Alasti ulkosalla

Suhteellisen avaraa aluetta, joka sisältää jokusia puita, luolia ja jonkun verran heinääkin. Tasangolla kaikki on suhteellisen oloista ja lämmintä, lunta sinne ei talvella pahemmin sada, ehkä vain pintakerros jos sitäkään. Syötäväksi tältä alueelta kelpaavat paremmin kuin hyvin kaikki heinät ja useampien puiden lehdet tai muut kasvit.

Alasti ulkosalla

ViestiKirjoittaja Herne » 17. Heinä 2011 18:28

//Sachiyo kera Rollinsa, kiitos :3


Hugging Warms

Missään ei näkynyt ketään. Se ääni... Se ei ollut peräisin ainakaan mistään ihmisenkaltaisesta, tai ihmisen omistamasta edes. Hukka oli taivaltanut jo hyvän matkaa, mutta vieläkään hän ei nähnyt ketään taikka mitään, joka olisi ehkä mahdollisesti voinut vähän vihjaista, missä rautias mahtoi oikein olla. Hukka yritti pitää ajatuksensa positiivisina, vaikka se vaikeaa olikin, kun ori oli jo melko varma siitä, ettei löytäisi enää koskaan kotiin. Tuuli pyyhki lähes häiritsevästi Hukan kehoa, nuoli kaikki nekin kolkat, joihin tuuli ei yleensä yltänyt, kun orilla oli normaalisti loimi yllään. Vilu siinä tahtoi taas tulla, mutta ori ei aikonut valittaa, vaan taivalsi yhä eteenpäin hiukan kankein jaloin. Oli kai tulossa ilta jo, ainakin taivas näytti hiukan siltä... Mikäs siinä, Hukka piti kävelyistä auringonlaskun aikaan, vaikka auringonlaskuun nyt olisikin vielä hetki. Mutta ehtisi englannintäysiverinen sitten myöhemminkin siitä nauttia, ainakin sillä vauhdilla, kun missään ei näkynyt ketään, joka voisi ehkä joskus viedä hänet takaisin kotiin...

Hukan jalkoja särki. Ehkä siksi, ettei se ollut treenannut sinä päivänä, ehkä siksi, että se oli ajelehtinut meressä ties kuinka kauan ja noussut melko nopeasti merimatkan jälkeen jaloilleen. Mutta aikaa ei ollut hukattavaksi asti! Jos Hukka haluaisi pois, sen pitäisi tehdä töitä moisen eteen. Rautias pärskähti ja ravisteli päätään kuunnellen vieläkin tarkasti ympäristön ääniä, toivoen, että kuulisi edes jonkun tulevan lähemmäs itseään.

Muutamien askelien jälkeen Hukka lopulta seisahtui aloilleen, nosti päänsä ylös ja korvat kohti taivasta osoittaen katseli ympärilleen tummilla silmillään. Ilmaa ori haisteli äänekkäästi puuskuttaen, mutta toistaiseksi se ei oikein ollut saanut sieraimiinsa kuin vieraita hajuja. Hevosten hajuja... Erehtyikö Hukka, vai oliko siellä todellakin muita hevosia? Niin aukealla alueella se varmasti näkisi, jos jossakin olisi talo ja aitaus, mutta... missään ei ollut taloa, eikä pahemmin aitaustakaan. Hajujen oli pakko tulla jostakin kauempaa. Mutta kuinka kaukaa? Jos koti kerran oli niin kaukana, ettei Hukka sitä haistanut, mutta silti hän haistoi muut hevoset, vaikkei nähnytkään niitä? Tuuli kyllä puhalsi sen verran, että hajut saattaisivat olla ihan kiitettävän kaukaa... Mutta silti ori ei nähnyt ketään.
Hiukan epätoivoisena ori nosti turpaansa ylemmäs ja päästi ilmoille haikean hirnahduksen, jonka toivoi houkuttelevan luokseen ne hevoset, jotka haistoi jostain kaukaisuudesta.
Herne
 

Re: Alasti ulkosalla

ViestiKirjoittaja Siuri » 18. Heinä 2011 00:53

[Juujoo, pari päivää kestää vastaaminen……… Ja viesti kaipaa varmasti sen verran selitystä, että Roll ei ole syönyt päiviin, se on ihan heikkona nyt, ja tuota... Nuo tekstinpätkät on Rollin ja Maustiksen vanhoista peleistä :’D...]

Roll

Oliko se eilen? Sen täytyi olla.
Olin lopulta noussut maasta lehtimetsän kätköistä. Olin raahannut itseni tasangolle, ainoaan paikkaan Caraliassa, jossa tunsin taas eläväni. Ei murheita, ei huolia, en ollut sidoksissa mihinkään. Oli minä ja maailma, vain me kaksi.

Seison tasangon ja lehtimetsän välissä nauttien tuulesta, joka kantaa tasangon tuoksua sieraimiini. Suljen silmäni ja annan tuulen puhaltaa kasvojani kohti. Aurinko lämmittää lähes pilvettömältä taivaalta ja maailma elää.
Raotan hitaasti silmäni auki. Suupieleni ovat nousseet astetta ylemmäksi. Olen kotona.
Lähden kävelemään eteenpäin reipasta tahtia. Silloin tällöin mahani pitää meteliä nälästä, olen ollut jo monta päivää syömättä, juonut vain muutaman kerran. Olo on heikko, eikä syömättömyys tee varmastikaan varsalle hyvää.
Varsa. Varsa ja varsa, mikä varsa.. Koko varsaa ei ole vielä, miksi välittäisin jostain, joka pilaa elämäni. Äh..
Ja niin kaikki lähtee taas kulkemaan alaspäin. Pieni hetki onnellisena tasangon reunalla olikin jo liian hyvää ollakseen totta. Ihme, ettei kaatosade ole päällä, se tästä vielä puuttuisi.

~

Kävelen. Kävelen. Kävelen. Koko matka tuntuu pitkältä ja uuvuttavalta, niin paljon raskaammalta kuin koskaan aikaisemmin. Lehtimetsä on jäänyt kauaksi taakse, se näkyy horisontissa vain epäselvänä viivana. Edessä sen sijan on vain tasankoa. Paljon pitkää heinää, kauempana ei näy mitään. Maan muodotkin ovat lähes olemattomat.
Minun piti kärsiä. Minun piti välttää olemasta onnellinen. Mitä minä silti tein täällä? Minä tiedän, mitä haluan. Haluan olla vain yksi olematon läntti maailmankartalla. Joku, josta kukaan ei välitä. Silloin saisin olla oma itseni ja tanssia oman pillini mukaan. Tekisin mitä vain. En välittäisi rajoista, en säännöistä, olisin vain minä. Miksi pieni osa minussa silti haluaa olla joku, joka kaipaa muiden lämpöä ja läheisyyttä? Toisten hyväksymistä, minuna olemista. Miksi en saa olla se, joka haluaisin? Jos olen, joudun aina kehän ulkopuolelle. Se ei käy järkeen, se on kaikkea muuta, kuin loogista. Jos taas olen se kylmä ja kovan kuoren sisässä, minua arvostetaan.
Huokaus. Se tuntuu vievän viimeisetkin voimat ruumiistani. Niinpä annan jalkojeni pettää ja tömähdän maahan makaamaan. Silmissä sumenee ja tunnen olevani irti tästä ruumiista.

"Roll, sattuuko sinuun?"
Silmäni rävähtävät auki. Maustis?
’Maustis.. Älä lähde.. Jää vielä’, ajatuksia kaukaa menneisyydestä.
Älä jätä minua yksin.
"Roll.. ei, en jätä sinua.. lupaan”, Maustiksen ääni kantautuu korviini. Nostan pääni ylös maasta ja katson ympärilleni. Maailma pyörii päässäni.
"Pidätkö sateenkaarista?"
”Maustis?” kysyn.
Pidän.
"Minäkin pidän sateenkaaresta - tai oikeastaan kaikesta värikkäästä, vaikken ole sateenkaaria hirveästi nähnyt".

Katson kummastellen ympärilleni.
”Maustis?” toistan itseäni. Vain tuuli heiluttaa heinänkorsia, ja tasanko on hiljainen.
” Ei sinun tarvitse sanoa yhtään mitään. Roll, minä vain.. shh. Kaikki on hyvin nyt.”
Lasken pääni maahan.
”Kieltämättä varsa on iso muutos elämässäsi, mutta kyllä sinä pärjäät. Olet vahva."
Maustiksen äänet kuuluivat korvissani niin paljon selvempänä kuin koskaan.
Olet vahva.

Pääni nousee ilmaan sillä samalla sekunnilla, kun kuulen hirnahduksen. Yritän hahmottaa epätoivoisesti lähistöllä hevosta. Palasiko hän?
Nousen maasta seisomaan, ja huomaan kauempana hevosen. Ruskean. Valkoinen merkki päässään.
”Maustis!” huudan ja lähden laukkaamaan hevosta kohti, minkä jaloistani pääsen. Puolessa välissä matkaa hiljennän kuitenkin takaisin käyntiin ja kävelen oria kohti. Pysähdyn hänen eteensä.
”Sinä et ole Maustis.”
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Alasti ulkosalla

ViestiKirjoittaja Herne » 20. Heinä 2011 13:00

Tuulen ujellus oli toistaiseksi ainut ääni, jonka ori kuuli. Se ei ollut sillä kertaa erityisen kaunis laulu, jos Hukalta kysyttäisiin, koska nyt oria alkoi taas pelottaa, että hän jäisi sinne ikuisesti, eikä pääsisi enää koskaan tuttuun tarhaan laiduntamaan... Olihan siinä ruokaa, mutta se ei ollut sama asia, kuin oma tarha, kaikki sen tutut kolkat ja tutu varjot, kaikki oli siellä niin... tuttua. Ja kaikki siellä, missä Hukka nyt oli, oli niin vierasta. Ori ei suoraan sanottuna viihtynyt kamalan hyvin juuri sillä hetkellä, mutta kaikkensa rautias silti teki sopeutuakseen, koska eihän hän toki halunnut masentua. Sellainen heikensi kuntoa.

Vaikka jalkoja kivistikin, Hukka kuitenkin piti naaman peruslukemilla ja katseli toiveikkaana ympärilleen. Ihan vain siltä varalta, että jossakin joku hänet huomaisi ja haluaisi auttaa. Mutta oli hiljaista ja autiota, eikä kumpikaan niistä, hiljaisuus tai tyhjä tila, voinut kamalasti rautiasta auttaa. Kokaisit itsesi, Hukka!

Kuin vastauksena rukouksiin jossain kauempana näkyi liikettä. Voisiko se todella olla... Eihän se vain ollut... Tulijalla oli neljä jalkaa. No, se oli hevonen, siis, kaikesta päätellen, mutta olihan sekin parempi, kuin ei mitään, eikö? Ihmisen Hukka olisi ehkä mieluummin nähnyt, mutta toinen hevonen oli heti kakkossijalla - mikäpä muu eläinlaji ymmärtäisi häntä paremmin? Hevoset eivät vain voineet kuljettaa oria takaisin kotiin, siksi Hukka olisi mieluummin nähnyt ihmisen. Mutta ehkä tuo hevonen voisi opastaa hänet jonnekin ihmisten luokse. Aivan! Hukka höristi korviaan ja hirnahti uudestaan, iloisemmin, mutta muuttui hiukan häkeltyneen näköiseksi kuullessaan tulijan huutavan jotakin... 'Maustis'..?

Kun tuo hiukan, hmm, omituisia huudellut nelijalkainen pääsi riittävän lähelle, Hukka näytti taas iloisempaa naamaa.
"En." ori vastasi ja hörisi.
"Olen Hukka." hän jatkoi katsellessaan tulijaa uteliaana, miettien, kuka tai mikä se Maustis oikein oli.
"Kuka sä olet, ja miksi etsit jotakin... Maustista?" Hukka kysyi kovin kiinnostuneen näköisenä ja heilutteli häntäänsä puolelta toiselle. Hyvä, Hukka, vaikka tulija oli tamma, et ollut vielä nolannut itseäsi!
Herne
 

Re: Alasti ulkosalla

ViestiKirjoittaja Siuri » 29. Heinä 2011 11:28

En.
Katson oria kuin tyhmää. Pettynyt lasittunut katseeni osoittaa kohti orin silmiä. Niissä ei ollut sitä tuttua eikä turvallista lämpöä. Hän ei ollut Maustis. Hän oli Hukka.
”Kuuluuko se sinulle?” kysyn tylysti orilta. Minun tekisi mieli luovuttaa. Haluaisin vain huokaista syvään, hymyillä aidosti ja esittäytyä. Haluaisin lopettaa esittämisen, olla vain oma itseni. En kuitenkaan pysty tekemään sitä, minä en ole heikko. Olen vahva.
Tuijotan oria yhä tuimasti. Olenko sittenkään tarpeeksi vahva? Pystynkö peittämään itseni koko loppuelämäni? Jaksanko minä tätä? Missä vaiheessa minä oikein luovutan?
En ole syönyt moneen moneen päivään ja päässä viiraa, jos liikahdan vähänkin. Vettä olen juonut muutamia kertoja, hyvä etten ole vielä kuihtunut kasaan. Kukaan ei silti tiedä, kuinka paha minun on olla. Kukaan ei ole kokenut tätä kaikkea, mitä minä olen. Minulla ei kuitenkaan ole aikomustakaan mennä kertomaan kenellekään sitä kaikkea, mitä sisälläni on. Siitä tietää vain yksi hevonen.
”Maustis..”, aloitan ja rentoudun jo hieman.
”Hän on.. ..tai oli.. ..ystäväni”, sanon ja annan pienen huokauksen karata huuliltani.
”Ja minä olen Roll.”

Helpotus. Se on päällimmäinen tunne, jonka tunnen. Heikkous. Jopa se. Minä sorruin.
Huokaisen nyt jo raskaammin ja painan pääni maahan. Hukka ei edes näytä siltä, että yrittäisi tappaa minut. Miksi ei? Enkö minä ole jo kärsinyt liikaa? En näköjään.
”No Hukka..”, aloitan ja nostan pääni korkeammalle taas. Aikomuksenani ei ollutkaan puhua millään tapaa ystävällisesti, ei sinne päinkään. Äänensävyni oli pistävä ja kylmä, niin kovin etäinen.
”Oletko tasankohevonen?” kysyn häneltä. Ja mitä minä tällä tiedolla teen? Jos joku tamma, joka on kantavana ja kylkiluut lähes paistavat karvan alta pyytää hänet pois alueelta, lähteekö hän. Mutta jos toinen onkin, niin mitä sitten. Äh.. En jaksa.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Alasti ulkosalla

ViestiKirjoittaja Herne » 30. Heinä 2011 20:08

Hukka kurtisti kulmiaan ja käänsi korvansa taakse, muttei toki painanut niitä niskaansa. Ilmeisesti tuolla kovia kokeneen näköisellä tammalla ei ollut aikomustakaan leikkiä ystävällistä... Tuskinpa tamma edes osaisi auttaa Hukkaa, vaikka hän pyytäisikin. Totta puhuen tuo tyyppi ei näyttänyt kamalasti siltä, että olisi ollut kenenkään ihmisen, ainakaan hyvän ihmisen, hoidettavana. Ehkä oli turha kysyäkään... Mutta yrittänyttähän ei laitettu, hm?
"Ei kai sitten." Hukka meni vähän hämilleen ja höristi korviaan uteliaana, mutta samalla niin hämmästyneen näköisenä. Ei tainnut tosiaan olla ideaa kysyä tuolta tammalta yhtikäs mitään... Ei vaikuttanut ensinnäkään kamalan pirteältä tai hyväkuntoiselta, eikä kyllä kamalan sosiaaliseltakaan. Ehkä Hukan vain pitäisi toivottaa hyvät päivänjatkot ja lähteä. Mutta toinen oli niin kurjassa kunnossa... Ehkä hänen pitäisi auttaa?
Äkkiä ori valpastui. Tammahan puhui... Siitä Maustiksesta taas. Kuka ihmeen Maustis... Maustis ja Maustis, miksi ori hoki sitä mielessään, kun ei tiennyt lainkaan, oliko moinen Maustis edes mikään elollinen olento. Jos se oli vaikka... kivi. Ja tuo tamma houraili. Luuli sitä elolliseksi.
"Missä hän nyt on?" Hukka kysyi, unohti ilmeisesti, ettei tamma vaikuttanut halukkaalta kertomaan yhtikäs mitään hänelle, ventovieraalle punaturkille.
"Ai... Terve vaan, Roll." ori naurahti sitten hiukan surumielisestikin. Taisi olla Roll kokenut kovia.

No mikäs tammalle nyt tuli? Hukka meinasi hypähtää ulos nahoistaan, kun näki Rollin laskevan päätään. Älä vain kuole siihen, ole kiltti!
Järkytyksen jälkeen Hukka sai kuitenkin huokaista helpotuksesta. Tamma nostikin päätään... Mutta vaikutti sitten taas aivan yhtä kylmältä kuin äskenkin. Mutta Hukka kuunteli silti, kiltisti kuin koiranpentu.
"Tasankomikä..?" Hukka kurtisti kulmiaan ja nosti päänsä korkealle ilmaan, häntäänsä huiskauttaen.
"En ole. Olen laukkahevonen. Ja etsin tietä kotiin." ori selitti ja hymyili pienesti Rollille. Tuolla tammalla oli luonnetta... Kuin kamiinan päällä steppaileva miina, koskaan ei voinut tietää, milloin räjähtäisi... Hukka tunsi sydämensä hypähtävän muutaman ylimääräisen kerran.
Herne
 

Re: Alasti ulkosalla

ViestiKirjoittaja Siuri » 31. Heinä 2011 13:22

Ai missä hän on? Kysyikö ori tosiaan, että missä paras ystäväni on?
”Hän jätti minut”, sanon jopa hieman äkäisellä sävyllä.
”Petti”, jatkan ja huokaisen. Hän teki valintansa, ja minä en kuulunut siihen. Tuskin merkitsen hänelle mitään. Hän vain meni, vaihtoi laumaa ja unohtaa minut varmasti. Ihan varmasti.

Tasankomikä? Eikö hän ole kuullut tasankohevosista? Ja mitä, laukkahevonen? Jaa-a, täällä on joko uusi lauma tai sitten ori on seonnut täysin.
”Kotiin?” sanon ja naurahdan epätoivoisen ivallisesti.
”Kuka ääliö haluaa kotiin, kun on kerta tänne päässyt?” kysyn hämmästyneenä. Kuka haluaisi palata entiseen elämään. Sinne, minne minäkin kuuluisin. Kaikkien muiden tossun alle. Kaikki komentelisivat ja tyytyisin kohtalooni.
”Kerron sinulle salaisuuden..”, sanon ja työnnän pääni lähemmäksi oria. Hiljennän hieman äänensävyäni, mutten kovin huomattavasti.
”Kun pääset Caraliaan, luulet elämäsi hetken olevan paremmin. Luulet, että tämä paikka on se, johon kuulut. Saat ystäviä, kavereita, kaikki on onnellista”, sanon ja vilkaisen oria sivusilmällä.
”Mutta..!” jatkan.
”Kun olet asunut täällä hetken, huomaat, että kaikki menee niin päin helvettiä. Elämäsi on yhtä tuskaa etkä voi tehdä enää mitään sen eteen. Jäät aivan yksin ja menetät elämänhalusi.”
Astun askeleen poispäin orista. Pidän katseeni kuitenkin yhä tämän silmissä.
”Minä olen ollut täällä vuoden, ja katso, mihin kuntoon he ovat minut saaneet”, sanon vakavasti. En halua edes tiedä. Tiedän vain ja ainoastaan sen, että harjani, josta pidin joskus hyvää huolta on takkuuntunut niskani päälle, häntä samoin. Karvani on täynnä kuraa ja likaa, mutten välitä. Silmäni rähmivät ja mahani kurnii. Kylkiluuni ovat alkaneet jo hiljalleen erottua paremmin ja lihakseni ovat hiljalleen surkastuneet. Ja mikä parasta, odotan varsaa. En tiedä, huomaako sitä. Toivon, että kukaan ei näe. Että sitä ei edes olisi, mutta en voi paeta sitä todellisuutta, kuten en muutakaan.
”Se on sinun päätettävissäsi, haluatko ottaa riskin jäädä tänne”, sanon kuin mikäkin hullu.
”Voit sinä kotiinkin lähteä, mutta joudut ylittämään meren. En tiedä, onko kukaan koskaan päässyt enää takaisin kotiin. Siellä on paljon merivirtoja, jotka ohjaavat kaiken Caraliaan. Toinen riski on siis se, että päädyt aivan keskelle ei mitään, etkä pääse enää ikinä pois.”

En edes tiedä, mistä kaikki sanat tulevat. Osittain ehkä siitä, että olen itsekin kuvitellut joskus vaikeina aikoina lähteväni pois täältä. Sitten tarkemmin mietittynä tulee vastaan se kysymys, että minne minä joudun, jos lähden täältä. En varmastikaan pääse tämän parempaan paikkaan. Toisekseen en halua lähteä, haluan kärsiä täällä.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Alasti ulkosalla

ViestiKirjoittaja Herne » 02. Elo 2011 12:57

Hukka kurtisti taas kulmiaan mietteliäänä. Jos Roll tosiaan sanoi tuon tosissaan... Jo oli karu kaveri kun jätti tuossa kunnossa olevan tamman omilleen! Hukka voisi kyllä hiukan läksyttää sellaista tyyppiä.
"Noin vaan?" Hukka kysyi hiukan tuimemman näköisenä ja mietti, millainen retku se Maustis oikein mahtoikaan olla. Kuinka törkeää!

Ei tainnut olla Rollin mielenterveyskään hyvällä kantilla, tai sitten tuo vain oli muuten hiukan turhautunut koko tilanteeseen... Siksi Hukka päätti olla loukkaantumatta, vaikka tamma puhuikin toisinaan melko, hmm, epämiellyttävällä äänensävyllä.
"Sinne." Hukka vahvisti ja nyökäytti päätään kerran. Minnepä muuallekaan?
"Mitä erikoista täällä sitten on?" ori kysyi hiukan häkeltyneen oloisena. Kyllä hän halusi kotiin... Paljon mieluummin kuin jäädä sinne. Roll oli ensimmäinen elollinen olento, jonka kanssa kykenisi kommunikoimaan, ja tuo ei tosiaan näyttänyt nauttivan olostaan. Jos siellä tosiaan oli ihmisiä, ne ihmiset olivat täysiä petoja! Kaukana Hukan lempeästä suosikkihoitajasta ja niistä muista, jotka kyllä hommansa hoitivat mallikkaasti, vaikka tunnetta Hukka toisinaan olisi toivonut enemmän. Mutta parempi se kuin ei mitään.
Äkkiä rautias valpastui. Selkeästi Rollilla oli vielä sanottavaa... Ja sen Hukka kuunteli kiltisti, vaikkakin hiukan järkyttyneen näköisenä.
"Todellakin haluan kotiin!" Hukka huudahti ja luimisti korviaan silkasta inhosta sitä kohtaan, millaisen mielikuvan tamman kertomisista sai. Ehkä hänen pitäisi ottaa Roll mukaansa kotiin... Hänen kiltit ihmisensä taatusti hoitaisivat tuon tulisen, mutta huonokuntoisen tytön taas kuntoon ja Hukka oli varma, että Roll olisi uskomattoman kaunis jos vain saisi karvansa taas kiiltämään ja kylkiluunsa piiloon. Voi, Hukkaa hymyilytti pelkkä ajatuskin...
"Ketkä he?" ori havahtui haaveistaan ja kurtisti kulmiaan.
"Onko täällä pahoja ihmisiä?" Hukka kysyi ja irvisti silkasta kauhusta. Oli hän elämänsä aikana muutamia pahojakin ihmisiä nähnyt... Mutta onneksi orilla itsellään oli aina ollut seuranaan ihan mukavia ihmisiä. Ja nyt kun Hukka oikein mietti, he tosiaan olivat olleet mukavia, ja seuraavaksi ori vakuuttuikin sitten siitä että halusi pelastaa Rollin karulta kohtalolta. Ja siltä sydämettömältä ystävältä...

Rautias paransi ryhtiään ja katseli ympärilleen. No, ei hullumman näköistä... Mutta jos ihmiset siellä olivat ilkeitä ja julmia, Hukka ei aikoisi jäädä sinne enää hetkeksikään.
"Kotiin... Kotiin. Haluatko mukaan?" ori kysyi ja käänsi katseensa Rolliin. Tosin sitten tamma taas avasi suunsa... Ja sai rautiaan järkyttymään.
"Mutta en mä aio uida. Ihmiset tulee hakemaan mua." Hukka hymyili hiljaa, hiukan epävarman näköisenä. Niin, hän ei tiennyt, tulisivatko he piankin... Ehkä Hukka joutuisi odottamaan, mutta jos palkintona olisi lämmin loimi ja hyvää ruokaa, hän kyllä odottaisi valittamatta.
"Ja voit tulla mukaan, siellä missä mä asun, ihmiset on kilttejä ja muut hevosetkin mukavia." Hukka vakuutteli päätään nyökytellen.
Herne
 

Re: Alasti ulkosalla

ViestiKirjoittaja Siuri » 02. Elo 2011 18:29

Ketkä he? Ennen kuin ehdin vastata, ori puhui jo pahoista ihmisistä. Naurahdus karkasi suustani.
”Ihmisiä?” kysyn.
”Täytynee varmaan selittää vielä tarkemmin. Tällä saarella EI ole ihmisiä. Ei yhden ainoaa. Caraliassa elää hevosia iihan vapaina ilman ihmisen kosketusta”, sanon. Hah, haluaa lähteä kotiin.
”Mukaan?” kysyn nyt jo ihan tosissani valpastuen. Kysyikö aivan ventovieras hevonen juuri minulta, tahdonko lähteä hänen mukaansa kotiin?
Ja niin päästiin siihen luuloon, että ihmiset tulevat hakemaan häntä.
”Niinkö?” kysyn.
”Niinkö tosiaan?” kysyn korottaen ääntäni.
”Luuletko sinä että ihmiset oikeasti välittäisivät meistä?” kysyn. Olen ollut elämäni aikana vain kerran kosketuksessa ihmiseen. He eivät välittäneet.
”Hukka, kukaan ei välitä meistä, ei kukaan. Pian huomaat, ettet välitä enää itsekään”, sanon ja astun askeleen kauemmaksi orista.
”Et usko minua nyt, mutta minä varoitan sinua.”

Kuinka joku oli noin onnellinen? En ymmärrä. Hän on täällä, kuinka hän joutui edes tänne? Lastasivatko ihmiset hänet laivaan myydäkseen toiselle puolelle maata? Niin ne minulle tekivät.
”Sinuna jäisin saarelle ja nauttisin sen aikaa, kun vielä voit”, sanon huokaisten.
”Et palaa enää kotiin. Et koskaan. Jos yrität, et pääse kotiin asti”, änkytän.
”Ja katso!” henkäisen. Kävelen orin viereen samoin päin, kun hän seisoo.
”Tasanko.”
Tuuli sai kuivahtaneen ruohon taipumaan meitä kohti. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Kaukana horisontissa ei ollut vuoria, metsää, ei mitään. Vain ja ainoastaan erilaisia mäkiä ja tasankoa silminkantamattomiin.
Astun askeleen eteenpäin Hukasta ja annan voimistuvan tuulen puhaltaa päin.
”Tämä on se pieni paikka Caraliassa, mikä saa minut iloiseksi. Edes hetkeksi”, sanon. Ehkä tasanko ei merkitse toiselle mitään, mutta minulle se merkitsee paljon. Se on yhtä kuin koti. Koti, jossa minä ja Maustis erosimme ensimmäisen kerran.
”Ja muista..!” totean ja käännyn katsomaan Hukkaa.
”..siitä lähtien kun astuit Caralian mantereelle, noudata yhtä sääntöä”, aloitan. Katson Hukkaa suoraan silmiin.
”Älä luota keneenkään.”
Pitkä katse. Sen jälkeen siirrän katseeni taas heinikkoon.
”Joka ikinen tulee pettämään luottamuksesi.”
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Alasti ulkosalla

ViestiKirjoittaja Herne » 03. Elo 2011 13:55

Hukka ei voinut uskoa todeksi sitä, mitä tamma päästi suustaan. Kuka tuolle sitten oli tehnyt kaiken sen paha, jos ei ihmiset? Hevoset kai olivat toisilleen kilttejä... Hevoset pitivät yhtä. Ainakin siellä, missä hän oli asunut. Tai no olihan joukossa aina muutamia vastarannan kiiskejä, mutta noin yleensä kaikki olivat ihan mukavia toisilleen...
"Ja hevosetko... ne ovat kaikki alasti ulkona? Ympäri vuorokauden? Vuodenajasta riippumatta?" Hukka kurtisti epäuskoisen näköisenä kulmiaan ja veti päätään kauemmas Rollista. Vaikka toisaalta... Se, miltä Roll näytti, kertoi aika paljon siitä, kuinka hyvin siellä hevosista huolehdittiin. No, jos ihmisiä ei ollut... Ei kai kukaan kauroja tuonutkaan, saatika sitten vienyt sisälle lämpimään, kun pakkaset paukkuivat ja tuuli tuiversi liian kylmästi.
"No... Sä viihtyisit siellä. Saisit ruokaa ja suojaa ja voisit asua samassa tallissa mun ja mun vanhojen tuttujen kanssa." Hukka hymyili kuitenkin lempeästi tammalle ja kuvitteli hiljaa mielessään, millaista elämä olisi... Kuin ruusuilla olisi tanssinut. Hukka huolehtisi siitä, että ruokaa olisi ja osaavat hoitajat, hän juoksisi jotta pitäisi ihmiset iloisina ja sitten ihmiset pitäisivät huolta myös Rollista. Koska jos ihmiset eivät auttaisi tuota laihaa tammaparkaa, Hukka ei suostuisi voittamaan. Ei edes nousemaan traileriin!
"Kyllä ne ihmiset välittää musta." ori vakuutti ja kurtisti kulmiaan antamatta hymyn kuitenkaan kadota huuliltaan. Voi Rollia... Tamma ei tosiaan tiennyt, kuinka ihanaa elämä voisi olla. Mutta rautias halusi pelastaa tuon, näyttää, ettei kaikki aina mennyt huonosti.
"Ja kyllä mä välitän. Sustakin, vaikken sua tunne." Hukka kertoi ja naurahti hiukan hämmentyneenä. Kuinka Rollista oli tullut noin... pahinta pelkäävä?

"Onhan täällä hienoa... Mutta on koti-ikävä." Hukka sanoi ja laski katseensa hetkeksi maahan. Ori huokaisi ja vaihtoi painoaan jalalta toiselle, miettien, kuinka saisi Rollinkin taas uskomaan että huominen voisi olla paljon parempi taas.
"Mun ei tarvitse itse mennä. Ihmiset kyllä hakee mut, kunhan löytävät." ori naurahti ja hymyili muistellessaan kodin lämpöä. Ja matkustelua... Se oli toisinaan aivan mahtavaa, mutta joskus taas todella stressaavaa ja lähes liiankin jännittävää.
Mutta tamma sai Hukan taas palaamaan todellisuuteen. Ori kääntyi katsomaan tasankoa, laiyyoi jalkansa järjestykseen. Niin... Tasanko oli hieno asia. Siellä mahtui juoksemaan. Pitkiä matkoja... Nopeita ja lyhyitä spurtteja. Vaikka mitä. Juoksisikohan Roll hänen kanssaan, vaikka olikin niin huonossa kunnossa?
"Tykkäätkö juosta?" Hukka kysyi katsoessaan laajaa, lähes puutonta aluetta silmät kiiluen ja korvat hörössä. Katseessa oli sitä jotakin tuttua... Jokin tuttu pilke. Hukan teki mieli juosta, juosta lujaa!
Mutta ruunikko sai Hukan jälleen havahtumaan haaveistaan. Ori kuitenkin käänsi päänsä, vastasi Rollin katseeseen ja kurtisti kulmiaan, vaikka mieluusti olisikin jatkanut haaveilemista.
"Ei kaikki ole niin pahoja." Hukka hymyili hiukan epävarmankin näköisenä tammalle ja heilautti häntäänsä ensin toiselle kyljelle, sitten taas toiselle.
"Kaikki ei ole samanlaisia." rautias sanoi mietteliäänä ja kääntyi taas katsomaan korvat pystyssä tasankoa.
Herne
 

Re: Alasti ulkosalla

ViestiKirjoittaja Siuri » 03. Elo 2011 22:44

Alasti ulkona? Alasti?
”No kyllähän meillä karvaa on päällä”, sanon ja katson oria kuin tyhmää. Mitä se vielä kaipaa? Vaatteita? Ostetaan saman tien suuri hattu? Siitä olisi varmasti hyötyä; erottuisi niin paljon joukosta, ettei ehtisi kokea sitä hetkellistä iloa.

Ori puhuu niin.. ..erikoisesti. Hänkö ihan oikeasti voisi ottaa minut mukaan? Jonnekin, missä välitetään?
Ja kyllä mä välitän. Sustaki, vaikken sua tunne.
M-mitä? Sanoiko ori ihan oikeasti välittävänsä. Ei.. eihän hän voi!
Korvani painuvat luimuun ja nousevat sitten taas ylös hämmästyneen ilmeen kera.
”Valehtelet..”, sanon ja katson oria.
”Valehtelet aivan päin naamaa. Et sinä välitä”, tiuskin ja pudistan päätäni.
”Ei kukaan välitä minusta. Ei edes se, joka sanoi aina välittävänsä.”

Ori on yhä siinä uskossa, että ihmiset tulevat hakemaan häntä. En väitä vastaan, tiedän olevani oikeassa.
”Saahan sitä aina toivoa, mutta älä pety, jos et näe heitä heti seuraavana päivänä. Tai sitä seuraavana. Ensi vuonna. Koskaan”, sanon ja jatkan tasangon ihailua.
Kaunista. Niin kovin kaunista. Joka ikinen ruohonkorsi muistuttaa minua elämästäni. Tuo yksi, kaikista pisin muistuttaa siitä, kuinka erilainen olin. Nuo muut pienet sen ympärillä ovat heitä, jotka ovat ympärilläni aina, vaikka kuinka haluaisin ne pois. Entäpä tuo vihrein. Se muistuttaa siitä, kuinka minulla oli toivoa tänne tullessani. Kuinka uskoin kaiken muuttuvan. Pian lakkasin uskomasta.
Tykkäänkö juosta? Ai että tykkäänkö? Rakastan sitä. Tai rakastin, sitten tapahtui jotain. Hyvä jos enää pysyn edes kävellessäni pystyssä.
Katson hetken aavaa aukeaa aluetta, sen vapautta, kunnes toisen sanat keskeyttävät minut taas.
”Eivät..”, totean. Huokaisen syvään.
”Mutta minua kohtaan kaikki ovat aina ja ikuisesti samanlaisia. Kaikki rikkovat luottamukseni ennemmin tai myöhemmin. Kaikki pitävät minua pilkkanaan ja heikkona hevosena, joka ei pysty mihinkään, vaikka yrittää parhaansa”, puhun lasittunut katse silmissäni eteenpäin. Otan muutaman askeleen syvemmälle tasankoon, kunnes laskeudun mahalleni maahan.
”Kaikki kuvittelevat minun olevan vahva, mutta en ole. En ole ikinä ollut. Olen vain ja ainoastaan yksi valehtelija, joka on pettänyt itseään koko elämänsä. Kukaan ei tiedä, miltä minusta tuntuu. Kukaan ei yksinkertaisesti välitä.”
Painaan raskaalta tuntuvan pääni maahan.
”Joskus kaikki oli hyvin”, huokaisen ja katson vaaleansinistä taivasta. Tumma lintu lentää tasangon päällä.
”Haluaisin vain olla vapaa. Huoleton. Unohtaa kaikki murheet, huolet, jokaisen petturin. En kuitenkaan voi”, puhun tuijottaen taivasta.
”En pysty siihen.”
En tiedä, onko Hukka enää lähellä. En tiedä, haluaako hän edes kuulla tätä. Minun on vain saatava puhua.
”Minun on vaikea enää luottaa keneenkään. En pysty pitämään lupauksiani, en voi olla se kuunteleva ja auttava olkapää, en voi enää edes hymyillä.”

Maha murahtaa taas. Ei kuuluvasti, mutta tunnen sen. Kurkkuakin kuivaa ja päässä heittää.
”Ei sillä, että haluaisin. Minä en halua enää mitään. Haluan vain pitää itseni pystyssä ja toivoa, että ehkä vastaiskut vielä joskus antaisivat periksi. Se on vain niin hel-ve-tin vaikeaa toivoa parempaa huomista. Olen jo menettänyt kaiken.”
Huokaisen taas ja puristan silmäni yhteen. Mahtavaa, itke nyt vielä viimeisetkin nesteesi ulos.
”Ihan kaiken.”

[Ei herranjestas mikä angst :''DDDD]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Alasti ulkosalla

ViestiKirjoittaja Herne » 05. Elo 2011 13:58

Eipä Hukka oikeastaan ymmärtänyt, miksi tamma näytti siltä hänen sanoessa, että alasti... Alasti alasti, orihan oli alasti! Koskakohan Hukka oli ennen sitä ollut viimeksi vain siinä asussa, jonka luoja oli hänelle suonut? Rautias vilkaisi toista kylkeään, rapsuttikin sitä hampaillaan ja pärskähtäen, kulmat kurtussa kääntyi katsomaan Rollia. Sillä tammalla oli luonnetta...
"Joskus on kuitenki tosi kylmä, eikä karva riitä." Hukka selitti omaa kantaansa lisää ja hymyili vähän hämillään ruunikolle. Roll parkaa. Tuskin tuo tiesi, miltä tuntui olla kilttien ihmisten hellässä huomassa.

Hukka oli entistä enemmän ihmeissään tamman seuraavan reaktion takia. Ilmeisesti elämä ei ollut pitänyt Rollista erityisen hyvää huolta, lähinnä kai heitellyt kuin sätkynukkea ja jättänyt heitteille. Mutta Hukka halusi muuttaa ruunikon ajattelutapaa... Sitäpaitsi Rollista olisi hienoa saada ystävä. Sitten he voisivat yhdessä asua Hukan ihmisten luona ja tamma saisi viimein nautia olostaan... Öh, Hukka? Taidat haaveilla taas liikaa. Ensinnäkään Roll ei vielä ollut kamalan tuttu kaveri, eikä kamalan helpoltakaan vaikuttanut... Mutta, no, parempi toivoa kuin vaipua synkkyyteen.
"En." Hukka puolustautui tiukka ilme kasvoillaan ja kurtisti kulmiaan.
"En muuten olis pyytänyt sua mukaan kotiini." ori jatkoi ja käänsi korvansa hetkellisesti taakse. Äkkiä ne kuitenkin palasivat eteen, kuuntelemaan mitä Rollilla olisi sanottavanaan.
"Minä ainakin olen erilainen, kun muut." rautias lisäsi vielä ja huokaisi.

"En pety." Hukka lupasi hymyillen ja naurahti vaimeasti. Miksipä hän pettyisi... Kyllä ihmiset hakisivat hänet pois sieltä, hakisivat ja veisivät takaisin kotiin. Tai no missä koti nyt sillä kertaa olisi... Ehkä pitäisi mennä rantaan. Jos he olivat tulleet hakemaan häntä sillä laivalla. Jos olisivat...
"En aio jäädä tänne." ori kertoi ja silmäili ympäristöään uteliaan näköisenä. Niin aukealla alueella rautiaan pitäisi erottua kai suhteellisen hyvin, joten jos ihmiset tulisivat niillä lentävillä härveleillä, Hukka olisi jo kotona ennen kuin hän ehtisi kissaa sanoa. Mutta älä vain kiirehdi sanomaan sitä kissaa... Jaarittele ensin. Varmuuden vuoksi vain. Ei toki muuten.
Ori oli hiukan hämillään kuullessaan mitä Roll sanoi, no, kaikista. Ei hänelle vain niin tehty... Tai no joukossa oli aina joku, joka ei pitänyt hänestä, mutta se oli vain luonnollista, eikö ollutkin?
"Voin luvata, ettei sun tarvi pettya muhun. Enkä mä sua pidä... heikkona. Ehkä sä näytät vähän, öm, kurjalta, eh, just nyt... m-mutta se on väliaikaista." Hukka selitti, mutta alkoi loppua kohden hiukan änkyttää kun yllättäen Rollin kehon silmäily saikin orin nolostumaan. Mitä hän oikein selitti... Ventovieraalle tytölle. Noloa, Hukka, noloa! Keskity nyt, kerää itsesti.
"Höpsis. Sä vaikutat hienolta... hienolta tammalta..." Hukka vastasi siitä huolimatta, että jostain syystä oli mennyt kovin vaikeaksi. Puhuminen oli hankalaa eikä ori voinut enää katsoa suoraan Rolliin, vaan vältteli etenkin tamman katsetta vilkuilemalla tasankoa keskittyneen näköisenä. Niin olisi parempi...
Ja suoraan sanottuna Rollin sanat saivat orinkin miettimään itseään. Hän mietti, mitä oli ollut ennen... Mitä oli nyt. Nyt hän oli suorastaan kusessa, ennen kaikki oli hyvin, aivan kuten Roll oli juuri sanonut. Yllättäen tuuli tuntuu taas ilkeän viileältä ja jossakin Hukan rintakehässä tuntuu pisto. Mutta ei auttanut! Piti olla vahva.
"Pystyt sä." Hukka sanoi hiljaisella äänellä ja päätti, että nyt olisi sen huikean käännekohdan paikka, ja ori käänsi katseensa päättäväisesti kohti tammaa, korvat hörössä ja vakava katse silmissään. Voi, mutta ujoudenpuuska iski taas ja Hukka käänsi katseensa äkkiä pois. Hyvin meni, Hukka.
"Tuota..." ori aloitti ja yskähti muutaman kerran selvittääkseen kurkkuaan, vaikka se olikin jo aivan selvä.
".. jos, jos vaan on mahdollista... voisin auttaa sua?" Hukka sai lopulta lauseensa loppuun ja vilkaisi ruunikkoa silmäkulmastaan mietteliään näköisenä.

Hukka ei osannut enää kuin sääliä tammaa, ja tietysti olla hyvin nolostunut sellaisen tytön seurassa. Orilla oli vaikeuksia pysyä aloillaan, levottomat jalat tahtoivat mennä ja viedä.
"Ei.. ei kaikki ole niin huonosti." Hukka vakuutti.
"Jos sulla ei ole mitään... sä voit aina saada lisää jotain muuta." ori selitti sitten ja yskähteli taas. Jotakin piti keksiä, kun ei voinut vain olla neutraalisti.
"Unohdat vaan menneet ja käännät uuden sivun elämässäs." Hukka sai jatkettua hetken hiljaisuuden jälkeen.
"Ekana voisit... hoitaa itses kuntoon fyysisesti..." rautias lisäsi vielä ja tuijotti tiiviisti kaukaisuuteen.

//Voi Roll parkaa... o.o
Herne
 

Re: Alasti ulkosalla

ViestiKirjoittaja Siuri » 07. Elo 2011 01:34

En muuten olis pyytänyt sua mukaan kotiin.
Käännyn katsomaan oria. Puhuuko.. Voiko hän puhua totta. Hän sanoo olevansa.. ..erilainen. Käännän kuitenkin pääni poispäin orista. Niinhän ne kaikki sanovat

En oikein tiedä, kuinka tähän Hukkaan pitäisi suhtautua. Se yrittää selvästi vannoa minulle, että on erilainen. Se yrittää saada minut piristymään. Eikä pidä minua muka heikkona, vaikka kerroin juuri heikkouteni hänelle suoraan. En.. En tiedä. Toinenhan on ihan sekopää.
Hienolta tammalta. Kulmani menivät jollain ihmeellisellä tavalla kurttuun. Hienolta tammalta. Lasken pääni vain maahan heinän sekaan. En ole kuulevinaankaan.
Ja minä pystyn. Niin hän sanoo, valehtelee taas päin naamaa. Ja haluaa auttaa.
”En tarvitse apuasi”, sanon ja käännän kasvoni toiseen suuntaan orista. En halua. Miksi hän haluaisi auttaa minua? Yrittää vielä vakuuttaa, että kaikki ei ole huonosti.
”Olisikin se niin helppoa!” tiuskaisen ja nostan pääni maasta. .
”Jos se olisi niin helppoa, olisin tehnyt sen jo”, jatkan jo nousen ylös. Fyysistä kuntoa? Yritän tunnustella itseäni. Surkastunut luiseva hevonen, en minä muuksi muutu.
”No mitä sinä siinä odotat, tule jo”, sanon ja lähden ravaamaan eteenpäin. Pian nostan kuitenkin laukan ja yritän viimeisillä voimillani jaksaa juosta eteenpäin, pitää itseni tasapainossa ja vain olla. Tuulee vastaan ja olo on muutenkin heikko, silti tämä tuttu tunne on ihana. Olen aina rakastanut juoksemista tasangoilla. Olla vapaana.
Stop.
Pysähdyn aivan seisomalta paikalleni.
”En minä voi..”, aloitan ja käännyn sinne suuntaan, josta tulinkin.
”En minä saa..”, jatkan. Pääni painuu maata kohti ja jalkani laahaavat taas maata. Miksi, miksi edes yritin? En pysty. Minä en vain saa antaa hyvän olon vallata minua. Se on väärin, en ole ansainnut sitä.

Äh. Olen jumissa. Olen ollut tässä tilanteessa jo pitkään, eikä se ole muuttunut mihinkään suuntaan. En haluakaan sen muuttuvan, en vielä.
”Hukka..”, sanon ja käännyn oria kohti.
”Minä jatkan matkaani”, sanon ja tuijotan oria. Heikottaa. Hengittäminenkin on vaikeaa.
”Saat itse päättää, lähdetkö mukaani, vai odotatko tasangolla, että ihmiset tulevat hakemaan sinua”, sanon orille.
”Voin lyödä pääni pantiksi, että jos palaan vuoden päästä, olet yhä tasangolla aivan itseksesi juuri siinä, mihin minä jätin sinut”, sanon huokaisten.
”Suosittelen siis lähtemään jatkamaan matkaa ja esimerkiksi.. ..kääntää uuden sivun elämässäsi”, sanon. Pienen pieni hymykin käväisee huulillani, mutta se laskeutuu saman tien. Ei ystäviä Roll, ei ystäviä.
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere

Re: Alasti ulkosalla

ViestiKirjoittaja Herne » 21. Syys 2011 17:38

Hukka katsoi tammaa toiveikkaana. Ehkä tuo viimeinkin uskoi häntä, lakkasi pitämästä oria samanlaisena kuin kaikki muut... Rautias löisi hengestään vetoa, ettei tulisi ainakaan tahallaan pettämään Rollia sillä tavalla, kuin ne muut tuon kertoman perusteella.

Orilta livisti syvä huokaisu, kun Roll laski päänsä, eikä vaikuttanut halukkaalta vastaamaan hänen esittämäänsä kohteliaisuukseen. Hukalta oli vaatinut aika paljon rohkeutta sellaisen sanomiseen, mutta... Jos ori vain lakkasi miettimästä liikaa, puhuminen tuntui helpommalta. Spontaanit asiat olivat täysiverisestä huomattavasti helpompia toteuttaa, kuin pitkään mietityt. Tosin spontaanit asiat myös toisinaan saivat Hukan katumaan ankarasti... Joskus sekin vain tuntui niin väärältä.
Kuullessaan tamman sanat, sen, ettei tuo tarvinnut hänen apuaan, Hukka kavahti taaemmas ja painoi korviaan taakse. Päänsä ori nosti korkealle ilmaan - rautias näytti epäluuloiselta, hiukan loukkaantuneelta ja eksyneeltä. Mitä tuon tamman kanssa pitäisi oikein tehdä? Hukka tunsi olevansa... hukassa. Hän halusi auttaa, mutta rautias ei tosiaankaan tiennyt, mitä Rollille olisi pitänyt tehdä, että tuo olisi uskonut, että hän oli vilpitön eikä halunnut pilkata, satuttaa tai muutenkaan ilkeillä.

Roll sai kuitenkin orin lopulta hymyilemään hieman helpottuneen näköisenä. Suostuiko tamma tosiaan laukkaamaan hänen kanssaan? Silkasta riemusta Hukka loikkasi ilmaan, potkaisi takajaloillaan ilmaa ja pukitellen, riehuen kuin varsa, lähti ruunikon tamman perään. Ori puhkui intoa, mutta eipä täysiverinen ehtinyt ottaa kuin muutamia askelia, kun Roll jo pysähtyi. Enää Hukka ei temppuillut, hän kaarsi tasaisin askelin tamman eteen, loi tuohon kysyvän ja hämmentyneen katseen.
"Tottakai sä saat. Miks et sais?" Hukka hämmästeli pysähdyttyään tamman eteen, tosin jalat eivät tahtoneet pysyä aloillaan... Siksi rautias steppasikin aloillaan, häntä huiskien energisesti puolelta toiselle.

"Niin?" ori höristi korviaan uteliaana kuullessaan Rollin lausuvan nimensä. Tai lempinimihän se vain oli, mutta kuitenkin...
Tamman sanat saivat Hukan lopulta lopettamaan sen paikallaan kävelemisen. Häntäkin rauhoittui, ja koko orin olemus tuntui yhtäkkiä suorastaan... valuvan kohti maata.
"En voi lähteä." Hukka vastasi surumielisen näköisenä. Aivan, hän ei voinut juuri siksi, että jos ihmiset löytäisivät tien sinne... Hukka ei halunnut joutua eksyksiin sen enempää.
"Sun pitää opetella ajattelemaan... positiivisemmin..." rautias selitti hiljaisella, hiukan aralla äänellä... Roll-parka, orin kävi tuota niin sääliksi.
"Mut pärjäilehän, toivottavasti törmäillään taas." ori lausui hitaasti, yhä vaimealla äänellä, katseensa hän oli laskenut maahan, kuin anteeksi pyytääkseen sen vuoksi, ettei voinut lähteä tamman mukaan.
Herne
 

Re: Alasti ulkosalla

ViestiKirjoittaja Siuri » 17. Loka 2011 16:56

[Joskus pelataan vielä jotain pirteämpää :'D]

Miksi en saa? Koska en ole ansainnut sitä. En ole. Ääh..

Ori kuuntelee tarkkaavaisesti kun puhun hänelle. Hän ei voi lähteä. Miksi hän ei voi? Eikö hänkään vaan.. ..voi. Vai odottaako hän yhä hakua? Odottaa aivan turhaan. Ei kukaan häntä hae täältä, ei ketään muutakaan ole haettu.
”Positiivisemmin?” saan naurahdettua.
”Ei minulla ole enää mitään positiivista jäljellä. Olen tuhonnut ne kaikki pienetkin hetket”, sanon ja nielaisen suht äänekkäästi. Ori kuitenkin alkaa tehdä lähtöään. Tai paremminkin odottaa meidän eroamme.
”Toivottavasti..”, sanon ja käännyn ympäri. Ori vain seisoo.
”Haluaisin toivoa puolestasi, että pääset täältä tuskasta pois, mutta en voi toivoa mitään, jos se ei tule toteutumaan”, sanon laskien pääni alas.
”Nähdään..”, totean vielä ja lähden kävelemään poispäin orista.

Tasanko tuntuu muuttuvan hetkessä. Jokin vie kaiken pirteyden ruumiistani ja koko tasangosta. Se ei näytä enää siltä, miltä se näytti vuosi sitten. Ei sellaiselta, millainen se oli, kun erosin ensimmäisen kerran Maustiksesta.
Huokaus.
Minun täytyy puhua hänelle. Minun täytyy löytää hänet. Minun täytyy sanoa hänelle, kuinka paljon minä hänestä välitän. Kuinka paljon häntä vihaan. Minun täytyy!
Yritän lähteä raviin, mutta jalkani tuntuvat taas pettävän alta. Niinpä tyydyn kävelemään kivusta välittämättä nopeasti. Minä haluan -, ei, vaan minun täytyy mennä aavikkohevosten alueille. Mitä hän voi minulle tehdä? Pahimmassa tapauksessa eroan tasankohevosista, mutta entä sitten? Jos joku muu hyötyy tuskastani, niin annetaan hänelle se pieni ilonaihe.
Mahassa tuntuu jotain. Liikahtiko varsa? Vai oliko se vain nälkää? En tiedä. En välitä. Haluan vain pois.

Roll poistuu.
[Kiitoooooooooos pelistä <3]
Sachin pelinurkka ~ Aikajana ~ Seuranhaku ~ DA
Sachi köpötellyt mukana 06.03.'10 ->

o. Falcon - Ylänköhevonen
o. Lawless - Lumihevonen
t. Loska - Lumihevosten johtajatar
t. Titania - Tasankohevonen
t. Nessa - Vuoristoponi
o. Tuisku - Lumihevonen
o. Arthur - Vuoristoponi
t. Meg - Tasankohevonen
o. Lucas - Ylänköhevonen
t. Sinna - Metsäponi


» Matkalla kulkeneet: Adolf, César, Luna, Thalassa, Kashmir, Halla, Zephyr, Roll, Vonder & Darius
Avatar
Siuri
Admin
 
Viestit: 3039
Liittynyt: 20. Huhti 2010 17:01
Paikkakunta: Tampere


Paluu Tasanko

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron