Solitary man.

Metsä on melko avaranpuoleista aluetta, joka on loistava ajanviettopaikka helppokulkuisen maaston sekä metsien hyvän kunnon vuoksi. Monet hevoset saattavat ottaa laukkakisoja keskellä havumetsiä pujotellen kuusien ja mäntyjen oksien väleistä, kerta tilaa sen verran löytyy, vaikka silmien täytyy silti olla auki, ettei pää kalahda puunrunkoon vauhdin hurmassa.

Solitary man.

ViestiKirjoittaja Zarroc » 22. Maalis 2011 18:56

[Mukaan Pia ja Jager. Ei muita kiitos .,.]

QIGIQ

Uusi paikka ja uudet kujeet. Niin kai sitä sanottiin. Mutta minulle tämä oli vain outo saari joka erotti minut sisarestani. Kenties lopullisesti. Hmh. Mutristin huuliani ja katselin perin epäileväisenä sankkaa metsäaluetta, joka jatkui joka suuntaan. Olin yleensä perin positiivinen, mutta nyt en jaksanut. Loskan lähdettyä en ollut nähnyt ketään muuta kuin yksinäisen oravan. Niin, ja sen talitintin. Mutta sekin tintti oli lentänyt karkuun. Jotenkin minusta tuntui etten kuulunut mihinkään. Suupieleni venyivät alaspäin niin paljon että osuisivat kenties kohta maahan.
Noh, eipä sille mitään voisi sitten.
Mutta olisihan se ihan kiva jos edes joku tänne tupsahtaisi nyt ja vaihtaisi edes pari sanaa kanssani. Koska, pitihän täällä hevosia nyt herranjumala sentään riittää, jos oli kerran kuusi laumaakin ja vielä laumattomiakin yksilöitä! Suupieleni kohosivat taas pehmeälle hymylle kuin itsestään, niin ei pitäisi heittää kirvestä kaivoon. Tai saappaalla kaveria.
Niin, jos minulla edes olisi kavereita.

Toivoin vain että joku joka tänne sattuisi sattumaan joskus viidestoista päivä, ei sitten olisi mikään kamala hevonen.. Kukaan lähentelijä tai sensellainen. En halunnut kyllä edes uskoa että täältä sellaisia löytyisi.. mutta kaikki on mahdollista. Sodassa ja rakkaudessa. Uudella saarella. Ja niin edespäin.
Hymisin itsekseni ikivanhaa norjalaista lastenlaulua, joka oli jäänyt jostain päähäni. Siinä oli mukavan rento sävelmä ja se rauhoitti minua aina kun pelkäsin. En itseasiassa edes pelännyt juuri nyt, minä vain en pitänyt siitä että olin uudessa paikassa - ja aivan yksin.

Ilman Saghanin tuomaa tukea ja turvaa olin orpo suuressa maailmassa. Yleensä aina isosiskoni oli ollut vahvana, vankkana ja äkäisenä vierelläni, mutta nyt vieressäni oli vain ilmaa ja muisto siitä äkäisestä siskosta joka tuppasi tunkemaan turpansa joka paikkaan.
Hymyni levisi ajatellessani pitkästä aikaa Saghanin tapoja, jotka olivat ennen tuntuneet niin vähäpätöiseltä. Askeleeni nousivat, muuttuivat liitäviksi, ja pian ravasinkin korkein askelin havumetsässä, pujotellen taitavasti suurta ruhoani puunrunkojen keskellä.
Hymy yhä huulilla karehtien.

[Jjuu otsikkosuunnitteluni meni kyllä persiilleen. Ja komiasti :D Mutta olkoon nyt sitte yksinäinen mies.]
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Solitary man.

ViestiKirjoittaja Sofia » 22. Maalis 2011 19:46

Jager

Tuuli repi valkeita, harmahtavan sekaisia jouhiani, jotka roihahtelivat ilmassa komeasti kun liidin pitkin, näyttävin raviaskelin matkaavoittavana eteenpäin metsäpolkua. Tosin sademetsä ympärilläni oli alkanut muistuttaa enemmän havumetsää, kuin viidakkoa. Kulkuni oli käynyt reippahasti lävitse yhteismaan ja tiedostamatta asiaa, olin ylittänyt tasankolauman rajan ja olin nyt sen alueella. Tummat varjot pukivat valkean kehoni huomaansa ja hukuin lähes kokonaan pimeyteen. Musta korppimainen lintu raakkui rumaa lauluaan puussa. No kaikkia ei oltu siunattu miellyttävällä äänellä. Huvittunut virnistys nousi koristamaan kalpean valkoisia kasvojani ajatuksieni johteesta.

Hidastin vauhtiani lähes pakonomaisesti, kun päänsärkyni tyskytti yhä kovempaa. Kuulin vain sen pahaenteisen humun. Pahus! Pitikin käydä baarissa vetämään päänsä täyteen litkua, joka sotki ajatukset pahemman kerran. Illastani muistin vain kauniin ruunikon.. Enelkö se nyt oli. No, toivottavasti en ollut laittanut tamman päätä sen pahemmin pyörälle, tai muuta vastaavaa, jotten ajautuisi hetki ongelmiin täälläkin, missä menneisyyttäni ja naistenkaatajan mainettani ei tunnettu vielä. Askeleeni olivat hidastuneet huomaamattani vaitonaiseen pysähdykseen, joka ei ollut niin ryhdikäs, kuin yleinsä olisi.

Valkeat, karvaiset korvani suoristuivat äärimmilleen höröön, kun kuulin vaimeaa kavionkopinaa jostakin lähistöltä. Kirkkaan siniset silmäni siristelivät nähdäkseni paremmin hämärässä, tiheäkasvuisessa korpimetsässä. Tuhkanharmaaseen sävyyn väritetyt sieraimeni laajenivat ja supistuivat tasaisesti, kun nuuhkin valppaana, varautuneena kosteaa, viileää ilmaa. Maassa oli vielä petollisen paljon loskaa, joka luisti tuon tuosta jalkojen alta. Patsastelin äärimmäisen hiljaa paikallani ja kaiken sen usvan ja hämyn keskeltä aloin erottaa hiljalleen suuren olennon piirteitä, se oli hevonen. Lähempää tutkailtuna huomasin sen olevan tamman. Höristin korviani äänekkäällä korahduksella ilmoittaen läsnäoloni. Otin askelia lähemmäs ja stoppasin muutamien metrien päähän tammasta. Huhhuh kun oli tammalla kokoa. Väriltään toinen oli hallakko.
"Bonjour, madame." Tervehdin tuntematonta kohteliaasti, ranskalaiseen tapaani.
"Kukahan te mahdatte olla?" Utelin matalalla äänensävylläni mielenkiinnolla vastausta odottaen. Ja tietenkin yleisesti vain reaktiota, miten tamma suhtautuisi minuun, vieraaseen oriin.
Sofia
 

Re: Solitary man.

ViestiKirjoittaja Zarroc » 22. Maalis 2011 20:14

Lumisen metsän keskeltä sieraimiini tulvahti uusi tuoksu. Seisahduin huolellisen ryhdikkäänä paikalleni, käännellen korviani hieman epävarmana. Kun kuulinkin vieraan orin äänen, kallistin päätäni aivan hieman.
Korvani venyivät hörölleen.
Puhalsin ilmaa sieraimistani kevyenä puuskahduksena, hymy yhä huulillani, joskin epävarman väräjävänä. Tein pikaisen tutkinnon ja huomasin kenties ilokseni että ori oli minua pienempi. Muutaman sentin vain, mutta silti. Hymähdin nyt hieman varmemmin. Kyllä minä tuolle pystyisin kampoihin laittamaan.
"Tervehdys", tokaisin edelleen hymyillen. Vaikka en tuntenutkaan hänen käyttämäänsä kieltä, oletin alun olevan tervehdys. Seuraava kysymys olikin sitten tuttua kieltä.
"Olen Qigiq, mutta sanokaa vain Qi. Entäpä te?"
En ollut läheskään kimon tasolla kohteliaisuudessa, mutta osasin sentään perusasiat. Parempi sekin kuin ei mitään.

Käänsin korviani hieman taaksepäin orin tutkivan tuijotuksen alla. Tai.. enhän minä varsinaisesti alla ollut, mutta tuijotti hän silti yhtäkaikki. En oikeastaan pitänyt siitä että minua tuijotettiin noin vain kuin jotain ostettavaa tuotetta, mutten sanonut mitään. Joissakin tilanteissa kannatti pitää suunsa kiinni. Vaikkei hannover ollutkaan kovin uhkaava, jokin aisteistani kuitenkin sanoi minulle että edessäni seisoi ori jonka jokaiseen sanaan ei välttämättä ihan kannattanut uskoa.

En kuitenkaan välittänyt aistimuksistani sen enempää, jätin ne omaan arvoonsa. Oli totta etteivät ne olleet vielä koskaan minua pettäneet, mutta mielummin tutustuin ensin vieraaseen lajitoveriin kunnolla ennenkuin aloin kenties aiheettomia syytöksiä heittelemään.
Odotin edelleen orin vastausta kysymykseeni. No, uskoin että hän kyllä vastaisi, joten nostin uudelleen kevyen hymyn huulilleni, se kun oli kerennyt siitä mietteideni johdosta jo karata.

[Uaaa miten tönkköää :3]
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Solitary man.

ViestiKirjoittaja Sofia » 27. Maalis 2011 13:13

Maantien harmaat kavioni asetin hivenen epämallikkaasta asennostaan vierivieren kahteen siistiin riviin. Tarkkailin hiljaa sinisillä silmilläni hallakkoa, korkeasäkäistä tammaa, joka näytti kuitenkin vaivaantuvan liian esteettömän katseeni kohteena, joten rauhallisesti suuntasin katseeni ympäristöön hetken tummia, korkeita havupuita silmäillen, ennenkuin käänsin katseeni takaisin tammaan, joka mietteliäisyyttään oli kadottanut hetkeksi huuliltaan pienen hymyn hetkeksi. Hymähdin hivenen, ennenkuin kohotin valkeaa, harmaalla paikoittain sävytettyä päätäni.

"Jager.." esittäydyin lyhyesti ja ytimekkäästi tapani mukaan. "Mukava tavata täällä muutakin elämää." Hymyilin hurmaavaa hymyäni hetken tammalle sanojeni yhteydessä. Tamma näytti olevan ehkä hivenen enemmän varovaisempi ja etäisempi kuin muut aikaisemmin Caraliassa tavatut hevoset. No ehkä se oli ihan hyvä. Korkeudestaan huolimatta arvioin tamman nuoremmaksi kuin itse olin, vaikka ainahan omiin päätelmiinsä ei ollut luottamista. Ei kaikissa tilanteissa.

"Mihinkäpäin neiti on matkalla?" Kysyin sitten uteliaasti kysymyksen, joka juolahti päähäni kun mietin ohimennen missä olin, olinkohan enää yhteismaalla.. Tuskimpa, sen verran kauan olin vaeltanut eteenpäin. Vaikka enhän minä tiennyt missä laumojen rajat kulkivat. Ja oikeastaan, ei se edes paljoa minua kiinnostanut. Kuljin missä tahdoin. Ainakin niin kauan, kunnes joku kolmea metriä lähenevä jättiläinen tulisi toisin kertomaan, keinolla, joka uppoaisi kallooni paremmin kuin ystävällinen pyyntö.
"Kuulutko kenties johonkin laumaan, madame?" Hymähdin vielä perään vilaisten toista tyynesti sinertävällä katseellani, jonka ei ollut tarkoitus olla tunkeileva, vaikka saattoikin välillä vaikuttaa siltä, että yrittäisin riisua toista katseellani. Mutta sellainen olin, eikä se miksikään siitä muuttuisi. Höristelin valkeita, teräväkärkisiä korviani kohden hallavaharjaa.
Sofia
 

Re: Solitary man.

ViestiKirjoittaja Zarroc » 28. Maalis 2011 18:15

Jager. Minä nyökkäsin edelleen hieman hymyillen. Toinen vaikutti kenties hieman lipevälle, madame ja niin edespäin. Mutta enpä välittänyt siitä sen enempää, antoi toisen puhua miten puhui.
"En oikeastaan minnekkään." Vastasin tyynesti, katsahtaen ympärilleni kenties hiukan kiusaantuneena orin katseesta. "Entäpä te?" Kysyin katsoen läpitunkevasti orin silmiä. En välittänyt kääntää katsettani pois, Jager sai mitä halusi. Vasta kun kuulin hänen toisen kysymyksensä, viitsin kääntää katseeni pois.
"En vielä."
Tokaisin kenties hieman tylystikkin, mutten liiemmälti pitänyt Jagerista. En tiedä huomasiko ori asenteeni vai oliko hän vain niitä naistenmiehiä jotka yrittivät kaikkia.. Hmh.

Kallistin päätäni hieman, vaivautumatta kysymään kuuluiko ori mihinkään laumaan. Kyllä hän varmaankin sanoisi jos haluaisi. Pureskelin huultani ajatuksissani, katsellen hieman epävarmana ympärilleni. Kaikkialla oli vain puita ja puita ja puita ja... Jager ja sit taas puita. Eihän tässä ollut enää mitään järkeä! Muuttumaton maisema joka suhteessa. Kenties hivenen ahdistavakin.
Mutristin huuliani aivan hiukan, jääden katselemaan tarkkaavaisesti Jageria. Jokin hänessä sai minut hiukan sulamaan ja soin hänelle taas yhden hymyistäni.
Ei minulla hänelle oikeastaan mitään asioita ollut, kunhan seisoskelin vain ihan hiljaa ja odotin vastauksia. Jos vaikka voisin liittyä hänen seuraansa? Tietysti jos tietäisin minne hän olisi menossa.
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio

Re: Solitary man.

ViestiKirjoittaja Sofia » 28. Maalis 2011 18:27

[Ellulta lupa hiitata Qi:tä :)]

Höristelin valkeita, karvaisia korviani siitä huolimatta, että tamman vastaukset olivat lyhyitä, tylyjäkin. Hmhh.. No ehkä tamma täytyisi vakuuttaa, että jotkut oritkin osaavat olla hyvää seuraa. Vaikken tosin voinut määritellä sitä, että itse olisin ollut sellaista. Tamman läpitunkeva katse vastasi omaan, sinertävääni. Yllätyin siitä. Toinen ehkä yritti viestiä eleellään, ettei pitänyt omasta katseestani, joka niin hävyttömän tunkeilevana silmäili hallakkoa kauttaaltaan.
"Olen menossa.. jonnekkin." Hurmaava, salaperäinenkin hymy kohosi kutittelemaan haaleanharmaita suupieliäni.
"Hyvä, sitten et joudu kärsimään seurauksia, vaikka ylittäisitkin laumojen rajan." Virnistin pienoisesti toista katsellen samalla kun tanssahdin orimaisen pörheästi muutaman askeleen sivulle piirteikästä, valkeaa päätäni samalla viskaisten.
"Jos neiti tahtoo lähteä seurakseni Magic Drinkiin?" Utelin toiselta vielä perään. Olin jo niin varma siitä, että Qiksi esittäytynyt tamma jäisi vain pois seurastani aivan mielellään, mutta yllätyksekseni toinen suostuikin, vaikka näytti hivenen epäilevältä(?).

Pian jo astahdin tamman vierustalle ja katsoin tuota ohimennen.
"Naiset ensin." Virnistin charmikkaalla tavallani ja pian tamman lähtiessä kävelemään edelleni(?), lähdin seuraamaan vetrein, reippain askelin kaunokaista.
Sofia
 

Re: Solitary man.

ViestiKirjoittaja Zarroc » 28. Maalis 2011 19:04

[Peli siis siirtyy tänne :)]
Zarroc liittyi Caralian riveihin lokakuussa 2009.

Aktiivipalveluksessa parantajista murhaajiin:
» Afgeleopen Zoe "Aggressiivinen"
» Kotka "Tyyni"
» Khimaira "Epäuskoinen"
» Rijm "Surullinen"
» Zeraw "Katkera"
» Ragenan "Epäileväinen"
» Murhaaja "Välinpitämätön"
» Hefaistion "Ahdistunut"
» Replica "Epävarma"
» Winchester "Neutraali"
» Cherisa - Arkkienkeli "Psykoottinen"
» Добыто "Nöyrä"
» Ra'zac Avrae "Hyväuskoinen"
» Ijzer "Nuori"
» Routakyyhky "Jäyhä"
» Vidar "Murehtiva"

Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaita

Rivinoteeraukset.
Galleria.
Korppi.
Avatar
Zarroc
Jokapaikanhöylä
 
Viestit: 3667
Liittynyt: 02. Heinä 2010 12:17
Paikkakunta: Kuopio


Paluu Havumetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron