Wishmaster

Suhteellisen avaraa aluetta, joka sisältää jokusia puita, luolia ja jonkun verran heinääkin. Tasangolla kaikki on suhteellisen oloista ja lämmintä, lunta sinne ei talvella pahemmin sada, ehkä vain pintakerros jos sitäkään. Syötäväksi tältä alueelta kelpaavat paremmin kuin hyvin kaikki heinät ja useampien puiden lehdet tai muut kasvit.

Wishmaster

ViestiKirjoittaja kujakettu » 04. Elo 2010 22:52

[Sachi Rollin kanssa tänne, anteeksi viivästys. :3]

PIOCHE

Laukkaan pitkin askelin jotain tasankoa pitkin. Katseeni tutkii uteliaana vierasta paikkaa, sinkoilee sinne tänne. Välillä hypähdän itsekseni pienen hypyn ilmaan, sitten jatkan taas tutkimusmatkaani. Missäköän minä olin... No, en ainakaan enää siellä. Voi, minä tietäisin paremmin kuin hyvin jos olisin vielä siellä.
Joten, tässäpä sitä oltiin. Sainpahan olla rauhassa... Ei ystävä olisi sillä tavalla tehnyt.
Hyvästi Filian.
Ei huolta, muistan sinut mielessäni sinä ystävänä mikä joskus olit. Ässä muistaa ystävänsä.
Yritän unohtaa ja pitää muistosi puhtaana.
Olit hyvä ystävä.
Ehkä näemme vielä joskus. Kun sinusta on taas tullut lapsi.

Mutta se on kaikki mennyt jo taakse, joten tutkin vasemmalla näkevällä silmälläni ympäristöä valppaan kiinnostuneesti ja lämmin aamuaurinko saa karvani kiiltämään metallinhotoisesti. Yhden lintuparven olin jo säikäyttänyt heinikosta edeltäni ja olin kirmaillut niiden perässä juosten. Harmi kun ne osasivat lentää, takaa-ajo oli ollut varsin lyhyt.

Mielessäni pilkahtaa kysymys, millaisia otuksia täällä saarella eläisi lintujen lisäksi? Olisiko täällä ihmisiä niinkuin Ranskassa, vai jotain ihan muuta? Olisiko täällä ainuttakaan toista hevosta? Toisaalta pieni pelonkipinä puristaa rintaani, toisaalta taas uteliaisuus on niin vahva että tutkin pelonhäivädyksestä huolimatta avoimesti ympärilleni.
Ja poing - taas pieni ilmaloikka, tällä kertaa vähän pidempi ja liitävämpi.
Nyt kun vielä tapahtuisi jotain jännää...
kujakettu
 

Re: Wishmaster

ViestiKirjoittaja Siuri » 04. Elo 2010 23:34

Roll

Aurinko porottaa melko pilvettömältä taivaalta saaden karvani hohtamaan punaisena. Askeleeni painautuvat maahan, joka viimeöisen sateen jälkeen oli muuttunut mutaiseksi mössöksi. Vaikea uskoa, että säätilat vaihtelevat yhtä nopeasti kuin mielenalatkin. Aamu alkoi huonosti, herääminen oli vaikeaa, ja muutenkin oloni oli huono, nyt olo on aivan kuin vasta syntyneellä.
Musta turpani laskeutuu kohti lapaani muodostaen kaulaani pyöreän kaaren. Jalkani astelevat pitkin askelin sulavasti eteenpäin roiskien mutaa taakseni, sekä mahaani. Jossain välissä olisi pakko käydä peseytymässä järvessä, tai ehkäpä peräti meressä, mutta ei vielä. Nyt loikkisin tasangon läpi kevyesti liitäen.
Määränpääkään ei ollut vielä edes tiedossa. Olisi mukava kiertää muiden laumojen alueet, niitä kun ei koskaan ole tullut käytyä läpi. Se kuitenkaan ei olisi oikein. Jotain sentään olen oppinut vietetystä ajasta täällä. Kuitenkin tuntuu melko turhalta rajata kuusi laumallista omiin pieniin alueisiinsa. Tai no en sitten tiedä, onko paikka todella niin pieni. Jopa tasankolaisten alue tuntuu isolta, kun sen kerran on kävellyt läpi. Hyvä vain, nyt osaan peräti opastaa muita alueella, en pelkästään itse kulkea. Sitä paitsi itsensä kanssa kulkeminen alkaa tuntua jo turhauttavalta. Olinhan pitkään astellut orin kanssa, nyt olo tuntuu jotenkin tyhjältä. Vastaantulijoita on näkynyt vain muutama, eivätkä hekään ole kuin hieman jutellut elämän menoista. Olisi mukava saada kunnon reipas hevonen seurakseni, kuinka paljon voisin taas kiertää saarta. Toisaalta en haluaisi myöskään pitkää suhdetta, hyvästit ovat aina yhtä kipeät.

Ajatukseni pysähtyvät kuin seinään kuullessani jonkun laukkaavan melkoisenkin lähellä. Pääni nousee pystyyn korvieni myötä, ja lähden itsekkin laukkaamaan kohti ääntä. Ääni ei tule kaukaa, muttei myöskään kovin läheltä.
Väistelen kiviä, jotka yrittävät kampata minut kesken vauhdin. Laukan ääni lähestyy yhä voimakkaammin. Pian ääni nousee kuin ilmaan palaten kuitenkin saman tien uudestaan.
Tällä kertaa yrittäisin edes tutustua, vaikka sitten vain nopeasti, mutta olisi mukava saada vaihteeksi kunnon juttuseuraa. Nyt yritetään käyttäytyä.
Laukkaava tulee yhä lähemmäksi minun pysähtyessäni. Ympärilläni ei kuitenkaan näy ketään, joten tervehdin melko voimakkaalla äänellä lähellä olijaa.
”Hei?”
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Wishmaster

ViestiKirjoittaja kujakettu » 06. Elo 2010 00:01

Viuh, vauh ja vouh ja sitten ruunikko tamma onkin yhtäkkiä lähellä minua pysähtyneenä. Silmäni aukevat lautasen kokoisiksi ja korvani kääntyvät höröön. Ponnahdan pari ilmavaa loikkaa ja totean mielessäni että saarella on ilmeisesti ainakin hevosia. Ei tuo mikään lehmä tai lammas tai biisonikaan ole. Lopputulos siis on että tuo on hevonen, joka asuu täällä. Hän voisi varmasti kertoa jotain. Lopetan laukkaamisen ja hyppelehtimisen samoin ja heilautan lyhyttä harjaani pirteästi ja astahdan rennosti hymyssä suin tamman luokse.
"Hei vain", vastaan toisen tervehdykselle.
"Sinut kuuli helposti", sanon sivuhuomautuksena.
"Olen Ässä. Entä sinä?"

Tarkastelen vasemmalla silmälläni vieraan tamman rakennetta ja kokosuhdetta minuun. Hän on minua korkeampi, eikä hänellä taida olla merkkejä. Suhteellisen kevyt. Minua nuorempi...? Toivon mukaan ainakin. Silloin hänelle ei ehkä olisi vielä kehittynyt tylsää aikuisuus-kompleksia. Liikkuu yksin... Vaikuttaa varsin neutraalilta. Hänellä tuskin siis ainakaan oli mitään miesystävää! Ne naikkoset vaikuttivat aina kovin poissaolevilta, murheen murtamilta tai haaveunelmaisilta tai äkäpusseilta tai jotain sellaista. Ei, ei, tämä oli selvästi joku jolla ei ollut sillä tavalla ketään. Huiskaisen häntääni mietteliäästi.
"Osaatko kertoa mikä paikka tämä on?" kysäisen sukkelasti tammalta tutkittuani häntä varkain hetken.
"Minä jouduin yhteen hiivatin onnettomuuteen ja sitten jouduin tänne jonnekin-minnelie. Ja sitten kun vielä on sokea niin se ei oikein helpota asioita..." lurittelen sulavasti. Eihän tälle vieraalle tarvinnut moista yksityiskohtaa sanoa että olin vain puolisokea! Petturille silmä silmästä... Onneksi en menettänyt molempiani.
kujakettu
 

Re: Wishmaster

ViestiKirjoittaja Siuri » 06. Elo 2010 00:48

Käännän päätäni, ja huomaan kohti laukkaavan hevosen. Pian se hidastaa tempoaan, ja tulee luokse iloisesti hymyillen. Pian hevonen avaa suunsa, ja tervehtii takaisin. Se jatkaa lausettaan kommentoimalla omaa tervehdystäni.
Tottakai se kuului hyvin, kun sen huusin kovaa? Ei, nyt ei alettaisi näsäviisaiksi. Ei.
Toinen aloittaa jo esittelynsä, ennen kuin ehdin edes suutani avaamaan.
”Minulla osaa silloin tällöin olla melko kuuluva ääni”, kerron vaisusti hymyillen. Sisältä pyörittelen hieman silmiä yli-innokkaalle tapaukselle. Miksi ne kaikki löytävät juuri minut?
”Olen Roll”, totta. Koskaan en esittele itseäni koko nimellä. Typerä nimi. Roll on mukavampi.
”Hauska tutustua”, sanon sama hymy huulilla edelleen. Nämä sanat eivät jostain syystä soinnu huulilleni, mutta antaa olla, laitetaan sopimaan.
Tamma näyttää tarkkailevan minua melko tarkasti. Niin teen minäkin.
Musta tamma sinisine silmineen ja muutama valkoinen merkki siellä täällä. Siinäpä se sitten oli. Hetkonen…
Katseeni pysähtyy silmien päällä oleviin arpiin. Toinen on melkein huomaamaton, mutta toisen näkee helposti. Mistä lie tulleet. Ehkäpä tamma ei haluaisi puhua siitä? Tai ehkä se suuttuisi, jos ottaisin arvet puheenaiheeksi. Niin minä ainakin tekisin.

Tamma alkaa taas puhua.
”Olet luultavasti uusi? Olet päätynyt Caraliaan – villihevosten saarelle. Saarella elää siis pelkkiä hevosia kuudessa laumassa omilla alueillaan. Olet luultavasti täkäläisiä?”
Onkohan tuo tamma tavannut saarella vielä ketään? Vai pitäisikö minun aloittaa kaikki alusta asti. Tietääköhän hän edes mitään laumoista? Tasankohevosiin hän ulkonäöltään luultavasti kuuluisi. Hassua, että nykyään osaa tunnistaa laumalaisia jo suurinpiirtein vain ulkonäöltä.
Tamma jatkaa puhumista.
Lauseet saivat minut hetkeksi hiljaiseksi, enkä pystynyt reagoimaan oikein mitenkään. Tamma, Ässä oli joutunut onnettomuuteen. Niin minäkin, mutta ehkäpä puhumme erilaisesta onnettomuudesta? Tai mistä sitä tietää, jos hänenkin laivansa olisi uponnut merelle. Se olisi jo melko hyvä yhteensattuma.
Onnettomuus. Siitä ehkäpä nuo arvetkin? Loistavasti päätelty, Roll.
Ja vieläpä sokea? Olikohan se syntymästä saakka, vai arpien mukana tullut? Ehkäpä asia ei kuulu minulle. Jollei tamma itse haluaisi kertoa?

”Oletko tavannut muita saarella, vai oletko aivan ulkona koko Caraliasta?”
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Wishmaster

ViestiKirjoittaja kujakettu » 06. Elo 2010 16:23

Se puhuu kuuluvasta äänestä ja nyökkään rennosti niin että otsaharjani heilahtaa. Sitten punaruunikko esittelee itsensä. Roll, siis. Hauska tutustua, se lisää ja minä en vastaa hetkeen mitään. Olihan se ihan mukava joku tavata täällä. Enpä ainakaan ollut täällä jossain ihan ypöyksin.
"Samoin", sanon lopulta vähän poissaolevasti kun ajatukseni liikkuvat vielä aivan muissa statosfääreissä kuin tässä paikassa, ajassa ja tämän hevosen tapaamisessa. Hän tarkastelee minua ja en reagoi siihen millään lailla. Kun nyt kerta sanoin olevani sokea niin ei kannata liikaa reagoida kaikkeen mitä toinen tekee...

"Uusi?" sanon saman tien. "Ooh, kyllä minä olen. Mutta uusi - tai siis, saapuuko tänne usein sitten jotain porukkaa, vai?" kyselen ennen kuin Rolliksi esittäytynyt tamma kerkeää edes loppuun asti.
Ahaa. Villihevosten saari siis. Heiluttelen häntääni puolelta toiselle ihan vain tekemisen puutteessa ja kääntelen korviani ja katseeni liitellee siellä täällä jossakin ja siirtelen painoanikin välillä neljäle jalalle, sitten kolmelle ja sitten taas neljälle. Rapsutan hieman huulillani ryntäisiäni ja sitten vasta vastaan punaruunikolle.
"Täällä ei siis tosiaan ole mitään helkutin ihmisiä tai mitään? Ja laumoja on?"
Aika jännittävä yhteensattuma. Sieltä... sieltä.. jonnekin villihevosten saarelle. Filian olisi varmasti pitänyt tästä paikasta paljon enemmän. Silloin aikoinaan.
"Öömmm - ovathan nämä ihmeen laumat ihan hyvissä väleissä?" kysäisen sitten vähän rauhattomasti ja mieleeni muistuu pakostikin vielä... asioita.

Heiluttelen edelleen häntääni ja olen tavallaan vähän poissaoleva, sillä pelkkä paikallaanseisoskelu on niin pitkästyttävää. Hän kysyy olenko tavannut ketään ja pudistan ponnekkaasti päätäni.
"Eheii, ei ole kuulunut yhtä ainutta neli- tai muukaanjalkaista otusta. Ihan itsekseni olen vain kuljeskellut tässä paikassa... tovin."
"Caralia on siis tämän paikan nimi, niinkö?" sanon hetken kuluttua hieman poissaolevasti. Taisi se sen sanoa jo kerran aikaisemmin sen Caralian mutta en minä nyt ihan niin tarkkaan jaksanut kuunnella..
kujakettu
 

Re: Wishmaster

ViestiKirjoittaja Siuri » 12. Elo 2010 15:12

Toinen ei todellakaan näyttänyt tietävän paljoa Caraliasta, kuten oli itse kertonutkin.
"Kyllä, hevosia saapuu saarelle muutama aina kuukaudessa, joskus enemmän, joskus taas vähemmän." Mukava saada edes joku ajan tasalle saaresta. Täytyy myöntää, en itsekkään tiedä paikasta paljoa, mutta tarpeeksi paljon kerrottavaksi muille.
"Ihmisiä saarella ei ole. Kuulemani mukaan saari oli kerran ihmisten, mutta ne lähtivät seuduilta, joten tänne ajautuvat villihevoset valtasivat saaren." Näin olen kuullut. Vaikea sitten sanoa, onko kuulemani totta, vai kenties jonkun keksimä historia saarelle? Tähän on kuitenkin helppo uskoa, niin minun, kuin muidenkin.
"Ja totta, saari on jakautunut kuuteen laumaan. Saarella vaeltelee myös laumattomia. Nämä eivät ole luultavasti kiinnostuneet saaresta, rajoista eivätkä säännöistä. Kuitenkin saari pitää hevoset sisällään. Kuulemani mukaan saarelta on hyvinkin hankala päästä pois."
Kuulemani mukaan? Niinpä. Mistäpä muualta olisin saanut tiedot, kuin kuuntelemalla. Saaresta olisi vielä paljon tietoa jäljellä, mutta ehkä en tuhlaa toisen, Ässän aikaa enempää kertoakseni turhia asioita saaresta, kuten lauman johtajista tai hevosen pään muodosta saaren ulkoasussa.

"Laumojen johtajat ovat väleissä keskenään, mutta muuten eri laumalaisia ei suvaita muiden alueilla", ilkeää kylläkin.
"Joitakin poikkeuksia kylläkin tehdään, eikä kaikkia välttämättä ajeta seuduilta ulos." Välttämättä. Sana, johon haluan painoittaa. Osa ajetaan jo rajalla, osan annetaan kulkea rajojen sisäpuolella sanomatta mitään. Itseäni ei haittaisi, vaikka joku sattuisi eksymään tasankolaisten alueelle.
"Ja kyllä, Caralia", hevosten saari.
Onkohan tamma tässä ajassa jo miettinyt lauma-asioita? Ehkäpä hän olisi valmis liittymään laumaan. Tai haluaisi kierrellä laumattomana? Omapahan on asiansa.
"Tuota.." aloitin varovasti.
"Haluatko tietää lisää saaresta, vai jatkaa kävelyä?"
Asiat oli nyt puitu pääpiirteittäin läpi, ja tamma olisi valmis aloittamaan elämänsä Caraliassa. Jos haluaisi. Kaikki, mitä olisi hyvä tietää, hän tietää.
"Tervetuloa", tokaisen hymy huulillani.

[Sori, muistin jo vastanneeni D:]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Wishmaster

ViestiKirjoittaja kujakettu » 12. Elo 2010 20:07

[Ei haittaa yhtään 8)]

"Niin paljon?" toistan epäuskoisella äänellä punaruunikon sanoihin. Kurtistan hieman kulmiani ja ilmeeni näyttää hetken suorastaan yrmeältä.
"Siis - miten helvetissä se on mahdollista, tai siis millä saakelin risteymäkohdalla tämä paikka on että kaikki eksyneet kulkijat tai en minä tiedä - itsemurhaloikan veteen tehneet päätyvät tänne..", mutisen enemmänkin itselleni epäuskoiseen sävyyn pudistellen samalla päätäni silmät puolittain kiinni mietiskellen. Siis miten ihmeessä tämä oli sellaisella paikalla että ihmiset eivät olleet löytäneet tänne ja ainoat joita tänne eksyi olivat hevoset - ja niitäkin useampi kuunkierrossa?
Havahdun nopeasti kuitenkin mietteistäni.
"Täällä on ollut joskus ihmisiä?" sanon ääni kalseana ajatellessani niitä. Ne olivat yksiä hyödyttömiä sontasäkkejä jotka yrittivät hallita kaikkea.
"Miten pirussa ihmiset eivät ole sitten koskaan palanneet tänne? Kai joku nyt sitten vielä tämän paikan muistaa... Vai?" sanon kohottaen pääni sekä katseeni punaruunikkoon. Kuulemani mukaan... nappaan tiedonmurusen hyvilläni talteen pääkoppaani. Roll ei tuskin ole elänyt täällä aina. Eikä kovin pitkään. Kuulemani mukaan - se ei ainakaan kuulostanut siltä. Vähän sellaista epävarmaa tekstiä sellaiselta joka on ollut täällä mutta ei niin pitkään että tuntisi edes ketään joka voisi todistaa huhun. Niin ainakin päättelen. Virnistän vähän itsekseni.
"Sinäkin olet mereltä, etkös vain olekin?" kysäisen hetken hiljaisuuden jälkeen. Hymyilen mielessäni viekkaasti mutta ulospäin ilmeeni on vain kiinnostunut. Halusin vähän hamuilla ja tunnustella miten oikeaan päättelyni oli johtanut.


Kuusi laumaa ja laumattomia. Kurkussani tuntuu hetken inhottava karhea tunne joka ei millään tavalla johdu mistään kurkkukivust tai sellaisesta. Mutta. Ei tässä käy niin. Niinhän minä olin jo todennut itselleni.. Mikäs tässä. Huiskin häntääni ja tanssahtelen paikoillani vähän kärsimättömänä seisoskelun tylsyydestä vaikka keskustelu onkin ihan mielenkiintoista ja seura poikaa.
"Hmmmm - elävätkö laumat joillain tietyillä alueilla tai jotain muuta sellaista typerää? Tai siis - tyyliin erilaisilla alueilla?" totean kepeän huolettomasti ja käännän päätäni rapsuttaakseni lapaani. Sitten kelaan mielessäni vielä tamman sanoja. Kuulemansa mukaan saarelta ei pääse pois. Jaha. Selvä juttu. No, en minä takaisin olisi ihan heti yrittänytkään, sen jälkeen mitä se yksi teki minun silmälleni. En minäkään niin paukapää ollut.

Kun Roll sanoo että johtajat ovat väleissä keskenään, tuntuu kuin jokin pieni paino kuitenkin katoaisi sydänalastani, vaikka tokihan en sitä myöntäisi. Ei kävisi mitään... Saisin pitää toisen silmäni... Mutta mutristan ikävissäni suutani kun kuulen että muut laumalaiset eivät saisi liikuskella missä sattuu. Ihan typerää. No, mutta mitä ei tiedä, se ei voi vahingoittaa, joten vaikka lauman halusinkin, niin voisin silti tanssahdella missä mielin niin kauan kun olisin tarpeeksi nokkela etten jäisi kiinni. Tai nopea juoksemaan karkuun.. Tai vetoaisin siihen että olen sokea enkä osaa määrittää rajaa.. Sääliin vetoaminen nyt toimi aina.
Ilmeeni kirkastuu kun Roll vielä myöntää ettei kaikkia välttämättä ajeta pois. No niin, selvä juttu. Tämä neitihän lähtisi tutkimusretkelle! Ei tästä mitään haittaa koituisi. Heiluttelen levottomasti päätäni puolelta toiselle niin että otsaharjani heiluu milloin oikean, milloin vasemman silmän päälle ja lyhyt harjakseni tutisee puolelta toiselle. Samalla katselen jonnekin taivaan suunnalle päin vihellellen hiljaa sävelmää. Poissaoleva, minäkö? No en ikinä. Kyllä minä kuuntelen vaikka levoton olenkin, kuuntelen hyvinkin tarkasti...

Kun uusin - ja tällä hetkellä ainut - tuttavuuteni saarelta kysyy haluanko tietää muuta tai jatkaa kävelyä, käännän pääni salamana takaisin suurinpiirtein ruunikkoon päin irvistäen.
"Vaikutanko minä siltä että haluan jatkaa kävelyä, vai? Mistä sinä niin sait päähäsi, saakelin mäntti?" sanon uhkaavalla äänellä. Saman tien kuitenkin jatkan perään tarkkaillen iloissani tamman reaktiota "-eääh, vitsi, vitsi! Kaikki hyvin, en minä helvetti vieköön tippaakaan vihainen ole! Mutta tuota, kyllähän sinä voit tästä hiiskatin ihmepaikasta lisää mainita jos jotian tulee vielä mieleen, mutta jos ei niin voin minä jatkaa matkaanikin", sanon naureskellen rennosti. Toivottavasti en pelästyttänyt Rollia ihan hirveästi, mutta tällä hetkellä minulle oli tärkeää nähdä miten tämän Caralian asukkaat reagoivat asioihin. Ja sitä paitsi se vähän väritti yksitoikkoista keskustelua! Eikä kukaan niin tosikko voisi olla että nokkiinsakaan ottaisi.
kujakettu
 

Re: Wishmaster

ViestiKirjoittaja Siuri » 12. Elo 2010 22:11

Katsoin toista kuin tyhmää. Tuo kielenkäyttö.. Tokihan itse saisin aikaan vaikka minkälaisia kirosanoja, mutta vaikkei luulisi, on minulla hivenen itsekunnioitusta tallella.
Ässän sanat saavat ajatukseni pian kasaan levittäen ne uudelleen yhtä sekaisiksi.
Itsemurha? Oliko ori todella yrittänyt itsemurhaa päätyessään tänne? Silmäni suurenivat katsoessani hieman kulmat kurtussa oria. Ensivaikutelma kieltämättä pettää. Äskettäin iloisesti loikkivasta hevosesta kehkeytyy huutava, tai ainakin rumaan äänensävyyn, karjuva hevonen. Hassua.
Kuitenkin orin sanat saavat jopa minut miettimään. Onko saari tosiaan lumottu, kuten joskus ajattelin? En usko. Mahdotonta. Mutta mahdottomalta tuntuu sekin, että saari on hevosen pään muotoinen, ja se sisältää monia hevosia. Vielä puuttuisi, että hevoset istuisivat baarissa nauttien juomia, ja pitämässä hauskaa. En usko.
Puheenaihe siirtyi ihmisiin. Niihin paholaisiin. Veivät minut seuduiltani, ja yrittivät kaiken lisäksi hukuttaa. Paskan marjat sanon minä.
Tuhahdin turhautuneesti, mutta kuuntelin samalla toisen sanoja.
”Luultavasti ihmisillä oli hyväkin syy jättää tämä paikka.” Voi olla. Ehkäpä joukko villihevosia valtasi saaren, ja ajoi ihmiset tiedensä?
Pyöräytin silmiäni omille ajatuksilleni.
Aivan varmana.
”Siitä on jo kauan, saari on ollut hevosten hallussa monia vuosia. Jollei jopa monia kymmeniä. Luultavasti täällä asuneet ihmiset eivät enää ole elävien kirjoissa.”
Ken tietää? Itse en ole täällä asuvilta kysynyt. Tästä asiasta tulisi kyllä ottaa selvää. Mutta mistä tietää, ehkäpä näidenkään tietojen lähteet eivät pidä paikkaansa? Mutta kerron vain sen, mitä olen kuullut.

Meri. Se julmettu vihollinen!
”Kyllä sieltähän minä, kuten me kaikki”, sanoin vedoten muihin hevosiin. Mietin hieman, kuinka hassulta toisen kysymys kuulostikaan. Tämähän on saari, eikö? Miten tänne pääsisi, jollei merta pitkin? Ehkäpä laivalla, kuten minä, mutta meri oli silti laivan ja minun välissä. Kamalaa, millaista olisikaan, jos laivassa olleet ihmiset olisivat päätyneet samaan paikkaan. Olisimme luultavasti kaikki saaren hevoset jo myynnissä huutokaupassa kaukana täältä. Kaikelta sitä säästyykin. Osittain olen hyvin iloinen ja tyytyväinen merta kohtaan. Olihan se muuttanut tulevaisuuttani huimasti. En varmana seikkailisi tässä nyt, jos se laiva ei olisi haaksirikkoutunut. Mutta asiasta toiseen, laumoihin nimittäin.

”Oikeastaan kyllä”, sanoin, ja naurahdin. ”Laumoilla on omat alueensa, joilla ne elävät. Mutta valinnanvaraa riittää. Saarelta löytyy melkein kaikkea jäätiköstä metsän kautta aavikkoon”, sanoin edelleen hymyillen. Kuinka tyhmältä toinen sai sen kuulostamaan. Tottahan se oli, että jos näinkin suuri kansa elää saarella, on jonkinlaiset pelisäännöt oltava. Mutta että sitten hevoset rajattu omiin alueisiin, joilla saisi liikkua? Pah.
Ikävä kyllä, olen näitä sääntöjä noudattanut. Joskus vielä lähden pois täältä, muille alueille kiertämään. Tasankohevosten alue on kieltämättä melko tylsää. Tasankoa, metsää, merenrantaa.. Ja täälläkö tulisin elämäni viettämään? Ehkä tosiaan voisi harkita muualle siirtymistä pikku hiljaa. Kunhan kukaan ei näkisi.

Pitkä piinaava hiljaisuus kiiri ympärillämme. Molemmat seisoivat hiljaa, kunnes toinen alkoi viheltää. Vihellys soi yhä päässäni toisen vastatessa kysymykseeni. Eikä mitenkään mukavalla äänensävyllä.
Astun pikaisesti askeleen taaksepäin valmiina odottamaan hyökkäystä. Korvani painuvat luimuun, ja hampaani tuntuvat pullottavan suusta uhaillessani. Ori jatkaa pian puhumista, ja nostan korvani myötä pääni ylös punan tunne poskillani. Onneksi toinen oli sokea, ei ehtinyt nähdä. Mutta aina kannattaa olla varuillaan, ties minkälaisiin hevosiin täälläkin törmää.
Vai että vitsi? Orilla on todella huono huumorintaju. Ja vielä väittävät, etten minä ymmärrä huumorin päälle mitään?
Toinen jatkaa edelleen epäkohteliaalla äänensävyllä. Mieleni olisi haukkumisen jälkeen tehnyt mieli repiä toiselta silmät päästä, mutta mitäköhän sekin auttaisi? Olihan toinen jo valmiiksi sokea.
”Ei täällä luultavasti muuta erikoista ole”, tyhmä. Puhuin hampaat toisissaan kiinni, jolloin suustani pääsee vain hyvin epäselviä sanoja.
”Voit jatkaa ilomielin matkaasi”, totesin sarkastisesti hymyillen, vaikkei toinen luultavasti sitä huomaisi.
Seurani ei todennäköisesti kiinnostaisi. Kerrankin yritin edes olla ystävällinen.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Wishmaster

ViestiKirjoittaja kujakettu » 13. Elo 2010 23:52

Pläääh. Tylsää. Keskustelu alkaa kuivua kokoon, tai ainakin siltä minusta tuntuu. Keikuttelen päätäni taas puolelta toiselle poissaolevasti ja annan häntäni edelleenkin suihkia villisti sinne tänne. Vaihtelen painoa jalalta toiselle ja näytän ikävystyneeltä. Mitä? Ai joo.
"Niin varmaan", vastaan lyhyesti tämän Rollin sanoihin.
"Kaipa ne muuten täällä lusmuilisivat vieläkin", vastaan pohdiskelevalla äänensävyllä katsellen hieman Rollin takana olevan yksinäisen puun latvustoon. Nyökkäilen ruunikon jatkokertomuksille. Aivan, aivan.

"Kaikki? Tosiaanko?" kysäisen utelias säväys äänessäni ja näkevä silmäni katsahtaa punaruunikkoon. Omituista. Tai siis silleen... Kaikki mereltä.. Ääh, en minä tiedä. Varsin.. erikoista. Olinhan minäkin mereltä mutta siis, että kaikki ihan... Aika häkellyttävä tieto. En silti näytä ulospäin että olisin kovinkaan ihmeissäni asiasta.

"Varsin erikoiset elinolosuhteet", mutisen kuunnellen tarkasti kaikkea mitä Roll sanoo, mutta tuijottaen edelleen itsepintaisesti kaikkialle muualle ja liikuskellen levottomasti.

Tamma ei oikein pidä pienestä "vitsistäni". Okei, en minä tällaisen seuraan jaksaisi jäädä, olin saanut jo ihan kohtuulisesti infoa ja minusta tuntui ettei seurani oikein miellyttänyt enää Roll-neitiä. Phyh. Olen havaitsevinani pientä punaakin tamman kasvoilla... No jaa.
"Ahaa, nooh sitten minun on varmaan aika hipsiä muille suunnille", totean. Vastaan sarkastiseen hymyyn piikikkäällä hymyllä.
"Hyvää päivänjatkoa vain", totean edelleen virnistellen, huiskaisen häntääni ja lähden laukkaamaan tamman ohi toisiin maisemiin.

ÄSS poistuu.

[Kiitoksia!]
kujakettu
 

Re: Wishmaster

ViestiKirjoittaja Siuri » 14. Elo 2010 01:41

Ässä uhkaa lähteä kävelemään pois. Tai ei vain uhkaa? Ehkä hän tosiaan niin meinaa tehdä.
"Selvä, palaillaan", tai sitten ei.
Jään katsomaan hevosta takaapäin, kun tämä livistää paikalta melko huomaamattomasti. Tässäkö tämä nyt sitten oli? Minä tosiaan yritin trhdä kaikkeni, mutta ehkä minunlaisilleni ei ole tilaa tällä saarella? Olen ollut täällä pian jo puoli vuotta, ja olen löytänyt vain yhden ystävän. Jos voisin, haistattaisin pitkät koko saarelle, ja lähtisin kävelemään pois. Mutta se ei ole niin helppoa. Kuten itse jo totesin, ei saarelta ole helppo päästä pois.
Mutta entäpä muut vaihtoehdot? Jos vihdoin toteuttaisin unelmani, ja lähtisin kävelemään muille maille? Tasankohevosten alueet kyllästyttävät.

Katsoin vielä hevosta, joka oli jo hävinnyt maisemista. Ilkeää.
Käänsin katseeni toiseen suuntaan miettien, mitä rajojen toisen puolen olisi. Siitä ottaisin selvää. Nyt.
Lähdin laukalla vastapäiseen suuntaan, odottaen tulevaa.
Ässä oli jättänyt huonon tuulen päälleni, enkä voisi, kuin odottaa sen lakkaavan. Mutta sen päätin, nyt lähtisin. Ehkäpä palaisin pian takaisin laumani alueelle, mutta en vielä. Katsoisin rajan toisen puolen, ja ehkäpä myös tekisin pienen tutkimusmatkan. Eikai siitä haittaakaan olisi?

Keinuva laukkani kuljetti minua eteenpäin. En tiedä mitä tulevani pitää, mutta ei minua oikeastaan kiinnostakkaan. Antaa tunteiden, -ja jalkojen, viedä eteenpäin, kohti tuntematonta.

Roll poistuu.

[Kuten myös ^^]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere


Paluu Tasanko

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron