Tapellaax?

"Aukiolla on muutamia hevosia keskusteluun syventyneenä. Osa itkee, osa nauraa, joku taitaa nukkuakin ja hei, ovatko ne kaikki edes elossa?"

Momentumin sanoja lainataksemme - astu kaikin mokomin sisään ja ota itse selvää yhteismaan sademetsässä sijaitsevasta baarista.

Re: Tapellaax?

ViestiKirjoittaja Mwjan » 07. Huhti 2014 14:01

Siinä hetken aikaa juteltuaan mukavista mauista juomissa, Gabriel myönsi, että hapan ei ollut hänen mieleensä. Ei se niinkään ollut Joonankaan mieleen, mutta menisi toistamiseen jos hänelle sellainen annettiin. Siinä samalla juomasta kotipaikkaansa ja suutaan aukoen, kertoen kiivaasti omasta kotipaikastaan ja syystä miksi oli lähtenyt, sivusilmällä näki kuinka Gabriel vain nyökkäili. Nyökkäily oli kuitenkin ymmärryksen merkki, eikä Joona sanonut siihen mitään eikä pitänytkään. Eiköhän jokainen sen tajunnut, että kun nyökkäili toisen puhuessa oli ymmärtänyt. Kaikista ärsyttävintä oli, jos tunki joka sanan väliin äänellisen merkin, kuten mm. aivan, joo, kyllä. Mielellään oli vain hiljaa ja nyökkäili.

Joonatan oli hakenut pian uudet juotavat pöytään. Kun hän oli poistunut, kuuli se orin suusta vain myöntymistä. Gabriel ei näyttänyt lainkaan laittavan vastaan Joonan ehdotuksille tai tekemisille. Siinä palaten ja antaen juoman toisen eteen. Hyvä valinta. Kiitos, hänen olisi tehnyt mieli sanao se ääneen, mutta hymähti melko kuuluvasti. Hymähdys muistutti selvästi kiitoksen hymädystä, kai? Sitten oli aika maistella. Juomastaan siemaisten, naama oli sen mukainen, että kiinnitti kermanvalkean huomion itseensä.
Gabriel oli ainakin tyytyväinen omaan juomaansa, oliko Joonatan niinkään? Oli se, Joonatan piti riskeistä ja tämä tuntui sopivan sille kuin turpa päähän.
"Hyvä että tykkäät, se väriltäänkin sopii sinulle", kuin imelästi myös tammoja kehuen tämä kehui samalla tavalla Gabrielille. Hän oli päässyt miellyttämään toista, kuin siirtyminen seuraavalle levelille.
"Kyllä tässä potkua löytyy ja itseasiassa pidän siitä", hän sanoi suuri hymy huulillaan katsellen tumman katseensa lävitse Gabrielia.

Tämä juoma ei mennyt yhtä nopeasti alas kuin edellinen, mutta kyllä tässä tunnin sisällä se ainakin menisi hyvin alas. Joonatan ei ollut niin röyhkeä, että jätti juomatta oli se sitten hyvää tai pahaa. Hän joi tai söi mitä hänelle annettiin, väkisin. Hän oli nyörtyvää hevosta, ainakin jossain asioissa.
"Caraliaan on mahtunut aika monta ihan hyvänkin näköistä tammaa", hän sanoi kun oli kääntänyt katseensa kiharajouhiseen voikkoon tammaan kauempana heidän pöydästään. Hän oli jo pidemmän aikaa tutkinut sitä silmillään sitten niin Gabrielin jälkeen. Olikohan Gabriel koskaan ottanut kontaktia tammoihin ja millä tavalla? Joonatan oli itse aika reviiritietoinen tammoista ja saisi sen käyttäytymään aika mielipuolisesti, jos paikalla olisi ori. Harmiksi vain, että sillä orilla ei ollut enää väliä. Se saattoi olla jopa hyvä ystävä, kuten Gabriel, eikä hän haluaisi haastaa riitaa tämän suloposken kanssa. Jonkun yhden tamman takia. Se vietti vain kasvoi niin suureksi, kun paikalla oli hänen mieleensä oleva tamma ja joku muu ori yrittäisi viedä sitä häneltä.
Mwjan
 

Re: Tapellaax?

ViestiKirjoittaja Wohweli » 10. Touko 2014 01:52

Jonathan tarjosi varsin oudon kommentin juomien maistelun oheen. Gabriel ei voinut olla takertumatta siihen, vaikka ohittikin se ulkoisesti vain pienen virnistyksen kera. Vai sopi hänen väriinsä? Mustajouhisesta tokaisu oli hieman outo, mutta kaipa sen saattoi laittaa juomien piikkiin. Gabriel antoi jälleen vastaukseksi vain lyhyen päänsä nyökäytyksen, kun Joona antoi oman mielipiteensä kuulua juomastaan.
"Taidankin ottaa seuraavaksi sitten sellaisen," arpikaulainen tokaisi suunnitelmallisesti. Hän ei kuitenkaan syystä tai toisesta ajatellut mahdollisuutta joutua olemaan itse seuraava joka kantaisi juomat pöytään. Se takuulla pilaisi loppuillan ja hänen mahdollisuudet nimittää pelastajaansa enää ystäväkseen. Mitähän Jonathan edes asiasta tuumisi? Varmaan tuntisi olonsa yksinkertaisesti vain hyväksikäytetyksi, kai sen ymmärtäisi.

Gabriel maisteli omaa juomaansa reippaammin ja pienen hiljaisuuden myötä antoi harmaiden silmiensä jälleen kulkea pitkin baaria. Kyllä vain, näyt olivat yhä sangen miellyttävät. Varsinkin lähellä näkyvät pari pyöreää takapuolta.
Jonathanin sanat saivat voikon kuitenkin repimään silmänsä irti niistä ja kohdistamaan katseensa vanhempaansa.
"Heh. Olet oikeassa. Itseasiassa tänä iltana täällä on kaunottaria enemmän kuin tavallisesti. Eipä mitään parempi meille vai mitä?" Gabriel puheli jälleen ohi suunsa, mutta yritti pitää itsensä kokoajan uskottavalla kaistalla ja vinkkasi jopa leikkimielisesti silmäänsä Jonathanille. Heillä olisi takuulla hyvät mahdollisuudet saada matkaansa baarin parhaimman näköiset tammat.
"Jokos olet saaliisi löytänyt?" harmaasilmän oli pakko saada kysyä, ainakin hän oli pistänyt selvän merkille Jonathanin katselemat tammat. Varsin menevän näköisiä pakkauksia, ei käynyt haukkuminen toisen maun suhteen.
Wohweli
 

Re: Tapellaax?

ViestiKirjoittaja Mwjan » 10. Touko 2014 14:52

Gabriel tuntui hämmentyneen hetkeksi, eikä Joonatan pystynyt lukemaan kunnolla hänen kasvoiltaan, mutta oli positiivisesti yllättynyt, että toinen halusi ottaa samaa juotavaa seuraavan kerran myös itselleen. Joonatan mielellään hakisi lisää juotavaa heti näiden jälkeen. Tavalliseen tapaan tämä nyökkäili päällään orille aina kun se puhui. Näin ainakin toinen saisi ymmärryksen siihen, että pysyi mukana koko ajan ja oli kiinnostunut vieraan puheista.

Joonatan laukoi mitä sen hassumpia sanoja. Nimenomaan sen, että baari tursusi hyvännäkösiä tammoja. Itseasiassa koko saari tuntui olevan niitä täynnä. Kauneus oli katsojan silmässä, joten kaikilla oli ihan oma makunsa ja joillekin joku oli kaunis, joillekin taas ruma. Joonatanille kelpasi melkein kaikki, sukupuolesta riippumatta. Eniten hänen katseensa kiersi tammoissa, ei niinkään oreissa. Saman sukupuolen edustajat oliat vain hätävara.
Gabriel vinkkasi ja sai tämän naurahtamaan ääneen hyvin leikkimielisen oloisena. Joonatanille naisen hankkiminen ei ollut ongelma ja ehkä tänä iltana saisi viedä lähtiessään jonkun kaunottaren puuhiin kauemmaksi baarista.
"Tottakai, en ajatellut täältä tyhjin käsin lähteä", hän sanoi vinkaten samalla tavalla Gabrielille. Joonatan ei toistaiseksi ollut iskenyt silmäänsä mihinkään tiettyyn, eikä osannut vastata orille heti. Tämän täytyi hetken aikaa katsella ympärillensä löytääkseen jonkun namupalan. Sitten silmiin osui palominon värinen kaunotar.
"Tuo tuolla, palominon värinen tamma joka seisoo voikon tamman vieressä", hän päästi sanomaan ja jäi pidemmäksi aikaa tuijottamaan tammaa lipoen huulillaan juomansa reunaa ja nostamaan sitä juodakseen. Sanotaanko, että täydellinen aitiopaikka.

"Onkos sinulla ketään? Ajattelitko lähteä kotiin tyhjin käsin?", hän halusi vielä kysyä varmistaakseen orilta asiaa.
"Täytyy ensin vähän juoda lisää", Joonatan sanoi ja veti viimeisetkin juomansa alas kurkusta. Nyt jopa tuntui siltä, että maailma alkoi pyörimään hänen ympärillään. Jalatkin tuntuivat löysemmältä kuin yleensä, puhumattakaan puutuneesta suusta. Joonatan hymyili itselleen ja tälle tunnetilalle minkä koki juuri nyt.
"Joitko?", hän kysyi vinkaten samalla Gabrielin edessä olevaa kuppia. Hän voisi hakea uudet.
Mwjan
 

Re: Tapellaax?

ViestiKirjoittaja Wohweli » 02. Kesä 2014 14:52

Vastaus jonka parrakas Jonathan tarjosi ei yllättänyt Gabrielia ollenkaan vaan sai tämän hymähtämään huvittuneena. Tälläisiä pojat olivat sen mustajouhinen tiesi itsekin. Hän oli oikea naistennaurattaja ikäistensä seurassa ja osasi tempun jos toisenkin saadakseen tahtomansa. Yleensä kuitenkaan ei paljoa edes vaatinut, että harmaasilmä sai sen mikä halusi.
Jonathankin näytti päällepäin hyvin itsevarmalta tapaukselta ja olihan tällä ulkonäköäkin. Varmasti kellistäisi hänkin siis juuri sen tytön jonka tahtoi, keinolla tai toisella.

Sitten harmaaparta esittelikin jo kohteensa. Varsin kaunis palomino neito johon Gabriel muisti itsekin luoneen pari katsahdusta. Ei paha, ei ollenkaan. Olihan se selvä, että se mikä kiinnosti toisia oreja sai myös Gabrielin kiinnostumaan. Kaipa se oli vain jokin alkukantainen vaisto jonka mukaan halutuimmasta neidosta oli pakko vääntää taistelua. Ori ei kuitenkaan unohtanut joutuneensa jo uuden ystävänsä pelastamaksi eikä siksi olisikaan ehkä soveliasta lähteä tämän kanssa tavoittelemaan samaa tammaa. Millainen soppa siitäkin sitten syntyisi, kun molemmat olivat jo nauttineet hurjan määrän juomia. Gabriel ei ollut edes itse enää pysynyt laskuissa mukana.
"Ei hullumpi. Ota ihmeessä voikko mukaan kierrokselle niin se on hatun noston paikka," kermanvärinen tokaisi hieman yllyttäen. Helpostihan harmaa täältä kaksikin tammaa loitommalle taluttaisi.

Orin kysymys tyhjistä käsistä tai Gabrielin pudistelemaan varmana päätään. Tyhjin täältä ei lähdettäisi se oli varma. Gabriel tyhjensi myös oman drinkkinsä ja nyökäytti päätään vastaukseksi Jonathanille. Ehkä tämä hakisi taas seuraavat juomat? Niin sopi toivoa tai muuten ilta tyssäisi tähän.
"Haetko sinä seuraavat? Sen mitä itse otit äsken niin myös minulle?" puhe alkoi valua jo hieman sekavamman puoleiseksi eikä sanajärjestyskään ollut enää niin tuttu ja turvallinen.
Jonathanin aiempi kysymys palautti Gabrielin kuitenkin katselulinjalle. Kesti harmaasilmältä hetki ennenkuin tämä poimi hevosmassan joukosta uuden mielitiettynsä.
"Tuo juuri saapunut musta, tuolla noin," Gabriel viittosi päällään kiiltävänmustan tamman suuntaan jonka siroja kasvoja koristeli rikkonainen valkopää.
"Tuon minä vien mennessäni," ori ilmoitti asiasta varmana ja vilkaisi Jonathaniin kuin odottaen tämän kommentointia hänen valintaansa.
Wohweli
 

Re: Tapellaax?

ViestiKirjoittaja Mwjan » 04. Kesä 2014 13:05

Tummat, itseensä vievät silmät seikkailivat pitkin baarin kaunokaisia siinä odotellen, että löytäisikö Gabriel itselleen jotain silmäruokaa. Gabriel kuitenkin kommentoi Joonatanin sanomaan tammaan positiiviseen sävyyn ja tämä sai harmaakasvon nyökkäilemään vimmatusti. Onneksi heillä oli suhteellisen samanlainen maku.
Tottakai Joonatan hakisi seuraavatkin juomat kerta hän oli tarjoutunut tarjoamaan koko tämän illan tutuksi tulleelle Gabrielille. Pienen Caralia-ajan täällä ollessa, Joonatan oli mieltänyt itselleen hyvän ystävän. Gabriel oli sellainen, ketä tämä pystyi katselemaan ongelmitta. Yleensä toisiin oreihin suhtautuminen oli kielteinen, mutta ehkä tässä orissa piilotteli samoja piirteitä kuin Joonatanissa. Ehkä se oli yksi syy, miksi harmaa piti hänestä. Siinä oli jotain, monessa eri mielessä.

Kun juomien vaikutus kasvoi tummaharjan kehossa, pian sen silmissä vilisi vain epämääräisiä hahmoja. Tarkaksi nähdyt hahmot muuttuivat sotuisiksi ja sai sen muutaman kerran siristämään silmiään, selventääkseen keitä he olivat.
Ennen kuin Joonatan ehti nousta pöydästä Gabriel pyysi häntä katsomaan osoittamaan suuntaan. Gabriel selvästi tykkäsi tummemmista. Liekö johtui siitä, että se itse oli vaalea ja halusi tasapainottaa värimaailmaa hankkimalla hieman tummempaa. Joonatan itse oli kohdistanut katseensa vaaleampaan kuin itse, joten... Niin se taisi mennä.
"Ei paha hänkään", Joonatan sanoi hymy hiipien korviin asti. Nyt hänen oli poistuttava hakemaan lisää juotavaa ja samalla pieni hyvänlaatuinen pelko riipi mieleen. Miten tämä ilta tulisi päättymään?

Niin harmaakasvo hoiperteli kohti tiskiä ja ryhdisti itsensä ennen tiskille päätyään. Hän tilasi Gabrielille saman kuin itselleen aikaisemmin ja itselleen jonkun sekoituksen, mitä ei itsekään enää siinä vaiheessa muistanut kun palasi pöytään kuppien kanssa.
"Siinä", tämä työnsi Gabrielin eteen juoman ja jätti oman nokkansa eteen omansa.
Mwjan
 

Re: Tapellaax?

ViestiKirjoittaja Wohweli » 12. Kesä 2014 22:39

Maku naisien suhteen taisi todella olla poikien välillä hyvinkin yhteinen. Muuten tästä olisi voitu saada vielä riitakin aikaan. Gabriel vilkaisi Jonathanin nyökyttelyihin ja hymähti hymyään samalla venyttäen. Kyllä hänellä oli nyt ollut tuuri ja onni mukanaan, ihan hyvään jätkään oli tullut törmättyä, vaikka ensikohtaaminen olisi voinut kyllä sujua muissakin merkeissä. Gabriel ei kuitenkaan halunnut ajatella asioita niiden ikävemmiltä puolilta vaan otti jälleen uutta kulausta tasaisen humalansa alle. Hän oli ottanut jo niin paljon, että silmäluomet alkoivat jo lipsua alemmalle tasolle. Välillä ruunivoikko jopa havahtui ravistelemaan itseään hereille. Ehei. Nyt ei voisi sammua.

Musta oli varastanut harmaan silmät itseensä laittoman hyvin, eikä Gabriel saanut niitä yrittämälläkään irti. Kai se olisi sitten vain kuolattava tammaa, kuhan ei näyttäisi täysin idiootilta. Jonathanin kommentointi sai orin nyökyttelemään. Kyllä tämä partaheppu olisi sanonut suoraan jos jokin tammassa ei olisi häntä miellyttänyt. Ajatus sai orin tuntemaan vielä suurempaa tyytyväisyyttä valintaansa. Kyllä tuo neito lähtisi täältä mukaan, vaikka kantamalla.

Hetkeksi huomio kiinnittyi myös harmaan menoon. Se oli jo huojuvaista, melko huvittavankin näköistä. Kauhulla Gabriel odotti milloin olisi hänen vuoro esitellä kännikävelyn taitojaan.
Jonathan selvisi kuitenkin takaisin pöydän ääreen kompuroimatta.
"Hatun noston arvoinen suoritus," tummaharja kommentoi Jonathanin kävelyä leikkisästi ja katsahti sitten tämän tuomaan juomaan.
"Mikäs se tämä on?" Gabriel kysyi katsellen varsin tummaa juomaan. Hyvältä se ainakin tuoksui.
Wohweli
 

Re: Tapellaax?

ViestiKirjoittaja Mwjan » 17. Kesä 2014 14:40

Onneksi harmaa ori hallitsi kävelyn melkein täydellisesti, mitä nyt hieman horjui mutta yhtäkään tippaa ei lentänyt laitojen ylitse kupeista. Siinä ne olivat pöydällä, liekö jo kolmannet vai neljännet, ei Joonatan ollu tietoinen määrästä. Niiden vaikutus oli ainakin suuri ja orista tuntui, että tämä jäisi viimeiseksi juomaksi tai sitten ei.
"Se on nyt sitten se Lagoon mitä minä äsken join", harmaat kasvot olivat kohonneet tuijottamaan Gabrielia. Vai oliko se sittenkään? Tällä ei ainakaan ollut tiedossa oman juomansa nimeä, koska hän oli huikannut tiskillä: sekoita kaikkea mitä löytyy. Ehkä tämän juoman vaikutus ajaisi hänet täysin maantasolle ja kierimään.

Siemaisu kävi ja juoman maku kipristeli suussa. Se tuntui kuplivan muita juomia enemmän, mutta edellisten juomien vaikutus oli saanu jo kielenkin tyystin tunnottomaksi ja makuaistittomaksi. Tämä olotila tuntui niin höpöltä, että ori olisi halunnut avata suunsa suureksi ja nauraa pirullisesti. Häntä niin nauratti, että naurun pidätteleminen sisällään oli vaikeaa. Onneksi se hallitsi mielentilansa täydellisesti, että kasvoille kohosi vain helvetillisen leveä hymy.

Katse kiiti kuin salama kohti palominoa mihin tämä oli iskenyt silmänsä. Gabrielin seura oli ollut mahtavaa ja sellaista, ettei sitä äkkiä tulisi unohtamaan. Lisäksi kyseessä oli sellainen persoona, että tapaaminen uudestaakin ei olisi mahdottomuus. Monet erilaiset halut olisivat halunneet lähteä hakemaan palominoa mukaansa kauas pois täältä. Toisaalta olisi kohteliasta ensin juoda juomat Gabrielin kanssa loppuun ja kiittää häntä, sitten poistua paikalta ylväänä - kuten aina.
"Mitä jos juodaan nämä loppuun ja lähdetään tekemään sitä mitä haluammekaan", hänen äänestään paistoi jonkun korviin hyvin iljettävällä tavalla oleva lausahdus ja perään myös ilmekin. Joonatan ei ainakaan pelännyt etteikö saanut sitä mukaansa. Itseensä luottaminen oli vahvimmillaan eikä se ainakaan estänyt hänen tekemisiään. Joillekin se oli vaikeaa, mutta ei hänelle - ei todellakaan.

Joona(Roina)tanin juoma oli jo hyvää vauhtia menossa puolessa välissä ja hän akoi juoda juoman hyvin nopeasti alas. Edelliset juomat oltiin kuin tissuteltu menemään.
Mwjan
 

Edellinen

Paluu Magic Drink

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron