Open your eyes [yksinpeli]

Rannan hiekka on hyvin hienojakoista ja pehmeää. Vesi on vilpoista, ja siinä on hyvä vilvoitella, mutta kannattaa varoa vedessä joskus seilailevia petoja tai voimakkaita virtauksia. Talvisin veden pinta on umpijäässä, eikä sitä saa murrettua kovin helposti.

Open your eyes [yksinpeli]

ViestiKirjoittaja mokotti » 10. Marras 2012 01:09

[Naye'ilin saapuminen, ei muita mukaan]

Ilta.Hyytävän kylmä merivesi silitti valkean hevosen selkää. Se oli viimen herännyt tajuttomuudesta, jossa oli jo hetken aikaa maannut. Lamaannuttava kipu heräili, ja tamma irvisti kivuissaan. Se avasi silmänsä, mutta näki vain yhdellä - oikeasilmä oli sokea. Nayan näkökenttä oli suppea ja yhä sumea, päätä särki ja korvissa inisi. Lihaksia raastava kipu väreili pitkin tamman ihoa, mutta vahva tahto sai tamman pakottamaan itsensä ylös.
Rasittuneet jalat värisivät ja pysyivät paikoillaan. Pieni kyynel valui pitkin poskea tippuen märkään hiekkaan. Kipu oli suuri. Perlino tyytyi puremaan huultaan niin lujaa kivusta, saaden suurehkon haavan huuleensa, ja maistaen veren rautaisen maun. Puolisokea nielaisi, otti askeleen, otti toisen. Käveleminen sattui, ja Naya ontui hieman etujalkaansa, mutta siitä huolimatta se asteli kiivaasti hengittäen kauemmas merestä. Merivesi kirveli, ja tuuli satutti ammottavia luodin tekemiä aukkoja. Kyyneliä valui pitkin poskia. Naya tahtoi vain nyt kuolla. Tämä oli pienessä paniikissa. Valkea käveli hitaasti mutta varmasti eteenpäin. Mieli pakotti jalat toimimaan. Tömähdys. Tamma ei vain enää vain pystynyt. Perlino makasi maassa, näkökenttä jälleen sumentuen.

Aamu koitti. Myrsky oli laantunut. Meri rauhoittunut ja tuulenvire kävi, silittäen valkoisen hevosen kermaisia jouhia. Hevonen makasi hiljaa maassa, näyttäen lähes elottomalta. Vain kohoilevat kyljet osoittivat verisen tamman olevan elossa. Tamma avasi jälleen silmänsä uinuttuaan pimeydessä, näkien ihmeellisiä unia, joita ei enää tietenkään muista kun juuri heräsi. Se tarkkaili hetken aikaa ympärilleen nostaen päänsä ylös hiekasta. Se loi silmäyksen lautaselleen. Veri oli tahrinut tämän koko tämän lautasen ja jalan. Silmät suurenivat, tamma käänsi päänsä pois ja rutisti silmänsä kiinni.
Tämä ei voi olla totta, minähän hukuin... Olen kuollut... Olenko elossa? Missä minä olen? Naya ajatteli sekaisin olevalla päällään ja avasi silmänsä. Sen vammoja särki ja sattui, mutta veri oli hyytynyt sen vammoissa. Se huokaisi, ja nousi varovaisesti jaloilleen. Voimat olivat palautuneet, mutta liikkuminen oli vaikeaa. Lihakset olivat hapoilla. Perlino vilkaisi taakseen ja yritti muistella mitä aikaisemmin tapahtui...En muista mitään...
Mustangi siirsi katseensäa nyt molemmille sivuilleen ja haisteli ilmaa, päättäen lähteä oikealle. Hitaasti mutta varmasti se asteli rannalla tunteja, päätyen vihdoin rannan ja tasangon rajamaille. Kaukana näkyi häämöttävän metsä... Ilmassa leijui makeanveden haju. Perlino lähti kävelemään tasangolle, harhaillen silmät merivedestä punertavina. jalat kantoivat tämän ajan kuluttua joelle, josta se hörppi vettä rutikuivaan suuhunsa, huuhtoen verenmaun suustaan. Minuutteja juotuaan se asteli joen yli, astellen tiheään sademetsään, etsien elonmerkkejä. Verinen hevonen harhaili metsässä yksin, lopulta antautuen etsinnöilleen. Hevonen tömähti jälleen maahan, nyppien kasveja suuhunsa, yrittäen palauttaa voimiansa ja tyydyttää nälkänsä.

[Naya "poistuu".]
mokotti
 

Paluu Merenranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron