Lopun alkua odottaen

Rannan hiekka on hyvin hienojakoista ja pehmeää. Vesi on vilpoista, ja siinä on hyvä vilvoitella, mutta kannattaa varoa vedessä joskus seilailevia petoja tai voimakkaita virtauksia. Talvisin veden pinta on umpijäässä, eikä sitä saa murrettua kovin helposti.

Lopun alkua odottaen

ViestiKirjoittaja Zarroc » 28. Joulu 2013 21:02

[rantautumispeli. mukaan vain sachi & loska.]

WINCHESTER

Vesi oli hyytävää.
En tiennyt milloin viimeksi olisin kokenut jotain, mikä kalvoi sisuskalujani yhtä paljon. Vedin henkeä, vaikka olin syvällä veden alla ja tunsin keuhkojani kuristavan tunteen salpaavan hiljalleen tajuntaani. Yritin taistella tietäni takaisin pinnalle, mutten tuntenut mitään, mikä olisi enää auttanut jaksamaan. Jossain sisälläni pakokauhu kiristi otettaan, mutta en suostunut enää pelkäämään. Luovuttaessani suljin silmäni ja toivoin, että olisin vielä joskus onnellinen.

Herätessäni seuraavan kerran, ainoa mitä näin, oli hiekkaa. Pelkkää vaaleaa santaa turpani edessä. Saattoi johtua siitä, että silmäni olivat väsymyksestä ja kivusta sirrillään, hajuaisti ei pelannut enkä jaksanut liikuttaa korviani. Hengitin hieman ja päädyin yskimään kouristuksenomaisesti, suolavesi valui sieraimistani ja halusin itkeä. Tunsin oloni avuttomaksi ja pieneksi olennoksi maailmankaikkeuden keskellä ja minua ällötti mihin jamaan olin itseni päästänyt.

Rauhoitin hengitystäni hiljalleen, lopulta tarpeeksi voimia keräten, että sain pääni ylös. Ravistelin sitä hieman, jotta maailmankuvani selkeäisi taas ja aloin erottaa muitakin asioita. Oli hiekkaa, kauempana oli lisää hiekkaa ja hiekan takana metsää. Säpsähdin hieman.
Enkö ollutkaan päässyt onnellisuuteen? Missä ihmeessä minä oikein olin?

Katsoessani toiseen suuntaan, näin enää lempeän kaistaleen hiekkamerta ja sitten sitä oikeasti suolavetistä tavaraa. Minulle tuli suuri halu päästä pois veden ääreltä ja kamppailin itseni pystyyn, vaikka tuntui siltä, että jalat pettäisivät minä hetkenä hyvänsä.
Ravistelin itseäni kauttaaltaan, kunnes ryhdistäydyin ja häntääni levottomasti heilauttaen otin askeleen eteenpäin.
Kyllä tämä tästä. Pakko.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Lopun alkua odottaen

ViestiKirjoittaja Siuri » 29. Joulu 2013 00:38

[...ja tuisku]

Loska ja Tuisku

"Odota vähän", sanon Tuisku-varsalle, joka rynnistää edellä kovaa vauhtia. Ollessamme sademetsässä se sai kerättyä paljon elinvoimaa ja nyt se voi paljon paremmin. Karva kiiltää ja varsa näyttää hyvin ravitulta. Siitä on tullut jo komea ori. Jotain siltä silti puuttuu, ja me molemmat taidamme tietää, että mitä.

Vieläkään se ei ole sanonut sanaakaan. Se on kulkenut hiljaa mukanani mutta oppinut kuuntelemaan minua ja tottelemaan. Nytkin se kääntyy ympäri, kiertää toiselle sivulleni ja kävelee nätisti vierelläni.
Katson orin vaaleaa turkkia. En ole muistaakseni nähnyt yhtäkään samankaltaista lumihevosta aikoihin. En saa päähäni, ketä hän oikein muistuttaa.
Se pahentaa tilannetta entisestään. Minulla ei ole kerrassaan mitään hajua, kenen tämä lapsi on ja miksi se oli jätetty yksin keskelle lumihankea. Nyt se kuitenkin tuntuu olevan minun vastuullani, enkä voi muuta kuin jatkaa etsimistä. Odottaa, jos varsa itse osaisi kertoa, mistä hän on tullut ja missä hänen vanhempansa ovat.
Varsa pysähtyy äkisti ja jää katsomaan eteenpäin korvat höröllään. Katson ensin varsaa ja sitten siirrän katseeni itsekin eteenpäin. Maasta hieman kauempana nousee vaikean näköisesti ylös kirjava hevonen.
Ensimmäinen ajatukseni on, että rantaan on ajautunut uusi hevonen. Toisena mielessä käy, että se on sairas. Se on niin hauraan näköinen..
Mutta minun velvollisuuteni on ottaa selvää.
"Odota tässä, käyn katsomassa", sanon varsalle ja ravaan vierasta kohti.

Kun pääsen lähemmäksi, huomaan hevosen, joka kimaltelee vielä hieman märkänä merivedestä. Se on minun kokoiseni ori, ja se on juuri ottamassa askelta eteenpäin lähteäkseen liikkeelle.
"Hei!" hihkaisen ja ravaan lähemmäksi. Ei näy paiseita, ei näytä nuhaiselta. Päällepäin terve, mutta jätän kuitenkin jonkun verran tilaa väliimme, ihan varmuuden vuoksi.
"Oletko mahdollisesti juuri tullut tuolta?" kysyn ja osoitan katseellani merta.
Huomaan sivusilmällä, kun taakseni kävelee varsa. Ei se sitten malttanut olla paikoillaan.

"Minun nimeni on Loskainen Syysaamu, mutta voi kutsua Loskaksi. Hauska tutustua", sanon orille hymyillen.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Lopun alkua odottaen

ViestiKirjoittaja Zarroc » 29. Joulu 2013 22:36

Juuri, kun olin saanut ensimmäiset vaivalloiset askeleeni taivallettua tällä maaperällä, katseeni kiinnittyi minua kohden ravaavaan palominoon tammaan. Hän oli suunnilleen korkuiseni ja ilmeisesti rakenteeltaan myös yhtä raskas. Hän hihkaisi tervehdyksen, mutta minä odotin, että hän tuli lähemmäs ennen kuin kakaisin kurkkuani - joka muuten tuntui kuin olisin syönyt kilon hiekkaa - ja ähkäisin ilmoille; "Hei."

Tamma seisahtui siihen jonkin matkan päähän ja kohotin hieman kulmiani, mutta palautin ilmeeni hetkessä peruslukemille. Ehkä täällä ei oltu kovin lähelle tulevaa tyyppiä tai sitten tamma pelkäsi. En kyllä haistanut pelkoa.. Sitten älysin, että tammalla oli varsa mukana. Aivan. Nythän minä ymmärsin.
Hän esitti vähän erikoisen kysymyksen ja katsoi merelle. Vilkaisin vaistomaisesti sinne ja nyökkäsin sitten. "Kyllä vain, juuri sain itseni pystyyn."

Pian hän esittäytyi hymyillen ja minä maistelin hetken hänen nimeään suussani. Vai vielä Loskainen Syysaamu.. Erikoinen nimi, kai se voisi olla pahempikin, kuten vaikka Vetinen Talviaamu tai jotain muuta vastaavaa.
"Olen Winchester, voit sanoa vaikkapa West", hymähdin hetken kuluttua tammalle. "Ja samoin, tietysti." Hymyilin hetken verran, kunnes palauduin takaisin normaaliin, melko mitäänsanomattomaan ilmeeseeni.

Heilautin häntääni hieman levottomasti, tarkastellen katseellani tamman takana seisovaa varsaa ja hetken kuluttua soin sillekin pienen hymyn, korviani hetkeksi höristäen.
Siirsin kuitenkin katseeni takaisin Loskaan. "Anteeksi kun kysyn näin äkkiä, mutta missä minä mahdan olla?"
Sävyni on kohtelias, minulla oli kutina, että nyt parani olla ihan kiltisti.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Lopun alkua odottaen

ViestiKirjoittaja Siuri » 02. Tammi 2014 03:38

Minun kokoiseni kauniin kirjava ori tervehtii takaisin. Hän kertoo myös tulleensa mereltä ja saaneensa itsensä pystyyn. Muistan kyllä omat tuntemukseni kun saavuin saarelle - olo oli niin heikko pitkän uintimatkan jälkeen.
Tarvitsisikohan toinen tukea? Hän kyllä näyttää pysyvän hyvin pystyssä.

Ori esittäytyy Westiksi ja hymyilee hieman. Nyökkään hänelle ja katson, kun Tuisku astelee taakseni ja kurkkii varovasti selkäni takaa. Hän näyttää olevan hieman jopa peloissaan.
Kun seuraavan kerran siirrän katseeni oriin, hän kysyy minulta kysymyksen. No niinpä tietysti!
"Ei se mitään! Ihan ymmärrettävää että tahtoo tietää, minne oikein on joutunut. Varsinkin jos on kaukaa tullut", sanon sitten leppoisasti hymyillen.
"Olet päätynyt villihevosten astuttamalle saarelle, Caraliaan", sanon toiselle hymy huulillani.
"Oletko mahdollisesti tullut ihmisten keskuudesta vai elänyt aina vapaana?" kysyn orilta. Näitäkin hevosia oli kahdenlaisia ja jotain siltä väliltä. Ne ihmisten luona asuneet vaikuttavat aina yhtä järkyttyneeltä siitä, että täällä ei ole ihmisiä, kun taas villinä eläneet ovat aivan normaalisti. Eikä jotkut edes tiedä, mikä se ihminen on.

"Meitä elää täällä ympäri saarta kuudessa laumassa mukaan lukien laumattomat, joita löytyy muutamia. Olet tällä hetkellä lumihevosten alueella, ja jos jo nyt saa sanoa, niin kävisit todella hyvin tänne meidän kanssamme", sanon vähän vihjaillen.
"No mutta tee vain omat päätöksesi! Kävisit nimittäin lisäksi myös metsäponeihin sekä aavikkohevosiin", kerron orille rehellisesti.
"Jokaisella laumalla on omat alueensa joita pidetään tarkoin silmällä. Rajarikkureita ei katsota hyvällä, mutta muuten täällä eläminen onkin ihan leppoisaa! Oman lauman alueella on mahdollista tehdä melkein mitä vain ja laumojen alueelta löytyy todella erilaista luontoa! Lumihevosten alueelta löytyy esimerkiksi jäätikköä mutta myös sademetsää, tasankoa ja havumetsää", kerron orille.
Toivottavasti nyt tällä kertaa ei jää mitään tärkeää kertomatta.

"Olisiko sinulla tähän väliin kysyttävää?"
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Lopun alkua odottaen

ViestiKirjoittaja Zarroc » 06. Tammi 2014 14:14

Odotellessani tamman reagointia, katseeni kiinnittyi varsaan, joka oli astellut hiljalleen lähemmäs meitä. Saatoin aistia pelkoa pienen suunnalta, joka sai korvani lerpahtamaan hirvenen sivulle. En pitänyt muiden pelottelusta ollenkaan, varsinkaan noin pienten.
Lopulta Loska alkoi puhua, joten käänsin katseeni enemmänkin hänen puoleensa. Kylläpä toisella sitten olikin asiaa, nyökkäilin vain sopiviin saumoihin väliin, omaksuessani tietoa itseeni. Villihevossaari nimeltä Caralia.. eli ei kai ihmisiä?
"Olen itse asiassa elänyt molemmilla tavoilla", hymähdin. Puolet elämästä ihmisten kanssa, puolet villinä.

En kyllä olisi enää ihmisiä kaivannutkaan, eipä siinä. Palomino jatkoi taas puhettaan, korvani olivat jo aikaa sitten siirtyneet hörölle häntä kohden. Kun hän sanoi, että kävisin oikein hyvin lumihevosten laumaan, jäin miettimään. Pitäisikö minun liittyä jonkinlaiseen laumaan? Toisiko se enemmän turvaa? Olisiko minusta ylipäätään siihen?
Loskainen Syysaamu kertoi myös kaksi muuta laumannimeä, joihin kävisin. Aavikkohevosillahan oli paljon aavikkoa? Yh.. ei, se ei tuntunut kovin mukavalta, sen jälkeen kun olin viettänyt aikaani pitkillä, kuumilla tasankotyyppisillä alueilla.
Ja metsäponeilla oli todennäköisesti paljon metsää. Enkä minä tuntenut itseäni kovin poniksi, vaikka mustangit olivatkin usein ponikokoisia...

Ravistauduin taas irti ajatuksistani, huomioidakseni tamman seuraavia sanoja. Rajoja pidettiin tarkasti silmällä, mutta eläminen oli leppoisaa. Ahaa? Ja luonto oli erilaista joka paikassa.. Miten se oli edes mahdollista? Jäätikkö kuulosti kieltämättä kiinnostavalta. Kai minun olisi ajateltava tulevaisuuttanikin jossain vaiheessa, tähän mennessä olin vain kierrellyt ja kaarrellut ilman päämäärää.
Lopulta hän lopetti puhumisen ja minä hengähdin syvään. No niin.
"Minä.. tämä kuulostaa mielenkiintoiselle paikalle", sanoin rauhallisella sävylläni, antaen katseeni kiertää hiljalleen ympäristössä. "Minun kai pitäisi liittyä laumaan... kuka on Lumihevosten johtaja?"
Niin minä ainakin olettaisin, että johtajan kautta pääsi liittymään laumaan. Vaikken koskaan ollutkaan oikein laumoihin kuulunut, mitä nyt toisinaan alueilla pyörinyt ja jutellut muutaman mukavan tamman kanssa. Heh, siihenpä se sitten taisi jäädäkin.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Lopun alkua odottaen

ViestiKirjoittaja Siuri » 28. Tammi 2014 07:19

Ori sanoo tämän alueen kiinnostavan. Hienoa! Vähän kuitenkin pelkään että aiheutan vain sanomisillani hirveitä paineita liittyä juuri tähän laumaan, mutta eiköhän hän osaa itse päättää asioistaan.
Sitten hän esittää minulle kysymyksen.
"Ai niin", sanon ja naurahdan.
"Tosiaan, Loskainen Syysaamu, lumihevosten johtajatar palveluksessanne", sanon ja nyökkään hieman hymyillen.
"Joskus se vain unohtuu, riippuen täysin siitä, että haluaako tulla muuten vain juttelemaan vai onko kyseessä jotain virka-asioita", selittelen orille. Niinhän se vähän on, välillä toivoo että voi olla vain Loska, joka tutustuu uusiin hevosiin, mutta ei tämä johtajataren titteli nyt niin kovin elämää muuta. Muiden suhtautuminen minuun on ehkä erilaista, mutta kunhan saa vain sanottua että voi ottaa rennommin, niin yleensä he siitä lämpenevät.
Tuisku uskaltautuu nyt pois takaani, kun huomaa, että tilanteessa ei oikeastaan ole mitään pelottavaa. Eipä hän sano sanaakaan, mutta katsoo jo uteliaammin korvat höröllään toista.

"Jos siis todella lumihevosten lauma kiinnostaa niin tervetuloa vain! Ei tässä mitään tämän virallisempia toimenpiteitä tarvita", hymyilen orille.
"Tosiaan, saa keskeyttää, jos jokin asia jää epäselväksi. Se on vähän sellaista, kun yrittää muistaa, mitkä ne tärkeimmät asiat olikaan", sanon. Välillä sitä jääkin miettimään, jäikö jotain olennaista kertomatta. Ehkä mennään tällä kertaa kuitenkin kerralla kaikki läpi niin ei jää epäselvyyksiä.
"Millainen on olosi muuten näin merimatkan jälkeen?" kysyn orilta. Ihan pirteältä hän minun silmiini näyttää, mutta tiedä sitten.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Lopun alkua odottaen

ViestiKirjoittaja Zarroc » 05. Helmi 2014 20:18

Tamma esittäytyi lumihevosten johtajattareksi. No jopas sattui. Nimikin oli varsin erikoinen. Kallistin päätäni hieman kuunnellessani jälleen hänen selitystään. Toisella riitti ainakin asiaa, jos ei mitään muuta.
Katseeni siirtyi siihen hevosenalkuun Loskaisen Syysaamun takana, se astui lähemmäs minua ja näytti uteliaalta. Tarjosin varsalle lempeää hymyä, mutta pian kohdistin tarkkaavaisen katseeni taas tammaan.

Kulmani kohosivat yllättyneesti hänen sanansa kuullessani. "Ai", totesin järkevästi. "No. Tämäpä mukavaa." Hymähdin ja nyökkäsin sitten hyväksyvästi.
Tamma puhui taas, minä keskityin tarkkailemaan pikkuoria. Se näytti valppaalta ja niin nuorelta. Korvani kääntyivät kuitenkin johtajattareni suuntaan, kuullessani hänen kysymyksensä.
Lähes vastentahtoisesti siirsin tulenvärisen katseeni tammaan. "Oikein hyvä, kiitos kysymästä", vastasin kohteliaasti, niskaani hivenen kaartaen.

Oikeastihan olin ihan hukassa, jäsenet tuntuivat voimattomilta ja henki kulki puuskittain, mutta kelpasihan sitä vähän valehdella. Ja jos totta puhuttiin, oloni oli ollut vuosien saatossa paljon huonompikin, joten mikäs tässä käyskennellessä.
Katselin vielä hetken ympärilleni, miettien pitäisikö minun sanoa tai kysyä jotain. En kuitenkaan keksi mitään, joten tyydyn vain vilkaisemaan tammaa ilmeettömänä. Oliko tämä sitten tässä vai?
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Lopun alkua odottaen

ViestiKirjoittaja Siuri » 18. Helmi 2014 21:40

West sanoo voivansa hyvin, mikä saa omankin oloni helpottuneeksi. Se on mukava kuulla. Yleensä merimatka vie voimat hevoselta jos toiseltakin.

Hetken on hiljaista, ja ehdin kuunnella mereltä puhaltavaa tuulta. West näytti kyllä voivan hyvin.
"Eipä minulla oikeastaan muuta ole. Jos luulet jaksavasi, niin voisimme lähteä Tuiskun kanssa jatkamaan matkaamme. Meillä olisi yksi asia hoidettavana", kerron hieman epätarkasti. En tiedä, pitäisikö minun sanoa muille, että olemme etsimässä hänen vanhempiaan, vai ehkäpä vain olla hiljaa koko asiasta.
Uskoisin, että jos pidempään orin kanssa kuljen, niin asia tulee varmasti selväksi kaikille laumalaisille. Sitä ennen kuitenkin on vain toivottava parasta, että hänen vanhempansa löytyvät.

"Toivottavasti viihdyt Caraliassa", sanon ja hymyilen orille.
"Tarpeen tullen minut voi etsiä kyllä käsiin, jos on jotain kysyttävää tai kerrottavaa. Kuljen lähinnä lumihevosten alueilla. Mutta tällä saarella hevoset ovat auttavaisia ja varmasti opitkin saaren tavat nopeasti", jatkan vielä kannustavasti. Eiköhän hän pärjää tästä eteenpäin, ei ori ihan avuttomalta näytä sentään.
"Mutta... Me näemme varmaan silloin tällöin. Siihen saakka näkemiin ja onnea uuteen kotiin", hymyilen orille. Sitten lähdemmekin Tuiskun kanssa jatkamaan matkaamme keskemmälle saarta.
Oi vanhemmat, missä te oikein olette.

Loska ja Tuisku poistuvat.
[kiitooos ^^]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Lopun alkua odottaen

ViestiKirjoittaja Zarroc » 22. Helmi 2014 13:50

Samassa Loska kertoikin, ettei hänellä ollut enää muuta sanottavaa ja alkoi tekemään lähtöä. Vastasin hieman viiveellä hänen hymyynsä, katsellen edelleen orivarsan perään.
"Aivan, tietysti", totesin sitten. "Hei sitten ja onnea matkaan." Hymähdin heidän peräänsä, tietämättä kuitenkaan sen tarkemmin mitä he aikoivat tehdä.

Katselin ympärilleni hitaasti, mutta kaikkialla näytti samalta. Ainoat maamerkkini olivat juuri kadonneet kaukaisuuteen ja minä olin ihan totaalisen yksin. Huokaisin hiljaa ja lähdin sitten vaeltamaan rantaa pitkin toiseen suuntaan, halusin nauttia vielä hetken rauhastani. Jotenkin vain tuntui, ettei täällä tuulisella rannalla kukaan tulisi minua vastaan.

Otin ensimmäiset huterat askeleeni eteenpäin, mutten silti kääntynyt sisämaahan päin, vaikka ruokaa halusinkin. Halusin ensin tutkiskella rajoja täältä käsin.

WINCHESTER POISTUU.
kiitokset :3
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio


Paluu Merenranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron