sen puoleen oikein tiennyt, oliko hän itse menossa vai tulossa...

Re: Hei, tää oli yllätys!

ViestiLähetetty: 08. Tammi 2012 18:51
Kirjoittaja Time
Tamma vaikutti hyvin jääräpäiseltä tapaukselta, joka pelasi vain omien tapojensa ja sääntöjensä pillin mukaan. No, hyvä että maailmassa oli näitä pomottelevaisempiakin tapauksia, muutenhan maailma olisi sekasorrossa jos yksikään itsetietoisempi ja päättäväisempi kaveri ei ottaisi asioihin kantaa. Vaikka enhän vielä tiennyt juuri mitään tästä risteytystammasta, ainoastaan nimestä.
"Verona." Toistin hiljaa, lähinnä omaan mieleeni toisen nimen sulkien, että varmasti muistaisin sen jatkoa ajatellen.
"Hauska tavata." Lausuin tyynesti, olihan aina kivaa nähdä uusia kasvoja Caraliassa.

En voinut estää rentoa naurahdusta, joka kumpusi ilmoille tamman kysymykseen. Eli siis ensikertalainen.
"Sinä juuri katsoit sitä." Sanoin ja lempseä hymy kohosi ruskeille kasvoilleni tummien silmieni katsellessa edelleen tyynesti, hyväntuulisesti nuorempaa.
"Baari on paikka, jossa juomaveteen sekotetaan yrttejä, joilla on erilaisia vaikutuksia ja sitten juomia tarjoillaan hevosille. Baarin nimi on Magic Drink." Kerroin toiselle tiivistelmän omasta käsityksestäni ja tietämyksestäni.
"Tule, näytän sinulle ettet pidä minua järkensä menettäneenä mielipuolena." Naurahdin ja kävelin sademetsän kasvustosta esiin baariin, paikoilleni kuitenkin seisahtuen, lempeän ja orimaisen katseeni Veronaan palauttaen, katsoen seuraisiko toinen, vai jättäisikö mielummin väliin.
"Älä sitten ihmettele miksi nämä hevoset ovat vähän seonneen oloisia, ne ovat vain nauttineet yrttijuomia vähän liikaa." Huikkasin äänensävyssäni halveksien niitä, jotka eivät osanneet vetää rajaa itselleen, vaan kittasivat juomaa toisen perään kuin mitkäkin känniläiset. Toivottavasti Veronalla oli tarpeeksi järkeä päässä, ettei hän ikinä sekoilisi mitään näiden juomien kanssa. Vilkaisin tiskille, jotka takana kaksi oria hääri.

Re: Hei, tää oli yllätys!

ViestiLähetetty: 08. Tammi 2012 19:04
Kirjoittaja Herne
Hiljaa, hyvin hiljaa, Verona tuijotti toista rautiasta, kuin odottaen jotakin. Ehkä taas sitä pahinta... Juuri sitä, että Jamas iskisikin kavionsa tai hampaansa häneen, kun hän sitä vähiten odotti. Mutta Veronapa odotti sitä koko ajan, joten Jamas ei pääsisi yllättämään häntä! Ei sen puoleen kukaan muukaan, tai niin tamma ainakin itselleen uskotteli. Koska olihan Jamas jo yhden kerran hänet yllättänyt, joten miksei sitten toistakin kertaa?
Poni nyökkäsi pienesti kun ori sitten sanoi hänen nimensä vielä ääneen. Hetken Verona jo pelkäsi, että se sellainen tarkoittaisi jotakin... Esimerkiksi sitä, että Jamas oli joku palkkamurhaaja, jonka esimerkiksi se tumma tamma oli hänen peräänsä usuttanut. Kylmät väreet kipittivät pitkin rautiaan selkää...
"En oo vielä varma, voinko sanoa samat sanat." Verona vastasi ja kallisti päätään jatkaessaan orin tarkastelua. Mikähän sitten saikaan tamman niin tarkkaan tuota tutkimaan.

Hetkinen, nauroiko Jamas hänelle? Verona iski vaalean takakavionsa maahan ja veti korviaan taas taakse, valmiina puolustautumaan. Mutta ilmeisesti se olikin turhaa... Vaikka ponin sydän jo hakkasikin tuhatta ja sataa.
"Eikö se olekaan ilkeiden hevosten kokous..." Verona kuiskasi ehkä lähinnä itselleen ja vilkaisi sekopäistä laumaa kulmat kurtussa. Tamma ei ollut aivan varma, oliko se hyvä vai huono asia. Ehkä baari olikin jotain paljon pahempaa?
"Onko siinä mitään järkeä?" rautias puuskahti ja katsahti Jamakseen tuima ilme kasvoillaan. Niinpä, oliko siinä mitään järkeä? Jokainen niistä päänsä sekaisin saaneista oli alttiimpi vaaroille, kuin selväpäisenä... Ellei niistä yrteistä saanut sitten supervoimia?
"Tule... Mih-- miks-- minne... Minä? Häh? Odota!" Verona melkein panikoi. Eihän hän voinut jäädä sinne yksin nyt enää, kun hänet varmaan oltiin Jamaksen takia huomattu! Mutta jos hän taas menisi baariin yksin, kuka tahansa voisi käydä häneen kiinni... Parempi pysyä lähellä Jamasta, vaikka Jamaskin voisi olla vaarallinen.
"Onko ne vaarallisia?" rautias epäröi ja kipitti pienin askelin orin perässä, pysytellen kuitenkin vähän matkan päässä... Kunnes sitten säikähti erästä uhkaavasti kaatuvalta näyttävää hevosta ja melkein hyppäsi päin Jamasta vingahtaen.

Re: Hei, tää oli yllätys!

ViestiLähetetty: 08. Tammi 2012 19:14
Kirjoittaja Time
Virnistin pienesti toisen sanoille.
"Ymmärrän." Sanoin tyynesti toista vielä silmäisten. Kaikki eivät olleet aina niin ilahtuneita kun tapasivat uusia. Toiset pelkäsivät, toiset vihasivat, jotkut olivat hyvin epävarmoja, jotkut taas luulivat itsestään liikoja ja sen takia joidenkin tapaaminen ei ollut miellyttävää. En kuitenkaan osannut sanoa mikä näistä Verona voisi olla, kun ei vaikuttanut pelkäävän, eikä vihaavan eikä mitään muutakaan vastaavaa.

Ponitamman korvat olivat valppaat, ne olivat kokoajan liikkeessä. Oikeastaan se oli söpöäkin omalla tavallaan, mutta antoi tammasta hieman levottoman ja hermostuneen kuvan. Naurahdin jälleen hyväntuulisesti.
"Ei, en usko että yksikään heistä on ilkeä, vaikka varmaksi en kuitenkaan voi luvata." Hymähdin hymyillen. Tammalla oli tiettyjä oletuksia, joiden ympärillä hänen elämänsä näköjään pyöri. Eikö olisi helpompaa olla miettimättä? Vaikka minun oli pakko myöntää, että harrastin itsekin ajattelua luvattoman paljon.
"No en kyllä tiedä, luulen että baari aiheuttaa noille hevosille enemmän harmia kuin hyötyä." Lausahdin ollen tamman kanssa täysin samaa mieltä siitä, että baari oli vaikuttanut mínustakin aluksi ihan älyttömältä jutulta, ja olin edelleenkin sitä mieltä, että ilmankin sitä pärjättäisiin ihan hyvin. Tamma vaikutti järkyttyvän kun lähdin rennoin, määrätietoisin askelin lähemmäs örveltäviä hevosia ja tiskiä jolla juomia tarjoiltiin. Ponitamma oli hipsinyt kuitenkin perääni, mutta näytti säikkyvän baarin räiskyvää menoa inahtaen loikahtaen melkein päälle. Hidastin vauhtiani vilkaisten köriläiseen, joka keikkui kuin keinutuoli kävellessään eteenpäin. Vai liekö mihin suuntaan oli menossa.
"Eivät ne pahaa tarkoita, mutta suosittelen pysymään poissa tuollaisten jättiläisten jaloista." Naurahdin ja loin ystävällisen silmäyksen rautiaaseen vierelläni.
"Tule, mennään juttelemaan Hagorille, hän on toinen baarin ylläpitäjistä, jotka tekevät niitä juomia. Ehkä hän voi esitellä sinulle menun." Selitin itsekin yllättyen miten innokkaasti aiheesta puhuin.
Mitä saisi olla? Tuttu kysymys kuului jo kaukaa kun Hagor katseli rennosti minua ja Veronaa.
"Mitä olisi tarjolla?" Kysyin, itsekin uteliaana, koska en oikeastaan itsekkään tiennyt minkälaisia juomia baarissa oli tarjolla. Hagor selitti koko listan ja juomien vaikutuksistakin sanoi muutaman sanan. Vilkaisin Veronaan.
"Että tällaista. Haluatko lähteä pois, vai haluatko maistaa jotain juomaa?" Kysyin kohottaen kulmaani. Itse en ollut tullut ryyppäämään, mutta jos Verona haluaisi nauttia yhden juoman, niin liittyisin toki seuraan. Mutta vain ja korkeintaan yksi. Ei enempää.

Re: Hei, tää oli yllätys!

ViestiLähetetty: 08. Tammi 2012 19:27
Kirjoittaja Herne
Verona oli lähes yllättynyt. Ymmärrän, Jamas sanoi, eikä edes näyttänyt ärtyneeltä. Joko ori todella oli jonkinsortin herrasmiesmurhaaja, tai sitten herrasmies muuten vain... Mutta Verona oli melko varma siitä, että tuollakin orilla oli pahat mielessään. Ehkä Jamas todella oli sen mustan paholaisen kätyri, tai sitten jonkun muun ilkeämielisen hevosen, ehkä jopa ihmisen... Jos joku halusikin esimerkiksi tappaa ponit sukupuuttoon? Verona ei ainakaan suostuisi uhriksi, vaikka mikä olisi!

Jamaksen sanat eivät tosiaan saaneet tammaa ainakaan rauhoittumaan... Kuka tahansa siis voisi käydä hänen kimppuunsa, ehkä jopa ori itse? Jos tuo vaaleampi rautias viittasikin itseensä sillä, ettei voinut luvata mitään varmaksi. Verona silmäili taas oria epävarman näköisenä ja hymähti hiljaa, mietteliäänä.
"Ei näytä järkevältä." Verona totesi hyvin hiljaa ja keskittyi taas lähinnä pälyilempään ympärilleen. Jamasta ehtisi katsoa myöhemminkin. Tuo kuitenkin liikkui vielä ihan siivosti eteenpäin, eikä heilunut hänen suuntaansa uhkaavana.
Ja hiukan noloksi Verona muuttui kun oli melkein rynninyt päin... Nielaisten tamma otti vähän etäisyyttä Jamaksesta, mutta vilkuili tuota silti vähän väliä. Jos ori vaikka aikoisikin jotakin... Tai jos ne toiset, sekopäät? Niitäkin piti silmäillä vähän väliä. Rankkaa!

"Täällähän pitäs olla silmät selässäkin!" Verona päivitteli tyytymättömän näköisenä ja puhisi närkästyneenä katsellessaan jopa taakseen. Ponin pää pyöri kuin mikäkin, ympäri ympäri, ettei kukaan vain pääsisi yllättämään häntä.
"Ootko joku vakionaama täällä tai jotain?" rautias kysyi ihan hyväntahtoisesti, vaikkei ehkä siltä kuulostanutkaan. Mutta Verona ei miettinyt miltä kuulosti, vaan käänsi katseensa sitten siihen oriin joka kyseli tamman mielestä vähän epäilyttäviä.
Ja hiljaa, kuten tavallista, Verona kuunteli kun Hagor puhui. Tammasta kaikki kuulosti myrkyltä, jonkinlaiselta ansalta ehkä... Kylmät väreet tulivat taas, ja rautiaan korvat painuivat takakenoon. Mutta silti uteliaisuus sai ne taas kääntymään eteenpäin...
"Juotko sä?" Verona halusi varmistaa, nuolaisi huuliaan huomaamattomasti. Ehkä hänellä oli jano vähän muutenkin... Mutta jos Jamas ei joisi, ei joisi kyllä hänkään. Ties mitä rotanmyrkkyä siellä tarjoiltiinkaan.

Re: Hei, tää oli yllätys!

ViestiLähetetty: 12. Tammi 2012 17:05
Kirjoittaja Time
No, Verona onneksi vaikutti täysijärkiseltä ponitammalta, eikä sellaiselta joka tämän päivän jälkeen viettäisi jokaikisen hetkensä täällä baarissa riekkuen. Joten, tuskin oli mitään vaaraa siitä, että nyt johdattaisin tamman pahoille teille. Naurahdin rennosti toisen toteamukselle, turhaa sitä liikaa pävisystämään muiden liikeratoja, ainakaan itse en ollut joutunut kenenkään jalkoihin viime kerralla, vaikka en juuri ollut seurannut muita tapahtumia baarissa. Vilkaisin toiseen tyynesti ruskeista silmistäni, enkä voinut estää kumea nauruntulvahdusta, joka pamahti ilmoille tamman kysyessä olenko vakiokasvo täällä päin. Pudistin päätäni.
"Ehen, olen käynyt täällä oikeastaan vain kerran aikaisemmin." Virnistin hyväntuulisesti. Näytinkö joltain juopolta joka vetää pään täyteen joka perjantai? Pöh.

Mielenkiinnolla, itsekin kuuntelin Hagorin selostusta. Nyt minäkin tiesin juomien nimet. Tosin en muistanut millään niitä kaikkia, mutta ehkä se tieto ei ollut kuitenkaan niin olennaisen tärkeä. Katseeni siirtyi kuuliaisesti rautiaaseen tammaan tuon kysymyksen myötä. kohautin rennosti harteitani.
"No en tullut tänne juomaan, mutta jos haluat maistaa, niin kyllä minäkin voin yhden sitten ottaa." Sanoin hymyillen. Sekoilu ei niin kiehtonut minua, tokihan yrtit antoivat paljon keveämmän ja reteemmän olotilan, mutta ei minulla ollut mitään syytä hakea hyvää fiilistä juomista, kun omasin sellaisen jo valmiiksi.
"No, otatko? Jos haluat maistaa, niin suosittelisin Submarinea." Tokaisin hymyillen. Muuta en juomasta muistanut, kuin että ainakaan sen vaikutukset eivät olleet niin katalia, kuin esimerkiksi Bluen tai Dazedin. Kai siitä jotain iloisuutta, tai rauhallisuutta sai, tai jotakin vastaavaa.

Re: Hei, tää oli yllätys!

ViestiLähetetty: 05. Helmi 2012 15:59
Kirjoittaja Herne
//Pahoitteluni kun tulee tällasia jumituksia... :(

Täysijärkinen... Se ei ehkä ollut se sana, joka Veronaa tosissaan kuvasi, mutta tammaa ei oikeastaan pahemmin haitannut, vaikka Jamas uskoisikin hänen olevan oikeastaan melko normaali tapaus. Veronan itsensä mielestä hän tietysti oli erittäin normaali, kun taas esimerkiksi tuo rautias ori oli vähän epäilyttävä ja salamyhkäinen, ehkä vähän turhankin tuttavallinen. Tai ei niinkään, sanallisesti hitusen, mutta onneksi Jamas pysyi fyysisesti siedettävän matkan päässä eikä vaikuttanut halukkaalta tulemaan liian lähelle. Hyvä niin. Verona vilkaisi Jamasta jälleen ja kallisti päätään huokaisten hiljaa. Se paikka raastoi ponin hermoja, mutta ehkäpä oli hyvä tarkistaa sekin paikka perinpohjaisesti... Ettei vain siellä oikeasti olisi jotakin vaarallista sakkia. Ainakaan siihen mennessä ei ollut vaikuttanut siltä, että niillä hevosilla olisi kaikki muumit kulhossa.
"Jotenkin kuvittelin että useemmin." Verona totesi orin sanoihin vastaukseksi ja naurahti ilottomasti mulkoillen taas levottomia lajitovereitaan, jotka tosin eivät tamman omasta mielestä olleet lähelläkään hänen omaa älykkyysosamääräänsä saatika muitakaan ominaisuuksia. Verona tunsi itsensä samalla paremmaksi kuin muut, mutta samalla myös haavoittuvaisemmaksi...

"Miksi sä sitten tulit?" Verona säpsähti ja siristi silmiään paksun otsaharjansa alla. Tietysti rautias heti epäili, että ori oli tullut sinne etsimään viattomia uhreja, jos kerran juomat eivät olleet houkutelleet. Ja kukapa olisikaan parempi välipala, kuin eksyneen oloinen pikku poni, joka ei kaiken lisäksi edes tuntenut ketään koko paikasta. Veronaa alkoi taas hiukan epäilyttämään, mutta Jamaksen ainakin näennäisen rento olemus sai tammankin hiukan rauhoittumaan. Valppaana piti pysyä silti.
"Sitä sitten. Kun kerran suosittelet." tamma väläytti Jamakselle pikaisen virneen ja kääntyi sitten tarkkailemaan Hagoria, kuin varmistaakseen, ettei tuo tekisi mitään epäilyttävää siellä tiskin takana...
"Tässä asiassa voin melkein jopa luottaa suhun." Verona jatkoi mutisten niin hiljaisella äänellä, ettei Jamas välttämättä edes kuullut kunnolla. Tai mistä sitä koskaan voisi tietää...

Re: Hei, tää oli yllätys!

ViestiLähetetty: 12. Helmi 2012 10:21
Kirjoittaja Time
Ei mitään, mullakin ollut vähän hiljaiseloa.. :D

"Hahhah, no ei nyt sentään." Virnistin tammalle. Näytinkö joltain pummilta joka ryypiskelee joka päivä? Pyh. Tamma näytti suhtautuvan jotenkin hyvin epäilevästi lajitovereihin, jotka olivat näemmä ehtineet nauttia jo enemmän baarin antimia. Eihän ne vaarallisia olleet, vähän vain sekaisin päästään.
"Ajattelin, että voisin löytää erään ystävättäreni täältä." Selitin toiselle rehellisesti ruskeiden silmieni suuntautuessa pienempään tammaan, tuon kasvoihin.
"Mutta ilmeisesti hän ei ole täällä." Sanoin samalla vilaisten ympäri baarin, läpi kaikki ne vieraat hevoset. Nyökäytin päätäni, kun tamma päätti maistaa Submarinea, Hagos valmisti samalla myös minulle sellaisen, olihan hän kuullut keskustelumme. Kulmani kohosi aavistuksen ja katseeni suuntautui ponitammaan kuullessani tuon viimeisen lauseen. En kuitenkaan avannut suutani sanoakseni jotain, nappasin vain kookoksen puolikkaani ja käännähdin ympäri kohti laitimmaista pöytää, jottemme olisi aivan kaiken hälinän ja mölinän keskelle. Seisahduin vielä katsahtaakseni taakse.
"Tule." Kehotin ja jatkoin sinne matkaani aina kannolle asti sitten juomani siihen laskien. Ruskeat, karvaiset korvat hakivat suunnakseen Veronan, jonk odotin saapuvan pöydän luokse.
"Mistä laumasta sitten olet, jos et kerta ole edes kuullut tästä paikasta ennen?" Huikkasin veikeän virneen kera, jostain perämetiköistähän tamman oli oltava, ellei yhteismaata ole vielä vaeltanut läpi. Itse olin kalunnut koko yhteisen maan pinta-alan ennenkuin olin edes liittynyt ylänköhevosiin.
"Vai oletko laumaton?" Lisäsin vielä toisemmankin vaihtoehdon. Yksi vaihtoehto oli myös se, että tamma oli niin uusi, ettei sen takia vielä tiennyt alueesta paljoakaan.