All is white.

Rannan hiekka on hyvin hienojakoista ja pehmeää. Vesi on vilpoista, ja siinä on hyvä vilvoitella, mutta kannattaa varoa vedessä joskus seilailevia petoja tai voimakkaita virtauksia. Talvisin veden pinta on umpijäässä, eikä sitä saa murrettua kovin helposti.

All is white.

ViestiKirjoittaja Siuri » 17. Loka 2010 14:22

Zephyr
Yksinpeli.

Kylmä tuuli paiskoi jäistä vettä kohti lumista rantaa. Veden mukana valkoiselle lumiselle maalle ajatui valkoinen hevonen. Valkoinen hevonen ei liikkunut. Se hengitti vaivalloisesti ja tärisi. Se tunsi kylmää, särkyä ja epätoivoa. Varovasti epäillen se siristi silmänsä.

----

Taivas?
Kaikkialla oli valkoista. Ylhäältä leijaili hentoja kiiltäviä taivashiutaleita alas. En yrittänytkään pidättää hymyäni, joka tunkeutui kuin väkisin.
En ollut selvinnyt. Aallot olivat olleet liian voimakkaita. Vanha elämäni loppui ja uusi alkoi. Se valkoinen hevonen oli ollut enkeli. Jokin halusi minun siirtyvän elävien kirjoista tänne. Enkeli johdatti minut taivaan porteille, ja pääsin sisään. En ollut koskaan kuvitellut pilvissä olevan näin kylmä. Olin kuvitellut taivaan ilman kipua, ilman tuskaa, ilman kylmyyttä. Paikkana, jossa kaikki olisi hyvin. Mutta tämä ei vaikuttanut siltä. Tämä paikka oli autio, viileä, mutta silti kovin kaunis.
Nousin varovasti pilven reunalta valkoiseen upottavaan ja lähdin kävelemään sitä pitkin eteenpäin. Katsahdin pikaisesti myös selkääni, hassua, kuvittelin nimittäin enkeleillä olevan aina siivet selässään.
Varovasti ja kevyesti loikin upottavan maan läpi. Ilma oli jo niin kylmää, ettei sitä enää edes tuntunut. Harjani oli aivan valkoinen ja kihara, siinä kimalteli jäätyneitä karvoja. Hymyilin, se nimittäin näytti kauniilta.

Maailma oli valkoinen. Taivas hohti myös valkoisena, aivan kuin pilvien yläpuolella olisi myös pilviä. Todella kummallista. Ehkäpä tämä on vain joku taso maailman ja pilvien välissä? Ehkä minun täytyy tehdä jotain päästäkseni lämpimään pehmeiden pilvien sekaan.
Vasen etujalkani upposi ajatuksissani hieman liian syvälle. Kaaduin. Se teki kipeää, mutta aloin silti nauraa. Voi että kuinka kömpelö osasinkaan olla.
Katsoin ympärilleni valkoisuuden merta, kunnes katseeni keskeytti jokin. Oikealla puolellani hohti hevonen, se oli se sama hevonen, joka minut oli tänne johdattanut.
Nousin ylös pikaisesti, mutta hevonen oli poissa.
”Hei?” huusin.
”Missä sinä olet?” jatkoin. Kääntelin päätäni, kunnes näin sen taas. Tällä kertaa se oli vasemmalla puolellani, pienen kävelymatkan päässä.
”Hei, odota siinä, minä tulen!” huusin, ja lähdin rämpimään polviani myöten valkoisessa aineessa kohti sen yläpuolella leijuvaa hevosta. Askel askeleelta tunnuin lähestyvän sitä, mutta se ei lähestynyt minua. Tuo hevonen astui kauemmaksi aina, kun astuin sitä lähemmäksi.
”Odota!” huusin ja yritin vaivalloisesti laukata sitä kohti. Pian kompastuin taas tähän valkoiseen aineeseen ja löysin itseni sen pinnalta.
”Miksi juuri minä?”
Nousin ylös, ja enkeli oli taas poissa. Huokaisin syvään, ja lähdin kävelemään kohti paikkaa, jossa se valkoinen oli hetki sitten ollut.
Paikka lähestyi, mutta maa näytti silti autiolta. Enkeli ei ollut jättänyt jälkiä pinnalle. Pinta näytti koskemattomalta. Katsoin taakseni, minun jälkeni näkyivät. Valkoisen tasaisen meren rikkoi syvä kanjoni, jonka minä olin saanut aikaiseksi. Huokaisin taas syvään ja huomasin sieraimistani lähtevän valkoista höyryä. Enkelin hengitystä.

Jatkoin matkaani eteenpäin suuntaan, johon kuvittelin sen valkoisen menneen. Minua palelsi. Ilma ei tuntunut enää niin kylmältä, mutta valkea pilvi oli sitäkin kylmempi. Jaksoin kuitenkin jatkaa siinä toivossa, että näkisin sen hahmon vielä. Haluaisin kysyä siltä, miksi se oli valinnut juuri minut tallilta ja johdattanut tänne. Miksi juuri minun oli tarkoitus hukkua myrskyn keskellä?
Epätoivoisesti kävelin eteenpäin pää matalalla. En tiennyt missä olin, enkä miksi minut oli johdatettu tänne, mutta yhdestä asiasta olin varma. Olin kuollut. Turha muuttaa tosiasioita. Jos tämä on taivas, missä ovat muut? Ehkä se valkoinen johdattaa minut muiden samankaltaisten luokse.
Nostin pääni ja huomasin sen taas. Suoraan edessäni se seisoi valkean kuoren yläpuolella.
”Hei, odota!” huusin ja lähdin taas laukkaamaan tätä kohti. Tällä kertaa se ei kadonnut. Se seisoi loivan ylämäen huipulla, ja viimeisillä voimillani laukkasin sitä kohti. Pian se katosi taas, silmänräpäyksessä.
”Lopeta jo! Kerro minulle missä olen!” huusin ilmaan. Se ei vastannut. Huokaisin ja lähdin kävelemään mäen huipulle.
Silmäni laajenivat hetkessä, kun pääsin mäen päälle. Aivan alamäen jälkeen valkoisen alueen reunalla näkyi jotain tuttua, jotain, mitä en kuvitellut olevan taivaassa. Lehtimetsä.
”Ei voi olla totta”, karkasi suustani hentona kuiskauksena. Katsoin taakseni loputonta valkoista ja sen jälkeen taas eteeni. Metsä oli yhä siellä.
”Ei voi olla totta!” sain suustani vähän kovempaa, ja aloin nauraa. Lähdin laukkaamaan alas mäen päältä kohti metsää.
”Hahaha, mahdotonta!” huusin itsekseni. Pian metsän reuna kasvoi edessäni suurempana, kuin ylhäältäpäin näytti.

Pysähdyin metsän reunaan ja hymyilin. Taivaassa oli metsää. Ehkä metsä oli rajana tämän maan ja pilvien välissä. Pehmeiden ja lämpimien pilvien.
Katsoi viimeistä kertaa hieman pettyneenä takana olevaa lumivuorta, ja lähdin epäröimättä metsään.
Kiitos.
Enkeli oli pelastanut minut. Se vei minut kylmästä maasta lämpimään metsään. En voinut innostukselleni mitään, vaan lähdin laukkaamaan kohti syvemmälle metsää tietämättä, mitä tulisi tapahtumaan.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Paluu Merenranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron