Don't be a stranger (yp)

Metsä on melko avaranpuoleista aluetta, joka on loistava ajanviettopaikka helppokulkuisen maaston sekä metsien hyvän kunnon vuoksi. Monet hevoset saattavat ottaa laukkakisoja keskellä havumetsiä pujotellen kuusien ja mäntyjen oksien väleistä, kerta tilaa sen verran löytyy, vaikka silmien täytyy silti olla auki, ettei pää kalahda puunrunkoon vauhdin hurmassa.

Don't be a stranger (yp)

ViestiKirjoittaja feiarth » 24. Heinä 2011 22:57

Varia

"Kavar! KAVAR! ISÄ?! Kavar!!!" huutelen ja ravaan ripeästi edestakaisin lähellä rajaa tasankohevosten ja ylänköhevosten laumojen välillä. Täällä olin tavannut Kavarin, isäni, Kavarin.. ennemminkin. Toivon, että löydän hänet jälleen samalta paikalta, ainakin jos vähän huutelisin.
"KAVAR!" huudan. Jotain kamalaa on sattunut. Tajusin vasta, että Kavaria saattaisi kiinnostaa, mikäli hän ei olisi jo kuullut asiasta. En oikein tiedä miten asiat kulkevat laumojen välillä, johtajalta toiselle. Enkä oikein tiedä, minkä takia minä olen ottanut asiakseni etsiä Kavarin ja varmistaa, että hän todella tietää mitä on tapahtunut.

Kokouksesta ei ole kauaakaan. Uskomatonta. Kuollut. Oikeasti. Merel, minun laumani johtajatar ja hänen kaksi pientä, kaunista, suloista varsaansa. Miten se on mahdollista. Miten kukaan tekee mitään niin kamalaa! Ja Stonehead surun murtamin kasvoin. Ja uusi johtaja. En tiedä voinko todella luottaa siihen, että uusi johtaja saisi jotain tehtyä Jokerille. Vaikka kokoa uudelta johtajalta ei puutu.
"KAVAR, helvetti vie!" huudan jälleen ja ravaan vähän syvemmälle tasankohevosten alueelle.

Korvani tavoittavat rasahduksen. Voisiko.. olisiko onneni näin hyvä? Ohitseni juoksee muutama metsäkauris ja kiroan. Eipä tietenkään. Ei tietenkään. Päivä on puolessa, minulla olisi vielä paljon aikaa huhuiluun ennen pimeän tuloa, sikäli kuin sekään mitään estäisi.

__

Kuulen jälleen rasahduksen. Tällä kertaa ääni jatkuu. Taivaalla kirkkaasti hehkuvan auringon liikkeistä saatan päätellä etsintöihini kuluneen jo useampia tunteja. Iltaan olisi silti vielä aikaa. Kavionkopinaa, kyllä, ihan varmasti!
"KAVAR! ISÄ! KAVAR!!" huutelen ja lähden kohti ääntä. Anna sen olla hän, anna sen olla hän...

"Varia, mitä ihmettä, onko jotain sattunut?"
Luojan kiitos. Se on hän, eikä kukaan muu. Ja hänen ilmeestään voin päätellä, ettei hän ole kuullut asiasta. Ori näyttää väsyneeltä ja huolestuneelta, mutta olen ymmärtänyt heidän olleen aika läheisiä Merelin kanssa. Remin kertomuksien mukaan Kavar on aina ollut hieman ylitunteellinen. Hän ei taatusti ole voinut kuulla tapahtuneesta. Miten kertoisin?
"Tuota.. mulla on huonoja uutisia", aloitan, ja Kavar synkkenee.
"Kerro. Oletko kunnossa?"
"Joo ei mulla ole mitään, rauhotu. Mutta.."
"Niin?"
"Älä keskeytä mua koko ajan, tää ei oo ihan helppoa!" suutahdan. Ori nyökkää ja pitää suunsa kiinni.

Vedän syvään henkeä. Nyt tai ei koskaan. Se olisi nopeammin ohi, jos vain sanoisin kaiken suoraan.
"Merel on kuollut. Tapettu. Murhattu. Ja varsat. Jokeri, kuulemma. Ylänköhevosilla on uusi johtaja, joku Dakotah-jotain. Suuri arpinen ori. Stonehead oli sen puolella. Ne piti kokouksen. Se vannoi kostoa. Murhattu, Kavar, murhattu!" kivahdan. En tahdo ajatella, se on järkyttävää! Varsatkin.. Kavar on pitkään hiljaa. Se näyttää lähinnä kuolleen paikoilleen. Katselen oria hieman huolissani.

"Varia, olet väärän lauman alueella", kuulen sen vastaavan. Tyynesti. Niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Niin kuin helvetti vie mitään ei olisi tapahtunut! Niin kuin en olisi juuri kertonut, että Merel ja varsat on murhattu. MURHATTU!
"Mitä helv-"
"Varia, ole hyvä ja poistu laumani mailta."
"Etkö sä kuullut mitä mä sanoin Merelistä?!"
"Poistu laumani mailta heti!"
"Mitä --" aloitan, kun Kavar vetää äkisti korvat luimuun ja iskee hampaansa lapaani.
"AI HELVETTI SENKIN HULLU!" karjahdan ja puren ilmaa hänen päänsä vieressä. Nopeasti huomaan kuitenkin ruunikon suunnittelevan järeämpiä keinoja minun häätämiseeni, joten päätän ottaa jalat alleni.

Nostan laukan ja laukkaan kohti rajaa seonnut Kavar perässäni. Siis mitä helvettiä.. mitä helvettiä?!
"Minun on ilmoitettava sinusta johtajallesi!" kuulen hänen tyynen äänensä rajan toiselta puolelta, kun olen viimeinkin ylänköhevosten mailla. En ole milloinkaan nähnyt häntä tuollaisena. Hän on seonnut. SEONNUT!
"Laumarajojen loukkaaminen on rangaistava teko!" hän jatkaa.
"Sä tarvit apua!" karjaisen olkani yli ja jatkan matkaani. Seonnut! Lapaani tulleesta puremajäljestä vuotaa hieman verta. Helvetin hullu! Hidastan vauhtiani vasta, kun olen päässyt tarpeeksi etäälle rajasta. Mitä minä tein? Mitä minä teen!?

Varia poistuu.
feiarth
 

Paluu Havumetsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron