As I now reach out in the dark

Suhteellisen avaraa aluetta, joka sisältää jokusia puita, luolia ja jonkun verran heinääkin. Tasangolla kaikki on suhteellisen oloista ja lämmintä, lunta sinne ei talvella pahemmin sada, ehkä vain pintakerros jos sitäkään. Syötäväksi tältä alueelta kelpaavat paremmin kuin hyvin kaikki heinät ja useampien puiden lehdet tai muut kasvit.

Re: As I now reach out in the dark

ViestiKirjoittaja Wohweli » 22. Tammi 2014 05:27

Orin sanat suuren lauman johtamisesta ovat saada Cleopatran silmät hyppimään ulos kuopistaan. Tätä jos mitä tamma ei olisi kuuna päivään osannut edes kuvitella! Ei Murhaaja ollut yhtään johtaja tyyppiä, oikeastaan niin kaukana sellaisesta kuin saattoi vain ajatella. Tuosta näki pitkälle, että hän oli sisimmiltään erakko. Harmaa ei kuitenkaan tuhlaa aikaan piikittelyyn vaan tytyy vain nyökkäämään kuin asiassa ei olisi juuri mikään yllättänyt. Cleo kyllä ottaisi asian puheeksi mikäli tilaisuus sille tarjoutuisi, tai jos he edes selviäisivät täältä molemmat yhtenä kappaleena.

Työskentely kimon kanssa oli yhtä tuskaa, mutta edes Murhaaja ei kuulu asiasta valittavan. Kun valkea aloittaa kuuluvan huudon on tamman pakko vetää korvansa uudelleen niskaa vasten ja ihan piruuttaan purra otettaan orin niskalla kovemmaksi. Saatanan ärsyttävää.
Ponnistelut kuitenkin tuottavat tulosta ja lopulta kimo saadaan ylös kuopasta. Hiirakko on juuri avaamassa suunsa kunnes maa alkaa vavahdella ja katse hakeutuu automaattisesti vuorta kohden. Ilma oli saennut entisestään ja myös tamman oli pakko taipua köhäisemään muutaman kerran. Hänen onnekseen Murhaaja ottaa tehtäväkseen pistää tuohon jalkapuoli oriin liikettä. Pieni virne viipyy vain pienen hetken tasankohevosten johtajattaren kasvoilla, kun tämä näkee mustan kolauttavan pienempäänsä. Oikein sille.
Murhaajan sanat saavat harmaan katseen palaamaan vuoreen. Nyt voisi todella olla parempi vain lähteä. Katse kääntyy arpikasvoiseen ja nyökkäys on ainoa johon tamma kykenee keuhkojensa kirvelyn vuoksi.

Valkean lähtiessä nilkuttamaan jää Cleopatra katsomaan tämän suunnalle hieman päätään pudistellen. Selviäisi se tai ei tamma koki tehneensä voitavansa. Nyt oma nahka olisi vain pelastettavana.
Orin nyökkäys tulosuuntaan sai harmaan lähtemään oitis liikkeelle. Laukkaaminen oli ilman savuisuuden vuoksi todella epämiellyttävää, mutta ei kuitenkaan kyllin hyvä syy hidastamiselle. Cleo liikkui eteenpäin sillä nopeudella kuin vain suinkin pystyi jaloistaan antamaan uskoen Murhaajan kyllä tulevan perässä.
Wohweli
 

Re: As I now reach out in the dark

ViestiKirjoittaja Zarroc » 25. Tammi 2014 17:51

Harmaa on ihan harvinaisen hiljainen, se ei sano mitään. Erittäin hyvä, helpotti paljon minun seuraavaa koitostani, nimittäin saada itseni liikkeelle. Työntäminen oli vienyt voimiani melkolailla rutkasti, joten lihakset tuntuivat hatarilta. Painoin kuitenkin korvani itsepäiselle luimulle, vilkaisten vielä kerran kimon perään. Se oli nopeuttanut nilkuttamistaan ja katoaisi pian näköpiiristämme.

Samassa huomasin, että tamma nyökkäsi minulle sen kummemmin kyselemättä ja nosti laukan, lähtien juoksemaan takaisin tulosuuntaamme. Ponnistin takasillani vauhtia maasta ja lähdin Cleopatran perään, pakottaen itseni juoksemaan kovempaa kuin ikinä ja pysyttelemään harmaan vauhdissa.
Se paineli menemään pitkin, kestävyysjuoksijan astelin ja minä tulin heti perässä, vain kahden hevosenmitan päässä toisesta. En ollut pitkään aikaan juossut näin paljon lyhyen ajan sisään, minun elämääni ei kuulunut kiire ja hoppu.

Lihakseni huusivat vastaan, mutta kiristin vauhtia ja painoin päätäni matalemmalle. Jyrinä tuntui taas kavionpohjissa ja tärisytti maata jalkojeni alla, mutten välittänyt siitä. Heilautin päätäni ja sain pitkät, kiharat jouhet sivuun silmiltäni.
Tietysti juoksemista helpotti, jos sattui toisinaan näkemäänkin eteensä.

Tasankolaisten rajapyykki alkoi jo häämöttää ja minä mietin, millaisen metakan tamma päättäisi nostaa, kun tunkisin rouvan rajojen ylitse. Noh, sen näkisi sitten. Hän oli ottanut minut mukaan pelastusreissulle, kestäköön sitten sen, että seuraisin heidän alueidensa kautta turvallisemmille seuduille.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: As I now reach out in the dark

ViestiKirjoittaja Wohweli » 28. Tammi 2014 01:05

Maa liikkua jälleen selväeleisesti ja todella tuntui siltä, että Caralian luonto isotteli mahdillaan. Cleopatra ei kuitenkaan antanut huomionsa liiaksi kiinnittyä tärähtelevään ja epämiellyttävän lämpimään maahan vaan painoi hyvällä vauhdilla eteenpäin. Vasta hetken tasaisen laukkaamisen jälkeen tajusi hiirakko tehdä itselleen varmaksi, että Murhaaja olisi päässyt myös liikkeellle. Hitaasti valkopää taivutti kaulaansa ja yritti kurkistella mahdollisimman vähäeleisesti taakseen. Heti vilauksen mustasta orista nähdessään kääntyi katse tiukasti menosuuntaa kohden ja ilmekin vakavoitui hieman.
Ajatus orin päästämisestä takaisin tasankohevosten alueille ei ollut mieleinen, mutta olisiko nyt muka aika alkaa vänkäämään rajalla. Sitä paitsi Murhaaja oli tarjoutunut auttamaan ja auttanutkin joten voisiko toisen vain ajaa laavaa vastaan. Cleo puri pienesti huultaan ja heilautti päätään. Olkoon, tämän kerran luistettaisiin hieman yhteisistä säännöistä.

Kun raja tuli vastaan ei Cleo suotta hidastanut heti sen tuntumaan vaan jatkoi rohkeasti vielä pitkälle eteenpäin. Savu oli liian karvasta hengitettävää niin lähellä rajoja joten suosiolla hiirakko painelisi pidemmälle. Murhaaja saisi tehdä miten tykkäisi. Jos se olisi mahdollisimman kiltisti voisi Cleo turvata sen selustan tasangoilla ja taluttaa yhteismaalle. Olihan johtajatar sentään pitänyt tiukasti lippua rajojen puolesta jonka vuoksi Murhaaja takuulla pistettäisiin kipeästikin takaisin sinne mihin kuului.
Mustajouhinen hidasti hieman laukkaansa ja valmistautui siirtymään rauhaisampaan vauhtiin.
"Et varmaan pistä pahaksi jos katson, että painut suorintatietä yhteismaalle?" tamma esitti kysymyksensä kuuluvasti ja käänsi katseensa taakse oria kohden. Jep, eihän tässä haluttu, että Murhaaja jäisi näille nurkille lorvimaan. Tuon kokoinen ori saattaisi aiheuttaa vähän liiankin helposti harmia.
Wohweli
 

Re: As I now reach out in the dark

ViestiKirjoittaja Zarroc » 28. Tammi 2014 21:22

Katselin tamman peräpäätä, sen jatkaessa laukkaansa. Olin kyllä huomannut, että harmaa oli kerran vähän vilkaissut taakseen nähdäkseen tulinko vielä perässä. Välittikö se muka jollain tavalla katkaisisinko jalkani tässä rytäkässä vai enkö? Heh.

Sitten sain vielä enemmän ihmettelemisen aihetta, kun Cleopatra karauttikin suoraan rajan ylitse, eikä suinkaan potkaissut minua helvettiin, vaan antoi tulla perässä ilmeisesti ihan hyvillä mielin. Hidastin kuitenkin vauhtiani rajan kohdalla, koska tunsin savun ja tuhkan tunkeutuvan jälleen keuhkoihini ja aiheuttavan ikävän yskänpuuskan.

Päädyin lopulta tamman luokse hitaammassa ravissa, yrittäen samalla tuskallisesti hengittää. Korvani olivat edelleen luimussa juoksun jäljiltä, mutta saivat jäädäkin sinne, ei harmaa varmaan siitä välittäisi, miten häntä katselin. En ollut ikinä tuntenut oloani näin vanhaksi, kuin tuon juoksun jälkeen.
Kuuntelin hänen sanojaan vähän puolikorvalla, pärskähdellen kuuluvasti. Saatuani vihdoin hengitystieni auki, hidastin käyntiin. Tamma saisi puolestani mennä ihan mitä vauhtia tahansa, minä en enää juoksisi askeltakaan mihinkään suuntaan.

"Noh, et sinä niin sietämätön ole ollut", tuhahdin lopulta tyynellä sävyllä vastaukseksi ja lähdin suunnistamaan yhteismaata kohden, lähinnä kahlaten jossain tuhkantapaisessa paskassa mitä maasta löytyi yllinkyllin. Ihanaa.
Vuohiskarvat olivat jo ihan täynnä tätä mössöä.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: As I now reach out in the dark

ViestiKirjoittaja Wohweli » 01. Helmi 2014 23:48

Vastauksen vääntäminen kuului olevan Murhaajalle hieman haastavaa eikä hiirakko edes ihmetellyt miksi. Ilma oli kuivan, karhean ja ennen kaikkea epämiellyttävän tuntuinen, savua ja muuta moskaa oli joka paikassa sankoin mitoin.
Murhaajan sanat saivat tamman vain hyvähtämään. Vai, että ei ihan niin. Arpikasvoisen mustan hidastaessa vauhtinsa kävelyksi ei Cleokaan enää nähnyt syytä kiirehtimiselle vaan asettautui hieman orin edelle kävelemään. Hän johdattaisi orin suorinta tietä pihalle alueeltaan ja sillä selvä. Ei mitään henkilökohtaista, näin voitaisiin toimia kenen tahansa kohdalla. Niin harmaa jaksoi ainekin uskotella itselleen. Syvällä sisimmässään hän kyllä tiesi sietävänsä oria, mutta sen ääneen myöntäminen tai teoilla todistaminen ei vain käänyt laatuunsa. Näin oli hyvä, sanaton aselepo.

Cleopatra piti askeleensa suht reippaina sillä täyteen tomupilveen jääminen ei houkutellut missään määrin. Jo nyt tamma huomasi välillä vain havahtuvansa yskimästä melko estottomasti. Hiirakko ei suotta yritellyt peitellä ääntään tai eleitään, vaikka tunsikin Murhaajan läsnäolon. Ei hän harmaata voisi syyttää siitä, että tulivuori oli päättänyt syöstä ilman täyteen saastaa joka kutitteli kaikkia hengitysteitä.
Hiljaisuus oli kuitenkin ehkä vähän kiusallinen ja pienesti harmaa käänsikin päätään orin suuntaan.
"Johdit laumaa? Yllätytkö jos sanon, että en olisi ihan heti uskonut?" valkopää päätti avata keskustelun sillä mikä oli hänelle parhaiten mieleen jäänyt. Ei Murhaajan menneisyys juuri Cleopatraa kiinnostanut, mutta johtajuus oli heissä yhdistävä tekijä joka tavallaan sai harmaan jopa kunnioittamaan mustaa.
Wohweli
 

Re: As I now reach out in the dark

ViestiKirjoittaja Zarroc » 02. Helmi 2014 14:38

Toinen asettui edelleni kävelemään, hymähdettyään ensin kevyesti sanoilleni. Katseeni seurasi vain hetken häntä, kunnes käänsin sen pois ja aloin tarkkailla jälleen ympäristöä. Toinen korvani oli päässyt lipsahtamaan hieman etuasentoon ja se tuntui kummalliselle. Siirsin sen takaisin taakse, mutta toinen jäi itsepäisesti sivulle. Olkoon sitten siinä, olin alkanut muutenkin nykyään käyttäytymään vähän omituisesti, kai sen huomasi tuosta pelastusretkestäkin.

Vieläpä sellaisen kanssa, jota en olisi ikinä uskonut sietäväni kahta minuuttia pidempään.
Pidättelin huokaisua sisälläni, koska hengittäminen oli muutenkin kovin hankalaa. Ei tässä muuta, mutta tuhka ja tomu täyttivät joka paikan. Katseeni pysähtyi Cleopatran takajalkojen nostattamaan tomupilveen ja erkanin hieman toisen perästä, kävellen enemmän sivummalla. Siellä se ei niin paljoa haitannut.

Yllätyksekseni sain pian kuulla toisen kysymyksen, hän jopa käänsi päätään minua kohden. Pidin kasvoni ilmeettömänä, katsoessani toisen kasvoja hetken aikaa.
"En ylläty", totesin sitten tyynellä sävyllä. "Olin johtajan poika."
Niin, en minä kovin omasta tahdostani ottanut lauman johtamista kontolleni. Ei se ollut minun tapaistani, pidin kyllä toisinaan muut ruodussa, mutten halunnut puhua muille ja pitää heitä yhdessä koossa. Minun oli helpompaa pitää huoli vain itsestäni.

Ja tietysti sen jälkeen mitä tein veljelleni.. Niin no, ei minulla sitten ollutkaan muuta vaihtoehtoa.
Välinpitämätön katseeni kääntyi taas pois tamman suunnasta, katselin vaitonaista tasankoa. Ei ketään missään, aivan kuin kaikki saarella olisivat vain kadonneet.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: As I now reach out in the dark

ViestiKirjoittaja Wohweli » 12. Helmi 2014 03:22

Johtajuusasiat olivat todellakin nykyään niitä harvoja puheenaiheita jotka Cleopatraa jaksoivat kiinnostaa. Oltiinhan se nähty jo Valentinonkin kohdalla. Sen paskiaisen joka olisi pitänyt todellakin vain litistää tasankoa vasten eikä päästää sillälailla karkaamaan. Harmaa ei orin pakenemisesta huolimatta suostunut ajattelemaan, että tuo olisi päässyt kuin koira veräjästä. Ei. Valentino kantoi nyt niskassaan silkkaa häpeää ja tamman vihaa. Tuon ei todellakaan paranisi näyttää naamaansa.
Murhaajankaan naama ei ollut valkokasvon suosikki listalla, mutta juuri nyt tuo tuntui tamman silmissä vain pieneltä ärsykkeeltä Valentinoon rinnastaen. Niin, musta oli toistaiseksi ollut lähes harmiton, jopa ollut avulias jota Cleopatra tuskin koskaan lopettaisi ihmettelemästä.

Orin tokaisu ei yllättyvyydestä sai harmaan vain hymähtämään. Taisi Murhaaja siis itsekin tietää ettei ollut ehkä niitä sopivimpia johtajanmuottiin tai mistä sitä ikinä tiesi. Tuskin kukaan Cleopatraakaan pahimmillaan olisi halunnut uskoa johtajaksi. Tamma, kun osasi halutessaan olla todellinen tyranni jonka hampaisiin ei tahtonut joutua.
Tamman onneksi hänen ei heti perään tarvitse heitellä lisäkysymyksiä orille vaan saa tuolta hieman täydentävän vastauksen. Vai johtajan poika, se tuntui selittävän enemmän kuin tarpeeksi. Cleopatra piti katseensa yhä arpikasvoisessa ja siiristi hieman silmiään tähän, ori voisi olla varma, että lisä kysymyksiä olisi luvassa. Murhaaja saisi sepustaa kaiken, vaikka jokaikistä pientä yksityiskohtaa myöten mikäli matkaan kuluvalta ajalta oli kysyminen. Katse lipui kuitenkin hetkiseksi orista taustalle. Takana näytti varsin synkältä ja tummalta, kovin pitkälle oli melko hankalakin erottaa.

Kun katse palasi oriin Cleopatra tarkkaili tätä hetken vain hiljaa. Tulisikohan kaviosta jos alettaisiin tökkimään veitsellä mahdollisesti kipeää menneisyyttä? Se tästä enää puuttuisikin.
"No, mikä sai jättämään leikin kesken?" tamma kysyi lopulta ja piti itsensä tietyllä tavalla varautuneena. Orin olisi turha yrittää kimppuun ihan noin vain.
Wohweli
 

Re: As I now reach out in the dark

ViestiKirjoittaja Zarroc » 12. Helmi 2014 13:57

Cleopatra ei sanonut vähään aikaan mitään, hymähti vain. Siinäpä sitten hymisi yksinään, kunhan vain ei laulamaan alkaisi. Katseeni siirtyili paikasta A paikkaan B jatkuvasti, kenties vähän levottomaankin sävyyn. Ei ollut minun tapaistani tepastella kenenkään perässä kuin pieni varsa, mutta tässä sitä taas mentiin. Toisaalta, harmaa saattoi tuntea lyhyimmän reitin vähän paremmin kuin minä ja muutenkin, en olisi ikinä voinut kuvitellakaan, että hän olisi ylipäätään päästänyt minut tasangoilleen vaeltamaan.
Varsinkaan yksin.

Huomasin tamman katseen siirtyvän hetkeksi minuun ja katselevan. En huomioinut katsetta sen kummemmin, muistin sen taannoisen keskustelumme Magic Drinkissä. Sielläkin hän oli tuijottanut minua yhtä häiritsevän tiiviisti, harvinaista tosin, etten muistanut mitä hän oli vastannut kysyessäni pitikö näkemästään.
Pian kuulin kysymyksen, jota en ollut ehkä ihan odottanut. Tai ehkä olinkin, mutta joka tapauksessa. Siirsin katseeni Cleopatran kasvoihin, huomaten pientä varautuneisuutta sen ilmeessä. Ei se pelännyt, ei varmaan edes osannut, mutta taisi silti olla ihan terveellisen tietoinen, että liiallisista kysymyksistä saattoi seurata väkivaltaa tai muuta mukavaa.
Sillä että olisin ikinä mitenkään sellainen persoona ollut... Hymähdin pääni sisällä.

Jäin miettimään vastausta kysymykseen, katseeni lipuessa jälleen harmaan ohitse jonnekin taivaanrannan tuolle puolen.
"Jaa-a... veljen tappaminen kai", totesin sitten välinpitämättömään sävyyn. "En osaa välittää muista sillä tavalla, tein vain mitä piti ja lähdin."
Niin, siitä hän saattoi sitten ajatella ihan mitä tahansa, ei minua sinänsä kiinnostanut. Enkä minä katunut mitään.

Katsahdin Cleopatraan sekunnin verran, antaen sitten silmieni jälleen kiertää muualle. Minulla ei ollut täällä mitään asiaa ja me molemmat tiesimme sen. Miksi me olimme täällä?
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: As I now reach out in the dark

ViestiKirjoittaja Wohweli » 16. Helmi 2014 01:13

Liiallinen kysely ja uteliaisuus olivat ehkä pienimpiä paheita mitä taistelua ja verta nähnyt tamma kantoi harteillaan. Ei harmaa ollut itsekään aina edes tietoinen minkä takia oli kiinnostunut muiden menneisyyden kaivamisesta. Ehkä hän haki vain jotakin samaistumista tarjoavaa, ymmärrystäkin kenties.
Tasangon poikki matkaaminen oli toki tylsää eikä Murhaajan vaisu olemus helpottanut tilannetta juuri ollenkaan. Siltä sai jatkuvasti kysellä jos tahtoi päästä ees jotenkin juonen makuun. Cleopatra varmasti kyllä kyselisi orilta niin kauan kunnes arpikasvoinen antaisi edes vähän varoittavan mulkauksen. Ja tämän hetken aihepiirin huomioiden tulisi sellainen mulkaus varmasti hyvinkin pian joten harmaa valmistautui jo pitämään mölyt mahassaan ja suunsa supussa. Tietysti vain sen vuoksi, että he molemmat säilyisivät ehjänä rajalle saakka.

Cleo pidätti katseensa mustassa orissa ja odotti tämän vastausta vähän epävarmana siitä mitä kuulevat korvat pian saisivatkaan maistaa. Tamma yllättyi hieman orin sanoista. Veljen tappaminen kuulosti tietyllä särähdyksellä raa'alta, mutta kun harmaa vähäänkään palautti ajatustaan omaa menneisyyteensä ei hänellä ollut juuri varaa Murhaajaa teostaan moittia. Ja tiedä, vaikka kyseessä olisi ollut joku seinähullu jonka kynsistä Murhaaja pelasti lauman tai jotain. Oli miten oli, siimaselkä ei enempää lähtisi haavoja tutkimaan. Jääkööt loput Murhaajan menneisyyden kertauksesta jollekin toiselle kerralle.
Matka taittui hiljaisuudessa vain hetkisen ja juuri, kun tamma palautti viimein katseensa orista takaisin eteenpäin näki tämä sivummalta laukkaavan kahden laumalaisensa. Nämä näyttivät hätääntyneiltä, aivan siltä kuin etsisivät jotain.
"Odotas vähän," harmaa sanahti Murhaajalle ja toivoi tämän pysähtyvän myös hetkiseksi eikä vain karkaavan tilaisuuden tarjouduttua.

"Mikä hätänä?" valkokasvo kysyi heitä vastaan laukanneelta kaksikolta joiden kohoilevat kyljet ja tärisevät jalat kertoivat paljon.
"Emme löydä tytärtämme!" oli parahtava huuto tamman suusta mikä sai Cleopatran vetämään hieman korviaan taakse. Nytkö hän joutuisi uudelleen etsintä hommiin? Ajatus kismitti. Miksi juuri nyt?
Harmaa käänsi katsettaan hieman mustan oriin puoleen. Kireä katse kätki alleen moraalisesti oikeaa vaihtoehtoa harkitsevat ajatukset.
Huokaus oli osoitus luovutuksesta. "Jatka tästä yksin. Menet vain suoraa niin kauan kuin pystyt. Luotan, että et jää tupeksimaan tänne. Ei liene edes terveellistä," harmaa puheli ja katsoi sitten apua anelevaan pariskuntaan.
"Mennään," puol herasilmä kehoitti ja lähti sitten laukkaamaan kaksikon edellä takaisin laumattomien maiden suunnalle. Se kakara olisi löydettävä.

CLEOPATRA POISTUU.
» Kiitokset pelistä. Tälläinen lopetus tällä kertaa, kun en keksinyt enää miten näiden kahden jutustelua jatkaa. x'D
Wohweli
 

Re: As I now reach out in the dark

ViestiKirjoittaja Zarroc » 16. Helmi 2014 14:26

Harmaa ei vastannut mitään ja se sopi minulle ihan hyvin. Jotenkin oli sellainen kutina, että Cleopatra piti sisällään jopa enemmän kuin minä, enkä minä halunnut siitä sen enempää tietää.
Ennen kuin kerkesin edes jatkaa ajatuskulkuani, kuulin tamman avaavan suunsa. Huomasin myös etäämmältä kohti laukkaavat kaksi hevosta, joiden pelon ja hätäännyksen haistoin tänne asti. Väänsin korvat luimuun ja seisahduin aloilleni katselemaan heidän kanssakäymistään.

Ei kulunut kovinkaan kauaa, kun Cleopatra jo teki nopean päätöksen minun jättämisestäni oman onneni nojaan. Ai luotti hän niinkin paljon? Yllättävää.
"Älä huoli, ei paljon kiinnosta", tuhahdin ja kohtasin vielä kerran tamman katseen. Pian sainkin katsella vain hänen peräänsä, kun valkonaama otti kovaa vauhtia jalkoja alleen ja he lähtivät jälleen rientämään kohden laumattomien maita.

Kun Cleopatra oli kadonnut näköpiiristä, huokaisin hiljaa ja päästin kauan pidättämäni yskänpuuskan valloilleen. Keuhkot tuntuivat olevan kuin tulessa enkä saanut edes kunnolla henkeä.
Ärähtäen kuitenkin kokosin itseni ja lähdin jälleen vaeltamaan. Halusin nopeasti kauas tasangolta, täällä ei tosiaankaan ollut kovin terveellistä pyöriä.
Mietin vain, miten hullu tamma oikeasti olikaan. Lähteä nyt juoksemaan vielä takaisin sinne, mistä oli vasta tullut.

No, se ei ollut minun ongelmani.
Tai niin ainakin yritin selittää itselleni.

MURHAAJA POISTUU.
kiitokset pelistä ^^
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Edellinen

Paluu Tasanko

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron