Hundred percent of an angel, a zero percent of the devil

"Aukiolla on muutamia hevosia keskusteluun syventyneenä. Osa itkee, osa nauraa, joku taitaa nukkuakin ja hei, ovatko ne kaikki edes elossa?"

Momentumin sanoja lainataksemme - astu kaikin mokomin sisään ja ota itse selvää yhteismaan sademetsässä sijaitsevasta baarista.

Re: Hundred percent of an angel, a zero percent of the devil

ViestiKirjoittaja Wohweli » 26. Heinä 2012 00:27

Nämä Magic Drinkin tarjoamat drinksut olivat todella käyneet päähäni, mutta olin siitä tällä hetkellä enemmän, kuin kiitollinen. Kaikki huolet ja murheet olivat menneet ainakin puoliksi jos eivät kokonaan kaikonneet. Tunsin oloni hyvin nuorekkaaksi ja tuntui myös siltä, etten voinut tehdä mitään väärin, vaan jokainen tekoni, eleeni ja sanani olivat oikeita. Olin harkitseva ja maltillinen persoona, mutta tätä muuria olivat käyneetkin juomat häivyttämään ja nyt vain annoin mennä enkä jarruttanut juuri lainkaan. Ei ollenkaan hassumpaa. Tämä tunne oli sen verran valloittava, että tämä olisi ehdottomasti vielä koettava uudelleen.

Tharo näyttää selvästi katselevan minua enkä pistä sitä ollenkaan pahakseni sillä huomaan hetkessä, että myös minun silmäni kiertävät orissa. Tämän komeissa piirteissä ja lihaksikkaassa kehossakin. Sitten jään vain katselemaan noita sinisiä silmiä jotka vetoavat minuun vahvasti. Kokonaisuudessaan ori oli vain niin komea. Hän todella oli sitä, eikä näköni ollut lainkaan vääristynyt juopuneisuudesta huolimatta.
Kaikki orit eivät olleet kuin Jay. Se oli nyt todistettu selväksi faktaksi. Tharo ei ollut lainkaan, kuin se mieltäni kalvannut kimo. Tharo oli rehti ja luotettava, ei lainkaan roistomainen ja siitä minä pidin. Vielä varsaiässä olin tietysti ihaillut pahismaisesti käyttäytyviä oreja, mutta juuri nyt Tharon kaltaiset orit tuntuivat sydäntäni lämmittäviltä.

Nimeni lausumisen jälkeen Tharo tulee esitelleensä itsensä uudestaan enkä voi olla naurahtamatta hillityllä tavalla tämän pienelle mokalle, jota tämä huomaa kuitenkin itse korjata.
"Niin tiedänkin," sanaisen hymyillen. Musta oli hauskakin. Hän kyllä vaikutti jossain määrin ehkä hiukan ujolta, mutta se ei ollut lainkaan huono piirre.
"Ne kyllä laittavat päätä pyörälle," myönnän, kun myös ori tulee vedonneeksi juomiin. Hetkessä alankin pohtimaan sitä miten kauan juomat tulisivat vaikuttamaan. Tämä oli minun ensimmäinen ryyppy reissu ja jotenkin osasin aavistella, että seuraukset olivat sen mukaiset. Aamulla olo olisi varmaan kipeä ja päätäkin ihan varmasti tulisi kipristelemään, mutta se tuntui silti kaikki tämän arvoiselta. Tai siis ilman muuta pieni krapula olisi pieni hinta Tharon kaltaiseen tutustumisesta!

Mutta yksi asia ei taida olla juomien syytä... Herra tulee lausuneeksi vallan mystisellä tavalla. Ilmeeni muuttuu kiinnostuneeksi ja odotan maltillisesti, että Tharo ehkä jatkaisi asiansa loppuun saakka. Tämän kasvot olivat hieman punehtuneet ja se sai minut hieman kummastuneeksi, vaikken sitä ulospäin näyttänytkään. Sitten musta saa lausettaan eteenpäin ja ihastus sanan kuultuani asetan turpani orin turpaa vasten.
"Shh..." kuiskaan hiljaa, kuin käskien orin olemaan jatkamatta ja suon pienen katsahduksen tämän sinisiin silmiin. Enempää ei tarvinnut sanoa. Saattoi olla sanomattakin selvää mitä minä tunsin. Sydämeni pompahteli rinnassani ja se tuntui hyvältä.
Joku oikeasti välitti! Ja oli vielä sanonut sen ääneen! Tiedän, ettei pitäisi liiaksi innostua sillä kysehän oli orista joka oli nauttinut vettä vahvempaa, mutta silti...
Wohweli
 

Re: Hundred percent of an angel, a zero percent of the devil

ViestiKirjoittaja Pepi » 26. Heinä 2012 11:12

Hetkeksi jään miettimään mitä kohta sanoisin. En usein ota mitään tällaisia riskejä, mutta nyt minun oli vain pakko kertoa toiselle mitä tunnen. Mutta entäs jos Arabella ei tuntisikaan samoin minua kohtaan. Sitten en kyllä tiedä mitä tekisin, varmaan loikkaisin ylös ja pakenisin täyttä laukkaa takaisin metsään mistä tänne baarille päädyinkin. Entä jos neiti halusi olla vain kaveri eikä yhtään enempää. Ja mitä jos hänellä on jo ennestään toinen ori!
Taas ne harhaluulot meinaavat ottaa vallan elämässäni. Ne saavat nyt unohtua.

Kovin epäröiden sanon sanomani Arabellalle. En kuitenkaan saanut lausettani edes sanottua loppuun kun toinen keskeyttää minut. Tunnen tamman pehmeän turvan omallani ja hätkähdän hieman. En kuitenkaan siirtänyt omaa turpaani pois vaan annoin sen olla toisen vasten. Tunsin punotuksen päässeen taas valloilleen, nyt varmasti vahvempana kuin koskaan aiemmin.
Vain muutamalla kirjaimella neiti pyysi olemaan sanomatta mitään. Se oli okei, en nimittäin keksinytkään mitään sanomista tähän tilanteeseen. Olin mykkä ja odotin jälleen toiselta jonkinlaista elettä tai jotain.
Pian jo tunnenkin toisen katseen jälleen, eikä se tällä kertaa saanut aikaan minkäänlaista ahdistusta kuin hetki sitten. Olo oli itse asiassa oikein mukava tuntiessa toisen lämmön. Nyt mikään tai kukaan ei voisi satuttaa minua. Siitä olin varma.

Mieleen juolahteli kysymyksiä. Mitä tämän jälkeen? Näemmeköhän me vielä? Ja kuinka kauan jälleen näkemistä joutuu odottamaan? Ehkä Arabella tietää vastauksen. Hitaasti irrotan turpani toisen turvasta siten kuitenkin ettei toinen ajattelisi etten haluakkaan tätä.
"Mitä nyt? Näemmekö vielä tämän jälkeen?" Kysyn tammalta ehkä hieman huolestuneena.
Pepi
 

Re: Hundred percent of an angel, a zero percent of the devil

ViestiKirjoittaja Wohweli » 26. Heinä 2012 11:47

Miten hassulta tämä kaikki tuntuikaan. En uskonut, että baarista löytäisi joka käynti kerralla jotakin näin upeaa, vaikka eihän se mahdotonta ollutkaan. En kuitenkaan suo ajatusta sille, että tämä olisi vain hetkittäistä vaan luon todella toivoa mielessäni sille, että kaikki tulisi jatkumaan, kauan ja ihanasti.
Ihastelin ujon orin tekemää aloitetta. Itse en olisi ainakaan pystynyt samaan, en ainekaan selvinpäin. Arvostin tätä orilta todella paljon. Kun turpamme käyvät kosketukseen henkäisen syvään silkasta mielihyvästä. Tuskin edes tiesin miten hyvältä tuntui olla jotakin luotettavaa ja ihanaa vasten.
"Olet todella komea," huomaan sanovani ja hitaasti yritän kurottautua halaamaan oria samalla kevyesti hengitellen tämän ihanaa ominaistuoksua. Painan silmäni hetkellisesti umpeen ja yritän vain nauttia hetkestä. Miten taivaalliselta kaikki tuntuikaan. Sydän sulaa tavallaan.

Minä toivoin saavani nauttia tästä hetkestä ikuisuuden. Humaltua täysin hetken ihanuudesta, mutta ori keskeyttääkin sen. En ole siitä lainkaan vihoissani vaan käännyn lähinnä uteliaan puoleisena katsomaan orin suuntaan. Hänellä taisi olla jotakin sanottavaa, taikka kysyttävää. Mielenkiinnolla tulisin kuulemaan mistä olisi kyse.
Tharo mielii tietää miten asiat jatkuisivat tästä eteenpäin. Totta puhuen en ollut ehtinyt ajatella asioita vielä niin pitkälle. Varma tahdoin kuitenkin olla siitä, että me tulisimme vielä tapaamaan. Mahdollisesti jopa pian.
"Tietysti, mikäli se sinulle sopii," sanan tipahtelevat suustani, kuin itsestään eivätkä ne kuulosta omiin korviinikaan hassumilta. Tharon tapaisin ilmanmuuta uudelleen. Voitaisiin ottaa tämä uudelleen ja mieluusti sitten selvinpäin ja ilman niitä hölmöyksiä tämän illan ajalta, vaikka en niistäkään yhtäkään pois vaihtaisi. Mukavia muistojahan ne olivat ja juuri ne olivat johdattaneet meidät tähän hetkeen.

Siinä silmäillessäni läsikasvoista komeaa oria korvani tavoittavat kavioiden kopinaa joka kuului lähestyvän. Käännän pääni äänen suuntaan ja huomaan jonkun hoipertelevan meitä kohden. Se ei vaikuta aggressiiviselta, mutta muilla tavoin se tuntuu jotenkin uhkaavalta, epämiellyttävältä ja ehkä myös vähän pelottavalta. En mahda sille mitään, että siirryn kokonaan sivuun vieraan orin tieltä ja luimistan sille korviani.
Vasta myöhemmin orin mentyä tajuan mikä siinä minua niin karmi. Se oli kimo... Se toi väistämättä mieleen Jayn. Ei, en tahtonut ajatella sitä oria juuri nyt! Tilannetta olisi korjattava, öh.
"Haettaisiinko vielä jotakin juotavaa?" en ollut juoppo tai mitenkään liian addiktoitunut juomiin, mutta taas ne tuntuivat vain helpoimmalta pakokeinolta ikäviä ajatuksia vastaan.
Wohweli
 

Re: Hundred percent of an angel, a zero percent of the devil

ViestiKirjoittaja Pepi » 27. Heinä 2012 17:36

Voi miten silkkiseltä toisen turpa tuntuikaan omallani. Ihanaa ja samalla jännitäävää, siinä oli oikein osuvat sanat kuvaamaan tätä tilannetta. Tunsin sydämmeni sykkivän aiempaa nopeammin, kuin se kohta pomppaisi kurkustani ulos.
Kuulen tamman sanovan jotain hempeällä äänellään mikä saa minut mietteliääksi. Kukaan ei ole aiemmin kutsunut minua komeaksi. Tarkoittikohan Arabella sitä todella. En ole oikein koskaan ollut kiitollinen ulkonäöstäni, se oli jotenkin niin... poikkeava. Sinisilmät hiilen mustalla hevosella ja punanenäkin vielä.
Äkillisesti tunnen tamman kaulan omallani ja kaikki mikä hetki sitten oli ollut mielessäni katosi kuin tuhka tuuleen. Toinen tuntui niin tavattoman pehmeältä ja lämpimältä sylissäni. Maailmassa oli nyt vain minä ja Arabella.

Kuitenkin, kaikki loppuu aikanaan. Mitä tämän illan jälkeen? Eroavatko tiemme lopullisesti vai näemmekö vielä? Huolissani kysyin Arabellalta, hän saisi päättää tässä asiassa. Sisäisesti huokasin helpotuksesta kun tamma vastasi myönteisesti esittämääni kysymykseen.
"Käy se minullekkin." Sanon tammalle hymyn kaartuessa väkisin suupielilleni.
Keskittymiseni Arabellaan herpaantui kuullessani jonkun lähestyvän. Kimo ori joka oli selvästi ottanut vettä vahvempaa hoiperteli suoraan meitä kohti ja Arabella joutui pakosti väistämään pois toisen tieltä. Ei ollut sopivaa kohdella neitiä noin. Kimo olisi hyvin voinut ottaa muutaman askeleen urakan ja kiertää meidät, mutta ei.
"Hei! Katso vähän minne kävelet." Huomautan toisen perään mutta kimo ori taisi olla niin altistunut juomille ettei tajunnut mitä ympärillään tapahtui. Vilkaisen Arabellaa ja toista näytti hieman karmivan ohikulkijamme. En kyllä ymmärtänyt miksi, huurussahan tuo vain oli. Nääh. Arabella oli rohkea tyttö, ei tuollaiset häntä pelottaisi. Kuvittelin vain. Ennenkuin ehdin mitään sanoakkaan tamma ehdotti että hakisimme lisää juomista. Ehkä tältä illalta olisi jo riittäny, mutta jokin sai minut kuitenkin suostumaan tamman pyyntöön.
" No haetaan vain." Sanon toiselle hymyillen hiukan. Hetkeäkään myöhemmin nousen jalkeilleni valmiina seuraavalle kierrokselle. Katson kuitenkin vielä Arabellaa ja kohtistan katseeni tuon etuseen.
"Entä jalkasi? Miten se voi? Pystytkö kävelemään?" Kysyin huolissani tammalta.
Pepi
 

Re: Hundred percent of an angel, a zero percent of the devil

ViestiKirjoittaja Wohweli » 27. Heinä 2012 19:57

Ori oli valloittava. Pidin tämän luonteesta erityisen paljon. Tharo ei ollut sikamainen vaan ehkä enempi sellainen joka varoi tallomasta toisten varpaille, se oli jollain tapaa niin suloista ja puoleensa vetävää. Ulkonäönhän sanottiin olevan vain plussaa ja minulla oli todella vahva tarve katsella pintaa syvemmälle. Olin todella löytänyt jotakin hyvin harvinaista. Ihanan miellyttävä luonne ja pisteenä i:in päälle ihan mukiin menevä ulkonäkö.
Onnekseni Tharo ei torju halaus yritystäni vaan jää paikalleen ja tunnen pian tämän lämpimän ja vahvan kaulan omaani vasten. Miten hyvältä kaikki osasikaan tuntua.

Myös ori on suostuvainen tapaamaan minut uudelleen josta minäkin helpotun.
"Hienoa," huomaan kuiskaavani vielä ennen, kuin se kimo astelee kuvioihin. Tharo huomauttaa toiselle kulkemisestaan samaan aikaan, kun minä tyydyn vain tuijottamaan sen perään. Ravistelen pienesti päätäni ja toivon Jayn haamun kaikkoavan kokonaan ajatusmaailmastani. Miten yksi ori saattoikaan romuttaa kaiken. Se liero...
Heti, kun valkeasta ei enää näy jälkeäkään tajuan rentoutua. Ei minun tarvitsisi Jayn kaltaisia roistoja pelätä niin kauan, kun Tharo olisi vierelläni. Hän kyllä pitäisi sellaiset ahdistelijat minusta kaukana.

Onnekseni ja helpotuksekseni Tharo suostuu uusien juomien noutamiseen. En tiedä suostuuko toinen vain sen tähden, että tahtoi yhä olla seurassani vai ei kehtaa vain kieltäytyä. Minä en olisi pahastunut jos musta olisi sanonut tämän riittävän tältä erää, itsestäni olin kuitenkin sen verta varma, että tarvitsisin vielä jotakin pääni menoksi jotta saisin yöni rauhassa nukuttua.
Olen jo kääntymässä baarin suuntaan kunnes Tharo kyselee jalastani. Jukra. Olin jo melkein kokonaan unohtanut sen. Jalka oli yhä haavalla ja myös hieman kipeä, mutta uskoin silti pystyväni kävellä. Se nyt ei ainekaan kävisi päinsä, että laittaisin Tharon roudaamaan itselleni juotavaa. En aikoisi käyttää tämän hyvyyttä hyväkseni, se ei sopisi ollenkaan. Ja lisäksi en tahtonut jäädä tänne aivan yksin odottamaan. Tiedä mitä kaikkea sitä vain voisikaan sattua jos jäisin tänne hetkeksi odottelemaan aivan yksinäni. Minkä tahansalainen drinkkejä nauttinut hevonen voisi rämpiä metsän keskeltä ja huomata tilaisuutensa. Hyi, ajatus oli inhottava.
"Kyllä minä pystyn kävellä," saan sanottua sitten. Ja, vaikka en pystyisi kävelisin silti. Yksin en tähän jäisi mistään hinnasta.
"No, mennään," rohkenen sanoa jotta lähtisimme liikkeelle ennen, kuin Tharo keksisi ehdottaa, että voisin odottaa täällä.
Wohweli
 

Re: Hundred percent of an angel, a zero percent of the devil

ViestiKirjoittaja Pepi » 20. Elo 2012 21:42

[Äh oon taas tosi sori kun on vastailut kestäny, iskä rikko koneen ja nyt se on tullu huollost]

Arabella oli mitä ihanin tamma jonka olen koskaan tavannut. Cixi on ihan mukava kaveri ja Rolliin en tiedä miten suhtautua, mutta kaikista tammoista Arabella on ehdottomasti ykkönen. Hän on niin kaunis ja vielä sanoin kuvaamattoman upea luonteeltaan. En näe juuri nyt mitään vikaa hurmaavassa leidissä.
Kuten jo arvatakkin saattaa voisin viettää yhteisiä hetkiä Arabellan kanssa vähän useammin... äh, miksi sitä kutsutaan...? Aijoo! Seurusteluksi. Muttu mitäköhän neiti siitä tuumisi, onkohan liian aikaista kysyä sitä häneltä tapasimmehan vasta muutama tunti sitten. Tamma varmaan hätääntyisi ja käskisi varmaan hidastamaan tahtia hieman. No ehkä pitää antaa vaan illan viedä ja katsoa mitä tapahtuu.

Tamma vastasi kysymykseeni myönteisesti ja väitti pystyvänsä kävelemään baaritiskille asti. Kaipa hän sitten kykeni siihen kun kerta niin sanoi ja hetkeäkään myöhemmin tamma rohkaisi uudelleen minut mukaansa. Hitaasti lähdin kävelemään kohti baaria odottaen kuitenkin Arabellaa jotta toinen ehtisi mukaan. Jalka oli varmasti yhä kipeä, niin tujun näköinen potku oli ollut. Kaikenlaisia hermoheikkoja sitä onkin, satutti vieläpä viatonta tammaa siinä sivussa. Äh, tuollaiset heput koettelvat hermojani vaikken normaalisti kovin helposti suutukkaan.
Pikimmiten löysin itseni jo baaritiskin äärestä ja näin tutun tumman ruskean hevosen tiskin takana.
"Öö.. Yksi Submarine, kiitos." Vastasin ja vilkaisin hieman Arabellaa kevyesti hymyillen.
"Entäs mitäs sulle?" Kysyin tammalta tilatakseni tuollekkin
Pepi
 

Re: Hundred percent of an angel, a zero percent of the devil

ViestiKirjoittaja Wohweli » 30. Elo 2012 10:37

Vaikka Arabella tahtoo lujasti päähänsä, ettei mikään voisi pilata loppu iltaa, ei pieni väre takaraivossa ole poistuakseen. Matka kuitenkin tullaan kohdistamaan baarin suunnalle, eikä Tharolla onneksi juolahda mielessään mitään ruunikon pelkojen mukaista. Mustan lähtiessä liikkeelle lähtee mustajalkainen myös kokeilemaan jalkojaan. Sen lisäksi, että askeleet huojahtelevat myös kipu särmittää jokaista eteenpäin otettua askelta. Valittaminen ei tule laatuunsa vaan tamma suitsii nopeasti turpansa ja pyrkii myös jättämään kivusta kertovat ilmeet vähemmälle. On Arabellan onni, että matka sujuu rauhallisessa hiljaisuudessa eikä tämän tarvitse nipistellä sanoja suustaan samalla, kun puree hampaitaa yhteen.
Baarin äänet kantautuvat melko hyvin, vaikka matkaa olisi vielä muutamalta sadalta metriltä. Kun lopulta tie oli raivattu tiskille tuntee Arabella olonsa jälleen huojentuneeksi. Jayn kaltainen hirviö ei hänen iltaansa häirtisisi. Ei niin kauan, kun Tharo olisi läsnä. Myös tämä väen paljous olisi varmasti pitäneet kimon likaisen mielen enemmän kurissa. Tamma ei tahdo edes ajatella sitä määrää miten monta tammaa tämä oli mukaansa huijannut. Kun tiskijukka Hagor hiihtelee luoksemme ja kysyy mitä saisi olla, ei ruskeakarvainen voi olla painautumatta kevyesti Tharon kyljen puoleen. Arabella ei usko mustan laittavans sitä pahasta ja silmäileekin vain tarjoilijan puoleen ruskeat sielunpeilit onnea loistaen. Miten hän olisikaan tahtonut julistaa koko maailmalle Tharon ihanuutta.

Tharo tilaa tummalta baarimikolta Submarinen, Arabella ei ole harkinnut lainkaan omaa valintaansa ja jääkin hetkeksi hieman miettimään.
"Tuota... Pistäpä minulle samanlainen. Submarine siis," ruunikko saa lopulta tilattua. Hagor nyökkää ja kilauttaa pian kaksikon eteen kookospuolikkaat. Arabellan juhla fiilis alkoi vasta nousta, vaikka ilta oli edennytkin jo melko pitkälle. Tamma tahtoi tanssia. Pyöri ja pukitella, niinkuin silloin joskus nuorena oli tapana.
"Vatsa ja pää taitavat tämän jälkeen kiljua, viikon ainakin," tähtipää totesi, vaikka se ei häntä juurikaan huolettanut. Arabella tahtoi yllättäin osoittaa, että hänen päänsä kyllä kestäisi minkä tahansa moiset litkut. Siispä tämä laski turpansa kookospuolikkaaseen ja nieli makean drinkkinsä nopeasti pohjiin.
"Pistäs samantien toinen," Arabella ilmoitti turpansa nostettuaan. "Kilautetaankos?" tamma ehdotti yllättäin. Tämän ajatukset kävivät kierroksilla. Tähtipäästä tuntui, että oli niin paljon kivaa tehtävää ja kaikki täytyisi sommitella tähän yhteen ainoaan iltaan.
"Kilautettais, vaikka mun ekalle baari reissulle," Arabella ehdotti, vaikka huomasikin pian miettiä, että Tharokin taisi olla ensikertaa Magic Drinkissä.
"Niin ja tietty sullekin pitää kilistää!" tamma hihkaisi. "Eihän tää olisi ollut ilta eikä mikään ilman mahtavaa seuraa
Wohweli
 

Re: Hundred percent of an angel, a zero percent of the devil

ViestiKirjoittaja Pepi » 01. Syys 2012 11:51

Baaritiskin ääressä tunsin kuinka Arabella nojautui vasten ruumistani tuoden mukanaan ihanan lämpimän tunteen viileään iltaan. Kevyesti nojauduin takaisin tammaa vasten ollakseni entistä tiiviimmin toisessa kiinni, hellästi kuitenkin ettei neitokainen rojahtaisi sivulle painostani. Arabella saisi milloin vain tukeutua ja turvautua minuun. Siitä en panisi pahakseni, se tuntuu enempi valvollisuudeltani.
Tamman tilattua samanlaisen juoman kuin minä tilasin lyö baarimikko eteemme kaksi kookospähkinän puoliskoa. Moneskohan juomani tämä on jo tänä iltana? No ihan sama, enhän minä tullut tänne juomisiani laskemaan, eikä nyt ehdi moista miettiä.
Katsahdin jälleen nopeasti Arabellaa ja ihailin toisen kauneutta. Se sai minut hieman mietteliääksi. Miksi juuri minä? Miten Arabella valitsi juuri minut kaikkien näiden orien joukosta? Onhan täällä minuakin paremman näköistä väkeä. Voi ei. Ei pitäisi alkaa pohtia moisia. Itse asiassa ei pitäisi ajatella ollenkaan. Minua taisi nyt vain onnistaa ja pelasin kerrankin korttini oikein. No ei mietitä sen enempää.
Kuulen Arabellan puhuvan ja toisen sanat saivat minut hieman hämilleni. Kiljua? Ääh, ihan sama. Antaa nyt vain mennä. Nyökkäsin kerran ja hymyilin hieman toiselle kuin ollakseni samaa mieltä vaikkei minulla oikein ollut hajuakaan mitä neiti tarkoitti.
Hetkeäkään myöhemmin Arabella laski turpansa kookospähkinän puoliskoon. Seurasin perässä ja ryystin kerralla kupin tyhjäksi. Tamma tilasi toisen ja niin tein minäkin.
"Toinen tännekkin, kiitos." Baarimikko täytti pähkinän puolikkaat ja tarjosi ne meille samantien. Arabella sanoi jälleen jotain hieman hämmentävää.
"Ööö.. No kilautetaan vain. Kilautetaan ekalle baari vierailullemme," sanoin hieman epäilevästi toistellen tamman sanoja jääden sitten odottamaan Arabellan "kilautusta".
Pepi
 

Re: Hundred percent of an angel, a zero percent of the devil

ViestiKirjoittaja Wohweli » 01. Syys 2012 12:34

Ruunikko tuntee Tharon vastaavan hänen nojaukseensa ja on siitä erittäin hyvillään. Kasvoilla ei näy yhäkään merkikkiäkään tyytymättömyydestä vaan sama hymy pysyy kaareutuneena tamman suupielille. Ruunikon tyhjentäessä ensimmäinen submarinensa tämä huomaa, että myös Tharo yltyy kulauttamaan ekan annoksen reippaamin alas ja tilaamaan toiseen. Arabella ei malta olla hykertelemättä hiljaisella äänellä. Ruskea piti suuresti Tharon aitoudesta. Tämä ei yrittänyt esittää mitään ja se teki Arabellaan suuren vaikutuksen.
Myös kilautuksesta ollaan yhtä mieltä ja tamma nappaa kookospuolikkaan hampaisiinsa ja kohottaa sen sitten Tharon juomaan vastaan ja nakkaa kevyesti ne koskettamaan toisiaan.
"Kippis," tamma yrittää sanoa otteensa lävitse. Sen jälkeen tämä palauttaa puolikkaan puunrunko tiskille ja tyhjentää kookospuolikkaan nopeasti.
"Dazed," tähtipää tulee hihkaistua ja saakin eteensä punertavan liuoksen. "Pitäiskö meiän siirtyä tuonnemmas?" tamma ehdottaa sitten Tharolle. "Ei olla näitten kaikkien herrojen tiellä," Arabella tuli vielä perustelleeksi ja loi pientä silmäystä vieressä tilaileviin herroihin. Useimmat vastasivat tamman juomista höpertyneeseen ja huvittuneeseen katseeseen flirtin tapaisella, eikä Arabella malttanut olla naurahtamatta hyvän tahtoisesti. Kuin tahtoen osoittaa, että oli löytänyt oivan seuralaisen tamma yritti hieraista kevyesti päällään Tharon kaulaa.

Sen jälkeen Arabella vain nappasi juoman mukaansa ja valmistautui siirtymään johonkin vapaaseen kantopöydän ääreen. Ihan silkkaa utealiaisuuttaan tamma kääntyi myös vilkaisemaan orien suuntaan joista osalle oli kehittynyt melko pettynyt ilme. Arabella hykersi jälleen maltillisesti. Tälläinen oli tosiaankin hänelle todella uutta. Eihän ollut baarissa se kaunein tamma ja ilman drinkkien vaikutusta hän oli varmasti myös itse aloitekyvyttömyys.
Onni oli kuitenkin ollut Arabellalla, kun tämä oli löytänyt mieluisan seuran heti alkuillasta ja oli tavallaan jopa valikoinut, eikä vain repsahtanut johonkin ohikulkevaan renttuun.
Mustaharjainen käveli kiireettömin askelin vapaana olevan pöydän suuntaan olettaen Tharon seuraavan. Tamma laski juomansa ja päätyi vilkaisemaan taivaalle. Aamu taisi olla jo lähellä. Arabellasta oli uskomatonta ajatellakin, että aika kului, kuin siivillä hyvässä seurassa. Lisäksi kaikki ikävät ja epämiellyttävät ajatukset olivat pysyneet hieman sivummalla, eivätkä olleet aiheuttaneet Arabellalle täysiä itkuparku kohtauksia. Mitenhän Tharo olisi siihenkään edes reagoinut, varmasti ainakin kummastunut ja tahtonut kuulla selityksen.
Wohweli
 

Re: Hundred percent of an angel, a zero percent of the devil

ViestiKirjoittaja Pepi » 01. Syys 2012 16:41

Haukkana seurasin vierestä kun ruskeahko nappasi kookospähkinän puolikkaa hampaisiinsa. Vaistomaisesti otin oman drinkkini samaan otteeseen ja katsoin tammaa hieman kysyvä ilme kasvoillani, näinkö? Mitäs sitten? Kevyesti Arabella nakkasi pähkinän puoliskonsa kiinni omaani siten että niistä kuului pieni kopsahdus.
"Kippis," sanoi toinen hieman mumisten kuppi hampaidensa varassa.
"Kippis, kai," vastasin hiljaa. No nyt ainakin tiedän mitä kilautus on. En kyllä ole varma mikä idea siinä oli, mutta se oli Arabellan juttu eli se oli okei.
Laskin drinkkini hiljaa alas puunrungon päälle yrittäen olla läikyttämättä sitä ja työnnän sitten turpani kulhoon hörppien juomaani hiukan. Tämä alkaa jo hiukan tuntua nupissa.
Kuulen seuralaiseni tilaavan vielä lisää juomista ja sen jälkee toinen pyysi että siirtyisimme hieman etäämmälle.
"No mennään vain," sanon neidille ja ryystin sitten juomani loppuun. Sisälläni sykähti kun tunsin tamman koskettavan kevyesti kaulaani. Olen täysi Arabellan pauloissa. Tamma oli ihaninta mitä minulle oli koko kurjan elämäni aikana tapahtunut. Uskomatonta miten yksi henkilö voi tehdä elämästäni näin ihanaa. Se sai minut unohtamaan murheeni ja menneisyyteni. Toisen irrottaessa otteensa palasin takaisin pilvistä maan päälle. Tarkkaavaisena katson toisen perään tämän kadotessa juhlivan hevoslauman taa. Tamma taisi mennä jo edeltä etsimään sopivaa paikkaa.
Aikailematta käännyin baarimikon puoleen jottei Arabellan tarvitsisi odottaa minua kauempaa.
"Saisinko yhden samanlaisen mitä neiti tilasi?" Sanoin ruskealle hevoselle tiskin takana joka pian iski eteeni punertavaa juomaa. Nappasin drinkin hampaisiini ja lähdin kävelemään Arabellan perään joka olikin jo päätynyt suuren kannon ääreen ja tähysti nyt taivaalle. Letkeästi kävelin neidin luo ja laskin juomani alas kannon päälle.
"Kohta taitaakin olla jo aamu," sanon puheenaihetta hakien ja upotan sitten turpani juomaani maistellen tuon imelää makua.
Pepi
 

Re: Hundred percent of an angel, a zero percent of the devil

ViestiKirjoittaja Wohweli » 01. Syys 2012 17:24

Ruunikko ei kauaa joutunut yksinänsä tapittamaan vaan pienoisen hetken jälkeen Tharo löysi hänen seuraansa. Ori kommentoi uutta päivän alkua ja Arabella nyökkäili tiivisti osoittaakseen yhtämielisyytensä.
"Uskomatonta miten nopeasti aika on kulunut," mustajouhi puhuu aidosti yllättyneeseen ääneen. Kyllähän tamma tiesi, että hyvässä seurassa aika eteni nopeasti, mutta että näinkin vilkkaasti. Paljon sitä olikin yhteen iltaan saatu mahtumaan.
"Ja se on tietysti sinun ansiotasi," tamma ilmoitti hymyillen tyytyväisenä. "En vaihtaisi hetkeäkään tästä illasta tai sinun seurastasi," Arabella kertoo ja maistaa kevyesti juomaansa. Maku ei ollut niitä miellyttävimpiä, mutta irvistelyt ja nyrpistelyt hän kuitenkin päättää jättää väliin.
"Minne ajattelit mennä tämän reissun jälkeen?" tähtipää huomaa kysyvänsä, hänellä itsellään ei ollut mikään kiire lähdön suhteen. Tamma tahtoi todella viettää aikaa Tharon seurassa. Ja heidän olisi ehdottomasti tavattava vielä joskus. Joskus kuulosti Arabellasta pelkästään ajatuksena todella pitkältä ajalta erossa näin ihanasta orista. Ehkä olisi nostettava asiaa esille ja sovittava ajankohta.
"Ja mehän tapaamme uudestaan, eikö?" ruunikko nostaa esille, kuin ei huomaisikaan miten nopeasti hyppii aiheesta toiseen.
"Pitäisikö yrittää sopia jokin paikka ja aika?" Arabella kysyi, vaikka alkaakin epäillä pian, että olisiko se edes kannattavaa. Saattaisivat molemmat unohtaa sen jo parin juoman jälkeen.

Tamman mahassa muljahtaa melko epämiellyttävästi, mutta tämä yrittää parhaansa mukaan kätkeä epämiellyttävän tunteen. Arabella on omat epäilykset sille mistä mahtoi asia johtua. Joko hänen elimistönsä alkoi kiukutella tiuhaan napsittujen drinkkien johdosta tai sitten hän oli juuri aiheuttanut mahdolliselle pienokaiselleen keskenmenon. Tamma ei edes enää tiedä kumpi olisi pahempi. Tähtipää kuitenkin syrjäyttää epämiellyttävän tunteen ja silmäilee Tharoa vähän väkinäisen puoleisesti hymyillen. Vilkaistessaan omaan juomaansa sen loppuun hörppiminen ei tunnu lainkaan houkuttelevalta ajatukselta siksi Arabella päättääkin ajatuksissaan, että nyt sai väkevien lotraaminen loppua tältä illalta. Sitä oltiin muutenkin jo nuppi lähes täydellisen sekaisena.
Jälleen ruunikon maha muljahtaa ja tällä kertaa Arabellan on aivan pakko reagoida ja tämä laskee päätään kivun ilmehtiessä kasvoilla, kiinni puristetuilla silmillä. Kipu menee hiljattain ohi ja tamma yskähtää päänsä ylös ripeästi kiskaisten.
"Alkaa olla nälkä," mustajalka yrittää paikkailla tapahtunutta. Saattoihan se sitäkin olla.
Wohweli
 

Re: Hundred percent of an angel, a zero percent of the devil

ViestiKirjoittaja Pepi » 02. Syys 2012 10:26

Kuulen tamman sanovan jotain ajankulkuun viittaavaa, miten nopeasti tämä ilta olikaan mennyt.
"Niin," sanon lyhyesti ja myönteisellä äänellä jonka jälkeen päädyn jälleen silmäilemään toista. Pian ruunikko jatkaa lausettaan kertoen ajan nopeuden olevan minun ansiotani ja ettei hän vaihtaisi hetkeäkään illasta mihinkään. Puna saa jälleen vallan kasvoillani ja hymyilen lempeästi toiselle.
"I-ihanko tosi?" kyselen vielä varmistaakseni että kuulin oikein.
"En itsekkään vaihtaisi tätä iltaa mistään hinnasta, enkä kyllä sinuakaan," sanon hempeästi tammalle ja kumarruin toisen perässä maistelemaan omaa drinkkiäni. Nostin pääni kuullessani Arabellan suusta sen saman aiheen jota olimme jo aiemmin pohtineet: Mitä tämän jälkeen ja tapaammeko uudestaan?
"Ajattelin liittyvä johonkin laumaan luultavasti tasankohevosiin, mutta uskon että tulemme vielä tapaamaan," sanon tammalle rohkaisevalla äänensävyllä jottei tämän tarvitsisi pelätä ettei hän näkisi minua enää. Ruunikko alkaakin pian tiedustella milloin tapaisimme seuraavaksi.
"Hmm... Seuraavan täydenkuun aikaan, vaikka täällä samassa paikassa, miten on?" ehdotin toiselle, vai oliko hänellä jokin muu ajankohta mielessään.

Huomaan Arabellan hymyilevän minulle hieman kummastuttavasti, jotenkin jännittyneenä. Nääh, kuvittelin vain. Olen juonut tänään niin paljon että alkaa näössä hieman heittää. Huolettomasti hymyilen toiselle takaisin. Hymyni kalpeni pian kun tamma laski turpansa alas ja piti luomiaan tiukasti kiinni toisissaan. Okei, kaikki ei ollut kunnossa sittenkään.
"A-Arabella," sanon hiljaa huolissani toiselle kunnes tämä nosti päänsä ylös ja alkoi puhua nälästään.
"Oletko ihan kunnossa?" kysyn entistä huolestuneemmin vaikka se saattoi vain johtuakkin syömisen puutteesta.
"Mennää etsimään jotain ruokaa jos sinulla on nälkä, minulla ainakin on hieman," ehdotan tammalle etsien ympäriltäni sopivaa heinäapajaa joka pian osuikin näkökenttääni.
"Tule," sanon kutsuvasti ja kävelen muutaman kymmenen kavionmitan päässä olevan heinäryppään ääreen. Katson Arabellaa sitten kutsuvasti ojentaen päätäni kohti apajaa.
"Naiset ensin," sanon kohteliaasti odottaen toista.
Pepi
 

Re: Hundred percent of an angel, a zero percent of the devil

ViestiKirjoittaja Wohweli » 02. Syys 2012 11:20

Tamman huomatessa Tharon kasvoille kohonnut puna ei Arabella voinut, kuin hymyillä entistä leveämmin. Orin empivät sanat saivat ruunikon nyökyttelemään rohkaisevasti.
"Ihan tosi," tähtipää ilmoitti naurahtaen kevyesti sanojen loppuun. Tamma sai myös kuulla Tharolta, että seura oli kelvannut. Jossakin aivan toisessa tilanteessa olisi Arabella varmaankin punastellut tai ehkä jopa liikuttunut kyyneliin, nyt hän tyytyi vain hymyilemään onnellisena. Silmistäkin kajastui silkka iloisuus ja onni. Läsikasvo oli niin komeakin. Kokonaisuudessaan itse täydellisyys. Hänellä oli sydän paikallaan.
Seuraavaksi Arabella kuuntelee orin tulevaisuuden suunnitelmia. Vai tasankohevosten laumaan.
"Itse kuulun ylänköhevosiin," tähtipää sanaisee. "Ainakin tullaan olemaan naapureita," tamma hihkaisee. Lauma-alueethan sijaitsivat vierekkäin. He voisivat huoletta tavata rajan tuntumassa. Tharo ottaa myös kantaa seuraavaan tapaamiseen mistä Arabella oli hyvillään. Hänen seuransa näytti oikesti kelpaavan orille. Ehdotus sen sijaan laittaa miettimään. Arabella tahtoisi tutustua Tharoon kunnolla ja saada tietää tästä aivan kaiken. Oliko Magic Drink siis sopiva paikka?
"Ehkä meidän olisi tavattava jossain muualla," mustajalka sai lopulta sanotuksi. Ei hänellä itsellään tainnut olla korvantakana sen parempia ehdotuksia, mutta kyllä he kaksin jonkin toisen paikankin keksisivät.
"Sopisiko jokin muu paikka? Katsos, kun tahtoisin tutustua sinuun paremmin ja juomat, kun vääristelevät asioita," Arabella perusteli sitten. Ruunikko toivoi, ettei se olisi ongelma, eikä Tharo eräällä tavalla piiloutuisi juomien taakse. Ei ori ainekaan ulospäin sellaiselta tyypiltä vaikuttanut.

Musta sanaisee tamman nimen huolestuneena ja kyselee vointia.
"Olen kunnossa," Arabella sanaisee ja joutuu osin itselleenkin vakuuttelemaan, että kyse oli vain nälästä. Ori ehdottaa sitten, että siiryttäisiin ruokailemaan. Ajatus kuulosti hyvältä, mutta tamma oli epävarma ruokahalustaan, mutta eihän hän kehtaisi kieltäytyä.
"Sopiihan se," tähtipää suostuu ja yrittää myös etsiä jotakin syömiskelpoista, pian kuitenkin ori kutsuu hänet löydöksensä ääreen ja ruunikko liikkuu aterian äärelle. Tharo lausuu vielä kohtelaisuuden syömisen aloittamisen suhteen ja Arabella ei taaskaan osaa kuin hymyillä. Ainakin tällä mustalla oli käytöstapoja.
Arabella laski päänsä maltillisesti heinän tasolle ja nyhti sitä sitten varoen irti. Heinä ei maistunut kummoiselta. Maltillisesti ruunikko ruokaili omalta puoleltaan ja vilkaisi myös varovasti Tharon puoleen, kuin varmistaakseen, että tämäkin uskaltaisi liittyä ruokailemaan.
Wohweli
 

Re: Hundred percent of an angel, a zero percent of the devil

ViestiKirjoittaja Pepi » 03. Loka 2012 19:39

Hymy kaartui väkisin huulille kuullessani Arabellan liittyneen ylänköhevosten laumaan ja että olisimme tuolloin naapureita. Pystyisimme näkemään toisiamme useamminkin rajamailla mikä oli loistojuttu. Ehdotukseni seuraavasta tapaamispaikasta sai Arabellan ehkä hieman epäilemään ja tämä ehdotti jotain muuta paikkaa kuin Magic Drink. Ymmärsin kyllä miksi, nämä juomat saavat minunkin luonteeni muuttumaan osittain enkä ole aidoimmillani. Ehkä Arabellakin on hieman erilainen selvinpäin, saa nähdä.
"Jokin muukin paikka käy hyvin, miten vain itse haluat," sanoin tammalle yhä hymyillen heleästi.

Siirryimme sitten pikimmiten ruokailemaan sillä Arabella ei vaikuttanut voivan kovin hyvin. Nälkä kai kyseessä vain oli sillä tamma väitti varmasti olevansa okei. Hetken heinää etsiessä osuin kunnon ryppään luo ja vinkkasin Arabellan luokseni.
Hiljaa tamma laski päänsä alas heinäryppäälle ja seurasin perässä vilkuillen toisen kauneutta varoen sivusilmällä.
Kasteen peittämä tuoreruoho oli parasta minkä tedän... heti Arabellan jälkeen tietenkin. Mieleen palasi jälleen ajatus miten onnekas olin ollut kun löysin tällaista seuraa. En olisi koskaan uskonut että joku tamma pitäisi oikeasti minusta.
Hiljaa nyhdin pieneltä alueelta heinää jättääkseni Arabellallekkin jotain purtavaksi vaikka tunsinkin hieman suurempaa näläntunnetta mitä ulkoisesti näytin. Siinä ruokaillessa alkoi väsymyskin saada vähän valtaa. En ollut nukkunut koko yönä, oli ollut parempaa tekemistä kuten Arabellan kanssa tutustuminen. Mistä kaikesta olisinkaan jääny paitsi jos olisin vain jättänyt baarin taakseni ja mennyt johkuun läheiseen puskaan yksin nukkumaan.
Vilkaisen jälleen Arabellaa ja vein turpani toisen lähelle silitellen kevyesti tamman poskea kuiskaten sitten korvaan hempeällä ja rauhoittavalla äänellä:
"Pidän sinusta... todella... paljon."
Pepi
 

Re: Hundred percent of an angel, a zero percent of the devil

ViestiKirjoittaja Wohweli » 02. Marras 2012 17:48

Lupaavalta vaikutti ainakin se, ettei Tharo kieltäytynyt siitä, että he tulisivat tapaamaan jossakin muuaalla, kuin täällä baarissa. Se kertoi ainakin minulle siitä, että ori tahtoi todella esitellä oikeaa persoonaansa, eikä vain kätkeytyä juomien taakse. Minä ainakin tahdoin, että Tharo tulee tutustumaan minuun oikeasti, vaikka tavallaan jopa pelkäsin, ettei hän pitäisi minusta selvinpäin. Oma luonteeni oli ainakin vääristynyt drinkkien vuoksi.

Ruoka maistui hieman vaihtelevasti, mutta yritin silti pitää ruokahaluni yllä ja saada edes jotakin nieltyä, etten pyörtyisi. Tharo siirtyy hyväilemään turpaani ja kuiskaa hempeästi korvaani miten paljon minusta piti. Sanat saivat sydämeni välittömästi pamppailemaan kiivaammin enkä voinut, kuin sulkea hetkeksi silmäni ja vain nauttia siitä, että ori oli läsnä ja aivan lähelläni. Miten pidinkään tästä tunteesta... Merkitsin jollekin jotakin ja olin tärkeä. Tharokin oli minulle aivan korvaamaton. En antanut tämän maagisen hetken särkyä edes sillä, kun kuulin jonkun kauempana huutavan: Hankkikaa huone! Kaikki muu hälinä ja puhe hukkui, kuulin lähinnä vain oman sydämeni sykkeen ja hengityksen, sekä tietysti myös Tharon hengityksen.
Kohotin lopulta pääni ja kiersin varoen kaulaani Tharon kaulaa vasten ja halasin orin lämmintä kehoa tippaakaan empimättä. Tiesin, ettei musta karkaisi ja jättäisi minua juuri nyt yksin. Hän kyllä vastaisi halaukseeni. Tekisi pelkällä olemuksellaan oman oloni turvalliseksi.
"Tapasin sinut vasta äsken, mutta merkitset minulle uskomattoman paljon," annan sanojen liukua tummien huulteni välistä ja painan jälleen kevyesti silmäni kiinni. Nautin jokaisesta sekuntista, jokaisesta hengenvedosta, kun saan nauttia orin mietoa tuoksua. Orin kaula tuntui niin vahvalta ja lihaksikkaalta omaani vasten. Tuntui aivan siltä, etten haluaisi päästää ikinä irti vaan pysyä siinä maailman päätökseen saakka. Kiire oli kadotettu käsite.

» Pahoittelut kestosta ja tönköhköstä laadusta. >.<
Wohweli
 

EdellinenSeuraava

Paluu Magic Drink

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron