Come away to the water

Metsä on melko avaranpuoleista aluetta, joka on loistava ajanviettopaikka helppokulkuisen maaston sekä metsien hyvän kunnon vuoksi. Monet hevoset saattavat ottaa laukkakisoja keskellä havumetsiä pujotellen kuusien ja mäntyjen oksien väleistä, kerta tilaa sen verran löytyy, vaikka silmien täytyy silti olla auki, ettei pää kalahda puunrunkoon vauhdin hurmassa.

Re: Come away to the water

ViestiKirjoittaja Enkelikello » 02. Loka 2012 17:04

Taistelen huulilleni rohkaisevan hymyn, kun Kavar pudisteli päätään. Olen jopa lähellä nyökytellä kumotakseni hänen alakuloisen pään pudistuksensa, mutta tajuan onneksi ajoissa miten väärältä sellainen sanaton välttely näyttäisi tässä tilanteessa. Sitä paitsi tokkopa sellainen ponneton rohkaisuyritys edes helpottaisi orin oloa.
"Ei hän tainnut kertoa sitä", vastaan hiljaisella äänellä kysymykseen tasankohevosten uudesta johtajattaresta.
Katsoessani tasankolaisen surullista olemusta tunnen yhtäkkiä suurta suuttumusta tätä maailmaa ja sen typeriä oikkuja kohtaan. Kotisaaremme matkasi myrskystä toiseen ja ne, joiden viisauteen ja voimaan eniten uskoi saivat näiden koko saarta koskevien vaikeuksien lisäksi murskaavat henkilökohtaiset murheet taakakseen. Tai murhaajan peräänsä kuten Merel. Sateen jälkeen paistaa lopulta aina aurinko, mutta kuinka kauan sitä auringonkajoa pitäisi kenenkin odotella? Eihän tämä voinut olla aivan oikein eikä reilua eikä muutakaan sellaista, mitä haluaisi elämästä uskoa.

En sanonut ajatuksiani ääneen, mutten myöskään kyennyt keksimään mitään niiden vastaistakaan rohkaisemaan, piristämään tai tukemaan Kavaria. Vastalauseet kuolivat huulilleni aina kun yritin niitä muodostaa ja lopulta päädyin vain henkäisemään raskaasti ja ahdistuneesti ruunikon väittäessä kiven kovaan seuran välttelyn olevan hänelle se paras ratkaisu tässä tilanteessa. Mitä minä olisin voinut sanoa? Hän oli aikuinen ja täysin oikeutettu päättämään elämästään. Olisi ollut typerää alkaa väittelemään siitä mikä oli tässä tilanteessa Kavarille parasta.
"Sinä... kai sinä tiedät mikä itsellesi on parasta ja sinulla on täysi oikeus päättää siitä itse, tietysti. Tuntuu vain pahalta ajatella, että olisit tuolla ypöyksin ja... no, mutta uskon että tiedät mikä sopii itsellesi parhaiten juuri nyt", sanoin lopulta alakuloisesti ja loin katseen hänen kasvoihinsa. Epäonnistuin yrittäessäni jälleen hymyillä ja hengitin syvään ulos kuulleen itsekin henkäyksen värisevän heikosti.

"Kyselen Varian perään mahdollisimman pian ylänköhevosia tavatessani ja yritän tavoittaa hänet. Pi-pidä sinäkin... huolta itsestäsi ja ota minuun yhteyttä milloin vain tarvitset minua", vastasin Kavarille ja pian jo löysin itseni katselemasta hänen poistumistaan surullisempana, kuin aikoihin. Merelin ja kaksosvarsojen kuolema oli tehnyt minuun vihlovan särön, mutta tämä tuntui erilaiselta. Vähän niin kuin teräväpäinen taltta olisi koputellut vaihteeksi aivan erilaisia sydämen osia, jolloin myös murhe oli erilaista.
Mutta ei, tähän en voisi jäädä minäkään vaikka olisin kieltämättä mieluusti kuunnellut havupuita ja miettinyt itsekseni kaikkea äsken tapahtunutta. Minähän olin luvannut hänelle etsiväni Variaa mahdollisimman pian ja halusin itsekin tarkistaa, kuinka nuori ylänköläinen pärjäsi. Luultavasti huonommin, kuin minä joten parempi lähteä.

[ Stone poistuu myöskin. Kiitos pelistä~! Varian virkapeli tosiaan seuraavana 83 ]
Enkelikello
 

Edellinen

Paluu Havumetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron