There she goes

Rannan hiekka on hyvin hienojakoista ja pehmeää. Vesi on vilpoista, ja siinä on hyvä vilvoitella, mutta kannattaa varoa vedessä joskus seilailevia petoja tai voimakkaita virtauksia. Talvisin veden pinta on umpijäässä, eikä sitä saa murrettua kovin helposti.

There she goes

ViestiKirjoittaja Herne » 08. Kesä 2011 00:08

// Kaipailisin Sachiyoa ja Lawlessia tännepäin... : D

Meri ei ollut mitenkään erityisesti säälinyt Veronaa. Oli se toki pahemmaltakin näyttänyt, mutta ei tamma juuri sillä hetkellä mitenkään kehuttavassa kunnossa ollut... Sen lisäksi, että se oli rättiväsynyt ja ruhjeilla, Verona oli myös äärimmäisen kiukkuinen kauhoessaan suunnilleenkin viimeisillä voimillaan rantaan. Jonkin matkaa tamma oli tajuttomanakin kellunut, ja ehkä juuri siitä johtui se päänsärkykin, joka armottomasti sitä kiusasi.
Paikka oli Veronalle täysin tuntematon, mutta se ei haitannut, koska ainakin sillä oli tukevaa maata kavioidensa alla. Vaikka eipä tamma paljoakaan jaksanut seisoskella, päästyään muutaman metrin päähän vesirajasta Verona jo kaatui makaamaan maahan. Makoilu ei kuulostanut Veronasta hyvältä idealta - kuka tai mikä tahansa voisi löytää sen, ja voimaton tamma maassa olisi varsin luvattoman helppo uhri kenelle vain. Vaikka Verona kuinka halusi, se ei päässyt ylös ja piiloon. Siihen tamma jäisi ainakin hetkeksi, että se saisi taas vähän voimia kerättyä pakomatkaa varten.
Tamman oma raskas hengitys oli ainoa asia, jonka Verona sillä hetkellä kuuli. Se ei uskaltanut pitää minkäänlaista ylimääräistä ääntä, ettei kukaan vain löytäisi sitä. Mikä hirveä kaaos siitä syntyisikään, jos joku erehtyisi liian lähelle Veronaa...
Tamman olo oli kyllä hyvin kurja. Märkä harja painoi sen mielestä ainakin miljoona kiloa, eikä näkökenttäkään ollut kehuttavan laaja. Veronaa alkoi taas pelottaa. Sen sydän pamppaili kuin pillastunut villihevonen, eikä rauhoittumisesta ollut tietoakaan. Mutta sitä pakokauhunsekaista pelkoaan Verona ei näyttänyt ulospäin... Tietenkään. Siitä kun tuntui, että joku tarkkaili sitä. Juuri sitä, tärisevää, märkää, tummahkoa ponitammaa, joka ei pääsisi karkuun... Mitä kaikkea joku hullu voisikaan keksiä sen pään menoksi! Ja jos siellä olisi ihmisiä... Veronahan voisi joutua vaikka minkä psykopaatti-ihmisen talliin lukkojen taakse, lyötäväksi ja pahoinpideltäväksi. Sitä Verona ei aikonut kestää... Ajatus moisesta sai sen pyrkimään jaloilleen - varsin kehnoin tuloksin. Tamma kaatui kyljelleen, jalat suorina, vähän surkean, kimakan hirnahduksen saattelemana.
Herne
 

Re: There she goes

ViestiKirjoittaja Siuri » 08. Kesä 2011 21:01

[Täältäpä tulemme ^^]

Lawless

Kuka voi olla niin typerä, että menee vannomaan ikuista rakkautta aivan vieraalle tammalle? Minä, minä olen niin tyhmä.
Puuskahdin turhautuneena ja kävelin eteenpäin reipasta tahtia. Halusin unohtaa eilisen, tai ylipäätänsä kaiken. Miksi sen tamman oli täytynyt sekoittaa elämäni? Eikö olisi voinut aamulla herätessään vain sanoa, että heippa, pidä hauskaa? Täytyi kertoa, kuinka olin sanonut rakastavani?
”PERKELE!”
Teki mieli vain vajota pois tästä kaikesta. Mitään suurempaa ei tapahtunut, eihän? Ei ehkä hänelle, mutta kuinka tämä kaikki minuun vaikuttaisi? Vannoin ja lupasin itselleni, etten enää rakastu. No enhän minä tehnyt niin eilenkään, mutta lähellä oli. En muista, miltä tuntui olla rakastunut. Tarkemmin ajateltuna en edes halunnut muistaa. Rakastuneena kaikki on niin vaikeaa; pelkää joka hetki vain menettävänsä. Eikö minua voisi siis jo jättää rauhaan? Yksin..

En ollut huomannut, kuinka tasanko oli vilahtanut silmieni ohi. Olin saapunut meren äärelle.
Ilma oli kirkas, ja taivas oli aivan selkeä. Merituuli puhalsi aaltoilevalta mereltä, lännestä päin. Pysähdyin paikoilleni ja jäin katsomaan edessä avartavaa merta. Mihin se veisi? Takaisin menneisyyteen? Vai kohti tulevaa?
Huokaisin. Raskaalta tuntuva pää painui maata kohti. Miksi mietin tällaista? Minullahan ovat asiat aivan hyvin, kaikki on kunnossa. Mutta ehkä en pelkääkään sitä, mitä minulla on nyt, vaan sitä, mikä minusta tulee. Onko ajatus rakastumisesta sittenkään niin mahdoton ajatus? Menneisyydessä mikään ei tapahtunut oikein, mutta entäpä, jos pian kaikki muuttuisi taas hyväksi? Jos vain yrittäisin..
Käännyin oikealle ja lähdin kävelemään kuumaa hiekkaa pitkin eteenpäin.

Hitaita askeleita ja raskaita huokauksia. Sitä elämäni oli tällä hetkellä. Sen kuitenkin muutti pian hirnahdus, joka kuului vähän matkan päästä edestä.
Nostin pääni korkealle ja höristin korviani. Ehdin nähdä, kuinka pidemmällä edessäpäin ruskea hevosenkaltainen kaatui maahan.
M-mitä?
Lähdin samalla sekunnilla ravaamaan kohti ruskeaa. Mikä oli saanut sen kaatumaan noin?
Hiekka pölysi ja ravaaminen rantahietikolla tuntui vaikealta. Se ei kuitenkaan haitannut, tunsin äkillisen tarpeen lähestyä hevosta. Ties vaikka jotain vakavaa olisi sattunut!
Vai olinko edes huolissani aivan vieraasta? Ehkäpä halusinkin vain ajatukseni muualle, kauas pois. Ja ehkäpä tämän hevosen myötä se onnistuisi, ainakin hetkeksi.
”Heei!” huusin ruskealle ja pian saavutin hänet.
”Ootko ihan kunnossa?” kysyin hengittäen raskaasti.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: There she goes

ViestiKirjoittaja Herne » 08. Kesä 2011 21:59

Verona

Tarvitseeko sitä edes sanoa, ettei Verona ilahtunut kuullessaan jonkun huutavan. Tamma ei tosiaan erottanut, mitä lajia tulija oli, ei äänestä, se oli niin sekoittanut kaikki otusten äänet keskenään. Ja sitä paitsi sillä ei ollut väliä, kuka oli tulossa ja mitä lajia se tulija oli... Se ääni sai Veronan sydämen hakkaamaan yhä kiihtyneemmin, paksun harjan alla tummat silmät olivat pyöristyneet ainakin lautasten kokoisiksi. Tamman hengitys pihisi kiihtyvällä tahdilla, eikä se tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä... Entä jos tulija halusi hänelle jotain pahaa? Verona ei ollut varma, oliko se äänähdys ollut vihamielinen - sillä ei ollut väliä, risteytysponi oli jo päättänyt, että sen olisi puolustauduttava. Eihän se tiennyt, millainen monisilmäinen, kuolakitainen monsteri oli tulossa syömään sen...
Korkeahko mutta hyvin vaimea hirnahduksentapainen pihinä karkasi Veronan hampaiden takaa. Se oli nostanut päänsä hiekasta ja yritti jokseenkin epätoivoisesti ylös, ainakin vatsalleen, kyljellään sillä oli vielä aikaisempaakin turvattomampi olo. Kyllä se oli kysymyksen ymmärtänyt... Mutta jos tulija halusi vain hämätä? Kehenkään ei ollut luottamista, vain itseensä Verona saisi ja voisi luottaa, sillä itseään tamma ei huijaisi... Vai entä jos sittenkin..?

"En!" Verona vastasi kimakasti, hengästyneenä ja kierähti hiukan eri asentoon nähdäkseen, kuka rantaa pitkin oli sen luokse ilmestynyt. Tamma luimisti korviaan itseään selkeästi suuremmalle hevoselle, josta tuli välittömästi mieleen ne ilkeät, karua kieltä käyttävät ratsastuskoulun kavioeläimet. Tiedä sitten jos tuo olisi samanlainen ja haluaisi ajaa Veronan pois... Kuinka tamma muka voisi mennä pois, jos se ei kyennyt edes nousemaan jaloilleen?

"Kuka sä olet?" tamma irvisti lajitoverilleen vähän julman näköisenä ja kurkisteli tuota otsaharjansa takaa. Veronalle ei tullut missän vaiheessa mieleenkään, että tuo korkea kaveri haluaisi ehkä auttaa tai jotakin... Tamma oli varma siitä, että tuo tyyppi halusi jotenkin hyötyä Veronan huonosta kunnosta ja kyvyttömyydestä puolustautua. Vaikkakaan Verona ei taatusti aikoisi näyttää oriille, ettei kykenisi tekemään mitään itseään suojellakseen, vaikka haluaisikin. Se olisi suorastaan anteeksiantamatonta. Tammahan oli luvannut itselleen, ettei antaisi kenenkään satuttaa itseään.
Herne
 

Re: There she goes

ViestiKirjoittaja Siuri » 08. Kesä 2011 23:00

Ei. No eipä niin, kyllähän sen nyt näkee jo päällepäin, ettei toinen ihan kunnossa ole. Makaa vain ja näyttää tekevän kuolemaa..
Ruskea oli tamma, ponikorkuinen. Sillä näytti olevan jotain valkoista turvassa ja ihan jumalattoman paksu harja! Hyvä jos näki jotain sen takaa, tai ainakaan minä en juurikaan pystynyt erottamaan edes sen silmiä.
Työnsin turpani lähemmäksi toisen naamaa. Mikä sillä oli? Miksi se pyörii maassa tuolla tavalla?
Puhumaan se kuitenkin pystyi. Tiuskimaan lähinnä.
”No terve vaan, kiva kun noin iloisella mielellä olet!” puuskahdin. Astuin sitten askeleen taaksepäin. Jospa se vain tarvitsisi tilaa? Eipä olisi ensimmäinen tamma, Demeter oli hyvä esimerkki..
”Niin ja olen Lawless, moro. Kukapa itse?” kysyin sitten tammalta. Yritin olla puhumatta kovin ärsyttävällä äänensävyllä, mutta pystyin jopa itse kuulemaan ärsyttävän piston puheessani. No mutta tuskin se toista haittaisi, itse on ihan yhtä ärsyttävällä tuulella!

Seisoin paikoillani ja katsoin vain tammaa. Se oli märkä, mielenkiintoista..?
”Kävitkö uimassa, vai tulitko vasta Caraliaan?” sain kysyttyä tammalta. Periaatteessa ei olisi tehnyt mieli jäädä hevosen luokse, joka vain tiuskii, mutta halusin todella pitää ajatukseni muualla. Sitä paitsi ehkei olisi kovin herrasmiesmäistä jättää huonovointista neitoa pulaan, niin ärsyttävältä kuin se vaikuttikin. Tai ehkäpä se oli vain omasta asenteestani kiinni. Ja tällä hetkellä siinä olisi paljonkin parannettavaa. Tietäisinpä vain, mitä haluaisin.
”Tai märältä sä ainakin näytät..” totesin. Se taisi tosin olla jo ihan itsestään selvää.
Vilkaisin taivaalle, joka oli yhä pilvetön. Joo-o, melko todennäköistä kieltämättä, että pieni sadepilvi ylittää tyynellä ja muuten pilvettömällä kelillä ruskean maassa makaavan tamman..
Vaihdan painoa toiselle takajalalleni. Huokaisen kevyesti. Kerro huolesi..
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: There she goes

ViestiKirjoittaja Herne » 08. Kesä 2011 23:19

Tamma tuijotti lajitoveriaan pistävästi, tai ainakin niin pistävästi kun pystyi. Vaikkei se kamalan hyvin nähnytkään, kyllä se huomasi, kuinka lähellä ori oli. Silloin Verona luimisti korviaan ja irvisti uudestaan, ihan vain varoittaakseen, ettei niin lähelle saisi tulla. Jos vielä tunkisi turpaansa lähemmäs, tamma kyllä aivan varmasti purisi. Ei näykkisi, ei, vaan purisi ihan reippaasti, koska hänen ilmatilaansahan ei loukattaisi! Niin! Pysyisi omalla alueellaan.

"Älä sinä kuule..." Verona sähähti mutta lopetti lauseensa kesken ja jäi vain tuijottamaan vähän kainon oloisena oriitta, joka oli suorastaan jättiläinen tamman mielestä. Keikkui siellä kahdessa metrissä... Ainakin, jos Veronalta kysyttäisiin, tamma kun vielä makasi maassa niin tuo kaveri näytti sitten todella korkealta. Ja pelottavalta. Hurjalta suorastaan. Verenhimoiselta. Ja taas Veronan teki mieli ponkaista jaloilleen ja juosta hyvin, hyvin lujaa jonnekin pois. Pois vain, kunhan pääsisi kauas tuosta pelottavasta otuksesta.
"Miksi mun pitäisi kertoa nimeni sulle... Lawless..." tamma mutisi korvat yhä luimussa, mutta nyt ehkä vähän enemmän ujon oloisena, vaikka kiukkuiseltakin hän yhä vaikutti. Ihan varmuuden vuoksi. Ja jos tuo halusi hämätä, miksei Veronakin... Vähän tamma esittäisi ujoa, ja jos Lawless kävisi uhkaavaksi, voisi Verona yllättää tuon täysin. Kätevää.

Sellainen hiljainen tuijottelu ahdisti tammaa. Mikä yllätys... Verona meni taas vaikeaksi ja liikehti levottomasti, vaikkei mihinkään suuntaan päässytkään.
"Caramihin?" Verona kurtisti kulmiaan, tuhahti vähän närkästyneenäkin. Aivan kuin olisi olettanut, että ori pilaili hänen kustannuksellaan. Ehkä tamma olettikin... Koskapa hän voisi tuollaisista vieraista miehistä tietää, tuokin tuollainen kerrostalonkorkuinen ja vahvaltakin näytti, selkeästi nopea ja ovela ja ties mitä. Verona tunsi olonsa turvattomaksi ja pyrki jaloilleen, mutta ei sitten kuitenkaan päässyt nousemaan, koska tärisi liikaa. Ehkä kylmästä, ehkä pelosta...
"No merestä tulin, en mä kuivakaan voi olla." tamma mutisi kuin nolona, aivan kuin olisi ollut ehdottomasti syytä hävetä sitä, että hänen turkkinsa ja jouhensa olivat märät ja sen vuoksi Verona näytti uitetulta peikolta tai rotalta. Harjaansa tamma yritti sivuun heilauttaa, mutta märkänä se liikkui normaaliakin surkeammin. Joten siinä oli ja pysyi.
Herne
 

Re: There she goes

ViestiKirjoittaja Siuri » 09. Kesä 2011 21:06

Naurahdan.
”No yleensä on tapana esittäytyä, muttei sitten..”, sanon hieman hölmistyneenä. Joo, eihän toisen nimi minulle kuulunut, enkä minä sillä mitään tehnyt, mutta olisihan se kiva tietää, millä nimellä toista kutsuu. Olkoon sitten vain tamma.

Toisen vastaus helpottaa huomattavasti kysymystäni. Tai toinen tuskin luulee paikkaansa Caramiksi.
”Joo-o, Caraliaan. Hevosten saarelle”, sanon hymyillen.
”Et tosiaan ole tainnut kuulla tästä paikasta..”, totean ihan turhankin selvään asiaan. Oletettavasti täytyisi kertoa nämä tärkeimmät asiat? Ja olisipahan minullakin muuta pohdittavaa kuin mitättömät rakkaudet ja menetykset..
”Täällä elää hevosia kuudessa eri laumassa ja olet tällä hetkellä meidän lumihevosten alueella. Jokaista laumaa johtaa joku ja laumoihin on tietyt kriteerit. Tietenkin on myös kourallinen laumattomia, jotka elävät eristyksessä, mutta heitä ei katsota kovin hyvältä. Sinä olet tuollainen pieni, niin joutaisit joko metsä- tai vuoristoponeihin. Kumpaan vain haluat..”, esittelen laumat nopeasti. Hyvähän toisen olisi niistä tietää.
”Ja tuotaa.. Kuten ehkä osasit jo päätellä, on laumoilla ne omat alueet ja tiukka rajavalvonta! Mutta keskellä saarta on myös alue, yhteismaa, jossa voi tavata muitakin laumalaisia”, kerron.
Jostain syystä minusta tuntuu, ettei tämä ole ihan ensimmäinen hevonen, jolle kerron saaren asioista heti rantauduttuaan..

Lokki lentää taivaalla. Se keskeyttää ajatukseni hetkeksi ja siirryn katsomaan sen lentoa. Huokaisen.
”Täällä saarella on helppo aloittaa myös uusi elämä, jos edellisessä on jotain paikattavaa”, sanon ja katson tammaa hymyillen.
Omalta osaltani oletan ainakin niin. Sain uuden mahdollisuuden, kun rantauduin tänne saarelle. Tällä hetkellä olen sen mahdollisuuden kanssa umpikujassa; mitä teen?
”Ja muutenkin, paljon lajitovereita, erilaisia alueita sademetsästä aavikon kautta jäätikölle, mahtavat maisemat.. Viihtyisit täällä varmasti”, jatkan yhä hymyillen.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: There she goes

ViestiKirjoittaja Herne » 09. Kesä 2011 22:20

Tamma katui, ettei ollut sanonut nimeään. Se ei tosiaan tiennyt miksi... mutta niin vain pääsi käymään. Ja nyt Verona ei oikeastaan kehdannut sanoa enää nimeään, se olisi noloa, ja sitä paitsi, nyt kun tamma oikein tuumi, orihan voisi vain vaikka hämätä... Jos tuo vaikka sitten jäljittäisi hänet nimen perusteella ja ties mitä, palkkaisi jonkun hullun murhaamaan hänet tai ryhtyisi veriseen työhön itse. Veronaa ei houkutellut ajatus sellaisesta, joten se sysäsi moiset mietteet syrjään. Mahdollisimman kauas.

"Hevosten..?" tamma kysyi vähän epäuskoisen näköisenä ja uskaltautui vapauttamaan korvansa siitä tuimasta taka-asennosta. Nyt Verona näytti taas, ainakin hetken aikaa, hyvin uteliaalta kiukkuisen sijaan. Ehkäpä tamma tosiaan halusi tietää, minne oli joutunut... Ja koska tuo Lawless kutsui paikkaa hevosten saareksi, siellä ei varmaan olisi ihmisiä, eihän? Ja jos ei ollut ihmisiä, Veronalla oli yksi huoli vähemmän.
Ja vai kuudessa... Kuusi oli aika paljon, ja jos jokaisessa laumassa oli monta jäsentä, hevosia olisi paljon. Liikaa. Kuinka Verona voisi puolustautua niin monelta lajitoveriltaan. Ja jos pelkästään hevosia oli paljon, kuinka tamma muka selviytyisi muista lajeista? Jos vaikka olisi susia tai jotain... Ei kuulostanut sittenkään hyvältä. Vaikka toisaalta, ilman ihmisiä tamma tuskin joutuisi minnekään talliin...
"En minä ole pieni!" Verona sähähti ja luimisti taas korvansa tuijottaen tuimana oriitta, joka oli... no, selkeästi suurempi. Tamma kai oikeasti luuli olevansa iso, vaikka itsekin huomasi monen lajitoverinsa olevan huomattavasti suurempi. Tai monen ja monen... Lawless oli suurempi, samoin kuin ne ratsastuskoulun hevoset. Joten... Veronalle se oli yhtä kuin kaikki.
"Olenko mä pulassa täällä..?" tamma kysyi sitten paljon nöyrempänä kuin vielä hetki sitten. Juu, eihän Veronalla toki ollut mitään mielialavaihetlua... Ei koskaan.

Verona jännittyi taas, kun ori selkeästi katseli muualle. Osa kieroa hämäystä? Joku signaali tuon kerrostalonkorkuisen kavioeläimen rikostovereille? Jotakin siinä oli...
"Onko?" tamma kysyi epäilevän näköisenä ja suoristeli jalkojaan.
"Onko täällä hulluja?" Verona kysyi yhä hyvin epäuskoisen näköisenä ja pyrki jaloilleen. Paremmin se onnistui kuin viimeyrittämällä, vähän täristen tamma kampeutui ylös, ja huomasi - yllätys yllätys - olevansa silti Lawlessia pienempi. Ehkä hän oli sittenkin vähän pieni...

"Verona." tamma sanoi oltuaan hetken hiljaa. Selkeästi Verona nyt mietti, oliko tehnyt oikein. Miksi hän muka kertoi nimensä ventovieraalle, vain, koska tuo oli selittänyt vähän minne hän oli eksynyt... Entä jos Lawless ei edes puhunut totta? Jos tuo oli joku ihmisten salakavala agentti, joka johdatti viattomat hevosparat ansaan. Vaikkakaan Verona ei uskonut, että olemassa olisi viattomia hevosia... Mutta silti.
"Nimeni, siis." Verona lisäsi ja tutkaili oriitta kulma kurtussa. Yhä tamma oli kovin varuillaan... Kuinkas muutenkaan.
Herne
 

Re: There she goes

ViestiKirjoittaja Siuri » 10. Kesä 2011 12:41

Naurahdan. Niin, no ei kait se sitten kovin pieni ole..
”No en usko, että olet pulassa?” sanon hieman ihmeissäni. Miksi ihmeessä se niin luulee?
”Paitsi jos olet tehnyt jotain, että olisi syytä olla..?” kysyn. Enpä minäkään ollut pulassa sen jälkeen, mitä tein. Päinvastoin, kaikki tosiaan alkoi alusta täällä.

En voi olla naurahtamatta taaskaan ääneen, kun toinen kysyy hulluista.
”Joo, kaikki saaren hevoset ovat ihan hulluja, syö toisia hevosia ja pitää lukittuina suurten kivimuurien sisälle, jotka sijaitsevat keskellä saarta”, yritän sanoa pokalla. Katson, kun tamma nousee ylös maasta.
”No mitä luulet?” jatkan sitten hymyillen. Kuvitteleeko se oikeasti, että on tullut keskelle hullujen saarta? Tai vaikutanko minä hullulta tai jotain?
”Tai kyllä täällä oikeastaan yksi hullu on, joku Jokeri. En ole nähnyt häntä, kuullut vain. Murhaa kuulemma hevosia, joten sen takia kannattaa pysytellä kaukana laumattomien mailta. Hänet on nähty liikkumassa siellä”, sanon nyt jo vakavampana. Edellisen kertomuksen jälkeen voi olla vaikeakin uskoa Jokerin olemassaolo, mutta siinäpähän ei usko. Ihmeelliseltähän se kieltämättä kuulostaa, että joku liikkuu ympäriinsä ja murhaa viattomia. Minulla siihen oli syyni..
”Usko tai älä, tälle saarelle mahtuu niin erilaisia hevosia..”

Hiljaisuus. Melko kiusallinenkin jopa. Mutta sitten sen keskeyttää nimi; Verona.
Käännän katseeni tammaa kohti. Päättikin sitten esittäytyä.
”Hauska tutustua Verona”, sanon hymyillen ja nyökkään.
Jostain syystä kaikki flirttiyritykset jäivät heti alkuun. Ehkä toinen vaikutti niin heikolta maassa maatessaan, että luonteeni käskee olla satuttamatta häntä. Tässä vaiheessa kun normaalisti kehuisin toisen nimeä ja alkaisin muutenkin läheisemmäksi toista kohtaan. Tällä kertaa en kuitenkaan tee sitä.
”Haluatko vaikka kävellä tai jotain?” kysyn ja katselen taakseni tasangolle.
”Tai sinun ei ainakaan olisi kovin hyvä olla kauaa täällä. Voi olla, että joku tulee kysymään, mitä teet lumihevosten alueella. Meinaan, ei sinua vahingossakaan voi luulla lumihevoseksi”, sanon ja hymyilen oikein ärsyttävästi.

Keli on mukava. Lämmin. Aurinkokin paistaa. Silti olo on jotenkin niin kovin haikea. Jospa se kävely tosiaan auttaisi selvittämään päätä..
”Mistä päin sinä muuten tulet?” kysyn tammalta. Kenties niiden kaksijalkaisten luota?
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: There she goes

ViestiKirjoittaja Herne » 10. Kesä 2011 13:00

Verona kurtisti kulmiaan otsaharjansa alla.
"Eikun onko nää... hmm, lumihevoset vihamielisiä..." tamma jupisi lähinnä itsekseen ja mietti, olikohan Lawless sittenkin joku ovela ja hullu murhaaja, joka johdattelisi hänet umpikujaan ja teurastaisi kuin pienen elukan. Vaikka eihän Verona toki pieni ollut, eihän? Veronahan oli jo iso tyttö. Ja isojen tyttöjen pitäisi pärjätä omillaan. Niin, ihan yksin, suurta maailmaa vastaan... Ei sopinut luottaa tai turvautua kehenkään, tiedä sitten kuka seuraavaksi yrittäisi saada Veronaa hengiltä. Tai vielä pahempaa, jos joku haluaisi pitkään ja tuskallisesti kiduttaa ponia...
"En... en mä kai." Verona katseli oriitta hyvin epäluuloisen näköisenä. Oliko tuo sitten tehnyt jotain? Ainakaan sitä ei ilmeisesti jahdattu. Tai mitään...

"Mitä!?" Verona parahti ja luimisti taas korvansa. Yllättäen se näyttikin siltä, että saattaisi hetkenä minä hyvänsä loikata takaisin mereen ja painella tiehensä hurjaa vauhtia. Väsyneeltä rautias ei siis hetkeen näyttänyt... Lähinnä vain pakokauhuiselta, mutta se nyt olikin aika ominaista Veronalle.
"Älä kuule viitti!" tamma ärähti harmistuneen ja kiukustuneen näköisenä. Viitsi vielä pilailla, vaikka näki, että Verona oli hermostunut! Mutta jos tuo ei tosiaan puhunut totta, ei kai Veronalla sitten hätää ollut? Siellä Caraliassa... Vai mikä se nyt olikaan, ei tamma sellaisia kuitenkaan muistaisi.
"Mä en siis ole turvassa täällä..." Verona näytti mietteliäältä ja tutkaili katseellaan Lawlessia. Olikohan Lawless sitten turvassa... Kun tuo oli niin paljon isompi. Ja jos Verona oli omasta mielestään iso, ja Lawless oli isompi, niin kuinka iso se Jokeri sitten olisi, jos se kerta vaarallinen oli! Verona ei halunnut edes miettiä koko tyyppiä, mutta oli vähän pakko, jos halusi selvitä hengissä.

Tamma loi epäilevän katseen Lawlessiin. Olikohan nyt niin hauska? Oliko se taas joku tyhjä kohteliaisuus, joka ei oikeasti tarkoittanut yhtään mitään? Mutta ori hymyili... Tarkoittiko sekään sittenkään mitään, siitä Verona ei tosiaankaan tiennyt. Ponia ei hymyilyttänyt.
"Kävellä..." tamma tuumi ääneen ja mittaili Lawlessia tummilla silmillään.
"Minne me käveltäis?" se kysyi sitten vähän epäluuloisen näköisenä ja kallisti päätään. Jalat rautiaalla tärisivät yhä, mutta eiköhän se siitä kohta. Sen karvakin oli jo kuivumaan päin, onneksi, ja aurinko lämmitti siihen malliin, että ei siinä varmaan kauaakaan menisi, kun Verona olisi taas kuiva.
"Okei." Verona sanoi äkkiä kuullessaan, ettei siellä ehkä ollut hyvä viipyä pitkään.
"Äkkiä. Seuraan sua." tamma tuijotti Lawlessia odottavana ja mietti, oliko sittenkään järkevää sanoa, että hän seuraisi oriitta. Entä jos tuo johdattaisi jonnekin ansaan... Taas niitä ansoja. Keksi jotain uutta, Verona. Ja sitä paitsi kai sinä tajuat paeta, jos tilanne on uhkaava?

Tosiaan, päivä oli oikein kaunis, mutta Verona ei oikeastaan edes huomannut sitä. Pääasiassa tamma keskittyi tuijottamaan Lawlessia ehkä jopa enemmän uteliaan kuin kiukkuisen näköisenä.
"Oudosta paikasta." Verona vastasi.
"Siellä oli vaan hulluja." tamma selvensi ja kohotti toista kulmaansa katsellessaan oriitta.
Herne
 

Re: There she goes

ViestiKirjoittaja Siuri » 10. Kesä 2011 14:57

”Näytetäänkö me vihamielisiltä?” kysyn hymyillen.
”Ei me olla..”, totean sitten vielä.

Huokaus.
”Kyllä sä turvassa olet, usko pois”, sanon sitten rauhallisesti.
”Vältät vaan kovin epäilyttävää seuraa. Sitä täällä tuskin on. Olet vaan avoin, niin kyllä sen oppii huomaamaan, keneen voi luottaa..”
No olipa taas syvällistä. Ihan kun toinen olisi vastasyntynyt, jolle pitäisi neuvoa elämänohjeita. Ehkäpä se nyt osaa hevosten kanssa kommunikoida, ainakin olettaisin niin. Ei toinen nyt ihan tyhmältä vaikuttanut!

”No jos.. Jospa mä vaikka vien sut tuosta vähän matkaa eteenpäin metsäponien alueelle? Katsot sit, jos se näyttää kivalta seudulta, niin etsit metsäponien johtajan ja kysyt, voitko liittyä laumaan?” ehdotan. Kyllähän toinen siihen toiseenkin ponilaumaan pääsisi, mutta metsäponit nyt on tuossa noin lähellä.
Äkkiä.
”Tule”, sanon ja lähden kävelemään sitten merenrantaa pitkin etelämpään.
”En ole varma, missä raja menee, mutta jospa nyt saatan sua vähän matkaa.. Jatkat sitten itseksesi matkaa eteenpäin?”
Metsäponien alueet.. Enpä ole tainnut aikaisemmin kävellä siellä, vai? No eipä mieleen ainakaan tule, ja tuskin nytkään lähden omankädenoikeudella kävelemään aivan toisten alueelle. Kivaahan se olisi ja tuskin jäisin kiinni, mutten halua ottaa sitä riskiä. En halua lentää laumasta, nyt kun asiat on vihdoin saatu kuntoon.

Paikka täynnä hulluja? No se selittää tuon, miksi on noin harhaluuloinen.
”Mielenkiintoista..”, sanon ja katson tammaa takaisin hymyillen. Kesäkö tämän olon saa aikaan?
”Hei kuules..”, vaihdan sitten puheenaihetta lennosta.
”Oletko koskaan harrastanut sissijuoksua?” kysyn virnistäen. Kävelen vähän lähemmäksi tammaa ja katson tätä hetken. Sitten yritän tökätä tätä turvallani kylkeen ja lähden laukkaamaan eteenpäin hiekka pölisten. Vilkaisen olkani yli, onko vieras tamma tulossa.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: There she goes

ViestiKirjoittaja Herne » 10. Kesä 2011 15:17

Eipä tamma silti voinut olla epäilemättä. Ei se kuitenkaan enää mitään sanonut, tyytyi Lawlessin vastaukseen vain ja pysyi vaiti, mietti itsekseen kaikenlaista kauheaa ja epäili vähän lisää.

"Epäilyttävää..." tamma mutisi.
"Musta säkin olet vähän epäilyttävä." Verona totesi, ei tullut edes ajatelleeksi, että sellainen voisi loukata. Piti kai vain toivoa parasta, koska eihän ponin toki kannattaisi loukata saatika sitten suututtaa puolet isompaa kaveria, joka voisi nitistää rautiaan suunnilleen yhdellä kaviolla. Okei no ehkä ei ihan, mutta melkein. Varsinkin nyt, kun Verona oli vielä vähän heikossa kunnossa.
Ja melkeinpä ponityttö olikin vastasyntynyt, tosin ei ihan sillä tavalla... Lähinnä Verona kaipasi ohjeita sillä saarella asumiseen, koska se nyt oli täysin vieras paikka tammalle eikä se osannut muutenkaan olla ja elää lajitovereidensa kanssa. Oikea ongelmalapsi.

"Hmm... Metsäponit ei kai ole noin isoja?" Verona kysäisi ja arvioi taas oriitta katseellaan. Tai no ainakaan sen perusteella, mitä Lawless oli sanonut... Että Verona oli pieni ja sopisi vaikka metsä- tai vuoristoponeihin. Tamma taisi kuitenkin olla liian kömpelö vuoristoon, ja metsässä oli sitä paitsi enemmän piilopaikkojakin. Kaipa se passaisi...
"Joo. Kiitos." tamma sanoi ja hämmentyi itsekin. Kuinka hän nyt kiitteli, vaikka pelkäsi Lawlessin vain johdattavan hänet ansaan... Ehkä se tarve saada tietää lisää siitä paikasta tai jotain, sitä sopi syyttää. Vaikka Verona vieläkin mietti, puhuiko tuo kaveri edes totta. Caralia, hevosten saari... Noinkohan?

"Onko susta?" Verona kallisti päätään ja mietti, olikohan kukaan sanonut noin ennen kun hän oli kertonut jotakin menneisyydestään. Okei no eipä tamma ollut juurikaan hevosia aikaisemmin nähnytkään... Joten ehkä se nyt oli vähän mahdotonta.
Ja se 'hei kuules' sai Veronan valpastumaan jälleen. Korvat hörössä se katseli oriitta ja mietti, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Jokainen lihas oli valmiina pakomatkaan... Jota ei kai tarvitsisi kuitenkaan juosta, mutta parempi kuitenkin olla varuillaan.
"No siis..." tamma aloitti mutta keskeytti, koska säpsähti sitä tökkäisyä.
"Hei mitä tää nyt on?" Verona hätkähti ja tunsi taas pulssinsa kiihtyvän. Josko sittenkin pitäisi juosta karkuun... Mutta koska Lawless juoksi pois, ei käynyt kimppuun, Verona päätteli pikaisesti mutkikkaassa mielessään, ettei vaaraa - toistaiseksi - ollut. Siispä tamma kokeili, kuinka laukka pitkän merimatkan jälkeen sujui - ja ihan kiitettävästihän se meni. Verona jopa nautti siitä, että pääsi taas juoksemaan, mukavaa vaihtelua uimiselle, meinaan.
"Epäreilua, sullahan on pidemmät koivet!" Verona huomautti huutaen ja kurtisti kulmiaan harppoen vähän kankeasti oriitta kiinni.
Herne
 

Re: There she goes

ViestiKirjoittaja Siuri » 11. Kesä 2011 01:03

”Eei, pieniähän ne”, vastaan vielä toisen kysymykseen metsäponeista. Niin tai siis ainakin ne, joita olen itse tavannut. Ja niitäkään ei taida kovin paljoa olla?

Verona hieman ihmettelee, kun tökkäisin sitä turvalla. Eikä ihmekään. Kuulen kuitenkin, kun se lähtee perääni. Huutaakin vielä jotain.
”Niin niin..”, huudan hymyillen ja hidastan sitten hieman laukkaani, että tammalla olisi edes mahdollisuus saada minut kiinni. Kieltämättä voi olla vaikeaa lähteä uintireissun jälkeen saman tien laukkaamaan tuosta vain, itse olin ainakin niin poikki, että hyvä kun jaloillani pysyin. Hyvinpä Verona kuitenkin mukana näyttäisi pysyvän.
Hidastan yhä liitävään laukkaan ja kuulen tamman saavuttavan minua. Hetken liideltyäni pysäytän vauhtini ja jatkan rennosti kävellen eteenpäin.
”Hei en ihan oikeasti viitsi tulla kovin pitkälle. Niin siis kun täällä on sellainen käytäntö, että jos on väärillä alueilla, niin voi tulla erotetuksi laumasta.. Ja ihan mielelläni en haluaisi siihen tilanteeseen joutua”, sanon tammalle. Vielähän tässä varmasti matkaa olisi rajalle, mutta mistä sen tietää, missä se raja oikein vaihtuu? Tasanko näyttää olevan niin samanlaista pitkään. Kaukana horisontissa erottuu jotain, metsää ehkäpä? Luultavasti sademetsää, sieltä ainakin tulin.
”Eli jos on vielä jotain kysyttävää, niin antaa tulla”, sanon sitten kannustavasti tammalle.

Matka jatkuu hitaammanpuoleisessa käynnissä. Kelikin on kuin morsian, mielelläänhän täällä viettäisi aikaansa! Nauttisi raikkaasta meri-ilmasta ja auringosta.
”Ainii!” sanon yhtäkkiä ja käännän katseeni tammaan.
”Metsäponien johtaja on sellainen vaaleahko tamma, joku G’llä alkava nimeltään. Gam-.. Gamette? Tai jotain sinnepäin”, sanon vielä. Jos toinen vaikka innostuisi sitten niistä metsäponeista.
”Vuoristoponien johtajan nimeä en muista, mutta muistaakseni joku ruskea”, sanon vielä kuitenkin siitäkin johtajasta. Melko vaikeaa edes yrittää selittää, kun on nähnyt kaikki johtajat vain kerran. Aavikkoponien johtajaa en edes muista, oliko edes yhteiskokouksessa muiden johtajien kanssa? Ja silloin lumihevosiakin johti Dark Iris. Yhteiskokouksestakin on jo niin kamalasti aikaa!
”Laumat muuten järjestävät silloin tällöin keskenään kokouksia, kannattaa olla kuuntelemassa, jos haluat pysyä ajan tasalla”, valistan vielä tammaa laumakäytännöistä.
”Mutta niistä yleensä levittävät tietoa lauman viestinviejät”, jatkan. Eiköhän Verona pääse näillä tiedoilla jo ihan hyvin alkuun? Luulisi ainakin.. Jollen jotain tärkeää sitten unohtanut?
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: There she goes

ViestiKirjoittaja Herne » 11. Kesä 2011 12:32

Pieniä... Verona mutristi huuliaan ja huokaisi hiljaa. Oliko hän todella pieni, vai oliko Lawless vain tajuttoman suuri? Sitä tamma tuskin saisi koskaan tietää... Mutta ehkä sen ei ollut tarkoituskaan saada tietää sellaisista asioista.
Se ärsytti Veronaa.

Lyhyenkin matkan jälkeen Verona jo puuskutti melko hengästyneenä. Sen raajat eivät tosiaan tahtoneet totella kamalan hyvin, meno oli tönköhköä eikä tamma yltänyt aivan huippunopeuteensa, mikä ei varmaankaan ollut yllättävää sen jälkeen, kun se oli vellonut meren vietävänä ties kuinka kauan. Ei voinut tehdä kenellekään hyvää ajelehtia päämäärättömästi pitkin aavaa ulappaa... Vai olikohan ponin meno sittenkään ollut päämäärätöntä? Jos meri oli tasan tarkkaan tiennyt minne rautiasta vei... Oliko sellainen ylipäätään mahdollista? Ja entä jos merikin oli Veronaa vastaan... Jos saarella oleminen tiesi ongelmia, ja siksi luonnonvoimat olivat tuoneet ponin sinne...
Tamma huokaisi helpotuksesta saavuttaessaan Lawlessin, jonka meno oli hidastunut huomattavasti. Ainakaan ei tarvinnut juosta hulluna, kun jalkoihinkin koski sillä tavalla.
"Ai..." Verona mutisi ja mietti, kuinka paha juttu voisi olla laumasta erottaminen. Kyllähän ori oli jotakin sanonut niistä laumattomista ja rajoista ja sen sellaisista... Mutta olivatkohan laumattomat sitten hengenvaarassa? Eikös se mikä lie Jokeri Pokeri liikuskellutkin laumattomien alueilla, ja jos se kaveri oli hullu... Verona nielaisi ja ravisti päätään. Pois sellaiset ajatukset. Hänhänä ei erotettaisi, jos hän laumaan pääsisi.
"No tuota..." poni aloitti mutta hiljentyi sitten, kun ei ilmeisesti keksinytkään mitään. Oli niin kamalan vaikea kysellä... Kun kysyminen oli Veronasta vähän kuin oman heikkouden myöntämistä, kysyjähän tarvitsi kuitenkin ulkopuolisten apua. Ehkä siinä oli syy, miksi Verona ei sittenkään sanonut mitään.

Tapansa mukaan tamma säpsähti Lawlessin yllättävää 'ainiin'-huudahdusta. Eikä se katsekaan voinut tietää hyvää... Verona oli taas kuin äärimmilleen viritetty jousi, valmiina pakenemaan. Sittenkin ansa!
... tai sitten ei.
"Tunnistankohan." tamma tuumi ehkä lähinnä itsekseen, yritti puhua hiljaa, ettei tuo iso kaveri olisi huomannut hänen kiihtymystään. Noloa... Heikkoutta. Heikkoutta, sitäpä juuri, ryhdistäydy nyt, Verona!
"Ehkä mä etsin sen... metsäponityypin." Verona nyökäytti päätään nopeasti yhden kerran ja yritti luoda hiljaa mielessään jonkinlaista kuvaa siitä, hmm, Gametesta. Josko sellaisen jostakin löytäisi... Jos saari olisikin iso. Ja Verona joutuisi laumattomien alueelle. Ja joku hullu söisi hänet!
"Kai siitä kerrotaan?" tamma kysyi epäilevän näköisenä ja yhä pähkäili, kuinka suuri saari oikeastaan mahtoi olla.
"No hyvä." Verona sanoi sitten, ilmeisesti sai vastauksen kysymykseensä siinä heti perään.

"Kuule..." tamma aloitti hiljaa ja vilkaisi ympärilleen. Ei rautias vieläkään luottanut Lawlessiin... Mutta ehkä tuo ei olisikaan niin hullu kuin muut.
"Kuinka iso tää paikka on?" Verona kysyi sitten lähes kuiskaten, katse tiiviisti oriissa.
Herne
 

Re: There she goes

ViestiKirjoittaja Siuri » 11. Kesä 2011 13:39

Metsäponityyppi. Naurahdus.

”Iso? No tuota..”, mietin ääneen ja katselen ympärilleni.
”Et sitten tuon helpompaa kysymystä voinut heittä?” kysyn hymyillen. Mihinhän minun täytyisi verrata tätä saarta, että toinen ymmärtäisi?
”No jos mietitään, että tällä saarella mahtuu kulkemaan varmasti päälle parisataa hevosta, kuusi laumaa, laumattomien alue, yhteismaa, niin kyllähän täällä jonkun verran tilaa riittää”, sanon hetken mietittyäni. On muuten oikeasti aika jumalattoman suuri saari nyt kun miettii! Ainakin pitäisi olla tilaa liikkua. Ja parasta varmaan on se, että hevosiakin tulee suht harvoin vastaan..
”Mutta niin.. Jospa se riittäisi? Uskoisin rajan olevan tässä lähimailla”, sanon ja katson eteenpäin etelään. Periaatteessa harmi jättää tuollainen tamma, varsinkin nyt, kun jään taas yksin ajatusteni kanssa. Mutta toisaalta enpä mitään menetä. Eipä Verona vaikuta siltä, että tykkäisi kovin paljoa, jos alan aikani kuluksi lähennellä.

”Jees.. Kuules, mä pysyttelen rajan tällä puolella. Pidä hauskaa, onnea etsintöihin ja törmäillään vielä yhteismaalla!” hihkaisen tammalle. Sitten olenkin jo valmiina kääntymään poispäin.
Se oli nopea tuttavuus. Varmasti ihan mukavakin, jos näkisin uudestaan. No mutta miksi sitten lähdin jo nyt pois, miksi en voinut jäädä juttelemaan joutavia?
Tarvitsen omaa tilaa. Tarvitsen tilaa ajatuksilleni. Minulla on niin paljon mietittävää. Kaikki on sekavaa, täytyy selvittää, uskallanko ottaa riskin.
Huokaisen raskaasti. Minun tekisi mieli paeta tätä hetkeä, näitä asioita. Haluaisin kääntyä ympäri ja jatkaa keskustelua ihan muuten vain. Mutta mitä minä teen? Minä jatkan matkaani eteenpäin. En katso taakseni. Yritän pysyä kasassa ja kulkea eteenpäin.
Verona. Kiva nimi sillä muuten..

Lawless poistuu.
[Kiitos pelistä, otan tän Lawlessin nyt pohdiskelemaan ja selvittämään päätään :'D!]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: There she goes

ViestiKirjoittaja Herne » 11. Kesä 2011 17:55

Verona uskaltautui jopa virnistämään. Ihme oli tapahtunut. Mutta toisaalta, vaikka poni virnistikin, se ei silti luottanut Lawlessiin, yhä rautias oli jännittynyt ja valmiina pakenemaan, jos ori vaikka päättäisi potkaista tai jotakin.
"En. Mä olen niin vaikea." tamma naurahti hiljaa ja huiskautti otsaharjaansa vähän epätoivoisesti sivumpaan. Eipä se siitä paljoakaan mihinkään liikkunut, siinä oli ja pysyi. Vähän kostea se vielä oli, joten ei pahemmin poni voinut otsaharjaansa tai muutenkaan jouhiaan sivulle heitellä. Mutta mikäs siinä, oikeastaan Lawless ei kai ollutkaan niin pelottava, että tuota olisi tarvinnut koko ajan kytätä...

"Siis iso." Verona totesi sitten eikä sen kasvoilla ollut enää jälkeäkään mistään hymyntapaisestakaan. Eipä ollut mikään yllätys, tamma kun varoi näyttämästä liikaa muita tunteita kuin ärtymystä ja kiukkua ja sen sellaista... Koska tunteiden näyttäminen oli heikkoutta, ja aina oli joku, joka iski kiinni jos huomasi toisen olevan heikko. Lawless voisi ihan yhtä hyvin olla yksi niistä kavereista, vaikka oikeastaan tuo vaikuttikin ihan mukavalta.
"Jos sä sanot niin." tamma nyökkäsi kerran ja katseli taas varsin valppaana Lawlessiä. Ainakaan tuo ei pääsisi yllättämään, vieläkään.

"Okei. Ettei sua vaan heitetä laumasta." tamma hymyili hyvin, hyvin pienesti toisella suupielellään ja jatkoi matkaansa vielä oriin ohitse, kääntyi sitten selin menosuuntaan päin ja huiskautti häntäänsä muutaman kerran.
"Moi." Verona sanoi ehkä turhankin hiljaa oriin perään ja asteli vähän matkaa takaperin, ihan vain varmistaakseen, ettei ori yhtäkkiä kääntyisi ja kävisi kimppuun... Parempi varmistaa selustakin huolellisesti, koska ikinähän ei voinut tietää, kuka vastaantulijoista oli se psykopaatti tappaja. Lawless ei tainnut kuitenkaan olla sellainen tapaus... Koska oriin selkä kaikkosi kuitenkin yhä vain kauemmas. Siinä vaiheessa Verona uskaltautui kääntymään menosuuntaansa päin.

Nyt sitten pitäisi etsiä se metsäponityyppi ja varoa, ettei joutuisi isolla saarella hullujen ruoaksi...

Verona livistää myös.
//Kiitos itsellesi! >D
Herne
 


Paluu Merenranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron