Suuri sininen meri

Rannan hiekka on hyvin hienojakoista ja pehmeää. Vesi on vilpoista, ja siinä on hyvä vilvoitella, mutta kannattaa varoa vedessä joskus seilailevia petoja tai voimakkaita virtauksia. Talvisin veden pinta on umpijäässä, eikä sitä saa murrettua kovin helposti.

Suuri sininen meri

ViestiKirjoittaja Tjedru » 10. Touko 2014 17:16

Golden Richie Guy Delightfully
Wohweli ja Tempo tänne päin!

Minun oli hyvin vaikea hengittää, sillä keuhkoni olivat täynnä vettä, ja olin muutenkin aivan lopen uupunut. Onnekseni olin vielä elossa. Vähitelen raotin sinisiä silmiäni, ja eteeni avautui meri, suuri sininen meri, ja taivas pilvineen kaikkineen. Kaikki neljä jalkaani tärisivät kylmyydestä ja väsymyksestä, vaikka tänään oli hyvin Aurinkoinen päivä. Päätin yrittää nousta ylös, vaikka vaikeaa se olikin. Jalkani tärisivät entistä enemmän, kun vuorotellen nostelin näitä ylös maasta. Koko vasen kylkeni oli hiekan peitossa, kuinkahan kauan olin makoillut tuossa kuin kuollut aasi? Varistin ylimääräiset hiekat vartalostani, ja katselin ympärilleni, miettien missäköhän mahdoin oikein olla, sen minä tiesin että kotona en ollut. Koko paikka näytti autiolta.

Käveleskelin rannan viertä rauhallisin pitkin askelin, odottaen että jotain tulisi vastaan. En tuntenut nälkää, lähinnä vain sen kuinka suolavesi maistuikin pahalta suussani. Katsahdin aina välillä taakseni, mutta näin aina vain omat kavioni jäljet, jotka katosivat vuorotellen hietikkoon vuoroveden mukana. Jatkoin silti kävelyä rantaa pitkin, sillä eihän minulla muutakaan tekemistä ollut, tai en pystynyt muuhun. Lokkien äänekäs käkätys, ja meren kahiseva ääni, soi korvissani samaan tiuhaan tahtiin, sekä huokailuni tylsyydestä, ja väsymyksestä.

Pysähdyin paikalleni ja päästin möreän hirnahduksen, mutta en kuullut vastausta, ainakaan vielä. Vilkaistessani vedenpintaa erotin omat tutut kasvot, voikon sinisilmäisen nuorukaisen, erityisen komean sellaisen, tai siis, niin.
Tjedru
 

Re: Suuri sininen meri

ViestiKirjoittaja Wohweli » 12. Touko 2014 02:47

TEMPO

Nuori hannoverilainen oli pujotellut pidemmän kautta tiensä lumihevosten rannalle. Näkymät olivat oikein miellyttävät. Meri näytti kauniilta, niin kesyttämättömältä ettei ruunikko jälleen hetkeen saanut omia sinisilmään irti siitä. Jalatkin tuntuivat kuin liimautuneen pehmeeä hiekkaa vasten katseen nauttiessa näkymistä.
Vastan lyhyesti kuluneen tovin myötä heräsi Tempo tuijotuksestaan ja veti katseensa toisaalle. Päivä oli varsin kauniilla mallilla, oli jokseenkin outoa ettei rannalla näkynyt liikettä. Olisi voinut kuvitella, että suht lämpöinen päivä olisi vetänyt rannalle rohkeimpia turkkinsa kastelijoita. Tamman omat kokemukset merestä eivät rohkaisseet sitä lähestymään vesirajaa turhan lähelle. Maltillisin askelin Tempo kulki rannan kuivempaa puolta. Katse hortoili ties missä, ehkä pieni toivo eli asiallisen seuran löytämisestä.

Katse ehti painua hiekkaa myöten pidemmäksikin aikaa, kunnes etäiset askeleet saivat Temin korvat kohoamaan hörölle ja päänkin nousemaan tähystykseen. Vaati silmiltä kevyen hetken ennenkuin tamma pystyi erottamaan hiekkaa vasten hevosen ääriviivat. Uteliaisuus ja reippaus kokivat kovan sysäyksen ylöspäin jonka johdosta Tempo latasi jalkansa ripeään raviin jonka tasaisella vauhdilla tamma lähti lähestymään vierasta hevosta. Tällä oli ainakin kauniin vaalea hallako karvapeite, ei ollut ihme ettei Tem ollut erottanut toista välittömästi. Lähe samansävyinen hiekka hukutti toisen melko lahjakkaasti sekaansa.
"Hei siellä!" Tem avasi äänensä kuuluvalla huudahduksella jonka se uskoi kantavan helposti autiota rantaa pitkin. Ehkä toinen siis pysähtyisi ja kääntyisi katsomaan viistosti taaksepäin tamman havaitakseen. Mihkään takaa-ajoon läsikasvo ei ollut valmistautunut.
Wohweli
 

Re: Suuri sininen meri

ViestiKirjoittaja Tjedru » 12. Touko 2014 14:52

Olin vähällä kääntyä takasin, kunnes sieraimiini kantautui hiljattain yhä voimakkaampi vieraan hevosen haju. Yritin tähyillä eteeni päin, mutta en erottanut mitään hietikosta. Vilkaisin myös taakseni siellä ei näyttänyt olevan ketään - eikun olipas. Käännyin ympäri tätä kohti, jokin vaalea tumma jalkainen köpötteli minua kohti. Yritin olla näyttämättä jännitystäni toiselle, ja esittämällä rentoa ja rauhallista.

Pian tuo oli jo lähempänä minua, ja samassa se hihkaisee reippaan, ystävällisen terehdyksen, se antoi minulle ehkä hieman enemmän mielenrauhaa. Ja kaiken lisäksi kaunis ääni, tammahan tämän täytyi olla.
"No hei vain.", tervehdin tuota takaisin, ja samalla hain itselleni hyvän ryhdin. Tammallahan oli miltein samanlaiset silmät kuin minulla, siniset nekin olivat, mutta naisellisemmat kuin minulla. Meinasin jo kysyä mitä hän kantaa lavallansa, mutta en tällä kertaa viitsinyt udella, olihan tämä aivan tuntematon minulle.
"Saanen esittäytyä teille, olen Golden Richie Guy Delightfully.", esittelin itseni, jatkaen:
"Mutta sano vain Guest.", jatkoin nyökäten turpaani alaspäin, ja heilautin harjani pois silmiltäni.
"Jos saan udella neidon nimeä?", sanoin yrittäen vaikuttavan herras mieheltä, hieman vinkaten. Se jäisi nähtäväksi miten tuo reagoisi, mutta toivoin ymmärtävää henkilöä.
Tjedru
 

Re: Suuri sininen meri

ViestiKirjoittaja Wohweli » 02. Kesä 2014 17:11

Oli hyvin sisintä lämmittävää, kun Tempo ansaitsi tältä vieraalta orilta osakseen tervehdyksen takaisin. Ruunikko piti sitä jo hyvänä merkkinä ja viitteenä siitä, ettei hän ollut tullut häiritsemään toisen rauhaa.
Tempo katseli ystävällisin silmin toista kavioista korviin saakka ja saattoi helpostikin ajatella olevansa tekemisissä varsin kivan näköisen orin kanssa. Ennenkuin Tempo ehti kehua säätä tai aloittaa jotain muuta turhamaista keskustelua esittäytyi hänen seuralaisensa pitkällä ja vaikealla nimellä. Puolet nimestä unohtui heti, vaikka oli se toisen lausumana kuulostanut varsin hienolta nimeltä. Hannoverilaisen onneksi toinen kuitenkin kehottaa pitkän nimensä ohella kutsumaan itseään Guestiksi.
"Guest," Tempo toisti orin nimen ja nyökäytti päätään hymyssä suin. "Sinulla on aika pitkä nimi. Tarkoittaako se jotakin?" läsipäisen oli pakko saada udella, vaikka ei tiennytkään miten sopivaa se oli.

Vasta Guestin udellensa Tempon nimeä tämä tajusi ettei ollutkaan vielä esittäytynyt. Kuinkas kummassa sekin oli vain livahtanut hänen mielestään? Orin käyttämä termi, neito sai kyllä jännittävät perhoset leijailemaan nuoren tamman vatsalla. Ei hänelle koskaan ollut suotu noin imartelevaa termiä. Kertoi ainakin, että toisella oli hyvät käytöstavat kotona.
"O-olen Tempo," oli hieman sönkötykseksi menevä esittäytyminen mikä sai tamman tuntemaan vielä enemmän kuumotusta poskillaan.
"Eh... Mutta yleensä kaikki sanovat vain Tem," hannoverilainen lisäsi pakottaen itsensä suuntaamaan katseen jonnekin hiekkaan. Voi miten noloa taas.
Wohweli
 

Re: Suuri sininen meri

ViestiKirjoittaja Tjedru » 06. Kesä 2014 15:11

Yritin seisoa ryhdikkäästi ja kuuliaasti, vaalea musta jalkainen tamma hymyili lämpimästi minulle, ja minä takaisin katsoen tämän sinisiä silmiään. Esittäydyttyäni sini silmäselle tammalleni - tammalle tämä lausui vielä lyhennetyn nimeni Guest, tämän jälkeen ennen kuin ehdin avata suuni ja aloittaa keskustelua, tamma mainitsee nimeni pituuden, kyllähän se nyt aika pitkä on. Ja samassa kysyy sen tarkoitusta, en ole ikinä itsekkään miettinyt nimeni tarkoitusta.
"Onhan sillä pituutta", lausahdan tammalleni - tammalle hymy kääntyen vakavaksi.
"En ole ikinä sen koomin miettinyt asiaa, eikä minulle ole kerrottu.", jatkoin, se sai minut hieman nolostuneeksi, mutta päätin olla näyttämättä sitä ja korvasin sen pienellä mutta näkyvällä hymyllä.

Pian seuralaiseni esittäytyi Temmoksi. Hänen äänensä oli vähän tärisevä, mutta se ei haitannut minua lainkaan. Huomasin väkisin kuinka olin saanut tämän imarreltua, vaikka se ei ollut tarkoitukseni. Tempo päästi myös toisen vähän värisevän lausahduksen. Tem, tämän lempinimensä oli Tem, lyhyt mutta ytimekäs.
"Selvä, Tem.", vastasin rauhallisesti nyökäten, ja ottaen yhden lyhyen askeleen tätä kohti. Samassa katseeni kohdistui Temin lavalle, jossa oli edelleen sama omituinen merkki. Jokin idiootti lähtisi kyselemään, mutta en minä niin tyhmä ollut.
"Sinulla on siniset silmät.", sanoin rauhallisella äänensävyllä tammalle, en vain voinut olla mainitsematta asiaa, vaikkakin se tyhmältä kuulostaa.
Tjedru
 

Re: Suuri sininen meri

ViestiKirjoittaja Wohweli » 10. Kesä 2014 00:35

Tavallansa hannoverilainen oli hieman harmistunut ettei Guest osannut kertoa hänelle mitään hienosta nimestään. Kyllä se varmasti jotakin hienoa tarkoitti. Ainakin se oli sointunut mukavankuuloisesti orin sen äänenlausuessa.
"Hieno se on joka tapauksessa," tamma kiirehtii sanahtamaan, kun alkaa tuntua, että keskustelu oli osaltaan mennyt hieman vaikeaksi. Ei tässä tahdottu kai heti ajautua kiusallisuuteen asti.
Siniset silmät yrittivät jälleen varoen tutkiskella tätä oria. Guest oli varmaan ainakin jo häntä vanhempi, mutta vaikutti nuorekkaalta, mikään ikäloppu ei näyttänyt olevan kyseessä. Orin hymykin.. Aina välillä Tem vain havahtui tuijottavansa sitä ja yritti paikata silkkaa nolostelua yrittämällä itsekin viritellä hymyä mustille huulilleen. Välillä se onnistui ja välillä taas, no, vähemmän onnistui.

Tärisevä ääni. Se olisi saatava mahdollisimman pian kuriin tai ruunikko painaisi päänsä hiekkaan. Ei hänen sopisi olla tälläinen kun vastassa oli mitä ilmeisemmin vastarantautunut ori joka oli aivan eksyksissään ja tietoa vailla... vai oliko toinen edes rantautunut? Ainekaan vielä ei Guest ollut tainnut kysyä sijainnista, se oli ehkä vähän kummallista. Yleensähän kaikkia kiinnosti heti saada tietää missä he olivat. Pieni ilkeä ajatus kävi pyörähtämässä siinäkin, että oria taisi kiinnostaa nyt jokin aivan toinen asia.
Tem työnsi ajatukset loitolle ja nyökäytti päätään orin toistaessa hänen nimistä sen lyhyemmän ja ehkä eniten käytetyn. Se oli kuulemma monien korvaan se kauniimpi ja naismaisempi vaihtoehto. Orin vilkaistessa taas jonnekin tamman taakse ei hän voinut olla hieman kummastumatta. Mitä se oikein tuollalailla? Ilkeä ajatus toisensa perään ja Tempon olisi tehnyt mieli jo perääntyä toisesta muutaman askeleen verran. Kai se nyt tajusi ettei ollut sopivaa tuijotella toisten takamuksia ihan noin vain.

Ennenkuin ruunikko ehti huomauttaa asiasta kuuli hän Guestin kommentin silmistään. Siniset silmät? Niinhän ne taisivat todella olla, tai niin ne ainakin viimeksi olivat olleet. Tamma nosti katseensa Guestin silmiin niitä tutkiakseen. Nekin olivat siniset, aivan kuten Tem oli jo aiemmin huomannut.
"Sinunkin ovat," ruunikko huomautti kuin ei oikein muutakaan osannut tilanteeseen sanoa.
"Mutta mmh.. Tulitko sinä juuri mereltä?" ovelahko aiheenvaihto, niin juuri, häntä ei niin helpolla puhuttaisikaan pyörryksiin. Hyvä yritys kuitenkin Guest.
Wohweli
 

Re: Suuri sininen meri

ViestiKirjoittaja Tjedru » 29. Heinä 2014 16:42

// Anteeksi hirveä kesto! :c //

Huomasin kuinka tamman ilme näytti hieman harmistuneelta, se veti minut itsekkin vähän taaemmas. Kyllä se varmasti jotain tarkoitti, minun nimeni siis, mutta kuullessani tammankehuvan nimeäni, väänsin hymyä suupielilleni, ehkä pakosta mielyyttääkseni edessä seisovaa Tem, tammaa.
"Kiitos", sanahdin hiljaa katsoen Temtä, tämäkin tuntui katseellaan tutkia minua, se ei kuitenkaan haitannut minua. Yritin itsekkin katsella tammaa, mutta varoen, sillä en halunnut olla tunkeileva. Yritin pitää imartelevaa katsettani kurissa, mutta se tuskin onnistu minulta.

Hiljaisuus oli tutunut jatkuvan kauan, mielessäni ei tuntunut liikkuvan mitään, pääni oli tyhjää täynnä. Tem, joka seisoi edessäni oli hyvin hiljaa, hänelläkään ei tuntunut olevan mitään sanottavaa. Se oli osittain hyvin kiusallista, sillä hölmöähän se oli katsella toisia hiiren hiljaa sanomatta mitään.

Kun mainitsin tamman sinisistä silmistä, jotka huomasin tutkiskellasseni tätä. Lauseeni tuntui vetävän Temin ymmälleen, ja vähitellen itsekkin huomasin, kuinka vaikeaan paikkaan olin tamman pistänyt - tai en ainakaan itse olisi osannut vastata tuohon mitään. Temin katsellessaan minua hetken hän huomautti myös omista silmistäni, nekin olivat siniset. Temin vaihtaessaan aihetta rantautumiseeni, jota olin yrittänyt vältellä, sai minut pakosta puhumaan aiheesta.
"Niin taisin", lausahdin hymähtäen, ja painoin silmäni kiinni. Tamman aiheenvaihto vaikutti hieman ovelalta.
"Tämä kuulostaa ehkä hieman tyhmältä, mutta...", katsoin taakseni ja päätin lauseen kesken, kunnes siirsin katseeni takaisin Tem nimiseen tammaan, joka näytti hieman epäröivältä ja itsevarmalta jatkoin päästäen pientä hymyä suupielilleni.
"missä mahdan olla?", kuulostin oman itseni mielestä tyhmältä, ja olisin juuri nyt halunnut vajota maan alle, en ole ikinä joutunut kysymään vastakkaiselta sukupuolelta näin kiusallista kysymystä.
Tjedru
 


Paluu Merenranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron