I show you what I feel.

"Aukiolla on muutamia hevosia keskusteluun syventyneenä. Osa itkee, osa nauraa, joku taitaa nukkuakin ja hei, ovatko ne kaikki edes elossa?"

Momentumin sanoja lainataksemme - astu kaikin mokomin sisään ja ota itse selvää yhteismaan sademetsässä sijaitsevasta baarista.

I show you what I feel.

ViestiKirjoittaja Siuri » 26. Tammi 2013 13:31

[Zarroc~.. HUOM, peli sijoittuu pitkälti MD'n reunamille, ei itse MD'hen...]

Titania

On ilta. Taivas on melko pilvetön. Kuun puolikas hohtaa jossain ylhäällä ja minä kävelen.
Sademetsä on jatkunut ympärilläni jo ikuisuuden. Hassua sinänsä, minä kun melkein vannotin itseni pysymään rajojen sisäpuolella. Täällä minulla on kuitenkin pienempi todennäköisyys törmätä tuttuihin, enkä oikeasti välittäisi törmätä keneenkään. Voisin vain jatkaa matkaa kaikessa hiljaisuudessa aivan yksin, yrittää saada ajatuksistani jotain tolkkua. Ne kun tuntuvat olevan niin hajalla.
Osittain minä tiedän, mitä minä haluan, toisaalta taas kaikki on minulle täysin sekavaa. En tiedä. En tiedä. En tiedä!

Ärsyynnyksissäni ehdin potkaista maata niin, että kipu säteilee polvessa asti. Äh..
Kipu kuitenkin tuntuu lähtevän sillä sekunnilla, kun kuulen ääntä polun päästä. Nostan pääni ylös ja höristän uteliaasti korviani.
Ääni ei vaikuta lähestyvän eikä sen koommin menevän kauemmaksikaan, se vaikuttaa olevan paikoillaan. Ja kuulostaa siltä, että niitä olisi paljon. Hevosia siis.
Vilkuilen äkkiä ympärilleni etsien mahdollisimman nopean pakoreitin siltä varalta, jos hevoset kuitenkin olisivat tulossa minua kohti. Uteliaisuuteni vie kuitenkin voiton, ja lähden kävelemään aivan hiljaa ja hitaasti eteenpäin.
Melu voimistuu. Aivan kuin keskellä sademetsää pidettäisiin jonkinnäköistä tapaamista. Tai ehkä sukukokousta. Mutta kun pääsen vieläkin lähemmäksi, pystyn erottamaan jopa sanoja. Epäselviä sellaisia, hmm?
Hiivin aivan hiljaa, kunnes polku kääntyy paljastaen edessään suuren aukion. Pelkkä aukiokaan ei riitä kuvaamaan sitä näkyä, joka edessäni on. Hevosia. Varmasti päälle kymmenen! Ne seisovat kantojen ympärillä ja juttelevat - niin, tuota yhtä mukaanlukien, joka makaa maassa ja.. ..nukkuu?
Astun muutaman askeleen eteenpäin ja saan inhottavan väliinpitämättömän katseen vanhalta keski-ikäiseltä tammalta, joka kävelee tympeästi ohitseni polulle, josta minä olin äsken tulossa.
Katson tarkemmin hevosia kävellessäni hitaasti eteenpäin. Jokaisella näyttäisi olevan jonkinnäköinen kulho edessään. Joillain jopa kaksi, toisilla pöytä täynnä. Mit-..
Kävelen lähimpää pöytää kohti, jossa näyttäisi olevan kaksi nuorta oria.
"Anteeksi..?" aloitan, mutta kumpikaan ei huomaa minua. Ne keskittyvät omiin asioihinsa ja näyttävät olevan keskellä intensiivistä keskustelua.
Siirrän katseeni ja huomaan sivummalla kaatuneen puunrungon, jonka takana on hevonen. Se on väriltään melko vaalea, ja se juttelee rungon toisella puolella olevalle hevoselle. Pian rungon toiselle puolelle ilmestyy myös hieman tummempi hevonen.
Lähden kävelemään hitaasti eteenpäin kohti kaatunutta runkoa. Ympärillä oleva hevoslauma ei näytä kiinnittävän minuun mitään huomiota, onneksi.
Kun pääsen puunrungolle, jää ruskea hevonen katsomaan minua. Se on minua vähän korkeampi ja reilusti vanhempi. Luimistan hieman korviani, mutta seison päättäväisesti rungon toisella puolella. Myös vaaleampi hevonen kääntyy katsomaan minua, ja hevonen, jonka kanssa hän jutteli.
Miksi ne katsovat noin..?
"Kuinkas paljon neidillä oli ikää?" kysyy tämä tummempi hevonen. Miksi se minun ikääni kyselee? Mitä se hänelle kuuluu?
Tuhahdan vastaukseksi, ja huomaan, kuinka rungon tuolla puolen olevat luovat katseensa toisiinsa. Sitten molemmat katsovat taas minua.
"Onko vanhempasi jossain lähistöllä?" kysyy vaaleampi. Miten äitini tähän nyt liittyy?
"Ei", saan vain vastattua hämilläni. Vaalea ori nyökkää tummemmalle ja lähtee sitten kävelemään poispäin. Tumma taas jää katselemaan minua.
"Sinun pitäisi lähteä täältä", hän sanoo. Miksi? Enkö tosiaan ole tännekään tervetullut?
"Tule muutaman vuoden päästä uudestaan", se jatkaa. En tiedä, sanoiko toinen tuon huumorilla vai miten, mutta mukavalta se ei kuulostanut.
Tuijotan vain ruskeaa hieman epätoivoisena. Mistä tässä on kysymys?
"Miksi?" saan sitten kysyttyä.
"Koska tämä aukio on vain yli neljävuotiaille. Voisin lyödä pääni pantiksi, että et ole vielä edes kahta vuotta", se sanoo pitäen katseensa tiukasti minussa. Yritän katseellani nopeasti nähdä sitä vaaleaa, mutta se on jo kadonnut.
"Miksi?" saan taas kysyttyä, niin typerältä kuin se kuulostaakin.
"Koska se on vain sääntö. Kipitäpä siitä nyt matkoihisi", se sanoo ja kääntyy sitten hieman sivummalle ja noukkii rungon takaa tuollaisen ihmeellisen kulhon, jonka se sitten laskee rungolle.
"No?" se sanoo ja katsoo minua. Astun askeleen taaksepäin ja käännyn ympäri. En huomioi niin hyvin ympärillänä tapahtuvaa, vaan meinaan törmätä minua huomattavasti suurempaan mustaan oriin.
"A-anteeksi", sanon vain ja luimin korvia peloissani. Otan askeleen taaksepäin ja kierrän sitten orin mahdollisimman kaukaa pitäen katseeni hänessä, ihan varmuuden vuoksi.
Kävelen hitaasti poispäin puunrungolta ohittaen monia pöydäntapaisia ja monia hevosia. Osa katsoo minua, mutta suurempi osa on aivan keskittynyt omiin asioihinsa.
Aukion reunalla katson vielä puunrungolle, jonka takana oleva tumma hevonen tuijottaa minua, mutta huomatessaan katseeni hän kääntää päänsä pois.
Käännän itsekin katseeni ja jatkan matkaani sitä polkua pitkin, josta olin juuri tullut.

Laahaavat askeleeni vievät minut pois aukiolta. Tuo häly ja melu alkaa hiljalleen kaikota, mutta pystyn silti kuulemaan sen, kuinka hauskaa niillä kaikilla vaikuttaa olevan.
Miksi en saanut olla siellä?
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: I show you what I feel.

ViestiKirjoittaja Zarroc » 26. Tammi 2013 13:55

KOTKA

En tosiaan tiennyt miksi olin edes eksynyt baariin. En löytänyt sille mitään selitystä, joka olisi käynyt yksiin arvomaailmani kanssa. Täällä minä kuitenkin olin, täysin vieraan tamman kanssa kiskomassa Submarinea naamaan ja kuuntelemassa kun hän itki paskaa elämäänsä. Tiesin kyllä varsin hyvin että toisen mielentila johtui ainoastaan jo kolmannesta kipollisesta Bluea, mutta silti minua se vähän huolestutti. En kuitenkaan jaksanut välittää, nyökkäilin vain ystävällisesti toisen selitykselle, mutta huomasin kuitenkin melko pian rungolle ilmestyneen nuoren hevosen. Hän vaikutti jotenkin kovin eksyneeltä, mutta onneksi baarimikot ottivat tapauksen käsittelyyn ennen kuin mitään kerkesi pikkuiselle tapahtua. Tähän aikaan jo baarissa oli kuitenkin paljolti hevosia, osa enemmän päissään kuin toiset. Jotkut itkivät, toiset nauroivat... ja sitten olin minä, joka en osannut päättää mitä helvettiä seuraavaksi tekisin.

Katselin sieltä kauempaa kun se nuori hevonen ilmeisesti lähetettiin pois baarista. Toisin sanoen hän oli siis alle neljä vuotias. Mutta mikä olisi saanutkin niin pienen tulemaan tänne? No, ehkä hänenkin ikäisellään voi olla ongelmia elämän kanssa, jonka takia haluaa unohtaa kaiken. Kyllähän minä tiesin Zerawinkin tilanteen.
Odottelin vielä jonkinaikaa että kirjava seuralaiseni sai itkettyä itkunsa ja sen jälkeen hain hänelle vielä yhden Submarinen, jättäen tamman sen jälkeen kylmästi oman onnensa nojaan. Jostain syystä minun oli pakko lähteä sen nuoren hevosen perään, varsinkin kun olin varsin hyvin nähnyt erään mustan orin katseen. Jostain syystä minä olin alkanut välittää näistä pienistä, vaikka se ei oikein luonteeseeni kuulunutkaan.

Niinpä huomasinkin pian astelevani sademetsän reunamaa, kuunnellen tarkkaavaisesti ympäristön ääniä. En ollut ihan varma edes siitä mihin suuntaan nuorikko oli lähtenyt, mutta päätin nyt luottaa vaistoihini jotka eivät olleet ennenkään jättäneet minua pulaan. Tietystikin hän oli saattanut jo keretä aika pitkälle, olihan viime näkemästä jo vähän aikaa, mutta silti uskoin saavuttavani hänet. Eikä kulunutkaan kuin kymmenisen minuuttia, kun jo kuulin hieman laahustavat askeleet edestäpäin. En tarvinnut kuin muutaman pidemmän askeleen, kun jo saavutin pienemmän. No niin, mitäs sitten?
"Hei", sanoin hetken kuluttua, ääntäni vaihteeksi kokeillen.

Yritin olla vaikuttamatta kovin pelottavalta murhaajapedofiililta, mutta mistä sitä tiesi miten paljon toinen saattaisi säikähtää yhtäkkiä takaa tulevaa ääntä. Seisahduin aloilleni, jääden katselemaan toista päästä kavioihin.
Hän oli selvästi nuori, varmaan juuri ja juuri vuotias. Mitä hän teki yksin täällä?
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: I show you what I feel.

ViestiKirjoittaja Siuri » 26. Tammi 2013 14:16

Kiroan tuon paikan! Kiroan jokaisen hevosen, joka kaviollaan astuu lähellekään tuota paikkaa!
Painan pääni kohti maata ja puren hampaitani tiukasti yhteen. Nyt ei herkistellä, nyt pysytään vahvana!
Henkäisen syvään ja rauhoittelen itseäni.
Ei hätää, se oli vain yksi paikka. Yksi, aivan kuten muutkin, jonne minua ei huolittu. Huomaavatko kaikki jo kaukaa, kuinka olen hylätty ja kuinka minä kärsin? Kuinka en voi vain olla, vaan kuinka kaikki vastoinkäymiset iskevät suoraan minua kohti?
MIKSI?

Säikähdän aivan suunniltani, kun kuulen takaani tervehdyksen. Käännyn satakahdeksankymmentä astetta sekunnin murto-osassa ja jään katsomaan silmät suurina takanani seisovaa hevosta. Pulssini lyö tuhatta ja sataa. Hui saatana..
Takanani seisoo minua paljon suurempi ori, joka vain katsoo minua. Ei, ei se pelottavalta näytä, mutta mikä saa sen tuolla tavoin säikyttelemään?
Seison hetken paikoillani ja odotan, josko pulssini laskeutuisi. Se ei näytä sitä kovin helposti tekevän.
Sen sijaan uskallan nostaa varovasti luimistuneet korvani ja hieman parantaa ryhtiäni. Okei, okei, nyt rauhassa.. ei se minua tapa.
Hetken mielessäni käy ajatus, että mitä sitten vaikka tappaisi. Ei kukaan jää minua kaipaamaan, mutta ajatukset katoavat hetkessä, kun ymmärrän, että edessäni on sosiaalinen tilanne. Minun odotetaan puhuvan. Silti tuntuu, että suustani tulee vain änkytystä, jos edes yritän.
Pulssini laantuu pikkuhiljaa. Hengittelen rauhallisesti. Ja vaikka ei ole mennyt kuin muutamia sekunteja, tuntuu, että olisin seissyt paikoillani vain ikuisuuden ja tuijottanut oria.
No niin..
"Hei", saan vastattua. Yritän näyttää mahdollisimman rauhalliselta ja rentoutuneelta, ehkä tämä tästä.

En sano sanaakaan. Tuijotan vain hämilläni oria, joka ilmestyi kuin tyhjästä. Oliko hän nähnyt minut jo aukiolla? Oliko se ruskea hevonen rungon takana lähettänyt hänet? Ehkä varmistamaan, että varmasti pysyisin poissa heidän tieltään...
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: I show you what I feel.

ViestiKirjoittaja Zarroc » 26. Tammi 2013 14:39

Toinen näyttää säikähtävän ihan kunnolla ilmestymistäni. Hän pyörähtää ympäri ja tuijottaa minua sen näköisenä että kuolee oikeasti paniikkiinsa. Mutta pian hän alkaa rauhoittua, vähitellen korvat palaavat niskasta ja hän saa koottua itsensä.
Hän vastaa hei, samalla tavoin kuin minä aloitinkin keskustelunpätkää ja tuijottaa minua edelleen jotenkin hämmentyneenä.
"Ei hätää, näin sinut tuolla baarin puolella ja ajattelin tulla vain varmistamaan..." niin mitä minä olin tullutkaan varmistamaan? Ei minulla ollut ollut mitään ajatusta, minkäänlaista ideanpoikastakaan, miksi lähtisin täysin vieraan nuoren tamman perään kesken kaiken.
"...että olet kunnossa." Sanoin lopulta. Niin, ehkä se oli ihan hyvä vaihtoehto. Toisaalta, se saattoi kyllä kuulostaa kovin kummalliselta nuoren tamman korviin, mutta en voinut vetää sanojani takaisinkaan. Kaipa tästä selvittäisiin.

"Minne olet menossa?"
Kysyin seuraavaksi, pieni hymy toisella suupielelläni värähtäen. Hän vaikutti vähän aralta ja kenties vainoharhaiseltakin, mutta sen saattoi selittää myös yksinäisyys, mikä toisesta suorastaan hohkasi. Oliko hänet jätetty vai oliko hän itse hylännyt jonkun, perheen kenties?
Noh, ei kai sillä ollut niin väliä, mutta tiesin hyvin millaista oli olla yksin vieraassa paikassa, tai vähintäänkin yksin. En tiennyt tammasta mitään, saattoihan hän olla jo tottunut oloonsa, tai sitten hän vain esitti olevansa eksyksissä ja hänen vanhempansa olivat jossain lähistöllä. Mistä näistä ikinä tiesi.

Kohteliaisuussääntöjäkin oli taas roimasti rikottu, en ollut edes esitellyt itseäni, mutta jossain takaraivossani takova Submarine saneli tyynesti että sillä nyt ei ollut mitään väliä, tuskinpa varsat siitä välittivät millään tavalla. Kultaiset silmäni tarkastelivat toista rauhallisesti, kunnes avasin taas suuni.
"Olen Kotka." Esittäydyin neutraalilla sävylläni.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: I show you what I feel.

ViestiKirjoittaja Siuri » 03. Maalis 2013 22:05

Tuo järjettömän kokoinen ori avaa suunsa ja puhuu minulle todella rauhallisella ja lempeällä äänensävyllä. Siltä se minun korviini kuulostaa. Miksi? Mitä se oikein yrittää?
"Kyllä mä olen kunnossa", saan hieman äkäiseen sävyyn sanottua toiselle. Miksi ihmeessä sitä kiinnostaa, olenko minä kunnossa vai en. Tuollainen vanha ukko jahtaamassa nuoria tyttöjä keskellä metsää myöhään illalla.
Olisi vain pitänyt olla käymättä siellä aukiolla.

Sitten se utelee, minne olen menossa. Hymyileekin vielä. Mitä sen päässä oikein liikkuu?
"Mitä se sulle kuuluu?" kysyn tältä ruskealta hevoselta. Jostain syystä olen aivan valmiina lähtemään juoksemaan karkuun, jos se yrittäisi päälle käydä.
En tiedä mitään toisen ajatuksista enkä aikeista, mutta en pidä tavasta, jolla tuo tulee vain kyselemään asioita, jotka eivät sille kuulu.
Yritän kuitenkin rauhallisen tyynesti näyttää rauhalliselta ulospäin. Ei puhettakaan pelosta, ei jännityksestä, ei ajatuksista, mitä toinen saisi minulle tehtyä.
Niinpä olen vain hiljaa, kunnes toinen vihdoin esittäytyy.
En tiedä, kuinka pitäisi suhtautua oriin, ehkä minunkin pitäisi sanoa oma nimeni tai kertoa suoraan, ettei minua kiinnosta toinen ollenkaan. Se kuitenkin näyttää olevan päättäväisesti jämähtänyt eteeni ja varmasti lähtisi seuraamaan minua, jos vain kääntäisin hänelle selkänsä!
Ties vaikka suunnittelisi samaa, mitä äidillekin tehtiin.

"Titania", vastaan viimein pitäen katsekontaktin tiukasti orin silmissä. En näytä millään tapaa varautuneelta, mutta olen valmiina ja tarkkailen toista minkä ehdin. Toivottavasti sillä ei ole suurempia joukkoja mukanaan.
"Ja mä olen menossa..", aloitan. Mihin? Yksin vaeltamaan keskelle metsää? Jos sanoisin tuolle, että menen isäni luokse - joka on vielä tätäkin suurempi!
"En tiedä", sanon ja luovutan katsekontaktin hetkeksi. Vilkaisen hieman pettyneenä maata, mutta sitten taas oria. Hänen seuraansa en kyllä lähtisi, vaikka se kuinka haluaisi! Hyi että.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: I show you what I feel.

ViestiKirjoittaja Zarroc » 12. Maalis 2013 18:22

No johan nuorikko muuttui taas vähän eri suuntaan. Nyt se olienemmänkin äkäinen ja vastasi minulle lähes tiuskahtaen olevansa kunnossa. Päättelin äänensävystä ettei hän ihan hyvällä katsonut sitä että lähdin perään, ja siitä kertookin jo seuraava vastakysymys.
"Ei mitenkään." Sanon vastaukseksi, kuin lapojani kohotellen siinä. Eihän se minulle kuulunut millään tavalla, mutta silti tämäkin pikkuinen voisi edes yrittää pysyä housuissaan. Hän näyttää nyt paljon vahvemmalta kuin äsken, ja ehkä se johtuu juuri siitä itsevarmasta, äkäisestä ulkokuoresta. Se saa kaikki näyttämään vahvemmilta.

Minua hieman häiritsee kun nuorempi tuijottaa minua suoraan silmiin, vastaan katseeseen sen aikaa että hän sanoo nimensä ja käännän omani sitten pois. En jaksa, enkä halua, katsoa hänen silmiään, kun hän tuijottaa noin intensiivisesti. Pidän kuitenkin katseeni jossain hänen kasvojensa tietämillä, vaikka en silmiä tavoittelekaan.
Lopulta hän kuitenkin vastaa sen nimensä perään myös kysymykseeni, vähän pätkivästi ja jopa mietteliäästi. Hän ei tiedä minne on menossa. No, kukapa tässä maailmassa tietäisikään?
"No, sitten sinulla on pieni ongelma, Titania."
Sanon lopulta rauhalliseen sävyyni, toinen korva hieman taaksepäin suuntautuen. Varmistin tässä vain että kukaan ei ainakaan piileksinyt pusikoissa odottamassa että jättäisin neidin yksin.
"Ovatko vanhempasi jossain lähistöllä?" Kysyn seuraavaksi, pienen lämmön jälleen ääneeni luovuttaen.
Jospa hän joskus lakkaisi äksyilemästä.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: I show you what I feel.

ViestiKirjoittaja Siuri » 18. Touko 2013 17:36

Ei mitenkään. No ei niin, juurihan minä sitä yritin saadakin selville, idiootti. Ei kuulu sinulle niin, anna minun kulkea yksin ihan missä lystää!
Ajatukset hyppivät aggressiivisesta rauhallisen pelokkaaseen. En edes itse tiedä, mitä ajatella.

Sitten se sanoo minulla olevan pieni ongelma. Mikä? Se, etten tiedä, minne mennä? Orin sävy kuulosti siltä, että hänen kanssaan minulla olisi lisää harmeja luvassa. Hän voisi jatkaa lausettaan hyvinkin sanoin "suurempia ongelmia on nimittäin luvassa" tai muuta samanlaista!
Kuitenkin ori esittää hieman erikoisemman kysymyksen. Onko vanhempia.
Jos valehtelen, että on, niin yrittääkö ori viedä minut niiden luokse? Napata vain ja raahata minut lähmpään puskaan ja käyttää hyväkseen? Hyi saatana, menisi jo pois!
"Ei ole, olen yksin, pärjään yksin", sanon pitäen katseeni jälleen orin silmissä valmiina väistämään minä hetkenä hyvänsä.
Kuulen orin takaa liikettä. Sitten naurua, puhetta. Polulta on tulossa meitä kohti kaksi hevosta, ori ja tamma. Hetken se epäilys orin tukijoukoista tulee todeksi, mutta tämä kaksikko näyttävät olevan enemmän kiinnostuneempia toisistaan kuin meistä.
Väistän tien vasempaan laitaan. Nuo kaksi mahtuvat hyvin väistämään.
Voisinkohan liittyä heidän seuraan? Jos he veisivät minut pois tämän inhotavan orin luota?
Yritän luoda ruskeaan orin ja vaaleaan tammaan katsekontaktia, mutta ne katselevat vain toisiaan. Jos toinen heistä olisi viitsinyt edes vilkaista.
Jään hetkeksi katsomaan, kun ne kävelevät ohitsemme, mutta siirrän pian katseeni takaisin tähän toiseen oriin. Ei ole hyvä idea kääntää hänelle selkäänsä.

"Mitä sä musta haluat?" tiuskaisen orille. Kertoisi nyt vain suoraan. Olen vielä nuori, minulla ei ole noin vanhoja ja läskejä jalkoja vielä, pääsisin varmasti nopeasti metsän suojaan karkuun, jos tarve vaatisi. Minulla on sitäpaitsi jo nyt etumatka - olen valmiimpana lähtemään sillä samalla sekunnilla, jos toinen yrittää jotain.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: I show you what I feel.

ViestiKirjoittaja Zarroc » 18. Kesä 2013 16:16

Hänen tiuskaisunsa eivät jaksa käydä minulle hermoon. Olen jotenkin liian tottunut huonosti käyttäytyvien hevosten seuraan, Zoen kanssa tulee immuuniksi vähän kaikelle. En voi kuitenkaan olla vertaamatta mielessäni Titaniaa Zerawiin, joka oli kuitenkin aina ollut suhteellisen hyväkäytöksinen. Olihan hänellä ollut niitä pieniä purkauksiaan, mutta ei mitään maata kaatavaa.
Kun tämä edessäni seisova, itsepäisesti silmiini tuijottava pikkutamma sitten ärähtää että hänellä ei ole vanhempia eikä hän niitä tarvitse, minä vain nyökkään. En mitään muuta. Myönnän tyynesti hänen olevan oikeassa ja tekevän elämällään ihan mitä ikinä lystääkään, eihän se kuulunut kenellekään muulle kuin hänelle itselleen.
Siitä vain pikkuinen, jos uskot selviäväsi.

Pian kuulemme molemmat ääniä - emme sentään samaa harhaa - ja huomaan siirtyväni vaistomaisesti polun reunaan, Titanian kanssa samalle puolelle, päästäen ohitse pariskunnan joka on tulossa baarista päin. Voin kyllä hyvin arvata mitä he ovat menossa tekemään, tuskin ainakaan puita ihailemaan.
Vilkaisen tutkivasti Titaniaan, hänen esitettyään vielä yhden ärtyisän kysymyksen. Huokaisen hiljaa, minun teki mieli kysyä, osasiko hän puhua lainkaan normaalilla sävyllään.
"Mitä sinä luulet minun sinusta haluavan?"
Kysyn, vaikka kysymys oli todennäköisesti aivan väärä ja pentu alkaisi kohta kirkua että apua apua pedofiili pelastakaa minut ja niitä oikeita pedareita ryntäisi viisitoista pienessä laitamyötäisessä tuolta suunnalta.

"Osaatko puhua lainkaan normaalisti vai puuttuuko sinulta käytöstavat kokonaan?" Tuhahdan lopulta, sävy edelleen tyynenä, mutta katse hivenen terävämpänä. Rajansa kuitenkin kaikella.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: I show you what I feel.

ViestiKirjoittaja Siuri » 18. Joulu 2013 02:07

Mitä sinä luulet minun sinusta haluavan? se kysyy. En tiedä, mitä vastata. En ole oikeastaan edes ihan täysin varma, mitä minä luulen. Hän joko haluaa oikeasti auttaa tai sitten tehdä kaikkea ikävää. Ei hän kyllä näytä hevoselta, joka auttaisi. Päinvastoin, hän on minua sata kertaa isompi ja hirveän päällekäyvä. Niin hämmentävän kiinnostunut tällaisesta pikkutytöstä.
Oksettavaa.

En vastaa orin kysymykseen mitään. Sen sijaan katson tätä vain kulmien alta yhäkin valmiina pieniinkiin liikkeisiin, mitä ori tekisi. Ja sitten se kysyy toisen kysymyksen.
Kuinka niin käytöstavat puuttuvat? Ja miten niin normaalisti?
"Osaatko itse?" tiuskaisen vain takaisin. Olipas aika hemmetin laimea argumentti. No ei minulla kyllä muutakaan sanottavaa loppujen lopuksi taida olla. Haluan vain poispoispois.
Silti jokin pieni voima käskee jäämään ja ottamaan selvää, mitä toinen todella haluaa. Uteliaisuus?

"Voisitko ystävällisesti kertoa, mitä sä musta oikein haluat?" kysyn nyt kohteliaammin, en tiuskaisten vaan rauhallisesti. Sanokoot suoraan, kestän kyllä kaikki. Myös sen, että se ei halua minusta paskaakaan, olen jo niin tottunut siihen, että olen kaikille vain ilmaa. Niin yksin tässä maailmassa, eikä kukaan halua minua. Jopa oma äiti vain jätti heitteille, on siinäkin...
"Halusin vaan käydä katsomassa, mitä hittoa tuolla tapahtuu, kun siellä oli niin paljon porukkaa", kerron vihdoin orille puhuen ehkä hieman liiankin nopeasti. En näytä ulospäin pelkääväni, mutta se silti tulee esiin pienin elein. Ei toinen saa huomata sitä, täytyy vain näyttää itsevarmalta!
Ja ihan kun minusta siihen olisi..

Tuijotan oria ja odotan sen reaktiota. Se otti yllättävän kevyesti sen kun kerroin, että olen yksin. Ja nyt se luulee että minusta ei ole puolustamaan itseäni, onhan tuo sentään kaksi kertaa minun kokoiseni.
Jättäisi jo minut rauhaan..
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: I show you what I feel.

ViestiKirjoittaja Zarroc » 18. Joulu 2013 16:05

Tamma vain tiuskaisi vastauksensa takaisin ja minä kohotin hivenen kulmiani.
"Mitä sinä luulet?" Kyseenalaistin hänen argumenttinsa ja katselin sitten hieman ympärilleni. Missään ei näkynyt ketään ja oli jopa yllättävän hiljaista metsäksi. Hengähdin syvään kuunnellessani tamman seuraavaa kysymystä, ja käänsin katseeni häneen kun huomasin äänensävyn vihdoin normalisoituneen.
"Sanoinhan jo", vastasin lempeästi. "Näin sinut baarissa ja tulin vain varmistamaan, että olet kunnossa. Täällä voi kulkea vaikka minkälaista sakkia."

Minusta tuntui, että juuri sen takia Titania ei luottanut minuun lainkaan. Ehkä hänelle oli jo sattunut jotain, mikä pakotti käyttäytymään noin epämääräisesti.. Eihän näistä tietenkään ikinä tiennyt ja minusta tuntui, ettei hän olisi halukas vastaamaan jos kysyisin.
"Minulla on huolettavana tamma, joka on hieman vanhempi kuin sinä. Hänellä oli vaikeaa äitinsä kanssa ja ymmärrän miksi hän halusi jonkinaikaa kulkea yksin."
Sanoin lopulta hiljaisella sävyllä. Titania ei vastaisi jos kysyisin, mutta ehkä hän kertoisi, kun huomaisi, ettei olisi yksin omassakaan ongelmassaan. En tosin tiennyt, mikä se oli, mutta kyllä maailmaan yksinäisiäkin mahtui.

Hetkeksi ajatukseni hairahtuivat taas Zerawiin, mutta en antanut sen häiritä sen enempää. Tietysti olin huolissani hänestä lähes koko ajan, mutta tiesin kyllä hänen huolehtivan itsestään. Kyllä hän pärjäisi, kuten aina.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: I show you what I feel.

ViestiKirjoittaja Siuri » 20. Joulu 2013 02:03

Mitä minä luulen? Taas tuo typerä kysymys! En minä osaa sanoa, mitä minä luulen, en minä tiedä, en-...
"No kun en tiedä! En tiedä yhtään!", sanon nyt melkein itku kurkussa orille. Puren hammasta yhteen, minähän en ole heikko. Vain heikot itkevät ja näyttävät sen.

Kuuntelen vain oria ja yritän rauhoitella itseäni. Pian hän kuitenkin alkaa kertoa minulle jotain tammasta, josta hän huolehtii. Oliko tuo ori niin kuin.. ..isä jollekin? Ihan oikeasti, tuo saatanan pedofiili oli jonkun isä? Tai isäpuoli tai jotain. Hän kertoo jonkun verran tästä varsasta, kuinka tällä oli ollut vaikeaa äidin kanssa. Kenellä ei olisi ollut vaikeaa äidin kanssa? Meillä kaikilla ei edes ole äitiä. Ei enää...
"Niin?" töksäytän vain toiselle, vaikka toinen osui paljon syvemmälle kuin edes taisi itse ymmärtää. Silti kaikki mitä ori sanoi, ei sisälläni edes tuntunut miltään. Pelkkä tyhjä aukko oli siinä, mihin olisi kuulunut vanhemmat. Vain tyhjää, tyhjää ja tyhjää, enkä edes halunnut siihen kohdalle mitään! Minähän en kaipaa elämääni yhtään mitään enkä yhtään ketään. Olen vain luotu kulkemaan yksin, ja yksin tulen jatkossakin olemaan. En anna kenenkään koskettaa itseäni enää, en kenenkään tulla lähelle. Olen vain minä.
"Mitä sitten? Ei kiinnosta", sanon ja käännän kasvoni hieman poispäin orista.
"Ei kiinnosta yhtään sinä ja sinun oma pikku perheesi. Anna minun vain olla", totean hieman masentuneella äänellä, vaikka kuinka yritän olla itsevarma.

En oikeastaan tiedä, mitä minä tässä vielä seison. Olisin voinut jo aikoja sitten lähteä vetämään, juoksemaan vain keskelle metsää niin kovaa kun ikinä pystyisin. Silti.. Ehkä minua pelottaa jollain tasolla, että ori lähtisikin seuraamaan. Keskelle metsää tuskin eksyisi yksikään hevonen tähän aikaan illasta. Olisin aivan yksin näin ison hevosen kanssa.
Ajatuskin puistattaa minua. Hän saisi kyllä lähteä paikalta ensin, en halua joutua vaikeuksiin. Onneksi olemme vielä niin lähellä sitä kiellettyä aukiota, että olisi helppo huutaa apua, ja joku varmasti kuulisi minut. En ole vielä ihan yksin.
Ja vaikka olisinkin, niin kyllä minä pärjäisin.
Luulisin.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: I show you what I feel.

ViestiKirjoittaja Zarroc » 23. Joulu 2013 22:04

Pian hän alkoi kuulostaa jo itkuiselle ja minä väänsin vastentahtoisesti korviani luimumpaan. Kun vain lopettaisi tuon kapinahenkensä niin johan olokin helpottuisi. Kuitenkin hän näytti vähän rauhoittuvan, kunnes ulkokuori taas petti ja hän alkoi taas tiuskia. Mikä ihme näitä kaiken maailman kakaroita vaivasi?
"Minusta vähän tuntuu, että sinua kiinnostaa enemmän kuin myönnätkään."
Totesin lopulta hiljaisella sävyllä, kuullessani toisen hieman masentuneen oloisen äänen. Ehkä saatoin vain kuvitella kaiken, mutta Titaniaan taisi sisältyä hieman enemmän tarinaa kuin olisin alussa odottanutkaan.

Korvani kääntyilivät rauhalliseen tahtiin takaa eteen ja sivulle, yritin päättää niille kaikkein otollisinta paikkaa. Tamma ei halunnut kohdata katsettani, ei edes katsonut minuun. Mutta ei hän lähtenyt poiskaan ja se sai minut miettimään, mikä hänellä oli. Kokiko hän kuitenkin olevansa jollain tavalla turvassa jonkun toisen seurassa?
"Miksi sinä työnnät jokaisen pois?" Kysyin lempeällä sävyllä, vaikka kysymys ei ehkä ollut järkevä sinänsä. Titania otti sen todennäköisesti pelkkänä riidanhaastona, mutta sittenpähän otti. Ei ollut minun ongelmani sinänsä, vaikka pinnani alkoikin pikkuhiljaa palaa hänen kanssaan.

En kuitenkaan aikonut näyttää hermostustani millään tavalla, se nousi ja laski muutenkin aina miten sattuu. Ehkä hän oli vain osunut huonoon aikaan kohdalleni. Tai ehkä olin vain hetken mielijohteesta lähtenyt hänen peräänsä.
Joka tapauksessa tässä oltiin ja meinasin kyllä pysyäkin, kunnes hän ihan itse häipyisi. Minua jollain tavalla kiinnosti miksi hän vaelteli täällä yksin, koska meillä jokaisella oli oma menneisyytemme.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: I show you what I feel.

ViestiKirjoittaja Siuri » 25. Joulu 2013 23:18

Hän tietää. Hän väittää tietävänsä. Luulee vain tietävänsä, mitä minulla on takana elämässäni ollut. Ei hän oikeasti tiedä, hänellä ei ole minkäänlaista todellista tietoa siitä, millaista on syntyä keskelle maailmaa, jossa kukaan ei välitä minusta.
Hän ei tiedä. Nyt hänkin tuli vain minun luokseni puhumaan, ihan kuin minua kiinnostaisi. Ehkä hän on aiemmin puhunut jollekin, ketä kiinnostaa hän ja hänen elämänsä, mutta ei minua. Jos kukaan koko saarella ei arvosta minua, miksi minunkaan pitäisi.

Sitten hän kysyy sen. Miksi.
En minä ole työntämässä ketään pois, hehän tekevät sen aivan itse. Jättävät minut kaikesta pois, olen vain jokin esine joka kulkee hevoselta toiselle.
"Tässä, ota" oli äitini asenne, kun näki ensimmäisen vastaantulijan. Minun ei pitäisi edes muistaa tätä, mutta se on pinttynyt niin syvälle mieleeni, että en voi unohtaakaan. Ja mitä vielä, kuljin hänen perässään hänen askeliaan pitkin sanomatta sanaakaan. Ensin toivoin, että hän olisi ollut minulle hyvä, että minulla olisi joku, johon luottaa ja josta ottaa mallia elämään. No niinhän minulla olikin. Hän opetti, että muihin ei ole luottamista eikä kukaan ole minun arvoiseni. Tai lähinnä, että minä en ole kenenkään arvoinen. Olen vain hyödytön keskenkasvuinen nullikka, jota ei kiinnosta mikään eikä kukaan.
Ja miksi minä olen edes tähän maailmaan tullut? Vain jonkun typerän orin takia, joka ei välittänyt äidistäni. Hän ei edes viitsinyt puolustautua. Jos hän olisi kerrankin niellyt ylpeytensä ja väistänyt siltä tieltä, minua ei olisi. Kaikki olisi hyvin, ketään ei kiinnostaisi.
Kaiken tämän äitini - jos sitä edes sillä nimellä voi kutsua - on minulle kertonut. Hän on opettanut minulle kaiken; miten vieraita tulee välttää, miten puhuminen muille on turhaa.

En minä jaksaisi elää hänen mukaansa. On aivan eri asia olla väliinpitämätön muita kohtaan kun vain olla tunteeton. Voinhan minä nytkin puhua tälle orille, mutta ei minua kiinnosta. Ei oikeasti kiinnosta yhtään, mitä hänen elämässään on meneillään. Minua kiinnostaa tuo paikka hänen takanaan, tuo mystinen aukio, joka oli täynnä hevosia; erilaisia monin tavoin. Varmasti siellä olisi ollut yksi, jota oikeasti kiinnostaa minä, joka ei halua pahaa. Mutta sitten paikalle täytyi tulla tämä ori, joka on muka-kiinnostunut minusta ja menemisistäni. Hän haluaa minulle vain pahaa, aivan kuten kaikki muutkin.
Joka hetki pelkään enemmän että hän tekee minulle saman, mitä äidillenikin tehtiin. Että olisin pian hyväksikäytetty ja koko elämäni olisi pilalla.
Yksi hyvä puoli jo nyt on se, etten luota häneen. Ehtisin kadota paikalta pois, sillä olen niin varovainen hänen kanssaan. Tiedän, ettei häneen ole luottamista, ei keneenkään ole. Haluaisin vain saada itse tutustua tähän maailmaan ja tehdä niinkuin itse haluan. Mutta ei, olen liian nuori. Minut häädetään paikoista pois, vaikka kuinka haluaisin tietää, mitä kaikkea ne paikat kätkevät sisäänsä.
Haluan olla mukana tätä maailmaa. Haluan tutustua hevosiin, jos, JOS, jossain olisikin hevonen, joka todella olisi minun arvoiseni. Tai ehkäpä joku, joka hyväksyisi minut sellaisena kuin olen.

Mutta ei. Maailmassa ei ole yhtään ainoaa hevosta, jota oikeasti kiinnostaisi. Olen yksin, olen aivan yksin.
Kun olen vanhempi, saanko sitten tehdä mitä haluan? Vai onko koko elämäni loppuun asti vain sitä, että kaikki kaartavat minut kaukaa tai tulevat puhumaan, koska eivät muuta seuraa saa. Tai haluavat vain tehdä ikäviä asioita.
Siltä minusta tuntuu. Tunnen jo sisälläni kuinka koko elämäni tulee olemaan vain yhtä tyhjän kanssa. Kukaan ei jaksa välittää, olenhan VAIN typerä äpärä, joka ei osaa huolehtia itsestään.
Siinä he tulevat olemaan väärässä.
Minä näytän kaikille, näytän aivan kaikille, kuinka tässä maailmassa eletään! Minä opettelen pitämään hauskaa, yksin. En anna kenenkään tulla lähelleni, en anna yhtään kenenkään satuttaa minua. Niin on käynyt jo kerran, enkä voi antaa niin käydä uudestaan.

"Mene pois!" karjaisen vihdoin orille. Se helpottaa. Tuntuu vihdoin siltä, että olen orin yläpuolella. Minä en pelkää.
"Mene jo pois! En kaivannut sinua luokseni alun perinkään!" sanon.
Vaikka ori ei tekisi elettäkään lähteäkseen, minä tekisin. Niinpä käännyn ympäri ja nostan niin kovan laukan kuin ikinä jaksan. Ori ei lähtisi perääni, eihän? Ja jos lähtisi, niin minulla on jotain, mitä hänellä ei ole. Minulla on minun ylpeyteni. En anna hänen tulla lähelleni.
Minä saan itse päättää, kenen seurassa olen ja kenen en.
Kukaan ei saa ikinä lähestyä minua.
Ei kukaan.

Titania poistuu.

[Kiitos ja vähän anteeksi poistumista, mutta Titanian on aika ottaa askel eteenpäin elämässään 8)]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere


Paluu Magic Drink

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron