Loskajahti [Kaikki mukaan]

"Aukiolla on muutamia hevosia keskusteluun syventyneenä. Osa itkee, osa nauraa, joku taitaa nukkuakin ja hei, ovatko ne kaikki edes elossa?"

Momentumin sanoja lainataksemme - astu kaikin mokomin sisään ja ota itse selvää yhteismaan sademetsässä sijaitsevasta baarista.

Loskajahti [Kaikki mukaan]

ViestiKirjoittaja Almuli » 15. Joulu 2012 14:23

[Mukaan kuka vaan...]

Seisoin jykevään puunrunkoon nojaten, ja katselin aukiota, jolla oli melkoinen heporykelmä bailaamassa, ja jostakin taisi kantautua voimakasta itkua. Ei mennyt kauaa, kun havaitsin, että hevoset kävivät kaatuneella puunrungolla tilaamassa juomia, jotka olivat... kookospähkinän kuorissa. Ohitseni kulki kaksi oria, kumpikin hieman huppelissa. Toinen heistä tuki toista, koska tämä näytti kokoajan olevan kaatumaisillaan maahan. ´Tämähän on aivan outoa...´, käväisi ajatus mielessäni, mutta se pyyhkiytyi samantien pois, kun astuin tähän "baariin". Kuljin ohi puunkantojen ympärille kerääntyneiden hevosten, ja asetuin seisomaan puunrungon taakse. Eteeni ilmestyi samantien vaaleanvärinen hevonen.
" Mitäs neidille laitettaisiin? ", tämä kysyi iloiseen sävyyn.
Koska en itseasiassa täällä ollut käynyt, vastasin kysymällä: " Mitä suosittelisit? "
" Hmmm... kannattaisi kokeilla Submarinea. Rentouttava juoma ", tuo ehdotti.
" No, yksi Submarine "
Voikko ori kipaisi hetkeksi pois luotani, ja tuli sitten pian takaisin kantaen hampaissaan puolikasta kookospähkinää.
" Heiii... taidat olla uusi täällä? ", tuo kysyi.
" Ymh... joo olen. "
" Kappas. Minua voit sanoa Regiksi. Ja tuo tummempi kaveri, toinen baarimikkomme on Hagor ", Regiksi esittäytynyt sanoi.
" Juupi juu. Itse olan Floýrice. Tutummin Flora ", kerroin, ja ryystin hörpyn juomastani.
" Aiotkos liittyä johonkin laumaan? ", Reg kysyi.
" Lumihevosista olen kuullut jotakin. Ja ajattelin liittyä siihen poppooseen ", vastasin, ja join yhä vaan suurempia hörppyjä maukkaasta, hunajan makuisesta submarinesta.
" No... kannattaisi kääntyä Loskan puoleen ", tuo totesi.
" Loska? "
" Jep. Loskainen syysaamu, lumihevosten johtajatar "
" Ja... mistä Loskan löytää?"
Toinen huokasi syvään, ja vastasi sitten naurahtanen: " No... siitä sinun täytyy ottaa selvää "
Reg vilahti pois luotani, ja join viimeisen kulauksen submarinesta. Olo tuntuikin rennommalta, kuten Reg oli sanonut juomaa tarjotessaan. Musta otsikseni valahti silmien peitoksi.
´ Loskainen syysaamu... ´, maistelin nimeä mielessäni, ja heilautin otsiksen pois silmiltä.
Almuli
 

Re: Loskajahti [Kaikki mukaan]

ViestiKirjoittaja Mwjan » 15. Joulu 2012 19:40

[ Jos kelpaa. ]

Valentino

Orin villiksi kasvanut otsaharja valahti joka askeleella sen silmille ja niin se joutui heilauttamaan päätään, saadakseen harjan pois. Myös loput harjasta oli kasvanut peittäen hänen lavassaan olevat arvet. Mikään osa tai asia ei kuitenkaan pysynyt peittämään sen oikeassa reidessään olevia arpia. Arvet ylettyivät koipeen asti, tai alempi niistä. Vasemmalla puolella olevat arvet, hukkuivat harjan alle. Ikävät, mieleenpainuvat arvet särkivät sen jaloissa ja saivat joka askeleella sen antamaan periksi oikealle jalalle ja näin sen askel tuntui katonaiselta sekä kivuliaalta.

Hän tunsi alueen hyvin ja muisti paikan, missä hän tapasi tamman, joka kertoi hänelle saaresta ja sen tapahtumista. Siitä oli aikaa, eikä hän jäänyt sen pahemmin asioita muistelemaan. Orin oli aika jatkaa matkaansa eteenpäin ja unohtaa menneet. Ainut mieleenpainuvin asia oli Mystic… Voi Mystic, missä olet?
Valentinon harmaa katse kohdistui tiskin lähellä olevaan tammaan, joka näytti vieraalta. Vaikka ori itse oli hiljattain saapunut saarelle uudelleen, ei hän koskaan ollut nähnyt tuota tammaa. Se näytti eksyneeltä ja kaipasi jotain. Ori ei ollut tyyppiä, sellaista joka tekisi aloitteen tai alkaisi jutella satunnaisesti kenelle tahansa. Hän hymähti ja tyytyi valumaan tiskille pyytääkseen itselleen juotavaa. Kukaan muu ei sillä hetkellä ollut tiskin edessä ottamassa juotavaa. Tuntui, että tämä baari oli tällä hetkellä vain täynnä humalaisia oreja, eikä tammoja ollut kuin se yksi.

Hän ei keskittynyt tammaan, tuohon mustaharjakseen. Hän katsoi läpi baarimikot, odotti ja viimein tilasi.
”Yksi Blue”, hän sanoi matalalla, rauhallisen omaavalla äänellä. Tämä paikka, miten tuntuikaan niin oudolta olla täällä. Joka ikinen paikka missä hän saattoi olla ja kävellä, kaikki tuntui niin tutulta, mutta samalla oudolta. Hänen tunnetilansa oli sekava, eikä hän tiennyt tarkalleen mitä ajattelisi ja missä järjestyksessä.

Vain syvä huokaus kuului hänen suustaan.
Mwjan
 

Re: Loskajahti [Kaikki mukaan]

ViestiKirjoittaja Almuli » 16. Joulu 2012 20:21

[kyllä vaan]

Meinasin ajatuksissani suorastaan nukahtaa baaritiskiä vasten. Onneksi kuitenkin havahduin hereille, kun kuulin tappelun ääniä, ilmeisesti jotkut olivat juoneet pari drinkkiä liikaa. Sivusilmällä näin, kun muuan tummanvalkea ori asteli muutaman metrin päähän, tiskin ääreen. Harja peitti tämän silmät, ja kauempaakin näki ettei kyseinen ori tullut baariin hilpein mielin, tai se oli ainakin olettamus. Olin taas valunut ajatuksiini, kun ruunikko ori, baarimikko ilmestyi eteeni kysymään, tilaanko vielä jotakin.
" Toinen submarine. ", sanoin. Hagorhan tuo oli? Kyllä, se se oli. Hän toi minulle taas juoman kookospähkinässä. Takaatani kuului kasvien kahinaa, ja hevosten kiljahtelua.
" Täytyykin tästä mennä ", Hagor sanoi, ja suunnisti baaritappelun suuntaan. Nyt käänsin katseeni tuohon kirjavaan oriin tiskin toisessa laidassa. ´Tuo lienee tämän saaren vakioasukkaita... ´, mietin. Kävi mielessä ajatus, että jos tältä voisi saada tietoja tästä saaresta ja kaikesta olennaisesta. Tosin se näytti siltä, ettei tekisi mieli jutella, mutta eihän itsellänikään asiat parhain päin olleet. Ja ainahan kannatti yrittää. Siksipä suoristin selkäni, jätin drinkkini tiskille, ja asetuin siihen metrin päähän orista.
" Hei, jos en ole haitaksi, niin kävisikö juttuseuraksi utelias tamma, joka haluaa tietää jotakin uudesta saaresta? ", kysyin rentoon sävyyn.
Siirsin katseeli orin harjan peittämästä päästä kavioihini. Muuta en sitten sanonut, koska halusin varmistua, että onko ori juttutuulella. Ehdin siinä vähän katsoa tarkemmin miltä ori näytti. Vahvalta ainakin. No, eihän ulkonäkö anna mitään kuvaa luonteesta.
Almuli
 

Re: Loskajahti [Kaikki mukaan]

ViestiKirjoittaja Wohweli » 17. Joulu 2012 17:20

CLEOPATRA
» Oli pakko päästä mukaan. x'] Mietin pitkään ottaisinko Sonyan vai Cleon peliin, mutta päätin sitten usuttaa hirviön kimppuunne. Anteeksi, lupaan, etten vedä peliä ihan överiksi ja juonta raiteiltaan. 8'D


Kun toinen etuseni karkaa altani ja on aiheuttaa minulle erittäin kipeän liukastumisen tekee mieleni oitis kirota talvi alimpaan helvettiin. Kokoan itseni lumen seasta ja katson tarkoin mihin jalkani asetan. Ei ollut arvolleni sopivaa mätkähtää joka käänteessä lumen sekaan. Ilmeeni oli selvästi happama, vaikka harvoin minun kasvoillani pyörikään mitään sen suuntaista joka olisi kertonut minun olevan johonkin tyytyväinen. Oi kyllä.. Minä olin niitä hevosia jotka löysivät jokaisesta asiasta jotakin valittamisen tai huomauttamisen arvoista. Lienikö tämä syynä sille miksen ollut juuri missään piireissä järin pidetty. Onneksi myös väliinpitämättömyyteni tiettyihin asioihin oli myös kovaksi taottu, minä en hätkähtäisi juuri minkään sortin selän takana jauhannasta. Kai sitä pitäisi pitää hyvänä juttuna jos muilla ei sen verta omaa elämää ollut, että täytyi minun tekemisiäni puida pää hiessä.

Eikös Magic Drinkin pitäisi jo erottua? Olen varma, että jätin sen tänne viimeksi. Viime kerrasta oli kyllä jo kulunut aikaa. Pari hoipertelevaa hevosta saavat minut nopeasti vakuuttumaan, että suunta oli yhä oikea. Suotta taas epäilin omia vaistojani joka tavallaan jopa huolestutti minua. Oliko johtajattareksi nousemiseni todella antanut minun periaatteideni varaan kasvatetun olemukseni rappeutua? Olisi pian taas alettava sisuuntua tai pian saisin kuulla perästä huutajilta, että olen pehmo-prinsessa tai mitä lie. Tuhahdin ajatukselle joka sai kulmanikin laskeutumaan hieman vihan pistävästi. Onneksi se jäi vastaantulevilta kuitenkin näkemättä sillä syvänmusta pitkä otstaharjakseni kätki kasvoni melkein kauttaaltaan.
Vihdoin saavun baarin aukealle ja ei todellakaan vaadi suurta haravointia, kun voi huomata menon olevan entisellään. Mitä sitä hyvää edes muuttamaan. Sehän oli tosiaan huomattu, että tällä perus rutiinilla pärjättiin päivästä aina seuraavaan.
Kokoan itselleni edustavaan ryhtiin ja kohotan päänikin sopivalle korkeudelle jotta viestisin sopivasti muillekin, että olin korkean viran edustaja ja vaadin arvostusta jokaiselta kaviolliselta. Lähden etenemään tiskiäpäin ja lähes kaikki tunnistavat minut tavalla tai toisella ja väistävät mukisematta minulle tuttavallisesti nyökkäillen. Osoitan arvokkuuttani olematta liian tuttavallinen rahvaita kohtaan, enkä siis jää vaihtamaan kuulumisia tutuimman näköisten laumalaistenikaan kanssa. En ollut täällä tänään heitä varten.

Seisahdun tiskille ja ehdin hetken jopa kaivata baarimikko kaksikkoa kunnes Hagor tepastelee luokseni.
"Tasankohevosten johtajatar oletan? Mitä saisi olla?" ori puhelee sopivalla äänensävyllä ja minun on helppo mieltyä moiseen. Täydeksi perseen nuolennaksi ei ollut sentään mennyt.
"Yksi Jump, kiitos," sanahdan ja pian ori palaa juomani kera. Maistelen juoman hapanta makua ja hymähdän ajatukselle, että juoma muistutti kovasti minua.
Sivusilmällä katseeni nappaa orin joka oli jonottanut juomaansa minua aikaisemmin. En tiedä miksi tuo vieras harmahtava kiinnostaa minua, mutta tunnen luissani, että hänessä oli jotain mitä minun kuuluisi tietää. Aina hetki hetkeltä paloin halusta saada selvittää minkälaiset kortit toisella oli pelissä mukana, mutta ajatuksenani lähestyä toista oli mielikuva niin naurettavan kömpelö, että kielsin itseäni liikkumasta. Samassa joku tamma näyttikin ottavan askeleen tai kaksi orin suunnalle ja lähtevän juttusille. Tavallaan petyn, tunnen itseni säälittäväksi, kerrassaan avuttomaksi. Ei minulla olisi tarvinnut olla edes syytä lähteä vieraan kanssa juttusille, olisinhan vaan voinut kysellä niitä perusjuttuja ja saada sen avulla kaivettua tahtomani esille. Nyt kuitenkin perräännyin sen tähden, että pelkäsin orin odottavan jotain flirtin tapaista. Mikä idiootti osasinkaan tietyissä tilanteissa olla.

Olen niin pettynyt itseeni, että minun on aivan välttämättömyys kuunnella kaksikon puheita ja etenkin tamman sanat saavat minut naurahtamaan pilkallisesti ääneen. Tajuan ehkä hieman liian myöhään mitä olin tehnyt. En voi kääntää kaikelle selkääni vaan päätän nostaa kissaa enemmän pöydälle. Minä kyllä näyttäisin mistä minut oli tehty. Rykäisen loput juomastani kurkkuni pohjalle ja käännyn kaksikon puoleen ja astelen sujuvasti heidän keskuuteensa.
"Valitan tytsy, mutta minä näin hänet ensin," sanahdan sitten omistushaluisesti. En todellakaan tahtonut jakaa tätä mielenkiintoisen oloista vierasta tämän toisen tamman kanssa.
Wohweli
 

Re: Loskajahti [Kaikki mukaan]

ViestiKirjoittaja Almuli » 17. Joulu 2012 21:25

[ Ainahan tänne mahtuu :D ]

Olin juuri odottamassa orin vastausta, kun sivusilmällä havaitsin takaviistosta tulevan hevosen. Vaaleanharmaa tamma. Jospa tämä oli kuullut orille esitetyn kysymyksen, ja tuli innokkaana sanomaan että säästää toisen vaivalta kertomalla minulle itse tästä saaresta. No mutta ei kuitenkaan. Tämä sanoi, että näki kyseisen orin minua ennen. Tämä taisi käsittää hieman väärin jutusteluaikeeni, ja ainakin arvelin, että tuo tamma ei ollut uusi tällä saarella, ja ei siten ainakaan tullut tuohon siksi, että tarvitsisi myös opastetun saarikatsauksen. Mielessäni loin ensin tuosta tammasta pari tympeätä sanaa, mutta sitten ajattelin, että ei viitsisi heti saarelle tultua hankkia vihamiehiä. Tunsivatkohan nuo kaksi toisensa?
" En ollut vikittelypuuhissa, jos niin käsitit ", sanoin tuolle tyynesti. Heti perään jatkoin: " Niin siis... etsiskelen tässä vaan jotakuta, kuka voisi vähän valottaa tämän saaren meininkiä, kun uusi täällä olen. "
" Kun nuo muut taitavat olla ihan pihalla tilapäisesti ", jatkoin vielä nopeasti. Käänsin pääni osoittavasti sivusuuntaan, jossa kauempana jälleen jotkut pari kolme oria nauraa käkättivät, ja ainakin koittivat hoilata jotakin laulua yhdessä. Aivan nuotin vierestä. Sitten katse kääntyi takaisin tuohon toiseen tammaan. Eihän siinä mitään, vaikka hän pysyisi sitkeästi mielipiteessään, ettei halunnut kolmatta hevosta porukkaan. Jäinkin sitten odottamaan tamman vastausta, ja vasta sitten suunnittelisin, että kannattaako itse pysyä sisukkaana, vaiko luovuttaa mahdollinen matkaopas toiselle.
Almuli
 

Re: Loskajahti [Kaikki mukaan]

ViestiKirjoittaja Mwjan » 17. Joulu 2012 23:36

Orin ajatuksiin, kaikista huolimatta tunkeutui vain ja ainoastaan läsipäinen, kauniskasvoinen Mystic. Missä hän saattoi olla? Oliko hänellä kaikki kunnossa. Ori ei voinut tietää, mutta halusi kaikin keinoin tietää missä mentiin. Hänen täytyi kuitenkin hetkeksi seisahtaa ja antaa sekavien ajatusten pyöriä päässä. Ei olisi mitään järkeä tavata henkilö, ketä rakastaa, aivan sekavana eikä tietoa mitä hänelle voisi sanoa.

Yhtäkkiä, kaiken niiden ajatuksen sekamelskasta tamma, hänen lähettyvillään avasi suunsa ja kysyi. Hän säpsähti niin ajatuksistaan, että etuharjas heilahti pois hänen silmiltään. Tyynesti katse kääntyi vakavammin kohden tammaa. Hän oli uusi, Valentino oli oikeassa. Hän valmistautui avaamaan suunsa ja vastaamaan tammalle. Hän ei koskaan ollut vastahakoinen keskustelemaan jos häneltä jotain kysyttiin. Asia oli kuitenkin eri, jos hän joutui aloittamaan puheenaiheen.

Juuri kun hän oli avaamassa suutaan pitkän mietinnän jälkeen, kuvioihin astui nuorekkaan näköinen, harmaa… tamma? Nyt niitä oli kaksin kappalein ja tuntui että tästä tulisi vielä suurempikin kissatappelu. Luuliko, kolmanneksi pyöräksi tullut tamma, että tämä toinen tamma, Valentinon lähellä, yritti jotenkin iskeä oria vai? Hän ei ymmärtänyt. Valitettavasti molemmat joutuivat pettymään, jos Valentino antaisi ilmi, että hänellä oli jo se valittu. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi vain avata suunsa, ennen kuin vakavampaa tulisi tapahtumaan.
”Olen kykenevä kertomaan saaresta, jos olet vielä kiinnostunut”, hän sanoi sekavasta tilanteesta huolimatta rauhalliseen sävyyn. Enempää hän ei puuttunut asiaan.

[ Järjestys olkoon... Almuli, Mwjan ja wohweli. Ei mene sitten ihan sekaiseksi peli ja minun puolesta wohweli on oikein tervetullut pelin juoneen mukaan. ]
Mwjan
 

Re: Loskajahti [Kaikki mukaan]

ViestiKirjoittaja Wohweli » 17. Joulu 2012 23:55

Olin sotkeutunut tähän ehkä vähän liian tunkeilevasti, mutta en viitsinyt sitä sen karkeammin enää alkaa pahoittelemaan. Tässä sitä sitten mentiin eikä suinkaan vain meinattu. Tuijotin tätä itseäni hiukan matalempaa tammaa silmä kovana harjani alta. Ilmeeni oli jollain tapaa haastava. Minä nyt vain olin valinnut, että otan tästä orista itselleni seuralaisen. Ehkä tiettyihin rutiineihin kangistuneena ämmänä en osannut ollenkaan määrittää miten ylimieliseltä saatoin kumpaisenkin silmissä näyttää. Ei varmaan menisi kauakaan, kun suu vaahdossa jo kertoisin olevani oikein johtajatar. En siis suinkaan mikään turha lady, tai niin ainakin itse toivoin sen ulospäin näkyvän. Olin Caraliassa ehkä kuitenkin sen verran vieras naama, etten jakanut käsitystä siitä miten köykäisesti johtajattaret valittiin virkoihinsa. Itse olisin kovapäänä ollut valmis veriseen johtaja kamppailuun kuten omassa kotimaassani meneteltiin. Täällä kyllä vallitsi kaikkialla hienostunut puhumis systeemi, joka ehkä jopa ahdisti minua, taisteluun tottunutta räyhääjää. Oli outoa olla ympäristössä jossa voima ja tahto eivät olleet niin suuressa merkityksessä.

Hallakko tamma yrittää minulle hienovaraisesti kertoa, ettei ollut vikittely puuhissa. Niinkö? Hänkö kuvitteli minun olevan? Ajatus hieman vihastuttaa minua. En minä aikonut orista miestä itselleni veistää, sellaista en vain tarvinnut elämääni.
"En ollut vikittelypuuhissa," minun on aivan välttämätön pakko vääntää tamman omat sanat ärsyttävälle äänelle jolla tavoittelin selvästi pelkkää pilkkaa. Aika lapsellista käytöstä jopa minulta, mutta en silti ollut lainkaan pahoillani menettelystäni.
"En minäkään mitään ukkoa täältä räkälästä etsi, minä nyt vain tahdon tietää tästä orista hiukan enemmän," ilmoitan suorasti aikeeni ja päätän samalla iskottuneesti kertoa, että aikeeni eivät olleet sitä miten ne saattoi alunperin olettaa.
Olen jälleen sylkemässä sanojani väliin ja suostuttelemaan tätä oria itseni kanssa juttusille, mutta toinen näyttää kiinnittävän huomionsa lähinnä hallakkoon. En mene mustasukkaiseksi, mutta ärsyyntymys kasvaa silmissä. Luimistan pienesti korviani ja ilmeeni kääntyy täydelliseksi möröksi. Tahtoin alkaa vaatia arvoni mukaista kohtelua tältä kirjavalta orilta, mutta tajuan nipistää huuleni kiinni ja pitää mölyni toistaiseksi mahassani.
Ori sanoi olevansa kykenevä kertomaan saaresta. Mitä hän muka Caraliasta tiesi? Naama oli niin vieras, että sekin tavallaan jopa suututti minua. Nyt oli pakko saada vastauksia näihin mieltäni repiviin kysymyksiin. Ja pian kiitos!
"Pyh. Mitä sinä muka Caraliasta tiedät?" lähden oitis epäilemään toisen tietämystä sun muita. Hän ei tosiaankaan ollut silmissäni kovinkaan vakuuttava, hän ei tunnistanut minua joten en uskonut hänen olevan mitenkään merkityksellinen henkilö. Tavallinen renttu joka oli varmaan tallustelut näillämain viikon ajan ja kuvitteli tietävänsä kaiken. Minä kyllä haastaisin toisen tietämyksen oikein mielelläni.
Wohweli
 

Re: Loskajahti [Kaikki mukaan]

ViestiKirjoittaja Almuli » 18. Joulu 2012 20:55

Päättelin harmaan tamman ilonpilkeettömästä ilmeestä, että tämä oli sanomassa jotakin vastalauseeksi. Tai saattoihan se olla vain mietiskelyä, että mitäs sitä nytten heittäisi. Tamma toisti aiemmat sanani, tosin hieman eritavalla, sarkastiseen tyyliin ääntäen. ´En ollut vikittelypuuhissa ´. Tarkoittikohan hän, ettei HÄN ollut, vai ihan vain, koska taisin sanoa sen itsekin jotenkin hupsulla tavalla? No, molempia varmaankin. Hän kuitenkin jatkoi, ja sanoi että hänelläkin oli tarkoituksena vain tutustuminen tarkemmin tähän oriin.

Vilkaisin oria. Näyttiköhän tämä kyllästyneeltä kuuntelemaan meidän höpötyksiämme. Ei, hämmentyneeltä tämä enemmänkin näytti, mutta oli sentään sanomassa jotakin tähän väliin. Orin herasilmät eivät olleet enää tumman harjan alla. Sitten tämä sanoi, että suostuisi kertomaan saaresta, jos itse olen vielä kiinnostunut. " Toki olen ", sanoin, ja hymyilin ihan pienesti. Sitten käännyin taas tamman puoleen. Enpä oikein tiennyt, mitä nyt tapahtuisi. Toivoin tietenkin, että mitä ikinä tamma sanoisi, niin sanoisi ystävällisin mielin. Sitten hän kysyikin aluksi tuhahtaen, vaan tälläkertaa orilta, että mitä tämä muka saaresta tietää. Tässä vaiheessa putosin itse kärryltä. Olikohan orikin uusi täällä? En ainakaan uskonut niin, koska miksi muuten tämä kertoisi saaresta mielellään. Päätinpä sitten odottaa, että nuo saavat sanansa sanottua.

[ Tapahtumien järjestys saattoi mennä ehkä hieman sekaisin, mutta ehkäpä se ei mitään muuta ]
Almuli
 

Re: Loskajahti [Kaikki mukaan]

ViestiKirjoittaja Mwjan » 18. Joulu 2012 21:43

Harmaapukuinen tamma oli kiivas ja halukas näyttämään mahtinsa kahden läsnä ollessa. Se kai kuului sen luonteeseen. Valentino oli päästään kuitenkin niin jäätävä, ettei hän noteerannut tamman puheita. Häntä ei haitannut yksi suunsoittaja, oli elämässä muitakin murheita ja mietteitä.
Mutta.
Hän hämmentyi kun harmaa tamma lohkaisi melko reippaasti että tietäisikö ori muka jotain saaresta. Tämän lausahduksen aikana harmaakasvon korvat kääntyivät epäilevästi taaksepäin, mutta palautuivat melko pikimmiten eteenpäin. Valentino ei elinaikanaan saarella ollut koskaan nähnyt tuota, joten.. Sen oli täytynyt saapua saarelle sen aikana kun ori oli ollut pois, kuinkas muutenkaan? Vaikeaksi meni.
Harmaapukuinen tamma oli kuitenkin kiinnostunut Valentinosta, sen näki selvästi.

Ennen kuin ori sanoi yhtään mitään, hän kiinnitti katseensa vierellä olevaan hallakkoon. Hän kuuli vastauksen ja nyökkäsi siihen myöntävästi, hyvä. Puolisokean katseensa kohdistuessa takaisin harmaapukuiseen tammaan, se hymähti ja kohotti kasvoilleen viekkaan hymyn.
”Olen sattumoisin lumihevosten entinen johtaja”, kuin ylpeyden hohtamana se katsoi tammaa, jonka naama saattoi värähtää vastauksesta. Valentino oli kauemminkin tallannut näitä maita ja tiesi hyvin, mitä tämä saari sisälsi.
”Kuka te sitten olette?”, hän kysyi painottaen harmaapukuiselta tammalta, oikein syvästi katsoen ainoalla näkevällä silmällään hallakon ohitse.
”Jos tiedät saaresta jotain, mitä minä en tiedä, pyytäisin sinua kertomaan siitä minulle, että tälle hallakolle”, se lopetti puheensa ja jäi odottamaan vastausta enemmän päällekäyvältä tammalta.

Odotuksen aikana hän käänsi katseensa hallakkoon, joka oli keskellä suurta taistelua, missä käytiin tietoisuutta saaresta ja siitä kumpi tiesi mitä mitäkin. Onneksi Valentinon luonne oli siunattu kärsivällisyydellä ja sillä, ettei tässä ollut mitään kiirettä.
Mwjan
 

Re: Loskajahti [Kaikki mukaan]

ViestiKirjoittaja Wohweli » 20. Joulu 2012 12:36

Minusta ei irronnut pätkääkään mielenkiintoa hallakoa kohtaan, se oli minun asetelmissani ainoastaan tiellä ja siksi pääni sisällä toivoikin tuolle nopeaa poistumista minun kuvioistani. Niin itsekäältä, kuin se kuulostikin. Olin Caraliassa vuoden verran pyörinyt otus enkä todellakaan usko, että mikään tärkeä tieto olisi livahtanut ohi korvieni. Kyllä minä mielestäni tiesin kaiken. Ja jos en tietänyt niin tiedon täytyi olla turhempaa, kuin räkä nokassa.
Joten herra avatkoon toki suunsa ja valaiskoon minua hieman tilanteesta. Oliko hän todellakin muka joku kävelevä tietokirja vai pelkästään muka tietäväinen ja kaiken kukkuraksi epätoivoinen ori joka yritti iskeä tammoja mukanansa kantamalla tietoisuudella. Ajatuskin moisesta on huvittava. Jos kirjavasta jotenkin pääsisi tuon kaltaista piirrettä irti minä varmasti räväyttäisin kunnon naurut päin orin naamaa.

Mielenkiinnolla odotan mitä saisin musta turvalta vastaani. Silmäilin toista harjaverhoni takaa ja kohotin korvanikin uteliaasti ylös. Noniin antaa kuulua vaan, yritin hoputtaa toista ajatusteni kautta.
Lopulta kuulen, että tämä kyseinen ori oli lumihevosten entinen johtaja. Pieni virne särähtää kasvoilleni. Entinenkö vain? Siihen ajatukseni tuntuivat heti ensimmäiseksi takertuvan, mutta nopeasti mieleeni kumpuaa, että hänhän saattoi ihan hyvin valehdella. Oli pakko myöntää, että en ollut pätkääkään kiinnostunut lumihevosten asioista, vaikka olinkin ollut tietoinen ajasta jolloin mokomat jääpäät olivat olleet ongelmissa johtaja asioiden suhteen. Vallanvaihtoa, kapinaa ja sitten uusi johtajatar. Mutta tämä kyseinen ori ei kyllä sopinut yhteenkään niistä nimistä joista olin kuullut. Dark Iris... Panda... Ja Loskainen Syysaamu. Joten mikä tämä ori oikein oli miehiään? Valehteliko se kenties nyt minulle päin naamaa? Sen jos se nyt kehtasi.. Ei liikuttaisi enää kovin turvallisilla vesillä.
Ajatukseni käyvät kuumilla hiilillä ja minusta todella alkoi tuntua, että ori valehteli. Kyllä minä osaisin tuon johonkin yhdistää jos asia olisi totta. Aivan varmasti osaisin.

Ori sitten vuorostaan kyseli minun henkilöllisyyteni perään. Vihdoinkin alettiin päästä asiaan. Toispuoleinen virneeni nousi nyt myös toiselle suupielelleni. Saisi mokoma isottelija pienen kolauksen, kun kuulisi mikä olin tammojani. En mikään turha ruuhentappi, en todellakaan.
"Hah," aloitan epäuskoisella äännähdyksellä viitaten lähinnä orin sanomaan. "Entinenkö vain? Sillälailla," vähättelin toista sillä minulla ei ollut toistaiseksi pienintäkään syytä uskoa orin sanoihin. Tahdoin todisteita. Jotakin millä minut voisi vakuuttaa asian olevan fakta. Sitä ennen minä en todellakaan suostunut uskomaan.
Ennenkun jatkan kuuntelen myös, että ori tahtoi minun kertovan heille sen mitä he eivät vielä tienneet. Heiltä todella uupui selvästi paljon tietoa, kun eivät edes tienneet kuka minä olin. Riipi hieman hermojani ja ärsyttikin.
"Hmph. Ei teillä taida kaikki tietoisuus taskussa olevan.. Sattumoisin minä itse olen Tasankohevosten nykyinen johtajatar," ilmoitan sitten virkani ja minulle on täydellinen välttämättömyys painottaa sanaa: nykyinen, ihan vain voidakseni oria hieman näpäyttää.
"Nimeni on Strangler Cleopatra," esittäydyn lisäksi vielä nimeltäni, kuin rohkaistakseni myös oria paljastamaan omansa. Ehkä nimen avulla minulle aukeaisi koko loppu orin tarina. Tuntui jotenkin oudolta ajatellakin, että kyseessä todella saattoi olla lumihevosten ex johtaja. Oli kumma, että toinen oli jättänyt virkansa, tai kenties potkittu siitä ulos. Yleensä johtajuudesta luovuttiin vain pakon edessä. Itsehän olen päättänyt roikkua arvossani kiinni kuolemaani saakka. Joten mitä tämä herra oikein kantoi mukanaan? En selvästikään ollut täysin väärässä, että tämä ori kantoi mukanaan ties minkämoisia mielenkiintoisuuksia.
Wohweli
 

Re: Loskajahti [Kaikki mukaan]

ViestiKirjoittaja Almuli » 20. Joulu 2012 15:12

[ Ja minun vuoro taas :D ]

Silmäilin kumpaakin hevosta. Harmaasta tammasta aisti lievän vihaisuuden, mutta tämä näytti siltä, että olisi heittänyt osuvankin iskun. Oli näemmä minun vuoroni katsoa vierestä mahdollisesti syttyvää kinaa, mutta tuskin se menisi sanailua suuremmaksi, ainakin siitä päätellen, että ori näytti yhä tyyneltä, pohdiskellessaan seuraavia sanojaan.

Viimein ori vastasi haasteeseen, kertomalla olevansa lumihevosten entinen johtaja. Sanoiko hän lumihevosten entinen johtaja ? Tuntisikohan ori Loskaista Syysaamua, jota aiemmin olin pohdiskellut. Haluaisin nimittäin liittyä Lumihevosiin, joista olin jo jonkin verran kuullut. Ei auttaisi kuin kysyä, mutta sitä en tehnyt, vielä. Ori kysyi puolestaan, kuka tamma sitten oli. Niin, sen minäkin halusin tietää. Ei tainnut tällä enää olla mitään vastaanpantavaa ex-johtajan arvoiselle orille. Tajusin olevani väärässä, kun tamma vastasikin olevansa itse Tasankohevosten johtajatar. Korvani kääntyivät etukenoon. Yhtäkkiä tuntui kovin kummalliselta, että seisoin siinä kahden laumanjohtajan kanssa, vaikka toinen nyt olikin virastaan poistunut. Lisäksi tamma esittäytyi Strangler Cleopatra - nimiseksi. Arvelin, että orikin kertoisi oman nimensä. Eipä minunkaan sitten tarvinnut sitä erikseen kysyä.

Ajattelin vain odottaa, miten noiden keskustelu jatkuu, mutta mieli teki kovasti avata turpani, ja kysyä, tuntisiko kumpikaan Loskaista Syysaamua. En itseasiassa edes tiedä, mitä se auttaisi, mutta vahvistaisi ainakin luulemukseni, että onko Loska tosiaankin lumihevosten johtohahmo. Silloinhan en varmaankaan enää tässä seisoisi, vaan koettaisin tietenkin etsiä Loskan. Halusin saada omat asiani järjestykseen jossakin vaiheessa. Ehkä voisin odottaa vielä...
Ei, täytyihän minun sitten kysyä: " Jos kumpikin on ollut johtajana, niin tunnetteko Loskaista Syysaamua, ainakin tietääkseni lumihevosten johtajaa ".
No, nyt se oli sitten sanottu. Ehkä Cleopatraksi esittäytynyt suhtautuisi taas kylmästi muistaessaan paikallaoloni, mutta eipä tuo paljoa haitannut.
Almuli
 

Re: Loskajahti [Kaikki mukaan]

ViestiKirjoittaja Mwjan » 21. Joulu 2012 17:02

Orin sanat eivät tehneet vaikutusta hiirakkoon, eikä saanut sitä uskomaan sanomaansa. Ensimmäiset sanat mitkä hän sai kuuleviin korviinsa, olivat uskottomuus ja valehtelu. Valentino ei valehdellut, vaikka toinen saattoi olettaa niin. Kuka tahansa pystyisi valehtelemaan nimensä, asemansa ja koko elämänsä. Valehtelu johtui omasta itsestään, pelosta ja epävarmuudesta itseään kohtaan. Mustaharjas ei ollut valehtelija, mutta hän ei jäänyt toistamaan sanomisiaan hiirakolle, koska aiheesta olisi voinut syntyä suurempikin sanaharkka.

Kunnes.
Hiirakko sanoi asemansa ja yllättäen se osoittautui Tasankohevosten johtajattareksi. Valentinon mielestä sen käyttäytyminen ja asennoituminen tähän tilanteeseen ei ollut kovin johdonmukaista tai asiallista käytöstä johtajaksi. Hänen silmänsä pyörähtivät päässä, kuin kadottaen uskottomuutensa hiirakolle joka myös esitteli nimensä. Just.

Cleopatra.

”Valentino Isän Poika”, ori vastasi palautukseksi että hallakkokin saisi tietää molempien nimen. Tuntui kuin tämä keskimmäinen kiltti tamma hukkuisi näiden kahden väliin, tähän vallanhakuiseen keskusteluun. Katse jähmettyi tuijottamaan Cleopatraa kuin manaten tätä syvimpään suohon. Johtajattaren läsnäolo sai Valentinon muistelemaan omia hetkiään johtajana ja eniten sitä, miksi hän ylipäätään lähti pois saarelta jättäen kaiken taakseen?

Hallakko puhui.
”Valitettavasti en tunne, hän on luultavasti saapunut saarelle siihen aikaan kun olen ollut poissa”, Valentino joutui sanomaan pahoittelevasti hallakolle. Hän osasi jo mielessään arvata sanaharkat Cleopatran suusta ja hänen käsityksensä Valentinon johtajuudesta laskivat nollaan. Mustaharjas on ollut liki vuoden poissa saarelta, eikä hän tiedä edes mitä hänen rakkaansa, Mystic on oikein tehnyt…
”En kuulu lumihevosiin, enkä halua kuulua”, äänensävy muuttui pahoittelevasta kireään. Sen mieli suorastaan huusi tappiota.
”Saaresta kyllä tiedän, paljon”, se sanoi kohottaen katseensa Cleopatraan, odottaen tältä parempia vastauksia.
Mwjan
 

Re: Loskajahti [Kaikki mukaan]

ViestiKirjoittaja Wohweli » 25. Joulu 2012 20:45

Haukan katseeni tuijotti pistävästi oria kohden, etsien tämän reaktiota sanoihini. Mahtoi toinen olla yllättynyt ja tavallaan ihan syystäkin. En ehkä tällä kyseisellä hetkellä vastannut lainkaan käsitystä ylevästä ja jalosta lauman johtajatasta. Minulal ei ollut syytä alkaa nuoleskella kahden ventovieraan hevosen persauksia käytttäydyin juuri siten miten itseäni sattui huvittamaan, miellytti se muita tai ei. Kun katseeni nappaa hiirakonkirjavan silmien pyöräytyksen omat silmäni siiristyvät tuimaksi ja korvani kävivät jälleen luimussa, kuin olisin pienesti yrittänyt vihjata, että minä näin tuon.

Kuin ori olisi nöyrtynyt edessäni.. Se kertoi nyt minulle oman nimensä. Ele todella kutkutteli omahyväisyyttäni ja pieni virne taipui suupielelleni, kuten jo aiemmin pariin otteeseen. Mikä voittajanfiilis. Mieleni olisi tehnyt vielä hiukan mahtailla korkealla asemallani, mutta pullistelu saisi jo riittää tälle illalle.
Silmäilin yhä harjani takaa oria jonka rinnalla tunsin itseni todella yleväksi. Pian hallako kuitenkin avasi suunsa ja sai katseeni siirtymään häneen. Toinen kyseli Loskasta. Hieman haasteliaasti käännyin katsomaan takaisin Isin poikaan. Pieni ruumiin eleeni kehotti oria nyt todistamaan tietämyksensä. Saisi kertoa tuolle vaalealle Loskasta. Kyllä Valentino varmaan suomenhevostamman seuraajanaan tunsi. Eikö? Mutta mitä ihmettä pian tämä Valentino kertoo, ettei tuntenut tammaa. Mieleni tekee naurahtaa ääneen, mutta hillitsen itseni. Valentino vaikutti yhä mielenkiintoisemmalta hevoselta. Hän oli mitä ilmeisemmin omasta tahdosta lähtenyt saarelta, mutta miten hän oli johtajuutensa hukannut... Siitä minäkin olisin mieluusti kuullut enemmän.
Aika ja paikka oli kuitenkin väärä sille utelulle. Ehkä sitten jollain toisella kerralla.

Ja oho. Taisi ollakin minun vuoroni astella eteen ja hieman mässytellä tietoisuudellani.
"Minä kyllä tunnen Loskaisen Syysaamun, tai oikeastaan Loskan kuten häntä tuttavallisemmin kutsutaan. Ja olet aivan oikeassa siitä, että hän on nykyinen lumihevosten johtajar," vahvistelin hieman hallakon tietoja ja aivan kiusallani painostin nykyinen- sanaa, ihan vain näpäytykseksi orille. Enhän minä toki riitaa haastanut, kuhan pidin isottelijat kurissa.
"Ja Valentino voi toki kertoa sinulle saaresta, minä voin luvata toimia korjaajana mikäli hänen sanansa eivät pidä paikkaansa," ehdotan sitten. Vaikka minua ei vattuakaan kiinnostanut olla avuksi tälle nimettömälle hallakolle, uskoin tämän olevan ovelin keino hankkiutua hänestä eroon. Sitten voisin tingata itseäni kiinnostavia juttuja irti tästä orista.
Wohweli
 

Re: Loskajahti [Kaikki mukaan]

ViestiKirjoittaja Almuli » 26. Joulu 2012 15:03

Silmäilin kumpaakin hevosta kysyvän näköisenä. Ilmapiiri oli kireä, mutta kumpikin näytti tyyneltä. Olivatkohan johtajan tällä saarella kaikki ilmiriidoissa, vai elivätkö laumat sulassa sovussa? Silloinhan Cleopatra ei ehkä suhtautuisi koko Loskaiseen Syysaamuun iloisin mielin. Ja tuo toinen orihan oli menettänyt taikka jättänyt Lumihevosten johtajuuden. Silloin varmaan hänkään ei olisi kovin innoissaan näiden asioista.

Mustanvalkea ori sai sanansa sanottua. Tämä kertoi oman nimensä. Valentino Isän Poika. Tämän jälkeen Valentino jatkoi, ettei tiennyt Loskaisesta Syysaamusta, koska ei ollut silloin saarella. Hieman hämmentävää, ori oli siis poistunut saarelta, ja tullut takaisin? No kuitenkin, harmi ettei hän tiennyt. Käänniyn Cleopatran puoleen. Tämä näytti ylpeältä, ei lainkaan vihaiselta. Tammalla oli varmaankin omasta mielestä jälleen hyvä syy näyttää voitokkaalta, vaikka ainakaan itse en yhtään älynnyt, miksi. Saattoihan tuo olla vain huvittunut siitä, ettei Valentinoksi esittäytynyt ori tiennyt Loskaisesta Syysaamusta, niin että ori olisi jotenkin tietämätön. Mielestäni Valentino ei missään vaiheessa väittänyt tietävänsä saaresta Cleopatraa enemmän, joten sitä ei voinut kääntää oria vastaan.

Nyt Cleopatra avasi suunsa. Loska siis oli Lumihevosten johtajatar. Ah, huojentavaa kuulla. Tamma sanoi vielä, että voisi korjailla Valentinon vääriä väittämiä, kun tämä kertoilisi saaresta. Toinen korvistani käännähti sivulle. Niimpä tietenkin. Oli se kuitenkin parempi, kuin että nuo vielä alkaisivat mahtailla tietämyksillään. Oletin siinä vaiheessa, että toiset haluaisivat varmaan tietää oman nimeni, ja vaikkeivat haluaisi, niin kerron sen silti.
" Itse olen Floýrice, taikka tutummin Flora. Mutta nyt kun päästiin asiaan, niin kiinnostaisi tietää hieman saaren laumasysteemeistä. "
Korvat kääntyivät taas kysyvästi etukenoon. Äskeiset sanani osoitin molemmille hevosille, mutta nyt käännyin Valentinon puoleen. " Itseasiassa, otan kaiken nippelitiedon vastaan ", päätin sitten. Ei mielessä ollut koko saaren historian tapahtumia saada tietää, mutta toiset varmaan ymmärsivät, mitä uuden tulokkaan kuuluisi tietää.
Almuli
 

Re: Loskajahti [Kaikki mukaan]

ViestiKirjoittaja Mwjan » 30. Joulu 2012 15:39

Mustaharjas ei voinut kuin hymähtää.
Keskustelu lensi kuin linnun siivellä. Orin oli vaikea sanoa tähän väliin yhtään mitään. Ajatukset keittivät hieman ylitse tuon hiirakon kanssa. Hän ei kuitenkaan jaksanut välittää. Antoi hänen lausua sammakoita suustaan niin paljon kuin tahtoi, räkiä johtajanomaisia piirteitä pitkin baaritiskiä.
Viimeinkin kun vastaus oli myöntävä sen suhteen, että Valentino saisi kertoa oman nippelitietonsa saaresta. Orin aikomuksena ei ollut kertoa vaaratilanteista tai tapahtumista vaan siitä, miksi tämä saari on täällä ja se keitä täällä toteltiin. Tuskin hallakkoa oikeasti edes kiinnostaisi jonkun mielipuolen tekemiset sekä tappamiset? Tuskin.

Flora.

Sanaharkan välitauon jälkeen sai tämä hallakko puheenvuoronsa sanoakseen oman nimensä. Hän käytti tilaisuutta hyväksi. Kerrankin kun puheenvuoro oli hänen, esitti se kysymyksiä saaresta. Valentinolla ei kuitenkaan ollut pääpiirteistä suunnitelmaa miten kertoisi saaresta. Cleopatran läsnäolo vaivasi.
”Minun aikanani saarella on ollut 6 laumaa sekä laumattomat”, hän sanoi katsoessaan hallakkoa, joka janosi tietoa.
”Jokaisella laumalla on omat alueensa”, se piti pienen tauon jatkaakseen ”rajojen ylittämistä ei sallita, ellei siihen ole tullut muutosta?”, harmaakasvo kääntyi Cleopatran puoleen. Valentinon aikaan rajat alkoivat tiukentua, eikä kulkua toisen alueelle sallittu. Hän ei tiedä, onko säännöt muuttuneet tiukemmiksi vai jääneet samaan pisteeseen. Viime kerralla puolustaen lumihevosten rajaa, sai hän turpiinsa.
” Yhteismaa on kaikkien käytettävissä, laumattomien alue kuuluu siihen samaan”, hän sanoi. Laumattomien alueelle sai mennä, mutta jokainen sai olla vastuussa siitä miksi ikinä kulkikaan siellä.

Valentino ei tiennyt tapahtumista. Hänen poissa ollessaan on varmasti tapahtunut paljon asioita, mitä hän ei ole edes vielä kuullut. Tässä olisi hyvä aika käyttää hyväksi Cleopatraa. Jos hän oli kerta tuore, hän pystyisi myös kertomaan lähimmät tapahtumat saaren sisältä.
”Cleopatra”, hän sanoi kiinnittääkseen toisen huomion itseensä. ”Sinä varmaan tiedät, mitä lähiaikoina on tapahtunut saarella”, arpikasvo jäi odottamaan vastausta.

Toivottavasti hallakko sai infonsa. Lumihevosten johtajatar varmasti kertoisi lisää kun he tapaavat ja hallakko liittyy lumihevosiin.
Kysymyksensä jälkeen katse kääntyi takaisin hallakkoon ja se lisäsi, ”Loska varmasti kertoo sinulle enemmän, kun tapaatte.”
Mwjan
 

Seuraava

Paluu Magic Drink

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron