And you're...?

Metsä on melko avaranpuoleista aluetta, joka on loistava ajanviettopaikka helppokulkuisen maaston sekä metsien hyvän kunnon vuoksi. Monet hevoset saattavat ottaa laukkakisoja keskellä havumetsiä pujotellen kuusien ja mäntyjen oksien väleistä, kerta tilaa sen verran löytyy, vaikka silmien täytyy silti olla auki, ettei pää kalahda puunrunkoon vauhdin hurmassa.

And you're...?

ViestiKirjoittaja Ooka » 08. Joulu 2011 16:04

//feiarth & Kavar

Lisha

Musta tamma ravasi havumetsässä katsellen uteliaana ympärilleen ruskeilla silmillään. Hänellä ei ollut tietoakaan missä oli. Oliko tämä paikka edes saari vai manteretta? Lisha oli ihan ymmällään, mutta samalla onnellinen, että oli selvinnyt hengissä. Sen ajattelu kuitenkin toi muistot esiin... Kuollut... Kaikki olivat kuolleet... Hän oli ainoa, joka selvisi... Miksi juuri hän? Mieluummin joku muu.

Tamma pysähtyi ja laski turpansa hänen edessään virtaavaan puroon juodakseen hieman. Merivesi ei ollut sitä kaikkein parhaimman makuista. Otsatukka kosketti veden pintaa, Lisha ei välittänyt vaan nosti päänsä ja jatkoi matkaansa verkkaisessa käynnissä. Ilma tuoksui raikkaalle, aivan kuten kotona. Ehkä hän voisi jäädä tänne. Etsiä ystäviä ja kenties laumaa, ellei sattuisi niin huono tuuri, että hän olisi tämän paikan ainoa hevonen. Kaulan hiertymää pisteli vieläkin hieman inhottavasti, se kutisi.

Tamma etsi sopivan puun ja rapsutti kaulaansa heilautettuaan harjansa pois tieltä, veden takia hieman takkuiset jouhet eivät oikein totelleet. Toistaiseksi helpottunut kutina sai rauhallisen ja hivenen rentputuneen hörähdyksen Lishan huulien välistä. Harja heilautettiin takaisin oikealle puolelleen, peittämään sitä köyden aiheuttamaa hiertymää. Harjaan tehty pieni, ohut palmikko ei ollut siirtynyt pään heilautuksesta mihinkään suuntaan. Jälleen tamman mieleen tuli koti, kaksoset, hänen ihmisensä.

Lishan pää kohosi taivaaseen ja tuuli hyväili häntä viileydellään. Ruskeat silmät sulkeutuivat ja näkivät jälleen kylän, hevoset ja ihmiset. Hän oli kotona.
Ooka
 

Re: And you're...?

ViestiKirjoittaja feiarth » 01. Tammi 2012 22:13

[Anteeksi ihan kamalasti kesto, ja anteeksi tää kauhea soppa tässä heti aluksi. Oon vetämässä Kavaria pois tasankohevosten johdosta, kuten oot ehkä foorumilta katsellut. Siks tahdonkin kysellä haluatko pelata tän pelin silti kera hyvin sekavan Kavarin vai odotella uutta johtajaa?]
feiarth
 

Re: And you're...?

ViestiKirjoittaja Ooka » 08. Tammi 2012 12:17

[Voisin kyllä pelata sen siltikin Kavarin kanssa, jos mitenkään käy?]
Ooka
 

Re: And you're...?

ViestiKirjoittaja feiarth » 16. Tammi 2012 22:45

[Hyi kauhea taas mikä kesto, anteeksi, en ole huomannut sun vastausta. Pelataan ihmeessä, muokkailen vastaukseni tähän pikimmiten.]

Cendre Noire

Muutama ripeä askel ja pysähdys. Korvien pyöräytys ja valpas katse jokaiseen ilmansuuntaan. Hieman nykivä liikkellelähtö ja sama kuvio alusta. Askeleita, pysähdys, tarkkailua. Tasankohevosten johtajan viime päivät, kenties jopa viikot, ovat kuluneet hyvin samaan tapaan. Johtajalla itsellään ei ole niistä juurikaan muistikuvaa, ainoastaan hataria välähdyksiä sieltä ja täältä. Aina välillä on orin mieleen hiipinyt epäilys siitä, onko kaikki sittenkään aivan hyvin. Mitä täällä oikein tapahtuu, on ori välillä tiedustellut itseltään. Mikäli ruunikko onkin keksinyt vastauksen ei siitä ole jäänyt muistijälkiä. Huoli omasta kunnosta on muutenkin melko vähäisessä asemassa. Ensisijaisesti Kavar on huolissaan lauman tilanteesta ja saaren kohtalosta. Alituinen valppaus!

Kuka tahansa muu, niin tuttu kuin varmasti tuntematonkin, saattaisi kuitenkin huomata, ettei orilla ole kaikki murot kulhossa. Ei tänään, ei nykyään. Ventovieraat saattaisivat pitää oria kahjona, mitä hän etupäässä tällä hetkellä varmasti onkin. Ihmetellä ruunikon nykiviä liikkeitä ja sadasosasekunnissa vaihtelevia mielipiteitä. Tuuliviiri on nimityksenä varsin oivallinen tällaisia tapauksia varten. Ventovieraiden seura ei kuitenkaan ole se, mitä Kavar kipeimmin kaipaa. Tai mitä hänen tulisi kaivata tai mikä olisi hänelle itselleen parasta. Olisi kaikille eduksi, mikäli se sattuisi törmäämään johonkin tuttavaan. Tuttava näkisi välittömästi, ettei ennen niin rauhallinen ja hyvä johtaja ole oma itsensä.

Kohtalo on kuitenkin päättänyt toisin, kun nytkähdellen liikkuvan orin sieraimet tavoittavat vieraan hevosen tuoksun.
"Kuka siellä?!" se rääkäisee. Ääni on outo, se on jotain vihan ja säikähdyksen rajamailta. Nämä ovat Kavarin maita, kuinka kukaan uskaltaa hiippailla hänen maillaan niin kovin salakavalasti! Varmasti pahat mielessään, siitä ei ole epäilystäkään.
"Näyttäydy välittömästi!" ruunikko jatkaa, tällä kertaa jo hivenen rauhallisemmalla äänellä ja auktoriteettian palautellen.
"Minä en suvaitse piilottelua", tuo mutisee vielä puoliääneen.

Kovan ryminän kera lähtee Kavar kohti hajun lähdettä, eikä mene montaakaan askelta, kun jotain alkaa jo näkyä. Vieras näyttää kovin harmittomalta, mutta se kai lasketaan vain eduksi kieroilijoille. Toisesta on otettava selvää.
"Kuka olet?" johtaja tivaa toiselta päättäväisyyttä äänessään, eikä vahingossakaan laske katsettaan vieraan silmistä.
feiarth
 

Re: And you're...?

ViestiKirjoittaja Ooka » 28. Tammi 2012 14:10

Lisha

Tamma oli nostanut päänsä kohti taivasta silmät suljettuina nähden kylänsä. Äidin, isän ja lauman lauman, sekä hänen ihmisensä. Pieni hymy kohosi Lishan kasvoille tämän muistellessa mennyttä, ennen sitä kamalaa tapahtumaa. Hevonen kuitenkin heräsi säpsähtäen ajatuksistaan kuullessaan rääkäistyn kysymyksen. Hän aisti nyt vasta vieraan hevosen lähellään.

Lisha tuli esiin ja näyttäytyi, kuten oriiksi paljastunut oli pyytänyt. Musta tamma asteli hiljaa esiin ja katsoi ruskeaa hevosta lempeillä silmillään, ilme oli kuitenkin nyt hieman varautunut. Oikeastaan tamma ei ollut ehtinyt liikkua juuri ollenkaan, kun ruunikko olikin ilmestynyt jostakin ja lukinnut katseensa hänen silmiinsä.

"Lisha, etsin tämän alueen johtajaa", Lisha vastasi kuitenkin vielä kysymyttä vieraan nimeä, saisi sanoa ennen sanottavansa jos vaikka esittäytyisikin ennen sitä.
"Olen juuri saapunut tänne, enkä oikeastaan tiedä tästä maasta mitään", tamma huokaisi laskematta katsettaan ruunikon silmistä. Ei hän halunnut vastustella, johtakoon toinen, kun tunsi ilmeisesti paikan paljon paremmin.

"Saanen kysyä, missä olen?" mustakarvainen kysyi kuitenkin loppujenlopuksi kunnioittavalla äänellä, hän olisi auttamatta alakynnessä jos pitäusu jonnekin lähteä. Vaikka hän oli kohtalaisen nopea ei hän tuntenut paikkaa ollenkaan ja tuurillaan juoksisi suoraan johonkin vaaralliseen paikkaan. Paras vain edetä oriin pillin mukaan, pääsisi kaikkein helpoimmalla... Ehkä.

Mustat jouhet roikkuivat silmillä ja pieni palmikko heilui muun harjan mukana tuulessa. Lisha tiesi haisevansa hieman ihmisille, mutta se oli kuitenkin kadonnut melko hyvin meressä.
Ooka
 

Re: And you're...?

ViestiKirjoittaja feiarth » 03. Helmi 2012 15:53

"Hyvä", Kavar ajattelee vieraan tullessa mukisematta näkösälle. Orin tyytyväisyyttä lisää myös se, miten yhteistyöhaluiselta tamma vaikuttaa. Kaikki saattaa tietenkin olla huijausta, sillä tuskin kukaan juonittelija suoraan kertoisi liikkuvansa vaikkapa murhaamassa jotakuta, sehän olisi hullua! Toisaalta juonittelijoista ei milloinkaan voi olla varma. Tämäkin tunnustaa etsivänsä johtajaa. Epäilyttävää, kenties?

"Vai niin, neiti Juuri Saarelle Saapunut", ruunikko aloittaa nyökäyttäen päätään. Orin ruumiinkieli on edelleen kireä, vaikka äänensävy alkaakin olla huomattavasti paljon lähempänä Kavarin todellista, rauhallista äänensävyä. Kaikkea hermostuneisuuttaan se ei kuitenkaan saa peitellyksi, mistä hyvästä ori soimaakin itseään. Kavar on hetken hiljaa ja tarkkailee toista. Tamman merelta tuoksuva turkki tuntuu vahvistavan vieraan sanoja. Ehkä sittenkin oikeasti harmiton tapaus ja uusi tulokas?
"Minä olen Cendre Noire, tasankohevosten lauman johtaja", ruunikko lisää viimein.

"Olet siis vasta saapunut, Lisha?" ori enemmänkin toteaa kuin kysyy.
"Suonet anteeksi käytökseni, saarella on tapahtunut paljon kauheuksia viime aikoina. Kaikkien on oltava valppaita jatkuvasti, koskaan ei voi olla liian varovainen!" Kavar puhuu rauhallisemmin, ihan kuin olisi hetkeksi unohtanut kaikki teoriat salajuonista. Orin mielenliikkeitä on mahdotonta ennustaa näinä päivinä. Hyviä ja selkeitä hetkiä tulee ja menee, välillä on vaikeampaa, eikä Kavar tunnu saavan otetta asioista.

"Tämä saari, kuten jo mainitsin, on Caralia nimeltään. Täällä ei ole lainkaan ihmisiä, vain villieläimiä hevosten seurana. En ole kuullut, että saarelle olisi koskaan eksynyt ihmisiä, mutta hevosia tänne saapuu aina silloin tällöin. Olen itsekin tullut meren takaa, mutta siitä on useampia vuosia", Kavar aloittaa, mutta unohtuu sitten muistoihinsa. Ori yrittää miettiä elämäänsä ennen Caraliaan saapumista tai saarella olonsa ensimmäisiä vuosia. Vain muistikuvia, ei mitään selkeää. Gretel, Arraia, Darraiko, Andante.. Muistot alkavat nopeasti ahdistaa oria, mitä tuo auttamatta tämän mieleen lähitulevaisuuden kauhut. Jokeri.

Orin kehonkieli jänninnyy sadasosasekunnissa.
"Saari ei ole turvallinen, ellemme pidä yhtä. Tarkoitan laumaamme, laumojamme. Saarella on kuusi laumaa sekä joukko laumattomia, joiden tarkkoja olinpaikkoja ei tiedetä. Tulisi tietää! Olemme yrittäneet muiden johtajien kanssa ajaa heitä saaren eteläkärkeen omalle alueelleen, mutta joku ei huolehdi rajoistaan tarpeeksi tarkkaan ja hevosia kuolee!" viimeisen lauseen kohdalla Kavarin silmät pyörähtävät ja ääni tulee kauhistuneena rääkäisynä ulos orin suusta.

"On oltava jatkuvasti tarkkaavainen! Yritän kovasti kertoa sinulle perusasioita saaresta, mutta minun on yritettävä hieman koota itseäni. Paha voi kätyreineen olla läsnä kaiken aikaa! Epäilin sinua aluksi, mutta vahva meren tuoksu sinussa todistaa, että olet lionnut vedessä muutaman päivän. Tietysti sekin voi olla juoni minua vastaan..." orin puhe muuttuu muminaksi.

"Ei, tehdään niin, että kysy jotain. Saan helpommin pidettyä ajatuksistani kiinni!" ruunikko käskyttää koettaen ripustautua mielenterveytensä viimeisiin rippeisiin.
feiarth
 

Re: And you're...?

ViestiKirjoittaja Ooka » 04. Helmi 2012 01:47

Lisha höristi korviaan törmättyään johtajaan ensi yrittämällä, ei hänellä yleensä ollut näin hyvä tuuri...
"Olisin halukas liittymään laumaan..." tamma sanoi hieman hiljempaa odottaen oriin jatkavan puhettaan.

"Kyllä, putosin myrskyssä laivasta, joka oli viemässä minua jonnekin..." Lisha vastasi toteamukseen, vaikkakin se oli kuulostanut kysymykseltä, mutta mitäpä siitä. Selittipä hieman mitä oli tapahtunut ja miksi hän oli täällä.
"Ymmärrän kyllä ja uusista ei koskaan tiedä", tamma hymyili hieman puhuen itsestään, kuin yrittäen vakuuttaa, ettei todellakaan olisi uhka, ei sinne päinkään. Eihän hän tiennyt koko paikasta mitään, ei edes nimeä... Ja se oli paha juttu. Se olisi ollut kiva tieto.

Caralia? Hän ei ollut koskaan kuullutkaan, mutta nyt oli ja oli oikeastaan tyytyväinenkin asiaan. Täällä ei olisi ihmisiä? Se oli omalla tavalla hieman parempi uutinen, ainakaan ei tarvinnut pelätä kiinnijäämistä. Helpotti elämää heti kummasti. Tummasilmäinen katseli oriin olemusta hieman tutkaillen. Tämä oli kireä, mutta kai sen ymmärsi jos kerta oli hirveitä tapahtunut. Sehän oli oikeastaan sallittuakin. Ainakin tamman mielestä.

"Joitakin ei vain rajat pidättele... Se tuli mantereellakin todistettua", mustakarvainen huokaisi. Sotilaat olivat kyllä olleet omilla maillaan, mutta silti tunkeutuneet intiaanien kylään, joka oli heidän aluetta. Isän laumakin kulki mukana ja se oli omalla tavallaan kunnioitettu lauma. Harvoilla oli villihevoslauma naapurissa varoittamassa vaaroista sun muista. Lisäksi päällikkö oli ymmärtänyt kuka hänen isänsä oli ja antanut olla. He olivat ylistäneet kuulemma laumaa ja sen johtajaa, joka oli saanut niin kauniin varsan ja antanut sen ihmisille. Outoa eikö? Mutta totta. Äiti oli kertonut, mutta saattoihan olla, että se oli jonkin asteen vale... Kuka teisi?

"Ei, en ole sinua missään nimessä vastaan. Olen uinut muutaman päivän meressä, kuten sanoitkin", Lisha puolusti itseään hieman kuitenkin tehden sen hienovaraisesti, koska ei osannut arvata mit ori tekisi seuraavaksi. Tämä taisi olla hieman arvaamaton?

"Olet siis tämän alueen lauman johtaja? Kuten aiemmin sanoin, olisin halukas liittymään. Kotini meni ja olen ihan yksin, haluaisin takaisin kotiin, uuteen kotiin siis", Lisha esitti oman kysymyksensä hieman toteamus muodossa, mutta toinen oli tehnyt päinvastoin. Toivottavasti ruunikko ymmärsi hänen järjenjuoksua, jota ei kuitenkaan kovinkaan moni ymmärtänyt. Mikä oli lempeän tamman kannalta huono asia.
Ooka
 

Re: And you're...?

ViestiKirjoittaja feiarth » 18. Huhti 2012 21:09

[Aattelinpa vetästä pelin päätökseen, vaikka vastapelaaja onkin poistunut Caraliasta...]

Varia

Isä, missä sinä olet? Viime aikoina olen jostain syystä miettinyt aivan liikaa Kavaria ja tasankohevosten asioita. Olen nuori, ei minun kuuluisi ajatella tällaisia ja käyttää elämääni murehtimiseen. Aikuisten asioiden murehtimiseen. Isäni kummallinen käytös viimeksi tavatessamme oli kuitenkin.. no, liian kummallista. En ole aivan varma onko hänestä enää johtajaksi. Olen tainnut muutamaan otteeseen pohtia kysymyksiä ääneen, enkä ole aivan varma kuinka monen hevosen läsnäollessa. En tiedä miten pitkälle sana on kiirinyt.. Olen kuitenkin päättänyt etsiä isäni, olen itseasiassa etsinyt häntä jo muutamia päiviä.


Kavar

"Hienoa, Kavar, voit onnitella itseäsi. Oli ehdottomasti viisas veto pyytää Lishaa esittämään kysymyksiä. Kun joudut olemaan tarkkaavainen, et ehkä ehdi hukkua oman mielesi syövereihin", ori ajattelee mielessään. Kavar on mielissään, kun Lisha tottelee hänen pyyntöään, puhuu ja kyselee. Ruunikko nyökkää ennen kuin alkaa vastata.
"Kyllä, olen todellakin tämän lauman johtaja. En ole aivan varma miten pitkään olen ollut johdossa, pari vuotta ehkäpä", toinen vastaa.
"Otan sinut mielelläni laumani jäseneksi. Taisin mainita jotain koeajasta?" ruunikko katsahtaa tammaa muutaman sekunnin ajan.
"Muuten uskoisin asian olevan sovittu. Olen kuitenkin tarkka siitä, että laumarajoja noudatetaan, eikä lauman sääntöjä rikota muutenkaan. Laumarajat ovat ehdottomat, yhteismaata lukuunottamatta. Kerroinko siitä jo sinulle?"

Kavarin ajatukset alkavat hyppiä. Hän tuntee jokaisen sanansa myötä menettävän palan järkensä pienestä kimpaleesta. Ote lipsuu, eikä sanoista tahdo tulla mitään. Jos tarkkaan kuuntelee, saattaa kenties kuulla napsahduksen jostain orin pään tienoilta. Hetkessä ruunikon olemus muuttuu, vanha rentous on tiessään ja ruumis on äkkiä jännittynyt. Silmät katsovat leiskuen vieressä seisovaa tammaa. Toinen näyttää vieraalta, mistä se on siihen tullut?


Varia

Äkkiä kuulen puhetta ja olen tunnistavinani toisen äänistä. Isä? Kävelen lähemmäs. Kyllä, sen täytyy olla isä. Hän näyttää viralliselta, puhe kuuluukin koskevan laumaanliittymistä. Olen juuri liittyä keskusteluun, kun jotain tapahtuu. Isäni olemus muuttuu silmissä, aivan kuin hän ei äkkiä tietäisi missä on.. Astelen varovasti lähemmäs.

"KUKA SINÄ OLET JA MITÄ TEET MAILLANI??" kuuluu äkkiä isäni suusta täysin vieraalla äänellä. Tamma menee hämilleen ja peruuttaa siinä samassa muutaman askelen taaksepäin. Isäni seuraa häntä silmät leiskuen ja vastausta tivaten.
"L-l-lisha, etkö muista? M-mehän esittäydyimme jo?" tamma vastaa hieman hädissään.
"OLETKO JOKERIN VAKOOJA? TUNNUSTA!"

Mitä perkelettä minä juuri todistan? Ennen kuin ehdin tajuta tilannetta sen kummemmin, olen jo ryntäämässä täydellä tohinalla väliin.
"KAVAR! Isä! Rauhotu! Hei, rauhotu oikeesti. Sä tuut nyt mun mukaan ja me jätetään Lisha hengittelemään. Kato nyt mitä sä oot tehnyt, tammahan tärisee!"
"RAJARIKKURI! MINÄHÄN EN SINUN MUKAASI LÄHDE!!"
"Niin, mä oon sun poikas, Varia, ettäs tiiät. Nyt mennään, jumalauta, mä en pyydä kahesti!"
Isäni silmissä käväisee jälleen vieras ilme. Sen jälkeen hän ottaa suunnan minua kohti, mutta viime hetkessä muuttaakin mieltään ja lähtee laukkaamaan täyttä vauhtia pois.
"Mitä helvettiä.." mutisen ja lähden laukkaamaan perään. Muutaman askelen jälkeen muistan Lishan, joka näyttää kauhistuneelta ja hyvin hämmentyneeltä.
"Tota sovitaan, että sä kuulut tasareihin. Kavar ei varmaan tuu oleen kovin pitkään johdossa, kehottasin sua sitten hankkiutuun uuden johtajan puheille, kun sellanen tulee. Niin ja oon pahoillani", sanon vielä nopeasti ennen kuin käännyn lopullisesti ympäri ja poistun isäni perään.

"KAVAR!"

Kavar ja Varia poistuvat.

[Ketään ei ehkä haittaa, että hittasin Lishaa.]
feiarth
 


Paluu Havumetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron