Meillä olisi hiukan puhuttavaa [Laumakokous]

Suhteellisen avaraa aluetta, joka sisältää jokusia puita, luolia ja jonkun verran heinääkin. Tasangolla kaikki on suhteellisen oloista ja lämmintä, lunta sinne ei talvella pahemmin sada, ehkä vain pintakerros jos sitäkään. Syötäväksi tältä alueelta kelpaavat paremmin kuin hyvin kaikki heinät ja useampien puiden lehdet tai muut kasvit.

Re: Meillä olisi hiukan puhuttavaa [Laumakokous]

ViestiKirjoittaja Mwjan » 06. Helmi 2014 15:32

Jonathan

Joonatan oli vähän ällikällä lyöty, kun kukaan ei tuntunut vastaavan hänelle. Eipä se oikeastaan paljoa haitannutkaan. Kummasti ori oli tottunut siihen, että hänen heittämiin kysymyksiinsä ei vastattu. Olivathan ne puolihuumorilla kyselty. Katse kuitenkin kiinnittyi punarautiaan vierellä olevaan hauskan väriseen varsaan, joka katsoi Joonatania kiinnostuneena. Punarautias oli luultavasti hänen emänsä, joka komensi pelkällä katseella ruotuun. Wau.

Paikalle pölähti vielä muuan yksi hevonen, tumma sellainen. Se ei ollut kooltaan eikä näöltään kovin kummoinen Joonatanin silmin. Voi hyvinkin olla, että Joonatan oli itse tietoinen omasta ulkonäöstään ja vertaili sitä muihin ja mielessään voitti kaikki. Tuo juuri paikalle tullut ei mitään sanonut, kunhan näytti olevan tyytyväinen törmätessään muutamaan tuttuun hevoseen – varmaankin.

Pian melko suuri, valkopäinen tamma aloittaa puheenvuoron. Hänen sanansa koostuvat jostain pääntaudista. Ori oli saapunut hyvissä ajoin tänne paikalle, koska paikka tuntui olevan tauteja täynnä. Ainakin ennen ja vielä tulivuorikin. Tämä oli siis ihan hyvä sauma pölähtää paikalle.
Pääntautiin oli löydetty rohto ja kaikki joilla se vielä oli, pystyisivät selviytymään. Onneksi tämä ei ollut Joonatanin ongelma. Sitten hänen päähänsä pinttyi sana lauma. Laumaan hyväksyminen. Täällä taisi olla useampikin lauma? Hetken aikaa ympärilleen katsoen ja seuraten tilannetta.
”Mikähän lauma tämä mahtaa olla?”, se kysyi tamman puheiden jälkeen. ”Miten tähän liitytään?”, se nostatti uuden kysymyksen huulilleen, vakavamielisen katseen näköisenä seuraili tupsujalan reaktiota.
Mwjan
 

Re: Meillä olisi hiukan puhuttavaa [Laumakokous]

ViestiKirjoittaja Wohweli » 08. Helmi 2014 13:59

Cleopatra

Hieman painostavasti harmaa kierrätti katsettaan vieraissa naamoissa, Lawlessin suunnalle tämä kuitenkin tuikkasi melko varoittavan mulkaisun kuin ilmoittaen, että tästä puhuttaisiin vielä. Cleopatran onneksi saa tämä vieras tummapukeinen ori suutaan auki ja kyselee heti paljon. Hieman turhautuneena valkopää pyöräyttää silmiään. Pitäisikö hänen nyt sitten kaikki juurta jaksaen paasata joillekin selvästi vasta rantautuneille. Ei kai muukaan auttaisi tilannetta.
"Minun laumani, tasankohevosten lauma," tamma ilmoitti pitäen äänensä yhä johtajalle sopivana.
"Ja minua voit kutsua Cleopatraksi," harmaa heitti esittelyn väliin ja kuunteli sitten orin isommat utelut huvittuneena.

"Sinun pitää vain täyttää kriteerit. Koska et ylitä etkä alita säkäkorkeudeltasi määrättyä, etkä ole kirjava voit pyytää minulta paikan laumastani. Ei tässä mitään jumalanpalveluksia tarvitse tehdä. Kunhan lupaat noudattaa yhteisiä sääntöjä etkä aiheuta harmia olet tervetullut," harmaa puhutteli partakasvoista, vaikka pitikin äänensä sen verran kuultavissa, että myös ujoimmat voisivat ottaa opiksi eivätkä tulisi heti tumman jälkeen kyselemään.
"No miten on? Kiinnostaako?" Cleopatra kysyi sitten hieman kannustavaan tapaan.
Wohweli
 

Re: Meillä olisi hiukan puhuttavaa [Laumakokous]

ViestiKirjoittaja Mwjan » 08. Helmi 2014 17:14

Jonathan

Hän huomasi kuinka turhautunut valkeakasvoinen oli tämän kysellessä. Mitä ihmettä, ihan tavallisia kysymyksiä. Oliko tamma muka täydellinen johtaja kun käyttäytyi uusia kohtaan näin tylysti, mutta kuin tikkaria lipoen ja saaden täydellisen maun suuhunsa, harmaa tuijotti mustaharjasta tummin silmin.
Hän esittäytyi Cleopatraksi ja tämä nyökkäsi ymmärtäen sen. Sitä ennen, hän sanoi että tämä lauma oli hänen laumansa, tasankohevoset.

Keskustelu jatkui ja Jonathan täytti kaikki vaatimukset lauman kriteerien mukaan. Miksei, tämä lauma voisikin olla ihan kelvollinen, mutta huomaten valkean tylystä katseesta tämä ei viitsinyt enempää udella mitkä oli lauman säännöt. Ehkä myöhemmin sitten privatena hän voisi tamman kesken keskustella.
"No minäpä sitten liityn tähän laumaasi", aikaisemmin Cleopatra oli sanonut Jonathanin olevan sopiva laumaansa, joten se ei varmaan halunnut keskustella tämän partakasvon kanssa yhtään enempää. Niinpä, hän kääntyi kiittäen ja lähti läksimään muiden tavoin tiehensä tasankohevosena.

Jonathan poistuu.
Mwjan
 

Re: Meillä olisi hiukan puhuttavaa [Laumakokous]

ViestiKirjoittaja Siuri » 09. Helmi 2014 22:12

Roll

Huomaan sivusilmällä, kuinka hevosia lähestyy hiljalleen paikalle. En vaivaudu edes katsomaan heitä, odotan vain että johtaja kertoisi kerrottavansa.
Hetki menee ennen kuin hän alottaa. En oikeastaan edes kuuntele, mitä hänellä on sanottavana. Jotain yhteismaasta, rajoista ja pääntaudista. Hitto kun onnistuin välttymään siltäkin taudilta. Olisi ollut ihan oikein minulle vaan kuolla siihen.

Sitten kun se lopettaa, käännyn sanaakaan sanomatta ympäri. Huomaan aukion toisella puolella minulle tutun punertavan tamman, mutta hän tuskin haluaa nähdä minua - minä en ainakaan halua nähdä häntä. Jatkan matkaani pää matalalla hitain askelin kohti yhteismaata. Pitihän minunkin käydä ihan paikan päällä katsomassa, mistä täällä puhutaan.


Titania

Johtajatar esittäytyy Cleopatraksi. Niinpä se taisikin olla! Sitten se kertoo asioita, jotka eivät minua oikeastaan edes liikuta. Yhteismaallahan olin muutenkin ollut ja pääntaudilta välttynyt. No eipä ainakaan tule nyt ikävyyksiä, jos olisin siellä.
Johtajatar lopettaa puhumisen. Katson kohti metsää ja lähden kävelemään sinnepäin. Eipä minulla muuta täällä ollutkaan.

Roll & Titania poistuvat.


Lawless

Odotan hiljaa katse maata kohti. Tuntuu kestävän ikuisuuden, ennen kuin Cleopatra alkaa puhua. En ole aivan varma, katsooko hän minua kohti, mutta yritän varmuuden vuoksi olla huomaamaton.
Sitten hän kertoo asiansa. Hyviä uutisia siis vain, tulivuorta lukuunottamatta.
Sitten hän lopettaa puhumisen ja hevoset alkavat kadota paikalta hiljalleen. Uskallan vihdoin nostaa pääni kohti tammaa ja kävelen hitaasti tämän luokse sillä välin, kun muita ei ole ympärillä.
"Hei Cleopatra", sanon ja hymyilen tälle melko leveästi, mutta olen todella varuillani hänen kanssaan.
"Olin lähistöllä ja kuulin kokouksesta. En olisi millään ehtinyt lumihevosten maille, joten toivottavasti et pistä pahaksesi että käväsin täällä", sanon pysytellen hyvän matkan päässä tammasta.
"Minun ehkä pitäisi mennä jatkamaan matkaani. Mutta hienon kokouksen sait aikaan!" sanon ja otan jo yhden varovaisen askeleen taaksepäin.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Meillä olisi hiukan puhuttavaa [Laumakokous]

ViestiKirjoittaja feiarth » 10. Helmi 2014 11:52

Kavar

En ehdi montaakaan sanaa vaihtaa Misan ja Kotkan kanssa, kun johtajatar alkaa puhua. Cleopatra, aivan, sehän hänen nimensä olikin. En voi olla pudistelematta päätäni tamman tavalle esittää asiat. Satun myös puolivahingossa kuulemaan, miten hän ottaa vastaan uuden laumalaisen, ja kulmani kurtistuvat. En epäile tamman kykyjä johtajana, hyvinhän tuo näyttää sujuvan, mutta olen tai.. olin itse vain niin erilainen johtaja. Minusta laumaa ei tarvitse johtaa pelolla ja kurilla jostain korkealta heidän yläpuoleltaan, vaan pikemminkin laskeutua laumalaisten tasolle, olla yksi heistä. Ei minulle tullut mieleenkään puhua minun laumastani, niin kuin omistaisin lauman.

Kokous päättyy, esille nousseet asiat eivät ole uusia, olin onnistunut urkkimaan tietoisuuteeni ison osan niistä. Katson Misaan.
"Kävelisimmekö hieman sivummalle juttelemaan?" kysyn sitten seuralaiseltani.
feiarth
 

Re: Meillä olisi hiukan puhuttavaa [Laumakokous]

ViestiKirjoittaja Sasu » 10. Helmi 2014 22:40

Misa

"Oi- olen kyllä", vastaan hämmentyneenä, että Kotka teitittelee minua. Vaikka olen minä kyllä oikeastaan melkein jokaisen tapaamani hevosen kanssa ollut vähän eri mieltä kohteliaista teitittelysäännöistä, jotka yleensä eivät ole ollenkaan samat kuin mitä minulle on opetettu. Itse asiassa suustani pääsee ensimmäinen kohtelias vastaus, jonka mieleeni saan, vaikken nyt ehkä voisikaan kuvailla viimeaikaista vointiani varsinaisesti kovin hyväksi. Mutta en minä Kotkaa sellaisella aio tylsistyttää, joten eiköhän vastaus ollut ihan kelvollinen.

Kokous alkaa ja minä yritän olla miettimättä, mitä asiaa Kavarilla mahtaa olla.
Parannuskeino pääntautiin, sehän on loistavaa! Cleopatra painottaa rajojen vahtimista ja katseen laskeminen maahan on ainoa myönnytys jonka itselleni sallin. Ja sitten kokous onkin ohi. Kotka nyökkää ja poistuu, minä nyökkään takaisin, ja käännän sitten katseeni nopeasti Kavariin hänen puhuessaan.
"Totta kai", vastaan ripeästi, vilkaisen ympärillemme ja otan sitten kokeilevan askeleen poispäin johtajattaresta ja tämän ympärillä vielä viipyilevistä hevosista.

Misa poistuu.
Viimeksi muokannut Sasu päivämäärä 11. Helmi 2014 21:24, muokattu yhteensä 1 kerran
Since 07.09.2006
~ Gamette .:. Ciervo .:. Oscura Freccia .:. Megami .:. Orion ~
Avan piirroksesta kiitos Mwjanille, muokkauksesta kiitos Nipsulle!
Avatar
Sasu
Caralian covis
 
Viestit: 774
Liittynyt: 21. Maalis 2010 22:48

Re: Meillä olisi hiukan puhuttavaa [Laumakokous]

ViestiKirjoittaja Rosadum » 11. Helmi 2014 13:33

MAKIL

Tulivuoren purkautuminen on tietysti iso uutinen, mutta toisaalta, olisi pitänyt olla aika lailla muissa maailmoissa viime päivien ajan välttyäkseen huomaamasta sitä. Pääntauti, josta olin kuullut puhuttavan heti rantauduttuani, olisi siis nyt menneen talven lumia, eikä mistään tappajahevosesta mainita mitään. En minä tosissani mainintoja odottanutkaan, mutta ajattelin kuitenkin, että Titanian puheissa olisi voinut vahingossa olla sittenkin jotakin perää...
Kaiken kaikkiaan laumalla meni siis hyvin, mikä oli tietysti hieno uutinen. Tämä yhteismaa, josta johtajatar myös mainitsi, kuulosti korviini sellaiselta paikalta, jossa voisi joutua suureen väkijoukkoon. Toisaalta, olisi ehkä ihan hauska tavata vähän useampiakin paikallisia hevosia. Ehkä matkani johtaisi seuraavaksi siihen suuntaan.

Annoin paikalta poistuvien kokousvieraiden valua rauhassa matkoihinsa, vaikka huomasinkin huokaavani hieman pettyneenä, kun Titania pyyhälsi pois paikalta minua sen enempää huomioimatta. Toisaalta, se taisi olla minun osani tässä maailmassa - olla olemassa, olla huomaamaton, olla häiritsemättä ketään. Odottaa, että joku tarvitsisi minua.
Rinnassani tuntuva ontto puristus lisäsi hetkeksi taas voimaansa, mutta turrutin itseni nopeasti. En halunnut tuntea mitään, en varsinkaan kipua.
Sen sijaan otin tehtäväkseni lähteä kulkemaan lähemmäs lauman johtajatarta. Kuulin hänen juuri kertovan nimeään tummanpuhuvalle orille, ja jäin reilusti sivummalle odottamaan, etten varmasti etuilisi ketään jonossa. Sitten jostakin ilmestyi kuitenkin vaalea, suurikokoinen ori, jota johtajatar katsoi niin myrkyllisesti, että toinen olisi ihan hyvin voinut tuupertua siihen paikkaan. Aistini valpastuivat samalla sekunnilla, ja jäin korvat hörössä, kaula kaarella seuraamaan Cleopatran ja tämän hallakon orin keskustelua. Toinen oli ilmeisesti osunut väärään aikaan väärään paikkaan.
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Re: Meillä olisi hiukan puhuttavaa [Laumakokous]

ViestiKirjoittaja Wohweli » 12. Helmi 2014 03:32

Parrakas tuntui ymmärtäneen jutun juonen eikä edes kysellyt sen enempiä. Parempi niin, ainakin Cleopatran mielestä. Tamma oli varma, että laumatoverit kyllä kertoisivat tuolle missä rajat menivät ja niin edespäin, hän myös uskoi, että ominpäin tutkiminen olisi mielenkiintoisempaa kuin jonkun opaskoiran kanssa kiertely. Ori ilmoitti liittyvänsä johon Cleopatra nyökkäsi hyväksyvästi.
"Tervetuloa," hiirakko tokaisee ja ori näyttääkin painuvan jo matkoihinsa. "Ja tervemenoa.." valkokasvo jupisee epämääräisesti lähinnä itselleen ja tajuaa unohtaneensa kysyä parrakkaan nimeä. Harmaan tekee mieli lyödä itseään, mutta päättää sitten etsiä orin vain käsiinsä myöhemmin. Ei sitä nyt jaksaisi lähte takaa-ajamaan, varsinkaan, kun muitakin juttusille haluavia varmasti olisi.

Kun laumalaiset alkavat tekemään selvää lähtöä muistaa johtajatar jälleen Lawlessin ja kääntyykin tämän puoleen hieman selityksen janoisena, mutta huomaakin orin kävelevän häntä kohden tervehtien.
"Hei.. Lawless.." ääni oli tarkoituksellisesti hieman myrkyllinen, vaikkakaan ei täysin pahantahtoinen. Olihan hän orille velkaa suolta pelastamisensa ja uskoi muutenkin voivansa sietää oria ainakin joltakin osin, vaikka muuten suhtautuminen tuohon olikin hyvin ristiriitainen.
Lawless selventää liikkuneensa lähistöllä mikä kyllä särähtää inhottavasti Cleopatran korvassa, tamma kuitenkin pidättäytyy väkinäisessä hymyssä ja kuuntelee loppuun. Kehuja kokouksesta ja lupaus lähdöstä, se hallakon olisikin syytä tehdä rivakkaan.
Pieni ärähdys livahtaa Cleopatran suupieleltä, kun tämä tyytyy vain leppymään orille.
"Menehän sitten. Katson tämän kerran kavioiden lävitse. Mutta muista! Vain tämän kerran.." tamma lausahtaa, mutta antaa varoituksensa livetä ankaruuteen.
"Ja... Oli hauska nähdä," harmaa yllättää jopa itsensä sanoillaan ja tahtomattaankin kääntää ilmeensä hieman vinoksi. Mitähän Lawless tuosta nyt ajattelisi? Tai mitä hänen itse olisi ajateltava? Cleopatra kääntyi hieman vaivaantuneena muualle toivoen vain, että Lawless tajuaisi omaksi parhaakseen vain lähteä.
Wohweli
 

Re: Meillä olisi hiukan puhuttavaa [Laumakokous]

ViestiKirjoittaja Siuri » 16. Helmi 2014 14:01

Lawless

Yllätyksekseni Cleopatra tervehtii takaisin, vaikakaan ei niin iloisella sävyllä, mitä johtajalta odottaisi. Cleopatra johtajana on tosin niin mielenkiintoinen yhtälö, että eipä ihmekään, että jopa hänen tervehdyksensä on hieman pistävä.
Onneksi Cleopatra ei näytä muuten aggressiiviselta. Päin vastoin, ehkä hänellä on hyvä päivä tai jotain, sillä hän vain käskee minut matkoihinsa. Ei rähinää siitä, että olen hänen arvokkailla maillaan tai muutakaan.
Ehdin ottaa jo askeleen taaksepäin, kunnes meinaan kaatua maahan pelkästä hämmennyksestä. Oli hauska nähdä?
En osannut jostain syystä odottaa näitä sanoja. Ehkä, jos tilanne olisi ollut eri, mutta olin sentään hänen alueillaan?
No jaa, eipä siinä, pieni hymy nousee turvalleni.
"Kuten myös. Ehkäpä törmäämme joskus yhteismaallakin, kun se on nyt kerta auki", sanon Cleopatralle ja käännyn sitten pienen nyökkäyksen kera ympäri ja nostan pehmeän laukan kohti metsää.
Kyllähän tuon otuksen toisenkin kerran voisi suosta noukkia ylös.

Lawless poistuu.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Meillä olisi hiukan puhuttavaa [Laumakokous]

ViestiKirjoittaja Rosadum » 20. Helmi 2014 22:35

Makil

Laumanjohtajan ja vaalean orin tapaaminen sujuikin odottamaani rauhallisemmin, vaikka jotakin hämärää siinä silti tuntui olevan. Asia ei kuitenkaan kuulunut minulle, joten päätin antaa sen olla. Sen sijaan astelin matalin, rauhallisin askelin johtajattaren läheisyyteen, jättäen reilun hevosenmitan väliimme, ja pysähdyin painaen samalla pääni reilusti kumaraan. Läheltä piti, etteivät polvenikin menneet mukaan kumarrukseen.

"Arvon johtajatar", pyysin puheenvuoroa matalalla, kuuluvalla äänelläni, nostamatta katsettani valkopäiseen tammaan. "Olisiko teillä vielä hetki aikaa kaltaiselleni uudelle tulokkaalle? Toivon, että voisitte harkita ottavanne minut osaksi tätä suurta tasankohevosten laumaa."
Vasta nyt kehtasin nostaa katsettani maasta edes sen verran, että näin sivusilmällä johtajattaren kasvot. Olemukseni ei kuitenkaan kuvastanut millään tavalla pelkoa, vaikka nöyrästi toisen jalkojen alla olevaa maata katselinkin. Enhän minä ollut mikään pelokas varsa, vaan... vanha, murrettu hevonen. Sotilas, joka oli ehkä lopultakin löytänyt itselleen uuden kapteenin taivallettuaan vailla käskyjä ja eksyksissä jo liian pitkään. Myös murretulla ja väsyneellä sotilaalla on kuitenkin sotilaan refleksit, ja niin minäkin olin nyt valmistautunut mahdolliseen kavioiden ja puraisujen väistelyyn. Tammoista ei koskaan voinut tietää, ei varsinkaan johtaja-asemassa olevista tammoista.
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Re: Meillä olisi hiukan puhuttavaa [Laumakokous]

ViestiKirjoittaja Wohweli » 21. Helmi 2014 01:54

Hallako ei naura ja parempi niin, muuten Cleopatran olisikin varmaan saattanut murahtaa tuolle suulaalle kiusankappaleelle. Lawless jopa heittää ääneen pienen ajatuksen siitä, että he saattaisivat tavata vielä yhteismaalla. Niin, aika sen varmaan näyttäisi. Ei Cleopatralla ollut heti mielessä etsiä lumihevosta uudelleen kavioihinsa, mutta kaipa tuon kanssa voisi vielä joskus jupista joutavia. Ei siis aivan täysin sietämätön tapaus.

Lawlessin mentyä ei harmaan rauhaa kauaa maltettu olla häiritsemättä. Cleopatra käänsi uteliaana katseena nöyrään puhuttelijaan ja pieni sivuttainen hymykin viipyi hetken kalpeilla kasvoilla. Häntä puhutteleva ori takuulla iäkkäämpi kuin johtajatar itse, sellainen outo kokemuksen hehku vain välittyi tästä ruskeasta orista joka pidätti katseensa kunnioituksesta maassa. Kuinka ihailtavaa.
Harvalta nuorelta löytyi kanttia tai edes ymmärrystä moiseen. Ei valkokasvo olisi voinut kieltää, etteikö olisi pitänyt tälläisestä niin sanotusti vanhoja arvoja myötäilevästä käytöksestä. Kerrassaan miellyttävää.
"Vielä on hetki," Cleo lausui orin puhuttelut täydellisen hyväksyvästi ja päätään kevyesti nyökäyttäen.
"Nosta toki pääsi ja kerro nimesi," harmaa kehoitti ja tunsi sisimmässään olevansa hyvinkin samalla aaltopituudella tämän laumaan halajavan orin kanssa.
Wohweli
 

Re: Meillä olisi hiukan puhuttavaa [Laumakokous]

ViestiKirjoittaja Rosadum » 25. Helmi 2014 12:53

Lihasteni jännitys väheni heti, kun johtajatar puhui. Vaikka toisen äänessä oli terästä, se tuntui kuuluvan osaksi tamman luonnollista puhetapaa, ja kaiken kaikkiaan se sävy, jolla minua puhuteltiin, oli ystävällisempi kuin olin osannut odottaa. Toisin sanoen oli turha enää pelätä, että joutuisin juoksemaan pakoon viuhuvia kavioita.
Hänen korkea-arvoisuutensa pyysi kuitenkin heti vaikeita, sillä katseen nostaminen maasta tuotti minulle huomattavasti suurempia vaikeuksia kuin esimerkiksi petoeläimen kimppuun syöksyminen. Johtajan sana oli kuitenkin laki, joten tottahan toki yritin tehdä parhaani. Halusin olla saamani ajan arvoinen.

Ennen kuin katseeni suostui kohoamaan valkopään kasvoihin, kokosin lähes huomaamattani itseni niin, että andalusialainen verenperintöni pääsi näkyviin normaalin, tasaisen tylsän ja vaarattoman olemukseni alta. Kaula kaarella uskalsin kohdata jopa johtajattaren kaksivärisen katseen, ja kun silmäni olivat kerran lukittuneet tamman silmiin, huomasin hämmästyksekseni, etten voinut enää siirtää niitä mihinkään muuhun kohteeseen. Toisen silmät paloivat niin hämmentävän monella tavalla. Piilotin kuitenkin ajatukseni vakaan ja kunnioittavan naamion taakse, koska niitä ehtisi pohdiskella joskus myöhemminkin.
"Nimeni on Makil", vastasin johtajattarelle, ja jatkoin: "Rantauduin vasta pari kuunkiertoa sitten, mutta tunnen, että kotini on nyt näillä tasangoilla. Siellä, mistä tulin, olen tottunut suojelemaan kotiani ja perhettäni vaaroilta, ja toivoisin nyt, että voisin tehdä samoin täällä."
Minun oli pakko pitää hetken tauko, sillä johtajattaren silmät alkoivat viedä liian suuren osan huomiostani. Niinpä käänsin katseeni väkisin takaisin donna Cleopatran jalkoihin ja laskin pääni kumarrukseen.
"Jos hyväksytte, haluaisin antaa kaiken sen, mikä minussa on, teidän ja laumanne käyttöön. En toivo mitään vastineeksi, paitsi sen, että saan pysytellä lauman alueella ja syödä heinää teidän tasangoiltanne. Minulle olisi kunnia, jos voisin tämän lisäksi vielä kutsua tätä omaksi laumakseni... ja teitä johtajattarekseni."
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Re: Meillä olisi hiukan puhuttavaa [Laumakokous]

ViestiKirjoittaja Wohweli » 02. Huhti 2014 21:19

» MAKIL ON IHANA! ;__; <3 «

Cleopatra oli tämän ruskean orin edessä tyyni ja huoleton. Tämä vaikutti hyvältä tyypiltä ja oli tuonut sen eteen varsin edukseen puhuvalla tavalla. Harmaa oli yhä sitä mieltä, että ori edusti ihailtavaa käytöstä. Harmi ettei jokainen tamman laumalaisista voinut olla samanlainen.
Uteliaasti oria yhä silmäillen tämä kuunteli toisen nimen ja lyhyen kerronnan siitä, että oli saapunut vain hetki sitten ja koki paikakseen Cleopatran hallitsemat laajat tasangot. Harmaa ei voinut kylliksi mieltyä Makilin puhetyyliin, hän tunsi itsensä samalla tavalla niin imarrelluksi, että olisi varmaan jonkun toisen housuissa kiemurrellut kasvot punaisina.
Tamma kuunteli orin puheen aina loppuunsa saakka ja oli lähellä ettei Cleopatra päästänyt ilmoille ihailevaa henkäystä. Tälläisistä hevosista hän piti! Harmi vain, että tamma tunsi vaikeaksi aloittaa oman puheensa kuin ei hallinnut yhtä sujuvaa puhetta kuin ori hänen edessään jonka pää oli laskenut kumarrukseen.

"Luulenpa, että minun tasangoillani on tilaa myös sinulle, Makil. Olet mitä lämpimimmin tervetullut laumaani, enkä voisi olla kiitollisempi lupaamastasi uskollisuudesta. Olkoon siis tasankohevosten rajojen sisällä tarjotut alueet käytössäsi. Tervetuloa tasangoille ja kutsu sinäkin minua Cleopatraksi," harmaa puheli ja selvästi tavoitteli samanlaista arvostusta kuin mitä Makil kantoi äänessään.
Wohweli
 

Re: Meillä olisi hiukan puhuttavaa [Laumakokous]

ViestiKirjoittaja Rosadum » 07. Huhti 2014 13:02

>> Kyllä oli alkuun työn ja tuskan takana Makililla pelaaminen, mutta nyt alan päästä kiinni hänen sielunmaisemaansa. Mitähän tästäkin vielä syntyy... ;) <<

Kuuntelin katse maahan luotuna johtajattaren sanoja. Kuulin edelleen hänen äänestään teräksisisiä sävyjä, jotka hiljentäisivät suurenkin joukon hetkessä, mutta nyt hän ei puhunut minulle kuten koko laumalle. Itse asiassa hän kuulosti hiukan siltä, kuin olisi halunnut... osoittaa kunnioitusta. Minulle. Hän. Eihän se ollut mahdollista.
Päätin, etten kuullut tätä sävyä laisinkaan, vaan keskityin mieluummin siihen ystävälliseen tapaan, jolla minua puhuteltiin. Sen ansaitsemiseen pystyin antamaan itselleni luvan, vaikka toisen hevosen kunnioitus tuntuikin hiukan liian isolta asialta käsitettäväksi.

Odotin lyhyen hetken hiljaa, vaikka johtajatar oli jo lopettanut puhumisen, etten vahingossakaan olisi mennyt puhumaan hänen kanssaan päällekkäin. Tarvitsin myös hieman aikaa kuulemani sulatteluun. Kun olin varma, ettei valkopäisellä tammalla ollut enää muuta sanottavaa, nyökäytin päätäni, katse edelleen kunnioittavasti maahan luotuna.
"Suuret kiitokset, Doña Cleopatra", vastasin, sillä enhän minä nyt voinut oikeasti pelkällä etunimellä kutsua ketään näin tärkeää henkilöä. Laumanjohtajan nimittäminen neidiksi tai rouvaksi olisi myös tuntunut vähättelevältä, ja mikä tärkeintä, en osannut edes sanoa, kumpaa olisi pitänyt käyttää. Onneksi olin oppinut espanjasta edes yhden hyödyllisen sanan, sillä kunnianimitys tuntui nyt sopivammalta vaihtoehdolta kuin mikään muu.

En halunnut viedä enää muiden, enkä varsinkaan Doña Cleopatran, aikaa. Vaikka silmiin katsominen tuottikin minulle suuria vaikeuksia, en silti malttanut lähteä ennen, kuin olisin saanut nähdä vielä edes pienen vilahduksen johtajattareni kasvoista. Ennen kuin huomasinkaan, katsoin jälleen erivärisiin silmiin saamatta hetkeen edes sanaa suustani. Sisäisen ryhtiliikkeen jälkeen sanoin nopeasti sen, mikä vielä oli sanomatta.
"Toivon, että minusta on teil-... Että minusta on hyötyä, enkä ole taakaksi teil-... kenellekään." Lähes huomaamaton, itseironinen hymy nykäisi suupieltäni ylöspäin. Mihinkäs koira karvoistaan pääsisi, sanoi vanha sanonta. Teitittelyä oli yllättävän vaikea jättää pois.
"Toivon myös, että seuraavan kerran kun tapaamme, se tapahtuu iloisemmissa merkeissä."
En itsekään ollut aivan varma, mitä tarkoitin lauseellani; luulin sen aloittaessani, että puhuin seuraavasta laumakokouksesta, mutta johtajattaren silmiä katsellessani en tiennyt enää...
Katkaisin ajatukseni nyökkäämällä pääni nopeaan kumarrukseen.
"Näkemiin", toivotin eleettömästi, ja käännyin pois keskustelusta pää hämmennyksestä kihisten. Valkopäisen hiirakon jäädessä taa lähdin matalin, maatavoittavin käyntiaskelin kulkemaan keskemmälle saarta.
Jouduin erikseen kieltämään itseäni, etten olisi katsonut vielä kerran taakseni.

// Makil poistuu.

>> Ehkä nämä kaksi voisi vielä törmätä joskus, jossakin? <<
Menossa mukana:
Aavikkohevonen, aamuauringon lapsi Adorée
Tasankohevonen, varjona vierelläsi Makil
Metsäponi, sydämenmurskaaja Sado
Seuranhaku ~ Aikajanat
Avatar
Rosadum
Cara-lapsi
 
Viestit: 286
Liittynyt: 29. Elo 2013 19:01

Re: Meillä olisi hiukan puhuttavaa [Laumakokous]

ViestiKirjoittaja Wohweli » 07. Touko 2014 03:22

Kuristaja tamma piti todella tilanteesta tämän orin kanssa. Tästä huokui potentiaalia mielenkiintoisiin keskusteluihin eikä Cleopatra kyennyt hetkeksikään lakata ilahtumasta orin käytöksestä. Siinä vain yhdistyi kaikki se mistä harmaa piti. Nöyryys ja kunnioitus. Miksei oikeasti jokainen hänen laumastaan olisi voinut olla samanlainen? Vai olisiko taika kenties silloin rikkoutunut? Kaipa piti olla vain kiitollinen, että edes jollain oli etiketti kunnossa. Edusti sitten näiden muiden laiskamatojen puolesta.
Orin lausuessa muodollisen kiitoksensa ei tamma voinut olla takertumatta etuliitteeseen jota ori käytti. Doña. Se oli Cleopatralle täysin vieras, mutta sai osakseen tammalta hyväksyvän pään nyökäytyksen.

Makíl puhui yhä hienoin kääntei ja oli saada Cleopatran todella pysähtymään täyteen hiljaisuuteen. Parhaansa mukaan tamma kuitenkin yritti elehtiä osoittaakseen kiinnostuksensa ja kuuntelunsa tälle itseään vain vähän matalammalle orille.
"Minä toivon samaa," oli valkokasvon yksinkertainen vastaus orille pienen vinon hymyn kera. Harmaa pystyi suoralta kädeltä jopa myöntämään itselleen että todella tahtoi tavata tämän orin uudemman kerran. Paremmissa merkeissä tosin.
"Näkemiin," oli vielä lyhyt heitto orin sanojen perään. Arvollensa mukaisesti mustajouhinen tamma jäi seisomaan koottuun ryhtiinsä ja seurasi vielä katseellaan orin poistumisen kaukaisuuteen. Nyt oli kokous viimein ohi. Cleopatra oli kiitollinen sen sujumisesta näinkin kivuttomasti. Uudet laumalaiset olivat lupaavia tapauksia. Lawlessinkin näkeminen oli kohottanut valkonaaman mieltä hämmentävän paljon.

CLEOPATRA POISTUU, KOKOUS PÄÄTTYY.
» Uudelleen tapaaminen olisi takuulla todella mehukas! Jahka saan pelejä enemmän alta olen valmis heti pelaamaan jotain kivaa näiden kahden välillä. x)
Wohweli
 

Edellinen

Paluu Tasanko

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron