Where the wind blows

Rannan hiekka on hyvin hienojakoista ja pehmeää. Vesi on vilpoista, ja siinä on hyvä vilvoitella, mutta kannattaa varoa vedessä joskus seilailevia petoja tai voimakkaita virtauksia. Talvisin veden pinta on umpijäässä, eikä sitä saa murrettua kovin helposti.

Where the wind blows

ViestiKirjoittaja Voice » 29. Huhti 2013 21:47

YKSINPELI

TRAWANT

Täydellinen hiljaisuus. Se kietoo kylmät sormensa ympärilleni, sen kuristava ote saa kamppailusta väsyneet lihakset luovuttamaan, jäntevät jalkani lopettamaan epätoivoisen liikehdintänsä. Tunnen kuinka se vetää, se kiskoo. Yhä syvemmälle, yhä lähemmäs pimeyttä, kauemmas valosta joka rikkoutuu kauniiksi kuvioksi veden tyrskyävissä aalloissa. Raskaat luomet painuvat hiljaa kiinni ja tunnen kuinka mieleni alkaa luovuttaa meren armottomalle paineelle.

..
Kavahdan hereille hetkeen, joka vihlova kipu pistelee keuhkojani ja uupuneita lihaksiani, muttei silti estä minua raottamasta tummia silmäni vain saadakseni todistuksen siitä, että olin elossa. Pieni raotus vain ja hengähdän syvään veden rahistessa harmaissa sieraimissani.
Niinkuin meren tyrskyt ovat painuneet vasten karikkoisia rantoja sammuttaen raivoisan vaahtoamisensa, myös päivä on sammunut iltaan, öisen pimeyden vallatessa laajan taivaan kokonaisuudessaan. Se kuuton, tähdetön taivas uhkui tummuttaan ylläni tahdonvoimani saaden vapisevan kehoni nousemaan määrätietoisesti kylmästä hietikosta ja katseeni kohoamaan edessä aukeavaan tasankoon, jonka kuivahko ilma silittelee karvaani, kantaen sieraimiini tuoksun, jonka tuttuus saa korvanikin kohoamaan kohden sysimustaa taivaankattoa. Hevosia.
Käännyn tulosuuntaani. Katselen merta. Meitä on tässä kaksi yksinäistä. Lokkien kirkuminen on jäänyt kauas taakse mantereelle, meren taakse. Hetken täytyy jopa minunkaltaiseni rohkeasieluinen, vastoinkäymisiin tottunut ori kerätä itseään, antaa ajatuksen saavuttaa nykyhetki, ennenkuin kaiken tapahtuneen omaksuneena käännän kasvoni kohti aina horisonttiin jatkuvaa tasankoa, kohti tulevaa.
En tiennyt minne askeleet minut johdattaisivat, mitä tuleman pitäisi mutta koska vaihtoehtoja ei ollut, verkkaat käyntiaskeleet lähtivät kuljettamaan puoliverisen kehoani tarmokkaasti väsymyksestä piittaamatta edemmäs, pidemmälle, yhä kauemmas, kunnes merinäkymä jäi kauas selkäni taakse ja viimein hävisi kokonaan..

TRAWANT POISTUU
Voice
 

Paluu Merenranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron