Maailmanomistajat ja operaatio kannonvaltaus

"Aukiolla on muutamia hevosia keskusteluun syventyneenä. Osa itkee, osa nauraa, joku taitaa nukkuakin ja hei, ovatko ne kaikki edes elossa?"

Momentumin sanoja lainataksemme - astu kaikin mokomin sisään ja ota itse selvää yhteismaan sademetsässä sijaitsevasta baarista.

Maailmanomistajat ja operaatio kannonvaltaus

ViestiKirjoittaja TheZamnn » 27. Loka 2012 02:07

//Mani & Hasib turpavärkit tänne! :---D//

---
Nie Geseh'n

No johan on markkinat. Kavioni takertui varmaan jo neljännentoista kerran johonkin puunjuurakkoon. Muutenki päivä on tuntunut menevän päin honkia, jos nyt jatka puiden herjaamista. Revin aikani koipeani irti, kunnes kyllästyin ja jouduin turvautumaan omaan painooni. Vein toisen takajaloistani juuren päälle ja yritin tähdätä painoni niin, ettei mokoma nirhaisis vuohista tai ruununrajaa, mikä muuten ottaisi hemmetin kipeää. Kokemusta oli siitäkin, sillä ne edelliset risukot raapivat naarmuille kaiken etupolvista alaspäin. Juuri rusahti poikki ja minä olin kompuroida siihen. Säästyin kuitenki isommilta haavereilta, mihin minun kai pitäisi olla tyytyväinen. Silti jatkoin tieni raivaamista läpi sen sadeveden kasteleman pusikon samalla äristen itsekseni kuinka syvältä tämä paikka oli. Minä, aavikonlapsi, en näet ollut tottunut mihinkään tahmeilla lehdillään nuoleskeleviin viidakkokasveihin. Ihan kuin ne olisivat olleet lauma oreja, ew! En muutenkaan nähnyt tässä paikassa mitään hienoa. Suunnistaminen oli lähes mahdotonta, kun jokapuolella näkyi jee niin pinkkejä kukkasia ja perhosia ja lehtiä ja puita ja lässyn lässyn.

Kiitos Allahille kaikesta tästä paskasta joka roikkui niskassani, kun vihdoin kompuroin tiheiköstä alavammalle alueelle. Ohut harjani, mukaan lukien kaikki 27 lehteä jotka siihen olivat tarttuneet, oli litistynyt lähes kokonaan kaulaani ja otsaani vasten. Kaiken lisäksi se oli vetäny hieman kiharalle, kun oli ehtinyt kuivahtaa välissä. Otin hieman tukevamman asennon ja ravistelin kaunislinjaisen vartaloni perinpohjin. Kaiken kokoiset, näköiset ja väriset lehden syöksähtelivät sinne tänne, muutaman itsepintaisen jouduin raapimaan takajalallani irti kuin koira. Nyt vasta ehdin vilkaista, että minnekä sotatantereelle olin oikein pikkuisella tutkimusretkelläni joutunut. Ainakin perusteellisesti raivatulta paikka näytti - kantoja siellä täällä ja niiden ympärillä hevosia seisoskelemassa puolikkaiden kookospähkinöiden kera. Hetkinen. Hevosia, kookospähkinöitä ja kantoja? Oliko paikan pollet kenties hörppineet jotain Hamul-Hamulin taikalitkuja ja olivat aivan päästää vinksallaan, eihän kukaan täysijärkinen nyt tuollaiseen rupeaisi. Luimistin korviani ja pudistin päätäni epäuskoisena ja käännyin etujalkojeni varassa takaisin metsikön - sademetsän siis - suuntaan. Tai taisipa sittenkin tulla suunnitelmanmuutos. Sademetsän aluskasvillisuus nimittäin näytti liian läpitsepääsemättömältä.

"Heissshan kaunis leidhi!" punaruunikko ori ilmestyi kuin tyhjästä kylkeeni kiehnäämään. Olin astellut lähemmäksi hevospoppoota ja heti oli jokin huumaheppa lähentelemässä.
"Ala kalppia," minä sihahdin läsipäälle, joka vain naureskeli ja hipsi takaisin kannon ääreen. Siellä notkui ainakin kolme rautiaansävyistä ja niiden lisäksi yksi hiirakko, jotka kaikki hörppivät jotain kookospähkinäänkuoristaan. Yksikään ei näyttänyt tarpeeksi selväpäiseltä selittääkseen tätä älyttömyyttä minulle. Niinpä päätin etsiä käsiini jonkun vähemmän huumautuneen kavionkuluttajan, joka löytyikin vieressäni olevan suuren kiven luota. Harmaantunut tamma siemaili sinertävää litkua ja keskusteli ystävättärensä kanssa, jolla näytti olevan jotain hieman vaaleampaa soossia pähkinässään. Rykäisin varovasti, että saisin rouvien huomion.

"Anteeksi ja hyvä päivää rouvat," sanoin hieman vaivautuneena, sillä molemmat tuijottivat minua aivan kuin olisin ainut olemassa oleva olento. No, sainpahan ainakin juorukellojen huomion.
"Olisiko teillä kenties aikaa selittää vähän tästä paikasta?" Molemmat tuijottivat minua edelleen mitään sanomatta. Tuijotimme toisiamme varmaan kymmeniä sekunteja aivan hiljaa, kunnes helmenvalkoista litkua hörppinyt melkeinpä ponikokoinen tamma avasi suunsa.

"No mutta, oletpas sinä sottuisen näköinen! Ihanko kauankin rämmit tuolla sademetsässä?"

Voi ei, tätihevosia, olisihan se pitänyt arvata.

"Kyllähän minä mutta, -"

"Voi, kun ne eivät saa raivattua minkään näköistä polkua sinne, menee aivan tällaisten vanhojen tammamummujen jalat piloille, hehehe! Voi mutta minkä näköiset sinunkin vuohisesi ovat, aivan naarmuilla ja ruhjeilla, oi voivoi ja voi! Harmi kun en tullut ajatelleeksi, olisi pitänyt pyytää eräs rakas ystävättäremme tänne, hän olisi kyllä osannut nuo parantaa kaviota kääntämällä."

"Niin, ei nämä nyt mitään, -"

"No mutta kyllähän nyt noin nuoren neidin jalat pitää kunnossa olla, ei sitä muuten hengissä pysy. Kuinkas vanha sinä olet? Kolmevuotias? Minun tyttärelläni on vuotias tammavarsa, voi kun se on niin suloinenkin! Tykkää niin kovasti juoksennella ympäriinsä, etten minä meinaa enää pysyä perässäkään! Käläkäläkälä..."

Vilkaisin apua pyytävästi toiseen tammaan, joka vain nyökytteli päätään hitaasti samalla kun hörppi turkoosia lientä. Mahtoi olla hyvää juttuseuraa.

"Anteeksi, rouva, mutta kuka tätä paikkaa kenties pitää pystyssä?"

"Ah, aivan. Näetkö nuo kaksi oria tuolla noin, rungon työnä? Tuo vaaleampi on Reg ja ruunikko on Hagor, suloisia kerrassaan, hihhih. Kuitenkin, he myyvät ja tarjoilevat täällä drinkkejä. Mutta kuten aiemmin kerroin veljeni joka oli aikoinaan erän Caralian hurmureista törmäsi eräänä yönä metsässä karhuun ja -"

"Kiitos," sanoin nopeasti ennen kuin rouva ehti sen kummemin jatkaa jaaritteluaan veljestään ja lähdin astelemaan rungon suuntaan.

//Taisi olla pisin tekemäni aloitus ikinä x3 hupsista.//
TheZamnn
 

Re: Maailmanomistajat ja operaatio kannonvaltaus

ViestiKirjoittaja Mani » 25. Joulu 2012 16:25

//täääältä tullaan tosi tyylikkäästi myöhässä!! .____. Anteeksi ihan kamalasti, mulla on ollut kaikenlaista ongelmaa kaiken kanssa ja tulee jatkumaan varmaan vielä jonkin aikaa, toivottavasti silti haluat vielä pelata kanssani? ^^//

Hasib

Sademetsän kosteaa ilmaa tuntui olevan hieman tukala hengittää. Nuori kiiltävänmusta orii asteli hyvin hyvin hyvin varovaisesti tiheän kasvillisuuden seassa.
Hasibiksi nimetty oli jokin aika sitten tullut saarelle ja oli selvinnyt aikalailla törmäämättä muihin hevosiin. Missälie piilossa nuo kaviolliset olivat, luultavasti parhaillaankin naureskelivat oriille jostain puskista pysytellen kuitenkin hiljaa. Hasib höristi yhtä ja puolikasta korvaansa kuullakseen edestä selvästi muiden ääniä. Noniin, nyt ne eivät pääsisi pakoon. Mutta olisi oltava nopea. Kuin saalis ja saalistaja.

Sinisilmäinen palautui kuitenkin nopeasti maanpinnalle, suoraan edessä kulkeva polku oli kuin kavioiden nyrjäyttämistä ja luiden murtamista varten suunniteltu. ’Enpä mene moiseen ansaan’ orii ajatteli muka ovelasti ja otti yhden harkitun ja hyvin tähdätyn askeleen. Vähä vähältä sinisilmäinen eteni määränpäätään kohden, toivottavasti siellä olisi ystävällisiä hevosia vastassa sillä Hasib tahtoisi tietää vaikkapa lisää saaresta ja miksei tutustuakin mukavanoloisiin tyyppeihin. Kotka oli ollut mukava, hän oli neuvonut vastarantautujaa suuntaamaan yhteismaille päin. Jokohan Hasib mahtoi olla niin kutsutuilla yhteismailla? Toivottavasti, sillä tämä kävely vaikeakulkuisessa maastossa alkoi olla uuvuttavaa.

Sademetsän kosteus oli alkanut kerääntyä oriin kylkiin ja harjaksiin, vettä valui lyhyttä karvapeitettä pitkin kutitellen. Hasib oli ollut matkansa suorittamiseen niin keskittynyt, ettei ollut huomannut huolehtia tärkeimmästään tarpeeksi, eli tietysti ulkonäöstään. ”Voi jehna,” orii totesi yksin ääneen hämärän kasvillisuuden seassa ja huomasi veikeästä pystyharjastaan törröttävän jos jonkinmoista luomakunnan tuotetta. Onneksi harja ei ollut sen pidempi eikä takkuuntunut, risut ja roskat lähtivät helposti pois. Toisin oli jalkojen laita, niihinhän ei uskaltanut edes katsoa. Mokomat epäkäytännölliset karvalaahukset luultavasti vetivät koko metsän pohjakasvustoa perässään mutta nyt kun lajitovereiden äänet kuuluivat lähempää sinisilmän huomio vetäytyi sinne.

Puskista Hasib asettui aukiolle, eikä oikein tietänyt miten suhtautua näkemäänsä. Muutamia hevosia seisoskeli kantojen äärellä hörppimässä juomisia kookospähkinöistä tai jostain. Siistiäkö? Hasibilla ei ollut aavistustakaan että saarella oli jotain näin edistyksellistä, ihan vain elikoiden viihtymisen kannalta. Joltain pitäisi mennä kysymään asiasta. Orii tutkaili hetken ympärilleen ja näki sitten kaksi hevosta, jotka näyttivät siltä että pyörittivät paikkaa. Niinpä pystyharja asteli sen rungon luo jonka takana kaksikko oli, hän huomasi hentoisen näköisen nuoren tamman olevan myös samaisen rungon luona. Hasib asteli tämän viereen ja harmikseen huomasi kahden oriin olevan kiireisiä, mutta ehkäpä tammaltakin voisi jotain kysyä.

”Iltapäivää”, sinisilmä tervehti perlinoa viattoman oloisesti.
”Osaatko kenties kertoa mihin paikkaan olen saapunut?” Hasib kysäisi varovaisesti.
Mani
 

Re: Maailmanomistajat ja operaatio kannonvaltaus

ViestiKirjoittaja TheZamnn » 22. Tammi 2013 20:29

// Toki toki (: //

Vaalea ja tumma ori hääräsivät rungon takana kuin olisivat koko ikänsä valmistaneet litkuja kookospähkinänkuoriin. Homma hoitui kavionkäänteessä, mutta silti kaksikolla riitti puuhaa, sillä kantojen ja kivien luona seurustelevat karvakorvat vaativat lisää "Delightiä ja Dazedia". Minä seisahduin rungon ääreen ja pällistelin ympärilleni hieman hämmentyneenä, sillä en vieläkään ollut hommasta perillä. Lopulta tummempi oreista, ilmeisesti Hagor, pysähtyi kohdalleni. Ruunikko hymyili ystävällisesti, vaikka olikin hieman hengästynyt asiakkaalta toiselle ravaamisesta.

"Hyvää päivää ja tervetuloa Magic Drinkiin. Haluaako neiti tilata jotain?"
Olin ollut hieman ajatuksissani rungolla, joten hetken änkytettyäni jotain sain suuni auki.
"Ai tilata? Mitä täältä voi tilata?"
Ori veti henkeä, ilmeisesti luetellakseen koko valikoiman yhteen henkäykseen. Valmistauduin kuulemaan listan nimiä.
"Delight, Blue, Submarine, Jump, Honey ja Dazed. Voit myös ottaa cocktailin."
"Coctailin?"
"Siis kahden juoman sekoituksen", Hagor selitti kärsivällisesti. Pian kuitenkin eräs asiakkaista vaati Submarinea sen verran äänekäästi, että ruunikko pahoitellen häipyi palvelemaan asiakastaan ja käski miettiä silläaikaa tilausta. Jäin taas rungolle yksin ja yritin kurkkia mitä muut olivat tilanneet.

Pian rungon taakse saapui vaaleanruskea ori joka iloisenreippaasti tervehti, eikä näyttäny olevan moksiskaan ympäriinsä juoksentelusta.
"Päivää, mitäs sais olla?"
"Öhh... Jump ja Honey," mutisin kaksi ensimmäistä mieleen tullutta nimeä.
"Coctail vai erikseen?"
"Erikseen, vaikka."
Drinkit saapuivat hetkessä halkaistuissa pähkinänkuorissa turpani eteen rungolle. Nuuhkaisin varovaisesti molempia. Turkoosi liemi tuoksui paremmalle, joten hetken pähkäilyn jälkeen vedin sen Pohjanmaan kautta alas. Maku ei onneksi ollut kovin vastenmielinen, oikeastaan ihan siedettävä, ellei hyvä.
"Miltäs maistuu?" Reg tiedusteli.
"Kyllähän tuota juo", minä myönsin.
Ori lykkäsi toisenkin kuorellisen eteeni syvänsinisen drinkin viereen.
"Ota toki toinenkin. Tämän tilaaja nimittäin simahti äsken, ei menisi hyvä juoma hukkaan", Reg mumahti, kuitenkin iloiseen sävyyn. Ajattelin että ei kai se pahaksikaan olisi ja kaadoin orin tarjoaman liemen kurkkuuni. Olo alkoi tuntua hieman höperöltä, kuin olisi hieman väsynyt. Pistin sen kuitenkin viidakossa rämpimisen piikkiin ja kulautin syvänsinisen Jumpin siinä samalla. Sen maku oli sen verran hapan, että unenomainen tila virkistyi kummasti hetkeksi ennen kuin palasi taas takaisin.

Ehdin hörppiä vielä monet Jumpit ja Honeyt, kunnes pikkaisen sekavasta olotilastani huolimatta vierelle astellut musta olento kyseli jotain mikä sukelsi toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tympeän näköisesti käänsin hieman sirrillään olevat silmäni hevoseksi havannoimaani elämänkappaleeseen ja tuijotin oudonnäköistä keesipäätä kavionkärjistä korvanpäihin. Oli siinä sinistä silmää ja karvoja vuohisissa.
"Mitä sä siinä vikiset, puhu selvemmin! Tai ei mua oikeastaan kiinnostakaan", ärähdin ennen kuin haikeasti hapuilin huulillani kookospähkinöiden pohjia siinä toivossa, että sinne olisi jäänyt jotain. Mulkaisin orin päälle vielä kertaalleen paheksuvasti ja tähyilin Regiä ja Hagoria, joita en kuitenkaan pystynyt löytämään hevosten joukosta.
TheZamnn
 


Paluu Magic Drink

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron