For all the years that unite us

"Aukiolla on muutamia hevosia keskusteluun syventyneenä. Osa itkee, osa nauraa, joku taitaa nukkuakin ja hei, ovatko ne kaikki edes elossa?"

Momentumin sanoja lainataksemme - astu kaikin mokomin sisään ja ota itse selvää yhteismaan sademetsässä sijaitsevasta baarista.

For all the years that unite us

ViestiKirjoittaja Zarroc » 05. Kesä 2014 18:17

ZERAW

Kaksi päivää.

Kaksi vitun päivää.

Mitä minä oikein ajattelin silloin? En selvästikään yhtään mitään. Olin ollut baarissa taukoamatta nyt kaksi päivää, sen, sen jälkeen, enkä kyennyt löytämään minkäänlaista järkevää vastausta tähän ongelmaan.
Minä toivoin, että tästä ei tulisi mitään. Ei minusta tuntunut sen kummemmalta kuin ennenkään - kai - ja minä tavallaan toivoin, että nämä juomat veisivät pois sen, mikä sisälläni saattaisi kasvaa.

Ei minusta olisi siihen, näki sen kai Zoestakin.

Ja hän oli Hefaistionin. Kokonaan.
Mitä hän oli ajatellut? Oliko se nimenomaan vain oli, koska mitä jos hän oli kertonut veljelleni? Ja tämä oli jättänyt hänet ailahtelevaisuuttaan?
Ei siinä, niin minä olisin mennyt tekemään, jos mieheni olisi pannut siskoani. Tai veljeäni, tässä tapauksessa.

Miksei minua edes haitannut, että veljelläni oli mies?

Puristin silmät kiinni nurkkapöydässä, kun aistin jonkun tulevan kannon toisella puolella.
"Zeraw", ääni oli lempeä, mutta hämmästynyt. Minun sisälläni heräsi niin suuri ikävä, etten meinannut kestää sitä, mutta en kehdannut enää avata silmiäni.
Hän näkisi suoraan sisälleni.
"Zeraw, mitä sinä täällä teet?"

Kotka kysyi ja minä vedin syvään, värisevästi henkeä.

Avatessani silmäni purskahdin itkuun ennen kuin kerkesin tavoittaa hänen kullanvärisen katseensa. Päässäni pyöri liian monta eri juomaa, joista jokainen oli ehkä valunut jalkoihin tai johonkin. En tuntenut niitä enää niin, en tiennyt enää, mitä olin tehnyt viimeisen kaksi päivää.

Kotka oli jo siinä, halasi minua varovasti, vaativasti.
Minä itkin kuin pikkutyttö ja haukoin henkeä, painoin otsaani hänen kaulaansa vasten. Mitä minä olin oikein ajatellut? Mitä minä olin mennyt tekemään?

Kotka. Kotka.

"Mitä on tapahtunut? Zeraw, vastaa minulle!" Kotkan ääni oli käskevä, minä yritin hengittää rauhallisesti, mutta sorruin paniikkiin uudestaan ja uudestaan. Mietin, mitä ruunikko mahtoi pohtia tilanteestani vetäessäni hänen tuttua, turvallista tuoksuaan sieraimiini ja roikkuessani hänessä kuin olisin ollut jälleen puolivuotias.

"Minä... minä.." aloitin lausetta, mutten kyennyt sitä lopettamaan. Kotka hengitti rauhallisesti, mutta hän oli levoton. Eikä mikään ihme sekään.
"Minä saatan olla raskaana."

Kotkan hengitys pysähtyi hetkeksi, aivan liian pitkäksi ajaksi kai, mutta pian hän veti taas syvään henkeä. Huokaisi ja pakotti minut katsomaan itseään.
"Mikä siinä asiassa saa sinut tuohon tilaan?"
Minä purin takahampaitani yhteen, kieltäni. Kaikkea.
"Etkö reagoi mitenkään muuten?" Älähdin, ärähdin, miten vain. Korvani olivat painuneet epäluuloisesti taakse ja häntäni viuhtoi lautasiani.
Kotka huokaisi jälleen, pyöritteli päätään tai silmiään. Minusta tuntui, että olin sittenkin humalassa.

"Olinhan minä toivonut, että odottaisit vähän pidempään, mutta eihän se minun asiani ole... en tiennyt edes, että sinulla on joku.."
"Ei minulla ole!" Keskeytin hänet ja Kotka tuijotti minua silmiin. Hänen kullanruskeat silmänsä liekehtivät tavalla, jota en ollut nähnyt koskaan ennen.
"Mitä siis tapahtui?"
"Minä.. minut.. olin niin peloissani. Epävarma. En löytänyt sinua mitenkään, olin epätoivoinen... eli tulin vain tänne ja join pääni täyteen ja.. ja."
Kotka oli edelleen hiljaa, vaikka hänen katseensa lämpeni hitaasti.
"Ja minä panin minun veljeni miesystävää."

Kotka yskähti.
"Anteeksi?"
"Niin."
Hän yskähti jälleen ja yritti selvästi pidätellä hymyään. Minua itketti taas ja painoin katseeni maahan.
"Ei paljon naurata, koska sen miehen lapsi.. ei helvetin helvetti."
"Niinpä."

Katsoin jälleen Kotkaan, joka näkyi huikanneen toisen niistä baarimikoista luokseen. Se tummempi ravasi ja katsahti minuun huolestuneena, mutta ammattimaisena.
Kotka tilasi meille Delightin ja Delight-Submarinen.
Kun juomamme tulivat, Kotka astui takaisin pöytämme toiselle puolelle ja hymähti sitten hiljaa.
"Meidän on ehkä aika keskustella tästä."

Nyökkäämättä upotin turpani juomaan ja aloin taas unohtaa.
Kunhan hän olisi siinä.

POISTUVAT.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Paluu Magic Drink

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron