A new beginning of life

Rannan hiekka on hyvin hienojakoista ja pehmeää. Vesi on vilpoista, ja siinä on hyvä vilvoitella, mutta kannattaa varoa vedessä joskus seilailevia petoja tai voimakkaita virtauksia. Talvisin veden pinta on umpijäässä, eikä sitä saa murrettua kovin helposti.

A new beginning of life

ViestiKirjoittaja mokotti » 27. Tammi 2013 18:50

// Mukaan Loska ja Sac! :) ~ //

Juovikas hevonen makasi ähkien märällä hiekalla, samalla kuin hyisenkylmät mainingit piiskasivat sen alaruumista. Tamma raotti pikimustia silmiään ja katsoi pilviselle taivaalle, yrittäen kurottaa päätään ylös. Samalla se vilkuili ympärillensä korvat painettuina niskaan, ja mietti, mihin helvettiin se oli joutunut. Ranta ei muistuttanut omaa kotisaaren rantaa ja ilmakin oli viileämpi. Sininen muovitynnyri kellui matalassa rantavedessää aivan Sathen vieressä, johon tämä oli uidessaan yrittänyt nojata. Tiikerijuovainen huokaisi ja nousi ähkäisten ylös, säryn kalvaessa sen päätä. Puoliummessa olevat silmät laahasivat rantaa ja tamma nosti hitaasti korvansa niskasta. Liimautunut kaulaan oleva kostea harjas kutitteli ärsyttävästi Sathea ja tamma heilautti kaulaansa. Se laahusti nyt hitaasti eteenpäin, lihakset hieman hapoilla ja värähdellen jäykistynenä askeleiden tahdissa. Uimareissu oli ottanut koville. Kaksiväriset kaviot painautuivat rannan märkään hiekkaan, tahrien tamman jalat vaalenruskealla ja märällä hiekalla jalkojen puoliväliin. Kahdella kuonopilkulla varustettu turpa ja sen sieraimet haistelivat kiihkeästi ympäristön hajuja ja korvat keräsivät ääniä. Meren kohina peitti lähestulkoon kaikki äänet, paitsi kylmän humisenvan tuulen.
Mihin olen joutunutkaan?
Sat pysähtyi, sillä oli päättänyt lepuuttaa lihaksiaan toivoen, että päätä pistävä särky loppuisi. Terskristeytys asettui makaamaan kuivempaan ja pehmeämpään hiekkaan, laskien päänsä nyt maahan.

Seuraava aamu koitti, ja sää oli rauhoittunut. Taivas oli hieman pilvinen, mutta aurinko pääsi verhojen läpi loistamaan kellertävänvalkoisena pallona taivaalla. Aallot olivat laineilevia ja rauhallisia, ja silittivät edestakaisin liikkeellä rantaa. Viileätuuli kuivatti Brindlen karvaa keveästi nostattaen hajanaisia jouhia pystyyn tamman niskassa. Tuulen ulvonta herätti uutta tulokasta vähitellen ja juovikas avasi mustanpuhuvat silmänsä. Särky oli kadonnut yön myötä. Myös lihakset olivat palautuneet. Viisivuotias nuorukainen makasi hiljaa aloillansa, se ei vielä halunnut nousta. Kuonopilkkuinen tamma huokaisi ja makasi mahallansa aloillaan, kuunnelleen ja tuntien kylmän viiman.

// joo hieman sekavaa, hieman kiireessä kirjoitin.. //
mokotti
 

Re: A new beginning of life

ViestiKirjoittaja Siuri » 28. Tammi 2013 19:14

Loska

Taivaalla hohtaa oranssit pilvet. On aamu.

Katson merta ja sen liplattavia aaltoja. Merituuli puhaltaa hiljaa kohti. Se tuo mukanaan suolaista ja viileää tuoksua jostain kaukaa. Melkein pystyn haistamaan koti-Suomen kylmät pakkaset ja lumituiskut. Melkein.
Huokaisen syvään ja annan hengitykseni höyrynä tasaisena pilvenä kohti taivasta.
Näinä aikoina en toivo mitään muuta kuin paluuta Suomeen, paluuta kotiin. En siksi, että minut unohdettaisi taas, vaan siksi, että se paikka on turvallinen. Siellä ei ole sairautta, joka huonossa tapauksessa koituu koko paikan kohtaloksi.

Ajatus pistää ikävästi sydämessä.
Olen juuri kotiutunut tänne, olen löytänyt oman paikkani, tiedän mihin kuulun ja mitä haluan. Miksi juuri nyt?
En ajattele edes vain itseäni tai sitä, mitä minulle käy. Ajattelen kaikkia, niitä, joiden koko elämä on täällä ensihenkäyksestä lähtien. Niitä, jotka ovat löytäneet ystäviä, rakkaita, jotka ovat paenneet tänne ja löytänyt elämänsä juuret uudelleen.
Minä toivon, toivon niin kovasti, että tuulet vaihtuisivat.

Käännyn poispäin mereltä. Ranta on tässä kohti aivan paljas, lunta ei näy lähelläkään. Vasemmalla puolellani aukeaa tasanko, ja jossain edessäpäin tiedän olevan metsäponien alueen. Gamette, kuinka hän voi? Tai hänen nuori poikansa? Miksi hänen täytyi joutua keskelle tätä kaikkea?
Kävelen hitaasti eteenpäin nauttien kuitenkin viileästä ilmasta. Pörröinen ja pehmeä turkkini on pyrkinyt esiin jo kuukausia sitten, näytän melkeinpä kävelevältä karhulta.
Tai ehkä se on vain se itsekritiikki.

Pysähdyn aloilleni, kun huomaan edessä päin maassa makaamassa jotain tummaa. Ei kestä kauaa reagoida, vaan lähden laukkaamaan kohti maassa olevaa. Onkohan se ihan kunnossa?
"Hooi!" huudan, kunnes pääsen tumman hevosen, tamman, viereen. Sen tumma karvapeite on koristeltu erilaisin viiruin ja sen turpaa ja jalkoja koristaa valkoiset kuviot. Onko.. onko se vasta saapunut?
"Oletko kunnossa?" saan kysyttyä. Voi luoja, älä vain sano, että olet sairas, älä sano..
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: A new beginning of life

ViestiKirjoittaja mokotti » 28. Tammi 2013 20:35

Sathe makasi aloillansa, nauttien vielä hetkiä olinpaikastaan. Siinä välin se oli painanut silmäluomensa umpeen, ja oli unenomaisessa tilassa. Se näki huonosti näkyviä ja hailakoita kuvia perheestään ja rakkaasta veljestään. Siitä, kuinka onnellisina he elivätkään kaikki yhdessä, kunnes kaksoset kasvoivat ja lähtivät. Lähti myös veli Seth. Sen takia oli brindle tänne ajelehtinutkin.
Pian se havahtui vaimeisiin juoksuaskeliin, jotka voimistuivat ja voimistuivat. Se sai automaattisesti korvat heilahtamaan ja mustat silmät aukeamaan. Pää nousi samaten hiekasta nopeasti ja syädän pamppaili pelosta, kunnes se huomasi saapuvan olevan hevonen, ja kaikeksi onneksi tamma. Vieras laukkaa ja huudahtaa. Se sai Sathin nyökkäämään että elossa ollaan. Ruskea laukkaa aivan juovikkaan viereen ja kysyy tältä, että onko kunnossa.
"Olen" Sat vastaa ja nousee hitaasti hiekasta. Tummanruskea katsahtaa vieraan silmiin, ja huomaa jotain erikoista tuon eleistä. Sathesta tuntui, että vieras oli varautuneen oloinen. Kai toinen halveksui toisen väritystä, tai sitten ajatteli jotain tulokkaasta.
Vieraalla tammalla oli pörröinen karvapeite, ja näytti hieman nallekarhulta - toisin kuin juovikkas. Jäykät lihakset pääsivät nostamaan Sathen ylös hiekasta ja tämä heilautti otsaharjansa sivuun.
"Nimeni on Sathe, missä olen? Saavuin yöllä,ja tulin etsimään veljeäni" tulokas kysyy ja selostaa koska oli saapunut, ja mitä teki täällä hieman varovaisesti ja katsoo hieman pienempä tammaa ystävällisesti, korvat mielenkiinnosta höröllä.

Vieraan naamalla komeilee vaalea merkki, jossa on hauskan näköinen "aukko". Tamma näyttää muutoinkin ystävällisen näköiseltä Sathen mielestä. Risteytys vilkaisi merelle nopeasti ja totesi mielessään, että meri oli tyyntynyt ja näytti viattomalta. Sat ei vieläkään uskonut että oli elossa ja edes löytänyt uuden saaren, tai jopa mantereen. Kysymykset täyttivät pilkkutuvan pään siitä, missä on, onko oikeasti elossa ja että kuvitteleeko vain. Tamma huokaisi. Ehkä tämä oli vain todellista. Sathe siirsi mustat silmänsä takaisin tammaan, pienenpieni hymy huulillaan.
mokotti
 

Re: A new beginning of life

ViestiKirjoittaja Siuri » 14. Helmi 2013 14:27

Tamma nostaa päänsä maasta ja näyttää hieman säikähtävän. Teen kuitenkin kaikkeni, että tilanne vaikuttaisi rauhalliselta. Ja kun tamma ensisäikähdykseltään näyttää pian aivan rennolta, en minäkään näe syytä olla huolissani. Se sanoo olevansa kunnossa ja nousee ylös hiekalta. Huokaisen mielessäni, hyvä kuulla.

Kun seison kasvokkain tamman kanssa, hän kertoo nimensä. Kuuntelen tarkasti myös loput hänen puheestaan, joiden perusteella ymmärrän hänen vasta tulleen. Nyökkään ystävällisesti.
"Minä olen Loska", esittäydyn.
Mistähän sitä jälleen kerran aloittaisi.
"Ja tosiaan, tervetuloa Caraliaan, villihevosten saarelle", aloitan varovasti.
"Tiedätkö, onko veljesikin tällä saarella?" esitän heti alkuun kysymyksen. Tamman puheista en saanut selvää, onko Sathe tullut tänne asti juurikin veljensä perässä, vai vain olettanut hänen lähteneen tänne suuntaan. Joutuisin varmaan valitettavasti kertomaan hänelle, että saari on iso ja yhden hevosen etsiminen voi viedä paljonkin aikaa. Nyt varsinkin, kun jokaisen lauman alueet ovat tarkasti valvotut, ja harva haluaa päästää matkalaisia alueilleen.

"Me tosiaan elämme täällä vähän suuremmissa ja pienemmissä laumoissa, jokainen lauma omalla alueellaan. Olet itse saapunut lumihevosten maille, eikä tästä kovin pitkä matka ole metsäponienkaan alueelle", kerron aloittaen varovasti saaresta.
"Johonkin laumaan kuuluminen olisi suotavaa, mutta saaren eteläkärjessä elää myös laumattomia. Niitä kuitenkaan ei katsota hirveän hyvällä, laumattomien maine on hieman pilaantunut aikojen saatossa monestakin syystä." Yritän välttää maininnat Jokerista ja kaikesta muusta, mitä entisaikoihin saarella on tapahtunut. Siirrän kuitenkin ajatukseni takaisin tammaan ja mittailen tätä päästä kavioihin.
"Laumoihin hevoset valitaan värin ja muutenkin ulkonäön mukaan, aivan luonnollisista syistä. Vuoristoponien alueella tuskin suurempikokoinen hevonen pärjäisi, kun taas jäätikölle toivomme vaaleita hevosia, että välttyisimme suurilta riskeiltä, kuten pedoilta ja muilta vaaroilta. Sinä kävisit moneenkin laumaan, tasankohevosiin ja aavikkohevosiin, ehkä menisit juuri ja juuri jopa ylänköhevosiin tai metsäponeihin. Lumihevosiin taidat olla ehkä liian tumma - harmi sinäänsä", sanon ja jään katselemaan tamman karvapeitettä.
"Jollet sitten välttämättä halua lumihevosten laumaan liittyä, se nimittäin kävisi helposti. Lumihevosten johtajattarena voisin hyväksyä sinut saman tien", sanon hymyillen leveästi.
"Mutta aivan kuinka itse vain tahdot!" jatkan kuitenkin.

En ole aiemmin törmännyt näin raidalliseen hevoseen, mutta mielestäni tuo väri on aika kiva. Tamman turpaa koristaa myös valkoinen merkki
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: A new beginning of life

ViestiKirjoittaja mokotti » 18. Helmi 2013 22:44

Sathe nyökkää vieraan tamman esittäytyessä Loskaksi. Se tarkkaili Loskaa musteenmustilla silmillänsä ja heilautti häntäänsä. Sathe tunsi meriveden suolaisen maun suussaan ja se kuivasi kovasti tämän kurkkua, ja tämä joutui nielemään vähäisiä sylkiliemiä suustaan taannuttaakseen janon ja suolan mau. Se kuunteli vanhempaa tammaa, tämän kertoessa että tulokas oli saapunut villihevosien valloittaneelle saarelle, Caraliaan. Se hymyili, mutta pian hymy laantui. Entä ihmiset?
"Ei varmasti ihmisiä?" se kysähti varmistaakseen, että saarella oli vain hevosia ja muita luonnon eläimiä. Juovikas kääntyisi ympäri ja uisi pois saarelta, jos kuulisi siellä olevan ihmisä. Mutta pian Loska kysyy Sathen veljestä.
"Lähdin etsimään häntä, koska hän lähti noin vuosi sitten synnynsaareltani. Merivirrat kuljettivat minut kuitenkin tänne. Enkä ole varma, onko hän täällä..Toivon niin löytäväni hänet" Brindle kertoo ja madaltaa äänensä loppua kohti ja siirtää silmänsä merelle.

Pian Loska kertoo saaresta tietoa ja Sathe katsahti tähän. Tämä kuunteli tarkkaavaisena ruskeaa, painaen mieleensä jokaisen asian. Loska mainitsee myös laumoista ja niiden kriteereistä.
Loska kertoi myös laumattomista, joiden maine oli kuulemma pilaantunut. Kysymykset pulppusivat Sathen mielessä. Miksi heidän maineensa on huono? Onko laumattomat tehneet jotain kauheaa vai mitä? Tamma miettii itsekseen mutta herää todellisuuteen ja katsahtaa hymyillen Loskaan.
Kertoman mukaan juovikas sopisi tasankohevosiin, aavikkohevosiin ja juuri ja juuri ylänkähevosiin että metsäponeihin. Lumihevosiin tämä olisi liian tumma. Pian Loska ilmoittaa olevansa Lumihevosten johtajatar. Sathe nostaa kulmiansa hämmästyksestä. Juovikkaan edessä seisoi lauman johtaja(tar). Tamma pysyi hieman aikaa hiljaa ja mietti, Liittyisikö heti vai miettisinkö?
"Voisinhan minä liittyä laumaasi, jos vain sinä haluat. Olenko kuitenkin liian poikkeava laumastasi, kun olen näin tumma?" se kysyy hieman arastellen kulmat ylhäällä ja korvat ujosti höröllä.
mokotti
 

Re: A new beginning of life

ViestiKirjoittaja Siuri » 01. Maalis 2013 20:37

"Ei varmasti", vastaan tammalle tämän kysyessä ihmisistä. Kukaan saarella elävä ei ole niitä täällä - mikä sinäänsä on ihmeellistä, kun miettii tarinoita, joita on kuullut hevosilta, jotka tulevat haaksirikkojen seurauksina. Ihmiset eivät löydä tänne, hevoset kyllä. Eipä se tosin minua haittaa, en tosiaan pysty ikävöimään ihmisiä. Ainoastaan sitä yhtä, mutta hän katosi aivan jäljettömiin jättäen minut yksin keskelle niitä, jotka tuskin välittivät minusta.
Vaikka ajatuksissani olenkin taas Suomessa ja ajassa ennen Caraliaa, pystyn samalla kuuntelemaan tammaa. Hän ei siis tiedä veljensä olevan täällä?
"Mikä veljesi nimi on? Jos satun vaikka todella hyvällä tuurilla löytämään hänet. Voin kertoa siskonsa etsivän häntä", sanon ystävällisesti hymyillen. En voi millään taata, että ori olisi edes ylipäätään päätynyt tälle saarelle, mutta sitä ei koskaan tiedä. Elämällä kun on hassu tapa muuttaa suuntaansa miten sattuu.

Kun kerron tammalle laumoista ja saaresta, hän näyttää mietteliäältä. Pian hän kuitenkin kysyy, olisiko mahdollista liittyä lumihevosiin.
Olen muutaman hevosen kohdalla tehnyt poikkeuksen värityksen tai koon perusteella, mikä ei ole suotavaa. En välttämättä uskoisi muiden johtajienkaan pitävän ajatuksesta, että lumihevosten alueella liikkuu hevosia, jotka eivät tosiaan sinne kuulu. Johtajana olen kuitenkin aika uusi, ajattelee vaikkapa Gamettea tai jotakin muuta pidempiaikaista johtajaa. En kuitenkaan voi mitään sille, että tamman luonne ja temperamentti lähteä etsimään veljeään vieraasta paikasta vetää minua puoleensa.
"Säännöt ovat säännöt, mutta niistäkin voi kyllä joustaa ja poikkeuksia voi aina tehdä", sanon ja hymyilen tammalle hieman.
"Jos siis vain haluat niin tervetuloa!" hihkaisen suorastaan. Nyt sitäpaitsi ei ole hyvä aika lähteä kiertämään saarta, kun tauti myllää hevosten keskellä. Jos hän vain asettuisi paikoilleen, niin..
"Onko sinulla jotain kysyttävää? Unohdin varmasti kertoa suurimman osan tärkeistä asioista", naurahdan. Joskus käy niinkin.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: A new beginning of life

ViestiKirjoittaja mokotti » 22. Maalis 2013 17:24

Brindlen tummilta huulilta pääsee helpottunut huokaus. Ihmisiä ei varmasti ollut. Luottavaisin mielin Sathe uskoi Loskan sanaa. Tammaa kuitenkin hieman ihmetytty, miksei saarella ollut ihmisiä. Oliko saari niin elinkelvoton ihmisille etteivät voi asua? Sathe mietti asiaa hetken, kunnes päätti pyyhkiä ajatuksensa ihmisistä, vaikka se oli vaikeaa - olihan tamma kuullut vaikka mitä hirvetyksiä ihmisistä vanhemmiltaan. Vanhemmat olivat kertoneet ihmisten ratsastavan hevosten selässä ja sitten syövän niitä. Ajatus kuvotti brindleä, ja toivoi, ettei hänen veljensä olevan mantereella ihmisten käsissä.

Suomenhevonen kysyi Sathen veljen nimeä ja sanoi, että voisi ilmoittaa tummanruskealle että Sathe etsii häntä. Kuonopilkkuisen katse kirkastui selvästi ja jopa silmät sadehtivät innosta.
"Todellako? Veljeni nimi on Seth." tamma hihkaisi innoissaan ja hymyili. Risteytys oli aivan intona.
"Sethin tunnistaa kultaisesta turkista ja suuresta merkistä hänen kasvoillaan" Sathe kuvaili veljeänsä, auttaakseen Loskaa tunnistamaan veljensä, jos tapaisi tämän joskus. Hän todella toivoi, että veli olisi siskonsa tapaan saarella.
Loskan vastauksen päätteleminen ei ollut Sathelle vaikeaa - Lumihevosiin ei toivottu niin tummia hevosia kuten Sathe, mutta sääntöjä voisi joustaa mutta se ei ollut suotavaa. Murheellinen ilme ilmestyi tuon kasvoille, mutta tamma väkersi pienen hymynkaareen suupielilleen kuullessaan, että oli tervetullut laumaan.
"Kiitos" se sanahti lyhyesti ja yritti piristää ilmettään. Loska kysyi, oliko brindlellä mitään kysyttävää. Hiljaisuus laskeutui kaksikon ylle Sathen miettiessä hetken, mutta sitten sillä heräsi kysymys.
"Liikkuuko laumat tiiviisti yhdessä vai miten? Ja millainen tilanne saarella nyt on?" Sathe kysähtää ja kasvoille ilmestyy jälleen kysyvä ilme.
mokotti
 


Paluu Merenranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron