Suvi yössä soi

"Aukiolla on muutamia hevosia keskusteluun syventyneenä. Osa itkee, osa nauraa, joku taitaa nukkuakin ja hei, ovatko ne kaikki edes elossa?"

Momentumin sanoja lainataksemme - astu kaikin mokomin sisään ja ota itse selvää yhteismaan sademetsässä sijaitsevasta baarista.

Suvi yössä soi

ViestiKirjoittaja Rosadum » 17. Kesä 2014 22:54

[Kuolemankello & Vagito mukaan! Lopultakin... Aikamuotoja jne. saa vaihtaa halutessaan, olen sopeutuvainen.]

Aube Dorée

Illan synkkyys alkaa taas hiipiä sademetsään, muuttaen sen, jos mahdollista, entistäkin pelottavammaksi ja vieraammaksi. Minusta tuntuu, että jokaisen puun takana voisi olla peto, käärme tai vähintäänkin lihansyöjäkasvi, ja polkujen ahtaus ahdistaa minua. Vaikka ilman pitäisi olla täynnä happea keskellä kaikkia näitä kukoistavia kasveja, minusta tuntuu, etten taaskaan saa oikein kunnolla henkeä.
Tällä ei onneksi ole mitään tekemistä pääntaudin, eikä oikeastaan edes tulivuoren ja tuhkapilvien kanssa.
Kaikki johtuu näistä puista. Niitä on liikaa, ja ne tulevat liian lähelle. Olisi myös helpompi hengittää, jos kurkkua ei kuristaisi koko ajan raastava koti-ikävä.
Yritän tietysti hymyillä ja jaksaa odottaa kärsivällisesti. Jos lauman johtaja näyttäisi väsyneeltä, se varmasti väsyttäisi muutkin. Nyt olen kuitenkin yksin, ja kuljeskelen yhtä leveämpää metsäpolkua varovaisin, levottomin jaloin, vailla oikeaa päämäärää.
Olen ansassa tässä Yhteismaan keskellä kohoavassa, vihreässä vankilassa jo viidettä päivää, joka alkaa hitaasti kääntyä yöksi. Olen tavannut muutamia laumalaisiani, ja joitakin muita hevosia, mutta varsinkin öisin viidakossa eivät kaiu kavioiden tömähdykset, enkä koskaan tunnu törmäävän toisiin hevosiin. En nuku mielelläni metsässä, enkä varsinkaan pimeään aikaan, joten olen käyttänyt yöni lähinnä kävelemällä ympyrää ja hautomalla asemani tuomaa vastuuta. Se alkaa jo viedä voimia.

Äkkiä pysähdyn ja nostan korvat höröön kuunnellakseni tarkemmin. Jostakin edestäpäin kuului hirnahdus! Ja toinenkin... ja lisää hevosten ääniä. Iloinen puheensorina saa jalkani taas liikkeelle, ja lähden hieman ponnekkaammin - tosin edelleen varoen mahdollisia petoja - kulkemaan ääntä kohti.
Metsän pimeys väistyy aukion tieltä, ja väsyneet suupieleni nousevat sittenkin hymyyn. Kokonainen aukiollinen iloisia hevosia tuntuu kutsuvan minua vastustamattomasti luokseen. Tai no, osa heistä ei näytä varsinaisesti onnellisilta, mutta... no, ainakin hekin tuntuvat olevan irtiottoa tekemässä. Sehän sopii minulle.
Astelen lähemmäs aukion keskustaa, ja näen samalla, kuinka ryhmä hevosia saa eteensä kookospähkinät. Näky ihmetyttää minua hetken, kunnes nämä toiset alkavat juoda pähkinöistä, ja pähkinöitä tarjoilleet kaksi hevosta siirtyvät palvelemaan muita, aukion toiselta laidalta lähestyneitä matkalaisia. Ihailen löytöäni silmät kiiltäen, ja väsymys alkaa karista taka-alalle.
Päätän kuitenkin odottaa vielä hetken, ennen kuin itse pyydän omaa kookospähkinää. Haluan vielä hetken ihmetellä tätä paikkaa.
Mielessäni käy, että vain musiikki puuttuu - sitten kaikki olisi täydellistä. Mieleni onneksi täydentää helistimet ja rummut sinne, mistä ne vielä puuttuvat.
Lähden kiertelemään ympäri aukiota, ja jossakin vaiheessa huomaan kerääväni vilkuilevia katseita osakseni pöydistä, joita ohitan. Hymyni muuttuu vinoksi virneeksi, ja parannan hieman ryhtiäni. Ihan vähän vain, mutta kuitenkin sen verran, että pelokkaammat vilkuilijat ymmärtävät jättää leikin suosiolla sikseen.
Päätän kierrokseni baaritiskin läheisyyteen, tai sellaiseksi vieressäni seisova hevosryhmä keskuskohtaa sanoo, ja jään odottelemaan, että paikan vapautunut tunnelma tarttuu minuunkin. Ehkä sitten uskallan kysyä, mitä noissa pähkinöissä oikein on sisällä.
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Re: Suvi yössä soi

ViestiKirjoittaja Kuolemankello » 06. Heinä 2014 01:17

[Anteesianteeksianteeksi ihan hirmuisesta kestosta! En ollut yhtään huomannut että laitoit linkin seurahakuuni ymsymsyms. :c Mutta viimeinkin, täältä tullaan!]

Vagito

Ja jälleen, Magic Drink. Täällä Vagito, tuo arpinaamainen, mustanpäistärikkö villihevonen oli tavannut Tempon, ja viettänyt varsin miellyttävää iltaa tämän kanssa - nyt häpeillen ja murheissaan olevana. Vagito ei olisi voinut uskoa, että tämä tosiaan iski silmänsä paljon nuorempaan tammaan ja vielä kaiken kukkuraksi pelehti tämän kanssa! Ei ikinä.
No, arpinaama oli tullut baariin hieman helpottamaan oloaan, seisoen puunkannon vierellä, kookoksenpuolikas sen päällä, ja kookoksenpuolikkaassa oli juomaa, nimeltä Ginger.

Aukiolla oli varsin kirjavaa sakkia - Jotkut olivat vaaleita, jotkut tummia ja jotkut kirjavia. Näin monenlaisia hevosia Vagito ei ollut koskaan nähnyt, sillä hänen laumassaan kaikki olivat useimmiten hyvin tylsän ja maanläheisen värisiä, harmaita ja harmaanruskeita. Ainoastaan Vagiton isä ja emä ja isosisko olivat hieman silmään pistävämpiä kuin muut.
Pian arpinaaman mietiskely herpaantui. Aukion keskellä käveli ruskea, hyvin sirorakenteinen tamma, joka matkasi kohta "baaritiskiä", kaatunutta puunrunkoa. Vagito oli kuullut, että Aavikkohevosten laumaa johtaisi juuri sellainen tamma. Mustanpäistärikkö ei tosin ollut varma, että oliko kyseinen tamma juuri johtajatar. Hetken tätä katsottuaan ori siemaisi hyvin vahvaa juomaansa, joi sen loppuun ja tilasi uuden, Delight nimisen juoman - ja juuri siksi, sillä murheissaan oleva ori ei tahtonut rypeä itsesäälissä, vaan aikoisi nyt ottaa piristävää ja nauttia vain tästä hetkestä.
Since 2011 →
Treffipalvelu ✖️ Deviantart

Komennuksessa herrat Vagito, Zolotoy Voron, Hallas ja Vincent
Avatar
Kuolemankello
Cara-lapsi
 
Viestit: 125
Liittynyt: 23. Huhti 2014 20:17

Re: Suvi yössä soi

ViestiKirjoittaja Rosadum » 07. Heinä 2014 22:19

[Ei haittaa, mun moka! Tajusin vasta kaukana koneesta, että yksityisviestitkin on tosiaan keksitty :D]

Adorée katseli ympärillään edestakaisin kulkevaa hevosten massaa, ja kuunteli, kuinka he toimittivat tilauksensa niille kahdelle hauskannäköiselle herralle tiskin toisella puolella. Erilaiset nimet ja mitä kummallisimman väriset juomat vilisivät punarautiaan mielessä, mutta kaikki oli niin kovin uutta ja hämmentävää, ettei tamma osannut hetkeen tehdä muuta kuin seistä paikoillaan mietteliäs ilme kasvoillaan. Kun päätös ei ottanut syntyäkseen, Adorée käännähti varoen juuri ohi kulkevaa hallakkoa ja antoi katseensa vielä kerran kulkea kokoontuneiden hevosten joukossa.
Jokainen katse, jonka hänen vihreät silmänsä kohtasivat, sai pienen perhosparven lehahtamaan vatsanpohjasta ilmaan. Ilkikurinen hymy ja niskan kaari muuttuivat samalla selkeämmiksi, ja tamma jakoi muutaman lyhyen katseen joidenkin onnekkaiden herrasmiesten kanssa. Kun Adorée lopulta huomasi ylvään näköisen ja vieläpä arpinaamaisen orin läheisessä pöydässä, hän antoi katseensa pysähtyä pitemmäksikin aikaa. Ori oli isokokoinen ja jo sen vuoksi hieman pelottava, mutta muuten... no, ainakin Adorée kuulisi mielellään arpien tarinan, jos ori suinkin suostuisi avaamaan sanaisen arkkunsa. Vähän tympeältähän toinen näytti, vielä, mutta Adorée oli ennenkin saanut kivikasvot juttelemaan.
Lisäksi vaikutti siltä, että tämän paikan juomista saattoi olla hyötyä turhan pönötyksen karsimisessa.

Päättäväisesti Adorée kääntyi jälleen kohti niitä oreja, jotka koko ajan jakoivat täytettyjä kookospähkinöitä muille hevosille. Tamma pääsi astumaan muutaman askeleen vapaasti, mutta sitten tielle osui pari nuorempaa oria, jotka olivat selvästi nauttineet jo jotakin piristävää, sillä heillä oli keskenään ihan hirveän hauskaa. Hetken tamma jaksoi odottaa poikasten siirtymistä, mutta kun nuorukaiset eivät näyttäneet huomaavan mitään, punarautias yskäisi merkitsevästi "Öhöm..".
Yskäisyn tavoittamat orit päättivät hyvin viisaasti hiljentyä, ja silmät suurina tammaa tuijottaen he siirtyivät pian sivummalle, päästäen liekkiharjan tekemään tilaustaan.
"Hei vain", tamma tervehti toista kookospähkinänjakajaa, ja sai vastaukseksi yhtä iloisen tervehdyksen. "Olen täällä ensi kertaa, enkä osaa päättää, mitä haluaisin", Adorée kertoi, mihin ori vastasi naurahtaen: "Olet kuitenkin varma, että haluat jotain, eikö?"
Tamman virnistys riitti vastaukseksi. Hetken pohdinnan jälkeen punarautias poistui tiskiltä, juoma nimeltä Submarine pyydettynä oikein pöytään asti kuljetettuna.
Tamma kulki näennäisen varmoin askelin itseään reilusti kookkaamman, arpinaamaisen orin pöydän viereen. Vain heilahteleva vasen korva kertoi lievästä hermostuneisuudesta.
"Hyvää iltaa", tamma tervehti kohteliaaseen sävyyn, "- voisinko kenties liittyä seuraan? Muissa pöydissä alkaa olla täyttä."
Juuri kun tamma ehti lopettaa kysymyksensä, hunajanvärisellä juomalla täytetty kookoksenkuori kolahti kannon pintaan. Adoréeta vähän harmitti, ettei paikan henkilökunta antanut arpinaamalle enempää aikaa miettiä, ja hymyilikin hieman pahoittelevaan sävyyn tälle vieraalle orille.
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Re: Suvi yössä soi

ViestiKirjoittaja Kuolemankello » 16. Heinä 2014 21:52

Syvä huokaus kuului arpinaamaisen mustilta huulilta. Orin olisi vain tehnyt mieli painaa päänsä kantoa vasten ja sulkea silmänsä - ja olla miettimättä murheitaan. Tätä Vagito ei silti tehnyt, vaan kulautti väkevän ja tujun juoman kurkustaan alas sillä sekunnilla. Tummanpuhuva kivikasvo vinkkasi uutta juomaa, ja tuo kiikutettiin pian tuon luo. Hmph, juoppoko minusta on tulossa?, Vagito mietti pääkopassaan, litkien juomaansa hieman. Tuskin ongelmat juomalla selviävät, mutta kuulemma tuo viisaammaksi, eikö niin?, Vagito tuhahti mielessään.

Jälleen syvä huokaus karkasi orin huulilta. Myrkkysilmäinen tuijotti tiivisti kookoksenpuolikasta kannolla. Jos Vagitolla olisi ollut kädet, hän varmasti pitelisi juomaansa kädessään miettien, mitä tämän pitäisi tehdä. Yht'äkkiä Vagito havahtui korviaan höristämällä, sillä tuo samainen siro arabialaistamma tervehti risteytystä. Vagito ei voinut kuin toljottaa hetken suu auki, mutta sitten hieman säpsähtäen päätti tervehtiä.
"Iltaa, arvon neiti" Vagito sanoi matalalla äänellään. "Ja toki, voitte liittyä seuraani" ori vielä jatkoi nyökäten. Samassa juomienjakelija kolautti tamman tilauksen kannolle, tamma hymyillen pahoittelevaan sävyyn. Myrkkysilmä ei sen enempää tähän reagoinut, kuin nosti pikimustille kasvoilleen ymmärtäväisen ilmeen - ehkä ilme ei kovinkaan hyvin erottunut Vagiton mustilta kasvoilta, mutta hyvää tämä vain tarkoitti.
Vagito laski hieman karkeatekoista päätään, hörpäten väkevää juomaansa. Väkevä maku pisteli kieltä ja kurkkua, mutta tästä ori ei välittänyt - olihan risteytys tuntenut hieman suurempaakin kipua. Menneisyyteensä ori ei kyllä aikonut taas upota, vaan katseli hieman vilkuillen seuralaistaan, siroa tuliharjaksista tammaa.
Jotain samaa Vagiton seuralaisessa oli, sillä tammallahan oli myös vihreät silmät. Eivät ehkä myrkynvihreät kuin Vagitolla, mutta vähintäänkin yhtä mysteeriset.
Since 2011 →
Treffipalvelu ✖️ Deviantart

Komennuksessa herrat Vagito, Zolotoy Voron, Hallas ja Vincent
Avatar
Kuolemankello
Cara-lapsi
 
Viestit: 125
Liittynyt: 23. Huhti 2014 20:17

Re: Suvi yössä soi

ViestiKirjoittaja Rosadum » 03. Elo 2014 20:18

Siinä se juoma nyt oli, kannolla Adoréen edessä odottamassa juojaansa, ja samoin itse punarautiaskin oli jotenkin onnistunut hankkimaan itselleen paikan saaren kuuluisimmasta kokoontumispaikasta. Ilon ja jännityksen sekainen värinä kulki pitkin tamman selkäpiitä. Saman kannon ääressä seisoskeleva ori näytti edelleen hiukan pelottavalta arpineen ja korkeine säkineen, mutta toisen tummien kasvojen ilme ei vaikuttanut ainakaan vihamieliseltä. Myös toisen kohteliaat sanat helpottivat tamman oloa. Tässä valaistuksessa oli vaikea tulkita noita kasvoja sen enempää, mutta toistaiseksi se tuntui riittävän hyvältä.
Perhoset vatsanpohjassa näkyivät oikeastaan vain siitä, kuinka punainen häntä heilahteli pienessä kaaressa puolelta toiselle sen musiikin tahdissa, jonka Adorée kuuli mielessään.

Pienen hetken, tai omassa mittarissaan todella pitkän hiljaisuuden ajan, punarautias pysytteli hiljaa ja katseli uteliaan näköisenä juomaansa, kuitenkaan haistamatta tai koskematta sitä. Sitten smaragdinvihreät silmät siirtyivät juomasta vierustoveriin, ja samalla tamman kielenkannat heltisivät jälleen.
"Minun nimeni on Dora. Keneen minulla on ilo tutustua?"
Adorée ei uskaltanut katsoa kovinkaan pitkään orin kasvoja, mutta onneksi pöydällä odottava Submarine antoi hyvän tekosyyn siirrellä katsetta muualle. Tamma kurkotti siroa kaulaansa nuuhkaistakseen kultaista nestettä, ja maistoi sitten varovasti. Makeuden tulvahtaessa kielelle Adoréen ilme muuttui iloisen yllättyneeksi, ja maistettuaan vielä toisen kerran kookospähkinästään punarautias kohotti päätään leveästi hymyillen. "Tämähän on hyvää!" tamma totesi ihmeissään, enemmän itselleen kuin kenellekään muulle, ja vilkaisi myös pöytänsä ystävällisesti jakanutta oria sama, aurinkoinen ilme kasvoillaan. "En tiennyt mitä odottaa. En ole käynyt täällä... tuota, kovinkaan usein."
Taas vilkaisu itseä isompaan oriin aiheutti pientä jännitystä, mutta uusi kulaus kookospähkinästä sai lihakset taas rentoutumaan. Samoin hännän liikkeet pienenivät sitä mukaan, mitä tyhjemmäksi Adoréen kookospähkinänpuolikas muuttui.
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Re: Suvi yössä soi

ViestiKirjoittaja Kuolemankello » 05. Elo 2014 16:33

Punaturkkinen tamma esittäytyi Doraksi, joka myöskin tiedusteli risteytyksen nimeä. Mustapäinen ori nyökkäsi ymmärtäväisesti, katsahtaen tamman silmiin.
"Vagito" ori sanoi matalalla äänellään, ilman turhia selittelyitä. Tosiaan, Vagito ei pitkäsanainen mies ollut, vaan ori puhui asiaa. Vagiton seuralainen siemaisi Submarie nimistä juomaa kokeilevasti, ori huomaten että Doran kasvoille nousi hymy. Samalla tamma sanoi juomaa hyväksi. Mustangin puolikas hymähti hieman, pieni hymy vain nousten tummille huulilleen. Dora myöskin kertoi, ettei ole ennen käynyt baarissa.
"Nykyään tämä paikka on minulle kuin arkipäivää" ori totesi hieman harmissaan, hörpäten väkevää juomaansa.

Tosiaan, Magic Drink tuntui olevan arkipäivää Vagitolle nykyään. Vain näin ori sai hukutettua hetkeksi kaikki murheensa ja ikävän menneisyytensä. Ajatus mahdollisesta jälkikasvusta sai orin mielen mustumaan, ja Vagiton silmät vain tuijottivat juomaansa. Myrkynvihreät silmät lasittuivat hetkeksi paikoilleen, mutta pian katse nousi Doran siroille kasvoille. Vagito ei tiennyt mitä sanoa, mutta ori tahtoi kylläkin jatkaa keskustelua - yrityksestä huolimatta Vagito huokaisi hieman ja hörppäsi aimo kulauksen juomaansa, pian viitaten 'tarjoilijalle' ottavansa uuden juoman. Pian päistärikön eteen kiikutettiin kookoksenpuolikkaassa oleva juoma, Ginger.
"Miksi tulit tänne yksin? Missä miehesi on?" Vagito tiedusteli viimein ihmetellen, miksi noin kaunis tamma oli vailla seuraa tänne tultuaan. Toki Vagitokin tänne oli tullut ilman seuraa, mutta nyt seura kyllä kelpasi.
Since 2011 →
Treffipalvelu ✖️ Deviantart

Komennuksessa herrat Vagito, Zolotoy Voron, Hallas ja Vincent
Avatar
Kuolemankello
Cara-lapsi
 
Viestit: 125
Liittynyt: 23. Huhti 2014 20:17

Re: Suvi yössä soi

ViestiKirjoittaja Rosadum » 12. Elo 2014 19:30

Tumma herrasmies Doran vieressä esitteli itsensä Vagitoksi, eikä tämä sen enempiä sanoja sitten tuhlannutkaan, ennen kuin tamma maistoi juomaansa ensi kertaa. Orin vastaus kaikui jonkinlaista ikävää tunnetta, jonka Dora päätteli olevan itsekritiikkiä. Ehkä ihan tervettä sellaista, koska ei tämä välttämättä ollut pidemmän päälle kovinkaan terveellinen paikka, jos aukion laidoilla keikkujia oli katsominen... Joka tapauksessa tämä toteamus sai punarautiaassa aikaan pienoisen säälin pistoksen.
"No, kai tämäkin käy oleskelupaikasta yhtä hyvin kuin mikä tahansa muukin", Dora totesi reippaaseen sävyyn, pyrkien vakuuttamaan äänenpainoillaan Vagiton siitä, ettei paheksunut toisen valintoja laisinkaan.

Uuden tuttavuuden seurassa pälpättäminen tuntui tyhmältä ajatukselta, joten punarautias siemaisi jälleen juomaansa, pohtien samalla mielessään, minkähän maalainen nimi Vagito mahtoi olla, ja tarkoittiko se jotakin. Nimi oli voimakkaan tuntuinen, joten tuskin se ainakaan hiljaista synkkien ajatusten hautojaa tarkoitti. Nopean vilkaisun perusteella se olisi tosin saattanut olla osuvampi nimi tummalle orille tänä iltana. Terävien korvien välissä pyörähti myös etäinen huomio siitä, kuinka rauhalliseksi Dora tunsi itsensä olosuhteet huomioon ottaen.
Normaalisti hän olisi varmaan höpöttänyt kaikki ajatuksensa ääneen, täyttäen orin jättämän hiljaisuuden omalla kirkkaalla mutta varmastikin pitkän päälle rasittavalla äänellään. Nyt tarve keskustelun aukkojen täyttämiseen oli pienempi.
Ja kyllä, lopulta orin suu aukesi, ja tämän tummilta huulilta tipahti sellainen kysymys, jota Dora ei ollut lainkaan odottanut. Yllätys näkyi myös tamman suurissa, vihreissä silmissä, kun tämä katsoi Vagitoa.
"Ehei", Dora naurahti, "- ei minulla ole ketään, joka odottaisi kotona. Ja se koti ei muuten olisi täällä, minä asun aavikolla. Et sinäkään täällä taida sentään asua..."
Tamman katse kulki kysyvänä Vagiton päästä kavioihin, vaikka pieni virne paljasti, että kysymystä ei ehkä oltu esitetty aivan tosissaan. Nopeasti Dora jatkoi, vastatakseen varsinaiseen kysymykseen, jonka arpinen herra vieressä oli kysynyt.
"Tulin katsomaan, mistä kaikki täällä oikein puhuvat. Hevosten baari! En ollut uskoa korviani, kun ensi kertaa kuulin tästä paikasta. En kyllä yhtään kadu, että tulin tänne käymään juuri tänään."

Huomatessaan itsekin, millaista leikkisää hymyä hymyili orille, Dora päätti nopeasti, että oli parempi keskittyä juomaan. Se ikävä kyllä pääsi loppumaan kesken, mutta onneksi pienen, nolostuneen punan pystyi kätkemään myös kookospähkinän pohjan ankaraan tuijotteluun. Mitähän sitä kokeilisi seuraavaksi...
"Miltä tuo sinun juomasi maistuu?" Dora kysäisi varovasti orilta, jälleen selvästi rauhallisempana.
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Re: Suvi yössä soi

ViestiKirjoittaja Kuolemankello » 06. Syys 2014 13:20

Dora vakuutteli tummanpuhuvalle arpinaamalle, että baari olisi yhtä hyvä ajanviettopaikka kuin mikä tahansa muukin. Vagito mumahti hieman, ei niin vakuuttunena tai samaa mieltä asiasta olevana. Mustapää hörppäsi juomaansa taas kerran, kulauttaen aimo kulauksena juomansa kurkusta alas. Myrkkysilmä katsahti pienesti tammaan, kierrellen suoraa katsekontaksia, pian siirtäen silmänsä nopeasti muualle. Vagito tunsi olonsa hieman levottomaksi, mutta ori ei sen antanut näkyä. Risteytys heilautti mustaa häntäänsä, hengähtäen painavasti.

Dora kertoi, ettei tällä ollut ketään ketä odottaisi kotona. Samassa Vagiton kasvot jähmettyivät tuijottavaan ilmeeseen - orilla oli kotimailla perhe, joka heitä odottaisi. Äiti sekä muu lauma. Vagito ikävöi heitä suuresti, varsinkin isäänsä. Mustanpäistärikkö oli luvannut itselleen, että palaisi vielä kotiin kostamaan isänsä kuoleman ja siirtyen mahdollisesti lauman johtoon.
Vagito heräsi ajatuksistaan ja nosti pienehkön hymyn kasvoilleen kuin peitellen, ettei kuunnellut. Oli ori hieman kuullut jotain tamman puheista, muttei aivan tarkkaan. Tämä oli kuullut että Dora asui aavikolla, ja tämä arvuutteli ettei Vagitokaan taida täällä asua.
"Itseasiassa oleskelen täällä vain väliaikaisesti. Olen sotkenut niin paljon asioita täällä pirun saarella, että minun on pakko jäädä tänne vähäksi aikaa" ori sanahti hieman harmitellen "Aijon palata vielä kotiin, kunhan vain saan asiani selvitettyä" Vagito vielä sanaili yllättävän pitkästi, lopuksi huokaisten.

Punaruskea mainitsi, ettei ollut uskonut että saarella olisi oikea baari. Niin, ei Vagitokaan ollut uskoa silmiään kun näki aikoja sitten aukion täynnä hevosia - humaltavat juomat edessään. Monelle baari oli varmasti hauskanpitoa varten, mutta päistärikölle baari oli huolien hukuttamista varten.
Vihreäsilmäinen nyökkäsi pienesti tammalle, kun tämä sanoi ettei kadu sitä että tuli baariin tänään.
"Enpä oikeaastaan minäkään" Ori sanahti hieman hymyillen Doralle. Pian seuralainenkin uteli, minkä makuista Vagiton juoma oli.
"Väkevää ja vahvaa - ei sovi ihan jokaiselle, mutta minulle sopii" tummanpuhuva arpinaama sanoi, hieman huvittuneella äänensävyllä.
Since 2011 →
Treffipalvelu ✖️ Deviantart

Komennuksessa herrat Vagito, Zolotoy Voron, Hallas ja Vincent
Avatar
Kuolemankello
Cara-lapsi
 
Viestit: 125
Liittynyt: 23. Huhti 2014 20:17

Re: Suvi yössä soi

ViestiKirjoittaja Rosadum » 17. Syys 2014 12:21

Tumman orin toteamus saarella vain väliaikaisesti oleskelusta sai Doran katseen pysähtymään orin silmiin, tai ainakin siihen osaan niistä, joka näkyi otsaharjan takaa. Punarautias yritti parhaansa mukaan pitää ajatuksensa omana tietonaan, mutta oli vaikeaa olla päästämättä säälivää ilmettä kasvoille toisen toiveiden edessä. Kuinka samanlaisia ne olivatkaan hänen entisten toiveidensa kanssa, ja kuinka julmalla mutta välttämättömällä tavalla Dorankin oli täytynyt jättää hyvästit entiselle elämälleen... Entä nuo arvet, liittyivätköhän ne jotenkin niihin orin mainitsemiin 'asioiden sotkemisiin'?
Tamma ei sanonut mitään, mutta jätti ajatuksen mielensä perälle hautumaan.

Kun Vagito sitten esitteli juomaansa, hymy palautui takaisin Doran kasvoille. Tottakai, sillä arpikasvoinenkin näytti hymyilevän, mikä tuntui tammasta jotenkin helpottavalta. Punainen pudisti päätään ja naurahti leikkisästi irvistäen. "Ei kuulosta ihan siltä, mitä minun juuri nyt tekee mieli. Mutta tuo näyttää paremmalta," tamma totesi kääntäen päätään kohti naapuripöydässä jonkun juomaa, kauniin valkoista ainetta. "Anteeksi..."
Pienen hetken Dora keskittyi saamaan ohi kulkevan, ilmeisesti ainakin jonkinlaista tarjoilutoimintaa harrastavan hevosen huomion - aikaa ei tosiaan tuhlaantunut tähän paljoakaan - ja pyysi tätä tuomaan helmenvaaleaa juomaa. Pian kantoon kolahti Delight-niminen, hohteleva ja herkullisen näköinen drinkki.

"No niin, anteeksi tosiaan," Dora pahoitteli siirtäessään jälleen huomionsa tarkemmin Vagiton puoleen. "Olitko sanomassa jotakin?" Antamatta oikeastaan aikaa vastaukselle Dora jatkoi, selvästi äkkiä muistaen aiemman keskustelun saaman käänteen: "Mutta sinähän sanoit aikovasi palata vielä kotiin. Haluaisitko ehkä kertoa, millainen kotisi on?"
Smaragdinvihreiden silmien läpitunkeva, mutta lämmin katse pysähtyi odottaen Vagiton otsaharjan tietämille.
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Re: Suvi yössä soi

ViestiKirjoittaja Kuolemankello » 22. Loka 2014 21:00

Mustanpäistärikkö naurahti samoin pienesti kuullessaan ettei tamman kuulema ollut tämän mieleen. Niin tosiaan, Vagito piti tammoja niinä 'makeitten juomien lipittäjinä', eikä Vagitosta ollut normaalia jos tamma kulauttaisi väkevän ja vahvan juoman kurkkuunsa.
Pian Dora pyysi uutta juomaa tarjoilian tapaiselta hevoselta, ja punaruskean tilaus kolautettiin kannon päälle. Samassa arpinaama avasi suunsa ja katsahti tähän juomien tarjoilijaan.
"Ja minulle Ginger, kiitos" ori pyysi hyvin kohteliaasti, mutta silti hyvin totinen ilme kasvoillaan - kuten aina.

Tarjoilijan mennessä hakemaan Vagiton uutta tilausta, kysähti punaruskea risteytykseltä.
"E-een.." tuo änkytti nopeasti väliin, jolloin toinen jälleen kysähti läpitunkevien vihreillä silmillään. Mustanaaman hengitys pysähtyi, juuri silloin tarjoilija kolautti Gingerin kantoa vasten pienoinen hymy huulillaan. Arpinaama katsahti juomaansa ja sen jälkeen palautti silmänsä punaruskeaan, puhaltaen hieman ilmaa ulos. Niin, koti.
"Kotini oli laaja preeria, jossa villi länsituuli pyyhki yli vuoristojen ja laaksojen. Hyvin kaunista, mutta armotonta seutua.." Vagito selitti, hieman hiljentäen ääntään loppua kohden, "Niin kaunis mutta vaarallinen." Tämä vielä totesi topakasti, kuin varottaen tammaa kotinsa vaarallisuudesta. Olihan mustanaama saanut arpensa kotiseudultaan. Vain terveet, sitkeimmät ja vahvimmät selviytyisivät preerian armottomien talvien yli, selviytyisi petojen hyökkäyksiltä ja säästyisi tartunnoilta.
"Entä sinä? Mistä olet kotoisin ja millainen paikka se oli?" Vagito kysyi nopeasti, hörpäten hieman väkevää juomaansa suuhunsa ja kulauttuaen sen alas kurkustaan.
Since 2011 →
Treffipalvelu ✖️ Deviantart

Komennuksessa herrat Vagito, Zolotoy Voron, Hallas ja Vincent
Avatar
Kuolemankello
Cara-lapsi
 
Viestit: 125
Liittynyt: 23. Huhti 2014 20:17

Re: Suvi yössä soi

ViestiKirjoittaja Rosadum » 20. Marras 2014 13:02

Vagito kuvaili kotiaan kovin kauniin sanoin, ja Dora pystyi suorastaan tuntemaan orin mainitseman länsituulen puhalluksen harjassaan. Ajatus sai punarautiaan pitkästä aikaa hymyilemään myös sisäisesti, sillä tuuli oli hänelle rakkain luonnonvoima - ja auttamattomasti tamman ulottumattomissa nyt, kun autiomaa oli tuhkan saartama. Vaikka ajatus tuulesta oli samalla hieman haikea, halusi Dora nauttia siitä tämän pienen hetken ajan täysin rinnoin.
Orin varoittava äänensävy sai smaragdisilmän virnistämään ja pyöräyttämään siroja korviaan. Höpsö ori, tamma pohti, sillä osasihan Dora nyt pitää huolta itsestään. Toisaalta arpikasvon huoli oli jotenkin kovin suloista. Se sai punaisen toivomaan, että he olisivat tunteneet toisensa paremmin, jotta tamma olisi uskaltanut siirtyä hieman lähemmäs. Nyt Dora tyytyi heilauttamaan häntäänsä ja siirtämään painoaan sille takajalalle, joka oli lähempänä pitkäharjaista herrasmiestä.

Hymy ei kadonnut punarautiaan tamman ilmeestä edes orin kysyessä hänen kodistaan, vaikka vastausta pitikin hieman pohtia. Niinpä tamma kaarsi rauhallisesti kaulaansa juodakseen jälleen kulauksen uudesta juomastaan, ja vastasi mustanpäistärikön kysymykseen vasta sitten.
"Kysymyksesi on melko vaikea, sillä minulla on nykyään kaksi kotia. Luulen kuitenkin, että ne molemmat muistuttavat sinun kotiasi. Ainakin vähän. Tai ainakin niissä molemmissa tuulee."
Tamman suusta karkasi muutama helisevä naurahdus, sillä oma (huonokin) vitsi huvitti häntä juuri nyt kovasti. Hän vilkaisi vielä orin silmiin päin, mutta sitten tuntui helpommalta tuijotella omaa juomaansa. Kodista kertominen herätti aina niin suuria tunteita.
"Se koti, jonka jouduin jättämään, oli Coté d'Ivoirella. Elin ihmisten kanssa siellä. Rakastin sitä tuulta... ja hiekkaa, ja varsinkin musiikkia. Musiikkia minä todella kaipaan, täällä en ole kuullut sellaista."
Tamman hymy oli hyytyä, kun hän vajosi syvemmälle muistoihinsa, mutta pian hymy oli entistäkin leveämpi.
"Löysin täältäkin kotini aavikolta. Sielläkin on tilaa juosta kuin tuuli, laukata auringonlaskuun... voi, ne värit!"
Innostuksissaan Dora nosti jälleen katseensa orin kasvoihin.
"Aavikon värit auringon laskiessa ovat upeat! Samoin auringon noustessa - minä olen saanut nimeni aavikon aamun mukaan. Olen kyllä kuullut, että joidenkin mielestä aavikolla on vain keltaista tai punaista, ja turhan kuuma, mutta... mutta minulle ne ovat kodin sävyjä. Ehkä meidän kotiemme välillä se on suurin ero. Tai sitten se, että aavikolla on aika niukanlaisesti syötävää. Tai se, ettei minun kodissani koskaan tule talvi. Paitsi ehkä nyt..." tamma huokaisi, ja hymy vaihtui surulliseen ilmeeseen.
"Oletko kuullut siitä tulivuorenpurkauksesta ja tuhkasta? Me aavikkohevosethan olemme nyt pakolaisia, kaukana omasta kodistamme. Voi kumpa... Tai no, niin." Dora ymmärsi äkkiä höpisseensä liikaa, ja lisäksi vajonneensa surulliseen mielentilaan. Niinpä tamma näki parhaaksi lopettaa, juoda hiukan lisää, ja palauttaa pienen hymyn taas huulilleen. "Tuota, niin. Kyllä minä vähän omaa aavikkoani kaipaan, pakko se on myöntää. Siksi kai minä tännekin alun perin tulin."
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Re: Suvi yössä soi

ViestiKirjoittaja Kuolemankello » 11. Tammi 2015 20:19

Tuo punertavanruskea tamma kertoi, että kaksikon kodit muistuttivat toisiaan ainakin vähän - molemmissa tuuli. Vagito kuunteli kiinnostuneena Doran kertomusta kodistaan, pistäen kaiken tiedon paksuun kalloonsa. Niin, tuuli. Tuuli on Vagitolle erittäin rakas asia, jota ori ikävöi suuresti. Päistärikkö muisteli sitä tunnetta, kun sai vain seistä pienellä kukkulalla, preerian villi ja kuiva tuuli harjassaan. Harmikseen täällä Caraliassa ei tuuli ollut samanlaista kuin kotikonnuilla.
Dora lisäsi, että se koti josta tamma lähti, oli ihmisten luota. Vagiton korvat höristyivät. Ori ei ollut koskaan kuullut ihmisistä mitään hyvää - vain kamalia tarinoita isältään, jossa kerrottiin kuinka ihmiset veivät pois muita hevosia laumasta. Kamalat varkaat. Kun päistärikkö oli vielä itse pieni, pelkäsi tämä kuollakseen ihmisiä, mutta ei enää. Vagitoa jopa kiinnostaisi nähdä joskus ihmisiä ja nähdä miten nämä kommunikoivat ja sen sellaista.

Punarautias kuvaili kauniisti aavikkoa - ne värit, hiekka ja tuuli. Vagito ei ollut koskaan nähnyt aavikkoa, ja siksi tahtoisikin nähdä, pitävätkö Doran sanat totta. Päistärikkö laski päänsä kulauttaakseen juomaa alas kurkustaan, samalla pitäien katsekontaktin Dorassa.
"Tahtoisin joskus käydä aavikolla, kun noin paljon sitä kehut" Ori sanahti hieman hymyillen. "Mutta se ei taida olla mahdollista eikä suotavaa päästää tasankohevosta aavikkohevosten maille, vain katsomaan auringonlaskua ja sen värejä..." Vagito sanoi harmitellen ja siemasten jälleen juomaansa.
Pian Dora mainitsi tulivuorenpurkauksesta ja siitä, että aavikkohevoset olivat pakolaisia. Mustanaaman hymy hyytyi oitis ja katse muuttui huolestuneeksi.
"Toivottavasti tulivuoren tuhka ja sen myrkyt ei leviä tänne" Vagito mainitsi jälleen.
Pian tamma mainistsi, että tämä kaipaa omaa aavikkoaan. Omaa. Aavikkoaan. Vagiton katse muuttui huolestuneesta jälleen kiinnostuneeksi.
"Omaa aavikkoasi? Eikö se ole teidän aavikkohevosten yhteinen?" päistärikkö kysähti pää hieman kallellaan.
Since 2011 →
Treffipalvelu ✖️ Deviantart

Komennuksessa herrat Vagito, Zolotoy Voron, Hallas ja Vincent
Avatar
Kuolemankello
Cara-lapsi
 
Viestit: 125
Liittynyt: 23. Huhti 2014 20:17

Re: Suvi yössä soi

ViestiKirjoittaja Rosadum » 17. Tammi 2015 18:10

Jossakin vaiheessa Dora huomasi, ettei orin seura enää jännittänyt häntä. Päin vastoin. Toinen vaikutti jotenkin luotettavalla sellaisella varmalla ja kestävällä tavalla, millä kallioon saattoi luottaa jalkojen alla. Doran oli vaikea kuvitella arpinaamaa kertomassa hänestä kenellekään toiselle tai hyökkäämään hänen kimppuunsa. Sen sijaan jonkun muun kimppuun ori ehkä voisikin joskus käydä, muttei varmasti ilman syytä. Siltä Dorasta ainakin nyt tuntui.
Lisäksi ilta tuntui muuttuneen entistäkin hauskemmaksi, ja yön ensi tähdet tuikkivat kirkkaammin kuin aikoihin. Doran vatsanpohjaa kutitti, ikään kuin perhoset olisivat lennelleet siellä ympäriinsä.

Kun Vagito hymyillen kertoi, että haluaisi joskus nähdä aavikon värit, punarautias huomasi toivovansa äkkiä hurjan paljon, että saisi näyttää ne tälle orille. Jokin takaraivossa, kuten myös Vagiton seuraavissa sanoissa, muistutti tällaisen tilanteen haasteista. Oli laumarajat, tuhkaa ja sen sellaisia hidasteita. Silti ajatus oman kodin auringonlaskun näyttämisestä toiselle lämmitti Doran sydäntä.
Tamma joutui kuitenkin tyytymään vastaukseen "En usko, että tuhka enää leviää. Kyllä se jo kohta jättää aavikonkin", ja pohtimaan mielessään arpinaamaisen orin katselemaan aurinkoa aavikolle.

Ja sitten Dora huomasi, että oli päästänyt liikaa informaatiota suustaan.
Hups. Mitähän Vagito ajattelisi seuraavasta uutisesta? Toivottavasti ori ei säikähtäisi tai mitään.
Oma välinpitämättömyys tätä vakavaa lipsahdusta kohtaan hämmensi sumeasti jossakin mielen perukoilla, ja Dora vilkaisikin epäillen juomaansa. Sitten hän kuitenkin kohautti lapojaan, naurahtaen hiukan epävarmaan sävyyn.
"Ah, tuota noin... Niin, onhan se kaikkien aavikkohevosten yhteinen. Minä vain satun... tuota, mitenhän tämän sanoisi..."
Vielä oli toivoa pysytellä tuntemattomana suuruutena tässä baarissa, jos kukaan muu ei kuulisi. Dora vilkuili ympärilleen, mutta illan muuttuessa yöksi oli baarin hevosmäärä lisääntynyt. Viereisessä pöydässäkin näkyi ainakin pari korvaa, jotka olivat jakuvasti Doraa kohti suunnatut.
Niinpä ainoa mahdollisuus oli siirtyä lähemmäs päistärikköä ja kääntää päätä poispäin muista uteliaista. Dora yritti parhaansa mukaan jättää huomiotta sen, että ori tuoksui hyvältä.
"Minä olen uusi laumanjohtaja," punainen sanoi mahdollisimman hiljaiseen ääneen.
Koska hän oli aika varma, ettei kukaan uskoisi hänen sanaansa, tamma etsi vielä katseellaan Vagiton silmät.
"Ihan totta olen!" Dora sanoi jo vähän kovempaan ääneen, vaativaan sävyyn.
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Re: Suvi yössä soi

ViestiKirjoittaja Kuolemankello » 01. Helmi 2015 00:42

Vagito henkäisi syvään, mutta hiljaa, tuskin edes huomiota herättävästi. Oria harmitti tosiaan kovin paljon se, ettei pääsisi ehkä koskaan näkemään aavikon laskevan auringon värejä, jotka tosiaankin halusi nähdä. Tahtoisi ori nämä monikirjavat ja kauniit värit nähdä, mutta koska rajavartioita oli paljon ja toisen lauman alueelle meno oli laitonta, joten tämä kokemus ei ollut mahdollista. Ori huokaisi hieman, laskien mustat huulensa väkevään juomaan, samalla vilkaisten kuuntelevaisena Doraan, kun tuo mainitsi että tuhka kyllä jättäisi aavikon. Se oli ehkä ainoa hyvä uutinen tästä aavikko-aiheesta.

Tummanpuhuvan juomien litkiminen oli tosiaankin rentouttanut täysin tämän jäyhän ja karskin oriin. Yleensähän Vagito ei todellakaan puhuisi näin paljoa tai vaikuittaisi näin ystävälliseltä kuin oikeasti on. Mutta toisinaan, rentoutumiseen vaikutti myös orin silmää miellyttävä olento tätä vastapäätä. Tai sitten mieltymys johtui vain juomista. Ken tietää.
Pian kuitenkin tämä punaruskea, Dora, vakavoitui kun kuuli Vagiton vähän aikaa sitten esittämän kysymyksen aavikon omistamisesta. Myrkkysilmäinen heilautti hieman kiusaantuneesti päätänsä, katseessaan vaativa mutta silti kysyvä ilme. Mustanpäistärikkö tosiaan tahtoi tietää, aavikon omistamisesta.
" Minä olen uusi laumanjohtaja, ihan totta olen! ". Nämä vaativat ja uskottavat sanat saivat Vagiton vakavoitumaan ja hengityksen pysähtymään täysin. Johtaja. Aivankuin kaikki olisi pysähtynyt eikä ori saanut sanoja ulos suustaan lainkaan. Hetken aikaa vihreäsilmäinen katsoi toista kuin olisi nähnyt aaveen, mutta korjasi katseensa oitis hymyilevään - vaikka tosin hymy ei ollut aito.
"O-oikeasti?", vain tämän risteytys sai suustaan ulos ja katsoi tammaa silmiin.
"Olen aivan hämmentynyt, mutta...", orin puhe pätki, " On siis suuri kunnia olla teidän seurassanne!"
Tosiaan, jopa hieman pöhnässä Vagito tunsi suurta kunnioitusta toista kohtaan. Myrkkysilmän hymy nousi ja ori astui hieman lähemmäs tätä korvat hörössä.
"Kauanko olet johtanut aavikkohevosia?", Vagito sai ulos suustaan, hieman vielä hämmentyneenä, mutta hymy tummilla huulillaan, tuntien kevyesti perhosia mahassaan.
Since 2011 →
Treffipalvelu ✖️ Deviantart

Komennuksessa herrat Vagito, Zolotoy Voron, Hallas ja Vincent
Avatar
Kuolemankello
Cara-lapsi
 
Viestit: 125
Liittynyt: 23. Huhti 2014 20:17

Re: Suvi yössä soi

ViestiKirjoittaja Rosadum » 12. Helmi 2015 15:04

Tumma ori valahti kalpeaksi. Tai no, olisi valahtanut, jos se olisi ollut mitenkään mahdollista noin tummalle hevoselle. Dora katseli tutkivasti myrkynvihreitä silmiä, etsien niistä epäilystä. Sitä hän ei kuitenkaan löytänyt - sen sijaan orin silmät näyttivät hämmentyneiltä. Jopa pelokkailta, mikä tuntui hassulta. Miksi noin suuri ja raavas ori olisi säikähtänyt minua, pientä tammaa?
Johtajuudella taisi tosiaan ansaita arvovaltaa.
Pieni hymy kohotti tamman suupieliä, kun Vagito onnistui sanomaan jotakin suuresta kunniasta. Kyllä tähän tavallaan voisi tottuakin. Mutta ei tänään.

Jos Doran katse ei olisi ollut vihreissä silmissä, orin hymy olisi hyvinkin voinut mennä täydestä. Nyt punainen tamma näki kuitenkin heti, että Vagiton täytyi pinnistellä hymyn eteen. Hetken johtajatar pelkäsi, että ori olisi liian suunniltaan, ja hänen salaisuutensa päätyisi koko baariväen tietoon. Vagito näytti kuitenkin hillitsevän itsensä taidokkaasti.

Dora katsoi oria pitkään, tutkimaton ilme smaragdisilmissään. Ilo kuitenkin täytti ne jälleen, kun ori astui lähemmäs. Johtajatar yritti vielä koota itsensä jotenkin arvovaltaisuutta huokuvaan tuijotukseen, mutta sitten tilanteen hullunkurisuus - ja mahdollisesti jonkin hänen juomansa vaikutus - saivat naurun kuplimaan ulos Doran suusta.
Tamma puski lempeästi Vagiton kaulaa valkealla turvallaan.
"Kuulehan, herra... Vagito? Minä kerron kyllä. Minusta on hauska kertoa siitä. Mutta ole kiltti äläkä ota mitään paineita! Minä tulin tänään tänne niin kuin ihan tavallinen hevosneiti tulee, ja ajattelin myös lähteä täältä ihan tavallisena. Eikä minulla ole myöskään mitään henkivartijoita mukanani siltä varalta, että joku kiusaisi minua. Olen iso tyttö, ja osaan huolehtia itsestäni."
Dora katsoi jälleen vähän pidempään Vagiton arpia, tällä kertaa vino hymy huulillaan.
"Luulisin."
Tällaisen juttukaverin seura ei toisaalta ollut pahitteeksi.

Koska kookospähkinässä oli vielä hyvin juomaa jäljellä, Dora kostutti kieltään ennen kuin alkoi tosissaan vatata Vagiton aiempaan kysymykseen.
"Minusta tuli... tuota, tärkeä," Dora kiersi johtaja-sanan huomattuaan, että naapuripöydissä oltiin taas turhan kiinnostuneita hänestä, "- vähän ennen tulivuorenpurkausta. Vanhaa johtajaa ei oltu nähty aikoihin, ja kaikki pelkäsivät pahinta. Itse asiassa häntä ei ole tietojeni mukaan löydetty vieläkään.
"Minun aikani on ollut aavikkolaisten kannalta vähän ikävää, ainakin toistaiseksi - tulivuorenpurkaus, uuteen johtajaan totutteleminen, pakolaisuus... Mutta kyllä tämä tästä. Jos... jos lauma kestää, niin minäkin kestän..."
Dora huomasi silmiensä kostuvan, kun koti-ikävä, vastuu ja muut suuret tunteet vyöryivät hänen ylitseen. Tamma yskäisi ja naurahti sitten väkinäisesti.
"Anteeksi, ei tämä oikeasti ole mitenkään raskasta. Tai on vähän, muttei niin paljon kuin minusta nyt voisi kuvitella. Minä vain... Olen ehkä juonut tarpeeksi paljon tätä laatua..."
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Seuraava

Paluu Magic Drink

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron