Minun aikani oli tässä

Rannan hiekka on hyvin hienojakoista ja pehmeää. Vesi on vilpoista, ja siinä on hyvä vilvoitella, mutta kannattaa varoa vedessä joskus seilailevia petoja tai voimakkaita virtauksia. Talvisin veden pinta on umpijäässä, eikä sitä saa murrettua kovin helposti.

Minun aikani oli tässä

ViestiKirjoittaja Mwjan » 09. Helmi 2014 22:44

Quickstep

Pidemmän aikaa oli valkokasvoinen vaeltanut vailla määränpäätä pitkin omia lauman alueita. Kaiken sen aikana, hän oli päätynyt muutaman kerran yhteismaille, mutta muuten pysytellyt lauman alueella. Hänen mielessään oli kaikenlaista, etenkin tapaamansa hevoset. Kukaan ei kuitenkaan pakottanut häntä jäämään tänne. Ei täällä ollut hänelle mitään tarjottavaa.

Hän seisoi samalla rannalla mihin oli jo kaksi vuotta sitten rantautunut. Hänen oli aika lähteä etsimään uusia tuulia ja unohtamaan tämä saari. Tämä paikka ei ollut kaikille ja tällä kertaa Quickille se ei riittänyt. Viime hetket olivat olleet raskaita, kaikki se, pääntauti.. tulivuori. Ne olivat ohitse ja valkokasvo sai olla tyytyväinen että oli löytänyt yhteistuumin MD'stä rohdon pääntautiin.
Valkokasvo ei kyynelehtinyt, eikä hyvästellyt, vaan oli kerännyt voimiaan pitkään taivaltamiseen. Tällä kertaa hän pystyi kävelemään jäätyneen meren ylitse, ainakin niin pitkälle, kunnes se pettäisi ja hänen täytyisi hyytävässä vedessä uida eteenpäin.

Niin se otti ensimmäiset askeleensa jäälle, jatkoi pontevasti eikä katsonut taakseen. Mielessään ehkä vai, heihei Caralia, mutta niin sinne se katosi.

Quickstep poistuu saarelta.
Mwjan
 

Paluu Merenranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron