As I now reach out in the dark

Suhteellisen avaraa aluetta, joka sisältää jokusia puita, luolia ja jonkun verran heinääkin. Tasangolla kaikki on suhteellisen oloista ja lämmintä, lunta sinne ei talvella pahemmin sada, ehkä vain pintakerros jos sitäkään. Syötäväksi tältä alueelta kelpaavat paremmin kuin hyvin kaikki heinät ja useampien puiden lehdet tai muut kasvit.

As I now reach out in the dark

ViestiKirjoittaja Zarroc » 01. Tammi 2014 18:02

[laumattomien ja tasankohevosten raja. mukaan vain wohweli ja johtajamamma.]

MURHAAJA

Musta karvani kiilsi hikisenä. Heti, kun vuorella oli alkanut jyristä kunnolla ja olin huomannut savun purkautuvan ulos kallioiden seinämistä, olin heittänyt ylpeyteni kankkulan kaivoon ja juossut. Päämäärätön nelini oli lopulta vienyt minut yskien ja keuhkoja vihloen jonkun toisen lauman rajoille. Olin ilmeisesti tasangon reunalla, ainakin siltä pelkkä aava, kosteahko maa näytti. Askeleeni ja hengitykseni rahina olivat jo aikoja sitten rauhoittuneet, mutta yskin edelleen. Ilma oli sakeana savusta ja tuhkasta, lautasiani peitti ohuehko pölykerros, aivan kuin olisin vain seisonut pitkään aloillani.

Ravistelin päätäni vähän väliä, tuntui, että näkökenttäni sumentui. Maailma vaikutti epämääräiselle, mietin vain mikä oli saanut Hoeron purkautumaan näin äkkinäisesti. Olihan mää tärähdellyt päivän ajan, mutten ollut ottanut sitä oikein minään varoitusmerkkinä.
Seisahduin aloilleni, jääden katselemaan hiljaa tasangolle. Magma oli todennäköisesti jo valunut jonnekin laumattomien syvimpiin kolkkiin, tunsin sen maaperän lämmöstä kavioitani vasten.

Käänsin korviani luimulle lähtiessäni astelemaan jälleen rauhallista tahtiani eteenpäin. En tiennyt minne olin menossa, mutta jonnekin mahdollisimman kauas tulivuoresta. En minä kuolemaa osannut pelätä, mutta käristyminen elävältä ei ihan kuulunut suosikkitapoihini päättää tämä maanpäällinen tepastelu.
Hengitin syvään ja se sai aikaan uuden yskänpuuskan, mutta siitä välittämättä suuntasin askeleeni tasangon rajan suuntaisesti. En aikonut kuitenkaan vielä ylittää rajoja, katselisin vain tilannetta hetken arvioivasti täältä puolen.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: As I now reach out in the dark

ViestiKirjoittaja Wohweli » 01. Tammi 2014 18:41

Cleopatra

Heti maan tehdessä yllättävää liikehdintäänsä oli harmaa singonnut itsensä jaloilleen, hetken miettinyt ja järkeillyt. Lopulta Cleopatra oli kuitenkin tajunnut yhdistää järähtelyt laumattomien tulivuoreen. Uteliaisuus sekä jonkin sortin velvollisuus olivat vetäneet johtajattaren pelottomasti katastrofi aluetta kohden. Ei hyvät heiluisi jos sairastuneet sekä muut laumattomat lähtisivät ylittämään rajoja, syntyisi vain lisää kaaosta ja sekaannusta.
Valkopää tunsi ilman käyvän tukalammaksi mitä lähemmäs hän laukkasi rajoja kohden. Maaperäkin tuntui lämpimältä ja ajatukset suuremmistakin seurauksista vilistivät tamman mielessä.

Yllätyksekseen Cleo ei ollut törmännyt vielä yhteenkään hevoseen, olivatko kaikki laumattomat kärventyneet elävältä. Vai oliko hänen maineensa jo niin hurja laumattomien tietoisuudessa ettei kukaan järjellä ajatteleva lähtenyt hänen maillensa yrittämään. Tiedä häntä, mutta tamma ainakin toivoi pääsevänsä hommasta vähällä vaivalla ylitse.
Ilma tuntui muuttuman vieläkin raskaammaksi saaden myös Cleon köhäisemään muutamaan kertaan. Harmaa harkitsi takaisin kääntymistä, mutta jääräpäisyys johdatteli hänet vieläkin pidemmälle. Aina niin pitkälle kunnes tämä erotti ensimmäisen tumman hahmon kaukaisuudessa. Se näytti etenevän rauhallisesti tälle suunnalle ja hetken Cleo uskoo tämän olevan vain joku hänen laumastaan eikä vaivaudu kaartamaan vieraan puoleen. Etäisyyden kuroutuessa lyhyemmäksi tamma kuitenkin tajuaa mustassa tuttuja piirteitä ja seisahtuu aloilleen. Vielä tovin mustajouhinen tyytyy vain tuijottamaan toista ennenkuin lähtee painelemaan ravissa tämän suuntaan.
"Mahdatkohan tietää kenen mailla kipität?" Cleopatra avasi äänensä kuuluvasti. Se kyllä johdatti sakeaa ilmaa tamman hengitysteihin paljon roivemmalla määrällä saaden tämän silmät kirvelemään ikävästi sekä yskähtämään muutamaan kertaan.
Vasta lähemmäs päästyään tamma tunnistaa orin paremmin. Hän oli tosiaan nähnyt tämän aikaisemmin, asia yhteydestä Cleo ei ollut täysin varma, mutta jostain syystä tamma tunsi ettei ollut aiemminkaan ollut hyvässä padassa mustapukuisen kanssa.
Wohweli
 

Re: As I now reach out in the dark

ViestiKirjoittaja Zarroc » 04. Tammi 2014 19:58

Kerkesin seista hetken aloillani niin, että karvani kuivui ja alkoi taas kiiltää synkeästi. Huomasin nimittäin pian aika tutun näköisen hahmon vaeltavan minua kohden. Muistaakseni emme viimeksi olleetkaan tavanneet kovin mukavissa merkeissä, tai ainakin paremmissa kuin sillon, kun olin estänyt tuota tammaa lahtaamasta Zoea.

Zoesta puheenollen, en ollutkaan nähnyt häntä aikoihin. No, se oli ehkä ihan hyvä vain. Minusta vähän tuntui, että hän saattoi olla pikkuisen äkäinen siitä, että menin sekaantumaan hänen taistoihinsa sillä tavalla. Ja ehkä hänellä oli tekemistäkin, luulisin ainakin. Tai mistä sitä tiesi.
Kuitenkin käänsin katseeni lopulta tammaan, joka oli jo ravannut lähemmäksi. Strangler Cleopatra, sehän se nimi olikin. Mielenkiintoista.

Kuulin hänen kuuluvan äänensä, sekä heti perään muutaman yskähdyksen. Korvani olivat vetäytyneet takaisin luimuun, odotin kunnes hän tulisi puhe-etäisyydelle. Ei kiinnostanut huutaa tässä ilmassa, keuhkot olivat olleet jo juoksemisestani vähän sitä mieltä, että olen vanha enkä saisi enää ryntäillä sillä tavalla minnekään.
Vaikka enhän minä ollut, nuori vielä. Tavallaan.

Hetken kuluttua muistin, että hän kysyi minulta kysymyksen. Kylmät silmäni kohtasivat hetkeksi harmaan, kunnes siirsin taas katseeni jonnekin kauemmas hänestä.
"En", vastasin lähes totuudenmukaisesti matalalla sävylläni. Tiesinhän minä, että olimme tasankolaisten rajapyykillä, mutta hän oli kysynyt kenen, eikä minulla ollut johtajasta aavistustakaan.
"Eikä kyllä kiinnostakaan." Tuhahdin pehmeästi, antaen katseeni seurailla tasangon muotoja vapaammin. Ei kai tuo nyt mikään rajavartija voinut olla kuitenkaan?
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: As I now reach out in the dark

ViestiKirjoittaja Wohweli » 05. Tammi 2014 11:47

Orin tarkempi katselu ja syvemmälle muistoihin sukeltaminen saavat Cleopatran lopulta muistamaan mikä tämä musta arpikasvoinen oli miehiään. Sama Murhaaja tämä oli joka silloin pisti poikki hänen ja Zoen mittelön. Harmaa oli jo miltein unohtanut mustapukeista molemmat, mutta näkymä friisiläisestä herätti kaiken jälleen tuoreeseen muistikuvaan joka ei juurikaan hymyilyttänyt.
Pienellä jännityksellä Cleo suorastaan odotti millaisen vastaanoton saisi Murhaajalta, riemukasta halausta ja muuta tamma ei odottanut, ei hän odottanut sellaista oikeastaan keneltäkään.

Ilman paksuus muistuttaa itsestään jatkuvasti kirvelyllä sieraimissa sekä silmissä. Ajoittaiset mutta pienehköt maanvärinät kielivät huonoa jatkoa tapahtumille.
Tamman katse kääntyi vaihvihkaa orin mahdolliselle tulosuunnalle, kuin odottaen, että hänen perässään saattaisi tulla muitakin. Niin olisi takuulla parempi. Käännytyspuheita kun ei jaksanut moneenkertaan kajauttaa, ei etenkään, kun koko ilmamassa oli sitä rajusti vastaan. Lopulta musta tokaisee sanat jotka eivät yllätä, ei ollenkaan. Siitäkään huolimatta valkopää ei suhtaudu asiaan ymmärtävästi vaan käyttää empimättä korvansa luimussa ja palauttaa katseensa oriin.
"Minun. Minun maillani olet," tamma tiuskaisee ja on vähällä ettei yskäise toistamiseen. Ilma ei todellakaan tehnyt hyvää hänen hengitysteilleen.
Maa jyrähtää jälleen liikkeelle vapisuttaen varsin tuntuvasti tasangon maaperää mikä saa Cleopatrankin horjahtamaan yllättyneenä, mutta pysymään kuitenkin niukin naukin pystyssä.
"Mitä tuolla oikein tapahtuu?" kysymys livahtaa harmaan suusta ja tämän katse hakeutuu jälleen laumattomien alueita kohden.
"Eikai se pahuksen vuori ole purkautumassa?" ajatuskin kuulosti pahalta, tamma tuskin uskaltaa ajatella järkyttävän suuria seuraksia jotka pahuksen laavavalumat sekä muut aiheuttaisivat. Pahinta ehkä oli, että ainut asia minkä hän voisi tilanteen suhteen tehdä oli vain seurata hiljaa paikoiltaan ja odottaa.
Wohweli
 

Re: As I now reach out in the dark

ViestiKirjoittaja Zarroc » 08. Tammi 2014 22:04

Harmaaturpa tuijotteli minua siihen malliin, että me molemmat tiesimme varmasti varsin hyvin mistä oikein tunsimme toisemme. Korvani liikahtivat jälleen luimumpaan ja takajalkani vaihtoivat asentoa lähes huomaamattomaan puolustukseen. Tiesin, että tamma oli suuri, nopea ja vahva. Se hyökkäisi heti kun antaisin jonkin pienenkin syyn. Ja minähän annoin syytä koko ajan, ihan vain näyttämällä naamani täällä.

En välittänyt henkeä kuristavasta tunteesta, joka tuli selvästi ilman laadusta. Se oli synkeän savuisa ja tuntui vaikealle hengittää, mutta vedin silti happea sisääni sieraimet laajenneina. Lopulta mustaharjainen tiuskaisi minulle jotain, mikä kieli taas hänen harvinaisen huonosta kärsivällisyydestään. Ai oli Strangler Cleopatra päässyt tasankohevosten johtoon? No johan oli markkinat ja toripäivät.
En vastannut hänelle enää mitään, keskityin tarkkailemaan toisen liikkeitä, mutta samalla pitämään tarkasti silmällä myös ympäristöä.

Hetken kuluttua kuulin tamman seuraavan kysymyksen, tai no kaksikin ja hetken pohdin, milloin hän oli alkanut minulta kysellä asioita. Kohautin lapojani ja katsahdin tammaan.
"Hoero purkautuu, eipä mitään erikoista", ääneni oli hieman tavanomaista terävämpi. Kaduin hetken, että avasin ylipäätään suuni ja yskähdin hieman niin, että sain keuhkojani puristavan pölyn ulos.
"Sinuna kääntyisin ympäri ja palaisin tulosuuntaan." Äänestäni kuulsi läpi jopa kevyt ripaus huvittuneisuutta, sekä haastetta. Tamma ei varmasti lähtisi yhtään mihinkään.
Mokoma itsepäinen otus.

Noh, sen kun seisoisi, ei minulla ollut kiire minnekään enää. Jos vuori päättäisi sylkäistä laavansa tänne asti päälleni, palaisin kuitenkin elävältä, eivätkä enää jotkut ylilämpimät kavionpohjat haittaisi elämääni. Tosin, mielitapojani kuolla ei ollut nähdä tuon tamman naama koko ajan silmieni edessä. Ei todellakaan.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: As I now reach out in the dark

ViestiKirjoittaja Wohweli » 10. Tammi 2014 02:18

Ei pilkallista naurua tai vastaväitteitä. Jostain syystä jotain sellaista Cleo osasi odottaa tältä orilta. Sen sijaan tuo ei vaivautunut kommentoimaan hänen johtajuus asiaansa mitenkään. Taisi niellä purematta, vaikka mikäs sen parempi. Harmaalla ei olisi aikaa kinastella arpikasvoisen kanssa, saati sitten mielenkiintoa.
Tamma ei tiedä pitäisikö hänen yllättyä, kun Murhaaja suostuu jopa vastaamaan hänen esittämään kysymykseensä. Orin tapa vastata ei kuitenkaan ollut hänelle täysin mieleinen, mutta tamma vältti takertumasta liikaa yksityiskohtiin. Hiirakosta tulivuoren purkautuminen ei ollut ollenkaan hyvä juttu, mutta musta tuntui ottavan asian suht rauhallisesti ja hätiköimättä. Kaipa sitä oli helppo vain olla, kun ei ollut juuri mitään menetettävää. Cleolla oli sensijaan pelissä kaikki. Alue ja laumalaiset, kaikki se mitä tamma tahtoi pitää omanaan ja täydellisenä. Se saattaisi siis olla jatkossa hankalaa jos ei jäisi mitään jäljelle. Huomaamattaan valkopää puri hampaansa hermostuneena yhteen. Luontoäidille ei edes tämä monien taisteluiden konkari mahtaisi yhtikäs mitään.

Murhaajan kehotus hätkähdytti tammaa pienesti ja sai palauttamaan katseensa takaisin mustaan. Kuuliko hän todella orin äänensävyssä jotakin siihen sopimatonta? Jotakin sellaista mikä ruokki Cleon päätöstä olla lähtemättä yhtään mihinkään.
"Samat voisi sanoa melkein sinullekin," tamma ärähti piikikkäästi. Pienintäkään pistosta ei herasilmä tuntisi sisällään mikäli ori vain kävelisi laumattomien alueelle ja kärventyisi elävältä laavameressä.
Hieman harkinnallinen katse palasi laumattominen alueita kohden. Entä jos hänen laumalaisiaan olisi tuolla? Johtajana hänen velvollisuutensa olisi tehdä kaikki laumansa hyväksi. Väistämättäkin harmaan jalat lähtivät kuljettamaan tätä eteenpäin, suuntana yksin omaan laumattomien maat.
Wohweli
 

Re: As I now reach out in the dark

ViestiKirjoittaja Zarroc » 10. Tammi 2014 13:46

Tamma ei sanonut enää vähään aikaan mitään ja se sopi minulle ihan hyvin. Toisen ääni olin sen verran ärsyttävää kuunneltavaa, että ihan hyvä vain kun osasi pitää turpansa kiinni. Kuuntelin puolella korvalla takaani kuuluvia jyrähdyksiä ja tunsin maan välillä lievästi sanottuna tärisevän jalkojeni alla. Minua ei kuitenkaan sinänsä kiinnostanut tämä tuhkalaskeuma, ainahan voisin tuupata itseni vaikkapa toiselle puolelle koko saarta ja oleskella jossain jäätikön peräpoukamassa koko loppuajan.

Pian huomasin, että tamma puri hampaitaan yhteen ja se sai minut katselemaan toista hivenen tarkkaavaisemmin. Mitähän se nyt sitten meinasi?
Melkein heti ajatukseni jälkeen asia selviis minulle varsin hyvin, nimittäin tamman sävy kertoi varsin selvästi, että voisin painua helvetin kauas hänen mailtaan. Strangler Cleopatra lähti kulkemaan kohti laumattomien maita ja se sai minut kohottamaan hieman kulmiani. Meinasiko se oikeasti mennä tuonne?
No, omapahan oli henkensä.

Hetken kuluttua muutin kuitenkin mieleni ja käänsin päätäni hieman tamman suuntaan, katsellen tuon menoa arvioivasti.
"Jos arvaan, mitä olet menossa tekemään, saatat tarvita toista silmäparia." Sanoin matalasti, sävyllä joka kyseenalaisti jopa minut itseni. En todellakaan tiennyt miksi tarjosin apuani. Oliko minulla oikeasti niin tavattoman tylsää, että suostuisin sietämään harmaata jonkun maisemaparveilun takia?
Ilmeisesti.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: As I now reach out in the dark

ViestiKirjoittaja Wohweli » 11. Tammi 2014 10:50

Ajatukset eivät sallineet hiirakolle pienintäkään rauhaa, joten oliko hänellä enää muita vaihtoehtoja kuin lähteä leikkimään hullua? Eipä kai. Olisi toimittava vielä, kun se oli jotenkin mahdollista, vaikka ilman savuisuus tai kenties jopa myrkyllisyys pyörivät tamman mielessä. Ajatus kärsivistä tansakolaisista ajoi häntä kuitenkin tehokkaasti eteenpäin ja sai ottamaan askeleita yhä varmempaan tahtiin.
Pian tammaa saa kuitenkin yllättyä, kun hänen hieman sivuille painuneet korvat vastaanottavat Murhaajan sanat. Oliko ori tosissaan? Hänkö aikoi auttaa? Jos niin, niin mikä ihmeen vuoksi? Harmaa seisahtui hetkeksi aloilleen ja käänsi päänsä orin suuntaan suotta ihmetystään kasvoilta peittämättä. Oliko hän kuullut kenties väärin? Cleopatra katseli mustan suuntaan todella ymmällään, mutta eipä hänen kai kannattaisi yrittää toista käännyttää. Useammasta silmästä saattaisi todella olla hyötynsä joten miksi Cleo ei silloin antaisi toisen auttaa? Jos ori kuitenkin osoittautuisi hyödyttömäksi tai täydeksi tiellä olijaksi ei hän suotta hienostelisi asian suhteen.

Lähes olemattoman pieni hymykaarre vieraili valkokasvon huulilla, kun tämä taivutti kaulansa nopeaan hyväksyvään nyökkäykseen. Ori olisi siis tervetullut auttamaan, mutta turpansa aukomisen voisi jättää suosiolla vähemmälle. Olisi aika niellä vähän ylpeyttä ja ajatella omaa turpaa pidemmälle. Kenties heillä molemmilla oli opeteltavaa sillä saralla.
Tamma käänsi päänsä takaisin menosuuntaa kohden. Katse liukui lehtimetsän puiden lomassa. Tuonne olisi pakko mennä, pelastamaan se mitä olisi vielä pelastettavissa. Harmaa ei mahtanut mitään sille, että hänen lihaksensa pingottuivat entisestään, jännitys tuntui kaikkialla.
"Haluatko näyttää helpoimman reitin?" Cleo sai lopulta kysyttyä. Oli hankalaa tarjota ohjaksia Murhaajalle sillä harmaa oli tottunut luottamaan vain omaan päähänsä. Tällä kertaa hänen olisi kuitenkin ehkä parempi vain luottaa toiseen, vaikka omia aivojaan hän ei kuitenkaan sulkisi pois pelistä, ei vamasti.
Päämääränä olisi Hoero tai sen läheisyys siltä osin kuin sitä ylipäätään edes uskaltaisi lähestyä. Oman nahan käräyttäminen laavakylvyssä ei houkutellut miltään osin. Harmaa vannotti kovalla sanalla mielessään ettei jättäisi yhtäkään omaan väkeensä kuuluvaa vaara-alueelle vaan käännyttäisi pois, vaikka väkisin. Sairaiden kohtaaminen mietitytti, mutta kaipa niiden täytyisi antaa vain huolehtia itse itsestään.
Wohweli
 

Re: As I now reach out in the dark

ViestiKirjoittaja Zarroc » 12. Tammi 2014 16:24

Hetken aikaa tamma näytti yllättyneeltä ja sitten tuo hymyili. Hymyili. Katsoin harmaata hetken melko mitäänsanomattomasti, kunnes hän nyökkäsi melko hyväksyvään tyyliin. Vai vielä kelpasi arvon johtajattarelle apu... tämäpä mielenkiintoista.
Käännähdin sulavasti samaan suuntaan hänen kanssaan ja lähdin astelemaan kevyin, liukuvin askelin omaan tulosuuntaani. Kuullessani hänen kysymyksensä, katsahdin häneen ja kohautin lapojani.
"Tietysti", niin, turha kai tässä oli kummankaan aikaa tuhlata.

Astelin rauhallisesti eteenpäin, katseeni kierrellessä ympäristöä tarkkaavaisesti. Maa tuntui taas lämpimämmältä kuin äsken ja tiesin, että oli silkkaa itsetuhoisuutta mennä lähellekään Hoeroa, mutta olinko tuosta ennenkään välittänyt?
Strangler Cleopatra ei vaikuttanut sen kummemmin pelkäävän seurauksia. Oliko se tosiaan niin laumaviettinen? Kummallista. En minä ymmärtänyt tuollaista enää sen jälkeen, kun poistuin oman laumani keskuudesta. Tunsin kuitenkin jonkinlaista yhteenkuuluvuutta harmaan kanssa, tasavertaisuutta ehkä. Hän oli vahvatahtoinen ja tiesi oman paikkansa maailmassa, se oli ihailtava ominaisuus kaikissa.

Olimme kävelleet jonkinaikaa täydessä hiljaisuudessa, missään ei näkynyt ketään ja jyrinäkin oli jo vaimennut. Mietin, milloin laavavirtaus mahtaisi tulla vastaan, ilma ainakin sakeni koko ajan entisestään. Silmiä ärsytti ja jouduin räpsyttelemään niitä melko tiuhaan.
"Miten sinä johtajaksi?" Kysyin lopulta tyynesti, vilkaistessani tammaan. Yskähdin hieman sanojeni päätteeksi, mutta näköjään keuhkot toimivat vielä jollain tavalla.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: As I now reach out in the dark

ViestiKirjoittaja Wohweli » 12. Tammi 2014 21:43

Tajusikohan ori oikeasti mihin oli turpansa tunkemassa? Niin Cleo ainakin toivoi sillä hän ei loppujen lopuksi ottaisi vastuuta Murhaajan hengestä. Itse oli musta valintansa tehnyt ja itse siitä myös kärsisi.
Myöntyvien sanojen myötä tamma lähti liikkeelle asettautuen kulkemaan orin vierelle, jättäen heidän välilleen kuitenkin selvän hajuraon. Tässä ei kuitenkaan kavereiksi oltu noin vain alkamassa.
Hiljaisuudessa käveltäessä tuli Cleopatra enemmänkin huomioineeksi ilman savuisuutta, mutta yritti pitää ilmeensä mahdollisimman tyynenä ja rauhallisena, ilman Murhaajaa vierellään hän olisi varmaan yskinyt vedet silmistä vuotaen. Tahto ajoi kuitenkin vielä eteenpäin eikä takaisin kääntyminen ollut valittavissa vielä. Mustan esittämä kysymys rikkoi lopulta hiljaisuuden ja pieni eleisesti tamma käänsi katsettaan oriin. Mustan otsaharjan taakse kätkeytyneellä katseellaan tamma yritti mittailla oliko Murhaaja kenties oikeastikin kiinnostunut vai yrittikö se vain saada hänetkin yskimään ja kukomaan keuhkot pihalle. Cleopatra päätti kuitenkin pitäytyä jonkinlaisessa kontaktissa oriin ja piti vastaamista ihan reiluna tekona, eiväthän he molemmat oikeasti tässä kovin mielellänsä yhdessä kävelleet.
"Joku Ässän rääpäle tuli vastaan tasangoilla ja sattui mainitsemaan, että uutta johtajaa etsittiin ja suostui pienen kovistelun myötä suostuttelemaan minua. Pari kysymystä ja johtajuus oli minun," tamman oli pakko hymähtää sanojensa lopuksi pienen tyytymättömyyden vivahteen kanssa. Hänestä oli suorastaan naurettavaa miten helposti johtajuus oli hänelle lohjennut. Cleopatra olisi ollut täydellisen valmis, vaikka taistelemaan. Joka tapauksessa Tasankolaiset olivat nyt hänen hallinnassaan, eikä hän ollut todellakaan valmis luopumaan paikastaan helpolla. Ajatuskin kivuttomasta johtajan vaihdosta oli naurettava.

Hiljainen huuto kantautui harmaan korviin ja tämän seisahtui paikoilleen.
"Kuulitko?" Cleo kysyi orilta tähystäen ympärilleen. Huuto toistui ja hiljattain se alkoi muotoutua avunpyynnöksi. Valkopää oli seisonut toimettomana jo tarpeeksi kauan ja syöksyikin laukassa äänen kertomalle suunnalle. Tavoittaen lopulta näkökenttäänsä Hoeron ja sen halkeilleen maan. Tamma hidasti vauhtinsa sillä uskoi maan olevan petollisen hauras eikä halunnut tulla halkeaman nielemäksi.
Varoen Cleopatra pujotteli halkeamien lomassa ja kurkisteli niihin nähden pelkkää loputonta syvyyttä. Kolmannesta halkeamasta löytyi kuitenkin hevonen. Ilmiselvä avunhuutelija. Tämä oli ollut onnekas. Halkeama ei ollut syvä, mutta jalka näytti pahasti runnoutuneelta. Hoero älähti jälleen. Saattaisi olla kyse vain kymmenistä minuuteista milloin tulivuori purkautuisi. Se ei ollut ainoa ongelma, vaan se miten tämän kimon, mitä ilmeisemmin orin, pelastaisi halkeamasta.
Wohweli
 

Re: As I now reach out in the dark

ViestiKirjoittaja Zarroc » 13. Tammi 2014 19:00

Kysymykseni vastaanotettuaan tamma mittaili minua pitkän hetken katseellaan. Ottiko se oikeasti kaiken vittuiluina? Ei se kuulunut minun tapoihini. Jos puhuin, niin puhuin asiaa enkä turhaa lärpätystä, luulisi tuonkin jo sen ymmärtäneen. Mutta minkäs sille voi, jos on vähän hidas.
Kuuntelin nöyrästi hänen vastauksensa tunnelmannostattajaani ja nyökkäsin sitten lyhyesti. Niin kai se valta vaihtui aika nopeaan täällä, miten nyt vain sattui. Tosin, olin kyllä kuullut, että jonkun lauman johdossa oli ollut sama hevonen jo pitkään. Joku metsäponit vai mikä lie. Ei kai se sitten kaikissa vaihtunut.

Samassa jostain kuului jonkinasteinen hihkaisu ja tamma vierelläni terästäytyi. "Kuulitko?" Hän kysyi ja minä vastasin vain nyökkäämällä, nyt korvat ensimmäisen kerran tämän keskustelun aikana kunnolla hörölle ääntä kohden suunnaten. Pian se kuului uudelleen ja toisenkin kerran ja sitten harmaakarva jo säntäsikin laukalle. No voi nyt helvetti, oliko tämä joku paikallinen "pelastetaan kaikki hevoset ja ollaan onnellisia" -operaatio vai mitä?
Nostin kuitenkin näyttäväaskelisen ravini ja lähdin tamman perään, huomaten pian kuitenkin, että saisin laukata todenteolla, että pysyisin tuon urpon perässä.

Huokaisten lähdin nelistämään tamman perään, voivotellen jo valmiiksi vanhojen lihasteni takia. Tällainen jatkuva happohyökkäys kun ei kuulunut tapoihini millään tavalla.

Pian saavutinkin tamman, joka hidasti vauhtinsa ja lähti pujottelemaan jonnekin, mistä ääni kuului välillä hieman hiljempaa. Pärskähdin kuuluvasti ja se ilmeisesti halkeamassa oleva hevonen hirnahti vastaukseksi, apua apua olen täällä. No voi sinua, kyllä me tiedämme.
Saavuin tamman jäljessä paikalle ja huomasin kimon orin halkeamassa. En nähnyt asiassa muuta ongelmaa kuin sen, että etujalassa oli jokin pahasti vialla. No tämähän tästä vielä puuttuikin.
Kurkistin kuoppaan tyynesti, korvat taas taakse suunnattuina. "Pystytkö varaamaan painoasi sille?" Murahdin orille, joka säpsähti hieman vauhkon näköisenä.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: As I now reach out in the dark

ViestiKirjoittaja Wohweli » 15. Tammi 2014 15:56

Tilanne oli haastava, mutta saan huomata hyvin pian ettei Murhaaja ollut livistänyt paikan päältä. Niin olisi voinut olettaa. Yhtä hyvinhän ori olisi voinut johdatella minut syvälle laumattomien alueita ja toivoa, että jäisin kärventämään itseni laavaan. Siitä minä en olisi ollenkaan yllättynyt., enemmän minua yllätti, että ori seurasi minua ongelman ytimeen. Ehkei ori ollutkaan pohjimmiltaan niin munaton tapaus kuin olin ajatellut. Satimessa oleva kimo ori jonka toinen etunen näytti jo kauas melkoi toivottaman näköiseltä. Kirosin hiljaa mielessäni ja tuhahdin hieman korviani niskaan taittaen. Pitäisikö se jättää vain tuonne?
Murhaaja esitti ensimmäisen kysymyksensä tälle kimolle. Minua huvittaa miten en lakkaa yllättymästä siitä miten erilaisesti ori käyttäytyi. Se jopa yritti olla avuksi. Todella suloista. Otsanharjan alle peittyvät silmäni napittavat odottavasti kimon suuntaan, joka näyttää yrittävän varata nyt painoa jalalleen. Ilmeet ja värähtelevät eleet kertovat, että jalka oli kokolailla mennyttä. Murahdan hiljaa ääneen ja huomaan toisen etuseni kuopaisevan maata. Meillä oli Murhaajan kanssa vain kaksi vaihtoehtoa. Joko yrittäisimme mahdotonta tai sitten antaisimme olla ja kääntyisimme pois. Jälkimmäinen kuulostaa jopa omaan korvaani irvokkaalta ja inhottavalta, mutta mikä todennäköisyys kolmiraajaisella olisi muka selvitä? Amon-Raa en edes viitsi muistella. Ei silläkään kolmijalkaisella ollut helppoa, mutta ainakin hän olisi helposti alta hoidettavissa jos koko Caralian herruus alkaisi jälleen kiinnostamaan.
Jos lähtisimme nyt takaisin päin ainakin minä ja Murhaaja selviäisimme hengissä. Tämä oli melko epävarmaa peliä. Joko valmistautuisimme mahdollisuuteen uhrata omat henkemme tai livahtaisimme itsekkyyden puolelle. Valinta tuntui hankalalta ja hieman kysyvänä katsoin mustan puoleen. Aikoisiko hän yrittää? Jos Murhaaja uskaltaisi hypätä kuoppaan avuksi tekisin minäkin takuulla voitavani. Yksinään tiesin koko homman olevan silkkaa järjettömyyttä.

"Näytää aika pahalta," sain sanottua hieman madaltuneella äänellä. Nostin katseeni tulivuoreen, se oli kuin aikapommi edessämme jonka kelloa emme nähneet. Pystyimme vain arvailemaan minä hetkenä se paljastaisi laavavarastonsa.
Palaminen elävältä kuulosti niin kivuliaalta.
Hieman odottavana katseeni kääntyy Murhaajaa. Mitähän tuo mahtoi ajatella tilanteesta? Itse olin niin hukassa, että suorastaan toivoin, että ori osaisi ottaa edes jonkun verran tilannetta haltuunsa. Tuntui oudolta olla turvautunut ainoastaan mustaan, mutta en kehdannut tämän läsnäollessa vain kääntää selkääni kimolle. Yksin ollessani pystyisin siihen kyllä, mutta orin läsnäolo piti minut siinä niin paikoillani, odottamassa tämän mielipidettä.
Wohweli
 

Re: As I now reach out in the dark

ViestiKirjoittaja Zarroc » 16. Tammi 2014 13:43

En tosiaan tiennyt, mitä ihmettä oikein tein tässä tilanteessa. Ensinnäkin, en ollut mikään maailmanpelastaja -tyyppinen ja toisekseen, olin lähtenyt juuri sen tamman mukaan, jonka seura ei voisi minua vähempää kiinnostaa. Mikä ihme minuun oli mennyt? Olinko tosiaan sekoamassa päästäni, vai vaikuttiko hiilimonoksidin laskeutuminen vain jotenkin omituisesti aivoihini...
Työnsin kuitenkin häiritsevät ajatukset mielestäni, keskittyessäni taas siihen kimoon kuopassa. Sen jalka näytti olevan aikalailla mennyttä. Helvetti vie, eihän tuosta mitään tulisi. Helpompaa olisi vain kuolla.

Tamma vieressäni kommentoi asiaa minulle matalalla sävyllä ja minä hymähdin synkästi vastaukseksi. Niinpä näytti. "Kysytäänpä ensin herran mielipidettä", sanoin, vaikka tiesin, että se oli turhaa. Kaikkihan täällä halusivat elää.
"Kuule, jalkasi on paskana. Haluatko kuolla?"
Sanojeni taakse sisältyi sellainen perinteinen se olisi paljon helpompaa meidän kannaltamme, mutta minkäs teit. Kimon silmät suurenivat pakokauhuisesti.
"EN! EN!" Hän suorastaan huusi ja minä pyöräytin silmiäni. Niinpä tietysti. Ei mitään toivoa.

"Noh, kuoppaan sitten vain", huokaisin ja hetken pohdiskeltuani keplottelin itseni halkeamaan orin viereen. Kimo kavahti, luuli varmaan, että aioin tappaa sen tai jotain. Turha toivo, vaikka niin kyllä kieltämättä halusinkin tehdä pikkuhiljaa.
Peruutin hieman ahtaassa halkeamassa niin, että näin tilanteen kokonaisuudessaan. Vilkaisin Cleopatraan ja jäin miettimään.
"Minä työnnän, sinä vedät", sanoin selvän ohjeistuksen tammalle. Ei kai tässä muu auttaisi.

Asetuin orin taakse, vähän hankalasti sivuttain, mutta kuitenkin. En sanonut kimolle mitään, keksiköön itse tavan liikkua. Katsahdin Cleopatraa silmiin ja nyökkäsin merkiksi.
Työnsin kimoa eteenpäin varsin ronskisti, sen kummemmin sen kivusta välittämättä.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: As I now reach out in the dark

ViestiKirjoittaja Wohweli » 17. Tammi 2014 23:16

Harmaa yllättyi Murhaajan suhtautumisesta asiaan. Kuului olevan melkolailla samoilla linjoilla kuin hänkin. Vai pystyikö toivottomassa tilanteessa edes ajattelemaan mitenkään yltiö positiivisesti? Mahdollisuudet kimon pelastamiselle olivat mennyttä. Saiko siitäkään tuo kimo syyttää kuin itseään. Cleopatra ainakin tahtoi elää ja jatkaa tasankojen hallitsemista. Yksi kimo sinne tai tänne, eivät he edes muistaisi tapahtumaa enää huomenna.
Mustan esittämä kysymys kuoppasankarille sai Cleon laskemaan katseensa takaisin kimoon. Oliko tuotakaan nyt viisasta kysyä? Ei ilmeisesti sillä kimo kuului huutavan melkoisen lailla. Ennenkuin Cleo kuitenkaan ehti komentaa tuota hilaamaan luunsa siinä tapauksessa ylös kuopasta totesi tuo arpikasvoinen rautanaama jotakin odottamatonta.
"Mitä sinä-!?" valkopää sai äännähdettyä ennenkuin musta loikkasi kuoppaan. Oliko se tosissaan? Cleopatra ei suotta peitellyt häkeltynyttä ilmettään ja katsoi Murhaajaan vähän muutenkin oudoksuen. Kukas se nyt olikaan koko maailmaa pelastamassa? Hän, kun oli valmis jo kääntymään takaisin. Enää ei kuitenkaan voisi varmaan kääntyä pois, siitä seuraisi vain loputon pilkkaus tuolta mustalta, siitä Cleo oli varma.
"Oletko ihan hullu?" tamma kysyi hiljaa mutisten ja pudisteli päätään. Tämä ei välttämättä tulisi onnistumaan, mutta kai sitä olisi silti yritettävä tehdä voitavansa. Heidän voimillaan valkoinen ehkä saataisiinkin nostettua ylös. Piti vain toivoa onnea puolelleen.

Murhaaja asettautui valmiuteen ja kehotti Cleoa vetämään orin ylös samalla, kun hän työntäisi alhaalta. Ohjeistus oli ymmärretty ja se sai tamman nyökkäämään hyväksyvästi ja tulemaan niin lähelle halkeaman reunaa kuin maa sallisi. Hiirakko kurotti päätään vahvan kaulansa varassa ja odotti tilaisuutta napata otetta kimosta joka kuului ulisevan surkean otuksen lailla Murhaajan työntäessä sitä.
"Lopeta vikiseminen!" tamman oli pakko karjaista komennuksena, kivun valittelu vaihtui hiljaisiin ja satunnaisiin äännähdyksiin.
"Vähän vielä.." Cleo jupisi kurottaen lopulta onnistuneesti harmpaidensa otteen kimon niskaan. Se vinkaisi jälleen hiljaa mikä sai harmaan vain pyöräyttämään silmiä. Oli tässäkin heillä ori.
"Sain otteen," valkopää raportoi otteensa lävitse Murhaajalle ja lähti vetämään kimoa ylös valmiista haudastaan hitaasti, mutta Murhaajan nostovoimaa myötäillen.
Wohweli
 

Re: As I now reach out in the dark

ViestiKirjoittaja Zarroc » 20. Tammi 2014 18:27

Huomasin kyllä, että tamma yllättyi todenteolla hypätessäni kuoppaan. Hän äännähti jotain, mutten jäänyt kuuntelemaan. Voisi hän toki kääntyä poiskin ja lähteä juoksemaan omien laumalaistensa perään, jos se nyt ketään kiinnostaisi.
Hän kysyi, olinko hullu, minä vastasin vakaasti harmaan katseeseen. "Olin kerran suuren lauman johdossa", totesin tyyneen sävyyn. Arpi vääristi ilmettäni kääntäessäni katseeni pois. "Siellä ketään ei jätetty, jos mitään toivoa oli."

Eri asia tässä oli se, oliko kimolla ylipäätään mitään toivoa. Todennäköisesti ei, mutta oli turhan julmaa jättää hänet kuoppaan kitumaan, kunnes laavavirta tulisi - jos tulisi - ja kärventäisi hänet elävältä.
Keskitin ajatukseni takaisin siihen, mitä olin tekemässä ja aloin työntää. Ori päästi kimeän valituksen, minä murahdin ja lihakset jännittyneinä tuupin tätä kuusisataakiloista elukkaa edessäni. Cleopatra oli tarrannut toisen niskaan ja veti minun työntöni tahtiin.

Ori oli jo halkeaman reunalla, kunnes tunsin, kuinka hänen etujalkansa petti viimeisen kerran. Purin hampaani yhteen ja työnsin niin kovaa, että tunsin ryntäideni pingottuvan toisen lautasta vasten. Kimo huusi kivusta, mutta saimme hänet ylös halkeamasta.
Loikkasin pois kuopasta ja tunsin kuinka maa alkoi vavahdella allamme. Ei nyt helvetti, ei vielä. Yskin ja tunsin hengitykseni rohisevan, kimon maatessa mytyssä maassa ja uikuttaessa hiljaa.
"Nyt sinun on sitten pompittava", ärähdin karhealla äänellä, vilkaisemattakaan oriiseen tuota ohimennen etusellani potkaisten.

Katsoin suoraan Cleopatraan ja väänsin korvani luimulle, koska jyrinä peitti kuuloalueeni pauhullaan. Meidän olisi aika lähteä paikalta.
"Pitäisi mennä!" Huusin tammalle jyrinän ylitse ja viskoin päätäni käskevästi. Harmaan olisi nyt turha ulista, kyllä kaikki kynnelle kykenevät olivat jo paenneet. Aistin kimon nousevan pystyyn ja soin tälle viimein vilkaisun.
"Ala mennä jo", huusin sillekin ja se pyöräytti vauhkosti silmiään. Olin erottavinani muutaman kieltävän sanan, mutta kiersin orin taakse ja purin sitä. Jouduin puremaan vielä toisen kerran, ennen kuin kimo tajusi lähteä nilkuttamaan kiireen vilkkaa kohti pelastusta.

Jos sitä nyt ikinä mistään suunnasta tulisi. Hain hetken yskittyäni Cleopatraa katseellani ja nyökkäsin tulosuuntaamme. Meidän olisi mentävä, ennen kuin jyrinä taas loppuisi ja tulivuori päättäisi aloittaa uudelleen. Toivoin, ettei se todellakaan tekisi sitä.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Seuraava

Paluu Tasanko

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron