Revenge lives!

Suhteellisen avaraa aluetta, joka sisältää jokusia puita, luolia ja jonkun verran heinääkin. Tasangolla kaikki on suhteellisen oloista ja lämmintä, lunta sinne ei talvella pahemmin sada, ehkä vain pintakerros jos sitäkään. Syötäväksi tältä alueelta kelpaavat paremmin kuin hyvin kaikki heinät ja useampien puiden lehdet tai muut kasvit.

Revenge lives!

ViestiKirjoittaja Maikken » 21. Touko 2010 17:24

// HUOM. Tämän pelin pelaamisen aikana alue on ollut osa laumattomien maita. T. talonmies//


/ Meeba tänne alottamaan peli. Olen tänään laiskalla tuulella. Ei muita kuin Meeba ja Foggys Devil. :D Pelin alkuun myrsky, muista. Anteeksi kuvan kokoa. :DD

Kuva
Maikken
 

Re: Revenge lives!

ViestiKirjoittaja Meeba » 22. Touko 2010 09:45

/Aa, vihdoinkin Devi hyväksyttiin! Täältä myö tullaan : D

Foggy's Devil


Avasin silmäni, ja huomasin olevani saarella. Niin, tasangolla. "Mitä helvettiä?" Suustani pääsi varsin nopeasti, ennen kuin olin edes ehtinyt tutkia paikkoja. "Mikä paikka tämä on?" Naureskelin. "Ei ainakaan manner." Tuumin, ja astelin eteenpäin. Tasankoa, tasankoa, tasankoa, tasankoa. Hei, olisi ihan kiva tietää, missä edes olen, mietin. Tämä ankea tasankopaikka sai minut suuttumaan. "Voi perhana! Eikö täällä ole ollenkaan muita paikkoja kuin tasanko?! Minä -" puheeni katkesi. Huomasin, kukkulalle saapuessani, avarampia paikkoja. Merenranta... merenranta... MERENRANTA! Olen saarella aika varmasti. Missäköhän se Linyethkin on.. Linyeth, niin. Hänethän minun piti tappaa, kyllä. Toivottavasti kosto onnistuu kerrankin. Jollekkin minun pitää uskotella, että minun täytyy etsiä Linyeth.. oma tyttäreni, mutta sitten hänen avullansa minä hänet tapan. Kyllä! KYLLÄ! JUURI NIIN! Naureskelin. Musta ukkospilvi levitti mustat siipensä tasangon ympärille ja syöksi keltaisia salamoita kehonsa sisältä. Nousin takasilleni, ja huusin melkein hulluna: "VIHDOIN KOSTO VOI ALKAA!" Silmäni säklenöivät hulluutta - enkä tiedä mikä minuun meni, mutta nautin siitä. Hulluudesta. Pukitin kerran ja lähdin kiitolaukkaamaan muualle. Ehkäpä joku hevonen osuisi paikalleni?



Tasankosiivun kasvit hulmusivat myrskytuulessa. Pian alkaisi sataa. Löysin luolan, kävelin sen sisään, ja käperryin lepäämään. Täytyyhän hyvän koston laatijan saada makeita unia - jos nyt uni sattuukin tulla. Luolan ulkopuolella satoi. Ja satoi. Tikkusuorina pisarat tipahtelivat järjettömän nopeasti maahan, ja katselin sadetta. Joskus kaipaan seuraakin.. "Vaikka uuden puolison.." Sanoin, ja se oli viimeinen sana, ennen kuin nukahdin.

/Eli, Fall vois tulla luolaan Deviä herättelees.
Meeba
 

Re: Revenge lives!

ViestiKirjoittaja Maikken » 22. Touko 2010 11:28

Olin juuri nyhtämässä ruohoa hermostuneen oloisena. En tiennyt missä olin, ja tämä sääkin tympi minua. Mustanharmaat paksut pilvet ja lämmin sää tietäisi ukkosta ja ehkä sadettakin.
Missä minä olen? Se oli kysymys, johon haluaisin saada vastauksen. Entä jos tämä saari olisi autio? Olisin varmaankin jo nähnyt tänne saapuessani jonkun. Kamala olo. Yleensä pitäisin raikkaasta sadekuurosta, mutta nyt olo oli niin surkea, että en tietäisi mitä tehdä.
Ruoho oli täällä kieltämättä rehevää, että parempaa en ollut saanut. Leikkaamatontahan tämä varmaan oli, ellei saarella olisi ihmisiä.
Ihmisiä! Nehän minua voisivat hoitaa, eikä tarvitsisi olla mikään.. mikään.. typerä vetohevonen! Vielä viimeiset ruohot nyhdettyäni, nostin pääni normaalitasolle, ja aloin mennä nopeita kävelyaskelia kohti suurensuurta luolaa. Siellä lepäisin hetken, ja sitten etsisin ihmiset käsiini.

Tulin luolan suulle ja huomasin kolossa järin suurikokoisen hevosen nukkuvan.
Tuo näyttää alkuasukilta, ehkä voisin kysyä siltä, missä muut ovat. Niin ajattelin, enkä ollenkaan odota sen pillastuvan, jos herätän sen. Kuljin sitä lähemmäs ja kuljetin turpani sen eteen. Köhäisin:
"Anteeks, mut voisithan sä järkätä mut tallille? Täällä alkaa jo palella hieman". Odotin hänen vastaavan, ja samalla nostin pääni muualle. Katselin luolaa hieman, enkä nähnyt jälkeäkään ihmisistä.
Nyt aloin jo miettiä, että olisiko tällä saarella ollenkaan ihmisiä. Ehkä tämä olisi se uusi alku, josta olen joskus muitten kuullut puhuvan.

/ Kursivoidut ovat ajatuksia, joita hahmosi ei voi kuulla. 8)
Maikken
 

Re: Revenge lives!

ViestiKirjoittaja Meeba » 22. Touko 2010 11:41

/Täällä sataa jo, onhan myrsky.

Voi helvetti, taas joku pikkuheppu tulee häiritsemään minua. Raotin toista silmääni. Hm. Kappas vain. Varsinainen tamma! Suht kaunis.. "Anteeksi, kaunokuono, olin juuri nokosilla, mutta mitä sitten." Sanoin sävyttömästi, mutta vilkaisin nopeasti tammaa silmiin. "Niin, mikä olikaan asiasi? Ahaa, päästä tallille. Tiedätkös, minä en tiedä, minne olen joutunut, enkä todellakaan tiedä, mistä täältä pääsee pois. Voisitko selventää: Mikä helvetti tämä paikka oikein on?" Katsoin vihaisesti tammaa, ja nousin jalkeille. Hetkinen.. Kostoni.. Häntä minä juuri tarvitsenkin. "Kuule, oletko sattunut näkemään palominoa hevosta täällä saarella? Nimittäin, etsin tytärtäni.. Ja haluaisin.. Nähdä hänet kovasti." katsoin "surullisena" muualle ja odotin toisen vastaavan. Hah, toivottavasti hän tarttuu kiinni syöttiin ja auttaa minua.


Katsoin luolansuulta ulos, kävelin sateeseen, ja etsin juotavaa. Hahaa..! Kivet ovat muodostaneet ringin, jonne on kerääntynyt vettä. Kurotuin juomaan. Vesi oli jääkylmää, kiitos ukonilman. Salamat sinkoilivat vähän väliä taivaalta toiselle puolelle. Vedin ruohotukun suuhuni, ja rouskutin sitä nopeasti. "Mikäs neidin nimi on?" Kysyin minuun verrattuna järin pienikokoiselta, eksyneeltä tammalta, joka seisoi edelleen luolassa.
Meeba
 

Re: Revenge lives!

ViestiKirjoittaja Maikken » 22. Touko 2010 12:04

Fall

Herättäessäni oriin, säikähdin, kun se nousi ja oli niin kovin suurikokoinen.
Gulp.. tuohan näyttää suurikokoiselta, paras auttaa sitä sen ongelmissa ennenkuin se tappaa mut.. ajattelin itserakkaasti.
"o-okei. Et siis tiedä missä olet, etkä todellakaan näytä kokeneelta saaren kävijältä. Ja en ole nähnyt tähän mennessä ketään muuta kuin sinua", sanoin piittaamatta tuon tunteista. Mutta hetkinen.. tyttären etsiminenhän on.. on.. erittäin herttainen ajatus! Minä ajattelin ja vilautin oriille hymyä.
Minustahan voisi olla hyötyäkin. "Voin kyllä auttaa sinua etsimään varsasi, jos haluat", jatkoin iloisemmalla äänensävyllä, huomaten että olin huomannut sen, ettei saari ollutkaan autio. Huomasin että ori käveli juomaan hieman kauemmas, ja silloin tuntui ärsyttävältä.
Seurasin suurta oria ja vastasin:
"Niin. Mä olen siis Fall, entä sä?" kysyin innokkaalla, ja ehkä ärsyttävällä äänensävyllä. Riippuisi nyt vain hänestä, että voisimmeko me olla ystäviä. Päätin itsekin olla järkevä ja kurottaa turpani veteen sitä juoden, samalla odottaessani vastausta

/ Pätkä vastaus
Maikken
 

Re: Revenge lives!

ViestiKirjoittaja Meeba » 22. Touko 2010 12:19

Kappas vaan, hänhän pitää ajatuksestani. Jess! Kostosuunnitelma on käynnistynyt hyvin. "Olen Devi. Pidän nimestäsi, siitä tulee mieleen.. auringonlasku.." Sanoin ja katsoin tammaa. Vatsassani velloi. Mikä tunne tämä olikaan.. Aah, lämmin, suloinen, voi ei.. RAKKAUS!


Rakastunut.. miten voin olla rakastunut..! Toisaalta... Nyt voisin taas.. Äh, ei todellakaan vielä!
Tunnen vetovoimaa sinuun.. Plääh, miten ilmaisisin tunteeni? Hetkinen, hetkinen. En ole nössö. En ole.

Katsoin hätääntyneenä maahan. "Tunnen vetovoimaa sinuun.." hmm... mutisin tamman vieressä, kun pohdin, miten ilmaisisin tunteeni tälle.
Meeba
 

Re: Revenge lives!

ViestiKirjoittaja Maikken » 22. Touko 2010 12:54

Fall ♥

Orin esittäytymisen jälkeen, kuullessani ne sanat: Tunnen vetovoimaa sinuun, ajattelin, että mikä flirttailija tämä ori on olevinansa.
Eihän tuo mikään kummoisen näköinen ollut, mutta ihan kivan näköinen silti.
"Jääh", inahdin säälittävästi sen jälkeen kun hän oli sanonut sen. Hassutunne liikkui ympäriinsä ja vastasin tyhjentävästi: "okei"
Tämä "tunnen vetovoimaa sinuun" juttu ei nyt oikein pistänyt. Olisi voinut ainakin vielä lisätä jotain.. mokoma haluaa vain saada varsan.. tai tyttärellensä äidi-
Suloisen suloinen sulo ori on löytynyt! Jippiiii! Ajattelin ja suljin silmäni.
Heilautin häntääni ja menin lähelle puuta. En tunne hyvin tasankoja, mutta _minun_mielestäni_ tasangoilla ei yleensä ole puita.
Hassua, tekisi kovin mieli karata ennenkuin tuo yrittää muuta, ajattelin sekavatunteisesti.
Taidan ihan oikeasti olla sekaisin.. sillä nyt.. kaikki.. sumenee..

Pyörryin, tai ainakin nukahdin puun vierelle. Olin kupsahtanut sen vierelle, voi miten noloa. En miltei pystynyt heräämään, ja näin ainakin outoa unta. Foggy ja minä hyppelimme rannalla ja hän kehotti minun menevän veteen.
Menin veteen ja hyppelin siellä itsekseni.. outoa.. Sitten Foggykin tuli.. vielä oudompaa!

/ Fall on nyt hieman sekaisin ♥ :DD
Maikken
 

Re: Revenge lives!

ViestiKirjoittaja Meeba » 22. Touko 2010 19:25

Mitäh, toinenhan sammui kuin tuli sateeseen. Pärskähdin, ja töytäisin tammaa hellästi turvallani. "Hei kuules neiti - heräileppäs siitä. Meidän pitää etsiä nukkumispaikka. Meinaan vaan, että kohta aurinkokin laskeutuu taivaanrannan taakse." Katsoin suloista risteytys.. tai, no, ilmeisesti risteytystammaa. Kaulani kaartui tamman luokse, ja otsatukkani lennähti silmilleni. "Hei, ihan oikeasti, tules. Et voi jäädä siihen sateeseen." Sanoin napakammin, mutta odotin silti kohteliaasti tammaa. Voisinhan lähteäkin jo muualle, mutta en viitsisi. Olisin suht epäkohtelias.


Kuljeskelin tasangolla märkänä, pää nuokkuen maan ja taivaan välisessä raossa. Haukottelin viimeinkin makeasti. On vaikea saada unenpäästä kiinni, jos joudumme etsimään yöpymispaikkaa koko yön. No mutta tyhmäkö minä olen - luolassahan me voimme yöpyä!


Kaarsin syömään heinää. Vetistä, maukasta heinää. Kerrankin nyhtämishaluni oli mittarissa täysi - ja vatsakin huutaa apetta. Nostin askellajini kiitolaukkaan, ja nelistin takaisin tammani luo.
"Kuules unikekoni", naurahdin, ja työnsin härnäten toista hellästi nousemaan. "Herätys."
Meeba
 

Re: Revenge lives!

ViestiKirjoittaja Maikken » 23. Touko 2010 16:31

Fall

Näin yhä sitä samaa unta, jotain jännää oli tapahtumassa, mutta sitten joku töytäisi minua. Haukottelin ja huomasin epäonnekseni- tai itseasiassa onnekseni että minut herätettiin.
Silmäni melkein jo lupsahtivat kiinni, kunnes ori oli napakasti "käskenyt" minut liikkeelle. Naamalleni levisi hermostunut ja pettynyt ilme, joka nopeasti muuttui eleettömäksi.
Nousin ylös ja heilautin häntääni. Olin jo melkein kysymässä, missä me yövymme, mutta täällähän on ilmastoa lämpimämpi luolakin. Hienoa.

"Mitä jos nukkuisim- nukkuisimme tuossa luolassa?" kysyin Foggyn tullessa luokseni. Odotin sitä, että hän vastaisi "kyllä, ei nukuta ihan vierekkäin", mutta en tiedä kykenisikö tuo vetovoimaa tunteva ori siihen. Toivottavasti, sillä en haluaisi todellakaan varsaa, jos se sitä yrittäi-
Mitä minä mietin!? Luulenko tosiaan että hän haluaa varsoja.. minun kanssani!? Kokoerokin niin suuri!

"Mennään jo", sanoin häntääni huiskauttaen ja aloitin verkkaiset juoksuaskeleeni kohti luolan suuta.

/ Se on muuten valmis se fanitaide Foggystä.
Maikken
 

Re: Revenge lives!

ViestiKirjoittaja Meeba » 24. Touko 2010 14:42

Kyllä. Luola. Sitä minäkin olin ajatellut. "No, mennäänpä vain." Suustani kuului nopeasti, kun silmäni alkoivat mennä kiinni. Kiihdytin askeleeni laukkaan, ja juoksimme luolansuulle. Aah. Vihdoinkin pääsemme lepoon. Lepäämään, ihanaan rauhaan.

Laskeuduin varovaisesti maahan, asetin pääni mukavasti tamman viereen, ja toivotin tälle hyvää yötä.
Tamma oli kaunis, mutta en tiedä luonteesta. Hän on joskus hieman outo.... No jaa.
Silmäni menivät kiinni, ja haukottelin. Vihdoinkin pääsisin uneni maailmaan, rauhalliseen, leppoisaan maailmaan.

Ei. Se ei ollut rauhallinen uni. Unessa oli myrsky.. ja joku jahtasi minua. Joku suuri, paha eläin. Tai no - sitä ei voi sanoa eläimeksi. Se oli hirviö. Kiihdytin kiitolaukkaani, etsin pakoteitä tulivuorialueen alta - mutta sitten - huomasin vain pahentavan asiaani. Olinhan juoksenut tulivuorialueelle - ja tulivuori alkoi purkautua! Kyllä, suuret, vatsaa kihelvöimät laavapallerot valuivat tuolivuorensuulta alaspäin. Jarrutin merenrantaan - musiikki voimistui.. ja voimistui voimistumistaan. Henkäisin viimein, kun sain silmäni raotettua. Painajainen. Se olikin painajainen.
Meeba
 

Re: Revenge lives!

ViestiKirjoittaja Maikken » 24. Touko 2010 17:20

Fall

Olin luolan sulle ja menin makuulle kiviselle, kylmälle lattialle.
Toinempas nukahti nopeasti! En nimittäin ikinä ollut nähnyt kenenkään nukahtavan noin nopeasti. Hänellä oli lahja, turha sellainen.
Tuo on varmaan haaskannut puolet elämänsä turhiin opetuksiin! Mietin koppavasti. Nythän olisi hyvä aika häipyä, kun tuo nukkuu.
Esitinpäs hyvin väsynyttä! Hehheh, nyt voin häipyä.. tai tehdä jonkin jekun! Hmm.. mitä tekisin, mitä mitä.. Aah! Nyt minä tiedän! ajattelin ja hihittelin hiljaa itsekseni.
Menin hitaita askelia ulos ja aloin vieritellä kiviä luolan suulle. Ori jäisi sinne loukkuun ja mädäntyisi itseksensä.
Pilviverho repeili nopeasti, mutta tuuli yhä yltyi. Hirnahdin voimakkaalla äänellä, säikäyttääkseni ja herättääkseni orin järkytykseen. Pilkko pimeyteen, umpinaiseen luolaan.
Jottei ori tukehtuisi liian vähään happeen, jätin pienen kolon kiviaukkoon. Aloin hihitellen vetämään ruohotuppoja maasta.

[Musiikki voimistuu?]
Maikken
 

Re: Revenge lives!

ViestiKirjoittaja Meeba » 26. Touko 2010 15:19

/ Lue viestini. Ori näki painajaista, ja tunnelmoitsin viestiäni sen verran, että tämä muka kuulisi ns. jännärimusaa painajaisessaan.


Huoohh. Avasin silmiäni - mitä hemmettiä - luolansuulle oli vieritetty kiviä! Mokoma epeli! Murahdin itsekseni. Siitä minä tykkäänkin. Nousin ja laukkasin luolansuulle. Puskin kiviä, mutten saanut niitä suostumaan menemään pois aukolta. "Hei, tosi hauskaa! Minä kyllä sinulle vielä näytän.." Raivon vallassa käännyin, ja aloin potkia hurjalla voimalla kiviä luolansuulta. Ei sekään auttanut. Hei.. Valoa! Työnsin turpani aukosta, joka oli kovin ahdas ja pieni, mutta sain kuin sainkin turpani ulos aukosta. Kivet heilahtelivat tasapainoa menettäessä, ja sain sisäänkäynnin auki.


"Sinä senkin..! Mikä pikkunatiainen oikein olet?" Katsoin risteytystammaa. Noin oudon käytöksen seurassa minäkään en viihdy. Vaikka toisesta tykkäisinkin. Sanoin sävyttömästi toiselle: "Heipä hei vain. Nähdään taas joskus." Lauseeni kuului ruohoa mussuttavalle tammalle, ja varjoni katosi yölliseen pimeyteen puiden lomaan.

Kiitokset pelistä, Devi poistuu.
Meeba
 


Paluu Tasanko

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron