Murhaajan kintereillä

Rannan hiekka on hyvin hienojakoista ja pehmeää. Vesi on vilpoista, ja siinä on hyvä vilvoitella, mutta kannattaa varoa vedessä joskus seilailevia petoja tai voimakkaita virtauksia. Talvisin veden pinta on umpijäässä, eikä sitä saa murrettua kovin helposti.

Re: Murhaajan kintereillä

ViestiKirjoittaja Meeba » 21. Heinä 2011 17:53

Branco katsoi hysteerisesti hengähdellen Perditaan, jonka kyyneleet tyssäsivät siinä samassa.
Se taisi selvästi huomata Brancon hermostumisen. Perdita väläytti pienen hymyn ja pyysi sitten anteeksi.
Branco huokaisi syvään ja ravisti pienesti päätään.

Linyeth nyökkäsi vaimeasti toisten esittäytyessä. Branco oli yhä hämillään huutamisestaan ja häntä suorastaan hävetti se. Ori painui Perditan taakse kumartuen ja vilkuili pitkän otsatukan alta Perditaa, joka näytti vähän vihastuneelta.

Linyeth kuuli valkean innostuneet sanat. Pähkinänruskeat silmät hipuivat pikku hiljaa maasta kohti Perditaa.
"Kyllä, aivan." Tamma heilautti häntäänsä ja painoi korvansa hetkeksi sivuille, huokaisten syvään.
"Pimeässä ja synkässä luolassa aivan Hoeron lähettyvillä", tamma jatkoi hieman varmemmin ja nosti korvansa ylös hörölle. Tamma peruutti uudelleen pienen askeleen ja jännitti lihaksiaan hieman, vilkuillen Perditaa silmiin.
"Mutta sinä.. älä mene, ole kiltti.. et voi arvatakaan, mitä se hullu tekee tammoille... puhumattakaan oreista", Linyeth aloitti katse tyynenä ja kylmänpuoleisena.

"Mutta jos teidän tehtävänne on tosiaan mennä sinne, minä johdatan teidät. Hoerolle ei ole kamalan vaikea päästä", tamma jatkoi lempeämpi pilke silmäkulmassaan. "Sitten kun olen johdattanut teidät, lähden. En tule askeltakaan pidemmälle." Tamma seisoi vakavoituneena paikoillaan, heilauttaen pitkää ja vaaleaa häntäänsä ilmassa. Tamma astahti taaksepäin ja kääntyi.
Se otti askeleen, toisen, ja sitten se lähti kävelemään eteenpäin.
Branco vilkaisi Perditaan kysyvästi, lähtien sitten kävelemään taaksepäin.
Meeba
 

Re: Murhaajan kintereillä

ViestiKirjoittaja Silkki » 21. Heinä 2011 18:14

Branco vaikutti olevan peloissaan, eikä Perdita ollut aivan varma miksi. Hermostuiko se todella niin paljon pelkästään tamman hysteerisestä kohtauksesta? Tamma räpytteli silmiään kiivaasti kuunnellessaan Linyethiä kertomassa Jokerin olinpaikasta. Sitten tuo melkein vieras varoitti Perditaa menemästä sinne. Tuon kertoma sai kylmät väreet hiipimään kimon selkäpiitä pitkin... Käskikö se ensin olemaan menemättä Hoerolle, mutta lupasi kuitenkin näyttää tietä? Ei käynyt järkeen! Andalusialainen pudisteli päätään hämmentyneenä ja puolustautui sitten:
"Meidän - tai puhun vain omasta puolestani, minun on pakko mennä sinne. Eikä meillä ole aikomustakaan jäädä kiinni... Sinähän olet elossa, vai mitä? Sinä selvisit. Miksi emme mekin?"

Kimo oli tuokion hiljaa, vilkuillen epävarmana Brancoa. Sade yltyi hiljalleen samalla, kun Perdita mietti.
"Mitä sinä sanot?", tamma kysyi lopulta, osoittaen kysymyksensä orille. "Osaatko sinä sinne tarpeeksi hyvin, vai tarvitsemmeko vielä kolmatta näyttämään meille tietä?"
Salaa Dita ei oikein huolinut Linyethiä mukaansa, mutta ei tamma sitä ääneen aikonut sanoa. Ei, jos he Linyethin avulla pääsisivät nopeammin Hoerolle, ei ollut sopivaa työntää auttavaa kättä pois. Niinpä tamma hymyili ystävällisesti, joskin melko kireästi toiselle tammalle. Perdita katsahti vielä Brancoa napakasti, kuin komentaen toista ryhdistäytymään.
"Yritetään päättää äkkiä, taitaa tulla melkoinen rankkasade."

[tönks =(]
Silkki
 

Re: Murhaajan kintereillä

ViestiKirjoittaja Meeba » 22. Heinä 2011 15:40

[Pöh! :D]


Linyeth vilkaisi Perditaan joka alkoi kyselemään kaikkea hieman hermostuneemman oloisena.
"Minä selvisin, niin, olet kyllä oikeassa", tamma hiljensi äänensävyään ja vilkaisi tyynesti Perditan silmiin.
"Mutta ei, ei hän silti kohdellut minua mitenkään kiltisti", suklaanpalomino hengähti.
"Hän ra..-", tamma aloitti henkeään haukkoen, ravistaen pienet kyyneleet pois kasvoiltansa, "Raiskasi. Minut."
Tamma kääntyi poispäin ja pysähtyi paikoilleen sitten, jatkaen lopulta häntäänsä huiskauttaen kävelemistä.
"Älkää aliarvioiko häntä, hän ei toimi harkitsemattomasti eikä huolettomasti." Tamma heilautti päätänsä, jolloin vaalea, pitkä ja suora otsatukka heilahti silmille.

Branco kuuli Perditan kysyvän jotakin. Ori höristi korviaan ja vilkaisi syrjäkarein kimoturkkisen silmiin.
"Kyllä minä sinne tien osaan, mutten ole varma missä luolassa ori on. Ei luolia ole paljon, mutta jos haluamme olla varmoja -", ori katkaisi lauseensa nopeasti ja vilkaisi edellä kulkevaan tammaan.
"Jos et halua häntä mukaan, niin jätetään hänet tänne ja vaihdetaan suuntaa, -", ori puhui hiljempaa ja hengähti sanojen välissä, "- mutta se olisi perin julmaa häntä kohtaan."

Hän pysähtyi hetkeksi ja vilkaisi ylös taivaalle. Mustat, harmaat ja muut tummat pilvet levittäytyivät tiiviiksi ryhmiksi taivaalle. Pilvet rakoilivat ja osasta tuli tusinoita sadepisaroita ja osasta kipinöiviä salamoita.
Perdita hoputti vähän rankkasateen tulon takia.

"Mennään hänen luokseen, hän voi varmaan vaan neuvoa tien, voimme mennä ihan kahdestaan", ori totesi sitten hymähtäen, huiskauttaen häntäänsä takasia vasten.
Korvat olivat suunnattuna taakse sateen takia. Orin harmahtavassa selässä pomppi tusinoita sadepisaroita. Ne kimposivat selän kautta maahan muitten seuraksi.
Ori vilkaisi Perditaan uudelleen, hymyillen jälleen.
Meeba
 

Re: Murhaajan kintereillä

ViestiKirjoittaja Silkki » 22. Heinä 2011 19:17

Perdita hymähti Linyethille tamman myöntäessä selviytyneensä. Andalusialaisen kasvoilla oli itsetietoinen 'mitäs minä sanoin-ilme', kunnes tuo kuuli Linyethin seuraavat sanat. Kimo hätkähti, jäykistyi paikoilleen ja vilkaisi äkkiä Brancoa, mutta ryhdistäytyi sitten ja yritti olla kuin ei olisi kuullutkaan toisen tamman sanoja. Epäonnistuipa surkeasti.
"Älkää aliarvioiko häntä, hän ei toimi harkitsemattomasti eikä huolettomasti."
"Minä lupaan", tamma kuuli itsensä lausuvan vakavasti, ääni hiukan värähtäen. "Meidät tavatessaan hänelle ei jää aikaa harkita."

Perdita asteli Brancon vierelle ja puri hampaansa tiukasti yhteen. Jokin orin sanoissa sai tämän miettimään, että Branco ei tosiaankaan ollut tilanteen tasalla. Julmaa Linyethiä kohtaanko? Päinvastoin, Ditasta tuntui reilummalta antaa toisen jättää väliin tilaisuus tavata tuo salaperäinen Jokeri. Tamma aukoi hetken suutaan kuin kala kuivalla maalla, ennen kuin sai kakistettua: "Jos hän tahtoo tulla mukaan, niin tulkoon... mutta jos hän vain neuvoisi meille tien?"
Ja hetkinen... miksi Branco virnuili? Ei kai orinroikale kuvitellut, että Perdita oli tästä mustasukkainen Linyethille?

-- No jaa, ehkä se sitten olikin osa totuudesta, tamma myönsi itselleen vastentahtoisesti. Mutta toinen tamma oli myös voittanut kimon sympatiat puolelleen kertomalla tapaamisestaan Jokerin kanssa. Eikä Ditalla ollut sydäntä käskeä tuota ottamaan hatkat. Niinpä tuo hiukan korotti ääntään, jotta tuppautuja - ei, vaan Linyeth - kuulisi:
"Linyeth, kuule. Ei sinun tarvitse tulla, jos et halua, jos se Jokeri tosiaan on -", ja tamman ääni vaimeni kuulumattomiin.
Silkki
 

Re: Murhaajan kintereillä

ViestiKirjoittaja Meeba » 22. Heinä 2011 19:37

"Olen varma siitä", Linyeth totesi hiljaa päätään nyökyttäen kun Perdita totesi varman oloisena, että Jokerille ei jäisi aikaa miettiä kun he saapuisivat paikalle. Ruskeat korvat värähtivät ja ne nousivat terävästi eteen, kun edesä kuuli rasahduksia. Tamma jännitti lihaksensa ja ravasi pienen matkan eteenpäin, mutta huomasi onnekseen, että viereisessä pusikossa oli vain pieni hiiri, joka koetti epätoivoisesti paeta heitä.

Branco nyökkäili pikku hiljaa Perditan todetessa, että tamma voisi vain näyttää reitin ja häippästä sitten.
"Kuulostaa hyvältä, minulle käy kumpi tahansa." Orin äskettäinen virne oli muuttunut vakavaksi tamman lausuessa jotain kamalaa, ei, hirveää. Miten joku voisi olla niin sadistinen? Niin kamala, hullu?
Ori ravisti ajatukset päästään ja keskittyi etenä kulkevaan tammaan hetkeksi. Sadepisarat pompahtelivat uudelleen Brancon selkää pitkin. Mudat ainakin irtosivat.., jos niitä olisi ollut kovin paljoa.
Perdita puhui hiljentyvällä, hauraan kuuloisella äänellä tammalle.

'Linyeth, kuule. Ei sinun tarvitse tulla, jos et halua, jos se Jokeri tosiaan on -,' Loput sanoista katosivat kuin tuhka tuuleen. Branco höristi korviaan kuullakseen lauseelle jatkoa, mutta tajusi sitten, ettei tamma olisi sanomassa mitään. Harmaanvalkea tajusi varsin loistavasti, mitä Perdita-neiti tarkoitti.
Ori pärskähti hiljaa ja vilkaisi ympärilleen. Linyeth taas oli pysähtynyt sivummalle.
"Minä.. minusta tuntuu, etten pysty tulemaan, anteeksi.., mutta.. mutta voin kyllä kertoa tien", tamman ääni hiipui alkuun mutta se vahvistui loppua nähden, kun se sai jostain voimaa puhua.
Ääni ei tainnut värähdellä pätkän vertaa.

"Kulkekaa eteenpäin pitkään. Hoero on hyvin pitkän matkan päässä täältä, se on saaren toisessa päässä melkeinpä. Ei sinne taida mennä kuin pari päivää, jos kuljette ripeästi." Pähkinänruskea, lempeä katse oli kohdattuna maahan.
Meeba
 

Re: Murhaajan kintereillä

ViestiKirjoittaja Silkki » 22. Heinä 2011 19:52

[ja näkökulman muutos. totesin että näin on helpompaa (= ]

En sanonut enää mitään, astelen vain vaitonaisena Brancon vierellä. Ihmettelen, jos toiset eivät kuule, kuinka aivoni raksuttavat. Kuin ymmärtäisin vasta nyt, mihin olen todella ryhtymässä - minulla ei ollut aiemmin aavistustakaan, kuinka vaarallinen Jokeri voisi olla. Tahdoin uskoa hänen inhimillisyyteensä, että hän oli vain katkera ja vihainen niille kaikille kuolleille hevosille... mutta mikään katkeruus ei voi selittää raiskausta. Melkein pelkkä sanakin saa kasvoilleni kohoamaan pienen irvistyksen.

Linyeth pysähtyy sivummalle ja totesi, ettei pystyisikään tulemaan. Tuijotan häntä haudanvakavana, ilmeettömänä, mikä on minulle harvinaista. Mutta juuri nyt ajattelen niin paljon, etten pysty tuntemaan mitään. En edes kauhua siitä, mitä minulla ehkä on edessäni pian. Sillä meitä on kaksi, Branco ja minä. Niin väkivahva se ori ei voisi olla, että pärjäisi meille kahdelle yhtä aikaa. Katsahdan suutani mutristaen Brancoon, josta on hyvää vauhtia tulossa minulle jonkin sortin ystävä ja samalla kuuntelen puolella korvalla Linyethin ohjeita Hoerolle.
"Kulkekaa eteenpäin pitkään. Hoero on hyvin pitkän matkan päässä täältä, se on saaren toisessa päässä melkeinpä. Ei sinne taida mennä kuin pari päivää, jos kuljette ripeästi."
Voi ei, minä taisin kulkea aivan väärään suuntaan aikaisemmin. Jos todella niin on, olen tuhlannut liiaksi aikaa, todella liiaksi. Ajatus saa minut hermostumaan, sillä entä jos murhaaja on jättänyt Hoeron? Silti pakottaudun kysymään tukahdutetulla äänellä:
"Onko se lähellä tasankohevosten aluetta?"
Silkki
 

Re: Murhaajan kintereillä

ViestiKirjoittaja Meeba » 22. Heinä 2011 20:09

[aivan (:]


"On hyvinkin, se on Tasankohevosten vierellä. Jos kuljette jokea pitkin, pääsette aivan varmasti perille Hoerolle. Kun huomaatte joen haarautuvan, olette laumattomien alueilla."
Tamman korvat kääntyivät rentoon ja rauhalliseen asentoon sivulle, kun se nuuhkaisi ilmaa pari kertaa.
Tamma hätkähti salaman välkähtäessä kauempana.

"Minä taidan lähteä nyt takaisin tasankohevosten alueille", tamma huoahti syvään ja heilautti pitkää, kaunista häntäänsä ilmassa. Se räpsähti ikävästi takajalkoihin takaisin kiinni.
"Jos jompi kumpi teistä on tasankohevosten alueilla käynyt, tiedätte mitä varmemmin joen sijainnin."
Tamma kaarsi sivulle ja odotti vastausta. Branco vilkaisi hymähtäen tammaan, joka katsoi ylös taivaalle, missä salamat suorastaan tanssivat.

Branco vilkaisi unenomaisesti Perditaan mutta hätkähti hereille ja käänsi katseensa muualle. Turha edes yrittää, ajatus pakotti orin muljaisemaan silmiään ja katsomaan muualle.
Linyeth vilkaisi Perditaan.
"Olkaa varovaisia..., ei olisi mukava näky jos Hoeron alueelta löytyisi lisää silpottuja tai raadeltuja ruumiita." Tamman sanat yllättivät sen itsekin, mutta ne olivat täyttä totta.
"Onnea matkaan." Tamma lähti jo kulkemaan kauemmas häntäänsä heilutellen puolelta toiselle.
Meeba
 

Re: Murhaajan kintereillä

ViestiKirjoittaja Silkki » 22. Heinä 2011 21:20

Kirosin itseäni. Siitäs sain, kun lähdin etsimään Hoeroa itse. Olin kenties ollut vain parin kilometrin päässä vuoresta ja minä eksyin vielä kauemmas. Vilkaisen Linyethiin yllättyneenä ja lausun hiukan kysyvällä äänensävyllä, vaikka vastaus olikin jo tiedossani: "Sinä olet tasankohevonen?"
Sitten mieleeni pälkähtää, että johtajani tuskin varsinaisesti ilahtuisi kuullessaan minun harhailevan toisella puolella saarta... Luulen, että hän ymmärtäisi. Cendre Noire vaikutti loppujen lopuksi ihan mukavalta hevoselta, vaikka saikin minut menettämään malttini hiukan liian usein.

"Jos jompi kumpi teistä on tasankohevosten alueilla käynyt, tiedätte mitä varmemmin joen sijainnin."
Voi ei, voi ei. Minun tapaistani ei ole juonitella ja niinpä nytkin totean harvinaisen sävyisästi:
"Minä itseasiassa kuulun tasankohevosiin, mutta pelkäänpä, etten ole ikinä käynyt sillä joella."
Luon Linyethiin hiukan epäröivän katseen ja lausun sitten: "Ja jos tapaat Cendre Noiren, niin viitsisitkö olla mainitsematta mitään siitä, että tapasit minut? Ja... älä mainitse mitään siitä, että minä -", vilkaisen syrjäkarein Brancoa ja hämmennyn hetkeksi tyystin huomatessani orin katseen, "- tai siis me olemme lähdössä Jokerin perään. Hän pitää minua tarpeeksi typeränä ilmankin, luulisin."
Nyt käännyn ja luon silmäyksen Brancoon uudelleen, mutta en näe enää häivähdystäkään siitä oudosta ilmeestä, jonka aikaisemmin huomasin. Pudistan päätäni häkeltyneenä ja katson vielä Linyethin perään, joka asteli jo sirosti pois päin. Kiitän tammaa mielessäni. Siunattu olkoon Linyeth.

"No, joko mennään?", kysyn tavoitellen kopeaa äänensävyä, sillä minun ei tee mieli näyttää Brancolle, kuinka minua todella hermostuttaakaan. Ääneni vapina kuitenkin paljastaa minut ja marssin orin edellä suuntaan, josta olin tänne tullut. Siellä päinhän Hoero oli, mikäli Linyethiin oli luottamista.

PERDITA POISTUU.

[luonnollisesti Perditalle tekisi hyvää jos sitä ei aina toteltaisi *juonii jo kamalia hahmonsa päänmenoksi*
Kumpi tekee nyt pelin sinne jonnekin matkan puoleenväliin? Jonnekin yhteismaan tai aavikkohevosten sademetsään?]
Silkki
 

Re: Murhaajan kintereillä

ViestiKirjoittaja Meeba » 23. Heinä 2011 12:47

[Jeps. Minä luon pelin aavikkohevosten sademetsään, pian voit bongailla sen sieltä.]


"Mm-m", tamma totesi hymähtäen kauempana, kun Perdita kysäisi, että oliko Linyeth tasankohevonen.
"Een kerro, lupaan, pidän suuni supussa." Tamma virnisti mielissään ja lähti sitten ravaamaan kauemmas.
"Minä olen käynyt joella kerran, pienempänä." Suklaanpalomino kuuli äänen takaatansa.
"Hyvä näin. Minä lähden nyt, turvallista matkaa."
Tamman silmät kääntyivät katsomaan maata ja se huiskautti häntäänsä ennenkuin lähti viilettämään muualle.
"Onnea vielä kerran." Ruskeat häivähdykset muuttuivat vihreiksi tamman juostessa oksien ja puskien taakse.

LINYETH POISTUU

No, joko mennään? Kysymys sai Brancon havahtumaan ajatuksistaan. Sen katse siirtyi tammaan ja sen suupielille nyki pienenpieni hymy. Arabialaisen pää nyökähti pienesti.
Perdita lähti liikkeelle Brancon eteen. Harmaanvalkea huiskautti häntäänsä ja kiri pienen matkan heidän välistään. Branco siirtyi kepein askelin tamman vierelle ja vilkuili sitä syrjäkarein, kun se lähti viilettämään vähän edemmäs.
"Ihan hyviä neuvojahan hän antoi", ori totesi vielä hymyillen.
"Tiedätkös, Perdita... olet.. - tai no ei mitään." Ori punastui pienesti ja siirsi katseensa muualle. Mymh.
Ei näin, voi ei, ei näin.

BRANCO POISTUU
Meeba
 

Edellinen

Paluu Merenranta

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron