Gotta get up and try

Rannan hiekka on hyvin hienojakoista ja pehmeää. Vesi on vilpoista, ja siinä on hyvä vilvoitella, mutta kannattaa varoa vedessä joskus seilailevia petoja tai voimakkaita virtauksia. Talvisin veden pinta on umpijäässä, eikä sitä saa murrettua kovin helposti.

Gotta get up and try

ViestiKirjoittaja Almuli » 11. Tammi 2013 16:47

[ Sahciyo ja Loskainen Syysaamu :3 ]

Kävelin pitkin kivikkoista rantaa. Meren pallomaisiksi hiomat kivet vierähtelivät pois silloin tällöin niille astuessani, joka sai kulkutapani näyttämään huteralta, kun nappasin äkkiä uutta jalansijaa. Oli pimeää, enkä nähnyt kunnolla mihin astuin, tämä tietenkin ärsytti minua. Taivaalla oli muutama himmeä tähti, ja enemmänkin harmahtava kuunsirppi, joka valaisi muttei paljoa. Sää oli ihan tyyni. Tuuli puhalsi enemmänkin merellä. Olin vähän aikaa sitten tavannut muutamia hevosia metsässä hortoillesani, mutta kukaan ei osannut kertoa yhdenkään laumanjohtajan nimeä. Kaikki laumattomia, kummallista kyllä. Etsinnän jälkeen mielessä pyri vain yksi ajatus, Turha edes yrittää. Silti toivonkipinä paloi sisälläni. Oli ehkä väärin ajatella noin, sillä olen liian kärsimätön. Välillä tuntuu että kamppailen aikalailla itseni kanssa.


Onneksi pian jalkojeni alla oleva maa vaihtui noin pari metriä korkeaksi kallionkökkäreeksi, jonka päällä oli petollisten pikkukivien sijasta kosteaa rahkasammalta. Se puristi vettä ulos aina, kun astuin sen päälle. Löntystellessäni laiskasti katsahdin merelle päin. Tuuli vei matalia laineita rantaa päin, jota kohti ne suurenivat siirenemistaan. Sitten ne paiskautuivat vaahdoten päin kalliota. Ääni oli rauhoittava.

Tuolta jostakin minä tänne päädyin.

Kuunsirppi heijasti veteen pienen valkean tahran. Se oli niin vähäpätöinen, että lähes säälitti. Tunsin itseni yhtä lailla kuulumattomaksi tänne. Tulin vasten tahtoani, olin vasten tahtoani Caralian saarella. Oli vain pakko totutella tähän, sillä muita keinoja ei ollut. Tosin olin jo rauhoittunut hieman verrattuna, kuinka kurja olo oli, kun avasin silmäni ja löysin itseni rannalta. Voisin suhtautua tähän positiivisesti, mutta olen tottunut näkemään karut asiat kuten ne ovat. Olen kaukana kotoa, kera lukuisten tuntemattomien hevosten. Millainen tulevaisuus minulla voi olla? Saankohan koskaan asioitani selvitettyä.
Almuli
 

Re: Gotta get up and try

ViestiKirjoittaja Siuri » 11. Tammi 2013 23:41

Loskainen Syysaamu

Hermostuttaa. Sen huomaa askeleistani. Sen huomaa pienistä eleistä, jotka tulevat automaattisesti ja ne erottaa vain, jos osaa oikein katsoa. Mikä sitten saa minut näin hermostuneeksi, että kuljen keskellä yötä merenrannalla vain hengitellen viileää ilmaa ja katsellen välillä horisonttiin ja sitten taas eteenpäin?
Kokous. Asia, joka painaa mieltäni. En oikeastaan sanoisi, että pelkästään kokous, vaan myös kaikki se, mitä kokouksen ympärille liittyy – tauti, joka huonolla tuurilla leviää ympäri saarta ja olemme kaikki uhan alla. Emme voi muuta kuin odottaa ja toivoa parasta.
Tauti taas tuo mukanaan omia murheitaan. Pelkästään se, että saaren asukkaat ovat kuolemanvaarassa ei riitä, vaan on myös oltava huolissaan hevosista, jotka asuvat rajan tuolla puolen. Salto. Gamette. Jamas. Voisin nimetä kaikki läheiset ja läheiseltä tuntuvat hevoset yksitellen. En kuitenkaan voi tehdä sitä, en pysty vielä sisäistämään ajatusta siitä, että en kuule heistä aikoihin. Jos – tai kun – suljemme rajat, on yhteydenpito enää vain kaukainen toive. Meillä on viestinviejät, onneksi, mutta heitä ei voi asettaa millään tapaa tarkoituksella vaaraan. Se ei enää olisi inhimillistä, ja se olisi kaikessa järjettömyydessään vain väärin.
Mitä minä voin tehdä?

Havahdun mietteistäni, kun maa jalkojeni alla tuntuu pettävän. Kallio, jota koristaa suuri sammalmätäs, tuntuu todella liukkaalta. Saan kuitenkin pidettyä tasapainoni, ja jatkan matkaani huokaisten eteenpäin. Nyt tosin pystyn taas tarkkailemaan ympäristöäni, ja ensimmäistä kertaa tänä yönä huomaan kuun, joka heijastaa kuvajaisensa merenpintaan.
Siirrän katseeni eteenpäin kalliota pitkin, kunnes se pysähtyy liikkuvaan hahmoon. En taida olla ainoa elollinen, joka kulkee tähän aikaan keskellä yötä näillä main.
En erota liikkuvaa kunnolla, mutta sen siluetin tunnistan kyllä hevoseksi. Melko tumma sävyltään, oletan?
Otan sammaleen liukkaudesta huolimatta muutaman ripeämmän askeleen kohti hevosta, ja alan hiljalleen erottaa siitä yksityiskohtaisempia piirteitä. Kuvio, joka hänen päässään sijaitsee. Harja, joka on jonkinnäköisillä sykkyröillä. Ihmisten keskuudesta siis, voisin väittää.
”Hei!” hihkaisen jo hyvän matkan päästä. Se on tamma, kooltaan minun kokoiseni. Kuten ruumiinrakenteeltaankin.
En voi olla hymyilemättä, kun tunnistan toisen rodun aivan hetkessä. Siitä ei ole epäilystäkään.
”Taidat olla uusi täälläpäin?” kysyn ystävällisellä sävyllä, ja pysähdyn melko lähelle tammaa. Hänen harjastaan voisin päätellä, ettei hän kovinkaan pitkään ole ehtinyt vapaana juoksennella.
”Minä olen Loskainen Syysaamu, mutta Loskaksi kutsutaan”, esittäydyn. Minusta tuntuu, että meillä riittäisi melko paljonkin puhuttavaa.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Gotta get up and try

ViestiKirjoittaja Almuli » 12. Tammi 2013 15:30

Vauhtini hidastui hieman askel askeleelta. Oli paussin paikka, sillä olin kävellyt tänään pitkin metsiä pitkän aikaa, ja alkoi jo väsyttää. Seisahduin sammalmättäälle. Kaarsin kaulaani läpäisten ympäristön katseellani, vaikka en kovin kauas pimeässä nähnytään. Ehken jäisi silti tähän nukkumaan, vaikka ketään ei näkynytkään. Vaikka tavallisesti nukkuisin seisoen, nyt teki mieli lepuuttaa jalkoja asettumalla maahan maate. Kallio ei ollut ehkä suotuisin unisija tähän hetkeen. Hengähdin syvään, ja aloin taas astella eteenpäin kalliovanaa. Tämä oli merenranta, joten jossakin täytyi olla pehmeää hiekkaa, jolle asettua rauhallisin mielin lepäämään. Nyt olo oli levoton ja hieman apea, mutta huominen toisi tullessaan uuden kirkkaan päivän. Voisinhan minäkin joskus ajatella iloisella tavalla.

Kallio ei tuntunut päättyvät milloinkaan, mutta se kyllä johtui ihan siitä, että lampsin niin hitaaseen tahtiin. Käänsin katseeni taaksepäin ihan vain katsoakseni paljonko olin päässyt eteenpäin. En paljoa. Siinä samalla kuulin jonkun huutavan ´Hei´ edessäni. Heilautin pääni takaisin etusuuntaan. Kukakohan se oli? Erotin hiljalleen hevosen, joka tuli kohti vastakkaisesta suunnasta. Toisen lähetessä havaitsin sen olevan tamma. Aikalailla minun korkuiseni, ruskeahko. Toinen pysähtyi jutteluetäisyydelle. Tammalla oli päässään läsi. Tuo muistutti hyvinkin paljon äitiäni, vaikkakin oli aikaa kun viimeksi hänet olin nähnyt. Siksipä päättelin toisen suomenhevoseksi. Kappas vaan. Tamma osui oikeaan, että olen uusi tällä saarella. Tämä esitteli itsensä Loskaiseksi Syysaamuksi. Olenko kuullut tuon nimen aikaisemminkin? Jotenkin tuntui siltä, mutta en oikeastaan muistanut, mitä jotkut muutaman hevoset olivat minulle saaresta selitelleet.

" Kyllä, olen uusi. ", vastasin. Loskainen Syysaamu vaikutti mukavalta, joten enpä minäkään alkaisi ärsyttäväksi. " Nimeni on Tähtihumun Stina, tutummin Stina ", kerroin nimeni.
" Tulin tänne Suomesta. Kuulutko itse saaren vakioasukkaisiin? ", sanoin sitten. Jos tamma olisi ollut saarella pidempäänkin, ehkäpä tämä osaisi kertoa jotakin laumaanliittymisestä, tai tuntisi jonkun johtajista. Pidemmittä puheitta kysyin vielä perään: " Tunnetko ketään laumanjohtajaa? Tarkoitukseni olisi liittyä johonkin saaren laumaan ". Kas niin. Veikkaan että toinen oli halukas auttamaan, toisin kuin aiemmin näkemäni epämääräiset metsässä kulkijat, jotka eivät olleet tietävinän mistään mitään. Ehkäpä Loskaiseksi Syysaamuksi esittäytyneestä tulisi hyväkin tuttava.
Almuli
 

Re: Gotta get up and try

ViestiKirjoittaja Siuri » 15. Tammi 2013 19:31

Oikein arvattu. Hän esittäytyy Stinaksi ja kertoo sitten tulleensa Suomesta.
"Olisin melkein voinut arvata, minäkin olen näet sieltä", totean hymyillen. Toisen suomenhevosen tunnistaisin vaikka silmät sidottuna.
"Mutta kuulun kyllä jo ihan asukkaisiin, olen ollut täällä jo pari vuotta", vastaan myös Stinan kysymykseen. Aika on tosiaan kulunut kuin siivillä, enkä tosiaan pystyisi millään pysymään laskuissa mukana, jollen muistaisi pieniä tapahtumia kesältä ja talvelta. Kaksi ja puoli vuotta oikeastaan olen tarkemmin täällä ollut. Huh..
Tamman toinen kysymys saa minut ensin vain nyökkäämään.
"Tunnen, ja jos lumihevoset laumana kiinnostaa, niin laumaan liittyminen on nopeasti pois alta", totean ja vakavoidun hieman olematta kuitenkaan liian asiallinen. Toinen on ulkonäöllisesti ainakin sopiva tähän laumaan. Väri on tosin ehkä kuitenkin liian tumma..? No en tiedä, raja on niin häilyväinen, että ehkä tämän kerran hän pääsee laumaan - jos siis vain haluaa.
"Lumihevosten johtajatar palveluksessanne", sanon pienen nyökkäyksen kera.
Aina, kun mainitsee olevansa johtajatar, saa odottaa mielenkiinnolla vastapuolen reaktiota. Yleensä ensin saa kuulla pitkät anteeksipyynnöt siitä, kuinka.. ..normaalisti olikaan käyttäytynyt johtajataren seurassa, mutta voin yhä vain toistaa, että se ei ole tarpeen, ei tosiaan. Sen jälkeen ilmassa on havaittavissa pientä jännitystä, kun ei sitten tiedetäkään, että kuinka pitäisi käyttäytyä. Sitten on myös niitä, jotka jättävät turhat muodollisuudet pois. Kunpa useampikin hevonen osaisi sen tehdä.

"Mitä sinä tiedät saaresta? Laumoista?" tenttaan toista yrittämättä kuulostaa kuitenkaan liian uteliaalta ja yliaktiiviselta. Onko hän tavannut useitakin hevosia? Tai ketään? Ainakin hän tietää, että saarella eletään laumoissa, se on hyvä pohja. Entäpä laumanrajat?
Yritän olla niin valppaana keskustelemaan, kuin se vain on mahdollista keskellä yötä.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Gotta get up and try

ViestiKirjoittaja Almuli » 16. Tammi 2013 19:35

Astahdin hieman lähemmäs palominoa, kun keskustelumme jatkui tämän vastatessa esittelyihini. Loskainen Syysaamu kertoi olevansa itsekin Suomesta. Niin minä arvelinkin. Nyökkäsin pienesti korvat etukenossa. Tamma oli asunut saarella jo pidempään kertomansa mukaan. Hyvä juttu. Toinen saattaisi kuulua johonkin laumaan, sillä noin tuttavallinen hevonen ei varmaankaan eläisi laumattomana erakkona. Katsoin tätä kysyvästi odottaessani pääsevämme itse asiaan, laumoihin.

Hämmästyin hieman, kun toinen kertoi, että laumaanliittyminen hoituisi nopeasti pois alta, jos olisin halukas. Loska, lyhyemmin, siis tunsi lumihevosten laumajohtajan. Ah, huojentavaa että tämä asia hoituisikin saman tien. " Kyllä kiinnostaa ", sanoin vastaukseksi. Laumavalintaa ei tarvinnut enää pohtia. Odotin innolla jatkoa, kunnes sain kuulla Loskaisen Syysaamun olevan lumihevosten johtajatar. Avarsin katsettani vieläkin hämmentyneemmin. Siis puhun nyt laumanjohtajattaren kanssa? Jos olisin ollut äreämmällä päällä, ja sanonut jotain töksähtävää aiemmin, niin varmaan hieman hävettäisi. Yllätyin vain suuresti, ei muuta. Eipä varmaan tarvinnut puhutella toista mitenkään erilailla kuin ketä tahansa hevosta? Sitäpaitsi toinen oli sen verran ystävällinen persoona näin ensivaikutelmalta, eikä varmaankaan vaatinut mielistelyjä ja kuninkaallista käytöstä.

" Siis... voisin liittyä lumihevosiin? ", varmistin vielä eloisa katse silmilläni. Kyllähän minä jo tiesin, että Loska kutsui minua liittymään laumaan. " Minä ainakin tulen mielelläni mukaan porukkaan, kiitos ". Olisin nyt lumihevonen. Ahdistuneisuus oli tyystin kadonnut. " Onkohan jotain, mitä uuden laumalaisen tulee tietää? Mmh... tai jotain mitä saarella tulee varoa? ", jatkoin. Nyt olisi hyvä hetki saada loppu tärkeä tieto, ja laumanjohtaja osaisikin kertoa siitä. Nyt kun keskusteltiin, niin pystyin kysymään mieltä askarruttavia asioita.
Almuli
 

Re: Gotta get up and try

ViestiKirjoittaja Siuri » 24. Tammi 2013 19:52

Tamma taisi tosiaan kiinnostua lumihevosista. Onkohan hän kuullut muista laumoista? En kyllä kiellä, ettenkö mielelläni ottaisi uusia laumalaisia tänne lumen sekaan, varsinkaan suomalaista verta.

Stina kysyy, voisiko hän liittyä lumihevosiin.
"Tietysti, tervetuloa!" vastaan tammalle hymyillen. Hän sanoo myös tulevansa mielellään laumaan, se on aina kiva kuulla.
"Jos sattuu vaikkapa rajavartijan tai viestinviejän tehtävät kiinnostamaan, niin etsi ihmeessä minut käsiisi. Niistä on täällä vähän pulaa", sanon naurahtaen. Vaikka sanoinkin asian hieman huumorimielessä, en silti kiellä, etteikö apua aina tarvittaisi. Väitän kyllä, että tarvitsen ensin hieman parempaa pohjaa, jotta voisin luottaa toiseen. Näin kriittisinä aikoina kuitenkin voisin kuvitella, että kaikki haluavat pitää yhtä, jos ei muuten, niin oman henkensä takia.

"Uutena laumalaisena sinun ehkä tulee tietää hieman rajoista? En tiedä, mitä olet aiemmin kuullut, mutta lumihevosten alue tosiaan kattaa saaren ainoan jäätikön, tasankoa, sademetsää sekä kaistaleen havumetsää. Rajoja on hieman vaikea hahmottaa, ainakin alkuun, mutta ajan kanssa oppii kyllä tunnistamaan, missä rajat kulkee. Keskellä saarta taas on yhteismaa, jossa kaikki laumalaiset saavat kulkea - ainakin toistaiseksi", lopetan puhumisen hetkeksi. Minun täytyisi varmaan ilmoittaa kaikille laumalaisille samaan aikaan, mutta kestää vielä muutamia viikkoja, ennen kuin kaikki johtajat saavat asiat laumojensa osin selvitettyä.
"Suosittelen välttämään siellä liikkumista, tällä hetkellä siellä ei ole niin.. ..turvallista", vakavoidun hieman.
"Mutta kerron siitä tosiaan lisää laumakokouksessa. Uskoisin, että kuulet kokouksesta enemmän lähiviikoilla joko viestinviejältä tai joltain muulta laumalaiselta", jatkan hymyillen, jotten aivan epämääräisen kuuloiseksi alkaisi.
"Eipä sinun oikeastaan tarvitse täällä varoa, täällä on helppo aloittaa elämä puhtaalta pöydältä, jos sitä haluaa, ja tutustua uusiin hevosiin", sanon hymyillen.
Mitähän oleellista tällä kertaa unohdin kertoa...
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Gotta get up and try

ViestiKirjoittaja Almuli » 25. Tammi 2013 18:35

Aamuauringon ensimmäinen säde pilkahti esiin merta vastapäätä olevan kuusimetsän takaa. Taivas oli muuttunut sinisen oranssiksi, mutta oli silti vielä melko pimeää. Näemmä oli siis aamu. Emme olleet Loskan kanssa jutelleet kauaa, vaan aloittaneetkin vasta niin aamuyöstä. Valon nähneet linnut alkoivat sirkuttaa jossakin kauempana. Käännyin takaisin Loskaista Syysaamua kohti, ja kuuntelin mitä tällä oli sanottavana.

Korvani olivat kysyvästi hörössä,kunnes toinen avasi taas suunsa, toivottaen minut tervetulleeksi laumaan. Nostin hymyn korviin asti, tai ainakin siihen mihin suupielet ylsivät, ja nyökkäsin. Kiitosta ei varmaan tarvinnut sanoa, huomasihan sen, että olin tyytyväinen.
" Jep, pistetään mieleen ", vastasin palominon seuraavaan repliikkiin. Rajavartijan pesti ei niinkään kiinnostanut olevan minun mieleeni, mutta viestinviejänä voisi tavata paljon toisia hevosia, joka taas on vain hyväksi. Ehkäpä voisin harkita asiaa myöhemmin.

Lumihevosten johtajatar selittää rajoista, ja tämän lauman alueista. Nyökkäilen toisen puheen aikana pienesti, mutta kun tämä mainitsee, että yhteismaalla on hieman turvatonta nykyään, käänsin toisen korvani epäilevänä viistoon. Olin aikeissa kysyä, miksi, mutta Loska jatkoi puhumista. Se, että Caraliassa oli kuulemma helppo aloittaa elämänsä, huojensi mieltäni. Kyllä tamma varmaan olisi kertonut, jos jotakin erityisen vaarallista huomioitavaa olisi.
" Kiitos näistä tiedoista. Koetan noudattaa rajoja parhaani mukaan ", kiitän rauhallisesti, en kuitenkaan mitenkään intoa puhkuen. Tietysti olin väsynyt öisen pohdiskeluretken jälkeen, mutta nyt kun olin saanut liittyä lumihevoseen, olo oli myös huojentunut.
" Aamu sarastaa. Voimme kai kulkeutua nyt omille teillemme? ", odotin, mitä Loska sanoisi. Ei niin, että haluaisin pois toisen seurasta, vaan johtajallani ei varmaankaan ollut muuta informaatiota saaresta.
" Nähkäämme viimeistään siellä kokouksessa. Itse aion nyt mennä etsimään juotavaa. Oli ilo tavata, teidän johtajuutenne ", sanoin hyvästelyiksi hymyillen, ja lähdin kävelemään metsään päin vilkaisten vielä tammaa. Pyrin sanomaan kaksi viimeistä sanaa huumorina, vaikka myös osittain todella. Johtajatarhan Loskainen Syysaamu oli. Olin kiitollinen että hän otti minut lumihevosiin.

Stina poistuu.

[ Kaikki olellinen on nyt saatu pois alta. Kiitos tästä laumaanliittymispelistä :) ]
Almuli
 

Re: Gotta get up and try

ViestiKirjoittaja Siuri » 25. Tammi 2013 23:58

Stina lupaa noudattaa rajoja, ja minä nyökkään. Hyvä.
Vilkaisen horisonttia, joka näyttää hiljalleen muuttuvan lähes mustasta vaaleammaksi. Oho, aamu on aivan pian täällä. Siirtäessäni katseeni tammaan olen juuri kysymässä häneltä enemmänkin siitä, mistä hän on tullut ja mitä hän ylipäätään tekee tähän aikaan yöstä valveilla, mutta hän ehtii avata suunsa ensin. Niinpä vain haukon hiljaa henkeäni ja jään hymyilemään.
"Uskoisin niin, näemme kuitenkin muutaman viikon sisällä, jos jotain tärkeää jäi sanomatta", sanon Stinalle hymyillen. Minäkin voisin ehkä etsiä jostian nukkumapaikan, vaikka tähän aikaan se tuntuukin enemmän turhauttavalta kuin rentouttavalta. Enkä minä oikeastaan tiedä, väsymys on kaukana poissa, suuremmat asiat painavat mieltäni.
Stina kertoo lähtevänsä etsimään juotavaa ja hyvästelee. Pyöritän näyttävästi silmiä hymyillen. Eiköhän toinen ymmärrä, että on aivan tarpeetonta kutsua minua millään tapaa johtajaksi. Se on vain virkanimike, joka tuo mukanaan vastuuta, mutta ihan yhtälailla minäkin tänne olen tullut ja elänyt saarella.
"Nähdään!" ehdin huikkasta, kun tamma lähtee kävelemään.
Olisi ollut ehkä ihan reilua ohjata hänet vaikka joelle, se kun on aivan lähistöllä.
No eiköhän toinen osaa itsestään huolta pitää, ei hän aivan avuttomalta vaikuttanut.

Kun tamma katoaa metsään, tajuan vihdoin kääntää katseeni taas eteenpäin.
Missäs minä olinkaan.. Ainiin, tauti. Huoh, kuinka ikinä selviämme siitä.
Otan muutaman kevyen askeleen eteenpäin ja lähden jatkamaan matkaani miettien, murehtien ja toivoen.
Kyllä kaikki vielä järjestyy.

Loska poistuu.
[Jep, kiitos! :)]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere


Paluu Merenranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron