Loskajahti [Kaikki mukaan]

"Aukiolla on muutamia hevosia keskusteluun syventyneenä. Osa itkee, osa nauraa, joku taitaa nukkuakin ja hei, ovatko ne kaikki edes elossa?"

Momentumin sanoja lainataksemme - astu kaikin mokomin sisään ja ota itse selvää yhteismaan sademetsässä sijaitsevasta baarista.

Re: Loskajahti [Kaikki mukaan]

ViestiKirjoittaja Wohweli » 05. Tammi 2013 16:47

Noniin. Nyt Valentino saisi lupani kautta astua estraadille ja kertoa sen mitä oli tietävinään. Odotin mielenkiinnolla mitkä nippeli faktat ori aikoi Floraksi esittäytyneelle kertoa. Entisenä johtajana tämä varmaan kasaisi tälle sen perus seputuksen laumoista ja niiden johtajista jotain pientä kitinää rajoista ja niiden tärkeydestä maustaisi hyvin koko pulina sopan, joten eikuin keittämään. Käännytin suipot korvani tarkasti orin puoleen, terävöitin kaiken keskittymiseni sekä valppauteni tämän puoleen. Suorastaan janosin sitä, että pääsisin pitämään väärän vastauksen ääntä ja päästä pätemään. En tiedä mistä tämä tälläinen kunnianhimo oli puskenut esille, mutta en pahoitellut sitä lainkaan. Ei vaan kuulunut mun tapoihin.
6. laumaa ja laumattomat. Annoin parilla selvällä nyökkäyksellä hyväksyntäni faktalle. Pidin todellakin itseni tarkkana. Saattaisihan olla, että ori yrittäisi jossakin vaiheessa jujuttaa minua, kun antaisin keskittymiseni herpaantua. Sitä en sallisi, Valentino ei valmistelisi minusta täyttä pelleä tämän tavallisen pulliaisen silmissä. Harmaankirjava puhui nyt rajoista ja niiden tiukkuudesta ja kyselee nyt minulta oliko asia muuttunut.
”Rajojen ylitystä ei edelleenkään sallita, tässä ollaan menty koko ajan tiukempaa suuntaan ja hyvä niin,” kerroin maltillisella äänellä tietoisuuteni ja iskostin sitä omalla mielipiteelläni.Toivottavasti myös hallako nappaisi sanoistani sen, että minä johtajana en lainkaan riemastunut ajatuksesta ulkopuolisista laumani alueella. Joten jos tahtoi kasvonsa säilyttää pysykööt poissa tasareiden mailta.

Sanottavani jälkeen katseeni lähti kiertämään hieman muuta MD:tä. Muilla näytti olevan vireillään varsin mielekkäät keskustelut, mutta täällä me pureskeltiin tätä puulta maistuvaa aihetta vasta rantautuneen kanssa. Oli aina jotenkin niin turhauttavaa aloittaa tämä sama keskustelu jonkun uuden naaman kanssa. Sitä tuntui, kun aloittaisi aina puhtaalta pöydältä, eikä työ tulisi koskaan tehtyä loppuun saakka. Tuskin näillä näkymin edes tulisikaan. Aina jostain kulkeutui merivirtojen mukana joku onneton raasu joka tahtoi tietää Caraliasta kaiken. Saattoi se olla kiinnostavaa, niin se oli minustakin silloin, kuin saavuin. Mutta en olisi siinä vaiheessa uskonut, että opetettavasta tulee vielä joku päivä nimitetty opettaja joka iskisi näille uusille tiedot kouraan.
Uppoudun täysin silmäilemään muiden jutustelua ja juhlintaa, että ihan havahdun, kun kuulen nimeni kutsuttavan. Maltillisesti käännän pääni ja sen myötä katseeni kutsujan, eli Valentinon puoleen. Oliko minulta mennyt jotakin tärkeääkin ohi? Njääh. Valentino vain uskoi minun tietävän tapahtumista. Hymähdän pienesti ja käyn nopean mietinnän itsekseni. Tapahtumia? Eihän niitä juuri ollut. Tylsää.
”Mitään mainitsemisen arvoista ei ole juuri tapahtunut. Johtajiakaan ei ole nyt vähään aikaan vaihtunut, joten...” hiljenen ja näytän vähän senpuoleista naamaa, että ei täällä juuri mitään tapahdu. Ehkä parempi niin? Kuka nyt oikeasti mitään rähinöintiä ja muuta levottomuutta kaipasikaan? Varsinkin, kun Florakin vaikutti sisimmiltään juuri sellaiselta tammalta joka saattoi saapua saarelle lähinnä sen toivossa, että löytää jostakin miekkosen ja saa pistää perheen kasaan.

Valentino oli mielestäni suoriutunut tiedon välityksessä ihan kiitettävästi. Ja aivan kuten hän totesi, Loska osaisi kyllä kertoa loppuun ja kertoa tarkemmin siitä minkälainen meno lumihevosilla oli tällä hetkellä.
Wohweli
 

Re: Loskajahti [Kaikki mukaan]

ViestiKirjoittaja Almuli » 05. Tammi 2013 22:19

Nonniin. Valentino kertoi laumoista ja niiden alueista. Ja olihan vielä laumattomat ja niiden alue, sekä yhteismaa. Ori korosti rajojen tärkeyttä. Mitäköhän seurasi jos ylitti rajan? Edes vahingossa? Jos itse tekisin niin epähuomiossa? No, jos kaikki muut saaren hevoset ovat oppineet rajat niin miksen minäkin. Ja Valentino mainitsi, että Loska voi kertoa lisää, kunhan tämän tapaisin. Lumihevosten johtaja osaisi ainakin kertoa enemmän sen lauman rajoista. Nimittäin jos kaikkien laumojen johtajat olisivat yhtä tiukkoja millaisen kuvan Cleopatra itsestään on antanut, niin ei siinä kauaa nokka tuhise kun koettaa selitellä että on uusi saarella.

Cleopatra jatkoi vielä, ja vahvisti että rajojen ylittäjiä ei katsota hyvällä. Tuntui, että tamma kohdisti sanat erityisesti minulle. Nyökkäsin pienesti, mutta kun Cleopatran katse kääntyi pois minusta, silmähdin tätä viileästi, korvat luimussa käyden, sanoen mielessäni ´Yllättävää, koitankin sitten varoa etten jalallani astu laumasi alueelle´. Ajattelin vain, että sitä hän tuskin toivoi. Aistin toisen negatiivisen asenteen minua kohtaan. Vähän ärsytti, mutta olkoon. Kai se oli tamman etuoikeus olla vähän ylväämpi kun olin uusi saarella. Cleopatra varmaankin olisi halunnut että jättäisin hänet Valentinon kanssa kaksin. Sen osoitti erilainen sävy puhua minua ja oria kohtaan. Koitin olla ajattelematta kireällä tavalla. Mieli teki sillä hetkellä vain rynnätä etsimään Loskainen Syysaamu. Silloin tuntuisin enemmän kuuluvani tälle saarelle, kun olisin jo laumalainen. Tosin eihän sitä tiennyt, jos lumihevosten johtajatar ei kaivannut laumaasta uusia hevosia. Kuitenkin olin saanut jo ehkä tärkeimmät tiedon laumoista rajoineen, piti vain tunnistaa sitten missä menee raja. Lumihevoset luultavasti elelivät lumisella alueella. Ei se rajojen tunnistus sitten niin vaikeaa ollut.

" Kiitos tiedoista ", sanoin osoittaen sanani Valentinolle. Käänsin katseeni Cleopatran puoleen. " Teillekin ", sanoin huokaisten, mutta pyrin pitämään ääneni lempeänsävyisenä. " Lähden tästä etsimään Loskaista Syysaamua ja lumihevosten aluetta. ", sanoin, ja vilkaisten molempia kävelin toisten ohitse lähtien takaisin alkuperäiseen tulosuuntaani kevyesti hangessa astellen.

Flora poistuu.
[ Kiitos pelistä :3 ]
Almuli
 

Re: Loskajahti [Kaikki mukaan]

ViestiKirjoittaja Mwjan » 10. Tammi 2013 18:08

Johtajan sanojen mukaan, mikään ei ollut muuttunut. Rajat olivat pysyneet samana, mutta tiukentuneet muutamalla asteella. Moni saattoi ajatella tuota asiaa hieman negatiivisella tavalla. Miksi pitäisi pitää huolta siitä kuka astuu ja kenenkin alueelle. Miksei kukaan saanut kulkea siellä missä halusi tai miksi edes ylipäätään täällä oli omat laumansa ja alueensa? Tästä aiheesta riittäisi puhuttavaa, mutta ei ollut tämän hetkinen asia missään muodossa.
Viimein sai johtaja annettua loputkin tietonsa pihalle, oli keskimmäisen tamman vuoro sanoa sanomansa. Hän tuntui olevan ulkopuolinen näin kahden muun hevosen välissä. Valentino antoi kaiken tiedon esille minkä pystyi ja sanoi aikaisemmin, että itse laumanjohtaja tulisi kertomaan loputkin tärkeät, ajankohtaiset asiat.

Flora teki lähtöään. Hän oli saanut kaiken tarpeellisen, alkulähdön saaren tapahtumiin tai sen tarkoitukseen. Valentino nyökkäsi hänen sanoillensa ja kehotti:
”Pidä huoli itsestäsi ja pysy lumihevosten alueella”, hän ei yleensä ollut näin ystävällisen kohtelias tai antamaan yleisesti huolenpitoa toisia kohtaan.
”Toivottavasti löydän Loskan pian”, se lausahti kovemmalla äänellä tamman perään kun se hiljalleen hävisi tästä baarista omiin oloihinsa.
Tuntui ehkä väärältä, että vieras oli tarkoituksellaan tullut kaivamaan tietoa saaren asukkaista ja tietämään enemmän tulevasta. se kuitenkin taisi saada tarvittavan tietonsa ja lähti.

Valentinon katse Florasta kääntyi hitaan epäilevästi tuohon sekarotuiseen johtajaan. Sillä oli varmasti jotain mielessä ja saattoi huomata sen ilmeistä helpotuksen kun heidän välissään oleva tamma oli poissa.
Nyt sitä mennään.
Mwjan
 

Re: Loskajahti [Kaikki mukaan]

ViestiKirjoittaja Wohweli » 19. Tammi 2013 14:11

Nyt sitä oltiin sitten kaikki perus lauma lätinät vaihdettu ja uskoisi hallakon pääsevän nyt hyvin jyvälle saaren perusasioista. Loska saisi sitten hoitaa lopun. Tamma kiittää meitä johon tyydyn vain nyökkäämään päätäni ja hymyilemään pakotetusti. Flora kertoo aikeensa ja lähteekin poistumaan luotamme. Minä en ollut miellyttävä persoona juuri mistään suunnasta katsottuna, mutta toivottavasti toinen ei ottanut minusta matkaansa täysin negatiivistä mielipidettä. Sehän olisi varsin kurjaa varsinkin jos kollegani Loska saisi tietää moisesta ja veisi jonkinnäköistä postia sitten muille laumojen johtajalle. Virkani voisi olla silloin uhattu. Olin kuitenkin jo ajat sitten päättänyt, että pidän asemastani kiinni hinnalla millä hyvänsä. Minulta ei tätä paikkaa vietäisiinkään kovin helpolla. Sen pystyin vannomaan vaivatta.
Kun tamma lopulta on kadonnut seuraavan katseeni alta hymähdän lähinnä huvittuneena. Tästä olisi voinut tehdä paljon mielenkiintoisempaa jos olisimme syöttäneet tuolle hyväuskoisella suut ja silmät täyteen kaikenmoista, mutta Valentinoa ei ollut moinen kai alusta astikaan edes houkuttanut. Naiivia ehkä, mutta mielestäni siitä olisi irronnut enemmän hupia. Oli suorastaan uskomatonta miten hevoset täällä luottivat toisiinsa niin automaattisesti. Valentino ja Flora, molemmille oli heti uponnut, että olin johtajatar, eikä kukaan aikaisempikaan ole edes kokeillut onneaan kiistellä asian suhteen.

Käännän pääni hiirakon puoleen. Nyt olimme kaksin. Olisi minun vuoroni kysellä. Ainekaan ori ei vaikuttanut siltä, että sillä oli älytön kiire pois tilanteesta. Tai sitten toinen vain aavisti, ettei pääsisi minusta eroon pelkästään selkänsä kääntämättä.
”No, haluaisitko nyt hieman kertoa itsestäsi?” kysähdän, minua ainakin kiinnosti kuunnella. Uskoin kyllä, että Valentino oli aiemmasta käytöksestäni päätellyt, ettei minua hänen mahdolliset perheensä, kotimaansa tai muutkaan vaan minä tahdoin tietää ajasta jolloin hän oli johtaja. Tahdoin jotain mikä vakuuttaisi epäilevän mieleni.
”Otetaanko vielä toiset juomatkin?” ehdotan sitten. Niiden lomassa juttuhan luistaisi varmasti. Sen enempää vastausta tähän odottamatta etsin katseellani baarimikon.
”Hei, kaksi jumpia, kiitos,” tilaan Hagorilta ja tämä toimittaa tilauksemme pian eteemme. Kun Hagor on jatkanut matkaansa siemaisen sinistä juomaa ja tarkennan nyt katseeni Valentinoon.
”Olen pelkkänä korvana,” ilmoitan, kuin antaen toiselle luvan aloittaa. Oli selvä, että jos toinen kieltäytyisi en ilahtuisi lainkaan. Pistäisin koko baarin remonttiin mikäli mieli vain tekisi.
Wohweli
 

Re: Loskajahti [Kaikki mukaan]

ViestiKirjoittaja Mwjan » 22. Tammi 2013 11:46

Tästä se nyt alkoi. Cleopatra aloitti puheensa melkein heti sen jälkeen kun Flora oli poistunut heidän luotaan. Valentino hymähti hänen kierolle kysymykselleen. Toisaalta Valentino pystyi kertomaan vääriä väitteitä itsestään, mutta hänen mielensä ei ollut kieroutunut sinne asti.
Ennen kuin hän pystyi kommentoimaan juomien tilaamiseen mitään, toinen oli jo tilannut. Jos hän kerta tarjosi tämän kierroksen, Valentino ei kieltänyt. Kun juoma hänen eteensä ojentui, maistoi se sitä arkailevasti. Maku ei ollut kehuttava, mutta se meni kurkusta alas mutisematta.

Aloitetaan sitten. Cleopatra oli valmis kuuntelemaan sana sanalta, lause lauseelta. Valentino ei oikeastaan tiennyt mistä aloittaisi, mutta ei jäänyt kyselemään syventäviä kysymyksiä siitä, mistä hänen pitäisi aloittaa.
”Aloitetaanko vaikka siitä, että olen tosiaan Valentino. Tulin saarelle n. 3 vuotta sitten. Olin poissa noin vuoden, kunnes palasin. Tästä lähtee neljäs vuoteni Caralian saarella”, se sanoi ottaen välissä muutamia hengenvetoja. Sen katse oli pysynyt koko keskustelun ajan harmaapukuisessa tammassa.
”Mutta tosiaan, olin aikaisemmin lumihevosten johtajana. Poistuin virasta omasta tahdosta. Kuulemien mukaan johtoni jälkeen lumihevosten lauma järkkyi. En tiedä tarkalleen miksi. Nykyään johdossa taitaa olla se Loska, eikö?”, se kysyi vielä varmistaakseen asian. Periaatteessa se kysyi tuota asiaa itseltään.

Tähän väliin se siemaisi juomastaan, maku muuttui vain kauheammaksi.
”Ennen minua lumihevosia johti Amfitrite, joka oli valmis antamaan minulle johtajuuden. En kuitenkaan ollut täysin varma päätöksestä. Tämän jälkeen sain tietoon, että Merelillä oli jotain asiaa minulle. Kun tapasin tämän johtajattaren, hän sanoi että astun Lumihevosten johtajan virkaan. Merel kertoi minulle aikaisemmin mafiasta ja Rhowarasta. Sitten hän poistui ja olin Lumihevosten johtaja”, pitkän puheensa jälkeen se otti uudelleen huikkaa juomastaan.
Hittolainen.

”Olikohan siinä tarpeeksi infoa sinulle?”, katse pysyi syvästi hiirakossa. Hiirakko jäisi varmasti kuolaamaan lisää infoa siitä, miksi Valentino jätti lauman oman onnen nojaan. Se jääköön seuraavaan tarinaan vai kertoisiko Valentino sitä laisinkaan.

[ Cleopatra on ihana. :--D ]
Mwjan
 

Re: Loskajahti [Kaikki mukaan]

ViestiKirjoittaja Wohweli » 23. Tammi 2013 15:54

Näemmä en ollutkaan pelkkä piikki lihassa sillä muutenhan ori olisi mennyt jo menojaan tai viimeistään nyt perääntynyt. Kitannut juoman ykkösellä alas ja lähtenyt menemään. Jättänyt minut raivon partaalle ja niin päin pois.
On kuitenkin kummankin etu, että Valentino jää ja näyttää jopa valmiilta kertomaan hieman syvemmin asioistaan. En viitsinyt pahemmin oria hoputtaa vaan annoin tuon rauhassa miettiä niitä asioita joita tahtoisi kertoa, vaikka mieleni tekikin huutaa ettei tässä ollut koko päivää aikaa.
Viimen hiirakonkirjava alkaa puhua. Minä pidän korvani höröllä ja harjani alle kätkeytyvän katseeni syvästi orissa. Oli jopa omasta mielestäni hyvin hassua miksi olin näin kiinnostunut toisesta. Yleensä vähät välitin ulkopuolisten asioista. Kuuntelen toisen kertomaa ja yllätyn pienesti, kun kuulen toisen asuneen Caraliassa jo kolme vuotta. Ehkä saari siis todella oli otollinen paikka kaikenmoisille pulliaisille. Orin pitäessä pienen tauon minä maistan jälleen juomaani taatakseni hyvää keskittymistäni. Valentino kertoo jättäneensä virkansa omasta tahdosta. Minä kummastun tyysti. Miksi ihmeessä ori jätti paikan? Ei se tainnut olla minun asiani, mutta en tahtonut myöskään ajatella, että Valentino oli jättänyt johtajuuden vain siksi, ettei olisi ollut, vaikka kyllin sopiva siihen rooliin. Ori päivittelee vielä sitä, että Loska taisi olla johtajana johon tyydyn vain nyökkäilemään pienesti päätäni, kun en oikein sanaa suustani saakaan. Ehkä tilaisuus kysellä ja udella tulisi orin tarinoinnin jälkeen.

Vieras nimi. Tylsää. Tylsää. Tylsää. Mutta se ei jatku loppuunsaakka vaan kuulen loppu puolella kaksi varsin mielenkiintoista sanaa jotka olin kuullut aiemmin vain ohimennen. Minullehan siitä olisi suuri hyöty jos saisin Valentinolta lisää infoa saaresta ja sen menneisyydestä. Ori kysyy olinko saanut kuulla haluamani, johon hymähdän lähinnä vain huvittuneena.
”No, kyllä siinä oli aikalailla kaikki mitä tahdoin tietää,” kerron sitten ja siemaisen jälleen omasta juomastani.
”Mutta se, että jätit johtajan paikan ja laumasi ei mahdu minun kallooni. Oliko sulla hyväkin syy?” omasta tahdosta, niinpä niin, mutta minkä ihmeen vuoksi.
”Ja osaisitkohan kertoa vielä hieman tarkemmin siitä Mafiasta ja Rhowarasta? Olen kain niin tuore tuttavuus täällä, ettei moisia enää pidetä niinkään arvossaan, mutta mulle nyt tieto kuitenkin kelpaisi,” paljastuinkohan nyt aivan typeräksi? En tiennyt tälläisiä hieman suurempia lohkoja Caralian menneisyydestä, mutta voiko minua siitä edes syyttää. Eipä ole kukaan tähän päivään mennessä jaksanut minulle niitä tarjoilla. No, parempi saada tieto nyt, kuin ei milloinkaan.

» Haha, kiitän. XD
Wohweli
 

Re: Loskajahti [Kaikki mukaan]

ViestiKirjoittaja Mwjan » 24. Tammi 2013 20:28

Tällä kertaa koko sen puheen aikana oli tuo harmaarunko pitänyt suunsa visusti kiinni. Se vaikutti kiinnostuneelta ja kuunteli korvat tarkkana sana sanalta. Valentino ei jäänyt kauaksi aikaa odottelemaan johtajattaren sanomaa vaan toinen avasi suunsa melko pian.
Valentino huokaisi toistuvalle kysymykselle. Sille, että miksi tämä oli jättänyt lauman oman onnen nojaan tai se ylipäätään, miksi hän poistui virasta. Minkä pätevän syyn hän pystyisikään keksimään, ettei toisen tarvinnut puuttua tämän henkilökohtaisiin asioihin.

Tamman seuraava kysymys keskittyi mafiaan ja Rhowaraan. Kai jokaisella oli oikeus tietää saaren aikaisemmista tapahtumista. Tarina oli pitkä ja kivinen, mutta jos ori keksisi kevyen ja lyhyen tavan kertoa, tamma tulisi ymmärtämään asian melko hyvin. Mistähän tämä voisi aloittaa?
” Rhowara hallitsi aikoinaan vuoristo- sekä aavikkoponien laumaa. Hänellä oli tapana murhata saarella asuvia hevosia vain sen vuoksi että he olivat heikkoja tai eivät totelleet käskyjä”, Valentino aloitti ensimmäisen pitkän lauseensa.
”Hän ei kuitenkaan tiennyt että aavikkolaisten johtajalla oli tytär. Myöhemmin kyllästyen tämän käyttäytymiseen kaikesta piti tulla loppu, joten Quilla, aavikkolaisten johtajan tytär kukisti tappamalla Rhowaran”, olisikohan siinä tarpeeksi infoa ja selvyyttä asian suhteen?
”Ja mitä Mafiaan tulee, he olivat juonitteleva lauma. Heidän tarkoituksenaan oli kiristää, vangita ja jopa huumata muita hevosia”, hän ei itsekään ollut varma mafian menoista ja sen kohtalosta. ”Muuta en mafiasta tiedä, mutta kyseistä laumaa ei enää ole”, se lisäsi.

Valentino oli täysin sivuuttanut kysymyksen hänen poistumisestaan virasta. Hän ei oikeastaan halunnut keskustella aiheesta sen enempää.
”Caralia on aikoinaan järkkynyt aika lailla”, se vielä lisäsi, kunnes miltei irvistellen otti vielä yhden ja ainoa huikan juomastaan. Täytyihän sitä olla kohtelias, kun toinen tarjosi.
”Mitähän täällä tapahtuu seuraavaksi…”, Valentinohan ei tiennyt paljoa mitään Jokerista, joka kuulemien mukaan oli seuraava murhaaja.
Mwjan
 

Re: Loskajahti [Kaikki mukaan]

ViestiKirjoittaja Wohweli » 24. Tammi 2013 21:23

Jälleen Valentino kiertää kysymyksen johon toinen ei ollut antanut toistaiseksi järkevää vastausta. Pistin sen välittömästi merkille. Oli orin syy mikä hyvänsä olisin mieluusti sen tahtonut tietää, päätin kuitenkin sitten luovuttaa sen asian suhteen. Kirjava ei ollut sitä tähän saakka tultuaan syljettyä suustaan niin tuskin tieto siltä missään vaiheessa livahtaisi. Ehkä parin uuden jumpin jälkeen, mutta mielenkiintoni toisen juottamiseen ei ollut kuitenkaan niin huipussaan. Eikä Valentinosta edes hohtanut mitään niin suurta ja mystistä, että olisin jaksanut uskoa tämän salailevan jotain oikeasti mielenkiintoista. Joten jääkööt koko homma siltä osin oman varjonsa kätköihin.

Valentino ei hangoitellut vastaan kertoa minulle näistä Caralian merkittävistä tapahtumista, joten mistään täysin vaietuista tapahtumista ei näyttänyt olevan kyse. Minä en odottanut Rhowaralta saati mafialta mitään suuria juttuja, mutta yllätyin kuitenkin kovasti miten Rhowara oli teurastanut hevosia ja johtanut peräti kahta laumaa. Mielestäni se oli erittäin kiinnostavaa ja jopa kunnioitettavaa. Koko henkilön arvo kuitenkin laski putouksen omaisesti, kun sain kuulla mikä oli Rhowaran kohtalo. Ei kovin vaikuttava henkilö minun näkökulmasti, mutta kulki siltikin niin isossa nimessä.
Kun hiirakko jatkaa mafiasta puhumista en odota siltäkään mitään valtaisaa ongelmallisuutta, mutta orin mainitsema huumaus veti mielenkiintoni täysin. Mitenhän ne olivat sen tehneet? Tunsin miten ajatus moisesta kiristys touhusta alkoi houkuttamaan suuresti. Mahtaisikohan Caraliassa olla entisiä mafian jäseniä tai seuraavaa sukupolvea?
"Et siis tiedä mikä oli mafian kohtalo?" varmistan vielä. Jos koko lössi olisi lahdattu olisi päivän selvä, ettei uutta nousua tarvitsisi ainekaan pelätä. Mutta jos satunnaisia jäsenisä pyörisi pitkin Caraliaa. Se voisi avata minulle tai jopa jollekin muulle uusia ovia.

Hiirakko kommentoi Caralian menneisyyttä vähän surkutellen. Olihan saarella kaikesta päätellen sattunut kaikennäköistä. Tiedä mitä tulevaisuus oli valmistellut paikan menoksi. Minä en ainekaan pelännyt. Olin nyky-yhteiskunnassa erittäin vahvoilla. Minulla olisi kyllä keinoni selvitä tilanteista. Orin toteamus saa minutkin mietteliääksi. Olisiko Caraliassa parhaillaankin menossa suunnitelmat saaren haltuun oton johdosta? Itse olin ainakin hautaillut jo niitä haaveitani.
"Todella hyvä kysymys, ainakin se yksi ori on ollut nyt vähän hiljaselolla, liekö enää elossa," Jokerista minä en ollut kuullut juuri minkään näköistä puhetta hetkeen. Ehkä mennyt orilta luu kurkkuun. Eli Caraliassa ei tainnutkaan olla tällä hetkellä sen suurempaa uhkaa. Mikä tilaisuus tämä olisikaan minulle. Sisko tosin uupui nykyiseltään suunnitelmistani, mutta helpostihan minä kätyreitä ja muita juoksupoikia värväisin. Ja minulla oli nyt jo lauma takataskussa. Parilla äärimmäisen uskollisella alaisella saisin lauman helposti tottelemaan jokaista käskyäni. Äh, ehkä pitäisi vielä odotella ja katsella, antaa lauman luottamuksen minua kohtaan kasvaa.
"Mä en kyllä sinänsä tuollaisen mafian mahtiin jaksa uskoa eli toista semmosta tuskin kukaan selvä järkinen edes harkitsee," heitän ilmoille lähinnä vain saadakseni jotain sanottua. Minä kyllä olisin kyllin hyvillä resurseilla valmis yrittämään kaikennäköistä. Miltähän tuntuisi johtaa mafiaa? Se todella olisi monelta kannalta minulle eduksi.
Wohweli
 

Re: Loskajahti [Kaikki mukaan]

ViestiKirjoittaja Mwjan » 26. Tammi 2013 12:10

”En”, se vastasi Cleopatran esittämään kysymykseen koskien mafiaa. Hän ei tosissaan tiennyt sen kohtalosta, eikä ole edes kysynytkään asiasta tietävältä.

Puheet olivat puhuttu, eikä Valentino tiennyt mistä jatkaisi. Hänestä tuntui että tamma sai kaiken tarpeellisen tiedon, mitä halusi kuulla. Orilla ei kuitenkaan ollut kiire mihinkään. Vaikka mielessään hän ajatteli Meryliä ja Mysticiä ja niiden löytäminen, se ei saanut pakottavaa tarvetta lähtemään kiireisesti. Kaikki tulisi tapahtumaan siinä järjestyksessä kuin mustaharjas halusi.

Cleopatra kommentoi pistävästi mafiasta, mikä sai sen korvat kääntymään enemmän eteenpäin. Valentino kuului laumattomiin, eikä hänellä ollut enää motivaatiota liittyä kenenkään laumaan. Mafian liepeisiin hänellä ei kuitenkaan ollut motivaatiota eikä tahtoisi juoksennella enää kenenkään nilkoissa. Hän oli saanut tarpeekseen laumoista ja niiden touhuista. Niin hienoa kuin se olikin aikaisemmin olla itse johtaja, mutta nyt kun mielipide on kaatunut suuntaan toiseen, häntä ei voisi enää kiinnostaa.
”Se joka on hullu, ei pelkää tehdä riskejä elämässään”, se kommentoi tamman sanomaan lauseeseen.

Silmät osuivat juomaan, minkä Cleopatra oli tarjonnut. Sen koko kehoa viilsi väristykset ja vaivihkaa se työnsi juoman sivuun. Hän seuraili tiskiä ja baarimikkoja. Pitäisikö tilata lisää juotavaa vai antaa olla? Hetken mietinnän jälkeen, se käänsi katseensa pitkin paikkaa missä muilla hevoseläimillä tuntui olevan hauskaa. Jokainen tuli tänne paikkaan hakemaan sääliä juomista potkivaan elämäänsä. Valentino oli yksi sellainen.
”Joitko jo?”, se kysyi katsoessaan tamman juotavaa. ”Tekeekö mieli vielä yhtä juotavaa?”, se kysyi jääden katsomaan tammaa.
Mwjan
 

Re: Loskajahti [Kaikki mukaan]

ViestiKirjoittaja Wohweli » 30. Tammi 2013 16:03

Hymähdin vain saamalleni vastaukselle. En ollut tyytyväinen siihen, mutta kai sitä olisi turha sen paremmin tuoda ilmi jos Valentino ei oikeasti tiennyt. Ja jos tietäisi olisiko sillä edes syytä pihdata tietoa minulta. Ei ori voinut minua mistään epäillä. Olin Tasankohevosten Johtajatar minuun kyllä pitäisi voida luottaa. Enhän ollut vielä toistaiseksi antanut juuri kellekään syytä epäluottamukseen. Pelkoa olin kyllä ehkä hieman kylvänyt, mutta minulla ei ollut tapana katua mitään. Ja tarkemmin taaksepäin mentäessä, minä olin käyttäytynyt Caraliassa aika siivosti. Vain ainoastaan kahdelle tammalle iskenyt jauhot suuhun. Siitä hyvästä minua voisi jopa nimittää kiltiksi. Mieleeni palasi nopeasti mielikuva arpisesta tammasta jonka olin kohdannut ensimmäisenä olentona Caraliassa. Hah, siitä nujakasta oli riittänyt iloa meille molemmille, olisi vain saanut pysyä se typerä ori syrjemmässä ja antaa meidän hoitaa se puhtaasti loppuun. Minä en ollut katkera siitä, että tappelu keskeytettiin. Olin selvästi johdolla ja uskoakseni sen myös musta oli tajunnut. Puoli voitto riitti sillä kertaa, seuraavalla kerralla mentäisiin kyllä ihan piippuun saakka, tulisi väliin sitten minkä tahansamoinen jääkaappi.

Ori vastaa varsin mielenkiintoisesti kommentointiini mafiasta. Se joka on hullu, ei pelkää tehdä riskejä elämässään. Minun täytyi ottaa itseni todella haltuun, etten olisi pyöräyttänyt juonikasta hymyä kasvoilleni. Tiedä mitä epäilyksiä se olisi Valentinossa herättänyt.
”Niin se voi olla,” puhelen tyylillä joka kertoo, ettei minua huolettanut mafian kaltainen järjestö tippaakaan ja kuin olisin ollut muutenkin aiheeseen melko epäkiinnostunut näin loppujen lopuksi.
Lisäsin kuitenkin tekemisieni listaan, että repisin vielä jostain lisä tietoa mafiasta. Sitä minä tarvitsisin jos tahdoin säästellä hermojani. Olin varma, että Caraliassa olisi kyllä hevosia jotka tietäisivät Mafiasta kokonaisuudestaan paljon enemmän, kuin Valentino. Ja jos joltakin tuntemattomalta vastaantulijalta alkaisin kyselemään ei se varmaankaan herättäisi niin suurta epäilystä, kuin jatkuva tiedon vonkuminen seuralaiseltani, joka näytti vähän jo lähtö valmiilta.

Hiirakko kyselee sitten juomani perään lasken katseeni jumpiini. Lasken turpani ja kiskaisen loput happamat siniliemeni alas yhdellä kulauksella.
”Jep,” vastaan sitten Valentinon kysymykseen. Nyt olin todellakin juonut. Yllätyksekseni Valentino on valmis tarjoamaan toisetkin. Eikö sillä ollutkaan käpyä jo siihen malliin ahterissa, että olisi päästävä minusta eroon? Pieni virne käväisee suupielelläni. Mikäs siinä sitten.
”Juu otetaan toiset vaan, pyydä mulle sama minkä itse otat,” suostun sitten. Etäisesti olin kyllä pistänyt merkille, että valitsemani Jump ei tainnut olla ihan Valentinon suosikki drinkkejä joten ei varmaan ori pahaksi pistä, kun annan sille valinnan vapauden juoman suhteen.
Siirrän pienesti toista etustani ja käännyn katselemaan baarin puoleen. Meno ei ollut muuttunut miksikään. Yhä siellä naurettiin ja itkettiin kilpaa. Siinä ympärilleni melko tympeästi katsellessani huomaan jonkun juopon katselevan minua. Kehottaa jopa pienellä pään keikautuksella liittymään seuraansa, mutta minä tylysti käännän pääni vain pois ja toivon, että en saisi moisilta oreilta enää yhtään enemmäksi huomiota. Minua ei moiset juopot oikeen sytyttäneet.
Wohweli
 

Re: Loskajahti [Kaikki mukaan]

ViestiKirjoittaja Mwjan » 31. Tammi 2013 12:21

Valentinoa ei missään mielessä kiinnostanut mafia. Vaikka hänellä olisi luonnetta liittyä moiseen hullutukseen, hän ei ollut kuitenkaan tyhmä. Vain idiootit liittyivät tuohon touhuun, sellaiset kenellä ei ollut omia aivoja miettimään oman elämänsä kulkua. Hän saattoi nähdä tamman peittämistä ilmeistä aavistuksia siitä millainen toinen todellisuudessa oli. Valitettavasti sitä ei kiinnostanut toisen ajatusmaailma.

Cleopatra vastasi myöntävästi tarjoukseen. Tilattavissa olisi erilaisia juomia. Pitäisikö olla uhkarohkea ja kysyä voisiko muutamaa juotavaa sekoittaa keskenään.
Se heitti päätään kutsumukseksi baarimikolle. Hagor asteli tiskin toiselle puolelle ja näytti kysyvältä.
”Kaksi Dazedin ja Bluen sekoitusta”, ja hetimiten baarimikko lähti hakemaan juotavia. Valentino seurasi perässä kun kaksi juomaa yhdisti voimansa. Eikä hetkeäkään kun juomat tulivat heidän eteensä. Ori työnsi tammalle juotavan ja joi omasta drinkistään. Kahden juoman sekoitus toi omanlaista tunnelmaa ja mieluisia makuelämyksiä. Jälleen maku ei ollut mikään maailman parhain Valentinon mielestä. Hänen mehupäänsä oli kuitenkin vahva eikä juomien vaikuttava aine tarttunut häneen suurissa määrissä.

Valentino mietti mistä aiheesta he voisivat keskustella. Orille ei ainakaan tullut mitään mieleenpainuvaa tärkeää asiaa, mistä saisi huutavaa puheenaihetta. Hän jäi juomaan hiljaa juomaansa ja katsomaan ympärillensä. Meno oli mikä mainio, ainakin toisten mielestä, mutta ori ei nähnyt siinä mitään iloa. Kaikki mitä muut tekivät, sai hänen päänsä vain pudistelemaan noille epäonnettomille.
”Onko saarelta löytynyt liikaa näitä epäonnettomia oreja”, se sanoi viitaten joukkoon joka vietti aikaansa baarissa.
”Nykyään on hankalaa löytää sitä oikeaa”, se totesi ja hymy nousi hänen huulilleen. Ori ei tiennyt itse oliko hän se parempi roolimalli kuin nuo juopot. Olihan hänellä kuitenkin perhe, mitä hän lähtisi etsimään tämän jälkeen. Ori oli vannoutunut perheelleen, eikä lähtisi vieraan naisen matkaan.
Mwjan
 

Re: Loskajahti [Kaikki mukaan]

ViestiKirjoittaja Wohweli » 12. Helmi 2013 16:28

Purin huultani. En voinut mitenkään katkaista ajatteluani irti mafiasta. Tässä tunsi olevansa haltioissaan, kuin lapsi jouluna. Pläh, en minä suuri johtajar voinut olla minkään parkuvan kakaran tasolla. Joten ajatukset kasaa nainen ja haaveile sitten myöhemmin, näin ainakin jaksoin komentaa itseäni valkean pääkoppani sisällä.
Valentinon juoma valinta yllättää minuakin. Ai, että sekoitus litkua? Mikä jottei, ei minua mikään sekalitku niin vain tiputtaisi, vaikka en uskonut, että orilla oli aikeinaan minua pilviin juottaa. Juoman saavuttua katselen sitä vähän mittailevasti, mutta osoituksena pelkäämättömyydestäni otan reippaasti rohkean maistiaisen. Juoma ei ollut mieleeni, tai harvoinhan ne oikeasti olivat, mutta pidin kasvoni rautaisina enkä antanut valkeiden kasvojeni vääntyä inhon irvistykseen. Siitähän ori olisi varmasti naurut repinyt, kun alkaisin nyrpistelemään vähänkin liian imelälle maulle. Tässä mitään prinsessoita oltu kumpikaan.

Kun kohotan aina välillä turpaani kupista annan katseeni luistaa paikalla olijasta toiseen. Ei mitenkään vaikuttavaa porukkaa. Minä säälin noita reppanoita. Sietäisivät läksiä opettelemaan hieman toisenlaista käytöstä. Nuoret eivät näiden pöytien äärellä kasaisi itselleen, kuin harmia ja suuret saavutukset elämässä voisi haudata lähimpään kuoppaan. Jos minulta olisi kysytty olisin pistänyt baarin hieman toisenlaiseen uskoon. Ikärajaa olisi ainakin nostettava, ei tehnyt hyvää minun silmilleni ja kärsivällisyydelleni, että moiset pojan klopit loikkivat ympäriinsä päät viimeiseen asti vedettyinä. Se tietysti tarkoittaisi, että juomien käyttöä voisi rajoittaa tai ainakin sitten potkittaisiin syrjemmälle ne jo vähän enemmän ottaneet. Säilyisi tässäkin mestassa edes kiikun kaakun tasapaino. Pari rotevaa portsaria laidoille pitämään porukkaa hieman enemmän henkselien sisäpuolella. Ehkä pitäisi ottaa näitä juttuja esille, kun kanssa johtajia tapaisin.

Valentino kommentoi porukkaa, taisi nähdä lähes samoin silmin kuin minä. Laskin turpani juomaan ja kuulin orin puheet 'siitä oikeasta' joka saa minut melkein vetämään liemet väärään kurkkuun. Ennätän kääntää päätäni pois kirjavan suunnalta, kun jo pärskähdän ja juoma roiskeet lentävät maahan. Yskähtelen vähän naurun sekaisesti. Minusta oli totaalisen huvittavaa millaisen keskustelun aiheen herra olikaan esille nostanut.
”Siihen on olemassa ratkaisu,” puhun huvittuneella äänellä ja kokoan itseäni kääntäessäni päätäni takaisin Valentinon suunnalle.
”Lopettaa etsimisen,” enää tarvittiin nerokkaiden sanojen vahveeksi pieni rumpu komppaus.
”Minä ainekaan mitään oria tarvitse korvia nuolemaan sen pahemmin, kuin tammaakaan,” ilmaisen mielipiteeni selvästi. En ollut mikään hellyyden kipeä hupakko vaan vallanahne erakko.
”Odottaako sinua tuolla jossain jonkun puolen heila, hm?” kysähdän silkasta mielenkiinnosta ja käyn jälleen maistelemaan juomaani, mutta tällä kertaa varautuneemmin. Minä en toista kertaa tahtoisi joutua rykimään. Valentino ei ainekaan minun silmissäni vaikuttanut mitenkään sen suuremmin tammojen perässä juoksevalta, mutta mistä minä ikinä voisin tietää. Varsoja en pystynyt edes kuvittelemaan entisen lumihevosten johtajan vierelle. Minua itseänihän ei odottanut kukaan missään ja se toi omanlaista vapauden tunnetta. En ollut tilivelvollinen yhtään kenellekään, eikä menoja jauhottaa tai tuloja vatkata. Minun kakkuni oli tälläinen enkä olisi varmaan koskaan valmis luopumaan siitä.

» Voisin itkeä siitä miten helppo Cleolla on pelata. ;______;
Wohweli
 

Re: Loskajahti [Kaikki mukaan]

ViestiKirjoittaja Mwjan » 01. Maalis 2013 11:03

Valentino oli saanut tuon epämiellyttävän mehujuoman eteensä ja inhottavan maun suuhunsa. Hän vaivihkaa saattoi katsoa johtajatarta hänen juodessaan orin tarjoamaan juotavaa. Tamma yritti peittää ilmettään maistaessaan juotavaa, Valentino olisi hyväksynyt suorasanaisesti jos juotava ei olisikaan ollut hyvää. Toisinaan, Valentinoa ei kiinnostanut oliko juotava maistuvaa vai ei, hän halusi ottaa riskejä ja hieman vahvistaa itseään ottamalla riskillä uusia juotavia. Pieni määrä mehua ei tehnyt häneen vaikutusta.

Hän oli esittänyt kysymyksen jääden odottelemaan vastausta. Hänellä itsellään oli se oma oikea, jossain saarella, mutta missä? Valentino mietti samaan aikaan kun tamman katse kääntyili pitkin paikkaa. Jokainen hevoseläin oli pysynyt samanlaisena eikä menokaan ollut muuttunut.
Orin katse oli muuttunut hetken hymystä vaikean oloiseksi katsomaan pitkin puunrunkoa joka toimi tämän paikan baaritiskinä. Samaan aikaan kun Valentinon katse oli eksynyt tuijottamaan karheaa puunrunkoa, kuuli hän vierestään aika reilun, mutta peitetyn pärskähdyksen ja pieniä naurunomaisia ääniä. Naurattiko Valentinon kysymys Cleopatraa noinkin paljon? Valentinon kasvoille kohosi uudelleen hymy.

Cleopatran asenne oli tyrmäävä ja Valentino voisi peittää todellisen minänsä ja valehdella perheestään. Johtajatar sanojensa mukaan ei kaivannut ketään lähelleen, eikä varmaan koskaan haluaisikaan. Valentinon täytyi hetken aikaa miettiä sanojaan, hän ei tulisi kertomaan kaikkea.
”Voi hyvinkin olla mahdollista”, hän kommentoi viimeiseen Cleopatran esittämään kysymykseen. Lause oli viittaus siihen, että hänellä oli tai hän oli vasta etsimässä. Johtajatar sai itse päättää mitä oli tästä asiasta mieltä. Valentino ei puuttunut siihen asiaan yhtään enempää. Olisikohan Cleopatra kuitenkin kykenevä aloittamaan itse mielenkiintoisen aiheen vai halusiko hän mollata kierossa mielessään jokaista mikä poikkesi tamman ajatusmaailmasta? Mustaharjas ei tiennyt, mutta ei jäänyt pohtimaan. Sen puolisokea katse kääntyili selkänsä ylitse alueeseen, mutta halusi tarkastella paikkaa paremmin.

Toisaalta hän saattoi sanoa itselleen kyllästyneensä vieraan seuraan. Omalla, hyvällä ja pahalla tavalla tuo johtajatar oli kiinnostava, mutta ei hän missään nimessä olisi hänen kanssaan tekemisissä. Jutella ehkä, mutta muuten hän voisi heittää harmaarungon omaan arvoonsa. Kukakohan oli päättämässä tuon johtajattaren valtaan noususta? Tästä saattoi keheytyä isompikin juttu tulevaisuudessa.
Valentino kääntyi koko kehollaan katsomaan vieraita muissa pöydissä. Ennen tätä hän siemaisi oikein suuren hörpyn juomastaan, pohjalimoja lukuun ottamatta. Onneksi hänen vasen silmänsä ei antanut nähdä tammaa, joka jäi hänen vasemmalle puolelleen. Hän pystyi vain kuulemaan johtajattaren äänen, mutta ei näkemään ja sekös oli ratkiriemukasta. Samaan aikaan se heilautti harjaansa pois silmiensä edestä.

Pitäisikö Valentinon sanoa tähän mitään? Hän ei keksinyt sanottavaa, mutta oli erittäin tylysti jättänyt puheenaiheen kesken. Ori uskoi ettei vierasta tahtonut kiinnostaa Valentinon oma perhe-elämä tai se löytääkö tässä elämässä kumppania vai ei. Tamman sanoista pystyi hyvin kuulemaan oliko hän kiinnostunut aiheesta vai ei, jos ei ollut, aiheen pystyi lopettamaan kuin seinään. Sillä oli hyvät, pistävät mielipiteet, jotka jo itsessään lopettivat aiheesta keskustelemisen.
Arpikasvo itsessään oli sellainen kuin oli. Hänen elämänsä oli kiinni hänestä itsestään ja perheestään. Vuosien aikana hän oli muuttunut, eikä koskaan olisi uskonut saavansa itselleen perhettä. Jotkut nauttivat omasta olostaan ja yksinäisyydestään, mutta mitä yksinäisempi sitä sen aggressiivisempi ja ahdasmielisempi. Cleopatrasta kehittyi sellainen tai hän oli jo sitä itsessään.
Mutta mitä nyt?
Hänen sokea katseensa kääntyi hahmottamaan johtajatarta vieressään. Samaan aikaan sen harja heilahti silmiensä päälle ja yönmusta harja peitti näköyhteyden siitä terveestäkin silmästä. Kiroukset kielivät hänen mielessään ja mustakavio joutui heilauttamaan harjaansa pois terveen silmänsä päältä. Pitkän harjan huonot puolet, kuten myös tammalla tuntui olevan pidempi harja kuin Valentinolla. Puhahdus kaikui sen suusta ja katse painautui tamman jalkoihin, jotka olivat karvoja täynnä. Jessus!

[ Anteeksi kesto, motivaatio vähän hukassa (ei pelien suhteen), joten yritin nyt kaikin voimin kirjoittaa. ]
Mwjan
 

Re: Loskajahti [Kaikki mukaan]

ViestiKirjoittaja Wohweli » 01. Maalis 2013 15:43

Ainekaan reaktioni ja sanomukseni eivät näytä loukkaavan Valentinoa tai sitten tämä ei vain jaksanut vaivautua alkamaan väittelemään kanssani, se olisi kirjavalta kyllä fiksu ratkaisu. Olin taipumaton luonne ja mielipide asioissa aika haka puollustamaan omaa kantaani. Vain typerä lähtisi minun kanssani sanaväännökseen mukaan sillä sen tiedettäisi jatkuvan todella pitkään.
Puolisokean vastaus on jälleen salaperäinen, sellainen joka herättää tahtomattakin kysymyksiä. Halusiko toinen ärsyttää? Pistää pääni käymään kuumana pohdinnoista? Miksi aloittaa edes sen sortin keskustelua johon ei itse osaa täsmentävästi vastata. Tuhahdin hieman pudistukseen päätäni käännellen. Miksi ylipäätään itse vaivauduin vastaamaan jokaiseen kysymykseen jonka Valentino esitti, kun itse sain vain pieniä palapelin paloja. Pakko myöntää, että se oli turhauttavaa. Minä olin valmis lopettamaan tämän keskustelun, olihan se kaikessa itsessään melko minuun sopimaton.
Mutta odottiko Valentinoa tuolla jossain siis perhe? Sitä tuskin koskaan saisin tietää ellein erikseen tulisi uhraamaan asialle aikaa. Sinänsä tilaisuus houkutteli, tehdä nyt vähän salapoliisin työtä ja yllättää toinen joskus tiedoillani. Ilme nyt varsinkin olisi näkemisen arvoinen, kun ori oli tänne saakka ollut ilmeiltään melko mitään sanomaton. Välillä se oli kai yrittänyt kangistella huulilleen jotain hymyn tapaista, minä en tosiaan pitänyt kirjaa muiden eleistä.
"Jaha," tyydyn lopulta sanahtamaan, kuin mielenkiinto koko aiheeseen olisi kaikonnut. Yritin tarkkailla Valentinon eleitä, erottaa niistä jotakin joka saisi sen näyttämään siltä, kuin se olisi epäonnistunut ärsyttämisessäni. Olisi tehnyt mieli julistaa kovaan ääneen, että minun silmilleni ei ehkä ihan helpolla hypittäisikään, mutta päätän jättää väliin ja siemaista jälleen juomastani. Makuun alkoi jo ehkä tottua enkä ollut tosiaan enää yllättynyt juoman imelää makua.

Jään odottamaan joskos Valentino tahtoisi aloittaa kanssani jonkunmoista uutta keskustelua, mutta odottelu alkaa hetken hiljaisuuden jälkeen vaikuttaa aika turhalta. Täytyisi sitten kai itse pistää aivonystyrät raksuttamaan. Ei se minua sinänsä haitannut, että keskustelun luominen laskettiin minun harteilleni, kyllä minä jotakin keksisin. Samassa joku kuuluu saavan iskua kaviosta ja muu baarin väki näyttääkin kokoontuvan ympärille ringiksi kannustamaan. Palautan katseeni harmaaseen.
"Oletkos muuten haka ottamaan matsia muiden kanssa?" juu kyllä sitä aiheen saattoi keksiä, mutta laadusta nyt ei ollut minkään moisia takuita. No, sopi vain toivoa, ettei Valentino kavahtaisi kauhusta tai olisi joku armoton hyväntekijä joka ei satuttaisi ketään. Kyllä karski ulkomuoto ainakin antoi olettaa, että herrasta olisi myös tappelemaan.
"Menisitkö tuossa mukaan vai väliin?" kysyn sitten viitaten yhä käynnissä olevaan orien mittelöön jossa näytettiin todella kilpailevan sisulla. Minunkin olisi tehnyt mieli hivuttautua hieman lähemmäs tapahtumaan, mutta jotten vaikuttaisi liian sadistiselta päätän pidättäytyä paikoilleni ja aina vain välillä vilkaista nujakan puoleen kuin varmistaakseni, että molemmat osapuolet olivat yhä hengissä.

» Eikä, kuolin! XD Cleopatran karvajalat. :'D
Wohweli
 

Re: Loskajahti [Kaikki mukaan]

ViestiKirjoittaja Mwjan » 10. Maalis 2013 18:22

Kerran elämänsä aikana Valentino oli nähnyt noin tuuheat karvaiset jalat. Tupsut eivät kuitenkaan sopineet Cleopatran muuhun rakenteeseen. Miksi? Johtui varmaan siitä, että tammalla oli hienostuneita arabiamaisia piirteitä. Hän ei kuitenkaan saanut mielestään niitä karvaisia jalkoja, ei ainakaan hetkeen.
Viimein kun ymmärrys jaloista keskittyi kohoamaan takaisin baarin puoleen, hän tuumaili mielessään asioita. Asioita mistä? Ne keskittyivät enimmäkseen siihen, mitä johtajatar ajatteli Valentinosta. Pystyikö ori peittämään ilmeensä ja olemuksensa erittäin peittävästi, ettei toinen pystyisi lukemaan tätä laisinkaan? Valentino toivoi parastaan. Hän osasi esittää itsensä monella eri tavalla, mutta pyrki olemaan oma itsensä antamalla pieniä valkoisia valheita. Joskus sellaiset valheet olivat hyvästä. Valentino pystyi myöntämään itselleen ja varmasti moni muukin, että elämä perustui valkoisista valheista.

Korviin kantautui kavioiden kopina ja tilanteen oli ottanut haltuun hullaantunut väkijoukko. Kaksikon eteen tuntui muodostuvan suurikin taistelukehä. Ennen kuin Valentino ehti katsoa taistelua sen enempää, kiinnittyi sen katse sekä korvat kohden johtajatarta. Puheenaiheeksi taistelu, ei miellyttänyt Valentinoa kovinkaan suuresti. Hän ei ollut sellainen tyyppi joka lähtisi jokaiseen taisteluun mikä tarjottaisiin. Taistelun takana täytyisi olla selvä syy, miksi tämä joutuisi sellaiseen.
”Enpä juurikaan”, hän kommentoi edelleen katsoessaan Cleopatraa ”Ellei siihen oli täysin pätevää syytä”, mustaharjas lisäsi täytteeksi tarkoitukselleen. Cleopatra toisinaan olisi mahdollisesti sellainen joka varmasti lähtisi matsiin mukaan. Valentino ei kuitenkaan ollut varma, ehkä hänellä oli liian suuria epäilyksiä tammaa kohtaan?

”Uskoisin, että tuo musta voittaa”, hän kommentoi katsoessaan parivaljakkoa joka taisteli edelleen suuren väkijoukon ympäröimänä. Taistelijoiden ympärillä jokainen huusi vuorollaan kilpaa ja kannustivat taistelijoita. Näytti siltä, että molemmilla oli omat kannustusjoukot.
”Kumpaa sinä kannustat?”, hän päätti kysyä pitääkseen yllä tätä keskustelua ja ryhtyi itsekin seuraamaan tilannetta huomattavasti kiivaammin kuin aikaisemmin. Valentino heräsi taisteluun mukaan ja toivoi, että hänen ennustama musta ori voittaisi tuon kamppailun. Baarimikotkin tuntuivat jättäneet tämän touhun oman onnensa nojaan, eivätkä lähteneet kahden osapuolen väliin. He eivät tuskin riistäisi henkiään moisen tappelun takia. Taistelu tulisi hellittämään, kun molemmilta loppuisivat voimat ja toinen romahtaisi maahan. Siitä tuskin kukaan enää nousisi uudelleen taistelemaan. Tähänkin mennessä meno tuntui vain vaipuvan väsymykseen.
Mwjan
 

EdellinenSeuraava

Paluu Magic Drink

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron