Pyrkiny vähentää

"Aukiolla on muutamia hevosia keskusteluun syventyneenä. Osa itkee, osa nauraa, joku taitaa nukkuakin ja hei, ovatko ne kaikki edes elossa?"

Momentumin sanoja lainataksemme - astu kaikin mokomin sisään ja ota itse selvää yhteismaan sademetsässä sijaitsevasta baarista.

Pyrkiny vähentää

ViestiKirjoittaja Wohweli » 21. Helmi 2013 18:33

SNAKE
» Multa tällästä pientä alkusooloilua, mutta nyt tosiaan duona mukaan Koi ja Vihm. (x


Tuttu ja turvallinen sademetsä puski vihreyttä ympärilläni. Ilta oli viimein alkanut ja jopa minä olin saanut kerättyä luuni siihen pisteeseen, että saatoin ylpein mielin harppoa Magic Drinkin suunnalle. Tai kyllähän tästä taas saisi kärsiä vielä jälkipuheissa pientä omatunnon pistosta. Olinhan minä luvannut Fannille, että keskittyisin olemaan hyvä ja esimerkillinen isä. Oli sanomattakin selvää, etten näin tulisi toteuttamaan rooliani. Orilta ei kuitenkaan miehisyyttä ja baari-iltoja voisi riistää, ei ainekaan kokonaan. Johan minä olin jo pitkän aikaa ollut kuivilla ja aioinkin nytkin nostella kuppia ihan rauhallisessa ja letkeässä meiningissä. Ehkä pari lasillista riittäisi. Mielessä kyllä kävi sekin mahdollisuus, että jättäisin kännäilyn tältä erää väliin ja keräisin, vaikka kimpun kukkia ja kiikuttaisin ne rakastettulleni. Se olisikin oikea pehmoele minulta. En minä karsastanut ajatusta puolisoni hemmottelusta, mutta silti Magic Drink tuntui oikein huutavan minua käymään pyörähtämässä.
Seisahdun maltillisesti aloilleni ja kertailen rauhassa vaihtoehtojani. Niitähän kyllä riittäisi jos alkaisin kunnolla miettimään, karsin kuitenkin nukkumisen välittömästi vaihtoehdoista. En ollut viirun vertaa väsynyt vaan paikallaan pötköttely oli todella kasannut minulle huimasti virtaa ja energiaa. Jaksaisin kyllä, vaikka jauhaa paskaa aina siihen saakka, kun purisin sammaltaessa kieleni poikki.
Hymähdin hiljaa ja käännyin katsomaan tulosuuntaani. Kukaan ei ainekaan siltä suunnalta ollut tulossa kanssani samaa määränpäätä kohden. Olisiko Magic Drinkissä edes porukkaa? Hyvä, etten oikeasti naurahda ääneen omia ajattelujani. Tietysti baarissa olisi porukkaa, varsinkin näin hyvällä kelillä. Ei epäilystäkään.

Olen jo valmis tarttumaan kookoksen puolikkaaseen ja kittaamaan juomat alas kurkustani, mutta jokin piti minut vielä paikallani. Ehkä omatunto tosiaan hiipi näykkimään minua ja tahtoi minun valitsevan viisaasti. Magic Drink ei ollut viisaan vaihtoehto, mutta olin ehdottomasti niitä hevosia jotka ajattelivat elävänsä vain kerran ja tahtoivat tehdä sen todellakin täysillä. Hissuttelu ei sopinut tyyliini ollenkaan vaan minä tahdoin tehdä itsestäni muistettavan tahon ja elää sen mukaan mitä itse janosin.
Annoin vaaleajouhisen häntäni sivaltaa kevyesti ilman halki ja kohotin katsettani hieman taivaan tuntumaan. Pimennyt ilta vaikutti rauhaisalta, sademetsäkin tuntui rauhoittuneen hetkellisesti. Illan pikkutunneilla metsän järjestämässä labyrintissä pujottelisikin hoipertelevaa kaviollista. Ehkä joku parka taas sammuisi keskelle kulkuväylää ja kompastuttaisi sen vuoksi yhden jos toisen. Kääntelin korviani. Vieläkään kukaan ei kuulunut lähestyvän ja huomasin hivuttavan vaaleanpunaisen huuleni hampaideni lomaan. Jäystin sitä hellin elein samalla yhä kiivasta mietiskelyä käyden.
Vihdoin joku kuului saapuvan tälle suunnalle ja minä käänsin oitis pääni saapujan suunnalle. Kyseessä oli minulle vieras ori jonka perässä laahusti hieman arannäköinen tamma, oikeastaan ihan sievä kimo. Huomasin jääväni tuijottamaan kaksikon etenemistä ja senhän tämä ori huomasi heti.
"Kyyläätsä mun tyttöä?" ruunikko jylisi ja oli todella nopeasti harpponut eteeni pullistelemaan.
"Khe.." tirskahdin ja pyöräytin silmiäni. "Hänhän on kaunis ja tuli tässä ihmeteltyä mitä hän tekee kaltaisesi kanssa, sinä ystäväiseni et nimittäin ole mikään kedon kaunein kukka," ennenkuin edes huomaan tarkemmin ajatella olivat pilkat laskeutuneet huuliltani ja saivat ruunikon sieraimet laajenemaan ärtymyksestä. Myös ruskeat korvat näyttivät taipuvan nopeasti luimuun. Ujohko tyttö katsoi tätä meidän mahcoilua sivusta ja vilkuili hädissään ympärilleen.
"Älä kutsu ystäväksi, saatanan kummajainen," ori komensi ja takertui yllättävällä eleellä lyhyeen harjaani ja retuutti minua sen varassa. En viitsinyt liiaksi pistää vastaan sillä mielin pitää harjani.
"Älä nyt noin kuumaksi käy, jäitä hattuun," puhun mahdollisimman maltillisesti ja teen sitten pienen hallitun potkun toisen etujalalle joka saa tuon irottamaan otteensa harjastani.

"Kiitos," tuikkaan melko kiittämättömään tyyliin samalla, kun ruunikko yritti syljeskelleä jouhiani suustaan.
"Ota tyttösi ja häivy, mulla ei ole mielenkiintoa joutua sun parturoitavaksi tai antaa sulle henkilökohtaista kasvokirurgiaa," kehotan toista sillä en todellakaan sietäisi moista öykkäriä silmissäni enää hetkeäkään.
"Ei tartte kahta kertaa pyytää friikki," ruunikko lyö loput sanoilleen ja näyttää oikein tyytyväiseltä, kun lähtee jatkamaan matkaa tyttö vierelle kipittäen. Taisi saada ori hyvän mielen, kun pääsi hieman kovaapoikaa tytölleen esittämään.
"HV," mutisin ruunikon perään ja ravistelin pienesti päätäni. Piti senkin nyt alkaa kiskomaan harjaani, koko niskan seutu tuntui kipeytyneen.
Wohweli
 

Re: Pyrkiny vähentää

ViestiKirjoittaja Koi » 21. Helmi 2013 20:41

/Löysinkin tänne ihan itsekseni. Täytyy vähän palautella tätä pelaamista mieleen, mutta täältä tullaan (;

Vihm

Kävelin kaikessa rauhassa viilentävän metsän siimeksessä. Olin taas harhaillut Lumihevosten rajojen ulkopuolelle, se oli selvää. Takkuisessa harjassani roikkui oksia ja lehtiä ja kuivunut kura, joka oli tarttunut karvaani ylittäessäni jokea, koristi tummia jalkojani. Se ei liiemmin häirinnyt minua. En ollut niitä tammoja, jotka kiinnittivät erityistä huomiota ulkonäköönsä. Ja kaipa se kuului villinä elämiseen, se, että näytti luonnossa eläneeltä. Huomasin jatkaneeni matkaa, vaikka minun olisi pitänyt kääntyä jo ajat sitten. Onnittelin itseäni, jälleen kerran pulassa. Käyntini oli kuitenkin laahustavaa ja hidasta pitkästä aikaa. Elämä villinä ei ollutkaan niin helppoa. Se on nitistänyt hieman ylimääräistä pirteyttäni. Kaipaan ehdottomasti jotain piristystä!

Olen juuri kääntymässä takaisin palatakseni laumani alueelle, kun kuulen edestäpäin mekkalaa. Korvani nousevat höröön niin, että niiden kärjet miltei koskettavat toisiaan. Ryhtini parantuu sekunnissa, kun kurkottelen taivaisiin kuullakseni paremmin. En ole erehtynyt, edestä tosiaan kantautuu ääniä. Ravaan jännittyneesti lähemmäs, enkä turhaa varo kiviä ja kantoja vaan runnon läpi pusikoiden. Ei ehkä maailman fiksuin teko, mutten halua jäädä paitsi mistään jännästä. Hidastan lähemmäs päästyäni ja kurkotan taas kaulaani nähdäkseni. Ja vau, näen todella paljon hevosia. Kaikilla näyttää olevan hirmuhauskaa. Paitsi eräällä valkovoikolla, jolla näytti olevan tilanne meneillään ruunikon ja jonkun kimon kanssa. Seurasin kolmikkoa uteliaana, ja näin kun ruunikko lähti perin tyytyväisenä jatkamaan matkaa kimon kanssa revittyään ensin valkovoikon harjaa. Ne jättivät vaalean hevosen yksin.

Olin huomaamattani astunut esiin metsästä. Vanhat tutut steppiaskeleet olivat tulleet takaisin ja aloin piristyä jo pelkästä toisten hevosten katselusta. Pompin kohti yksin jäänyttä valkovoikkoa, mutta jäin epäröimään. Sehän on ori. Puraisin alahuultani ja kiemurtelin tahtomattani paikoillaan. Mitä minä pelkään? Tässä on taas tilaisuus tutustua uusiin hevosiin! Sain rohkaistua itseäni tarpeeksi ja koikkelehdin orin viereen kuin puolivuotias varsa konsanaan.
"Hei! Olen Vihm", aloitin esittelemällä itseni.
Toinen näytti aika erikoiselta, mikä vain lisäsi uteliaisuuttani. Sillä oli jännän näköinen kuvio otsassaan, mikä veti ainokaisen mustan silmäni huomion. Silmässäni tuikahti, kun kurkotin vähän kaulaani näykkäistäkseni ystävällisesti toisen lapaa.
Koi
 

Re: Pyrkiny vähentää

ViestiKirjoittaja Wohweli » 21. Helmi 2013 21:43

Onnekseni ruunikko ei ollut kyninyt minua ihan kaljuun pisteeseen, en tosiaankaan olisi tahtonut heilua harjavajaana muiden kanssa. Hymähdin hiljaa ja loin tahtomattani katseen suunnalle jolle ruunikko ja kimo olivat kadonneet. Jos törmäisin myöhemmin ilalla tuohon pariin pistäisin kyllä ruskean osapuolen kunnolla ojennukseen. Saisi siitäkin lystistä tulla syyttämään aivan itseään. Eihän se minun syytäni ollut jos ei osannut valita vihollisiaan.
Heilautin pienesti päätäni ja suunnittelin kääntyväni nyt paremmin baarin puoleen, tunsin oloni edelleen kovin typeräksi seisoessani aivan baarin sisäänkäynnin kohdalla enkä vain saanut itseäni kuljetettua mukaan hauskanpitoon.

Kuulen askeleita ja samassa huomaan vieraan harmahtavan tamman astelevan vierelleni. Pirteän oloinen neiti tervehtii ja esittelee itsensä yhteen pötköön.
"Ja minä Snake," esittäydyn sitten hymähtäen hymyn kera. Taivuttelen pienesti korviani ja käyn pikaisella silmäyksellä Vihmin lävitse. Hänessä oli jotain tuttua. Jotain joka muistutti minua jostakin toisesta. Aivan! Häneltäkin puuttui toinen silmä, aivan kuten Rosaliulta. Olin siis nähnyt tälläistä ennenkin eikä naamani ystävällinen ilme värähdäkään toisen parsitun silmän nähdessäni. Minusta Vihm olikin kyllä varsin sievän oloinen tapaus. Tamma oli minua aavistuksen korkeampi, mutta näytti nuorelta. Hänestähän voisi tosiaan irrota seuraa Magic Drinkin puoleen.
Harmaa näyttä yrittävän näykkäistä minua lavan tuntumaan, mutta harppaan vikkelästi sivulle.
"Vou vou vou, en mä syödyksi tahdo," sanahdin naurahtaen pienesti.
"Mutta, mitäs noin nätti neito tuumisi jos suostuisin tarjoamaan drinkit tässä Caralian luotto baarissa?" ehdotan sitten suorasti sillä en ollut epävarma arkajalka joka olisi pelännyt kokeilla onneaan.
Väännän kasvoni pehmeään hymyyn jolla tavoittelin tietynlaista kutsuvuutta.
"Olisi nimittäin isokin sääli jättää noin kaunis olento seurastaan," lepertelin uskoen tamman kyllä olevan sanoilla vietävissä. Ei sillä, että olisin pitänyt toista jotenkin helppona. Jokainen tamma oli omanlaisensa haaste. Yleensä minulla ei ollut vaikeuksia kalastella itselleni seuraa, mutta täytyi myöntää, että Fannin tavattuani olin pyrkinyt valitsemaan tammoista ne joista saattoi tehdä ystäviään. En haluaisi pilata suhdettamme säätämällä muiden tammojen kanssa, en etenkään nyt, kun minulla oli oma poikakin. Magic Drinkin puolella näytti olevan kunnon meno. Porukkaa oli kyllä sankoin joukoin, mutta uskoin kyllä, että myös minä ja Vihm mahtuisimme mukaan baarin sykkeeseen juomia maistelemaan. Mahtaisikohan tämä olla tamman ensi kerta täälläpäin? Siinä tapauksessa ryypättäisiin oikein kunnolla ja pidettäisiin totta vie hauskaa!
Wohweli
 

Re: Pyrkiny vähentää

ViestiKirjoittaja Koi » 21. Helmi 2013 22:33

Ori onkin nopeampi, kuin mitä luulisi. Väisti helposti näykkäisyn. Vai olenko minä vain ruosteessa? Selvästikään yksi silmä tai pienoinen likakuorrutus ei sitä haittaa, joten päätän olla itsekin tuijottamatta merkkiä Snakeksi esittäytyneen orin otsassa.
"Harmi, minusta näytit ihan syötävältä", sanon ja onnistun jotenkuten hillitsemään muista hevosista johtuvan innostukseni. Paikka oli siis baari. En ollut ikinä kuullut hevosille suunnatuista baareista, saati ollut sellaisessa. Mutta tämä saari oli paljastanut minulle niin paljon uusia asioita, etten turhaa jäänyt ihmettelemään. Kyllä villinä eläminen ratsastuskouluelämän päihittää mennen tullen. Olin jälleen ajautumassa mietteisiini. Ravistelin päätäni ja lennätin kuivuneita oksia ja neulasia ympärilleni. Toivottavasti seuralaistani ei haittaisi, vaikka hänen upealle karvalleen pari roskaa sattuisi tipahtamaan.
"Tarjoa toki! Oletan, että osaat suositella jotain mieltä piristävää", virnistän orille ja astelen sisään baariin - kaikkea muuta kuin tyylikkäästi. En yksinkertaisesti voi estää innostunutta hyppelehdintää sekoittamasta käyntiaskeliani. En jää katsomaan seuraako Snake minua. Poskiani kuumottaa sen sanoista. Kukaan ei ikinä ole sanonut minulle mitään sen suuntaista, enkä oikeastaan tiedä miten minun pitäisi reagoida. En ole koskaan pitänyt itseäni mitenkään kauniina. Tai oikeastaan, en ole ikinä edes ajatellut sitä. Ihmiset kaukana menneisyydessä olivat kyllä arvostaneet ulkonäköäni, mutta luonteeni oli pistänyt lopun kehuille. Päätän olla ajattelematta asiaa sen kummemmin heittäydyn vain omaksi itsekseni, jos alkaa vaikuttaa tukalalta. Ja onhan Snakekin varsin upea ilmestys, vaikken sitä sille sanokaan. Hieman minua matalampi, mutta lihaksikas ja erittäin nätti väritykseltään. Vaikka vakoiluni perusteella olisin luullut sen olevan alistuvampi ja ehkä vähän hissukka, se on jo nyt todistanut olevansa kaikkea muuta.

Baari on niin mahtava! Kääntelin päätäni yrittäen nähdä kaiken yhtäaikaa, mikä on silmäpuolelle hyvin hankalaa. En ollut saarella ollessani kertaakaan nähnyt näin paljon hevosia yhtäaikaa. Tunsin heti, että tämä oli juuri oikea paikka minulle. Rakastuin siihen ensisilmäyksellä.
"Tämähän on mahtava paikka!" henkäisin ääneen.
Kävelin lähemmäs baaritiskiä. "No, mitä tilataan?" kysyin, tietämättä seurasiko Snake edes minua. Oletin sen kuitenkin olevan siinä.
Koi
 

Re: Pyrkiny vähentää

ViestiKirjoittaja Wohweli » 27. Helmi 2013 19:32

Ai, että näytin ihan syötävältä? Naurahdin lyhyesti ja heilautin pienesti päätäni. Harvoin minä moisia sanoja sainkaan osakseni. Olin oikea kummajainen kaikkien lukuisten ruunikoiden seassa. Valkoista ja vaaleanpunertavaa väriä sekä melkoinen rumilus otsalla ja ei tietenkään sopinut unohtaa halkinaista kieltäni, vaikka se nyt harvemmin näkyikään niin selvästi muille, ellen sitten erikseen innostunut sillä pelleilemään. Ei sillä kyllä Vihmissäkin huomiota riisti lähinnä tuon puuttuva silmä, mutta minä tosiaan yritin olla liiaksi tuijottamatta sitä vaan keskitin lähinnä katsettani tuohon jäljellä olevaan hyvin mustanpuoleiseen silmään.
Harmahtava neiti täplillä karistelee hieman mukaansa tarttuneita roskia enkä minä kavahda muutaman niistä käydessä hipaisemassa minua ennen maahan laskeutumista. Oli tainnut Vihm puikkelehtia metsässä oikein urakalta, kenties poikennut kerran jos toisen valmiiksi poljetulta polulta.

Tamma ei kieltäydy tarjouksestani mikä saa hymyä venymään turvalleni.
"Paremmin, kuin arvaatkaan," sanahdan, kun Vihm epäilee minun tuntevan kantakuppilani juomia. Minä tosiaan en ollut tällä suunnalla ensimmäistä, enkä todennäköisesti myöskään viimeistä kertaa. Jälleen mielessäni käy harkinta vesilinjasta, mutta hylkään sen baarin ulkopuolelle, kun siirryn seuraamaan harmaata tiskin suunnalle.
Vihm näyttää katselevan baaria varsin lumoissaan enkä usko koskaan nähneeni, että joku olisi noin riemuissaan tästä väenpaljoudesta. Itse pidin sitä lähinnä tilauksien hidastajana sekä ahtauden kasvattajana. Ei sillä, ei ollut kertaakaan juomat jääny juomatta, että kyllä palvelu pelasi juuri niinkun pitikin. Ihailevaan sävyyn tuotettu sanahdus saa minut katsomaan Vihmiä varsin pehmeällä hymyllä.
"Pidät tästä jo nyt?" lähinnä kyllä totean ja hymähdän huvittuneena. "Odota, kun pääset käsiksi drinkkeihin," kehotan pienenä yllytyksenä. Eihän tamman olisi pakko koskea yhteenkään litkuun jos ne tuntuisivat liian epäilyttäviltä. Kyllä täällä pystyi jotenkuten menossa mukana pysymään pelkän vedenkin voimalla. Itse kyllä aioin hukuttaa pääni taas 'keittoihin'.
"Lupaan, että illastasi tulee ikimuistoinen," niin mikäli ei vedettäisi niin kovia lärvejä, että filmi menisi poikki ja illan tapahtumat hukkuisivat jonnekin tajunnan ulkopuolelle. Se jäisi todella nähtäväksi, ei tamma ainekaan perääntyjältä vaikuttanut. Minä kyllä kutsuisin Vihmistä esille uskottavasti hänen sisällään piileskelevän bilehileen.

Saavuimme tiskille ja asettauduin tamman vierelle ja silmäilin häntä jälleen ystävällisin ilmein. Vihm tahtoo kuulla minun suositukseni eikä minun tarvitse pitkään harkita vaan saan hyvin äkkiä päätettyä mitä tähän hetkeen tahdoin.
"Hagor!" huikkaan tutulle ruunikolle joka saapuu luoksemme. "Meille kaksi Delightiä," heitän tilauksen ja luon pienen silmäisyn tammaan, kuin varmistaakseni, että hän oli tässä vielä mukana ja halukas kokeilemaan jotakin tajunnan räjäyttävää. Hagor toimittaa juomat eteemme ja kehottaa nauttimaan illasta.
Helmenvalkoinen juoma houkutteli jälleen kummasti enkä minä epäröinyt maistaa sitä. Kirpeä maku leikki mukavasti kielellä.
"No, mitä pidät?" kysyn nieltyäni ekan suulliseni ja kääntyessäni katsomaan tamman reaktiota.
Wohweli
 

Re: Pyrkiny vähentää

ViestiKirjoittaja Koi » 28. Helmi 2013 15:32

En oikein ottanut selvää seuralaisestani. En osannut päättää, minkälaisena sitä pidin. Erikoisen näköinenhän se oli, erottui värillään ja merkillään joukosta. En pitänyt sitä pahana. Itseasiassa oli hyvä nähdä vähän toisiakin kummajaisia, jos niin voi sanoa. Ori hymyili ystävällisesti ja vaikutti hyvin kohteliaalta, kaikin puolin se vaikutti olevan hyvää seuraa. Nyt huomioni kuitenkin vei suurimmaksi osaksi baari. Se oli niin supermahtava paikka! Siellä oli paljon hauskaa pitäviä hevosia, mutta nyt huomasin ensimmäistä kertaa myös muutamia, jotka eivät näyttäneet niin tyytyväisiltä. Jotkut jopa retkottivat pitkin pituuttaan maassa. Käänsin korviani taas korvaamaan oikean puoleista silmää, joka minulta puuttui. En halunnut tallata tai töniä ketään. Säästin jopa holtittomat hyppelyni. Täällä ei oikeastaan ollut tilaa semmoiselle. Huomaan, että Snake on kuin onkin seurannut minua baariin, eikä jänistänyt ehdotuksensa suhteen.

Snake sanoo tuntevansa juomat ja vaikuttaa tuntevan myös paikat hyvin, mistä olen hyvilläni. Olisihan se vähän noloa miettiä, mitä tilaisi, kun ei ollut hajuakaan, mitä oli tarjoolla. Ori myös lupailee, että illasta tulee ikimuistoinen ja kehuu drinkkejä. En malta odottaa!
Tällaisessa vilskeessä on vaikea keskittyä mihinkään yksityiskohtaan, joten kääntelen päätäni edelleen puolelta toiselle hölmö virne naamallani. Saavumme tiskille ja Snake tekee tilauksen - kaikeksi onneksi myös minun. Hagoriksi kutsuttu ruunikko tarjoilee kookoksen puolikkaassa olevat juomat. Snake maistaa juomaansa heti, mutta minä keskityn katsomaan litkun ulkonäköä. Tämä on ensimmäinen drinkkini, enkä voi olla pistämättä merkille, että se näyttää ihan eräältä lääkkeeltä, jota meille ratsastuskoulussa tarjoiltiin. Irvistän ja upotan turpani juomaan. En ole ikinä epäröinyt kokeilla uusia juttuja. Maistan ensin vain vähän.
Suussani räjähtää.
Tämähän on ihan... ihan taivaallista! Kirpeä maku kipristelee mukavasti kielenpäällä ja tunnen heti juoman hilpeän vaikutuksen. Tai ehkä vain kuvittelen. Upotan turpani uudelleen helmenvalkeaan nesteeseen ja tällä kertaa otan kunnon kulauksen. Lipaisen huuliani ja vastaan sitten orin esittämään kysymykseen.
"Ihan mahtavaa! Tämähän on ihan tajutonta! En ole koskaan edes kuvitellut että tällaista voi olla olemassa. Baari hevosille? Drinkkejä?" naurahdan, enkä turhaa peittele innostustani.
Kulautan loputkin juomasta kurkkuuni ja kirpeys kuplii suussani. Haluan ehdottomasti lisää!
Päässä tuntuu hitusen oudolta ja nyt minun on entistäkin vaikeampi hillitä innostustani. Hyvä oloni purkautuu pinenenä naurun pyrskähdyksenä.
"Mitä otetaan seuraavaksi?" kysyn katsellen tyhjää kuppia.
Haluan ehdottomasti vahvistaa tätä tunnetta. Näin hyvällä tuulella, vaikka hyvätuulinen olenkin, en ole koskaan ollut. Mietin mahtaako se johtua drinkistä, mutta kumoan ajatuksen. Olen päässyt uuteen paikkaan, kokenut niin paljon uutta ja nähnyt niin paljon hevosia, että luonteenpiirteeni ovat vain korostuneet. Sitäpaitsi, eihän yksi drinkki mitenkään vaikuta. Eihän?

/huh, oonkin oottanut, että koska Vihm pääsee maisteleen Delightia. Siitä voi tulla mielenkiintosta :D
Koi
 

Re: Pyrkiny vähentää

ViestiKirjoittaja Wohweli » 28. Helmi 2013 16:04

En voi olla ihailematta sitä miten rohkeasti Vihm tarttuu tarjoilemaani juomaan, joku varova nahkaisempi olisi varmasti empinyt pidempäänkin. Rohkeasti tamma kohtaa juomansa ja näyttää jopa pitävän sen kirpeästä mausta, upottaa pian jopa turpansa uudelleen kookoksen sisälle. Hymähdän huvittuneena jo ties kuinka monetta kertaa ja hörppään taas omaa Delightiäni. Vihmin mielipide tästä paikasta ja hänen maistelemastaan drinkistä ei jää epäselväksi ja jos ihan otta puhuttiin en minäkään ennen Caraliaan saapumistani ollut edes kuvitellut, että hevoset istuisivat iltaa juomien kera.
"Tämä tosiaan on ainutlaatuinen paikka ja silti tänne on helppo vain tulla ja nauttia illasta," kertaakaan minua ei ollut potkittu suorilta jaloin pois. Pariin kertaan olivat baarituttavat joutuneet taluttamaan minut muualle selviämään ja kaipa sitä kerran olin tehnyt tuttavuutta myös aukean alustaan.
"Ja tänne on aina helppo tulla kerta toisensa jälkeen," tai ainakin niin se oli minusta. Aina Magic Drinkiin saapuessani olin tuntenut 'sisään astelemisen' kerta kerralta helpommaksi. En ollenkaan osannut enää pelätä tulevani torjutuksi tai saavani lähtöpasseja heti kättelyssä. Kyllä täällä oltiin joskus kaviot katossa otettu mittaa toisista, mutta mitään täyttä rähjäämistä en ollut omakohtaisesti edes harrastanut. Minulle riitti kyllä muiden pieni härnääminen, turpasaunat jääkööt muiden heiniksi.

Vihmin tyhjennellessä ahkerasti kookostaan minä kierrätän nopeasti katsettani ympärillä olijoissa. En havainnut ainuttakaan tuttua naamaa, vaikka en siitä havainnosta ollut juuri moksiskaan. Minä kyllä tunsin voivani viihtyä tämän papurikkotäpläisen kanssa. Palautin katsettani tiskin suunnalle, tamma näytti tosiaan innostuvan jatkuvasti vain enemmän. Minulta voisi vaatia vielä jos jonkinnäköistä drinkkiä ennenkuin koko kuuppani menisi sekaisin, taisin vielä olla ulospäin melkolailla hillitty ja maltillinen ja se taisi vielä korostua innosta repeävän tamman seurassa.
Silmäpuoli seuralaiseni pistää kupin tyhjäksi ja kysyykin minulta jo mitä ottaisimme seuraavaksi. Siemaisen loput Delightistäni ja teen samalla nopean päätöksen seuraavasta juomavalinnasta. Minulla oli illalle selvä suunnitelma, kävisimme kaikki mielyttävimmät juomat eka kertaalleen lävitse ja sen jälkeen siirryttäisiin sekotuksiin. Voisihän tässä jotain toimintaakin kehitellä, kuhan minäkin saisin fiiliksen nostatettua kattoon.
"Pst. Reg!" huikkaan kypparille ja voikko liikkuu rivakasti suuntaamme vastaanottamaan tilauksemme. Ei voinut kuin ihailla miten antautuneet Reggae ja Hagor olivat työllensä. "Jump minulle ja seuralaiselleni," tilaan sitten johon baarimikko vastaa nyökäten pienen hymyn kera. Jälleen ei kauaan nokka tuhise, kun juomat kilahtavat ulottuvillemme ja voikko katoaa muita palvelemaan.
"Kippistä vaan," tokaisen Vihmille ja siemaisen sitten hapanta juomaani. Ei maultaan ehkä edes lempparini, mutta sen vaikutukset olivat mielestäni houkuttelevammat. Joku muu olisi ehkä tuntenut syyllisyyttä juottaessaan tammalle juomia joiden vaikutuksista tämä ei itse ollut tietoinen, mutta minä en turhia kainostellut.

Maistelen juomaani ja tunnen jo pienesti päässäni, että juomat alkavat tehota. Nytkö jo? Olen suorastaan yllättynyt miten nopeasti ne alkavat vaikuttaa, ehkä pienellä tauollani oli syynsä tälle. Minä en valittanut, pääsisimpä helpommalla ja vähemmällä mukana tunnelmaan joka vaikutti tosiaan olevan Vihmillä jo hallussa melkeimpä ihan omasta takaa.
Kumarrun pienesti Vihmin puoleen ja katsahdan tähän veikeällä virneellä. Nyt olisi aika hieman pitää hauskaa.
"Haluatko tehdä jotain hullua? Oletko koskaan pelannut yhtäkään juomapeliä?" kysähdän toiselta viekkaaseen ja leikittelevään sävyyn.
Wohweli
 

Re: Pyrkiny vähentää

ViestiKirjoittaja Koi » 01. Maalis 2013 21:07

Snaken kertoessa, kuinka helppo baariin on aina tulla, olen varma, että tulen käymään täällä vielä monen monituista kertaa. Varsinkin jos seura sattuu aina olemaan näin hyvää. Nyt kun kookoksenkuoreni on tyhjä, katson ympärilleni vielä vähän. Baaritiskin takana on kaksi hevosta ottamassa vastaan tilauksia ja tarjoilemassa juomia. Ihailin niitä syvästi, nehän jaksoivat joka päivä sietää toisten sekoiluja ja tarjoilla silti hymyssä turvin juomia. Ympärillä muut hevoset hälisevät ja tekevät kuka mitäkin, mutta kyllästyn katselemaan niitä. Tänään yritän keskittyä vain seuralaiseeni, sillä tahdon saarelta myös ystäviä. Ori vaikuttaa todella mukavalta. Katselen sitä sen viimeistellessä juomaansa. En oikestaan sen piirteitä tai ulkomuotoa, yritän vain arvioida millainen se oikeasti on. Onko se niin herrasmiesmäinen, mitä se on tähän asti antanut olettaa. Ehkä ei, mutta juuri nyt se ei haittaa.

Pikkuhiljaa juoman nostattama, tai kuvittelemani, ylimääräinen innostus alkaa laskea. On minulla vielä hauskaa ja innostusta riittää, mutta pääni tuntuu jo selvemmältä. Ehkä äkillinen ilon purkaus ja halu nauraa johtui vain siitä, etten ennen ollut maistanut drinkkejä. Snakelle ei näyttänyt tulevan minkäänlaisia oireita, joten en ollut varma johtuiko outo olo juomasta vai ei.
Snake tekee uuden tilauksen, tällä kertaa meitä palvelee Reg-niminen hevonen. Olen hieman pettynyt, että Snake ei tilannut uudestaan Delightiä, mutta olen innokas kokeilemaan uutta. Tämä juoma olisi varmaan aivan yhtä hyvä, ellei parempi. Painan nimet huolella mieleeni, jotta muistan ne myöhemminkin. Uudet juomat toimitetaan perille. Tällä kertaa maistan hieman rohkeammin. Osa juomasta purskahtaa huulieni välistä tiskinä toimivalle puun rungolle.
"Mitä ihmettä tämä on?" irvistelen happamasta mausta yllättyneenä.
Kokoan kuitenkin nopeasti itseni ja maistan uudemman kerran. Ei juoma loppujen lopuksi niin kamalaa ole, mutta hapan maku ei kuulu suosikkeihini. Se on kauniin syvänsinistä väriltään ja vaikka maku ei olekaan niin kummoinen, pidän sen aiheuttamasta tunteesta. Kuin Delightin vaikutus alkaisi taas palailla. Vai onko se sittenkin jotain muuta?
"Hullua? Se sopii kyllä!" virnistän.
Olen tehnyt elämäni aikana paljon hulluja juttuja, mutta juomapelistä en ole kuullutkaan.
"En tiedä mitä ne ovat, mutta haluan ehdottomasti kokeilla! Mitä hullumpaa, sen parempi."

Snake vaikuttaa jatkuvasti mukavemmalta. Olisi aivan ihanaa irrotella kunnolla. Yritin pähkäillä, mitä juomapelit mahtaisivat olla. Kaipa niissä juotiin paljon drinkkejä ja sekoiltiin? Sopii minulle! En enää edes huomaa Jumpin hapanta makua. Juoma menee alas helposti, ja minusta tuntuu, että voisin tehdä mitä vain. Pääni tuntuu kuitenkin melko lailla normaalilta, joten uskon, että pärjään ihan hyvin.
"Onko näillä juomilla jotain vaikutuksia? Minusta tuntuu niin mahtavalle. En tiedä onko se paikassa, seurassa vai juomissa, mutta voisin jäädä tänne lopuksi ikääni", sanon, vaikken oikeastaan tarkoita sitä. Minusta tuntuu nyt siltä, mutta tiedän, että ennen pitkää kyllästyisin tähänkin. Minun täytyy päästä näkemään paikkoja ja seikkailla, muuten pitkästyn, oli paikka tai seura miten hyvää tahansa.
Koi
 

Re: Pyrkiny vähentää

ViestiKirjoittaja Wohweli » 13. Touko 2013 11:43

Tamman reagointi Jumpin happamaan makuun saa Snaken naurahtamaan lyhyesti, ei kuitenkaan suoraa ilkeyttään. Jälleen Vihm oli ottanut rohkeasti härkää kiinni sarvista ja tehnyt tuttavuutta Jumpiin. Ei selvästi ollut aivan turhan mieltynyt happamuuteen.
"Ei tämä minunkaan suosikkini kyllä ole," quarter toteaa, mutta nirsoilematta hän ottaa taas reippaan kulauksen ja pistää merkille myös harmaan totuttelemisen. Tamma oli kyllä uskomaton. Vasta hetki sitten he olivat saapuneet ja jo nyt hän maisteli kaikkea ulottuvissaan olevaa kuin vanha tekijä. Kunhan ei liiaksi innostuisi ja vetäisi päätänsä heti ensi seisomalta pimeäksi.
Orin varovasti tarjoama köysi saa nopeasti otteen Vihmistä eikä tämä osoita ainoallakaan solulla, että pelkäisi haasteita tai pientä hullunkurisuutta. Juuri tälläisiä tammoja hän arvosti! Heittäytyminen ei koskaan ollut pahaksi. Illalta todella saattoi odottaa, vaikka mitä!
Mitä hullumpaa sen parempi. Vihm toteaa eikä Snake malta olla virnistämättä yksimielisyyden kunniaksi. "Idea on itseasiassa vallan simppeli," ori aloitti valmiina kertomaan jutun juonen ja varmisti pikaisesti katseellaan, että hänen seuralaisena pysyisi kuulolla.
"Vuorotellen me heitämme toiselle haasteen, se täytyy suorittaa. Jos epäonnistuu tai ei suostu tekemään haastetta joutuu kiskomaan yhden drinkin ykkösellä alas. Epäonnistumisesta yhden ja tekemättä jättämisestä kaksi. Ymmärretty?" Snake kysyi sitten ja uskoi selittäneensä koko homman pähkinänkuoressa vallan selkeästi. Mikäli Vihmillä jäi jotain epäselväksi lienisi parempi, että tamma kysyisi nyt kuin kesken pelin.
"Ja tosiaan kaikenlaiset tehtävät ovat sallittuja, hyvänmaun rajoja ei tunneta," valkovoikko lisäsi innostuksen kupliessa hänen maltillisen kuoren alla.
"Peli päättyy, kun jompikumpi osapuolista saammuu," helppoa, yksinkertaista ja samalla niin pirun mielenkiintoista. Koskaan ei voisi täysin tietää mitä peli toisi taskussaan. Haasteet ja peliseura vaihtuivat niin tiuhaan, että jokainen pelikerta oli erilainen.
"Viimeinen mahdollisuus perääntyä. Joten oletko mukana pelissä?" ori esitti ja iski kevyesti kavionsa puun päälle ja odotti tamman kopauttavan kaviotaan haasteen hyväksynnäksi. Nyt otettaisiin todella selville mistä hänen seuralaisensa oli tehty, vaikka Snaken syväperäisin tarkoitus ei ollutkaan kokeilla toisen rajoja. Kyllä hauskuus oli tällä hetkellä nuorukaista vahviten liikuttava voima, epäili kuka tahansa jotakin muuta.

Quarter otti maistiaisen juomastaan ja tähysti maltillisesti sopivia uhreja. Oli selvä, että hän heittäisi tammalle heti alkuunsa varsin haastavia tehtäviä ja yrittäisi vaikeuttaa niitä pelin edistyessä. Tietysti hän toivoi samaa Vihmiltä, ettei peli kävisi liian tylsäksi. Toimintaan oli mukava päästä ja mitä nopeammin, sitä varmasti parempikin!
Baari oli pulollaan erittäin potentiaalista porukkaa eikä ollut epäilystäkään etteikö joku heistä pääsisi hänen ja Vihmin pienen juomapelin sivuroolin esittäjäksi. Ori huiskautti häntäänsä jälleen lyhyen virneen käydessä turvanpielessään.
Vasta harmaan esittämä kysymys palautti hänen keskittymisensä seuralaiseensa ja tämä joutui toistamaan kysymyksen muutamaan kertaan mielessään, että sai sen syötettyään aivoilleen jotka tuntuivat olevan vähän enemmänkin lautasapinan vallassa.
"Öh," ori ynähti hetken kestäneen hiljaisuuden päätteeksi ja loi katseensa Jumpiinsa. "Siis joo! Kyllä, kyllä näillä juomilla on oman laisiaan vaikutuksia," Snake sai viimein sanat kakaistua suustaan kuin ne olisivat olleet kurkun suulle takertuneina. Jestas miten hän antoikaan taas ajatustensa risteillä ja ravistelikin pienesti päätään tahmean sumun häivyttääkseen. Sumu kuitenkin piti orin ajatuksia itsepintaisesti vallassaan ja orin oli pakko kulauttaa lisää kurkun kostuketta samalla toivoen sumun loittonemista.

» Huh huh... Tällepä tuli kesto. D--: Syvimmät pahoitteluni!
Wohweli
 

Re: Pyrkiny vähentää

ViestiKirjoittaja Koi » 13. Touko 2013 18:18

Jätin kookoksen puolitäyteen. En siksi, että Jump ei ollut makunsa perusteella voittanut Delightiä, vaan koska keskityin kuuntelemaan Snakea. Enkä halunnut "sammua" ensimmäisenä. Sitä sanaa Snake oli käyttänyt. Uskoin ymmärtäväni sen merkityksen, vaikken ollut ikinä joutunut käyttämään sanaa aikaisemmin. Katselin kiinteästi oria sen kertoessa pelin kulusta. Korvani nappasivat jokaisen sanan ja pakotin tiedon uppoamaan hieman sumuiseksi muuttuneeseen päähäni. Ajattelin kysyä, miksi kukaan haluaisi välttää drinkkejä, mutta tajusin sitten, että jokainen drinkki veisi lähemmäs sammumista ja pelin loppua. Ori antoi minulle vielä tilaisuuden paeta ja kopautti kaviollaan puuta. Koska minä olin haasteista perääntynyt?
"Tietysti!" sanoin ja paukautin päättäväisesti kavion maahan.
Tämä peli oli kuin luotu minulle, mutta toisaalta... Sydämeni jysähteli, kun annoin katseen kiertää paikalla olevissa hevosissa. Snaken ilme kertoi, että se ei päästäisi minua helpolla, joten minun oli keksittävä vähintäänkin yhtä vaikeita tehtäviä. Keksisinkö muka jotain tarpeeksi ovelaa? Ajatukseni lähtivät harhailemaan omia polkujaan. Mitä kaikkea voisin orilta vaatia? Mitään rajoja ei pelin sääntöjen mukaan ollut, mutta entäpä jos sekoitti jonkun toisen baarissa olijan tehtävään… No, sen näkee sitten. En todellakaan aikonut perääntyä. Tämähän oli hyvä tilaisuus tutustua muihin, enkä minä ollut mikään ujo luonne. Miksi siis epäröidä?

"Jospa minä sitten aloitan..." sanoin ja etsin katseellani ympäristöstä jotain sopivaa.
Eipä minun varmaan mitään kovin monimutkaista näin aluksi tarvitsisi keksiä, kunhan vain saataisiin peli käyntiin. Yksisilmäinen katseeni pysähtyi kauniiseen kermanvaaleaan tammaan, joka seisoi vain muutaman askeleen päässä meistä. Sillä oli valkoinen silkinsileä harja ja sukat. Sen seurassa oli pari oria, joille tamma selitti kovaan ääneen metsässä tapaamastaan hiirenraadosta. Kokemus oli nähtävästi ollut varsin järkyttävä ja tamma elehti suuresti selittäessään. Diiva.
Se kääntyi vähän, jolloin sen sievä takamus siirtyi otolliseen kohtaan. Nyt minulla oli tilaisuus ottaa selvää, oliko pelissä todellakin sallittua ihan mikä vain. Katsoin Snakea ja virnistin pirullisesti. Tämän ei luulisi olevan turhan vaikeaa orille, mutta toisi kuitenkin heti pientä väriä peliin. Kumarruin lähemmäs sitä, jotta saatoin heittää haasteeni hiljaiseen ääneen.
"Veikkaan, että sinulta on odotettavissa aika hankalia tehtäviä, joten käytän aloitustilaisuuden hyväksi. Näykkäise tuota tammaa tuossa takana lautasista tai litki ensimmäinen drinkki."

/Juu, ei haittaa (:
Koi
 


Paluu Magic Drink

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron