Hundred percent of an angel, a zero percent of the devil

"Aukiolla on muutamia hevosia keskusteluun syventyneenä. Osa itkee, osa nauraa, joku taitaa nukkuakin ja hei, ovatko ne kaikki edes elossa?"

Momentumin sanoja lainataksemme - astu kaikin mokomin sisään ja ota itse selvää yhteismaan sademetsässä sijaitsevasta baarista.

Hundred percent of an angel, a zero percent of the devil

ViestiKirjoittaja Pepi » 15. Huhti 2012 10:59

[Wohveli tänne Arabelloineen]

Aurinko oli ollut ylhäällä jo pitkään, ehkä ilta saapuisi piankin. Sademetsä, kostean lämmin ilma ja oiva paikka paeta muuta maailmaa. Musta ori laahustaa hitain askelin kapeaa polkua pitkin. Joka askel näytti yhä enemmän entistä raskaammalta.

Hikipisarat virtasivat jälleen, tällä kertaa syynä ei ollut hermoilu. Olen pakahtua tänne. Silmissä alkoi sumentua pikkuhiljaa. En varmaan kohta jaksa pidemmälle.
"Pliis... Vettä..." Sanoin hiljaa anoen, mutta keneltä, en keneltäkään!
Pakko pysähtyä lepäämään. Laskeuduin tai no, rösähdin suuren ja varjoisan puun alle lepäämään hetkeksi. Suljin silmäni ja yritin miettiä iloisia ajatuksia. Jos nyt kuolen tänne pääsen ainakin äitini tykö, niin hän minulle sanoi kun olin pieni: Kaikki pois menneet hevoset pääsevät samaan paikkaan. Siellä on paljon tuoretta ruohoa syötäväksi ja raikasta vettä juotavaksi. Siellä ei ole sotia eikä vihollisia vaan kaikki elävät sulassa sovussa.
Kuulostaa ihanalta, eläisin ikuisesti äitini kanssa paratiisissa. Jokin minussa kuitenkin pelkää kuolemaa ja mitäs jos kaikki ei ole niinkuin äiti oli minulle kertonut, jos en pääsekkään hänen luo kuollessani.
Hitaasti avasin silmäni. Puiden lomassa jokin heijastaa valoa... Se voi olla vettä!
Nopeasti loikkasin ylös ja lähdin ryntäämään kohti juomispaikkaa. Hyppäsin pensaikon läpi josta valon heijastus oli tullut.
"Aah.. Vihdoin juotavaa... Mit...?!" Pläts!
"No voi v****u!" Huusin kovaäänisesti Snakelta vasta oppimaani sanaa niin että metsä raikasi.
Juomis paikalla ei ollutkaan vettä vaan laaja monttu täynnä silkkaa mutaa.
"Ei, ei eii! Olin niin varma että täällä olisi juotavaa... No nyt se taas nähtii mitä ajattelemattomalle käy." Sanoin harmillisesti ja nousin ylös mutalätäköstä tummat vuohiskarvani ihan sotkuisina. Hitain askelin lähdin laajustamaan polkua pitkin jättäen perääni pitkän mutavanan. Katsotaan nyt mihin tämä polku vie.

Tuntui kuin polku ei johtaisi mihinkään. Äkkiä löysinkin itseni pieneltä aukiolta jossa oli muutamia hevosia. Mikäs kokoontumis paikka tää on? Hevoset olivat kerääntyneet kivien ja kantojen ympärille. Osalla oli edessään kookospähkinän kuori. Kävelin kaatuneen puun luo jonka takana seisoi tumman rusehtava hevonen.
"Ööh.. Päivää. Oisiko tässä lähellä mitään juomaapaikkaa, olen aivan puhki."Sanoin epävarmasti tummalle hevoselle.
Hevonen naurahti." Olet saapunut juomapaikkaan. Meiltä saa kaikennäköisiä juomia joten mitäs saisi olla?"
"Öö... Mitä on tarjolla?" Kysyin hiljaa epäilevästi.
"No meillä on Delight, Blue, Submarine ja..."
"Mulle menee ihan mikä vain kuhan sen saa kurkusta alas, otan vaikka ton Submarinen,
Hevonen iski eteeni kookospähkinän kuoren jonka sisällä oli kellertävää nestettä. Haistoin hiukan litkua.
"Hmm... Tuoksuupa hyvälle." Otin kuoren hampaisiini ja kulautin juoman alas.
"Se olikin aika hyvää. Ottaisin vielä toisen samanlaisen." Sanoin hevoselle.
Pepi
 

Re: Hundred percent of an angel, a zero percent of the devil

ViestiKirjoittaja Wohweli » 15. Huhti 2012 11:47

ARABELLA

Tiesin, ettei minun olisi pitänyt tehdä tätä. Eihän Magic Drinkiä suositeltu kantavana oleville, tosin minun tiineyteni ei ollut ollenkaan varmaa, eikä siitä ollut vasta, kuin viikko joten ei se ulospäinkään näkynyt, onneksi. Tuskin edes kehtaisin sitten enää jumalattomana pallona muiden hevosten näkyville, johan siinä itsensä tuntisi norsuksi. Kaikkea tätä pilasi vielä se, ettei minulla ollut miestä, vaan se saakelin Jay oli pilannut koko elämäni juuri, kun elämä oli käynyt elämältä maistumaan. Tosin sitäkin selkkausta ennen olin menettänyt paljon hevosia luotani, etenkin niitä joita rakastin. Muun muassa oman äiti kultani. Levätköön rauhassa, rauha ja kunnia hänen sielullensa.

Magic Drink lähenee, sen pystyn aavistamaan, kun hiljainen puheen sorina kantautuu hörölleen kohottamiini korviin. Seisahdun hetkeksi. Olisiko tämä nyt aivan viisasta? Emmin yhä, vaikka hetki sitten olin aivan varma päätöksestäni, että olisi pakko hieman keventää oloa ja saada nauttia vähän elämästä. En tahtonut vahingoittaa varsaani, mutta eihän tippa tappaisi.
Olen kai typerä, kun lähden liikkeelle ja askellan peremmälle baariin. Täällä oli jo meno päällä, mutta ei varmaan menisi toviakaan, kun koko homma karkaisi lapasesta. En kuitenkaan jää miettimään sitä vaan nyt olisi hankittava jotakin vettä vahvempaa, jotta päästäisiin mukaan fiiliskeen.
Askellan tiskinomaisen luokse ja saan vastaani Regin vaalean lumihevosorin joka tervehtii minua ystävällisesti.
"Hei, mitäs neidolle saisi olla?" vaalea kysähtää ja jään miettimään mitä sitä keksisi tänään.
"No, laitas, vaikka Jump tähän alkuun," tilaan sitten ja pian turpani eteen pyörähtääkin kookoskupin puolikas ja Reg painuu palvelemaan muita asiakkaita. Jään tuijottamaan sinistä juomaani. Jälleen mielessäni käy ajatus, että oliko tämä viisasta. Seuraukset voisivat olla vallan tuhoisat, enkä minä ehdoin tahdoin halunnut mitään pahaa varsalleni, vaikka eihän se ollut toivottu tai tulisi syntymään rakastavaan perheeseen. Tai ainakin näin saatoin olettaa, nimittäin tuskin kukaan ori pitäisi minua kovinkaan sinkkuna, jos maha olisi pyöreä, kuin omena konsanaan. Puhumattakaan siitä jos vierelläni stepastelisi pienehkö varsa. Jäisin varmaan yksinäiseksi sudeksi koko loppuelämäkseni. Ei, kyllä minä tahdoin puolison ja tämän kanssa yhteisen perheen, vaikka olihan Jay sotkenut koko hommaa aika kirkkaasti. Mutta tuskin se edes välitti, tuskin sitä kiinnosti, ei sillä mitään omantunnon tuskia tulisi olemaan, se oli varma. Niin kylmä viileästi se oli hommat hoitanut siellä lammen äärellä.

Menneiden tapahtumien muisteleminen todella rohkaisee upottamaan turpani kookoskuppiin ja maistelemaan sen happaman puoleista makua. Kittaan koko litkun alas ja maiskuttelen vielä kevyt eleisesti suutani juoman makua maistellen.
"Hoi Hagor!" huudahdan ruunikolle, joka saa juuri tarjoiltua jollekin orille jotakin. Sen suuremmin viipymättä Hagor luistelee eteeni.
"Mitäs saisi olla?" se kysyy ja tahdon epäröimättä ottaa jotakin mikä kohottaisi mielialani aivan katto lukemiin. En tahtonut enää synkistellä vaan pitää kunnolla hauskaa. Siksihän tänne oltiin tultu, eikö vain?
"Delight kiitos," ja valkea juoma pyörähtää eteeni. Otan sen hampaisiini ja astelen varsin sekavan porukan lävitse kivestä muodostuneen pöydän äärelle ja lasken juomani jääden sitten katselemaan paikan ori tarjontaa. Vallan komeita olivat, mutta vielä olin liian epäröivä mennäkseni tekemään tuttavuutta. Hörppään sitten kevyt äänisesti valkeaa Delightiä, yhä paikan porukkaa mielenkiinnolla silmäillen.
Wohweli
 

Re: Hundred percent of an angel, a zero percent of the devil

ViestiKirjoittaja Pepi » 15. Huhti 2012 12:41

Hevonen iski toisen samanlaisen hunajankultaisen juoman tiskille. Janoni tuntui loputtomalta ja olisi kovin tehnyt mieli kulauttaa koko kookospähkinällinen juomaa kerralla alas oikein pohjanmaan kautta. En kuitenkaan halunnut herättää minkäälaista huomiota tai arvostelua joten hiljaa siemailin juomaani kulaus kerrallaan.
Paikka johon olin juuri saapunut ihmetytti yhä kovin. Jonkin näköinen baari varmaan. Pidän jokseenkin tästä paikasta, tunnelma on korkea enkä ole yksin keskellä viidakkoa petojen ruokalistalla. Kuten sanotaan: hevonen on laumaeläin. Lausahdus piti todella paikkaansa.
Katselin ympärileni nähdäkseni millaista väkeä täällä oikein olisi. Paikka tulvi nättejä tammoja, mutta enhän minä ole niiden mieleen. En edes viiti yrittää yhtäkään. Niillä sitäpaitsi näyttikin jo olevan oriseuraa enkä kaipaa yhtään ikävyyksiä.
Sivusilmälläni huomasin puunrungon luo astelevan ruunikon hevosen. Olin tukehtua juomaani nähtyäni tuon. Syke nousi ja yllätys yllätys, hikipisarat virtasivat ohimoillani. Ääh... Näin käy aina kun silmään pilkahtaa jotain nättiä. Tamma tilasi minua palvelleelta hevoselta jotakin ja kantoi sen kiviselle pöydälle. En saanut katsettani irti tuosta... tuosta enkelistä.
Palasin maanpinnalle kuullessani takaani ääntä. Sama tummanruskea hevonen sanoi jotain:
"Löysit näköjään silmäruokaa." Hän sanoi.
"No juu. Onhan tuo ihan kivan näkönen." Sanoin hiljaa tummalle.
"Saako olla vielä jotain?" Tumma hevonen kysyi.
"Mikäs siinä." Vastasin toiselle ja katsoin jälleen kivipöydän ääressä olevaa tammaa joka kiintoisasti silmäili väkeä ympärillään.
"Saanen ehdottaa Jumpia. Tästä juomasta on ollut hyötyä vastaavanlaisissa tilanteissa." Tumma ori sanoi ja laski pöydälle uuden kookospähkinän kuoren jonka sisällä oli tällä kertaa tumman sinertävää nestettä.
"O-okei." Sanoin hiljaisella äänellä ja maistoin hieman tumman orin tarjoamaa juomaa. Kitkerä aromi valtasi makuaistini.
"Vou, aika kitkerää." Sanoin orille joka olikin jo häipynyt palvelemaan muita.
Laskin juomani alas puunrungolle ja katselin sitä hetken. Sininen sävy oli aika kiehtova lisäys. Olen aina pitänyt sinisestä. Se on niin ihanan vapaa ja rentouttava väri, niinkuin taivas ja meri. Kulautin juomani alas ja odotin josko siintä todella olisikin jotain apua. Katseeni kiisi jälleen kivipöydän luona olevaan tammaan.
"Okei. Nyt koitetaan."
Lähdin kävelemään kohti kiinnostavaa tammaa. Juomasta taisikin lopuksi olla apua. Saavuin kivipöydän luo ja tervehdin tammaa.
"No hei. Saanen kysyä: Sattuiko kun putosit taivaasta?" Heitin ilmoille klassisen flirttireplan ja jäin pöydän ääreen odottelemaan tamman vastausta.
Pepi
 

Re: Hundred percent of an angel, a zero percent of the devil

ViestiKirjoittaja Wohweli » 15. Huhti 2012 15:53

Pitkään tähystelin ympärilleni, mutta lopulta minun oli vain pakko hyväksyä fakta. Täällä ei ollut ketään tuttuja. Harmi sinänsä sillä seura olisi kelvannut paremmin, kuin hyvin. Huokaan hieman pettyneenä ja lasken turpani kookoksen puolikkaaseen, jonka sisältö tuntui hupenevan aivan liian äkkiä. Hätkähdän totaalisesti, kun ympärilleni silmäillessäni näen kimon. Pääni singahtaa melkoisella vauhdilla ylös kupista ja katseeni pysähtyy tuijottamaan kimoa oria. Sydämeni takoo todella rajusti ja pelkään suorastaan, että se pumppaisi pian ulos rinnastani, tai vaikka pysähtyisi. Olen, kuin lumottu, täysin paikalleni jymähtänyt. Minä vain odotan... Odotan, että kimo kääntyisi ja voisin saada varmistuksen epäilyilleni. Mikä helpottuneisuus täyttääkää minut, kun kimo kääntyy osittain ja pystyn näkemään tämän mustan silmän ympäryksen. Ei, tuo ei ollut Jay. Huokaan hyvinkin helpottuneena. Jään kuitenkin miettimään miten asiat olisivat edenneet jos tuo ori olisikin ollut Jay. Olisinko nostattanut hirveän mainoskamppanjan sen suhteen, että ori oli julmettu raiskari? Olisi saanut varmaan ainakin joltain turpiinsa, sen se kyllä ansaitsisi. Heilautan mustaa häntääni ja se sihahtaa ilmassa mukavasti napahtaen sitten sulavasti kintereitäni vasten. Siemaisen jälleen juomaani ja aloitan uuden tähystyksen. Jayhän voisi tulla paikalle minä hetkenä hyvänsä.

Pistän merkille, että joku vahvan näköinen ori pitää minua silmällä. En luo suoraa katsekontaktia, jotten vaikuttaisi tökeröltä taikka torjuvalta. Toinen olisi kyllä ihan tervetullut seuraani mikäli uskoi sen vain miellyttävän tätä mielenkiintoiseksi käyvää iltaa. Hieman itsevarmempi hymy levittäytyy tummalle turvalleni ja katseenikin muuttuu hieman viehkeämmäksi, ehkä voisin yrittää flirttaillakin jollekin.
Ohoh, läsipäinen musta herra lähtee liikkumaan tähän suuntaan. Korvani ovat höröllään toisen suunnalle ja otan toisen vastaan varsin piristyneellä ilmeellä ja katseenikin on hieman kujeellinen. Taivaan vallat miten komea toinen oli, tällä oli selvästi erottuvat lihakset ja kaunis musta karva. Ja silmätkin olivat varsinaiset katseen vangitsijat. Pidättäydyn hyvään ryhtiin ja annan katseeni käydä toisen vielä kerran läpi. Kyllähän oriita kelpasi katsoa. Pientä huvittuneisuutta mieleeni nostivat tämän kurassa uineet jalat. Olivathan ne mutakylvyt hyväksi iholle ja pystyin myöntämään itsekin pitäväni niistä. En ollut mikään tiukkapäinen hienosteleva diiva vaan minä annoin hevosten olla hevosia ja kaikki saivat olla omanlaisia. Odotin kyllä innolla, että pääsisin tekemään tuttavuutta luokseni uskaltautuneeseen oriin.

Ori avaa sitten keskuttelun kysymällä jotakin johon en voi, kuin naurahtaa heleä äänisesti. "Mitä?" kysyn huvittuneena naurun sekaisella äänellä, hymyillen toiselle varsin auliisti. Tämä herra varmasti piristäisi minua, tai senhän hän oli jo saavuttanut. Mitähän mahtoi toinen tarkoittaa taivaasta putoamisella, tässähän sitä oltiin jalat tiukasti maassa, vaikka nyt tuntuikin mukavasti siltä, että olin aivan taivaissa. Kerrankin kaikki vaikutti sujuvan hyvin ja uskalsin olla enemmän tai vähemmän oma itseni, mutta murheet ja huolet Jayn kaltaisesta siasta olivat jäämässä jo paremmin unholaan. Ehkä se johtui tästä paikasta, seuralla ainakin oli siihen suora vaikutus. Ja juomatkin vapauttivat ilmapiiriä sangen mukavasti. Tähänhän voisi tottua, tosin en kyllä mieluusti miksikään juoppohulluksi olisi ryhtymässä.
Wohweli
 

Re: Hundred percent of an angel, a zero percent of the devil

ViestiKirjoittaja Pepi » 01. Touko 2012 13:12

[Oli pien pause ropemaailmasta, sori ku on kestäny vastata]

Tää jump teki kyllä ihmeitä tälle pojulle. Tunsin itseni paljon varmemmaksi ja vakaammaksi jonkinlaisen ihme juoman ansiosta, vautsi. Tamma katseli minua ja minä tiukasti tuota takaisin. Hänen silmänsä olivat kerrassaan... taivaalliset. Niin nätit rusehtavat suklaasimmut. Tamma näytti aika huvittuneelta huomatessaan kuraiset vuohiseni. No voi räkä, ajattelin mielessäni. Tämä tietty pilasi koko homman.
En jaksanut välittää enempää jaloistani vaan keskityin tammaan. Pienesti naurahdin flirttivitsilleni, aika hyvä heitto omasta mielestäni ja niin näytti olevan tammastakin joka naurahti somasti ja kysyi sen jälkeen ehkä hieman hämillään että mitä? Naurahdin hieman itsekkin, eikö hän tajunnut. Pitänee selventää.
"No tiedäthän, tuollainen enkeli ei voi olla muualta kotoisin kuin taivaasta. Mikäs neidin tänne johdatti?" Kyselin hieman uteliaana lähestyen aavistuksen verran tammaa kohti. En tiennyt edes neidin nimeä mutta ihastuin jo tämän heleään enkelinauruun joka oli kuin musiikkia mustille karvakorvilleni.
Tamma vaikutti erittäin kiintoisalta tapaukselta. Olikohan se sen sinisen litkun syytä, mutta mieli teki kovasti tehdä jonkinlaista tuttavuutta tamman kanssa. Eihän siitä mitään haittaakaan olisi, ehkä. Kävelin lähemmäs kivistä pöytää ja asetuin sen eteen kuin viestittääkseni etten ollut vielä pitkään aikaan menossa tästä minnekkään, pidin kuitenkin jonkinlaisen välimatkan tammaan, enhän halunnut vaikuttaa tungeksivalta. Naisetkin tarvitsevat happea hengittääkseen.
Winiltä päälle jääneet kohteliasuudet olivat kerrankin hyödyksi ja olin iloinen tapaamisestamme.
"Olen muuten Tharo." sanoin hempeällä vähän pelottavalla äänellä kevyesti hymyillen tammalle.
"Saanen udella neidin nimeä vai kutsunko enkeliksi?" Sanoin lempeästi tammalle ja heilautin silmilleni valuneen otsaharjan pois edestä jotta näkisin kaunokin paremmin.

[Lyhyehkö? xD]
Pepi
 

Re: Hundred percent of an angel, a zero percent of the devil

ViestiKirjoittaja Wohweli » 01. Touko 2012 21:26

Miten valtaisa ilo tämä olikaan minun ruskeille silmilleni. Ja mitä tämä herra saikaan aikaan minun ajatusmaailmassani. Oloni oli varsin kepeä enkä nähnyt syytä aristella tai pelätä toista. Hän ei ollut vaarallinen. Luin sen hänen sinisilmistään jotka paistoivat oman näkemykseni mukaan kiltteyttä. Tahdoin mietä mieluiten tehdä toiseen tuttavuutta.
Ori sitten selventää hieman sanomaansa ja saa minut naurahtamaan heleästi. En ollut usein saanut flirttailua taikka imartelua osakseni, mutta vähitellen aloin ymmärtää miksi muut siitä niin pitivät. Tämähän nostatti itsevarmuutta huippulukemiin ja vihdoinkin sai olla tyytyväinen itseensä.
"Miten suloista," en malta olla tokaisematta hymyillen minulle vieraalla tavalla. En ollut mikään miesten nieliä, enkä olisi sellaiseksi muuttumassakaan, mutta tämä ori suorastaan vaati minua panostamaan hymyyni enemmän, joten mitä sitä turpa mutrullaan olemaan.
"No, totta puhuen..." aloitan, mutta tulen hieman toisenlaisiin aatoksiin sen suhteen mitä tahtoisin oikeasti orille paljastaa. Tuskin tunsin häntä joten ehkei olisi sen suurempaa syytä hänelle kaikkia yksityiskohtia latoa.
"Tulin tänne bilettämään ja hankkimaan itselleni komeaa seuraa," lausahdan sitten ja lähden liikkelle kiertäen kerran orin ympäri. Ei paha lainkaan, pystyin arvioimaan lopulta paikalleni palaten. Ehkä orista irtoaisi vielä kaikenlaista huvia. Siemaisen juomaani ja huomaan sen hupenevan. En kuitenkaan ole kiireellä lisää kahmimassa sillä enhän minä mielinyt miksikään juopoksi leimautua.

Vihdoin saan tietää komean orin nimen ja en voi vastustaa kiusausta leikkiä viehkeällä hymylläni. Tharo vuorostaan mielii selvittää minun nimeni. No, ensiksi tietysti tahtoisin selvittää olisiko seura nimeni arvoinen. Äh, miksi diivaksi olinkaan heittäytymässä. Tietenkin olri kelpasi, mutta voisihan tässä hieman leikitellä.
Naurahdan hieman salaperäisesti ja kierrän sitten oria kohti asettuen toisinpäin tämän vierelle. Heilautan mustajouhista häntääni ja uskoakseni ne käyvät hipaisemassa orin ryntäitä. Käännyn ympäri ja kuljetan pääni tämän korvien tienoille.
"Näytä miten paljon tahdot tietää sen," kuiskaan sitten hieman leikkisästi. Eihän pienestä hippasleikistä olisi pahitteeksi, vaikka juoksu ympäri baarin nurkkien olisi varmasti vallan hupaisa näky meidän ollessa juomien vaikutuksen alaisena.
Sen suurempia lähtömerkkejä antamatta lähden laukkaamaan toista karkuun naurahtaen kannustavaisesti. Kyllä ori perään lähtisi, olin siitä lähes varma. Pidän vauhtini hillittynä sillä minulla on ennestään täysi työ väistellä juopuneita lajitovereitani, joihin - ponnisteluista huolimatta - onnistun törmäämään pariin otteeseen pahoittelut lausuen ja matkaa jatkaen.
Wohweli
 

Re: Hundred percent of an angel, a zero percent of the devil

ViestiKirjoittaja Pepi » 05. Kesä 2012 15:39

[Oisko missä mahdollista suunnitella hieman tätä peliä? Mese, face?]

Udellessani toisen nimeä kasvoilleni kipusi pieni hämmentynyt ilme. Tamma kierteli ja kaarteli ympärilläni tutkaillen minua ja hieman naureskellen kepeästi. Ei siinäkään mitään pahaa ollut, se sai minut vain entistä enemmän kiinnostumaan toisesta. Pian kuulenkin tamman enkelin heleän äänen korvani juuressa kun toinen sanoo jotain leikkisällä äänellä. Hämmennys kapusi taas kasvoilleni ja käännyin katsomaan tammaa silmiin. Ihmettely hukkui sekunnin murto-osassa toisen syvän rusehtavaan silmä pariin. Olisin voinut tuijottaa toista vaikka tuntitolkulla ja olla vaan. Hetken kuitenkin rikkoi se kun mitään sanomatta toinen säntää laukassa poispäin. Kummastunut ilme palasi, naiset olivat niin monimutkaisia.
"Mit...Mitä ihmettä?" Kysyin itseltäni ja vilkuilin ympärilleni hämmennyksissä. Näin rusehtavan tamman juoksemassa jo kaukaa hieman hassun näköisesti törmäillen muihin hevosiin. Takaantani kuului matalahko orin ääni.
"Se haluu et sä lähdet sen perään." Sanoi toinen hieman pelottavalla äänellä.
Päätin ottaa toisen vinkistä kaiken irti ja lähdin tamman perään, hoiperrellen ja kaatuillen juomien vaikutuksen alaisena. Aukiolla oli paljon hevosia joita oli todella vaikea väistellä kovassa vauhdissa. Kovalla vaivalla yritin ottaa rusehtavaa tammaa kiinni väkijoukon keskellä. Kiihdytin vauhtiani aina kun oli vain mahdollista saadakseni toisen kiinni, mutta kadotinkin hänet. Katselin hätäisesti ympärilleni koittaen löytää ruskean tamman, mutta tuloksetta.
Pepi
 

Re: Hundred percent of an angel, a zero percent of the devil

ViestiKirjoittaja Wohweli » 08. Kesä 2012 19:37

» Facessa saa tulla hihasta nykimään ja mesenkin saa toki lisäillä, vaikka harvemmin siellä enää käynkään (woffaaa@hotmail.com) ja tietysti täällä yksityiseen saa postailla. :))

Kolhin yhden jos toisenkin lajitoverin rynnistäessäni leikkimielisen pöljästi hevosmassan lävitse. Parit juomatkin taisin onnistua kaatumaan jonka johdosta kuulin pientä kiroamista ja huutoa takanani, mutta suljin sen vaivatta ihan ulkopuolelle. En voinut estää hihittelyäni vaan se jatkui epätoivoisista esto yrityksistäni huolimatta. Jotkut mulkoilivat minua hieman paheksuvasti ja näiden tuijotuksen laatu kertoi, että voisin suksia heidän puolestaan jonnekin muualle koheltamaan. Mutta minulla ei ollut syytä välittää moisesta.
Kaarran päätäni siten, että pystyn vilkaisemaan taakseni. Hah! Ori oli jäänyt jo pahasti jälkeen, vai lieneekö toinen edes liikahtanut paikaltaan. Pysähdyn hieman hallitsemattomasti ja retkahdan varomattomuuttani suoraan vieraan orin kaulalle jonka seuralainen kivahtaa minulle ja polkaisee maata. Nauraen pyydän anteeksi ja hoivun parista kauemmas, vaikka kuulenkin niiden käyvän melko kiivasta keskustelua en mene oikaisemaan tilannetta sen enempää, ei siitä varmaan edes hyötyä olisi.

Tharoa ei näy missää. Iloisuuteni laskee hieman, kun tajuan, että saatoin olla jälleen ihan yksin. Ehkä toinen oli pitänyt minua naurettavana ja lähtenyt etsimään itselleen hieman ryhdikkäämmin käyttäytyvää seuraa. Hieman apeana yritän etsiä toista ja lopulta tämä löytyykin. Pysyttelen muiden juoppohullujen takana jotta orin olisi vaikeampi havaita minut. Siellä se raukka yritti minua pälyillä. Lopulta astelen esille pyörän kaksi kertaa paikallani ympäri ja käännyn sitten siten, että voisin jatkaa matkaani jään kuitenkin silmäilemään Tharon suunnalle siten, kuin kutsuisin tätä tulemaan perässä. Maltillisesti pysyn paikallani ja odotan orin havainnollistavan olin paikkani.
"Tänne päin," hihkaisen sitten sen verta kovaa, että se kyllä tavoittaisi orin korvat tästä kovasta yleishälinästä huolimatta. Baari tuntui tällä hetkellä liian pieneltä paikalta minulle ja siksi voisimme siirtyä hieman etäämmälle tuulettumaan. Tästähän voisi kehkeytyä vielä ties mitä. Minä ainakin odotin riemulla sitä mihin tämä ilta tulisi vielä johtamaan.
Wohweli
 

Re: Hundred percent of an angel, a zero percent of the devil

ViestiKirjoittaja Pepi » 03. Heinä 2012 14:26

[No faces itekki käyn aika usein et siel ois iha hyvä miettii tulevaa. Milläs nimel sut löyskää sielt?]

Hätäännyin hieman kun en nähnyt rusehtavaa neitokaista missään vaikka kuinka yritin katsella ympärilleni. Vain parvi juopuneita hevosia pörräsi ympärillä kuin mehiläiset konsanaan. Kokoni ansiosta yletyin onnekseni etsimään tammaa muiden hevosten yli hieman kurotellen ja katsellen, en kuitenkään nähnyt tätä missään ja aloin vaipumaan pikkuhiljaa epätoivoon. Neiti oli varmaan kyllästynyt ja lähtenyt jolkottelemaan pois. Yhtäkkiä jokin sai minut havahtumaan. Rusehtava tamma seisoikin vain parin askeleen päästä minusta selkä tännepäin. Hänkin varmasti oli kadottanut ja etsi nyt minua.
Hieman häijyn näköinen virne kaartui kasvoilleni ja lähdin hiljaa hoiperrellen hiipimään kohti tammaa.
"Löysinpäs!" Huudahdin ja pukkasin lavallani tammaa siten että toinen malkein kaatui maahan kumoon. Naurahdin hieman voittoisasti ja tamma katsoi minua aika nyrpeästi. Yhtäkkiä hymyni laantui. Ei hitto! Ei se ollutkaan se sama ruskea tamma jonka kanssa olen piilohippaa vaan joku aivan vieras. Ja kaiken kukkuraksi, ei tamma ollenkaan vaan joku aivan vieras ori.
"Mitä helvettiä sä tuut tänne tönimään toisia, senkin norsu!" Sanoi vieras ori kiivastuneena ja ehkä hieman juomien alaisena.
"S-s-s-siis kun e-etsin erästä neitiä. H-h-hän näytti takaa aivan te-te-teiltä." Sanoin hätäisesti ja toivoin orin lähtevän vain pois. Hiki alkoi taas virtaamaan ja tunsin valtavan helleaallon ylläni.
"Ai näytäks mä muijalta vai!!??" Sanoi ori entistä kiivaammin ja takoi maata tulisesti etukavioillaan.
"E-e-e-ette enää. Takaa vain." Sanoin nopeasti ja rauhattomasti. Hiki alkoi nousta pintaan ja tuntui todella tukalalta. Katselin levottomasti ympärilleni koittaen etsiä tammaa, tarvitsin nyt apua todella.
"MITÄ!!!!??" Ori huudahti kovaäänisesti ja oli hyökkäämässä kohti.
Orin silmät loimusivat vihasta kun hän rynni minua kohti. Käännyin nopeasti ympäri ja lähdin apua huutaen juoksemaan toista pakoon hevosjoukon läpi. Nyt saisivat nämä hippaleikit jo riittää.

[Sorryyy jälleen ku kesti vastata]
Pepi
 

Re: Hundred percent of an angel, a zero percent of the devil

ViestiKirjoittaja Wohweli » 18. Heinä 2012 00:04

Jarrutan itseni hallitusti pysähdyksiin. Seurasiko Tharo minua? Ihan varmasti? Jäin odottamaan tätä aivan baarin laidalle. Pitkään jaksoinkin vain odottaa paikallani hymyillen, mutta hiljattain aloin epäilemään sitä, että ori olisi osanntu sittenkään seurata minua. Käännyin takaisin magic drinkin puoleen ja astelin takaisin juopuneiden keskelle.
"Tharo?" kyselin varoen moneen kertaan samalla, kun yritin löytää oria näiden kaikkien hevosten joukosta.
Vasta, kun huomasin hevosjoukon kokoontuneen ympyrän muotoiseen asetelmaan ja puhuen jotakin tappelusta löysin kauhukseni Tharon. Tämä oli näemmä löytänyt hankaluuksia. Kauhulla katselin, kun ori yritti selvästi sovitella tapahtunutta tuon ruskean kanssa, mutta se näytti vihastuvan silmissä.

Sitten tämä näytti jopa hyökkäävän. Henkäisin kauhusta, mutta Tharo näytti pakenevan. Minun täytyisi auttaa! Syöksähdin 'katsomon' keskeltä tapahtumiin mukaan ja lähdin juoksemaan orien perään. Ruskea ori oli helppo saavuttaa.
"Jätä Tharo rauhaan öykkäri!" komensin sille, mutta sillä ei ollut juuri vaikutusta ja se nakersi kärsivällisyyttäni.
"Kuulitko, ihrainen puhveli!?" huudahdin sille ja näykkäisin sitä kyljeltä. Tällä kertaa ori reagoi, yrittämällä vauhdissa minun potkaisuani. Juomista johtuen ei reagointi kykyni ollut kovin vilkas kolahtivat herran kaviot ikävästi etusiini.
"Törkimys," tuomitsin toisen ja aloin etusiani linkuttaen hidastamaan vauhtiani, kunnes en voinut muuta, kuin pysähtyä ja vajota polvieni varaan. Kellään ei ollut enää käytöstapoja. Purin hampaitani yhteen ja yritin nousta takaisin jaloilleni pystyyn, mutta haavat jotka ori oli aiheuttanut etusiini suorastaan huusivat kipuaan, eikä ylösnousu tullut kysymykseenkään.

Vasta nyt muistin nostaa katseeni ja ajatella Tharoa. Oliko tämä kunnossa vai vieläkö se puhveli oli tämän kimpussa?
Wohweli
 

Re: Hundred percent of an angel, a zero percent of the devil

ViestiKirjoittaja Pepi » 18. Heinä 2012 16:15

Pakokauhun vallassa ja ehkä jopa hieman kiljuen juoksin minkä jaloistani pääsin rusehtava ori kannoillani. Voi hitto mihin soppaan taas jouduin! En minä tahallani tahdo sanoa mitään loukkaavaa, mutta joskus sitä vain tulee hädissään höpöteltyä mitä sattuu.
Juoksin täyttä vauhtia ori perässäni ympäri baarialuetta. Ei tarvinnut pitkääkään matkaa kaahottaa kun juokseminen alkoi jo tuntua jaloissa. Kuntoni ei ole parhaillaan mitään huippua, ajattelin ja uskallauduin jopa vilkaisemaan hieman taakseni. Ori oli hieman jäänyt jälkeen, mutta seurasi yhä suutuspäissään.
"Mitä ihmt...?" Orin takana juoksi joku. Se oli se rusehtava tamma!
Neiti huusi jotain ruskealle orille ja näykkäisi tätä. Vau, miten rohkea tyttö. Mutta mitä nyt!? Silmänräpäyksessä ori potkaisi seurassani ollutta tammaa ja hetkeäkään myöhemmin tämän vauhti hyytyi. Ori oli taas päässyt vauhtiin ja saavutti minua nopeasti valmiina antamaan turpasaunan. Vilkaisin jälleen nopeasti tammaa ja näin tämän polvillaan maassa. Minun seuralaisiani ei kohdella noin! Ajattelin ja hidasti vauhtini raviin. Lopulta käännyin tulosuuntaani ja näin orin lähestyvän huimaa vauhtia. Lopulta alkoi orikin hiljentää vauhtiaan jottei törmäisi minuun. Silloin ampaisin takajaloilleni etuseni ilmaa takoen.
"Minun seuralaisiani ei kohdella noin!!!" Huusin ruskealle orille joka näytti vain pieneltä pisteeltä ylhäältä käsin. Nopeasti toinen etujalkani polkaisi oria päähän mikä sai tämän siirtymään askeleen loitommalle. Laskeuduin takaisin kaikille neljälle jalalleni ja mulkaisin hieman vihaisesti oria joka näytti kiukkuiselta. Kavioni oli osunut toisen nenäluuhun ja iskukohdassa ammotti nyt iso avoin verta vuotava haava. Tuiskien ja kiroillen ori laahusti pois paikalta. Käännyin jälleen katsomaan tammaa joka oli polvillaan maassa. Nostin laukan ja pysähdyin rusehtavan tamman kohdalle.
"Miten kävi, neiti?" Kysyin hädissäni ja huomasin tamman ryntäissä olevan haavan.
Pepi
 

Re: Hundred percent of an angel, a zero percent of the devil

ViestiKirjoittaja Wohweli » 18. Heinä 2012 17:13

Etuseni olivat kuin liekeissä, en tohtinut varata niille juuri painoa, vaikka sekin viilteli kipukynnystäni, kun jouduin nojautumaan etupolviini. Perkeleen orit, kun eivät voineet lainkaan kontrolloida itseään. En sitten viitsi edes mennä julistamaan, että oma käytökseni olisi ollut sen kultaisempaa. Vikansa kullakin, eihän yksikään meistä ollut täydellinen. Hah, mitä olisinkaan antanut jos olisin ollut täydellinen.
Yritän toistamiseen kammeta itseni ylös polviltani, mutta kun lähden nousun yrittämiseen jalkani karjaisevat kieltävän stopin toimilleni ja joudun palaamaan tähän hankalaan asentoon, joka ei kyllä tee minulle oikeutta millään muodoin. Olemme jo hieman syrjemmällä magic drinkiä joten ainekaan minulla ei ole pelkoa, että joukko hevosia vain tuijottaisi tukalaa tilannettani. Harvasta juomapäästä olisi edes avuksi tässä tilanteessa.

Tuhahdan hieman harmissani. Olin yrittänyt auttaa, mutta olin tehnyt vallan nopeasti itsestäni avun tarpeessa olevan. Miten säälittävää ja vielä minulta. Saattoihan sitä mieltä rohkaista hokemalla, että ajatus oli tärkein, mutta itse olisin kaivannut näkyviä tuloksia. Lahopäinen ruunikko olisi saanut komentaessani jättää vain Tharon rauhaan niin olisin kyllä ollut tyytyväinen. Enhän minä edes tiennyt mistä mustapää oli loppujen lopuksi kiukustunut, mutta uskoakseni mistään kovin vakavasta ja anteeksiantamattomasta ei voinut olla kyse. Minulla itselläni ei ollut taipumusta raivokkaaseen suuttumiseen siksi sainkin usein vain hämmästellä miten muut pystyivät satuttamaan toisiaan täydessä raivossa. Äitini oli kasvattanut minut hyvin. Väkivalta synnyttää vain lisää väkivaltaa, eikä se paranna asioita miltään kannalta, vaikka niin saattaisikin luulla.

Olen huolissani Tharosta. Ruunikolta näytti löytyvän voimaa, kun se minutkin kumosi yhdellä potkulla polvilteni. Se kusipää ei saisi hipaista kavion kärjelläkään Tharoon tai en muutoin edes menisi vastaamaan seurauksista. Näyttää kuitenkin siltä, että Tharo pysähtyy. Voi ei! Mitä tämä oli tekemäisillään, eikai tämä nyt aikoisi kohdata toista? En ehdi huutaa mitään kiellon omaista, kun ori on jo takasillaan ja näyttää iskevän nyt ruunikkoa kohden. Korvat höröllään katson suoraan tapahtumiin ja pelkään koko ymmärrystäni myöden minkälaiset seuraukset tapahtumilla tulisi olemaan. Ruunikko kuitenkin vetäytyy ja Tharo lähestyy minua vauhdilla ja on heti huolehtimissa minusta. Miten tämän oli itse käynyt?
"Ei tässä mitään," yritän vähätellä ja kohota seisomaan, mutta horjahdan heti sivulle ja hetkessä olenkin selälteni maassa. Pidätän katseeni orin silmissä ja alan yllättäin nauramaan. Nauran hulvattomasti, vaikkakaan en ole lainkaan varma mikä naurun syy on.
Wohweli
 

Re: Hundred percent of an angel, a zero percent of the devil

ViestiKirjoittaja Pepi » 18. Heinä 2012 20:47

Tamma näytti olevan todella tuskissaan... ja kaikki oli minun syytäni! Ellen olisi suututtanut sitä ruskeaa oria kaikki olisi varmasti kuin ennen. Olisimme jatkaneet neidin kanssa hippaleikkiämme, olisin ehkä saanut tietää tämän nimenkin ja illasta olisi tullut varmasti aivan mahtava.
Mutta nyt, nyt tuo tamma varmasti vihaa minua kun nössönä lähdin pakoon sitä oria ja jätin sorean neidin hoitelemaan hänet puolestani, ja miten siinä kävikään. Tamma parka ei kyennyt edes varamaan painoaan etujaloilleen.
"O-olen todella pahoillani, neiti." Sanon hiljaa toiselle rauhoittavalla äänellä.
Tamma väittää kaiken olevan OK, mutta ei siltä vaikuta. Toinen pyrkii jaloilleen, mutta rojahtaa hetkeäkään myöhemmin takaisin maankamaralle.
"Ei, ei, ei! Älä yritä nousta. Pysy vaan siinä paikallasi niin kipu helpottaa." Sanon tammalle hieman napakammin ja astun askeleen lähemmäs toista. Hiljaa ja varovasti laskeudun maakuulleni tamman viereen koittaen olla huomaavainen toista kohtaa.
Katseeni karkaa aivan kirkkaalle ja pilvettömälle taivaalle. Ilta on jo aika pitkällä kai. Kuu valaisi mukavasti aukiota jolloin ympärilleen näki selvästi. Vilkaisen vieressäni makaavaa tammaa joka tuijottaa minua herkeämättä. Mitähän toinen oikein ajatteli minusta? Piti varmaan hirveänä nyhverönä. Tamma tuijottaa edelleen mikä saa oloni hieman tukalaksi. Yhtäkkiä neiti repeää hulvattomaan nauruun. Mitä ihmettä? Teinkö minä jotain? Voi ei, voooi ei! Tein tietenkin jotai noloa.
Pepi
 

Re: Hundred percent of an angel, a zero percent of the devil

ViestiKirjoittaja Wohweli » 19. Heinä 2012 11:31

Ori oli kerrassaan suloinen. Se pahoitteli tapahtunutta, kuin koko episodi olisi ollut yksin omaan hänen vikansa. Olisi korjattava asiaa, sillä eihän tapahtuneet todellakaan olleet yksin Tharon aiheuttamat. Näin olisi voinut tapahtua kenelle tahansa, mutta minä nyt tunnetusti kannoin huonoa onnea mukanani.
"Älä suotta ole pahoillasi, kyllä tämä tästä," sanahdan sitten. En ollut tippaakaan vihainen, en oikeastaan edes osannut olla. Minun suuttumiseni tarvitsisi paljon. Paljon jotakin sellaista mistä en oikein itsekään ollut varma. En juuri milloinkaan ollut ollut kenellekään vihainen. Olin aina ollut sovitteleva osapuoli sekä hyväksyjä. Minulla ei ollut sydäntä suuttua. Olenpa nynnerö.

Kun ylös nousemiseni tulee ajan kohtaiseksi musta kieltää minua melko komentavalla äänensävyllä, joka hieman yllättää minua. En kuitenkaan järkyty toisen hieman koronneesta äänestä sillä tiedän sen tarkoittavan itsessään hyvää. Tharo tahtoi suojella minua kivulta. Miten huomaavaista. Olen jopa positiviisinmielin yllättynyt, että orista kyllä löytyy tahtoa ja tarpeen mukaan myös tempperamenttia.
En valitettavasti - vakuuttavasta komennosta huolimatta - nöyrry tottelemaan vaan minun on ihan väkisin yritettävä ylös, vaikka se johtaakin kaatuamiseen. Mielessäni ei häivähdä mitään mikä vihjaisi kaiken tämän olevan vaaraksi mahdolliselle varsalleni. Juomat ovat saaneet minussa aikaan väliinpitämättömyyttä, suoran unohduksen koko asia haaraa kohtaan. Mutta sitähän olin loppujen lopuksi tavoitellut. Keinoa vain unohtaa kaikki se mikä oli nakertanut hapon lailla mieltäni ja satuttanut sisintäni enemmän, kuin mikään muu.

Tharo laskeutuu vierelleni ja syvä tuijotukseni näyttää hieman kummastuttavan toista. Kun sittin katkean nauruun näyttää ori hieman tuskastuneelta ja, vaikka kuinka yritän hillitä nauruani ja saada sen loppumaan se vain tulvii ulos suustani. Nauruni jatkuu vielä tovin, kunnes saan sitä jotenkin ruotuun.
"Anteeksi, ei tämä johdu lainkaan sinusta," vakuuttelen naurunsekaisella äänellä, joka ei itsessään ollut varmaan mitenkään kattava vakuute.
"Tämä taitaa olla juomien jotakin sivuvaikutuksia," heitän epäilyni ja naureskelen vielä hetken hieman maltillisemmin, kunnes nauru sitten hiljalleen suppenee ja lopulta saan itseni lopettamaan.
"Nimeni on muuten Arabella," huomaan viimein kertoa sen orille. Kyllä minun nyt kaiken tämän jälkeen se oli toiselle kerrottava. Siitähän tämä kaikki oli alkua saanut.
Viimeksi muokannut Wohweli päivämäärä 26. Heinä 2012 00:09, muokattu yhteensä 1 kerran
Wohweli
 

Re: Hundred percent of an angel, a zero percent of the devil

ViestiKirjoittaja Pepi » 25. Heinä 2012 18:03

Tamma nauraa yhä kuin olisi jonkinlaisen hekotuskohtauksen saanut. Vilkuilen hermostuneena jälleen ympärilleni, en kyllä tiedä miksi. Siitä on tullut vain jonkinlainen tapa minulle. En saanut päähäni mikä oli neidin oudon naurukohtauksen takana, mutta minusta se varmaan johtui. Nolouden tunne sai vallan ja hivuttaudun varovasti aavistuksen kauemmas tammasta. Käänsin katseeni hetkeksi poispäin toisesta kuin odottaakseni että toinen lopettaisi räkätyksensä.
Viimein tamma sai rauhoiteltua hieman itseään ja pystyi jo sanomaan jotain. Huokasin syvään helpotuksesta neidin selittäessä tämän hekottelun johtuneen aivan jostain muusta kuin minusta, neiti epäili juomien sivuvaikutuksia.
Katsoin tammaa pienen hymyn kaartuessa kasvoilleni ja samalla naurahdan hieman itselleni. Olempa typerä ja harhaluuloinenkin vielä! Aina tekemässä vääränlaisia johtopäätöksiä.

Katson vielä hetken rusehtavaa neitiä. Hän oli varmasti kauneinta mitä olen koskaan nähnyt. Ihanan syvän ruskeat silmät joissa oli jotain todella lumoavaa. Tuntuu siltä kuin voisin jäädä tähän koko loppuiäkseni ja vain uppoutua toisen katseeseen. Käännän kuitenkin nopeasti katseeni maahan jottei neidille tulisi ahdistava olo tuijotuksestani, tiedän miltä se tuntuu.
Kuulen tamman puhuvan jälleen jotain hennolla enkelin äänellään. Nostan katseeni takaisin tammaan tämän kertoessa nimensä viimein minulle. Sitä olinkin hakenut koko illan. Pieni puna pääsi valloilleen kasvoillani ja tuijotin toista herkeämättä. Arabella, varmasti kaunein nimi jonka olen koskaan kuullut.
Olo tuntui hieman erikoiselta. Tällaista en olekkaan kokenut aiemmin. Tuntui siltä kuin kaikki maailman viha ja suru olisi vain kaikonnut jonnekkin ja jäljelle olisi jäänyt ainoastaan iloa, naurua ja... rakkautta? Sitäkö tämä on? Olin vasta hetki sitten tavannut Arabellan ja nyt hän jo tuntuu maailman tärkeimmältä henkilöltä elämässäni. Katson toista hieman ehkä kummastuneen näköisenä. Tukala tilanne jälleen. No niin Tharo, sano jotain. Mitä tahansa.
"Öhömm. Olen Tharo....... vaikka taisit tietääkkin sen jo."
Ei, ei ,ei! Ei kuitenkaan mitä tahansa. Vitsi mikä idiootti olenkaan. Menin sitten nolaamaan itseni jo ties kuinka monetta kertaa.
"A-anteeksi. Olen hieman sekavalla päällä. Varmaan ne juomat taas." Korjaan ja katson jälleen poispäin toisesta kohti sademetsää vaikkei siellä mitään nähtävää ollutkaan.
"Mutta yksi asia ei taida olla juomien syytä..." Punastus palasi jälleen ja vilkaisen tammaa nopeasti varovasti sivusilmälläni. Sitten jatkan.
"Taidan.. öö.. siis taidan olla... ehkä ihan pikkusen... öö... ihastunut... s-sinuun." Sanon toiselle hiljaa ja varoen jääden odottamaan mitä toinen vastaisi tunnustukseeni.
Pepi
 

Seuraava

Paluu Magic Drink

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron